Treenattavat asiat ei lopu koskaan

Edellisen postauksen jälkeen viikko vedettiin lepiä, lenkkeiltiin ja löhöiltiin vaan. Teki kutvanaa.

Toissa sunnuntaina oltiin hallilla vähän höntsäilemässä. Hallissa hulinaa, kun neljä nopsaa koiraa touhus yhtä aikaa. Oikean puolen perusasento tuntui oikein hyvältä ja Taavi on hahmottanut takapään käytön myös oikealla työskennellessä. Pikku hiljaa hiotaan tätä varmemmaksi. 

Tehtiin myös liikkeestä jääviä merkin kierron kautta ja istuminen ja seisominen on hukkunut jonnekin. No eipä olla tehty pitkään aikaan... luoksetuloa ja seuruuta henkilöryhmässä. Tykkäsin Taavin tekemisestä, vaikka sitä ääntä oli taas välillä liikaa.

Maanantaina tein aamulla jäljennostotreenin hiekkakentällä. Neljä lyhyttä jälkeä tuoreena. Taavi nosti kolme niistä oikeaan suuntaan ja jäljesti lyhyet matkat kolikoille tosi vahvasti. Täytyy vielä itse vähän pohtia lisää näiden treenien käytännön toteutusta ja tehdä näitä nyt paljon lisää.

Käytiin myös Fionan kanssa kaupunkilenkillä juhlistamassa Fionan valmistumista eläinavusteisen valmennuksen eläintyöpariksi, onnea!

Keskiviikkona ennen tokotreenejä neljä jäljen nostoa hiekalla. Taavi on nyt hokannut, että palkka tulee kolikosta tms. pienistä esineistä ja bongaili vaan kaikkea pientä maata erottuvaa. Saattoi nostaa jäljen hyvin ja järjestää pienen matkaa ja singota siitä sitten jonkun purkan luo. Ärsyttävä vaihe, mutta menee varmasti pian ohi.

Tokotreeneissä aiheena kaukot ja pyrrinperkule oli niin täys virtaa, ettei niistä oikein tullut mitään. Kaikki jalat ehti liikkua moneen kertaan moneen suuntaan ennen kuin ehdin edes reagoida. Kokeiltiin keppiä takatassujen edessä ja laatikon päällä tekemistä ja yritin pitää takatassusta kiinni. Mut ei vaan keskittyminen tällä kertaa riittänyt muuhun kuin namin hamuamiseen. Ehkä näitä vähän muistutellaan kotona rauhassa lisää...

Lopuksi oltiin kolme koiraa kerralla hallissa ja Taavin kaks inhokkia oli meidän kanssa, porouros ja bc uros ja voi miten mahtava treeni meillä oli!! Näistä uroksista varmaan kukaan ei tykkää toisistaan ja silti niin hienosti tekivät kaikki omia juttujaan. Me tehtiin seuruuta, rauhallista perusasento ja jättäviä. 

Torstaina pieni hakuilu ja taas oli vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin löytyi kolme maalia tuulettomassa pimeässä illassa, ilmaisut ihan mahtavia! 

 

Perjantai ja lauantai kului taajamaetsintäkoulutuksessa, perjantaina teoriaa ja lauantaina käytännön harjoituksia. Ollaan tehty vähän taajamaharkkaa, mutta tosi vähän. Taajamassa etsiminen on koiralle paljon metsää rankempaa. Hajuja ja muita häiriöitä on paljon. Rakennukset, tiiviit pensaikot, aidat ja muut taajaman erikoisuudet vaikuttavat hajujen kulkeutumiseen ja tuulta ei taajamassa voi juurikaan käyttää hyväksi. Koira työskentelee aina liinassa ja koira reagoi yleensä vasta hyvin lähellä maalia. Liikkuvat maalimiehet on taajamassa koiralle mahdottomia ja se opetetaankin etsimään vain paikallaan olevia kohteita. 

Treenattiin koulun pihapiirissä kolmella maalimiehellä per koirakko. Taavi osaa käydä hyvin tarkastamassa erilaisia kohteita, kuten syvennyksiä, hiekoitushiekkalaatikoita ja rappusia. Se on myös kohtuullisen hyvin ohjattavissa. Taajaman hajumaailma vie kyllä Taavia ja jalka nousee usein, mutta se ei onneksi haittaa työskentelyä. Mulle itselleni taajama on haastava suunnitelman teon kannalta. Täytyy vaan treenata enemmän.

Kuvat Ronja Hyvärinen:

Maanantaina pimeällä hakutreenit, joissa alueena noin neljä hehtaaria ja ajatuksena oli, että eka maalimies on ihan heti alussa, jotta näen onko nenä auki alusta asti. No nenähän oli auki jo alueelle mennessä, mutta hallinta sen verran vahva, ettei Taavi halustaan huolimatta lähtenyt maalimiehelle, vaan pysyi käskyttämällä vierellä. Sen verran tulkittiin tuulen kulkeutuminen väärin treeniä suunnitellessa, että etsimiseen käskyn saatuaan tämä ukko ei noussut, vaan jäi lopulta viimeiseksi, mutta treenin tarkoitus tuli kuitenkin täytettyä ja todettua, että nenä toimii alusta asti. Pari muuta maalia löytyi myös hyvin. Seisovaa maalimiestä vasten Taavi oli ensin noussut seisomaan. Täytyy tätä tutkia seuraavissa treeneissä.

Tiistaina päivällä ajeltiin 23 tuntia vanha reilu kilsan jälki. Ei ollu helppo, mutta selvittiin. Neljästä kepistä jäi eka ja kolmas. Ajoittain ihan hirvittävän hyvää jäljestystä ilman pienintäkään epävarmuutta ja pari kertaa ihan totaalinen tippuminen jäljeltä. Keli oli koko tallomisen ja ajamisen välisen ajan lähellä nollaa, yöllä vähän pakkasella ja päivällä pari astetta plussalla. Ihan inan satoi lunta jossain välissä, mutta se ei jäänyt märkään maahan edes hetkeksi. Tuulta oli alle viisi metriä. Rutiinia vaan lisää, niin eiköhän se siitä parane.

Sinisellä tallottu jälki, vihreällä ajettu

Illalla vielä hakua käytöstä poistetun vanhainkodin pihapiirissä. Täällä aina Taavilla vauhtia enemmän kuin laki sallii ja hallinta on vähän niin ja näin. Mut tää paikka onkin vähän kuin koirien puuhamaa tai leikkikenttä ja täällä ne oppii aika äkkiä ne mahdolliset piilojen paikat. Joten yleensä annan Taavin rallattaa aika vapaasti, koska kivaahan tän pitää olla!

Keskiviikkona aamulla fyssari ja jumia oli vasemmalla puolella ristiluun kupeessa ja oikealla puolella lavassa. Kaikki saatiin auki ja Taavi oli kyllä taas ihana hoidettava, nukahti melkein välillä ja Suvin naama piti nuolla muutamaan kertaan.

Taavin mummo täytti  viime viikon tiistaina 14 vuotta! Onnea Elsa <3

Kuva pöllitty Heidi Utriaiselta =)

Vuoden tavoitteet saavutettu

Otsikko valehtelee sen verran, että ennen koronaa oli tarkoitus korkata myös rallyn MES-luokka tänä vuonna, mutta kevään kisakiellon vuoksi se siirtyy ainakin ensi vuoteen.

Viime keskiviikkona käytiin lenkillä Femmen kanssa ja perjantaina Viiman. Kelit on olleet ihanan aurinkoisia, joten pitkät metsälenkit kavereiden kanssa on ihan parasta.

Lauantai-iltana osallistuttiin haun taidostarkastuskokeeseen. Koska edellinen taidontarkastus suoritettiin valoisassa, oli nyt vuorossa pimeässä suoritettava koe. Koe vastaa täysin Pelastuskoiraliiton haun loppukoetta, alue on kolme hehtaaria. 

Aloitettiin siis sosiaalisuus- ja luoksepäästävyysosuudella. Kokeeseen osallistui viisi koirakkoa, joten rivissä seisottiin hieman pidempään kuin tämän kesän muissa kokeissa. Taavi oli nätisti ja ison tumman miestuomarin kopelointikin meni hyvin, eikä muut koirat kiinnostaneet liikaa. Sitten odoteltiin pimeän tuloa.

Kuvat Kotkan Pelastuskoirayhdistys

Taaville arpoutui neljäs suoritusvuoro, joten pimeän tulon jälkeen odoteltiin kolmen muun koirakon suoritukset, joista kaksi käytti täyden ajan eli 45 minuuttia. Mutta kiva oli odotella mukavassa seurassa ja oma jännityskin vähän hälveni jutustellessä mukavia.

Suoritus alkaa hallintaosuudella ja se oli meiltä kyllä tällä kertaa tosi huono. Seuruu oli väljää ja hajut kiinnosti tienreunoissa. Myös paikkiksesta Taavi nousi ennen vapautusta haistelemaan tienvierustaa. Todella ärsyttävää. Jälkikokeissa hallinta on mennyt tosi hyvin, ilmeisesti siksi kun se tehdään ns. puhtaalla tieosuudella. Nyt tuossa samassa paikassa oli ollut jo kolme peruskokeen koiraa ja kolme loppukokeen koiraa, joista ainakin osa on varmasti kuseksinut puskia ainakin radalta palatessaan. Täytyy siis treenata enemmän kusipuskien luona, kun ei treeneissäkään ole näitä nousemisia tapahtunut.

Päästiin kuitenkin maastoon ja sain alueen kartan. En tiedä mistä se oli tulostettu, mutta maastokarttaan verrattuna siinä oli todella vähän tietoa. Tieura ja pari korkeuskäyrää oli merkitty, ei muuta. Hetken pyöriteltyäni karttaa ja tutkittuani tuulen suuntaa, tein etsintäsuunnitelmani ja sen esiteltyäni tuomarille ja tuomarikokelaalle aloitimme etsinnän. Tuulta oli ihan kivasti yöolosuhteisiin nähden, joten toiveet hyvästä suorituksesta oli korkealla. 

Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti, hyvä ilmaisu ja hieno sivulle tulo. Taavilla on välillä ollut vaikeuksia jättää maalimies mun käskiessä sitä pois, mutta se on kyllä saatu tosi hyvin koulutettua nyt pois ja se tulee hyvin sivulle. Kun maalimies oli saanut kerättyä alustansa ja peitteensä mukaan, jatkoimme matkaa ja alueen toiselle raunalle päästyämme sai Taavi hajun toisesta ukosta ja pian se haukkui kallion päällä ison siirtolohkareen alla ollutta maalia. Taas jatkoimme matkaa maalimiehen saatua tavarat mukaansa ja sitten Taavi irtosi pari kertaa kauemmas, mutta tuli kuitenkin aina takaisin. En päässyt etenemään  kovinkaan paljoa, kun se taas lähti ja itse yritin malttaa antaa sille aikaa. Tässä vaiheessa oli mennyt vartti ja mietin, että muutanko etsintäsuunnitelmaani ja lähden Taavi pyrkimään suuntaan vai pysynkö suunnitelmassani partioida alue laidasta laitaan. Päätin, että odotan Taavin palaavan ja sitten pysytään suunnitelmassa. Taavi kuitenkin aloitti haukun aika kaukana (130 m) ja sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tästä sain palautetta, että etenin liian kovaa koiran luokse, vaikken omasta mielestä mennyt kovaa, vain ripeästi. Joka tapauksessa Taavi joutui ilmaisemaan pitkään, että perässäkulkijatkin ehtivät paikalle ja hyvinhän se ilmaisi tämänkin kivenkolossa olleen maalimiehen. Aikaa meni noin parikymmetä minuuttia, joten ihan kelpo suoritus. Tulos siis hyväksytty ja taas on kaksi vuotta lupa toimia pelastuskoirakkona. Tän vuoden kokeet ja kisat oli tässä, loppuvuosi otetaan vähän rennommin.

Sunnuntaina alkoi taas kaveriporukalla varaamamme hallivuorot. Me tehtiin Taavin kanssa rallya, oikean puolen seuruuta ja eri liikkeitä oikealla. 

Treenien jälkeen akeltiin vielä illalla mökille puuhommiin muutamaksi päiväksi.

Pelastuskoiraleiri Loimaalla

Edellisen sunnuntaina pimeä kimppalenkki Runtun ja Neiti-K:n kanssa. 

Tiistaina hakuiltiin vanhan vanhainkodin pihapiirissä. Taas saatiin ihan kivasti haastetta aikaiseksi. Ukot olivat pihan laidalla ison kuusen alla, hiekka-lootassa (video) ja katolla. Tää katolla ollut maali oli huikea, kun eihän koiralla ole mitään mahdollisuutta päästä maalin luokse. Taavi teki sisäpihalla kovasti töitä ja kävi välillä rakennuksen toisellakin puolen. Lopulta ite tajusin, että maalin on pakko olla katolla. Taavi ilmaisi ukon lähimmästä kohdasta, johon pääsi. 

Keskiviikkona tokotreeneissä kokeenomainen treeni eli palkatta ja liikkuroituna mentiin. Paikkis meni meiltä vähän rapsutteluksi, kun Taavi oli ihan täys takiaisia treenejä edeltäneen lenkin jäljiltä, enkä saanut niitä pois ilman apuvälineitä. Muuten hyvä paikkis, hiljainen ja rauhallinen koira vieraista vieruskavereista huolimatta.

Liikkeinä meillä oli kierto, hyppy, nouto, liikkeestä istuminen ja kaukot. Nouto ja kierto aiheuttivat menosuunnassa pari haukkua molemmat ja kaukoissa ilmeisesti korkea viretila sai Taavi hieman pomppaamaan eteenpäin istumaannousuissa. Muuten liikkeet puhtaasti suoritettuja.  

Perjantaina ajeltiin Loimaalle Pohjan tilalle Keski-Uudenmaan Hälytyskoirien järjestämälle pelastuskoiraleirille. Tän leirin piti olla jo huhtikuussa, mutta korona esti silloin leirin järjestämisen ja leiri siirrettiin syksylle. Kuin ihmeen kaupalla mulla sattui olemaan vapaa viikonloppu myös leirin uutena ajankohtana! Osallistujamäärä oli pieni, vain kymmenen leiriläistä, koska koronan vuoksi kaikki ilmoittautuneet eivät kuitenkaan halunneet osallistua. Joka tapauksessa oli mukava ja toimiva porukka. Leiriläisiä oli useammasta seurasta eri puolilta Suomea, suurin osa tietenkin pääkaupunkiseudun eri yhdistyksistä.

Perjantaina ei vielä ollut mitään treenejä, kun kaikki saapuivat paikalle kuitenkin aika myöhään. Ilta keskusteltiin koiraharrastuksesta ja hieman tutustuttiin toisiimme. Lauantaina sitten aamupäivä vietettiin taajamaetsinnän merkeissä. Meillä ei juurikaan ole kokemusta taajamaetsinnästä ja olikin kiva päästä sitä kokeilemaan. Harjoituspaikkana toimi koulukeskuksen pihapiiri, jossa tietysti oli myös muita kuin meitä harjoitukseen osallistuvia henkilöitä. 

Taaville oli kolme maalimiestä piilossa ja täytyy todeta, että taajamahaku on huomattaavasti haastavampaa kuin maastoetsintä. Koira väsyy paljon nopeammin ja hajuja on niin paljon, että löydöt tulevat huomattavasti lähempää kuin maastossa. Tietysti myös työskentely liinassa vaikuttaa asiaan.

Kuvat Krista Heinilä:

Tarvitsisin paljon harjoitusta oman toiminnan suunnitteluun taajamaympäristössä. Siellä etsittävät alueet ovat huomattavasti pienempiä kuin maastossa ja silti ne vievät paljon aikaa. Myös hajut käyttäytyvät eri tavalla kuin maastossa ja hajujen paljous hidastaa koiran toimintaa. Ihan tosi mielenkiintoista ja opettavaista! Taavi löysi maalit hyvin ja alueella liikkuneet ulkopuoliset ihmiset ei sitä häirinneet, mutta keskusteltiin kyllä siitä, kuinka paljon koiran toimintaan pitkällä ajalla vaikuttaa se, että sitä ei voi päästää kaikkien ihmisten luo. Erityisen tyytyväinen olin Taavin esineilmaisuun sen tuodessa mulle pihalta löytyneen hatun, vaikkei se varsinaisesti harjoitukseen kuulunutkaan.

Iltapäivällä ensin kartturoin yhden koirakon pitkän etsintätreenin ja sitten oli meidän pitkä maastoetsintä noin 24 hehtaarin alueella. Suunnitelma oli, että ensimmäinen löytö olisi noin tunnin etsinnän jälkeen, mutta pienen kartturointiepäselvyyden vuoksi Taavi löysikin maalin jo noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen. Laitettiin alueelle vielä toinen maalimies ja se olikin oikein oivallinen ja sopivan haastava Taaville. Reilu tunti etsinnän aloitukseksesta sai Taavi hajun ojitetun kosteikkoalueen reunalla. Teki ihan hurjasti töitä, mutta hajun lähteen tarkentaminen oli vaikeaa. Tehtiin sitten pieni lenkki ja palattiin uudelleen alueelle, jossa Taavi oli reagoinut. Taas voimakkaat reaktiot ja kovasti teki Tapsu töitä ja lopulta sai kunnolla kiinni hajusta ja maali löytyi. Kokonaisuudessaan aikaa meni vähän vajaa puolitoista tuntia. Olin tosi tyytyväinen Taavin suoritukseen syyskuun kuumassa kelissä (+21 C). 

Kuvat Silja Töyrälä:

Lopuksi vielä olin maalissa parille koirakolle. Illalla vielä vähän tottista kentällä ja olipa kiva saada vieraita koiria häiriöksi ja todeta taas, että Taavi ei enää juurikaan välitä muista. Kyllä se on koko ajan tietoinen missä muut liikkuvat, mutta se ei häiritse sen omaa tekemistä. Rankka, mutta tosi kiva päivä. 

Sunnuntaina oli mahdollisuus tehdä joko jälkeä tai hakua ja me valittiin Taavin kanssa haku, koska mulla on oma suunnitelma jäljen suhteen takajälkihaasteen purkamiseksi ja sen toteuttaminen ei tuolla ollut nyt mahdollista. 

Tehtiin kokeenomainen treeni sillä erotuksella että maalimiehet palkkasivat Taavin noin 15 haukun jälkeen. Alue siis kolme hehtaaria ja kolme maalimiestä. Taavi löysi ensimmäisen maalimiehen aika nopeasti ja toinen löytyi siten, että ei Taavin sitä olisi edes pitänyt löytää. Oltiin ihan aluksi kävelty kohtuullisen läheltä tätä maalia, mutta Taavi ei sitä silloin nostanut. Nyt oltiin pienen rinteen laella maalimieheen nähden tuulen väärällä puolen eli Taavilla ei olisi pitänyt olla mitään mahdollisuuksia saada hajua. Mutta niin vain se jostain syystä löysi tämänkin. Olisikohan sillä kuitenkin joku ajatus jäänyt kytemään siitä ensimmäisestä ohituksesta? Ei voi tietää, mutta hyvä ettei maali jäänyt löytymättä. Kolmas mm löytyi ojasta alueen toiselta laidalta. 

Erilaisia treenejä

Edellisenä sunnuntaina aamulenkki Veelan kanssa, vauhtia riitti.

Keskiviikkona piiitkästä aikaa hallilla tokoilemassa. Tais olla maaliskuu, kun korona sulki hallit ja nyt oltiin ekaa kertaa sen jälkeen. Illan aihe oli ruutu. Taavilla oli ajatus, mutta ihan loppuun asti se ei kantanut. Haki etumerkin taakse tai ihan etunauhan taakse. Tarketilla sit korjattiin paikkaa. Vähän liikaa tuli haukkujakin.

Lopuksi oltiin kaikki hallissa ringissä paikkista ja sit vielä kukin mitäkin omiaan. Tässä porukkatreenissä Taavi oli superhyvä, vaikka hallissa oli kaksi inhokkikoiraa. Niin hieno keskittyminen ja hiljainen koira!

Perjantain ja lauantain sekä lauantain ja sunnuntain välisiksi öiksi oltiin lupauduttu vahtimaan SM-viestien aluetta pelastuskoiraseuran nimissä, lähinnä Ylen kallis kalusto kaipasi hieman silmällä pitämistä. Mitään varsinaista vartiointia ei meidän homma ollut, mutta piti pitää vähän liikettä ja ääntä alueella ja ilmoittaa mahdollisista alueelle tulijoista eteenpäin.

Palkaksi hommasta saimme treenata urheilukentän alueella. Pe - la yönä meidän vuoro oli 01 - 06. Tehtiin kaksi treeniä. Ensimmäisessä en tiennyt maalimiesten sijaintia. Tuuli oli kova ja puuskittainen ja taas huomasi, että rakennetussa miljöössä hajut käyttäytyvät erilailla kuin metsässä. 

Ensimmäinen ukko löytyi bajamajasta. En meinannut uskoa, että koira pystyy erottamaan ihmisen hajun siitä kemikalilöyhkästä, joka noista vessoista lähti. Taavi teki töitä hienosti ja tarkensi hyvin oikeaan vessaan.

Toinen ukko oli myös haastava, pääkatsomossa makoileva ukko. Täällä hajun tarkentaminen oli selkeästi vaikeampaa ja haju todennäköisesti nousikin katsomon katon rajaan. Hienosti löytyi kuitenkin tämäkin ukko.

Toisella kierroksella maalimiehet olivat puistonpenkillä makaamassa ja rekan rappusilla istumassa. Ensin löydettiin puistonpenkkityyppi ja musta tuntui, että Taaviin vähän vaikutti se, että ihmisten ilmoilla liikuttaessa ei ole sallittua mennä vieraiden luokse. Vähän se siis ekaksi empi, mutta aloitti kuitenkin hyvin ilmaisun. Rekan rappusilla istuva maali ei sitten tuottanut yhtään vaikeuksia.

Lauantai - sunnuntaina yönä vuoromme oli klo 20 - 01. Yli tuhat ihmistä oli liikkunut päivän aikana urheilukentän alueella ja koirista näkyikin selvästi hajujen paljous. Keli oli edelleen kovin tuulinen, ajoittain jopa myrskyisä ja hieman sateinen. Taaville otettiin taas ukkoja katsomossa ja avoimilla alueilla sekä telttakojualueella. Rohkeasti se liikkui tuulen riepottelemien telttojen seassa ja kävi tutkimassa niitä oma-aloitteisesti sisältä. Niistä se löysi tavaroita (lapasia, sukkia...), joita kiikutti mulle. Löytyi ne ukotkin. Tosi tyytyväinen olin tuohon tavaroiden tuomiseen, kun esineilmaisu ei ole ollut meidän vahvin puoli. Esineilmaisuna peko-puolella haukku olisi käytännöllisempi, mutta en ole enää vanhaa koiraa viitsinyt opettaa uuteen ilmaisuun esineiden osalta. Esillä olevien ukkojenkin ilmaisu oli hyvää. Pari kierrosta ehdittiin treenata tässäkin vuorossa.

Sunnuntai vietettiin metsässä pitkän treenipäivän merkeissä. Koirakoita oli mukana viisi ja aikaa meni melkein kymmenen tuntia. Jokainen sai siis pitkän treenin ja päivän aikana saatiinkin hyviä onnistumisia ja ohjaajille rohkeutta kokeilla välillä vähän vaativampiakin treenejä. Kelikin suosi tällä kertaa ja saimme treenata auringonpaisteessa, tuulta tosin oli aika paljon.

Taaville alueena oli parikymmentä hehtaaria ja sieltä löytyi suden jälkien lisäksi kaksi maalimiestä. Molemmat olivat korkeilla kivillä. Ensimmäinen oli keskellä hieman rinteistä hakkuuaukeaa. Tämä oli vaikea Taaville. Jotain hajuja se sai, kiipeili kiville etsimään parempaa hajua, mutta sen oli hankala selvittää mistä haju tuli. Ilmeisesti metsän ympäröimällä aukolla tuuli pyöri melkoisesti ja kiven päällä olleen maalin haju kulkeutui kauemmas ylärinteeseen. 

Toisen ukon Taavi bongasikin sitten melko kaukaa. Tässäkin näki tuulen vaikutuksen hajun kulkeutumiseen, sillä Taavi ei mennyt maalille suoraviivaisesti vaan kulki nenä pystyssä U:n muotoisen reitin. Haju ilmeisesti kulkeutui tuulen mukana pellon yli metsänreunaan, josta se hieman kääntyi tien suuntaisesti kulkemaan. Taavi merkkaili hajua jo aiemmin, mutta sai siitä varmuuden vasta ollessaan suorassa linjassa maalin suhteen. Taavin treeni kesti kaikkinensa noin 1,5 tuntia. 

Ladosta ei löytynyt ketään

Juomatauko

Maanantaina jälkitreeneissä kaksi lyhyttä jälkeä, pääpaino nostossa, joka tehtiin viistosto jälkeen nähden. Jälkien päässä oli maalimiehet. Molemmat jäljet nousi tosi nätisti, ekan jäljen lopussa Taavi vaihtoi ilmavainulle, toinen jälki kokonaan maavainulla maalille. Hyvä pieni pikaharjoitus.

Treenien jälkeen käytiin vielä Oton ja Taren kanssa iltalenkillä.

Tiistaina palauttava hakutreeni neljällä haamulla. Vauhtia, intoa, helppoutta, motivaatiota rankan viikonlopun jälkeen.

Tunteikas viikko

Viime viikon torstaina käytiin tottistelemassa pienellä porukalla. Mukana oli myös parsoninarttu, mikä oli Taaville jotenkin vaikea. Se jäi siihen ihan kiinni. Ei mitään räyhäämistä tai muuta, mut ei vaan pystynyt luopumaan siitä. Erikoista. Ehkä syy oli pieni koko, äkkinäiset liikkeet ja aika äänekäs meno? Muutoin oikein hyvää tekemistä seuruun muodossa ja pari pidempää paikkamakuuta.

Tiistaina huippu hakutreeni. Alue noin neljä hehtaaria, kolme maalimiestä piilossa montuissa/koloissa, ideana maalien oleminen maan pinnan alapuolella. 

Eka maalimies teetti töitä, kun oli piilossa kallionkolossa tai pienessä luolassa. Kauan Taavi pyöri ja hyöri, ennen kuin paikallisti hajun lähteen. 

Melko pian ekan ukon jälkeen Taavi sai hajun toisesta ja painui lähes sadan metrin päähän haukkumaan. Hyvä haukku montussa taas kerran. Kamut oli tehny pienen killerin ja kolmas maalimies oli vain muutaman metrin päässä tästä toisesta omassa montussaan kuusen alla. Mä olin ihan muina naisina lähdössä palaamaan sinne, mistä tokalle ukolle lähdettiin, mutta Taavipa ei mennytkään halpaan, vaan loikkasi monttuun ja haukkui kolmannenkin ukon. Hirvikärpäsinvaasiosta huolimatta jäi mahtifiilis, loistavat hieman haasteita sisältävät treenit osaavalle koiralle!

Lopuksi vielä vähän totisteltiin ja se oli kaikkea muuta kuin mahtavaa. Juoksujaan lopetteleva narttu oli ihan liikaa Taavin sietokyvylle ja seuruu oli mahdotonta. 

Keskiviikkona ajeltiin Savonlinnaan Pelastuskoiraliiton jälkikokeeseen. Koska meidän peruskoe on vielä voimassa ja loppukokeessa jäljen suunta on tiedossa, eikä peikoksi muodostuneesta takajäljestä tarvi huolehtia, niin kokeiltiin loppukoetta. Jäljen loppukoe on 3 - 4 tuntia vanha n. puolitoistakilometriä pitkä jälki neljällä esineellä. Loppujäljen kulmat on jyrkempiä kuin peruskokeessa ja se suoritetaan pimeässä, janan pituus on 100 - 150 m. 

Sosiaalisuusosuus meni hyvin ja Taavia ei kiinnostanut tippaakaan, vaikka vieressä ollut kultsunarttu vähän murisi. Miten kultsunarttu edes voi murista?!?! No nuori koira kyseessä, joten pientä epävarmuutta kai. Mut Tapsu oli mahtava!

Miestestaajakin sai rapsutella ja taputella Tahvoa ihan rauhassa. Hallintaosuuden seuruu ei sitten ollut ihan niin mun makuun. Taavi kulki hyvin mukana, mutta oli kamalan väljä ja kontaktia ei paljon ollut. Mut sääntöjen mukaan ihan hyväksyttävä suoritus. Paikkamakuu olibsitten taas loistava.

Jäljelle Taavi lähti hyvin ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Alussa muutama pieni tarkistus ja saatiin liina sotkeutumaan sen verran, että jouduin pysäyttämään Taavin ennen tarkastajan pysäytyskäskyä. Ei tarvinnu enää uudestaan pysäyttää ja sitten puksuteltiin kivassa, mutta mäkisessä maastossa koko jälki tasaisen varmasti. Kaikki esineet löytyi ja aikaa meni 33 minuuttia. Ei ainakaan haittaa ollut siitä nenäpunkkihäädöstä.

Kiitos Savonlinna loistavasti järjestetystä kokeesta!

Torstai kului Kostin kanssa, joka oli tullut lomailemaan lähistölle. Tunteikas päivä. En kyllä olisi voinut parempaa kotia Kostille löytää, kiitos Tiina ❤❤❤

Viikonloppuna olisi Tottakai-päivät, mutta mä olen töissä, enkä pääse osallistumaan kunnolla. Lauantaina menen illaksi aamuvuoron jälkeen moikkaamaan tuttuja.