Työkiireistä huolimatta on tehty vähän jotain

Eka ja ainut vapaapäivä kolmen viikkon sisällä, niin päästiin Sinni Hinnukan kanssa tässä eräs lauantai treenaamaan kunnolla.

Ekaks oli hakutreenit kolmella ukolla. Ilmaisut oli lähes täydellisiä, mutta tänään nähtiin myös Sinnin muistaakseni eka valeilmaisu. Joka tapauksessa hyvä vähän pidempi treeni. Pitää taas ruveta treenaamaan enempi useammalla kuin kahdella ukolla, kun kolmannelle selkeesti vähän hyytyy jotenkin. Vale tuli nyt toisen jälkeen. Toi rullan tosi hienosti, mut näytölle lähtö olikin sit huono. Hetken menin liinan kanssa perässä ja sit liina irti ja jatkettiin vain hommia. Heti kohta löytyi sit kolmas ukko. Hajusta kanteli taas ajoittain vähän rullaa.

Hakutreenien perään bh-treenit. Hihnaseuruu huonoa, muutoin hyvää tekemistä. Paikkiksessa rapsututti ja Sinni nousi pariin kertaan istumaan. Lopulta makasi hyvin. Korvasta löytyikin sitten kotona punkki, joka varmaan aiheutti tätä eloisuutta paikkiksessa.

Kentältä poistuessa karkas toinen koira vähän turhan innokkaasti Sinnin "päälle". Ihan ystävällisesti tuli, mut tuli vaan kovaa ja voimalla ja Sinniä selkeästi pelotti kovasti. Käytiin sit vähän yhdessä kävelemässä, mut ehkä pieni jännä jäi. Katotaan kuin suhtautuu vieraisiin seuraavalla kerralla.

Maanantaina karkasin töistä, jotta ehdittiin mölli-bh -kokeeseen. Sinni aloitti paikkiksella ja olin ekaa kertaa koko makuun (n. 6 min) selin ilman, että seurasin Sinniä. Kyllä jännitti, mutta hyvin Sinni pötkötteli.

Kuva Tiina S.

Hihnaseuruu oli huonoa, kuten aina ja vapaana seuruussakin oli vähän ei niin tyypillistä haahuilua, mutta ihan ok suoritus kuitenkin. Ja vapaana seuruun alussa Sinni karkas kolmesti(!) lähdön perusasennosta rakastamaan tuomaria 🙈. Oltais kuitenkin päästy kuulemma oikea koe läpi.

Kaupunkiosuus meni kohtuullisesti sekin. Kerran Sinni karkas vieraan ihmisen luo ja kun kuljettiin auton ohi, minkä paksissa oli koira, Sinni vähän äksyili. Se ei kuulemma haittaa, koska käskyllä lopetti ja loppu meni hyvin. Vastaan kulkeva meille ihan vieras koira onnistuttiin ohittamaan varsin mallikkaasti.

Viime viikon keskiviikkona ehdin tokotreeneihin, aiheena oli hyppynouto. Me keskityttiin vinoihin heittoihin ja niiden palautukseen esteen yli. Välillä onnistui paremmin  välillä huonommin.

Paikkikseen saatiin ekstralisähäiriö, kun kesken kaiken lasten jalkapallojoukkue juoksi lämppälenkkiä koirien takaa. Vähän jänskätti, mut hienosti pysyi kaikki koirat, vaikka vähän piti katsella selän taakse.

Sinnin kanssa treenattiin myös seuruun lähtöjä hihnassa ja ilman. Meni hyvin.

Papsukka oli myös mukana ja se teki seuruuta, noutoa ja jättäviä omaan äänekkääseen tapaansa.

Viime viikon torstaina käytiin treenikentällä pikatreeneissä. Sinni HinniTinnikkä oli ihan superhyvä! Tehtiin hihnaseuruun lähtöjä ja henkilöryhmää. Se seuras ihan puskemalla! Mulla oli koira, jota piti heittää jalalla sivuun 🙈😮. Hurjaa, mut mahtia! Johtui ehkä siitä, että pienellä kentällä oli samaan aikaan viis muutakin koiraa, niin piti vähän Hinnukankin keskittyä.

Tällä viikolla käytiin Hesassa ja koirapuistossa ja sinne tulla tupsahti pieni Kerttu. Vähän ekaks hirvitti, kun tyyppi vaan tuli mitään kysymättä samaan aitaukseen, vaikka vieressä oli toinen puisto tyhjänä. Sinni vielä huus kurkku suorana sille aidan takaa. Noh, eipä siinä mitään, samalla puolen aitaa kaikki oli kavereita keskenään. Mut silti ois kiva, että kysyttäis ekaks, että onko ok tulla ja annettais edes rauhalliseen poistumiseen mahis, jos ei olis ok.

Torstaina oli vähän kevyempi työpäivä, joten ehdin sekä jäljelle että hakutreeneihin. Jälki on ollut jotenkin ihan nounou juttu tässä tän kesän aikana. Ei ole vaan yhtään huvittanut tehä sitä, vaikka yleensä olen rakastanut jälkeä. Jos joku homma tuntuu pakkopullalta, niin sitä ei kyllä sitten kannata tehdä, ei se ainakaan hommaa paranna ja siksi onkin pidetty jäljestä pitkä tauko. Nyt kuitenkin tuntui, että haluan vähän kokeilla taas ja tein ihan lyhyen jäljen, mittaa sille kertyin 250 metriä ja se vanheni 2,5 tuntia. Keli oli lämmin ja tuulinen. Esineitä kolme.

Otettiin kolmisenkymmentä metriä nostomatkaa ja Sinni nappasi jäljen ihan kohtalaisesti, mutta lähti ensin takajäljelle. En antanut jatkaa ja se kääntyikin sitten itse oikeaan suuntaan. Koko jälki mentiin hienosti lähes tai aivan jäljen päällä kivalla vedolla, vaikkakin kovin rauhallisesti. Esineet löytyivät myös hyvin. Tuntui tosi kivalta tämä pieni jälkimaistiainen pitkän tauon jälkeen. Josko se tästä taas lähtis... ja josko Sinni vihdoin rupeis jäljestämään mun omaa jälkeä ihan kunnolla.

Illan hakutreeneissä meillä oli teemana lähiukot. Kaksi maalia ja mentiin myötätuuleen. Tiesin maalien sijainnit, niin osasin ohjata Sinnin niin, että löydöt tulivat läheltä. Ohjaajan totaalikoomaväsymyksen piikkiin laitetaan se, että unohdin laittaa Sinnille rullan kaulaan... onneksi se oli sentään taskussa mukana, niin ekalta ukolta tullessa laitoin sen Sinnilli kaulaan ja katsoin mitä se tekee. Nappasi rullan suoraan suuhun ja tuli sivulle istumaan. Vei hyvin näytölle. Toka meni sitten paremmin. Rulla hajusta suuhun, maalimiehen luo, rulla suussa sivulle istumaam ja vauhdilla näytölle. Ei ollut nyt mitään vaikeuksia ilmaista läheltä, n. 15 m päästä löytyvää ukkoa. Ehkä nekin alkaa pikku hiljaa muodostua rutiiniksi.

Koiramaailman ihmetyttäviä asioita on taas näin syksyn tullen se, että hirvikoiria ei näe koskaan lenkillä, paitsi näin metsästyskauden kynnyksellä niitä juoksutetaan polkupyörillä niin maan perkuleesti. En tiedä metsästyskoirien valmennuksesta mitään, mutta luulis niihin pätevän saman kuin muihinkin, että siellä lenkillä pitäis käydä muulloinkin kuin just ennen h-hetkeä, jotta sais rakennettua hyvän kestävyyskunnon... Toinen ihmeellinen asia, mihin olen taas törmännyt muutamaan kertaan, on koirien ulkoiluttajat, jotka keskittyvät puhelimeensa niin intensiivisesti, ettei sen ulkopuolista maailmaa nähdä ollenkaan. Tässä eräänäkin päivänä meitä vastaan tuli vapaana oleva koira ja kännykkään keskittyvä omistaja. Tämä omistaja ei huomannut ollenkaan, että tultiin heitä vastaan ja hänen koiransa tuli tervehtimään meitä. Ei siinä mitään, kiva ja ystävällinen koira, mutta ois silti ihan kiva, jos omistaja tietäisi edes jollain tasolla mitä se oma karvakaveri puuhailee., eikä meinaisi kävellä vahingossa päin naama kännykän ruudussa.

Kiirettä pitää, ei kerkee treenata

Koska ensin Tattoo ja sitten työt haittasivat normaalia elämää, niin koirien aktiviteetit on jääneet aika vähiin viimeisen parin viikon aikana.

Tattooviikon keskiviikon aamulenkkiseurana oli Toto. 

Ja perjantaina lenkkeiltiin vesisateessa Ainon kanssa.

Seuraavalla viikolla pääsin keskiviikkona sen verran ihmisten ajoissa töistä kotiin, ettei edes kovasti myöhästytty tokoharkoista. Tällä kertaa meillä oli yhteisharkat toisen ryhmän kanssa ja saatiin paikkiksiin vähän vieraita koiria ja kentällä puuhasteli useampi koirakko yhtä aikaa sekä pari jalkapallistiakin.

Ennen meidän paikkisvuoroa hengailtiin hetki kentän laidalla odottamassa vuoroamme ja se oli varmaan paras osa meidän tämän kerran treeniä. Mukana hengailemassa oli kaksi isoa mustaa koiraa, jotka yleensä saavat Sinnissä aikaan vahvaa kiihtymistä, mutta nyt sain sen olemaan rento. Ihan mahtavaa.

Paikkis meni hyvin, vaikka vieruskavereita käytiin korjailemassa useampaan kertaan.

Treenattiin ruutua, mikä onnistui vaihtelevasti. Välillä Sinni meni suoraan maahan ja suurimmalla osalla kerroista kuitenkinn jäi hyvin seisomaan. Tehtiin targetilla ja ilman. 

Keli oli kuuma ja ruutu taisi viedä suurimmat innot ja kapulan kanssa leikkiminen oli vähän haastavaa, kun kieli roikkui polvissa. Ihan hirmu vaikeaa saada Sinni palauttamaan kapula sivulle, kun aina se syljetään suusta mun varpaille. Treeniä treeniä vaan...

Lauantaina iltasella treenattiin hakua. Alkuun otettiin pieni sosiaalisuusrinki ja Sinni oli superhyvä.

Sinnin maasto-osuuteen olin tosi tyytyväinen, vaikka kerran se sai jalkansa rullan väliin ja ja vaikka rullan nepparin pitäisi näissä tilanteissa aueta, niin ei se Sinnillä kyllö aukea. 

Sinni liikkui alueella hyvin ja molemmat löytynert se ilmaisi kohtuullisen hyvin. Rulla saisi tulla vähän lähemmäksi ja tokalta vaadinkin sen ottamaan rullan takaisin suuhunsa ja tuomaan sivulle. Näytöt hyviä. Oikein kiva treeni.

Mukana menossa oli myös Taavi ja sille kävin ennen treenejä jemmaamassa esineen metsään. Toisellakin treenaajalla oli eläkeläinen mukana, niin päätettiin jäädä varsinaisten treenien jälkeen tekemään niille vielä pienen treenin ja Taavibpääsi siis etsimään sekä ihmisen että esineen. Hienosti meni.

Video Mia:

Hellekelit vaan jatkui

Helteet jatkuu, mutta pientä puuhastelua on tehty silti. 

Viikko sitten tiistaina tehtiin minietsintää kahdella ukolla. Molemmat koirat treenas saman tehtävän. Toinen ukko oli entuudestaan vieras mies ja toinen oli kokonaan peitetty.

Sinni ilmaisi peitetyn hyvin, mitä nyt näytön jälkeen palkkapurkin saaminen oli selkeesti liian hidasta ja Sinni vähän yritti avittaa maalia purkin etsimisessä. Meinattiin kuolla nauruun kaikki.

Vieraan ilmaisussa Sinni poimi rullan taas hajusta, mutta kävi maalilla ja toi rullan lähes täydellisesti. Myös näyttö oli hyvä.

Taavi haukkui molemmat hyvin, intoa piisaa edelleen.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Hyviä seuruun lähtöjä ja hyvä paikkaistuminen, mut jättävät tuotti tällä kertaa vaikeuksia maahan menon osalta. Oli jotenkin tosi vaikee, aina jäi vaan istumaan. Istuminen ja seisominen sitten taas ihan hyvät. Yks merkkien kiertokin tehtiin ja se oli hyvä. Mikään supernopea Sinni ei tuossa ole, mut jolkottelee molemmat suunnat samaa vauhtia. Pääasia ettei pysähtele tötsille.

Torstaina pikaiset bh-treenit todella kuumassa kelissä. Tehtiin ilmoittautuminen, paikkis sekä eestaas seuruu hihnassa henkilöryhmällä ja jättävät. Ihan hyvää tekemistä helteestä huolimatta.

Videot ja kuvat Kirsi K.

Lauantaina käytiin taas beehoilemassa ja kuumaa oli edelleen. Nyt saatiin pariksemme Sinnin mielestä kamalan pelottava musta koira, jolle piti autosta ulos tullessa vähän rähistä. Ilmoittautuminen ja kaikki muukin meni pelottavasta parista huolimatta hyvin. 

Tehtiin koko suoritus ja kyllähän siinä paikkikselle tulee pituutta, nytkin se kesti melkein kahdeksan minuuttia. Kokonaisuutena siis tosi hyvä suoritus, vaikka onhan meidän tekemisessä ihan tosi paljon kaikkea pikku hiomista, mutta katotaan jaksanko niitä kuin hinkkailla ja kuinka paljon ylipäätään ehdin seuraavien parin kuukauden aikana treenata yhtään mitään, kun työt taitaa haitata harrastamista melko tehokkaasi... Mut toivottavasti jotain ehditään kuitenkin.

Tiistaina hakuiltiin pari ukkoa hirveän nihkeässä ja tuulettomassa kelissä. Sinnille kaksi ukkoa, joista toinen oli taas ihan uusi vieras mies. Ei kyllä Sinniin vaikuta hakujutuissa yhtään, onko maalit tuttuja vai vieraita, miehiä vai naisia, kaikki ilmaistaan. Aavistuksen aikaisin pudotti toiselta rullan, mut ei paha. 

Helteistä heinäkuuta

Arki alkoi loman jälkeen ja jos taas saisi vaikka vähän treenattuakin.

Sintun kanssa edellisellä viikolla keskiviikkona tokotreeneissä. Meillä onkin nyt ihan mukava porukka kasassa uusia tyyppejä, talvella kun tuntui jossain vaiheessa, että homma kuivuu ihan kasaan.

Tehtiin hyppynoutoa, merkkien kiertoa ja ruutua. Kierto meni vallan mainiosti, hypyssä Sinni teki esteen kiertoa. Me oltais aika hyviä semmoisessa tokotanssissa, jossa vois vaan kierrellä kaikenlaisia tokoon liittyä juttuja... Mut saatiin me ihan onnistunutkin hyppynouto, mut enempi keskityttiin tällä kertaa kuitenkin luovutukseeen ja mun sivulla pysymiseen, kun vieras ihminen ojentaa kapulan.

Ruutu olikin sitten jännä. Toisesta suunnasta ei onnistunut ei sitten millään ja kun vaihdettiin lähetyssivua, niin oli ihan mahtava vauhti ja varmuus mennä. Oliko kentällä jotain hajuja vai häiritsikö varjot toisesta suunnasta vai missä oli vika? Mut siis toinen suunta onnistui tosi kivasti. Tosin Sinni on nyt päättänyt, että ruudussa mennään heti istumaan. Sitä sit ruvetaan seuraavaksi hinkkaamaan. Vähän tehtiin myös seuruuta ja kaiken alkuun tietty paikkikset pariin kertaan. Ne meni ihan ok, pientä kuikuilua ja vähän maan haistelua.

Sunnuntaina käytiin aamusta harjoittelemassa Hinnukan kanssa ohittelua ja yksin jäämistä. Aika kivasti meni, vaikka musta iso vastaantulija saikin Sinnin kiihtymään. Yksinolo oli ihan piis of kake.

Iltapäivällä käytiin helteessä hakemassa pari ukkoa. Toinen oli korkealla. Hyvät ilmaisut molemmilta, vaikka yläukkeli tuotti ensin vähän päänvaivaa, mutta hyvin Sinni itse ratkoi tilanteen. Ajoittain turhaa rullan kantelua. Mietin, että vaihtsisko haukkuun...

Maanantaina eksyin pitkästä aikaa naapurikylän tottiskentälle vieraan koirahäiriön toivossa ja sain sitä. Tehtiin Sinnin kanssa BH-treeni, parina sakemanninarttu. 

Paikkiksessa Sinni nousi, mut johtui varmaan ötököistä. Vaihdoin paikkaa pois varjosta ja aurinkoisessa paikassa Sinni pysyi hyvin.

Tehdessä vähän haahuilua, mut siihen nähden ihan ok menoa, että ollaan oltu ihan lomalla. Jopa henkilöryhmä ja ilmoittautumiset meni hyvin vieraista ihmisistä huolimatta. 

Seuruun lähdöt, hidas seuruu ja täyskäännökset pitää ottaa työn alle. 

Taavi kävi höntsäilemässä tokoa.

Tiistaina oli hammashuoltopäivä molemmilla. Taavilla hammaskiven poisto ja pari takahammasta kuvattiin varuiksi kiillevaurion vuoksi, mutta niissä onneksi terveet juuret. Vauriot lopulta niin pieniä kuitenkin, ettei niille tarvinnut tehdä mitään. Hyvä suu papparaisella.

Paino on Tapsulla vähän pudonnut, mutta kai se vanhan koiran lihaksien surkastuminen näkyy painossakin. 

Sinni HintunTinttu rakasti lääkäriä vissiin niin paljon, ettei meinannut millään nukahtaa ja jouduttiin laittamaan lisää rauhoitetta. Sinniltä poistettiin vähät hammaskivet, muuten kaikki ok.

Sinni puolestaan on kerännyt niitä kesäkiloja, mutta parin viikon takaisesta ollaan saatu pudotettua jo 300 g. Vielä on silti ylimääräistä jäljellä, joten timmiyskuuri jatkuu.

Lisäksi Sinnille ennaltaehkäisymielessä Cartrophen-pistossarja.

Kyllä näillä kelpaa taas pureskella!

Keskiviikkona tokossa superhienoja seuruun lähtöjä ja ekaa kertaa ikinä koskaan sain Sinnin nousemaan kaukoissa kaukaa maasta istumaan. Useampi toisto näitä ja kaikista superpalkka! Oli pitkästä aika niin siisti fiilis! Paikkikset tehtiin myös.

Torstaina vähän koirakohtaamisia. Sinni ei hirveesti arvostanut penneliä, joka hyppi nenille, mut hienosti onneksi uskoi, kun Sinni kielsi. Sakemanniuros oli vähän jännä.

Perjantaina käytiin treenaamassa bh-juttuja. Ihan ok menee kaikki, mut kyl pitkä seuruu on puuduttava. Täytyy koittaa treeniä seuruuta taas takas kivaksi. Ja se paikkis on kyllä pitkä!

Sunnuntaina hakuiltiin. Ennen treenejä pieni kimppakävelu Ainon kanssa.

HintunTinttu oli treeneissä mahtava. Keli oli ihan kamalan kuuma, painostava ja hiostava, kahdella ukolla mentiin. 

Tällä kertaa ei turhaa rullan kantelua ja ilmaisut ihan parhaasta päästä ikinä. Ekalta ukolta tullessaa Sinni ravisteli itseään ja pudotti siinä tietysti rullan. Hienosti älysi poimia rullan uudestaan suuhun ja jatkaa ilmaisua, niin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tokalta ukolta toi rullan superhienosti pieneltä kalliolta alas. Molemmilta hyvät näytöt.

Taavi jäi ansaitulle eläkkeelle pelastuskoiran tehtävistä koetulosten mennessä umpeen. Töitä tehtiin ihan loppusuoralle asti hyvällä sykkeellä. Nyt vaan nautitaan eläkepäivistä ❤️

Loma oli ja meni

Loman aloitin talkoilemalla aksakisoissa. Oli taas monen koiran kohdalla ihan kamalaa katsottavaa, kun vauhtia oli kamalasti ja kropanhallintaa ja osaamista ei juurikaan. Puomi, keinu ja A oli monen kohdalla pelottavaa katsottavaa ja yksi koira tulikin A:lta niskoilleen alas todella pahasti. Maltti rakentaa pohjat kuntoon olisi tuossa lajissa erityisen tärkeää...

Enemmän tai vähemmän koko loma reissattiin kotiautolla ympäri ämpäri eteläistä Suomea. Koirille lähinnä lenkkeilyä uusissa maastoissa mm. Sipoonkorven ja Teijon kansallispuistoissa, Ritajärven luonnonsuojelualueella ja tietysti myös mökkimaisemissa. Paljon myös uimista ja vähän koirakohtaamisiakin, joista osa hallittuja ja osa irtokoiria. Kaikki kohtaamiset kuitenkin sujui hyvin. Treenattiinkin vähän, tosi vähän. Sinnille pari jälkeä erilaisilla menestyksillä... Hakuhommat sujui hyvin ja tottelemisjutuissa meillä oli tosi kivaa, vaikka monta pähkinää onkin purtavana. Sit on käyty nunnuttamassa Hilden pentuja moneen otteeseen ja Taavi on vieny Hildeä lenkille. Tokon SM-kisojakin eksyttiin katselemaan ja käytiin telttaretkellä. Kostiakin käytiin katsomassa ja kyläiltiin muutenkin erinäisissä paikoissa. Sinnin kesälomaharrastus oli ruuan varastaminen ja pahimmillaan se onnistui syömään puolikkaan täytekakun ja toisella kertaa paketillisen hornettien luita. Mun lisäksi siis myös Sinnin kesäkilot kaipaa hieman karistamista tässä tulevina viikkoina... Onneksi ei lisäkilojen lisäksi ole ainakaan vielä havaittavissa muita oireita näistä ei niin mukavista tempauksista. Hyvä loma!

Juhannusviikolla pienet ilmaisutreenit ja kimppalenkki Hipun kanssa.

Eräänä keskiviikona oltiin tokon kehätreeneissä ja Sinni oli kyl jotenkin vähän lomatunnelmissa. Paikkis meni kaikin puolin hyvin, vaikka takana kiertohyppyhässäkkää tekevä koira saikin hetkeksi huomion.

Kierrolle Sinni pysähtyi. Tehtiin uudestaan ja taas pysähtyi... Seuruussa paikoitellen ihan kamalaa laamailua ja paikoitellen ihan sairaan hyvää tekemistä. Hanhenkakka selkeesti aiheutti väistämistä ja epäluuloja. Liikkeestä maahan meni istumaan, kahdesti. Vasta kolmas toisto onnistui. Hanhenkakkako häiritsi niin paljon?

Ruutuun Sinni karkas kahdesti, mut meni kyllä sitten hienosti targetille, mut sielläkin istui maahan menon sijaan. Hyppynouto muuten hyvä, mut sylki kapulan mun jalkoihin. Luoksetulo hyvä ja kaukot läheltä hyvät. 

Häiriö, hanhenkakat ja sade vähän häiritsi, mut paljon hyvää. Liikkureita tosin piti käydä morjestamassa useamman kerran.