hakuhommia ja saaristolaisjälki

Taavi vietti 1 -vuotis synttäreitään tiistaina pelastushakutreeneissä. Kolme ukko, ensimmäinen peräänajona, toinen haamuna ja kolmas niin, että Taaville näytettiin ukon lähtevän metsään, mutta Taavi vietiin sitten hetkeksi pois ja lähetettiin vasta ukon päästyä piiloon. Kaikki löytyivät hienosti, vauhti oli aivan hirmuinen tuolla pienellä sankarilla.

Torstaina pk-puolen hakutreeneissä Tapsalla kuusi ukkoa, kaikki takarajoilla 50 m päässä keskilinjasta. Maasto oli tosi haastava, kivikkoinen, mäkinen ja pääosin tosi peitteinen. Eka ukko huusi kerran Taavia ja loput viis oli taputuksella. Kaikille Taavi lähti hirveällä vauhdilla, paria joutui ihan oikeasti etsimään. Viides ukko oli vaikein, haki melko kauan, muttei antanut periksi, jes. Pikkuinen on tainnut tajuta, mitä siellä metsässä on tarkoitus tehdä! Ainut huono puoli näissä harjoituksissa oli se, että kotona toimivaksi testattu tonnikala - jauheliha palkka ei sitten metsässä maistunut ollenkaan... Tapsa oli onneksi hakemisesta ja ukoista niin innoissaan, ettei sen menoa paska palkka paljon haitannut :)

Tänään oltiin saaressa ja tein Tapsalle jäljen. Pituutta jäljellä oli n. 200 m yhdellä kulmalla ja kaarroksella ja yhdellä maastonvaihdoksella, metsästä jäkäläiselle kalliolle. Nameja harvakseltaa. Kulma meni hyvin, maastonvaihdos oli vähän haastavampi, mutta Tahvis selvitti senkin. Ensi viikolla vihdoin päästään jälkiporukankin treeneihin mukaan, niin saa taas vähän uutta näkökulmaa tähän hommaan.

Etsijäkoiraliiton hajuntunnistuskurssi ja alkeiskurssi

Ensimmäinen kerta oli teoriaa, toisella kerralla päästiin jo käytännön hommiin. Silloin koirille tehtiin 50 m suora jälki, jossa etsijäkoira näki maalikoiran lähtevän. Toinen jälki oli 100 m suora jälki ilman näköhavaintoa maalikoiran lähdöstä.  Nämä jäljet Taavi suoritti todella vauhdikkaasti.


Kolmas jälki oli n. 250 m suora jälki. Taavia piti vähän toppuutella sen vauhdin kanssa, mutta muuten oikein mallikas suoritus.


Neljäntenä jälkenä n. 300 m kaareva jälki. Alku meni oikein hyvin, mutta melko alussa Tapsalle tuli hätä ja tortuthan ne oli väännettävä, ennen matkan jatkumista. Taavi osoitti kuitenkin hyvää työkoiran luonnetta ja asiansa hoidettuaan jatkoi jäljestystä ilman eri käskyä. Tässä jäljessä mua kummaksutti hieman se, että noin parinsadan metrin jälkeen Taavi pysähtyi ja alkoi syämään heinää. Se olisi mussutellut varmaan vaikka kuinka kauan herkullisia heiniä, joten tässä sitä oli vähän patistettava takaisin hommiin, mutta kun taas lähdettiin liikkeelle, niin loppu mentiin taas tosi hyvin.


Viides treeni oli n. 300 m jälki, jossa yksi suora kulma. Taavi lähti hienosti, mutta jossain vaiheessa se hairahtui edellisen jäljen tekijöiden paluureitille, joka meni aika läheltä meidän treenijälkeä. Ilmeisesti tuulen mukana sieltä kantautui houkuttelevat hajut. Annettiin uusi haju ja nyt Taavi etsi oikean jäljen ja jäljesti hyvin loppuun asti, myös kulma meni hienosti. Maasto oli paikoin melko haastavaa ja vauhdikkaan koiran lukeminen mielenkiintoista, kun liina oli tuhannen solmussa kamalassa ryteikössä, missä keskittyminen menee lähinnä pystyssä pysymiseen. Onneksi Taavia ei juurikaan haittaa, vaikka jarruttelen sen menoa.


Kuudentena jälkenä olisi ollut tunnin vanhentunut 400 m pitkä jälki kahdella kulmalla. Mutta meillä treenikerta meni maalikoirana kököttäessä. Ajoimpa sitten reilu 150 km istumaan kolmeksi tunniksi metsään. Voin sanoa, että vähän otti päähän! Kun meitä etsineen koiran loppukoe keskeytettiin, oli kello jo yli yhdeksän (= pimeää) ja meidän jälki jäi tekemättä. Taavi sai jäljestää yli kaksi tuntia vanhaa jälkeä muutaman kymmenen metriä, jotta sille saatiin onnistuminen. En sitten tiedä oliko tuo hyvä vai huono juttu, kun minä itse ja varmaan Tapsakin oli aika turhautunut pitkästä paikallaan olemisesta (maalikoirana ollessa ei voi hirveästi hillua, kun pitäisi olla hiljaa...) ja kiinostus tekemiseen ei ollut ihan parhaalla tasolla. Ja seuraavaksi on loppukoe, mitähän siitäkin tulee tällaisen fiaskon jälkeen?


Tänään suoritimme Tahvon kanssa loppukokeen mitä komeimmassa kelissä. Loppukoejälki oli n. 400 m pitkä jälki yhdellä kulmalla. Eroa edellisiin jälkiin oli sen verran, ettei tätä jälkeä ollut merkitty maastoon. Kamala miten paljon hankalampaa on mennä ilman merkkejä ihan vain koiran perässä. Lisähaastetta kokeeseen toivat myös alueella lenkillä olleet muut ihmiset koirineen.

Taavi aloitti hyvin, kulmakin meni kuulemma ihan oikein. Jossain välissä Tapsa vaihtoi etsittävän koiran jälken tuoreisiin hirven jälkiin. Muutaman kerran annoin maalikoiran hajun uudestaan ja oikeakin jälki tuntui löytyvän, mutta takajälkenä... Taavi kyllä ihmeen kaupalla korjasi suunnan jonkin matkaa takajälkeä edettyään ja lopulta pääsimme vajaan sadan metrin päähän maalikoirasta. Siina Tapsa vielä jatkoi matkaansa suoraan suolle, jossa se piti juomatauon. Sieltä palattiin vähän matkaa ja loppu matka maalikoiralle meni todella hyvin.

Kurssin vetäjä sanoi Taavin ilmaisseen maalikoiran jo suolla ensimmäisen kerran (ilmaistessaan Taavi nostaa päätään ja korvat ovat tosi terhakkana ylhäällä), mutta se meni multa kyllä ihan ohi. Muutenkin tuntui,että kiersimme monta ympyrää ja välillä Taavi vaikutti olevan ihan vaan lenkillä, mutta kyllä se töitä taisi tehdä koko ajan... Ihana pieni pyrri <3

Olemme nyt siis suorittaneet etsijäkoiraliiton alkeiskurssin hyväksytysti ja jatkossa meillä olisi oikeus treenata estijäkoiraliiton treeniringeissä ja aikanaa valmistua jatkokurssien myötä etsijäkoiraksi kadonneiden eläinten etsintätöihin. Aika on kuitenkin rajallista, joten katsotaan miten käy...

Taavi maalikoirana

Toivotonta tottista

Torstaina jälkiryhmän tottistreeneissä yritettiin Tapsan kanssa keskittyä kontaktin pitoon muutaman häiriökoiran läsnä ollessa. Onnistuttiin vaihtelevalla menestyksellä.

Vähän tehtiin seuraamista, ei ollut paras päivä sen osalta... Vähän meinas Taavi jätättää. Myös maahan meno on ollu viime aikoina vähän hankalaa. Se oli meillä tuossa jossain vaiheessa talvea tosi hyvällä mallilla ja nyt taas ei millään meinaa mennä maahan. Ja aina ekan maahanmenon jälkeen nousee heti ylös ja vasta toisella kerralla jää maahan. Mitähän tällekin taas tekis?!

Seisominen on nyt vahva liike, sen lisäksi tehtiin vähän noutokapulan pitoa ja harjoituksia niin, että kapula oli mun ja Tapsan välissä ja se toi sen käskystä mulle ja samalla peruuttelin vähän matkaa karkuun. Hyvin meni!


Tänään oltiin uudella akkaporukalla tottistelemassa. Seuraamista, mun kävelyn opettelua, kun en osaa kävellä kuin suoraan välttävästi :) kulmat ja täyskäännökset toivottomia. Kun saatiin vähän mun kävelyyn rotia, niin Tapsukkakin onnistui paremmin. Seisomista, istumista ja maahanmenoa 'liikkeestä', pari luoksetuloa. Ja sitten taas sitä häiriökoiraharjoittelua, mikä tänään meni ihan rähjäämiseksi :/

Kotona otin vielä illalla pihalla vähän noutoa samalla tyylillä kuin eilen ja ekan kerran kokeilin eteenmenoa pallolle, hienosti meni!

Eri porukoissa reenatessa on hyvä, kun eri ihmiset kiinnittää eri asioihin huomiota ja saa erilaisia neuvoja, joita voi kokeilla omiin haasteisiin. Tänään esim. toi mun kävelyyn keskittyminen oli ihan hirveä apu Taaville. Miten en ollu ite tajunnu kuin huono olen kävelemään! ;) Mutta samalla erilaiset neuvot vaikeuttaa tällaisen keltanokan harjoittelua, kun ne saattavat olla hyvinkin päinvastaisia keskenään. Toivottavasti osaan poimia ne meille toimivat jutut. Kyllä tää koiraharrastaminen välillä tuntuu niin vaikealta.

Tän viikon tottistelut

Maanantaina ryhmätottiksessa me Tapsa kanssa päätettiin osallistua pienten koirien ryhmään. Pieniä on vähemmän ja ne ei pelota. Treenien aikana me keskityttiin kontaktiin ja siinä sivussa tehtiin mitä pyydettiin. Helppo nakki! Taavi oli ihan liekeissä, kontakti pysyi loistavasti siihen asti kun isot koirat tulivat odottamaan vuoroaan aidan taakse. Ja silloinkin kontakti oli melko hyvää.

Perusjuttuja tehtiin; pujotteluseuraamista, maahanmenoja, istumista, ohituksia ja lopuksi luokse tulo. Taavi oli tänään tosi hyvä. Oli hyvä valinta mennä tohon pienten koirien ryhmään, niin ei mene keskittyminen...

Treenien jälkeen käytiin vielä harjoittelemassa paikkamakuuta paloaseman pihalla, Tapsa on ihan kone!!



Torstaina olikin sitten junnutottiksen viimeinen kerta. Mitä mä nyt jatkossa sitten teen??! Tykkäsin Marin tyylistä pitää kurssia; vaativa, reilu, rehellinen ja innostava. Sain jotenkin tosi hyvän draivin päälle tehdä juttuja ja taas on intoa kuin pienessä kylässä. Katotaan mihin tää into meidät vie =)

Ite olin pari päivää pois kotoa koulutuksessa ja Tapsahan ei sitten ollut kotona syönyt tuona aikana juuri mitään. Tästä seurasi se, että namit oli tänään niin älyttämän hyviä, ettei keskittyminen aluksi meinannut riittää. Alun yli-innokkaan naminmetsästyksen jälkeen saatiin hommaan vähän tolkkua ja seuraamiset meni aika hyvin. Se mun käden paikka vaan aina on ihan väärä silloin kun nostan käden pois nenän edestä. Käteni ei vain jostain syystä nouse suoraan ylös vaan se nousee jotenkin vinoon rinnan eteen ja Tapsa meinaa tietenkin poikittaa. Miten voi yksi pieni liike olla noin vaikea!? Maassa Taavi jaksoi tänään maata hyvin ja seisomisesta on tullut ihan uus suosikki. Saan peruuttamalla tehdyn "seiso" käskyn jälkeen kävellä jo useamman metrin poispäin. Luoksetulo oli vauhdikas, melko suora ja vauhtikin pysähtyi hieman autettuna ennen mun polvia.

Näitä perusjuttujahan me taas hinkattiin ja sitä häiriötä pitäisi siedättää... Taavi oli hyvä ja mulle jäi kaikkinensa kurssista tosi hyvä fiilis.



Tänään olimme Päivi "Päxä" Aholan tottiskoulutuspäivässä. Taavi sai kehuja, on kuulemma hieno koira, nopea oppimaan. Tämä tuottaa mulle vaikeuksia siinä, että oppii myös ne huonot asiat nopeasti... Pitää olla tosi tarkkana.

Mikä kumma siinä on, kun tollasen koulutuksen jälkeen pää on ihan tyhjä, enkä muista yhtään mitä mulle on sanottu? Päivän pääsisältö taisi olla se, että keskitytään koiraan ja ihan perusasioiden tekemiseen. Perustan täytyy olla todella hyvässä kunnossa, jos haluaa hyvin tottelevan koiran. Vaikeutta vain vähän kerrassaan lisää ja aina palaamista perusjuttuihin. Hyvällä tiellä ollaan =)

Maisa ja Maltti leikkikavereina

Torstaina Maisa-sisko Kuopiosta oli tullut tännepäin ja sisarukset pääsivät näkemään toisiaan. Hannan kanssa olimme molemmat innoissaa, kun pienet pääsevät näkemään toisiaan pitkästä aikaa ja leikkimään ja nuhjaamaan keskenään, voi miten ihanaa! Totuus olikin sitten toinen. Parivaljakkohan hädin tuskin sieti toisiaan tai Maisa ei sietänyt sitä, että Taavi oli niin kiihkeä... Aivan kamala räksytys ja karvojen pölly lähes taukoamatta.

Tänään kävimme Tapsan kanssa moikkaamassa Maltti-malamuuttia kumppaneineen. Kaksi vanhempaa eivät juurikaan viitsi leikkiä, mutta Taavilla ja Maltilla oli hyvät temmellykset.

Laatuaikaa

isukin kanssa