Kauheesti on taas tehty. Jälkikausi korkattu ja Sintturalle käyty kisailemassa RTK1

Edellisen viikon sunnuntaina aamulla Sinnin kanssa Mari Leiviskän tokovalkussa. Olipa ihana kouluttaja, selkeät yksinkertaiset ohjeet ja ohjeet myös siihen miten jatketaan, kun asiaan liittyvä eka steppi on saatu toimimaan. Tykkäsin kovasti!

Me katottiin kaukoja, peruutusta ja seuruuta. Kaukoissa kyllä tiesin itsekin, että targetti on varmasti Sinnille toimivin ja nyt kun vaihdettu kaukot etujaloilta takajaloille, niin ei auta kuin hinkata. Hyviä vinkkejä namin suunnasta ja erityisesti seisomisen opettamisesta. 

Peruuttaessa Sinni on vahvasti vasenjalkainen ja tähän ei saatu ainakaan heti toimivaa ratkaisua, mutta hyviä vinkkejä kuitenkin sekä edessä että sivulla peruuttamiseen. Harjoiteltiin myös perusasennosta seisomaan nousemista ja sen Sinni tajusi hurjan nopeasti takatargetin avulla. 

Seuruun lähtöjä voisi kokeilla parantaa alkuun tehtävällä käsitargetilla, josta olisi sitten mahdollisilla koekentilläkin hyötyä.

Tiistain rallytokossa edestä sivulle tuloja molempia kautta. Suoraan sivulle on Sinnille helpompi kuin takaa kiertäen. 

Maahan menoja liikkeestä ja sivulta ja kaikenlailla. Nää on Sintulla hyvin hallussa.

Loppuun vielä häiriköityä perusasentoa. Mahtavan hienosti stemppasi Sinni kontaktin kanssa, vaikka koutsi häiriköi ja pyysi luokseen.

Keskiviikkona molemmille jälkikauden avaus, vaikkei metsässä vielä sulaa juuri olekaan. Mut en voinut malttaa enää kauempaa.

Aluksi Sinnille pätkä seuruuta metsätiellä ja paikkis.

Paikkis meni hyvin

Sinnille 400 metriä, 2,5 tuntia vanha neljä esinettä sisältävä jälki, joka kulki lähes koko matkan lumella. Lyhyt nosto.

Sinni kyllä reagoi jälkeen, muttei kuitenkan lähtenyt sitä kunnolla jäljestämään. Pieni lenkki takaisin ja uudella yrityksellä lähti ihan hyvin. Sinni jäljesti koko matkan kohtuullisen hyvin. Hidas se on ja eka esine jäi täysin huomiotta, mutta mentiin koko jälki aika hyvin ihan jäljen päällä. Välillä muut hajut kiinnosti, mutta niiltä Sinni palasi omatoimisesti ennemmin tai myöhemmin takaisin jäljelle. Sulat kohdat selvästi vaikeampia kuin lumi.

Taaville myös neljäsataa metriä pitkä kolme tuntia vanha jälki neljällä esineellä. Melkein koko jälki sulalla. Olipa vaikea. Lumiset kohdat meni helpommin. Kaikki esineet ylös, mutta moneen kertaan joutui Taavi hakemaan jälkeä uudestaan. Tuo alue on todella täynnä kauriiden jälkiä, mutta silti oli kyllä haastavampaa menoa kuin mitä osasin odottaa. Mutta tästä se taas lähtee.

Illalla Sinnin kanssa tokoilemassa. Harjoiteltiin kaukojen istu-maahan-istu vaihtoja targetilla. Ne meni oikein hyvin. Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja ruudun alkeita. Paikkis myös. Hyvä treeni.

Torstaina korkattiin hakukausi sulassa metsässä. Ei se iso sula lämpäre ollut, mutta sen verran suuri kuitenkin, että saatiin ihan oikea treeni tehtyä. 

Mallailin Sintulle kotona Kostin vanhaa norskirullaa. Josko se olisi pidemmillä näyttömatkoilla ja kuumalla kelillä läähättäessä helpompi kuin toi ruotsalainen, mut mennään nyt toistaiseksi vielä ruotsalaisella versiolla... 

Oisko säädöt kohdallaan?

Miltä tää norski maistuu

Neljä valmista ukkoa kiintorullalla. Ekalta toi rullan, mut oli niin täpinöissään, että juoksi vielä toisen kerran ukolle rulla suussa ennen kuin toi sen mulle ja mentiin näytölle. Toiselta oli poiminut rullan reilun kymmenen metrin päässä, mutta näytölle vei hienosti perille asti. Kaksi viimeistä melkoisen mallikkaasti. Rullan luovutusta pitäisi hioa vielä paljonkin.

Taavi teki tottista ja harjoiteltiin sirun lukua. Eteenmenoihin pitää taas luoda lisää uskoa, mut eiköhän ne rupea pian toimimaan. Muut meni hyvin.

Perjantaina aamusta hallilla molemmille rallyn avorata.

Taavi oli ihan mahtava. Teki niin hienosti ja hiljaa.

Sinnille olikin sitten paljon vaikeita juttuja. Houkutuksessa vaihtoi seuruun puolta, hyppy ei onnistunut ei sitten millään ja pyörähdys oli myös täysin mahdoton.

Treenattiin erikseen hyppyä, joka saatiin jotenkin toimimaan, mutta pyörähdyksessä ei onnistutta. Nami kädessä se menee, mutta muuten ei millään.

Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja kaukojen istu-maahan vaihtoja alustalla. Nää meni hyvin.

Lauantaina käytiin Iiris Harjun tuomaroimissa rally-kisoissa hakemassa ohjaajalle ahdistus. Rata meni siihen asti hyvin, kunnes hallin ovella kävi kunnon koiratappelurähäkkä ja Sinni jäi siihen ihan kiinni. Pystyi hirveellä tsempillä tekemään vielä muutaman liikkeen, mutta kolmessa vikassa liikkeessä Sinni päätti kohdistaa epäilyksensä kehäaidan takana seisoneeseen yksittäiseen ihmiseen ja näistä kaikista - 10 rintamasuunnasta. Mut noin niin kuin muuten meni hyvin... Ärsyttää ihan sikana! Virhepisteitä kertyi 37 ja ei siis tulosta. Tuomarikommetti "Ohjaajalla erinomaiset koiranlukutaidot" lämmitti mieltä paljon.

Onneksi päästiin heti kisan loputtua käymään vähän hallissa ja Sinni tuntui siinä tosi kivalta tehdessä. Toisista koirista otti kyllä tosi kovat kierrokset.

Sunnuntain Taaville jälki. Ehti vanheta noin kolme tuntia, sulahkoa maata riitti reiluun 300 metriseen jälkeen. 

Nosto oli ihan superhieno, muutaman askeleen tarkistus suunnasta ja varmasti oikeaan suuntaan. Ihan ei vielä päästy siihen junamaiseen puksutustyyliin, mutta edelliseen jälkeen verrattuna kovin varman oloista työskentelyä. Kaikki neljä esinettä hyvin ylös. Taavin kanssa jäljestys on vaan parasta ❤️

Maanantai-ilta kului Korialla rallykisoissa. Onneksi tuli toiset kisat heti näin pian, niin pääsin purkamaan lauantain kisasta jäänyttä ahdistusta. Olin kyllä radalla jäykkä kuin rautakanki ja tekeminen tuntui todella jäykältä. Sinnikin oli jotenkin kankea, mutta johtui varmaan mun epänormaalista toiminnasta. Tuomarina oli Taru Leskinen ja rata näytti tältä.

Tehtäviltä viisi, kuusi ja seitsemän kultakin - 1 pistettä puutteellisesta yhteistyöstä, kutoselta myös - 1 kontrollin puutteesta. Kasilla sain taluttimen kiristymään - 1 pisteen verran. Olipa muuten hankala rata, kun tuomari ja sihteeri seisoivat niin keskeisellä paikalla lähellä montaa tehtävää ja niitä olisi ollut niin kiva mennä katsomaan! Tuo suora, jolta noi virheet tuli, oli ilmeisen hyvän hajuinen monen koiran siellä haistellessa oikein antaumuksellakin. Lisäksi onnistuin saamaan maahan menon yhteydessä tehtävällä viisi meidän lyhyen hihnan Sinnin tassun alle ja siksi koiran kiertäminen näyttää vähän hassulta. Luojan kiitos Sinttu sai tassun hienosti pois hihnasta, muuten ois voinut meidän matka loppua siihen. Tuomarikommenttina " Iloisesti häntä heiluen läpi radan". Ei kyllä itsestä tuntunut yhtään meidän omalta iloiselta tekemiseltä, mutta kiva jos edes vähän näytti siltä. Pisteitä 95 ja RTK1!

Video Tiina Suuronen:

Kisoissa oli kuvaamassa Aava Koljonen, tässä pari hänen otostaan:

Lähdössä

Tiistaina aamusta Taaville tottista. Seuruu ihan ok, paikkis muuten hyvä, mutta nousi istumisesta seisomaan. Istui kuitenkin heti ekasta käskystä uudestaan ja istui nätisti neljä minuuttia. Eteenmenot oli melkoisen mallikkaat, palloille mentiin.

Iltapäivällä ahkeroitiin vielä Sinnin kanssa kevyet rallytreeni seisomisen, hypyn ja pyörähdyksen merkeissä. Paljon palkkaa ja kiva rento fiilis. Hienon rennosti Sinni otti treenitilan kaksi muuta koiraa.

Rallysta suoraan hakumetsään ja siellä alkuun pieni koirien sosiaalisuusharjoitus, joka teki Sinnille ihan tosi hyvää. 

Alueena 2,5 ha, neljä maalia valmiina, mulle sokkotreeni. Yksi maalimiehistä seisoi, Sinnille uusi asento. Kiintorullalla mentiin.

Ekaksi löytyi tuo seisova ja Sinni tomerasti vain istui sen vieressä ja odotti palkkaa. Irrotin sitten rullan sen kaulasta ja pyysin maalimiestä antamaan sen Sinnille ja saatiin lyhyt rullan tuonti. Seisovia siis paljon lisää. Toinen ukko oli ihan superhieno! Haki rullan hyvin noin 60 metrin päässä olleelta maalilta ja toi rullan mulle asti vaikeassa kallioisessa maastossa, jossa joutui vähän hyppimään. Kolmas löytö tuli tosi läheltä mua ja siinä vähän huono ilmaisu. Luulen, että mun läheisyys vaikutti heikentävästi. Viimeinen löytyi taas vähän kauempaa ja sieltä hyvä rullan haku, mutta matkalla tapahtui jotain ja rulla putosi suusta. Omatoimisesti Sinni kuitenkin haki rullan uudestaan, vahvistin vielä tuo-käskyllä. Näytöt kaikilla hyviä. 

Pikku hiljaa eteenpäin, mutta on kyllä ihan hitokseen vielä tekemistä. Haukku ois varmaan jo ilmaisuna valmis, mutta jotenkin tää rullan opettaminen on kiehtova juttu.

Taavin poistetun patin patologinlausuntokin tuli ja patti oli jokin hikirauhasen toimintahäiriöön liittyvä juttu. Ei kasvainta tai mitään muutakaan, mistä pitäisi huolestua.

IRAP-hoito Sinnin nivelrikkoon

Sinnin virallisten luustokuvausten tulokset (lonkat E/E ja lievä nivelrikko) tulivat keskellä yövuoroja, jolloin elämä aina muutenkin tuntuu synkältä, joten tulos tuntui lähes maailmanlopulta. Terve koira muuttui yhdessä yössä sairaaksi. Mustina aamuyön tunteina netin selailu ei auttanut yhtään mielen rauhoittumiseen sen ollessa pullollaan tarinoita, joissa lonkkavikainen koira on jouduttu lopettamaan jo hyvin nuorena. Ehdin jo luoda melkoisia kauhuskenaarioita tulevaisuudesta ihan siihen asti, että Sinni joudutaan lopettamaan mahdollisesti kohtuullisen piankin. Onneksi tässä viikkojen kuluessa olen saanut vertaistukea ja lisää tietoa ja tulevaisuus on ruvennut näyttämään taas ihan valoisalta. Löysät lonkat ei sittenkään ole kuolemantuomio ja loppupelissä vaikuttavat todennäköisesti Sinnin elämään vähemmän kuin mitä olisi jos vika olisi etupäässä tai selässä. Vaan eipä näistä koskaan teidä.

Netissä roikkumisen yhteydessä törmäsin nivelrikon hoidossa käytettyyn IRAP-hoitoon, jossa koiran omasta verestä valmistetaan erikoismenetelmän avulla seerumia, jota sitten injektoidaan rikkoniveliin.

IRAP on lyhenne sanoista Interleukiini Reseptori Antagonisti Proteiini. Se on biolääketiedettä ja kuuluu regeneratiivisiin eli kudoksia uudistaviin hoitoihin.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin interleukiinit ylläpitävät tulehdusta nivelessä ja näin edesauttavat nivelrikon muodostumista. IRAP-hoidossa on tavoitteena nostaa interleukiinien vastavaikuttajaproteiinin pitoisuutta nivelrikosta kärsivän nivelen nivelnesteessä ja näin poistaa tai ainakin vähentää tulehdusta ylläpitävä välittäjäaine nivelestä. Lisäksi seerumin sisältämät kasvutekijät auttavat elimistöä korjaamaan niveleen jo muodostuneita vaurioita. 

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisensiaattityöstä löysin tietoa, jonka mukaan tutkimustuloksissa on todettu, että IRAPilla hoidetuilla koirilla/hevosilla nivelruston kato on vähentynyt, ontumiset ovat vähentyneet ja nivelkalvon tulehdusreaktiot ovat lievittyneet. Ruumiinavauksissa on todettu, että nivelrikkomuutokset ovat IRAP-hoidetuilla olleet kontrolliniveliä lievempiä sekä nivelrustopitoisuus on ollut hoidetuissa nivelissä korkeampi.

Vastakohdaksi tosin Evidensian Esa Eskelinen kirjoittaa omassa artikkelissaan, että IRAP ei auta ollenkaan nivelrikon hoidossa.

Hoitoa on kuitenkin käytetty paljon ja ilmeisen hyvin tuloksin etenkin hevosilla ja toivon, ettei se ole ihan pelkkää rahastusta.

Perinteisesti nivelrikon hoidossa on keskitytty oireiden hoitamiseen ja siihen on käytetty kipu- ja tulehduskipulääkkeitä, kortisonia, natriumpentosaanipolysulfaattia (Cartrophen) sekä erilaisia ravintolisiä, joiden kaikkien teho niveltulehdukseen on heikompi kuin IRAP:lla pitäisi olla.

Otin saman tien yhteyttä IRAP-spesialisti eläinlääketieteen tohtori Timo Talvioon ja saimme nopeasti ajan hänen vastaanotolleen. Käynti rauhoitti mieltä todella paljon. Talvion mukaan Sinni on hyvässä kunnossa (normaalipainoinen, vahva lihaksisto) ja onnellinen koira, jota hänen näkemyksen mukaan 'siistin näköiset, mitä nyt vähän löysät lonkat' eivät tällä hetkellä vaivaa. Sinnin liikkeet on puhtaat. Kaikkea tekemistä Sinnin kanssa saa ja pitää jatkaa, mitään rajoitteita ei ole niin kauan kuin koira pysyy oireettomana. Lieviä nivelenreunamamuutoksia on molemmissa lonkissa, mutta vertailun vuoksi hän näytti meille pahasta nivelrikosta kärsivän koiran lonkkakuvan ja ero oli todella suuri. Paha rikko muistutti lähinnä kukkakaalia ja omiinkin silmiin Sinnin lonkat on todella hyvät toisiin verrattuna.

Ensimmäisen käynnin yhteydessä Sinnistä otettiin uudet kuvat (olihan edellisistä kulunut jo viikko 😅, mutta onpahan nyt sitten laadukkaat kuvat tulevien vuosien vertailua varten tallessa) sekä verta, josta valmistettiin IRAP-seerumi. Seerumin valmistaminen kestää vuorokauden, joten samalla käynnillä ei ole mahdollista saada varsinaista hoitoa. Seerumi pakastetaan ja se säilyy noin puoli vuotta käyttökelpoisena.

Toisella ja kolmannella käynnillä sitten pistettiin tuo IRAP-seerumi sekä hyaluronaattia molempiin lonkkaniveliin. Hyaluronaatti, kai aika sama asia kuin hyaluronihappo, on tärkeä nivelnesteen sitko- ja kimmoisuusominaisuuksille ja se on myös rustokudoksen rakennusaine. Niveleen ruiskutettuna hyaluronihapon oletetaan stimuloivan nivelkalvon solujen omaa hyaluronihapon tuotantoa. Hyaluronaatin on todettu tutkimuksissa antavan ainakin ihmisten polvinivelrikon hoidossa lumelääkettä parempia tuloksia lievittäen kipua ja parantaen nivelen toimintakykyä.

Pistokäyntien väliksi suositellaan lähteistä riippuen viikosta neljään viikkoa. Meillä pistosten väli oli parisen viikkoa.

Pistoksia varten koira rauhoitetaan ja pistopäivä sekä seuraava päivä pitää olla rajoitetulla liikunnalla. Pienet hihnalenkit tarpeiden tekoa varten on sallittuja, mutta kaikki hyppiminen, juokseminen yms. on estettävä. Viikon ajan pistoksesta pitää välttää raskasta liikuntaa, sen jälkeen ei ole mitään rajoituksia. Käytännössä meillä tämä tarkoitti Sinnin rajaamista kylppäriin pariksi päiväksi pistoksien jälkeen, koska muuten se olisi voinut hyppiä sohvalle ja sänkyyn, riekkua Taavin kanssa ja kaikkea muuta sopimatonta. Yllättävän paljon Sinni yritti kyllä hihnassakin loikkia ja ryntäillä 🙈. Taaville Sinnin eristäminen oli kova paikka ja se oli kamalan huolissaan Sinnistä. 

Nukuin ekalla kerralla pistospäivän jälkeisenä päivänä päiväunet yhdessä Sintun kanssa kylppärissä, ettei sen tarvinnut olla ihan yksin koko päivää. 

Mitään ennustetta tulevasta ei tietenkään voi kukaan antaa, koska nivelrikon eteneminen on yksilöllistä, mutta mitä aikaisemmassa vaiheessa hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet hyvälle lopputulokselle pitäisi olla mahdolliset. Parhaassa tapauksessa Sinni voisi elää oireettoman normaalin elämän ja huonoimmassa mitkään hoidot eivät tepsi ja nivelrikko etenee hurjaa vauhtia. Toivotaan tuon ensimmäisen vaihtoehdon toteutumista! Sitä onneksi puoltaa se, että koira on yli kaksivuotiaana oireeton ja nivelrikon aste on lievä, mutta koskaan ei voi tietää. Jos ja kun oireita joskus tulee, voi niitäkin onneksi hoitaa. Mutta kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivon Sinnille pitkää, oireetonta elämää!

Kahden IRAP-pistoshoitokerran lisäksi Sinnin ruokavalioon lisättiin nivelvalmiste, joka sisältää metyylisulfonyylimetaania (msm), glukosamiinia, kodroitiinisulfaattia ja hyaluronihappoa. Omegoja Sinni sai jo aiemminkin. Näiden toimivuudesta tuntuvat lääkäritkin olevan keskenään erimielisiä, mutta koska mistään näistä ei ole todettu olevan haittaa, niin kaikki nämä otettiin käyttöön. Myös Castrophen pistossarja pisteltiin kevään aikana. Näiden lisäksi vielä fyssarin avustuksella luotiin jumppaohjelma tukemaan lonkan seudun lihasten vahvana pysymistä ja satunnaisesta jumppaamisesta siirryttiin aktiivisempaan viikoittaiseen jumppaamiseen.

Jumppakorneri

Hoidon hinta on kiinnostanut monia. Meillä kevään hoitojakso (röntgenkuvaus, seerumin valmistus, kaksi pistoskäyntiä ja kuusi (yksi ylimääräinen yhden huti pistetyn tilalle) Cartrophen-piikkiä sekä kipulääkekuuri kotiin siltä varalta, että sille tulee tarvetta) maksoivat Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla yhteensä 962 euroa. Mulla ei ole koirille vakuutuksia, joten siihen en osaa vastata, olisiko vakuutus korvannut tämän hoidon tai osan siitä.

Mikäli Sinni pysyy oireettomana, on tarkoitus käydä noin vuoden päästä kontrollikuvissa ja miettiä sitten miltä tilanne näyttää ja miten jatketaan.

Tottelemista monessa muodossa ja Taavin hammashuolto

Uimahommia oli edelliselläkin viikolla ja miten superia se onkaan! Mahtava liikuntamuoto niin vanhenevalle Tapsulle kuin löysälonkkaiselle Sinnille. Ja kun molemmat vielä tykkäävät siitä niin paljon! Hyvänmielen Koirakeskuksessa on kyllä Suomen paras uimala. 

Viime torstaina ajeltiin Hankoon pienelle retkelle. Suuria etukäteen suunnittelematta oltiin pari yötä Suomen eteläkärjessä. Ei ollut kevät vielä sielläkään, mutta paljon kivoja luontopolkuja tallattavaksi.

Sunnuntaina käytiin peko-porukalla tottistelemassa hallilla, kun kevät ei meinaa tulla millään.

Oli melkoinen vilske pienessä hallissa, kun monta koiraa treenas samaan aikaan. Mahtavaa porukkaa meillä!

Sinni teki pitkät paikkikset ja seuruuta ja vähän koneiltiin muutamaa rallyn avon liikettäkin.

Varsinaisen hallitreenin jälkeen tehtiin myös pihalla paikkis. Siinä Sinni lähti jossain vaiheessa hiippailemaan mun luo. Palautuksen jälkeen loppu meni hyvin.

Maanantaina aamusta ensin Taaville peko-t tottista ja sitten hallille. Sinnin kanssa kokeiltiin rallyn avon meille oletettavasti vaikeita liikkeitä. Osa meni paremmin, osa huonommin.

Video Tiina Suuronen:

Tapsukin kävi hallissa ja sen kanssa harjoiteltiin sirun lukua ja vähän seuruuta ja eteenmeno.

Tiistaina rallytreeneissä meillä oli hauska treeni, joka haastoi niin ohjaajaa kuin koiraakin. Ja kiva, että oltiin useampi koira yhtä aikaa hallissa, saatiin hyvää häiriötreeniä samalla.

Meillä oli siis pari radanpätkää, joissa oli yhdellä tehtäväpaikalla kolme tehtävää, jotka tehtiin peräjälkeen ennen siirtymistä seuraavalle paikalle.

Sinnin kanssa huomasin, että erityisen vaikeaa sille on tulla mun edestä takakautta vasemmalle sivulle. Ihan väkisin menee pitkäksi ja Sinni päätyy istumaan tosi kauas vinoon. Tämä siis treenilistalle! 

Muuten meni kaikenmoiset koukerot aikas kivasti. Sivuaskelta me ei vielä osata.

Lopuksi tehtiin vielä häirittyä perusasentoa. Sinni osasi aika hyvin pitää kontaktin tai häiriöäänen suuntaan katsomisen jälkeen palautti katseen pian. Heitellyt lelut eivät saaneet sitä lähtemään liikkeelle. Oli kivat treenit!

Taukovuorolla harjoiteltiin rauhallista odottamista.

Keskiviikkona Taavilla oli hammashuoltopäivä ja samalla reissulla poistettiin pieni ihopatti, joka lähti patologille tutkittavaksi ja tulos tulee parin viikon päästä. Hammaskiven poiston lisäksi ei suussa tarvinnut tehdä muuta, purukalusto on loistokunnossa! 

Illan tokotreeneissä alkuun paikkis, joka meni hyvin, ja Sinnille liikkuroituna kapulan pito ja hyppy sekä ruutuun juoksemisia. Kapulan pidossa ei meinannut naurusta tulla loppua, kun Sinni-liurupeppu ei tienny mihin suuntaan se ois menny, kun liikkuri oli niin ihana ja takapuoli keikkui niin, ettei koira meinannut pystyssä pysyä. Lopulta kykeni istumaan mun vieressä paikallaan ja saatiin tehtyä pari toistoa. Meni kohtalaisesti, ihan pientä kapulan pyörittelyä.

Hyppy meni hyvin. Ruutuun pidemmältä matkalta pallolle ja lyhemmältä tyhjään. Meillä ei vielä ole pysäytyskäskyä, joten vapautus nauhan ylityksen jälkeen.

Lopuksi vielä kaikki kolme koiraa yhdessä kaikenlaista pikkupuuhaa, seuruuta, jättäviä..

Sintun rallykisauran korkkaus

Viime viikon torstaina uimamaisterit olivat taas pulikoimassa. Päästiin omatoimiuimareiden porukkaan eli voidaan varata uimala omaan käyttöön sen virallisten aukioloaikojen ulkopuolella. Sopii mulle hyvin, niin ehdin ennen ekaa yövuoroa käyttää koirat aamulla uimassa hyvissä ajoin ja jää sitten itsellekin vähän paremmin aikaa ennen päiväunia. 

Innokkaita uimareita oli tälläkin kertaa molemmat, vaikka laitoinkin Sinnille vahingossa yhtä numeroa liian isot liivit päälle ja ne vähän turhan paljon sitä kellutti. 

Lauantaina molemmille fyssari. Taavi oli muutaman päivän ennen käsittelyä vähän arponut korkeampia hyppyjä ja lantion seudulla ja reisissäkin oli vähän jumia, mutta hyvin saatiin auottua kaikki ja hyppyarpomiset jäi pois. On kyllä ihana, miten tuo jurottaja rakastaa Suvia ja punkee itsensä väkisin syliin ja antaa käsitellä niin hyvin.

Sinnin käsittely on edelleen vähän hankalampaa. Se keskittyisi enemmän vain rakastamispuoleen. Kyllä se pötköttelee, mutta ei ihan täysin rentoudu ja välillä yrittää vängätä. Ihan kohtuullisesti kuitenkin onnistui homma ja etureisistä löytyi kovasti jumia, ne onneksi saatiin hyvin auki.

Molemmat sai vähän jumppaohjeita ja laitettiinkin meidän jumppakorneri kuntoon.

Sunnuntaitottiksessa Sinni keskittyi seuraamiseen ja paikallamakuuseen. Tehtiin myös vähän jättävien erottelua. Oli aikas makee tällä(kin) kertaa. Seuruut melko superia, henkilöryhmä ihan huippu ja lyhyet, n. 1 min paikkikset häiriöillä meni mahtavasti. Erottelukin rupesi onnistumaan alun kangertelun jälkeen.

Tiistaina rallytreeneissä tehtiin alo-rataa.

Rataantutustumisessa oli suorituspaikkoja hahmoteltu targeteilla ja ne kyllä havainnollisti mulle hyvin sen, kuinka aina ängen ihan liian lähelle kylttiä...

Sinnin rata meni melko hyvin. Hihna haittasi sivulta eteen tuloa ja 270 ° käännöksessä se meinasi ehtiä istua jossain välissä. Joku pieni haistelukin tuli johonkin väliin.

Treenattiin sitten lisää tuota sivulta eteen tuloa ja kun houkuttelen vähän enempi, niin saatiin onnistumaan tosi hyvin. Pitää vaan varoa, etten ota yhden apuaskeleen sijaan kahta...

270 ° käännöksessä mun pitää päästä liikkeelle ripeästi, mut muuten kohtuullisen hyvää tekemistä. Koira ainakin on ihan superiloinen tehdessään näitä juttuja.

Keskiviikkona tokoteltiin ja Sinni treenas taas jättäviä. Se ei ihan kuuntele kunnolla, mutta aina kun kuunteli, niin meni erottelut hyvin. Tehtiin lähinnä istumista ja maahan menoa, mutta seisominenkin pitäisi ottaa hetimmiten ihan oikeasti mukaan treenattaviin juttuihin. Seuruuta tehtiin myös ja Sinni keuli pompottelemalla etupäätä, mitä ei ole koskaan aiemmin tehvyt, oli vissiin niin kivaa. Yritin palkata paljon hyvistä lähdöistä ja kontakteista. Lopuksi paikkis ja se meni hyvin.

Torstaina meillä oli Sintun kanssa kamalan pitkä päivä. Olin saanut päähäni ilmoittaa sen Kouvolaan Kirsi Petäjän tuomaroimiin rallyn iltakisoihin, vaikka mulla oli koulutuspäivä Loviisassa. Melkein joka päivä kisakirjeen saapumisen jälkeen meinasin perua meidän osallistumisen, kun en millään ehtisi ajaa töistä kotiin hakemaan koiraa ja ehtisi vielä ajoissa Kouvolaan mittauttamaan sitä ennen kisan alkua. Lopulta päädyin ottamaan Sinnin töihin mukaan ja työkaverit olikin ihan innoissaan siitä. Kahvitauoilla ja ruokiksella Sinnillä riitti rapsuttelijoita, saatiin tehtyä hyvät käpsyttelyt päivän aikana ja koulutuspäiväkin loppui ihan hyvissä ajoin, joten ehdittiin vielä Loviisan keskustaan hyvälle lenkille ennen kuin ajeltiin Kouvolaan.

Sirunluku oli vähän hankala, Sinni väisti laitetta voimakkaasti, mutta saatiin kuitenkin siru luettua. Mittaaminen meni oikein mallikkaasti, kun tehtiin se niin, että mitta laitettiin maahan ja sitten Sinni käveli sen alle ja vasta sitten laskettiin mitta-aisaa alemmas. Ranskalainen rekkari tuotti vähän vaikeuksia, mutta kyllä tuomari sieltä lopulta löysi kaikki haluamansa tiedot ja saatiin kisakirja varmennettua. Tällä aikaa me saatiin Sinnin kanssa harjoitella sirun lukua lisää.

Oltiin kahdeksas suorittava koira ja meitä edeltävällä koiralla meni rata ihan hurjaksi haisteluksi ja se kesti ja kesti. Lopulta me päästiin kehään, mutta edellisen koirakon suoritus ilmeisesti vaikutti jotenkin, koska meidän lähtöluvan saanti kesti myös hurjan kauan tuomarin, sihteerin ja ajanottajan pitäessä pitkää palaveria. Onneksi Sinni istui kiltisti (hirveän vinossa) perusasennossa eikä pahemmin hyytynyt odottelusta. 

Alun suora, jossa oli vauhdinmuutostehtävät, oli Sinnille ihan hurjan vaikea, kun sen olisi niin kovasti tehnyt mieli mennä moikkaamaan tuomaria ja sihteeriä. Mutta se hillitsi itsensä ja seurasi hienosti! Kovasti kaikki koirat haistelivat tuolla radalla ja Sinniäkin haistelututti välillä vähäsen, mutta omasta mielestäni sain aika hyvin sen kuitenkin menemään. Kolmannelta kyltiltä  -1 kontrollivirhe, seiskakyltillä melkoinen herpaantuminen ja siitä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, -3 uusiminen ja - 3 puutteellinen yhteistyö. kyltiltä 11 taas -1 puutteellisesta yhteistyöstä eli haistelua. Kyltille 13 tuomari lisännyt kommentin "Hieno!" Kyltti 14 tuottikin meidän tyyppivirheen kahteen kertaan eli Sinni kiersi tehtäväkyltin uusimisesta huolimatta. Omasta mielestäni tein uusinnan kauempana kyltistä, mutta en kuitenkaan selvästi tarpeeksi kaukana. Tästä siis - 3 uusimisesta ja - 10 epatarkasti suoritetusta tehtävästä. Maalikyltille oli tuomari vielä saanut - 1 taluttimen kiristymisestä. Pisteitä jäi 77, reilusti hyväksytyn tuloksen puolella! Tuomarikommentti: Kauniin näköistä yhteistyötä, vaikka välillä katkesikin hetkeksi.

Olen kyllä tosi tyytyväinen meihin. Pitkä päivä molemmilla takana, ihan uusi paikka, jossa hälyä ja vieraita koiria ja selkeesti tosi paljon hajuja ja silti Sinni teki tosi hyvin töitä. Rata oli pitkä, pisin mahdollinen mitä alossa voi olla ja silti Sinni jaksoi hyvin radan loppuun.

Perjantaina otettiin äkkilähtö kuokkimaan tokotreeneihin. Pääasiana meillä paikkis vieraiden koirien kanssa. Lisäksi tehtiin vähän jättäviä.

Paikkis meni varsin mallikkaasti kahden uroksen välissä.

Jättävien kanssa tarvii palata vähän taaksepäin ja koittaa saada erottelu toimimaan paremmin. Oli kiva vierailla.

Tokosta suoraan hakumetsään toiveekkaana siitä, että pääsisi jo metsään treenaamaan. Treenattiin kyllä metsän puolella etelärinteessä, mutta ihan liikaa on vielä upottavaa lunta.

Sinnille ilmaisuun painottuvat neljä ukkoa irtorullilla. 

Ekana maalina vieras lapsi, jolta Sinni haki rullan hienosti, mutta ravisteli itseään matkalla mun luokse niin paljon, että rulla tippui sen suusta. Oli varmaan itse lähdössä hakemaan rullaa uudestaan, mutta saikin jo palkan.

Toisena vieras mies, jolta myös rullan haku meni hienosti, mutta näytöllä Sinniä rupesi hirvittämään ja se haukkui ukon pystyyn. Söi sitten kyllä namit lopulta, mut aika epäilyttävänä piti miestä.

Kolmas ja neljäs ukko meni kaikin puolin hyvin.

Taavi teki hallintaosuutta. Vettä satoi ja kuraa riitti, joten Taavi ei millään halunnut istua paikkiksessa. Siitä tuli sitten paikkaseisominen. Hyvä siis harjoitella eri asentoja erilaisiin tilanteisiin. Tien varteen olin viskonut vähän namia lisähäiriöksi, mutta kuin sahapukki Taavi seisoi koko kolmeminuuttisen. Seuruissa vähän keuli, kun odotti eteenmenoja ja eteenmenoissa homma meni vähän kuseskeluksi. Mut tästä se taas lähtee kesää kohti.

Lauantaina iltapäivällä ajeltiin Tiinan ja Taren kanssa Porvooseen rallykisoihin, tuomarina Jenni Susi.

Rata oli melkoista pyöritystä ja etukäteen ajateltuna meille tosi vaikea, kun Sinniä ärsyttää jos hihna vähääkään osuu ja mun eteen tulemisissa ja kiertämissä se jotenkin väistelee sitä voimakkaasti. Lisäksi oltiin ensimmäinen suorittava koirakko, joten vähän lisäahdistusta siitä.

Osasin kuitenkin tällä kertaa auttaa aika hyvin Sinniä ja jättää sille tilaa ja rata menikin ihan yli odotusten vain kolmella virhepisteellä ( -1 tal, -1 py, -1 tvä), jotka kaikki tulivat tehtävältä kolme "täyskäännös oikeaan". Liike sinänsä ei ole mitenkään vaikea, mutta kun lähellä kylttiä istui ajanottaja, niin se oli Sinnille aika iso haaste. Loppupisteet siis 97 ja yllätyksekseni koko kisan voitto! Mahtava Sinni! Tuomarikommenttina "Upea takapään käyttö koiralla, hieno rata! =)". 

Kiitos Tiina ja Tare matkaseurasta ja Tiina kuvista ja videosta! Onnea Taren koularista!