Maanantaina kävin omineen kentällä vähän tottistelemassa. Seuraamista
hinkattiin ja se menikin aika hyvin meidän tekemäksi! Liikkeestä
istumista ja maahan menoa tehtiin myös. Niissä joutuu antaa useamman
käskyn, mutta ihan hyvin meni siihen nähden, ettei olla juurikaan
treenattu tuota, varsinkaan viime aikoina. Ostin myös isomman (200 g)
noutokapulan ja treenattiin sen kanssa, mutta Taavihan ei sitten millään
halunnut ottaa sitä suuhunsa?! Aikaisempi pieni noutokapula on ollu
sille ihan supersuosikki. Sitten vielä paikkamakuuta ja siitä
luoksareita. Ihan loistava treeni ja tuli taas intoa tehä lisää!
Tiistaina pehatreeneissä tehtiin kokeenomainen harjoitus. Alueelle neljä ukkoa ja minä Tapsan kanssa niitä hakemaan. Ekalle ukolle etukulmaan meni kuin oppikirjasta! Toinenkin meni tosi hyvin, mutta sitten kolmannella lähetyksellä teki tosi laajoja kaaria ja kun näin koiran keskilinjan vastakkaisella puolella, kutsuin sitä pois. No eihän se sieltä tullut... Hyvää tässä oli kai se, että sillä oli haju maalimiehestä ja se meni lopulta sen luokse ja haukkui hyvin. Huonoa ehkä se, ettei se tullut kutsusta luokse. Mutta jos sillä on vainu, niin onko parempi että se menee ukolle vai että tulee mun luokse??
Vaikeaa harjoituksessa oli miettiä mistä koiran lähettää ja milloin on oikea hetki kutsua se pois. Taavi on kuitenkin aika periksi antamaton ja mä luulen sen ettivän vaikka viikon, jos ukkoa ei meinaa löytyä. Vaikea laji tämä hakukin on.
Keskiviikkona iskä kävi tekemässä Taaville jäljen. Kesken jäljen teon alkoi sataa melko rivakasti ja jänskätti, miten se vaikuttaa jäljestykseen. Jäljellä oli pituutta puolisen kilometriä ja se vanheni reilun tunnin, keppejä kuusi ja kulmia kolme.
Janalla oli tänään pituutta seitsemisen metriä ja hyvin Taavi löysi jäljen ja lähti sitä etenemään. Kuivan kelin jäljestykseen verrattuna vauhti oli nyt rauhallisempi. Kulmat meni hyvin ja kepeistä löytyi neljä. Kiitos iskä!
Torstaina kimppatottista ja oli ilo huomata, miten innoissaan Taavelo keskittyi tekemiseen. Kentällä touhuavat muut koirat eivät juurikaan olleet häiriöksi pientä vilkuilua lukuun ottamatta. Seuraamista hinkattiin ja lyhyen matkan luokse tuloja. En vielä arvaa laskea Taavia vapaaksi muiden vieraiden, varsinkin isojen urosten, läsnä ollessa.
Paikkamakuu treeniä tehtiin tällä kertaa niin, että Taavi maahan ja minä hihnanmitan päähän. Porokoira siihen sitten viereen tekemään seuraamista ja luoksareita. Ensimmäinen luoksari oli katastrofi, mutta sen jälkeen Taavi malttoi paikallaan, hieman tosin vinkuen.. Kun Taavi ei ollut käskyn alla, olikin reaktiot sitten taas melkoista rähjäämistä ja ryntäilyä :/ Positiivista se, että käskyn alla hommat luonnistui aikas hyvin. Vaaditaan paaaaljon tällaisia harjoituksia ennen kuin meistä on mihinkään kokeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti