Alue oli tänään kivan haastava: toinen puoli oli pari metriä korkeaa mäntytaimikkoa, jonne oli tehty lehtipuiden raivaus hiljattain (eteneminen oli siis jonkin verran vaikeaa kaadettujen pikkukoivujen seassa) ja toisella puolella oli kiviä, hyviä kalliomuodostelmia ja alueen poikki kulkeva pieni metsätie. Tien ylittäminen osoittautui monen koiran kohdalla haastavaksi. Tuuli oli melko kova ja pyörivä, joten hyvän tuuliavun saaminen oli haasteellista ja toisinaan mahdotonta.
Taaville eka ukko oli haamuna taimikkopuolella. Hyvin lähti suoraan ja aloitti ilmaisun tarkistettuaan tyypin hipaisemalla hieman nenällään lippiksen lipan alta, ei paha siis ollenkaan. Toinen ukko oli sitten siellä tien takana ja haastavahan se oli. Muutaman kerran oli Taavi mennyt tietä pitkin edestakaisin ennen kuin ylitti tien ja löysi maalimiehet. Maalissa tällä kertaa oli 5 v. poika ja aikuinen. Pojan Tapsa oli käynyt nuuhkimassa tarkemmin ja pienen äänenavauksen jälkeen oli aloittanut haukun.
Kolmas ukko oli taas taimikkopuolella ja siellä sitten tapahtuikin jotain ihmeellistä, mistä en päässyt ihan selvyyteen. Taavi oli löytänyt maalimiehen hyvin ja kiivennyt sitten maalimiehen vieressä olevalle kivelle katselemaan maalimiestä. Kun metsästä ei alkanut kuulua mitään, lähdin katsomaan tilannetta ja löysin Taavin vähän matkan päästä kierimästä sammalikossa, kuonoaankin se hankasi kovasti tassuillaan. Taavi ei pystynyt keskittymään ukkoon ollenkaan ja kieriskeli vain sammaleissa nousten välillä pystyyn. Mitään erikoista en siitä löytänyt, olisko kusiainen tai amppari pistänyt?? Kuumakin sillä saattoi jo olla ja tietysti vielä sunnuntain jäljiltä väsy painoi. Tiedä sitten todellista syytä, mutta tämä pisto meni ihan pipariksi. Keskilinjalle palatessamme Taavi oli taas ihan normaali.
Viimeinen ukko oli alueen takanurkassa kallionyppylän takana. Taavi lähti tosi vinoon lähetyksestä, mutta kyllä sillä selvä vainu tuntui olevan. Sinne se paineli ukkelin luo, mutta ei alkanut haukkumaan. Tuijotteli vain maalimiestä, joka ei oikein osannut innostaa Tapsaa ilmaisuun. Muutama yksittäinen haukku tuli ennen kuin menin paikalle ja sitten otettiin kunnon ilmaisu vielä loppuun.
Ihan hyvä treeni, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään. Tien ylittämisen vaikeus oli ainakin hyvä tiedostaa.
Tän verran Taavia väsytti maanantai-iltana kesken leikin:
Keskiviikkona oli pitkästä aikaa vuorossa pk-hakutreenit, jotka kaikesta huolimatta taas pyörivät. Kyllä oli kivaa pitkästä aikaa tuollakin!
Maastona minusta aika haastava hieman mäkinen, kivikkoinen ja paikoittain hyvinkin peittenen metsä. Tuuli oli tänäänkin melko voimakas ja pyörivä. Ja mikä parasta, niin lämpötila oli tänään siedettävä ~20 *C.
Taavilla oli kuusi ukkoa etsittävänään, joista ensimmäinen oli taputusavulla, toinen ja kolmas valmiita, neljäs haamuna, viides valmiina ja viimeinen riekkuna.
Kaikille Lärppä lähti maa pöllyten innoissaan ja viimeistä lukuun ottamatta hyvinkin suoraan, haukkukin irtosi hienosti! Ensimmäinen ukko oli sellaisessa paikassa, että haukku kaikui jotenkin jännästi ja kuulosti kuin siellä olisi ollut isompikin koira ilmoittamassa löydöstään =D. Taavi jaksoi myös hyvin koko pitkän radan läpi! Treenistä jäi tosi hyvä fiilis!!
Tänään käytiin aamulla yhdessä juoksemassa (hitaasti hölkkäämässä) lähes kahdeksan kilometriä ja me molemmat jaksettiin se ihan vaivatta. Kyllä nuo pitkät rauhalliset metsälenkit ilmeisesti kasvattavat tuota peruskestävyyttä ihan kivasti sekä koiralla että itselläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti