torstai 13. helmikuuta 2014

Vähemmän itsekritiikkiä, enemmän tekemisen riemua

Illalla olimme tottistelemassa junnukurssin vetäjän kanssa. Olemme Taavin kanssa ryhmän ainut koirakko, joka ei ole ollut ohjaajan vetämällä pentukurssilla ja hän halusi tutustua meihin ja käydä omia koulutusajatuksiaan kanssani läpi.

Välillä tuli fiilis, että ollaan tehty kaikki ihan väärin eikä vielä osata mitään ja välillä taas saatiin kehuja (olenhan hirvittävän itsekriittinen ja vaadin itseltäni toisinaan ihan liikaa ja toisaalta taas olen aivan liian lepsu tuota ihanaa nappisilmää kohtaan). Tiedän, että paljon on vielä tehtävää (mitä varten? Enhän edes tiedä mitä isona halutaan tehdä), mutta ei kai sitä nyt tuon ikäiseltä voi vielä hirveästi vaatiakaan, varsinkaan kun mulle kaikki on ihan uutta enkä tiedä mitä ja miten asiat kannattaa tehdä. Ohjattujen treenien ollessa tauolla, on vähän ollut se fiilis, etten tee juuri mitään, ettei mene ihan päin P:tä. Ja sitten se, että eri ihmiset neuvoo tekemään asioita ihan eri tavalla. Mistä mä voin tietää mikä on oikein ja meille paras tapa. Mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire mihinkään.

No, hyvä sessio joka tapauksessa ja paljon sain taas vinkkejä ja ajateltavaa. Erityisesti mun pitäisi opetella olemaan riehakkaampi eikä oma jöröttävä itseni :) Pää on taas ihan ylivuodossa kaikesta uudesta tiedosta. Odotan kurssin alkua jo kovasti ja onhan tässä pari viikkoa aikaa saada taas tekemisen meininki päälle viime aikojen lorvailun jälkeen.


1 kommentti:

  1. se vaatii opettelua uskaltaa olla hullu, mutta sitten kun se onnistuu, tunnistaa kaltaisensa siut koska vaan :D oikeasti niillä äänensävyillä on paljon merkitystä! Kannattaa opetella myös superiloisella äänellä lausuttu "olipa hirveetä paskaa", tulet tarvitsemaan sitäkin ;)

    VastaaPoista