Keskiviikkona oltiin pk-hakuporun kanssa kentällä vähän tottistelemassa. Taavilla samat kuviot kuin viimeksi; seuraamista ja mun käden asennon hiontaa. Perusasennossa aloitellaan käden häivyttämistä. Maahanmenoja, istumisia ja nyt otettiin muutamana kerta myös seisomista liikkeestä. Luoksetulossa pitkästä matkasta Tapsa kaartelee matkalla ja lopuksi hyppää päin :) mutta lyhyestä matkasta tulee nätisti istumaan eteen. Vire sillä oli taas tosi hyvä!
Perjantaina-aamuna kävin kävelemässä pienen jäljen lähimetsään ja uhkarohkeana tiputin muutaman kepin jäljelle. Keppien ilmaisua ollaan vähän, tosi vähän, harjoiteltu kotosalla ja ne kiinnostaa ihan kivasti Taavia. Jälki oli reippain askelein, vähän pyyhkien kävelty jälki, jossa nami joka viidennellä askeleella. Kaarroksia ja yksi ysikympin kulma ilman tihennettyä namitusta. Jälki ei ollut kovinkaan pitkä... Olisi pitänyt taas tehdä pidempi.
Taavi innostui heti jälkivaljaista ja lähti innoissaan liikkeelle. Vauhtia on tullut lisää ja koko jälki meni tosi reippaasti. Pari harha-askelta sivuun muutaman kerran, mutta hyvin Taavi palaa heti jäljelle ja sitä on aika helppo lukea. Myös ysikympin kulma meni hyvin. Keppejä Tahvis ei noteerannut millään lailla ja olisihan se tällä harjoittelulla ollutkin suoranainen ihme.
Lisää keppiharjoittelua ja pidempiä jälkiä!
Jälkiryhmän 'kehityskeskusteluissa' saimme Taavin kanssa talven tavoitteeksi tottiksessa harjoitella perusasentoa ja luoksetulon loppuasentoa sekä seuraamista niin, että lyhyt matka onnistuisi ilman imutusta. Sen lisäksi esine-/keppi-ilmaisu pitäisi saada alulle ja vielä noudon alkeetkin tulisi hallita keväällä. Tekemistä riittää, varsinkin kun olen ihan pihalla vielä kaikesta =D Intoa onneksi on, joten eiköhän me jotain saada aikaiseksi!
perjantai 29. marraskuuta 2013
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Hakuviikonloppu
 |
| Päheet toppakengät |
Taaville tehtiin yksi viistokävely, mikä ei kävelyvaiheessa kiinnostanut Tapsaa ollenkaan, mutta kun ukko pysähtyi ja oli aika lähteä ukolle, oli Taavi ihan messissä. Seuraavat kuusi olivat haamuja. Oli kyllä uskomattoman iso muutos edelliseen kertaan. Ukoille Taavi lähti todella vauhdikkaasti ja suoraan, sammal vaan pöllysi koiran mennessä. Matkaakin oli jonkin verran enemmän kuin viime kerralla ja nyt maasto oli hieman peitteisempi. Ei mitään epäröintiä tai mun perään haikailua! Taavi meni aika nätisti maalimiehien luona maahan ja jäi siihen herkuttelemaan kunnes tulin luokse, eikä se silloinkaan ollut tulossa mun luo vaan jatkoi tyytyväsenä herkutteluaan! Tästä on hyvä jatkaa.
Sunnuntaina olimme pelastushakuporukan kanssa raunioradalla harjoittelemassa. En ole ikinä aikaisemmin käynyt raunioilla, oli mielenkiintoista nähdä sitäkin puolta.
Taavilla oli viisi ukkoa etsittävänä. Kaksi ukkoa oli ihan näkyvissä istumassa kaivonrenkaiden tai muun korokkeen päällä. Yksi ukko oli kyljelleen kaadetussa avonaisessa roskiksessa, yksi betonisessa viemäriputkessa ja yksi betonielementtien muodostamassa kasassa. Osa siis aika piilossa.
Taavi päästettii alueelle vapaaksi "ukko" käskyn saattelemana ja toivottiin, että se menee syömään herkut maalimiehiltä. Muutaman kerran Taavi piti kutsua pois haistelemasta toisten koirien hajuja ja pari kertaa piti antaa uusi käsky. Ensimmäisen avoimella istuvan se löysi nopeasti. Avonainen roskis tuotti vähän vaikeuksia; moneen kertaan Tapsa meni ihan vierestä, mutta ei millään meinannut hokata. Tuulikin oli ihan väärästä suunnasta, joten siitä ei ollut apua. Lopulta kuitenkin tajusi! Viemäriputkeen ja betonielementtihässäkkään Taavi meni tosi reippaasti, taas yllätyin sen rohkeudesta. Ja viimeinen avoin alueen toiselta laidalta löytyi myös hyvin. Reippaasti Taavi menee kaikkien luokse ja jää sinne syöpöttelemään.
Kivat reenit. Ainut hieman harmittava asia on se, että pelastuspuolen porukka puhuu minusta vähän ikävään sävyyn pk-puolen harrastajista. Mun mielestä se on typerää ja itse kuitenkin ajattelen, etteivät lajit sulje pois toisiaan. Ja toistaiseksi ainakin aioin harrastaa molempia ja jos toinen puoli jää pois valikoimasta, niin en kyllä aio ketään silti mollata.
lauantai 23. marraskuuta 2013
Tokoa
Tiistai-iltana kentällä omineen harjoiteltiin perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia, luoksetuloa ja maahan menoa. Ja Taavi tykkäs taas hyppiä esteen yli, en tajua mistä se on sen hokannu!
Tekeminen oli tosi intensiivistä ja Taavi ihan kympillä mukana. Se alkaa jo vähän hiffata mistä on kyse! Kentän jälkeen käytiin vähän pyörimässä kaupungilla. Sekin sujuu jo hyvin, enää ei mopot ja muut menopelit niin kovin hirvitä.
Torstaina olimme pk-hakuporukan kanssa tottiksessa ja sain tosi hyviä vinkkejä seuraamisen parantamiseen. Taavi näytti onneksi taas parastaan oli, todella innokas tekemään töitä. Harjoituksen pääaiheena oli seuraamisessa mun käden asento, joka on aikaisemmin ollut aivan liian edessä. Uskomatonta miten vaikeaa on muuttaa oman käden asentoa, kyllä koiraharrastaminen on haastavaa! Heti, kun käden paikka oli taaempana, oli seuraamine jotenkin luontevampaa. Tähän täytyy panostaa. Seuraamisen lisäksi hioimme luoksetulos loppuasentoa, mikä on aika hyvällä mallilla. Lisäksi teimme vähän maahanmenoja ja liikkestä pysähtymisiä. Niitä en ole juurikaan harjoitellut. Lopuksi luoksetulo piiiiitkästä matkasta. Vauhti oli kova, mutta loppuasento ei niinkään mairitteleva. Mutta pääasia, että tulee kovaa luokse eikä lähde omineen huitelemaan :)
Perjantaina oli vuorossa pentutreenit. Ennen treeniä teimme pitkän lenkin kaupungilla ihmetellen rekkoja ja pyöräilijöitä. Kentällä oli nyt jokin superhaju, joka tuntui sekoittavan vähän jokaisen koiran keskittymistä.
Pentuharjoitukset aloitettiin ohituksilla ja pujotteluilla ja nehän me hallitaan jo ihan kivasti! Homma jatkui istumisilla ja maahanmenoilla. Istu -käskyn Tapsa on jo tajunnu, maahanmenoon tarvitaan vielä apuja. Kehuja saatiin erityisesti maahanmenon terävyydestä, hyvä me! Harjoitukset loppuivat luoksetuloon pitkästä matkasta ja hyvin meni.
Pentutreenit veti jälkiryhmäni vetäjä ja jäimmekin harjoitusten jälkeen perusasennon ja luoksetulon loppuasennon tarkastukseen. Tapsan karvainen ahteri vähän hämäsi, mutta kyllä ne asennot ihan hyviltä näyttivät. Tärkeintä oli kuitenkin se, että sain itselleni varmuutta siihen, mitä koiralta vaadin.
Vaikka perjantaitreenit meinasivatkin mennä nuuhkimiseksi, oli tää viikko tosi hyvä tottisviikko!
Tekeminen oli tosi intensiivistä ja Taavi ihan kympillä mukana. Se alkaa jo vähän hiffata mistä on kyse! Kentän jälkeen käytiin vähän pyörimässä kaupungilla. Sekin sujuu jo hyvin, enää ei mopot ja muut menopelit niin kovin hirvitä.
Torstaina olimme pk-hakuporukan kanssa tottiksessa ja sain tosi hyviä vinkkejä seuraamisen parantamiseen. Taavi näytti onneksi taas parastaan oli, todella innokas tekemään töitä. Harjoituksen pääaiheena oli seuraamisessa mun käden asento, joka on aikaisemmin ollut aivan liian edessä. Uskomatonta miten vaikeaa on muuttaa oman käden asentoa, kyllä koiraharrastaminen on haastavaa! Heti, kun käden paikka oli taaempana, oli seuraamine jotenkin luontevampaa. Tähän täytyy panostaa. Seuraamisen lisäksi hioimme luoksetulos loppuasentoa, mikä on aika hyvällä mallilla. Lisäksi teimme vähän maahanmenoja ja liikkestä pysähtymisiä. Niitä en ole juurikaan harjoitellut. Lopuksi luoksetulo piiiiitkästä matkasta. Vauhti oli kova, mutta loppuasento ei niinkään mairitteleva. Mutta pääasia, että tulee kovaa luokse eikä lähde omineen huitelemaan :)
Perjantaina oli vuorossa pentutreenit. Ennen treeniä teimme pitkän lenkin kaupungilla ihmetellen rekkoja ja pyöräilijöitä. Kentällä oli nyt jokin superhaju, joka tuntui sekoittavan vähän jokaisen koiran keskittymistä.
Pentuharjoitukset aloitettiin ohituksilla ja pujotteluilla ja nehän me hallitaan jo ihan kivasti! Homma jatkui istumisilla ja maahanmenoilla. Istu -käskyn Tapsa on jo tajunnu, maahanmenoon tarvitaan vielä apuja. Kehuja saatiin erityisesti maahanmenon terävyydestä, hyvä me! Harjoitukset loppuivat luoksetuloon pitkästä matkasta ja hyvin meni.
Pentutreenit veti jälkiryhmäni vetäjä ja jäimmekin harjoitusten jälkeen perusasennon ja luoksetulon loppuasennon tarkastukseen. Tapsan karvainen ahteri vähän hämäsi, mutta kyllä ne asennot ihan hyviltä näyttivät. Tärkeintä oli kuitenkin se, että sain itselleni varmuutta siihen, mitä koiralta vaadin.
Vaikka perjantaitreenit meinasivatkin mennä nuuhkimiseksi, oli tää viikko tosi hyvä tottisviikko!
lauantai 16. marraskuuta 2013
Ensimmäiset pelastushakuharjoitukset
Tänään olimme Taavin kanssa ensimmäistä kertaa pelastushakutreeneissä. Täälläpäin on todella vaikea ollut päästä mukaan, kun vetäjiä tuntuu olevan liian vähän ja kaikkien ryhmissä on jo niin paljon porukkaa, ettei mukaan mahdu. Kolme kuukautta hain paikaa ja sitten tässä porukassa tärppäsi. Katsotaan miten meillä alkaa sujua, vaikka mieluummin kyllä treenaisin lähempänä kotia ihan käytännön syistä...
Ensimmäinen harjoitus Taavilla oli sellainen, että tien molemmin puolin meni ihmisiä ihan tien laitaan ja Taavi kulki vapaana ukolta toisella saaden namia. Hyvin meni, onhan Taavi ihmisrakas ja sitten oli ne kananpalat!
Toisena harjoituksena saman tien molemmin puolin meni taas ukkoja. Ensimmäine oli vähän kauempana kuin ensimmäisellä kierroksella. Seuraavat kaksi olivat karkuun juoksevia. Heidän kiljaisunsa saivat Taavin vähän hämilleen, mutta kyllä Tapsa silti meni reippaasti hakemaan kanat. Ilmeisesti kiljaisuista tuli taas kahakat mieleen? :/ Kolme viimeistä ukkoa olivat vähän syvemmällä metsässä (~5 m) ja he kutsuivat Taavia luokseen. Näille Taavi irtosi hyvin minusta, sillä en millään pysynyt sen vauhdissa mukana ja kivaa oli!
Seuraavaa kertaa varten tarvitsee muistaa, ettei kiljumista saa käyttää Taaville, karkuun juoksevat ovat siis hiljaa. Myös haamu tuli ensi kerran harjoituslistalle.
Olen tosi innoissani pelastushakuryhmään pääsystä, mutta käytännön asiat vähän hirvittävät jo etukäteen; miten vuorotyöläisen aika riittää, kun treenit ovat naapurikaupungissa ja työ- ja treenimatkat nielevät niin paljon aikaa ja muutakin pitäisi ehtiä tekemään... Tänäänkin jouduin lähtemään kesken pois, kun ennen yövuoroa nyt on vain yritettävä nukkua...
Tommi pitäisi saada innostettua lenkeille meidän kanssa mukaan, niin voisi edes vähän yrittää harjoitella jotain omineen.
Ensimmäinen harjoitus Taavilla oli sellainen, että tien molemmin puolin meni ihmisiä ihan tien laitaan ja Taavi kulki vapaana ukolta toisella saaden namia. Hyvin meni, onhan Taavi ihmisrakas ja sitten oli ne kananpalat!
Toisena harjoituksena saman tien molemmin puolin meni taas ukkoja. Ensimmäine oli vähän kauempana kuin ensimmäisellä kierroksella. Seuraavat kaksi olivat karkuun juoksevia. Heidän kiljaisunsa saivat Taavin vähän hämilleen, mutta kyllä Tapsa silti meni reippaasti hakemaan kanat. Ilmeisesti kiljaisuista tuli taas kahakat mieleen? :/ Kolme viimeistä ukkoa olivat vähän syvemmällä metsässä (~5 m) ja he kutsuivat Taavia luokseen. Näille Taavi irtosi hyvin minusta, sillä en millään pysynyt sen vauhdissa mukana ja kivaa oli!
Seuraavaa kertaa varten tarvitsee muistaa, ettei kiljumista saa käyttää Taaville, karkuun juoksevat ovat siis hiljaa. Myös haamu tuli ensi kerran harjoituslistalle.
Olen tosi innoissani pelastushakuryhmään pääsystä, mutta käytännön asiat vähän hirvittävät jo etukäteen; miten vuorotyöläisen aika riittää, kun treenit ovat naapurikaupungissa ja työ- ja treenimatkat nielevät niin paljon aikaa ja muutakin pitäisi ehtiä tekemään... Tänäänkin jouduin lähtemään kesken pois, kun ennen yövuoroa nyt on vain yritettävä nukkua...
Tommi pitäisi saada innostettua lenkeille meidän kanssa mukaan, niin voisi edes vähän yrittää harjoitella jotain omineen.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Häiriintynyt verijälki
Eilen aamusella kävin vetelemässä veristä sientä perässäni pitkin mettiä ja tänä aamuna sitten mentiin Taavin kanssa nuuhkimaan, että mistä sitä oikein oli menty...
Ei ollu tän päivän intensiteetti ihan kohillaan, mutta kyllä me lähes oikea reitti löydettiin.
Taavi sai valjaat päälleen metän reunassa ja heti alkoi hillitön maan nuuskutus. Vaikuttaisi siltä, että osaa jo hyvin yhdistää sen, mihin homman nuo valjaat kuuluu!
Alkumakausta Taavi haisteli innokkaasti ja pitkään, mutta oikeaa suuntaa ei meinannut millään löytyä. Lopulta kuitenkin lähdettiin oikeaan suuntaa ja vauhti oli tänään huomattavasti kovempi kuin aikaisemmilla kerroilla. Eilen jo jälkeä tehdessäni mietin, että oliko sieni välillä liian kuiva tekemään mitään hajuvanaa ja vähän siltä Taavin touhu tänään vaikutti, haisteli ihan omiaan. Muutaman kerran oli pakko pyytää koira takaisin jäljelle, kun huiteli muuten ihan missä sattuu. Jos olisin ollut merkitsemättömällä jäljellä, en kyllä olisi tiennyt, että mennään vikaan, Taavi nimittäin näytti ihan siltä, että on tarkasti vainulla.
Toisinaan sitten taas mentiin pitkät matkat ihan hyvin jäljen päällä. Makauksia en jostain syystä eilen merkinnyt ja nyt huomasin, että niin olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Tein muistaakseni neljä tai viisi makausta (en siis todellakaan tiedä miten ne oikeasti tehdään, mutta sienen kostutuksen yhteydessä verta vähän enemmän isommalle alalle...?). Taavi haisteli ainakin neljässä kohtaa selvästi makausta ja harmitti kovin, ettei niitä tullut eilen merkittyä. Mikähän aivokäpy sekin oli?!
Tein jälkeen muutamia tiukkoja kurveja ja mietinkin nyt, että kulkeutuuko veren haju sen verran pitkälle ilmassa, että liian lähellä toisiaan menevät jäljet sotkevat koiran suuntavaiston... Ja jos näin on, niin mikä on liian lähellä? Vielä on paljon opeteltavaa. Osasyyn huonoon keskittymiseen pistän myös läheisellä tiellä kulkeneen rämisevän traktorin ja lähistöllä työskennelleen metsurin aiheuttamien äänten piikkiin, joita Tapsa jäi pariin otteeseen tarkkailemaan. Muutaman kerran Taavi myös seisahtui ja katseli läheiselle hakkuuaukealle ja tussahteli omaan tyyliinsä, mikähän sielläkin lieni, ehkä kauris?
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Taavi löysi lopulta tähän mennessä pisimmän (huonolla matkan arvioinnillani ~300 m) verijälkensä päästä kuivatun hirvenjalan, voi sitä riemua! Reippaana poikana Taavi kantoi jalan koko matkan kotiin.
Ei ollu tän päivän intensiteetti ihan kohillaan, mutta kyllä me lähes oikea reitti löydettiin.
Taavi sai valjaat päälleen metän reunassa ja heti alkoi hillitön maan nuuskutus. Vaikuttaisi siltä, että osaa jo hyvin yhdistää sen, mihin homman nuo valjaat kuuluu!
Alkumakausta Taavi haisteli innokkaasti ja pitkään, mutta oikeaa suuntaa ei meinannut millään löytyä. Lopulta kuitenkin lähdettiin oikeaan suuntaa ja vauhti oli tänään huomattavasti kovempi kuin aikaisemmilla kerroilla. Eilen jo jälkeä tehdessäni mietin, että oliko sieni välillä liian kuiva tekemään mitään hajuvanaa ja vähän siltä Taavin touhu tänään vaikutti, haisteli ihan omiaan. Muutaman kerran oli pakko pyytää koira takaisin jäljelle, kun huiteli muuten ihan missä sattuu. Jos olisin ollut merkitsemättömällä jäljellä, en kyllä olisi tiennyt, että mennään vikaan, Taavi nimittäin näytti ihan siltä, että on tarkasti vainulla.
Toisinaan sitten taas mentiin pitkät matkat ihan hyvin jäljen päällä. Makauksia en jostain syystä eilen merkinnyt ja nyt huomasin, että niin olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Tein muistaakseni neljä tai viisi makausta (en siis todellakaan tiedä miten ne oikeasti tehdään, mutta sienen kostutuksen yhteydessä verta vähän enemmän isommalle alalle...?). Taavi haisteli ainakin neljässä kohtaa selvästi makausta ja harmitti kovin, ettei niitä tullut eilen merkittyä. Mikähän aivokäpy sekin oli?!
Tein jälkeen muutamia tiukkoja kurveja ja mietinkin nyt, että kulkeutuuko veren haju sen verran pitkälle ilmassa, että liian lähellä toisiaan menevät jäljet sotkevat koiran suuntavaiston... Ja jos näin on, niin mikä on liian lähellä? Vielä on paljon opeteltavaa. Osasyyn huonoon keskittymiseen pistän myös läheisellä tiellä kulkeneen rämisevän traktorin ja lähistöllä työskennelleen metsurin aiheuttamien äänten piikkiin, joita Tapsa jäi pariin otteeseen tarkkailemaan. Muutaman kerran Taavi myös seisahtui ja katseli läheiselle hakkuuaukealle ja tussahteli omaan tyyliinsä, mikähän sielläkin lieni, ehkä kauris?
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Taavi löysi lopulta tähän mennessä pisimmän (huonolla matkan arvioinnillani ~300 m) verijälkensä päästä kuivatun hirvenjalan, voi sitä riemua! Reippaana poikana Taavi kantoi jalan koko matkan kotiin.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Jotain pientä
Taavi vietti eilen isänpäivää Pakki-isukin kanssa vauhdikkaalla ja erittäin kuraisella metsälenkillä. Koirilla näytti olevan oikein hauskaa ja lopuksi vielä jaksoivat painia pitkään pihassa. Ihania!
Eilen illalla kävimme myös tutustumassa Nala-sakemanniin tarkoituksena Tapsan jännityksen poistaminen ja uusien koirien tapaaminen. Nala oli komennettu maahan ja Taavi päästettiin tekemään tuttavuutta ilman apuja. Kymmenisen minuuttia Tapsa räkytti, välillä jotain pieniä sijaistoimintoja tehden. Muutaman kerran se kävi myös hakemassa mun tai jonkun muun luota apua, mutta ei sitä saanut. Taavi ei kuitenkaan poistunut paikalta, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Myöskään karvat eivät olleet pystyssä. Pienet aivot varmasti raksuttivat kovasti, että mitä nyt pitäis tehdä ja miten tohon isoon tummaan koiraan pitäisi suhtautua, kun vähän pelottaa, mutta kuitenkin kiinnostaa.
Räksytys vain oli aivan kamala ja Nala jo katteli vähän siihen malliin, että onko pakko jaksaa kuunnella :) Lopuksi Taavi kuitenkin uskaltautui haistamaan ja hiljeni. Nala sai luvan nousta ja sitten vähän pyörittiin ympyrää ja haisteltii ja tutkittiin ja töpökin taisi vähän heilahtaa. Lopuksi Tapsa yritti astua Nalaa :\ rupeaa vissiin hormonit hyrräämään pienellä vai yrittikö vain isotella? Sovittiin, että kun Nala on seuraavan kerran täällä käymässä, niin otetaan homma uusiksi ja jos Taavilla menee hyvin, niin tutustutaan Onni-holskuunkin.
Tänä iltana kävin kentällä vähän tekemässä jotain pientä... Seuraaminen meni hyvin ja luoksetulot myös. Joku oli jättänyt esteen keskelle kenttää, niin kokeilin Taavin hypyttämistä ja sehän oli ihan luonnonlahjakkuus! En tiedä menikö se ihan vahingossa vai hokasiko se jutun oikeasti, mutta hyppy-käskyllä se hyppäsi aina esteen yli, vaikka ei edes ollut ihan siinä edessä jo valmiiksi menossa... Oisko siitä ollut apua, että metsälenkeillä olen aina kun ajoitus on sattunut, sanonut "hyppy" silloin, kun Tapsa hyppää jonkin kaatuneen puun tms. yli?!
MaassaTaavi ei tänään malttanut juurikaan pysyä ja paikallaan istuminenkin teetti vähän enemmän töitä... Taavi oli tänään myös melko häiriöherkkä kaikenmaailman äänille. Armeijan pojilla kuului olevan jotkut huutoharjoitukset ja kovan kaasujalan omaavia autokuskejakin oli liikenteessä useampia.
Olisin halunnut tänään harjoitella lelun palauttamista mulle, mutta unohdin sen lelun kotiin... Ehkä sitten ensi kerralla!? Taavi oli tänään kuitenkin oikein reipas ja innokas tekemään hommia, mun muru <3
Seija on ilmoittanut Taavin sinne tammikuun näyttelyyn!
Eilen illalla kävimme myös tutustumassa Nala-sakemanniin tarkoituksena Tapsan jännityksen poistaminen ja uusien koirien tapaaminen. Nala oli komennettu maahan ja Taavi päästettiin tekemään tuttavuutta ilman apuja. Kymmenisen minuuttia Tapsa räkytti, välillä jotain pieniä sijaistoimintoja tehden. Muutaman kerran se kävi myös hakemassa mun tai jonkun muun luota apua, mutta ei sitä saanut. Taavi ei kuitenkaan poistunut paikalta, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Myöskään karvat eivät olleet pystyssä. Pienet aivot varmasti raksuttivat kovasti, että mitä nyt pitäis tehdä ja miten tohon isoon tummaan koiraan pitäisi suhtautua, kun vähän pelottaa, mutta kuitenkin kiinnostaa.
Räksytys vain oli aivan kamala ja Nala jo katteli vähän siihen malliin, että onko pakko jaksaa kuunnella :) Lopuksi Taavi kuitenkin uskaltautui haistamaan ja hiljeni. Nala sai luvan nousta ja sitten vähän pyörittiin ympyrää ja haisteltii ja tutkittiin ja töpökin taisi vähän heilahtaa. Lopuksi Tapsa yritti astua Nalaa :\ rupeaa vissiin hormonit hyrräämään pienellä vai yrittikö vain isotella? Sovittiin, että kun Nala on seuraavan kerran täällä käymässä, niin otetaan homma uusiksi ja jos Taavilla menee hyvin, niin tutustutaan Onni-holskuunkin.
Tänä iltana kävin kentällä vähän tekemässä jotain pientä... Seuraaminen meni hyvin ja luoksetulot myös. Joku oli jättänyt esteen keskelle kenttää, niin kokeilin Taavin hypyttämistä ja sehän oli ihan luonnonlahjakkuus! En tiedä menikö se ihan vahingossa vai hokasiko se jutun oikeasti, mutta hyppy-käskyllä se hyppäsi aina esteen yli, vaikka ei edes ollut ihan siinä edessä jo valmiiksi menossa... Oisko siitä ollut apua, että metsälenkeillä olen aina kun ajoitus on sattunut, sanonut "hyppy" silloin, kun Tapsa hyppää jonkin kaatuneen puun tms. yli?!
MaassaTaavi ei tänään malttanut juurikaan pysyä ja paikallaan istuminenkin teetti vähän enemmän töitä... Taavi oli tänään myös melko häiriöherkkä kaikenmaailman äänille. Armeijan pojilla kuului olevan jotkut huutoharjoitukset ja kovan kaasujalan omaavia autokuskejakin oli liikenteessä useampia.
Olisin halunnut tänään harjoitella lelun palauttamista mulle, mutta unohdin sen lelun kotiin... Ehkä sitten ensi kerralla!? Taavi oli tänään kuitenkin oikein reipas ja innokas tekemään hommia, mun muru <3
Seija on ilmoittanut Taavin sinne tammikuun näyttelyyn!
lauantai 9. marraskuuta 2013
Hakua ja tokoa
Tänään olimme ensimmäistä kertaa pk-hakutreeneissä.
Alueen tallauksen ajan Taavi oli vapaana ja muut kolme mukana ollutta syöttelivät sille nameja. Taavi sai kehuja, että on oikein reipas pentu!
Varsinaisena harjoituksena Taaville tehtiin viimeisenä koirana muutama viistokävely ja pari haamua. Hyvin Tape irtosi minusta, vaikka sitä aluksi vähän epäilin, kun lenkillä ei kovin kauaksi mene. Tosin ei ne maalimiehet nyt niin kamalan kaukana olleet, ehkä parikymmentä metriä... Keskilinjalla meinasi muiden koirien jättämät hajut kiinnostaa enemmän, mutta ukolle mentäessä ei epäröinyt ollenkaan. Yhdeltä ukolta meinasi tulla mua vastaan, mutta maalimies sai hyvin houkuteltua Tapsan takaisin.
Todella mukavan tuntuista porukkaa! Katsotaan milloin päästään seuraaviin treeneihin.
Eilen olimme alkeistokossa ja niistä tulikin melkoiset häiriöharjoitustreenit, kun mukana oli pari lähes tauotta haukkuvaa koiraa. Aluksi ohjaaja kävi kopeloimassa koirat. Taavi ei antanut katsoa hampaita :/ Oli kyllä eka kerta kun niitä kentällä joku yrittää katsoa, vähän jäi harmittamaan...
Seuraavaksi olimme piirissä ja kukin vuorollaan pujotteli piirin ympäri. Taavi seuraa imuttamalla hyvin ja ohittavistakin koirista selvittiin lähes joka kerta hyvin, Taavi tapittaa tiukasti silmiin ja odottaa namia ;).
Teimme myös vastaantulijan kanssa ohituksia niin, että keskellä pysähdyimme juttelemaan, ei mennyt niin hyvin, mutta aina ei voi onnistua. Maahanmenojakin harjoittelimme ja Taavi pysyy jo paremmin maassa, eikä pomppaa sieltä enää heti samantien ylös. Istuen teimme myös paikallaan pysymisiä ja lopuksi luoksetuloja. Ihan hyvä treeni, vaikka paikalla oli muutama tyyppi, joilla ei ollut hajuakaan miten koiran kanssa toimitaan ja he aiheuttivat vähän hämminkiä omalla toiminnallaan.
Alueen tallauksen ajan Taavi oli vapaana ja muut kolme mukana ollutta syöttelivät sille nameja. Taavi sai kehuja, että on oikein reipas pentu!
Varsinaisena harjoituksena Taaville tehtiin viimeisenä koirana muutama viistokävely ja pari haamua. Hyvin Tape irtosi minusta, vaikka sitä aluksi vähän epäilin, kun lenkillä ei kovin kauaksi mene. Tosin ei ne maalimiehet nyt niin kamalan kaukana olleet, ehkä parikymmentä metriä... Keskilinjalla meinasi muiden koirien jättämät hajut kiinnostaa enemmän, mutta ukolle mentäessä ei epäröinyt ollenkaan. Yhdeltä ukolta meinasi tulla mua vastaan, mutta maalimies sai hyvin houkuteltua Tapsan takaisin.
Todella mukavan tuntuista porukkaa! Katsotaan milloin päästään seuraaviin treeneihin.
Eilen olimme alkeistokossa ja niistä tulikin melkoiset häiriöharjoitustreenit, kun mukana oli pari lähes tauotta haukkuvaa koiraa. Aluksi ohjaaja kävi kopeloimassa koirat. Taavi ei antanut katsoa hampaita :/ Oli kyllä eka kerta kun niitä kentällä joku yrittää katsoa, vähän jäi harmittamaan...
Seuraavaksi olimme piirissä ja kukin vuorollaan pujotteli piirin ympäri. Taavi seuraa imuttamalla hyvin ja ohittavistakin koirista selvittiin lähes joka kerta hyvin, Taavi tapittaa tiukasti silmiin ja odottaa namia ;).
Teimme myös vastaantulijan kanssa ohituksia niin, että keskellä pysähdyimme juttelemaan, ei mennyt niin hyvin, mutta aina ei voi onnistua. Maahanmenojakin harjoittelimme ja Taavi pysyy jo paremmin maassa, eikä pomppaa sieltä enää heti samantien ylös. Istuen teimme myös paikallaan pysymisiä ja lopuksi luoksetuloja. Ihan hyvä treeni, vaikka paikalla oli muutama tyyppi, joilla ei ollut hajuakaan miten koiran kanssa toimitaan ja he aiheuttivat vähän hämminkiä omalla toiminnallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)