Sunnuntaina olimme Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Täytyy kyllä kehua kovasti häntä kouluttajana! Niin möllikisoihin kuin korkeammallekin tähtäävät saivat samanlaisen kohtelun ja neuvot olivat selvästi kaikille tehokkaita, kun parannusta oli monella havaittavissa jo ihan muutaman toiston jälkeen. Oili sanoi asiat suoraan, mutta silti asiallisesti.
Päivä aloitettiin kaikkien koirien yhteisellä ryhmäliiketreenillä. Koirat riviin (aika tiuhoin välein meidän makuun) ja tehtiin käskytetty maahanmeno vuorotellen. Aika monella koirat pomppivat ennen aikojaan istumaan tai eivät menneet ensimmäisellä käskyllä maahan( kuuntelun ja keskiitymisen tärkeys tuli esiin). Niin myös Tahvis. Välillä sekoitettiin järjestystä ja tehtiin samaa uudestaan.
Seuraavat treenit meidän täytyy ehdottomasti saada omaan ohjelmistoomme! Koirat rinkiin lähekkäin naamat ringin sisään päin ja siinä istu - maahan jumppaa tai kaukoja. Samaa rinkiharjoitusta koirien ahterit ringin keskiosaan päin. Ja sitten vielä pujottelua melko tiukkavälisen ringin ympäri.
Rinkiharjoittelussa Taavi teki muuten hyvin, mutta väisti selvästi muita voimakkaasti siirtymällä jokaisella asennon vaihdolla hieman kauemmas muista.
Oili korosti, että häiriöharjoittelua ei voi koskaan tehdä liikaa!!
Meidän "kölli" käsky toimi aika hyvin näissä treeneissä! |
Yksilövuorolla ensin seurattiin käskytetysti ja Taavihan laamaili ihan kunnolla. Esitti sitä huonointa osaamistaan, mikä tietysti tällaisessa koulutuksessa on hyvä, niin saa neuvoja oikeisiin juttuihin. Loppua kohti Taavi paransi seuruutaan, niin kuin usein tekeekin. Tähän Oilin ohjeena oli se, että huonoa seuraamista ei sallita, se ei ole vaihtoehto.
Lelupalkka olisi kuulemma myös hyvä monessa, varsinkin kuolleen lelun käyttö. Itsehän olen tämän kanssa painiskellut, ensin Taavi ei kiinnostunut lelusta ollenkaan ja nyt kun olemme oppineet leikkimään, en osaa itse käyttää lelua/leikkiä palkkana.
Näin tehdään kuolleesta lelusta koiralle kiinnostava ja toimiva palkka
Oili neuvoi, miten kuollut lelu tehdään koiralle kiinnostavaksi ja sen voi kuulemma opettaa mille tahansa koiralle. Eli koiraa pidetään pannasta kiinni, ensin voi vähän hetsata lelulla, ja sitten heitetään lelu kauas eteen. Sitten päästetään koira irti ja juostaan kilpaa lelulle. Koiran ohjaajan olisi hyvä voittaa lelu itselleen kerran tai pari ja pitää lelun kanssa kunnon bileet. Kun koira on tästä turhautunut, annetaan sen voittaa lelu itselleen. (Kokeilin tätä metodia illalla kotona iltaruoan kanssa, kun se ei taas kerran kiinnostanut Taavia ollenkaan. Kun olin kaksi kertaa voittanut iltaruokakupin itselleni, maistui pöperöt kummasti myös Taaville!)
Yllä olevaa harjoitusta voi tehdä apparin kanssa niin, että hän pitää koirasta kiinni ja ohjaajan on sivummalla edessä ja heittelee lelua ja pitää sen kanssa kivaa. Sitten lelu heitetään pois ja lasketaan ääneen yksi-kaksi-kolme ja avustaja päästää koirasta irti ja ohjaaja juoksee kilpaa lelulle voittaen sen pari ensi kertaa itselleen. Kun koira lopulta voittaa lelun, on se todella innoissaan siitä.
Saman harjoituksen voi tehdä kahdella koiralla, joista toinen on tosi kiinnostunut lelusta. Ensin koiria pidetään pannoista ja hetsataan lelulla. Lelu heitetään pois ja pari kertaa se lelusta kiinnostunut koira pääsee hakemaan sen itselleen. Tässä vaiheessa lelu rupeaa kiinnostamaan sitä toistakin koiraa.
Seuruun parantaminen
Seuruun parantamista lähdettiin työstämään sillä ajatuksella, että kaikki lähtee hyvästä perusasennosta joka pysyy häiriöistä huolimatta, pois katsominen ei ole vaihtoehto.
1. harjoite
Taavi perusasentoon hyvään kontaktiin. Tässä Oili häiritsi namilla vieressä heittelemällä namia ja liikuttelemalla sitä Taavin pään ympärillä.
Jos Taavi ei häiriintynyt, sai se minulta namin. Jos katse harhaili namissa, kerrottiin, että tuommoinen peli ei vetele ja annettiin uusi käsky ja homma alkoi alusta.
Kyllä Tapsu hokas pian mistä on kyse. Oilin mielestä se, että Taavi vilkaisee sadasosasekunnin ja palauttaa katseen heti, ei vaadi puuttumista. Se on niin nopea, ettei siihen edes ehdi puuttua.
Kun perusasento on varma häiriöistä huolimatta, ruvetaan ottamaan asekeleita muutama askel kerrallaan. Ja pikku hiljaa matkan pidentyessä myös liikkeeseen lisätään häiriöita. Eli palaamme taas takaisin alkuun omassa harjoittelussamme...
Oilin opetusten mukaan myös hallinta on tärkeä osa kaikkea tekemistä ja sitä voi harjoitella luopumisen kautta ajatuksella palkasta luopumalla sen saa. Näin koira saadaan keskittymään tekemiseen ja ohjaajaansa. Tämä auttaa usein myös ääntelevien koirien koulutuksessa. Kovasti keskittyvä ei vingu ja hauku. Pitäisi toimia myös paikkamakuun/istumisen maan haistelussa. Koiran eteen tai ympärille vaan nameja ja niihin ei saa koskea.
2. harjoitus
Taavi istumaan ja minä vähän matkan päähän seisomaan. Oili meidän välissä ja heittelee namia ja vippaa sen maahan mun ja Taavin väliin. Kutsun Taavin sivulle ja sen täytyy tulla ottamatta namia. Jos koira ei tule ekasta kutsusta, haetaan se pannasta ja toruvasti puhutaan ja sitten muistutetaan vaikka reittä taputtamalla mikä on 'seuraa'. Näitä toistetaan monta kertaa. Palkka luonnollisesti vain hyvästä suorituksesta.
Toinen variaatio edellisestä harjoituksesta tehtiin siten, että itse heitin namin maahan eteeni tai vähän sivuun ja Taavin piti tulla siitä huolimatta kutsusta perusasentoon. Palkka tulee kädestä, häiriönameille ei vapauteta kuin aniharvoin.
Taavi ratkaisi edelliset tehtävät melko teatraalisesti kiertämällä namin todella kaukaa sivulta koukaten. Namin lähelle ei voinut mennä ollenkaan, eikä sitä voinut edes katsoa. Oili huomasi myös, että Tapsu on todella nopea oppimaan. Kunhan vain osaisin opettaa jutut sille oikein.
Tehtiin luopumisharjoituksia myös maassa ollen. Tää oli Taaville helppo nakki. Tällä harjoitteella saa vinkuvasta paikkamakuusta hiljaisen koiran keskittyessä namista luopumiseen.
Hallinnan harjoittelua
Hallinnan harjoittelua tehtiin heittämällä lelu, päästämällä Taavi juoksemaan sen luo ja leikkimään. Seuraavalla heitolla käskettiinkin koira pysähtymään pari metriä ennen lelua ja siitä vapautus lelulle. Näitä muutamia toistoja kerrallaan vaihdellen suoria juoksuja lelulle tai pysäytystä. Namilla voi tehdä saman. Lelun kanssa onnistuttiin tosi hyvin, johtuen ehkä siitä ettei lelu ole Taaville kuitenkaan niin kova juttu. Namilla haastavampaa.
Kuuntelun ja keskittymisen harjoitteita
Oili painotti myös kuinka tärkeää on, että koira kuuntelee omaa ohjaajaansa. Tätä harjoiteltiin niissä alun ryhmäharjoitteissa ja yksilövuorolla seuraavasti:
Taavi perusasentoon ja sitten jumpataan maahan - istu vaihtoja siten että seassa on hämykäskyjä. Jos tottelee oikeaa käskyä, koira saa namin, väärästä liikkeestä torutaan. Käskytykset esim. maahan - istu - mette - menehän - meehän (samalla nuotilla kuin maahan käsky) - maahan. Viimeisen käskyn kohdalla koira todennäköisesti jää istumaan, koska on joutunut niin monen hämykäskyn ajan pysyä istumassa. Kuuntelun ja keskittymisen tärkeys näkyi tässä hyvin.
Toinen setti esim.: maaha - ilkka - ilta - istu.
Muita sekalaisia muistiinpanoja Oilin koulutuksesta:
- Ääntelyn poistaminen: Koiralle näytetään kädessä olevaa namia, koira perusasentoon ja käsi koiran ulkopuolelle ja sitten seurataan. Palkka hyvästä hiljaisesta seuruusta ja kontaktista.
- Koiralle on hyvä opettaa jokin rauhoittumiskäsky, meillä kölli. Tästä ei palkata.
- Esteitä kannattaa naamioida pyyhkeillä, naruilla yms. jotta koira ei hämäänny kokeessa erilaisista esteistä
- Merkin kierron ja ruudun opetuksessa kannattaa opettaa koiralle vihjesana tulevasta. 'Kierrä/ruutu' hiljaisella äänellä ja kun koira katsoo suorituksen suuntaan se palkataan.
- Eteenmenon koulutusvinkki: koira istuu siellä mihin se tullaan lähettämään, koira kutsutaan 'missä eteen' -kutsulla luokse kiertäen ohjaajan sivulle ja lähetetään siitä suoraan eteen (sinne mistä se juuri tuli), vapautetaan ja palkataan. Matkan varrelle sivuun voi laittaa hämypalkkoja. Eteenmenossa olisi tärkeä myös opettaa koiralle juokseminen palkkaamalla se jo muutaman metrin juoksusta eteenpäin. Näin eteen meneminen vahvistuu, eikä sen loppupalkan etsiminen.
- EVLn ruutuun lähetystä voi harjoitella luoksetulosta, jotta ei sotketa eteenmenoa.
- Jos koira mokaa jossain harjoitteessa, tulee heti 'ei käy' palaute ja suorittaminen loppuu, koira voidaan jopa ajaa pois 'menehän siitä nyt muualle'.
- Koiran ei voi antaa tehdä asioita sinne päin/miten sattuu
- Seuruuta voi yksin harjoitellessa häiriköidä tiputtelemalla käsistään leluja/ nameja
- Ennen koetta ei kannata tehdä hermostuksissaan mitään kivaa pientä helppoa , vaan kovan häiriön alla pientä treeniä. Näin kehässä olemisesta tulee koiralle se kiva juttu.
- Merkin kierrossa, ruudussa, tunnarissa lähetyksen häiriönä appari tai itse heittää nouto-/tunnarikapulan tai niitä voi olla matkan varrella. Jos koira harhautuu, kielletään ja viedään pannasta sinne minne oltiin menossa.
- Kaukoissa käsiliikkeet aiheuttavat monille koirille ääntelyä
- Kaukoissa paikallaan pysymiseen voi käyttää koiran tassujen päällä riisipusseja tai harjanvartta tassujen edessä (etu- tai takatassujen, riippuen kumpien pitää pysyä paikallaan.)
- Kaukoja voi tehdä myös sohvatyynyllä. Pehmeä alusta vaatii keskitymistä kropanhallintaan ja vähentää steppaamista. Näin tehden voi liikkuvat jalat tulla jopa pois tyynyltä asentojen vaihdoissa, edelleen vaatii kovasti kropan hallintaa koiralta.
- Paikkamakuutreeni: koira maahan ja sitten appari houkuttelemaa namilla/lelulla/puhumalla. Jos koira lähtee, kielto ja palautus maahan samalle paikalle. Palkka luonnollisesti pysymisestä. Kukaan häiriköijä ei saa koskea koiraan tai heittää mitään koiraa päin!
- Paikkamakuussa koira voidaan laittaa hihnaan ja vetää hihnasta kevyesti. Ei saa nousta.
- Tarkettina kannattaa käyttää isoa alustaa (auton kuramatto), jotta ei ole vaaraa, että koira sekoittaa tarketin kentän muihin merkkeihin.
- Jos koira osaa liikkeen eikä tottele ensimmäistä käskyä, haetaan/viedään koira pannasta ja torutaan ettei tämmöinen peli vetele.
- Pelkkä ein karjuminen ei ole hyvä, parempi puhua koiralle enemmän toruvasti
Ei väliä onko palkkana lelu vai nami, sen eteen on tehtävä töitä, ponnisteltava. Ilmaiseksi ei saa mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti