Kuumuus vaan jatkuu, mut pienet hakutreenit pidettiin kuitenkin torstaina. Sinnille neljä haamua ja hienosti meni. Häntä viuhuu maalimiehellä niin vimmatusti.
Taaville kaksi ukkoa. Eka löytyi pienestä painanteesta makaamasta ja toinen seisoi avokalliolla. Kalliolla olijaa piti haistella ihan hirmu kauan ennen ilmaisua. Hyvä napakka helletreeni molemmille.
Perjantaina käytiin aamulla aikaseen Sinnin kanssa jäljellä ja Taavi tottisteli. Sinnin jälki oli 190 askelta ja enemmän namittomia kuin namillisia askelia. Jälki vanheni vartin, aiemmin olen ajanut jäljet heti.
Hyvin lähti jäljelle ja eka ja toka kulma meni hyvin, kolmannessa tuli joku ihme aivopieru, kun Sinni oli jo kääntynyt oikein, mutta askeleen tai kahden päästä se vaan nosti pään ja oli lähdössä jonnekin ihan muualle. Pieni kieppi kulman ympäri ja loppujälki jatkui hyvin purkille asti.
Taavi teki pääasiassa seuruuta ja hyvin tekikin. Oli superkiva fiilis tehdä sen kanssa! Pieni paikkis ja luoksetulokin.
Perjantaina ajeltiin Sinnin kanssa illalla Pusula - Karkkila akselille valmiiksi seuraavan päivän Suomen Pyreneläisten paimennuspäivää varten. Koska helle vaan jatkuu ja jatkuu, niin päivän aloitus oli aikastettu alkamaan seitsemän jälkeen. Paikkana Usvanummen tila, jota voin lämpimästä tämän kokemuksen perusteella suositella!
Päivän aikana koirat pääsivät kolme kertaa lampaille. Sinni ensikertalaisena oli luonnollisesti omat kertansa pyörössä liinassa. Eka kierros meni tosi hienosti. Taisi lampaat sen verran jänskättää, ettei mitään räjäytysyrityksiä tullut, vaan Sinni haki hienosti lampaiden taakse ja oli rauhallinen.
Toinen kierros ei ollut ihan niin rauhallinen, mutta hyvin meni sekin. Kolmas kerta pyörössä oli sitten taas tosi hyvä.
Sinni on siis hyvä paimenen alku. Lampaat kiinnostivat alusta asti ja sillä oli pyrkimys lampaiden taakse eli paimennusviettiä on ja mitään erityistä sytyttelyä lampaille ei tarvittu. Sen liikkeet ja etäisyys lampaisiin oli pääsääntöisesti hyvät ja vaikka muutaman kerran lampaankakkaakin tuli syötyä (tosi vähän), niin se piti silloinkin lampaita silmällä. Ei siis juurikaan mitään sijaistoimintoja koko päivän aikana. Muutama pieni kiihtyminen toisella kerralla, mutta rauhoittui hienosti nopeasti ja pystyi taas jatkamaan hommia korrektisti.
Kuvat Teija Sonni:
Päivä oli siis varsin loistava ja pidin tosi paljon paikasta ja lampaista, jotka eivät olleet koiralle liian raskaista, mutta eivät kuitenkaan olleet ihmisessäkään kiinni. Just sopivat lampaat ainakin meille tällä kertaa. Kouluttaja osasi hyvin ottaa pyrrit huomioon ja ymmärsi niiden tapaa toimia. Lisäksi Sinni sai taas hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä ja koirista, kun se kiipeili kaikkien syliin ja tilan oma valkkari kävi sitä moikkaamassa.
Hellekään ei meitä haitannut, kun päivä oli ohi puolenpäivän jälkeen ja viilennyksestä oli pidetty hyvä huoli.
Sunnuntaina aamusta ennen lämpötilojen nousua Sinnille jälki ja Taaville rallytokoa.
Sinnin jälki oli 200 askelta ja siinä oli neljä kulmaa. Kokonaisuutena jälki meni hyvin. Kulmatkin ok, vaikken taaskaan ollut ite ihan varma niiden sijainnista, mutta hyvin ne Sinni selvitti. Kaksi meni todella hyvin ja kaksi muuta myös aika hyvin. Kerran Sinni poikkes jäljeltä hieman suoralla osuudella, mutta palasi itse jäljelle nopeasti. Nameja siellä täällä.
Taavi vähän äänteli, mutta muuten teki oikein kivasti hommia. Sivulta eteentulot oli vähän hankalia jostain syystä ja puolenvaihto jalkojen välistä ei myöskään meinannut onnistua, mut kivaa meillä oli.
Toto kävi leikittämässä Sinniä päivällä. Helteestä huolimatta kaksikko jaksoi peuhata yli tunnin.
Maanantaina molemmat koirat kävi fyssarilla. Taavista ei enää löytynyt mitään vikaa, reisistä vaan vähän kireyttä, joten saatiin lupa taas jatkaa myös maahanmenon ja siellä pysymisen harjoituksia. Kyynärän hermopinne ja lavan jumi olivat siis poissa. Ehkä mä olin jotain saanut kotihoito-ohjeilla tehtyä, vaikka tuntuikin etten osannut ollenkaan.
Sinni harjoitteli lähinnä kyljellään makaamista ja sitten tehtiin seisten erilaisia juttuja. Mua on vähän hirvittänyt Sinnin melkoisen liikkuvat raajat, mutta fyssari ei ainakaan löytänyt mitään, mistä tulisi erityisesti olla huolissaan. Liikeradat on laajat, muttei yliliikkuvat kuitenkaan. Syvät lihakset on vielä heikot ja koordinaatio puutteellinen, mutta niin puolivuotiailla yleensä onkin. Sinnillä on hyvät lihakset, on kuulemma atleettinen. Syvien lihasten harjoittelua pitäisi siis lisätä, vähän niitä onkin jo harjoiteltu.
Kopeloinnin jälkeen Sinni pääsi tutustumaan pieneen tarupin pentuun, Eeviin. Sinnistä kuoriutuikin oikein mainio leikittäjä!
Ensin vähän jännitti molempia
Mutta yhteinen sävel löytyi helposti
Tosi hienosti ja hellästi Sinni leikki pienen kanssa
Viime viikon perjantaina aamusta Sinnille jälki. Oli taas aika kuuma ja kun jälki oli paikassa, jossa sattui taas tällä kertaa olemaan paljon muitakin liikkujia, niin Sinnin keskittyminen oli aika koetuksella ja jäljestä ei toisin paikoin meinannut tulla mitään kun olisi vain pitänyt päästä rakastamaan ihmisiä. Kun keskittyminen riitti, niin jälki meni ihan hyvin. Ruoho oli tosi lyhyttä ja on kyllä itse vaikea olla varma jäljen paikasta, kun ei nää askelia ollenkaan ja kulmissa olin vähän epävarma, kun Sinni ei ollut ihan satasella mukana.
Käytiin myös uimassa ja ekaa kertaa Sinni ui ihan kunnolla. Sillä oli pelastusliivit päällä, niin homma sujui oikein mallikkaasti!
Koska helle vain jatkui ja paheni, niin kaikki treenit oli koko juhannusviikolla peruttu. Uimassa käytiin useampaan kertaan, toivottavasti ei tulisi sinilevää. Kiva kun Sinnikin on innostunut siitä uinnista. Se tosin lotuaa kaikki mahdolliset kuralätäköt lenkeillä ja se ei aina ole niin mukavaa... suihkukeikka melkein joka lenkin jälkeen.
Rapatassu
Hellettä uhmaten käytiin keskiviikkona aamusta Kotkassa viime keväänä avatulla uudella hallilla treenaamassa vähän tottelemisjuttuja. Samalla reissulla kaksi kärpästä, kun hain koirille matokuuria lomareissun varalle samalla tontilla sijaitsevalta eläinlääkäriltä.
Halli oli pienehkö, ulkoilmaa selvästi viileämpi, mukavan oloinen paikka. Tein molempien kanssa vuorotellen pari settiä. Sinni aloitti ja ekaks meinas mennä maton hausteluksi, mutta aika nopsaan alkoi homma toimia. Hirmu kivalla fiiliksellä tehtiin kaksi noin kymmenen minuutin pätkää, jossa erilaisia hömppäliikkeitä ja seuruun sekä jättävien alkeita ja luoksetuloa.
Taaville myös pari reilun kymmenennen minuutin pätkää seuruuta, rallyjuttuja, luoksetuola ja ihan lyhyitä paikkiksia muutama. Kivasti teki sekin, vaikka sille tais olla liian lämmin.
Torstaina oli vähän viileämpää ja tein Sinnille n. 150 askeleen jäljen samaan tyyliin kuin aiemminkin. Nyt ei ollut häiriöitä, niin meni tosi hyvin.
Perjantaina aamuvarhaisella taas jälki ennen kelin lämpenemistä. 160 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia tasaisen epätasaisesti koko matkan. Tykkäsin kyllä, kulmat oli hyvät ja muutenkin pysyi kivasti jäljellä. Yritän myös itse opetella vähän puhumaan ja kehumaan jäljellä, jottei siitä muodostu häiriötä.
Taavi teki tarkkuusruutua kahden esineen, hylsyn ja kolikon, verran. Hienosti meni silläkin, ihana nuuskutus vaan kävi esineitä etsiessä.
Päivällä käytiin Sinnin kanssa juhannusveneilyllä saaressa. Vähän hirvitti laskea se irti, kun molemmin puolin naapurimökeillä oli porukkaa ja luoksetulo ei edelleenkään ole Sinnin vahvimpia puolia. Mutta hienosti pysyi omassa pihassa ja tutki innokkaasti paikkoja. Uimassakin kävi omatoimisesti useampaan kertaan. Samalla reissulla käytiin myös Kotkassa jätskillä. Veneily ja kaikki muukin sujui oikein mallikkaasti.
Pienet päiväunet kesken reissun.
Kotiin tultuamme oli Taavin vuoro päästä uimaan.
Taavilla on paikat edelleen aika kovasti jumissa ja ihan en taida saada kotihoitoohjeita tehtyä niin kuin pitäisi. En vaan saa jotenkin lapaa liikkumaan niin hienosti, kuin fyssari näytti. Pari kertaa oon hieronu Tahvoa ja jumia kyllä on. Sinnin riekkuminen ei ainakaan auta jumien kanssa, kun välillä se kiusaa Taavia ihan liikaa ja pari kertaa on myös juossut vahingossa täysiä päin.
Viime viikon tiistaina Taaville peko-hallintaa ja Sinnille lyhyt jälki. Taavin hallinta meni ihan hyvin, mitä nyt eteenmenossa piti taas kerran käydä kusella ja seuruu on väljää. Paikkiskin häiriintyi retkeilijöiden saapuessa paikalle ja jouduin ottamaan Tapsun ylös melkein heti väistääksemme kulkijoita.
Sinnin jälki oli ihan hanurista. En tiedä oliko maassa kusiaisia vai mistä johtui, mutta se jotenkin oudosti rynni ja jälki ei oikein kiinnostanut ollenkaan, vaikka nyt ei ollut edes mitään erityistä häiriötä.
Perjantaina armottomassa helteessä Sinnille jälki. 120 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia askeleita tasaisen epätasaisesti koko jälki. Jotenkin ei ollu nyt hyvä. Sinni oli jotenkin vaisu, oisko lämpöä ollu liikaa. Kulmatkin meni vähän niin ja näin. Jäljen jälkeen kaupunkilenkillä oli kyllä tosi iloinen ja reipas.
Illalla edelleen hellekeilissä Taaville peko-hallintaosuus ja surku, kun oli taas huono. En ymmärrä miten paikkamakuustakin on tullu noin epävarma, kun ennen pystyin olemaan satavarma ettei nouse. Nyt siis seuruu ihan hanurista, paikkiksesta nousi kerran ja eteenmenoissakin kävi kerran kusella. En kyl tiiä kehtaanko lähtee ton kanssa kokeeseen ollenkaan, ärsyttävää! Miks homma menee koko ajan vaan huonompaan suuntaan, treenaamisesta ei ole mitään apua.
Lauantaina ajeltiin Tahvon kanssa Pyhtään perukoille Pelastuskoiraliiton haun taidontarkastukseen. Koe alkoi 9.30 koirien sosiaalisuuden testauksella. Tapsu oli aika kiva, vaikka vieruskaveri vähän epäilytti. Eipä olla pitkään aikaan nähty ketään vieraita, joten olin tyytyväinen. Sitten odoteltiin hellekelissä vajaa neljä tuntia, kun arpaonni ei meitä suosinut ja oltiin viimeinen suorittava koirakko ja kauhunsekaisin tuntein seurasin kaikkien edeltävien koirakoiden käyttävän täyden ajan, joka sekään ei riittänyt kaikille.
Kuvat KPK:
Joo, joo, ollaan nätisti.
Onks pakko olla sosiaalinen?!
Suoritus alkoi hallinnalla, jossa n. 50 m seuruuta ja kolmen minuutin paikalla olo. Paikka kauhistutti, heinää mua vyötärölle, mut siinä se seuruu piti tehdä. Yllätyksekseni seuruu meni oikeastaan melkoisen hyvin. Paikkiksessa porotti aurinko ja pari pimpiäistäkin pörräsi, niitä Taavi ei voi sietää. Se vaihtoi pari kertaa asentoa maasta seisomaan ja istumaan, mutta ei liikkunut senttiäkään. Yhden lisäkäskyn annoin. Hallinta siis läpi, vaikken siihen niin tyytyväinen ollutkaan.
Kuva KPK:
Hallinta oli oikeesti tuollaisessa maastossa.
Hakualue on loppukokeessa kolme hehtaaria ja päivällä suoritettavassa kokeessa on aikaa 30 minuuttia. Nyt täytyy sanoa, että maasto oli t o d e l l a haastava! Korkeuseroa, ryteikköä ja louhikkoa, eteneminen oli tosi hidasta. Lisäksi kuumuus ja tuulen puute tekivät olosuhteet hyvin haastavaksi. Taavi kuitenkin selvitti homman ja kaikki kolme maalimiestä olivat ylhäällä noin parissakymmenessä minuutissa. Ehdottomasti meidän hitain koe koskaan. Ja aluetta jäi vielä melkein puolet käymättä. Iso osa onnistunutta suoritusta oli siis onnistunut etsintäsuunnitelma ja ehkä myös koiranlukutaidosta oli jotain apua, sillä puolessa tunnissa tuota aluetta ei olisi ehtinyt käydä kelin ja alueen ominaisuuksien vaatimalla tavalla läpi.
Kokeen jälkeen oli kiva kuulla eräältä metsässä suoritusta mukana seuranneelta pitkän linjan pelastuskoiraihmiseltä kehuja. Hän sanoi, että harvaa koiraa voi oikeasti sanoa todella hyväksi, mutta Taavia voi. Olen täysin samaa mieltä, Taavi on loistava tuossa hommassa!
Pelastushaun taidontarkastus siis arvosanalla erittäin hyvä hyväksytysti läpi ja sen osalta taas kaksi vuotta työlupaa taskussa. Jäljen taidontarkastus pitäis päästä myös jossain vaiheessa suorittamaan, mutta koekalenteri näyttää tosi huonolta...
Kokeen jälkeen käytiin Veelan kanssa uimassa, jotta koirat vähän saivat viilenneltyä itseään.
Sunnuntaina oli vuorossa peko-t -koe. Koe alkaa hallintaosuudella ja siihen se myös meillä tällä kertaa loppui. Kuten olen kertonut, niin viime aikoina meidän hallintatreenit ei ole olleet ihan priimaa ja siihen päälle vielä mun jännityksestä johtuva Taavin laamailu, niin seuruu oli luokattoman huonoa.
Kuvat Tiina Suuronen:
Mutta se, mihin koe kosahti, oli paikkamakuu. Paikkiksessa koiran ohi kulkee häiriöihminen, tällä kertaa pitkä mies pitkässä sadetakissa hiippailu metsästä koiran luo ja ohi. Taavi taisi sitä vähän pelätä, kun korvat luimussa nousi ensin ylös ja sitten epävarmasti hiippaili mua kohti. Yleensä häiriö nimittäin parantaa Taavin suoritusta, mutta nyt se näytti tosi epävarmalta, eikä se koskaan ole tuollai hiippaillut mun luo, ennemminkin lähtenyt kuselle tai jotain muuta omaa kivaa. Mut oli syy tämä tai joku muu, niin paikkis on ollu tosi huono viime aikoina, joten sinänsä ei ollut yllätys, että osuus ei onnistunut ja tässä kohtaa luovutin, koska pisteet ei olisi enää kuitenkaan riittäneet maastoon pääsyyn.
Ärsyttäähän toi ihan sikana, kun ennen niin varma liike on muuttunut todella epävarmaksi ilman, että tiedän miksi näin on käynyt.
Nyt pidetään vähän tuumaustaukoa ja katsotaan yritetäänkö syksyllä uudestaan vai annetaanko tämän lajin olla.
Maanantaina aamupäivällä Sinnille jälki. Heinä oli vähän turhan pitkää, mut ei voi mitään. 150 askelta, J-muoto, nameja siellä täällä, lopussa ekaa kertaa keppi testiksi, että onko keppitreeni kotona tuottanut yhtään tulosta. Liina ekaa kertaa selän päältä.
Lähetys jäljelle viistossa kulmassa ihan läheltä, hienosti nousi. Muutenkin jäljesti kivasti, namittomilla osuuksilla saan kyllä jarruttaa ihan tosissani. Namit poimii melko hyvin. Lopun keppiin vain pieni reaktio ja jo ois ollu kiire jatkamaan. Lisää treeniä siis kepin suhteen. Liina selän päältä toimi hyvin.
Illalla hakutreeneissä Sinnille kolme haamua, joille se juoksi innoissaan häntä heiluen.
Tiistaina aamulla Sinni kävi Aino bortsun kanssa metsäkävelyllä. Oikein kivalta parivaljakolta vaikuttivat.
Taavilla oli fyssari tiistaina ja vasemmasta kyynärästä löytyi jonkinlainen hermopinne ja jännekin muljahteli ilkeästi jonkin luunreunan yli jalkaa taivutellessa jopa niin, että mä kuulin sen. Muutenkin koko vasen puoli oli aivan jumissa. Tuo kyynärän ongelma ei ainakaan ole edesauttanut paikkamakuussa pysymistä, koska on varmasti ollut ilkeän tuntuinen. Saatiin jumeja aika hyvin auki, kyynärä jäi vielä vähän vaivaamaan ja siihen kotihoito-ohjeet sekä muutaman viikon päästä uusi käynti.
Illalla Sinnin tokotreenit. Tällä kertaa keskittyminen oli tosi vaikeaa. Ois vaan pitänyt päästä toisten luo. Saatiin me muutama onnistunut kontakti perusasennossa ja vähän käsikosketuksi. Aika hankala, kun Sinni ei ole kovin ahne, niin namit ei oikein kelpaa, jos on vähänkään jotain mielenkiintoisempaa. Leikkimään en sitä myöskään ole vielä kentällä saanut, vaikka kotipihassa se jo vähän yrittää.
Sinnin kanssa on harjoiteltu luoksetuloa entistäkin ahkerammin sekä Taavin kanssa kimppalenkeillä että soololenkeillä. Eniten ärsyttää kotona karkuun juokseminen, kun huomaa, että ollaan johonkin lähdössä...
Edellisen viikon torstaina aamusta Sinnille jälki. Mittaa oli 90 askelta, kulmia kaksi, eka vasemmalle ja toka oikealle, 1 - 4 askeleen namittomia pätkiä pitkin jälkeä. Tällä kertaa tuntui olevan vähän kiire ja jouduin jarruttelemaan paikoin reilummin. Eka kulma meni hyvin, toinenkin meni hyvin, mutta huonommin kuin eka.
Taaville peko-t tottista ja tällä kertaa meni paremmin kuin viimeksi. Seuruu on väljää ja yhdessä eteenmenossa kävi kusella, mutta muuten ok, vaikka paikkiksessa nenä kävi kyllä vähän liikaa. Tehtiin vielä ylimääräinen paikkamakuu lähellä toisen koiran pissapaikkaa, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa, ehkä tuuli vei hajut muualle...
Tottiksen jälkeen suoraan vieraan tekemälle jäljelle, nosto oli melkein täydellinen ja muutenkin jälki meni hyvin yhtä ihmeellistä oikaisua lukuun ottamatta. Kuvassa sininen viiva kuvaa jäljen lenkkiä, joka jäi jäljestämättä. Taavi painoi vain suoraan rastin kohdalla olleelle esineelle. Tuuli kävi kyllä suoraan etelästä ja matkaa jäljeltä tippumisesta esineelle oli n. 60 m avointa maastoa, joten periaatteessa olis ollu mahdollista, että se ois saanu esineestä niin vahvan hajun, että se ois voinut olla syy... itsekin kyllä keskityin tuossa kohdin vähän huonosti koiraan, enkä heti reagoinut sen jäljestyksen muutokseen... opin paikka siis! Esineitä jäljellä oli neljä, pituutta kuutisensataa metriä ja ikää puolitoista tuntia.
Sunnuntaina oli pitkien treenien päivä kimpassa naapuriseuran Virtaan valmistautuvien koirien kanssa. Niin vain taas kahdeksan tuntia vierähti metsässä kuin hujauksessa . Keli oli sopivan tuulinen, noin 4 m/s ja lämmintä oli varjossa viitisentoista astetta, mutta kyllä auringossa tuli ihan hiki. Taavin treenisuunnitelmana oli löytää ensimmäinen ukko noin 15 - 20 min etsinnän jälkeen ja sitten tunti tyhjää ennen toisen löytymistä. Edellisissä pitkissä treeneissä oli havaittavissa Taavin oppiminen siihen, että aina ekaks on pitkä tyhjää etsintä ja sitten vasta tulee löytö ja tämä on näkynyt sen työskentelyssä. Nyt sitten rikottiin tätä kaavaa.
Treeni meni kokonaisuutena todella hyvin ja en voisi olla tyytyväisempi Tapsuun! Alkuun se oli juuri sellainen heinänsyöjä ja jaloissapyörijä kuin mitä se on pitkien treenien aluksi ollut ja tämä mua vähän ärstytti, vaikka tiedän Taavin kyllä aktivoituvan heti, kun tulee jotain hajuja eksyneestä. Eli periaatteessa se ei ole ongelma, mutta silti vähän ärsyttävää. Ekasta ukosta sai hajun reilun parinkymmenen minuutin etsinnän jälkeen ja jäljen kautta maalille. Sitten kuljettiin tunnin verran tyhjää ja tän ekan löydön ansiosta Taavi oli paljon paremmassa moodissa kuin edellisessä pitkässä treenissä.
Toinen ukko nousi myös jäljen kautta ja nosto oli MAHTAVA! Takana oli vähän reilu tunti tyhjää ja Taavi oli selvästi kääntymässä hieman passiivisempaan suuntaan. Mä kävelin jäljen yli ohittaessani Taavin, mutta Taavi nosti jäljen. Ensin tosin takajälkenä, mutta ehkä viiden metrin jälkeen se kääntyi ja jäljesti hienosti maalimiehelle. Ens kerralla täytyy se kyllä ottaa liinaan nosto jälkeen, koska jos jälki on pitkä, niin se ehtii kyllä karata liian kauas. Niin hyvä fiilis jäi näistä treeneistä, ei ole veteraani-ikä yhtään hidastanut Taavin menoa ja toivottavasti meillä on terveitä työvuosia vielä monta edessä!
Maasto oli haastava suurine korkeuseroineen ja nyt harjoitusteknisistä syistä kuljettiin aluetta harvakseltaan. Oikeassa etsinnässä tuo 30 ha olisi ollut yhdelle koirakolle aivan liian suuri alue vaativan maaston vuoksi. Todellisuudessa olisi pitänyt kaikki louhikot ja jyrkännealueet tarkastaa huomattavasti tarkemmin. Helpossa maastossa 30 ha on yhdelle koirakolle ihan passeli alue.
Miks ihmeessä tää video on kyljellään?
Maanantaina aamupäivällä oltiin Sinnin kanssa Kotkassa sivistyskäynnillä. Käytiin terassikahvilla, kauppakeskuksessa, torilla ja puistoissa, tutustuttiin kerrostalon rappukäytävään, hissiin ja liukuoviin. Sinni haluaa jokaisen syliin ja katsomaan kaikkia, ei väliä onko vastaantulija nuori vai vanha, rullatuolissa tai kävelysauvojen kanssa... mä niin odotan sitä varautumisen kehittymistä! Kahvilassa sentään hetkeksi malttoi rauhoittua penkin alle ja iso irlanninsusikoira oli vähän jännä.
Iltapäivällä oli Sinnin tottisyksäri. Katottiin vähän miten kannais lähteä opettamaan seuruuta. Imutuksen tekniikkaa käytiin läpi ja teoriassa sitä, miten oivaltamisen kautta sais hommaa tehtyä. Jäävien tekniikkaa käytiin myös teoriassa läpi, mutta koska Sinni on kropaltaan vielä ihan todella löysä ja kesken, niin ei vielä ruveta niitä treenaamaan. Maahan menokin otetaan ohjelmistoon vasta kropan vähän kehityttyä. Mutta saatiin kehuja, kuinka hyvin Sinni teki mun kanssa hommia ja jaksoi keskittyä parikymmentä minuuttia tosi hyvin!
Vähän liian edessä, mut hyvä kontakti.
Illalla ahkeroitiin vielä hakutreenit. Taaville palauttavaa helppoa ja nopeaa treeniä edellisen päivän pitkän treenin vastapainoksi. Kolme ukkoa ylös muutamassa minuutissa ja Taavi kattoi valjaita riisuttaessa, että ei tää tähän voi loppua! Oli siis hyvä ja tehokas treeni.
Sinni kävi syömässä herkkuja kolmelta haamuilevalta maalimieheltä. Vauhtia oli niin paljon, että alkuun meni aina ohi että heilahti, mutta ajatus oli selkeä, että joku tyyppi täältä pitäisi löytää. On se semmoinen väkkärä, ettei mitään rajaa!
Tiistaina aamulla Sinnille vajaa 100 askeleen jälki kahdella kulmalla. Tyhjiä askelia välissä siellä täällä eri verran. Meni kivasti.
Samalla reissulla Taavin uittamista. Sinni vaan läträsi, vaikka mieli ois tehny kovasti mennä Taavin perään.
Illalla Sinnin tokotreenit. Oltiin ulkokentällä ja samaan aikaan oli kaksi muuta koiraa treenaamassa. Sinni kävi kentällä kaksi pyörähdystä. Ekalla tehtiin käsikisketusta ja käden läpsimistä tassuissa ja tokalla kerralla vähän seurattiin ja tehtiin kontaktia perusasennossa. Olin yllättynyt miten hyvin Tinniäinen pystyi keskittymään, vaikka kyllä ne toiset kentälläolijat kiinnostikin.
Keskiviikkona aamu aloitettiin uintireissulla ja sen jälkeen käytiin puolipäiväretkellä Helsingissä. Taavi jäi tällä kertaa kotiin ja Sinni joutui sivistymään. Reippaasti se kulki liikenteen seassa ja ihmiset ja toiset koirat kiinnosti.
Torstaina iltapäivällä molemmille peltojälki. Sinni oli super, Taavi ei. Sinnin jälki oli n. 120 askelta ja namillisia ja namittomia askelia tasaiseen tahtiin pitkin jälkeä enempi tai vähempi. Kaksi kulmaa. Kokonaisuutena jälki meni tosi hyvin, varmaan paras jälki tähän asti. Lisäksi häiriötä oli totuttua enempi ja se ei haitannut yhtään.
Taavi oli vähän tekevinään, mut tällä kertaa koko hommasta ei oikein meinannut tulla mitään. Huomaa, ettei olla sen kanssa oltu pellolla ja kesän ensimmäiset hellepäivät aiheuttavat sen, ettei oikein irtoo.
Perjantaina aamusta Sinnille jälki, joka oli tähänastisista selkeästi vaikein. Häiriötä oli vähän liikaa, ohikulkevista pyöristä ja kävelijöistä vielä selvittiin ihan mallikkaasti muutamalla vilkaisulla, mutta koirakaksikko oli vähän liikaa, eikä Taavin haukkuminen autossa auttanut asiaa yhtään. Sinnin keskittyminen jälkeen herpaantui tässä kohtaa kokonaan. Koirien mentyä homma jatkui kuitenkin hyvin, joten sinänsä voin olla tyytyväinen, ei jää häiriöt päälle. Jäljessä oli myös neljä kulmaa ja pituutta enempi kuin aiemmin, menin itse askelten laskuissa sekaisin. Kulmat meni taas hyvin ja muutenkin homma sujuu edelleen, tykkäsin!
Iltapäivällä Hilde porukoineen tuli yökylävierailulle ja koirat pääsivät leikkimään keskenään. Olipa niillä kivaa! Kuvien ottaminen näistä vauhtihirmuista oli melko mahdotonta...
Perjantaina käytiin Sinnin kanssa myös hakutreeneissä ja tällä kertaa siellä tuli ilmi Sinnin varsin ärsyttävä tapa olla antamatta kiinni. Ollaan luoksetuloja harjoiteltu metsälenkeillä ahkerasti ja yleensä Sinni tulee ihan täysiä luokse, mutta välillä sille iskee päälle vaihde, ettei se halua tulla kiinniottoetäisyydelle. En siis juuri koskaan ota sitä edes kiinni, mutta jostain syystä välillä tämä erittäin ärsyttävä piirre tulee esiin. Niin nytkin treeneissä ja varsinainen treenihän jäi siis kesken, kun toiselta ukolta Sinni lähti luikkimaan omille teilleen. Niin ärsyttävää!!
Edellisen viikon lauantaina aamusta ennen hakutreenejä Sinnille jälki. Nameina mulla oli tällä kertaa kuivanappulan sijaan Naturiksen makkaraa pieninä paloina ja se ei ehkä ollut ihan nappivalinta, kun liiskaantui kengänpohjiin, mutta toisaalta sitten tuli niitä namittomia askelia ihan luonnostaan =)
Jälki oli varmaan sen noin 70 askelta ja tosiaan namittomia askelia oli välissä tarkoituksella ja osa sitten nameista jäi mun kengänpohjaan. Sinni jäljesti hyvin. Nyt ei ollut mitään häiriöitä, niin koko jälki meni alusta loppuun hienosti.
Taavin kanssa tein peko-t tottiksen ja se meni kaikkinensa ihan hyvin. Seuruu voisi edelleen olla parempaa, mutta on se kyllä parantunut siitä mitä oli.
Hakutreenit aloitettiin tottiksella ja siellä Taaville seuruuta ja paikkis kolmen muun koiran tehdessä yhtä aikaa hommia. Hyvin meni, vaikka juoksuinen narttu vähän kiinnostelikin.
Sinni treenas hakua neljän haamun voimin ja kaikille meno oli vauhdikas ja iloinen.
Makuupäivän ratoksi ajelin maanantaina koirien kanssa mökille. Sinni on välillä voinut vähän pahoin autossa, niin nää pitkät automatkat tekee varmaan ihan hyvää. Nyt ainakaan ei ollut yhtään pahoinvoivan oloinen autossa. Ja mökkireissun aikana Sinni jopa oppi menemään itse autoon sen sijaan, että juoksisi karkuun.
Tiistaina Taavi avasi uimakauden, Sinni ei uskaltanut, se tunki vain naamaa veden alle...
Keskiviikkona Sinnin aamuruoka jäljeltä. Nyt oli useamman askeleen tyhjiä pätkiä muutama. Täytyy jatkossa vaan uskaltaa laittaa enemmän tyhjää, menee ihan hyvin.
Taavi teki tottista ja oli oikein tohkeissaan.
Iltapäivällä Taaville vielä lisää peko-tottista ja tunnin vanha jäjen nosto. Ilma oli hautovan helteinen, mutta onneksi metsän siimeksessä ei ollut niin tukalaa. Taavi taisi haistaa jäljen jo tielle, hyvä nosto ja varmasti lyhyt jälki loppuesineelle.
Käytiin vielä uimassakin. Sinni ei tajua uimista yhtään, se vain tunkee päätään veden alle rannassa.
Mökkireissulla myös paukuteltiin pyssyjä pariin otteeseen, 6 mm sekä 9 mm, enkä olis ollenkaan huolissani Sinnistä. Kuulee kyllä, mutta ei paljon hetkauta. Videolla ekat 9 mm laukaukset. Seuraavana päivänä leikki Taavin kanssa ja reagoi ammuntaan vielä vähemmän.
Perjantaina 100 askeleen jälki kovaan myötätuuleen. Muutama kymmenen askeleen namiton pätkä ja lisäksi muutamia lyhyempiä pätkiä. Jälki meni hyvin. Pitkät namittomat pätkät meinasivat vähän kiihdyttää vauhtia. Pystyn jo olemaan pystyssä hieman Sinnin takana, hyvin keskittyy jälkeen.
Perjantaina oli myös ensimmäiset seuran yhteistottostreenit sitten koronan alun. Tai saattaa siitä olla vieläkin pidempi aika. Kentällä yhtäaikaa reilu kymmenen koiraa, suurin osa oli muuten sakemanneja. Ekaks käytiin Sinnin kanssa kentän laidalla ja yritettiin vähän keskittyä toisiimme. Sinni ois pylly keikkuen vaan halunnut mennä katsomaan kaikkia. Saatiin kyllä muutama hyvä kontaktin pitokin. Ja sitten piti kiivetä parin ihmisen syliin...
Taavi kävi myös häröilemässä kentällä. Tekeminen ei ollut mitenkään täydellistä, mutta tykkäsin kuitenkin Taavin rentoudesta muiden koirien läsnäollessa ja vähän vieraamman ihmisen kopeloinnin rentoudesta. Hyviä seuraamispätkiäkin saatiin. Ihan loistavat tämmöiset kimppatreenit piiiitkästä aikaa!
Viikonloppuna piti on Kaakkien kevätleiri, mutta koska korona, niin ei ollut. Onneksi oli kuitenkin koulutuspäivät. Lauantaina siis ensimmäinen peltojälkipäivä Tarja Riikosen opissa ja oppilaana mun lisäksi Sinni. Aamupäivällä tehtiin semmoinen jälki kuin mitä ollaan tehty ja mä tein 100 askeleen suoran myötätuuleen. Jäljellä oli pari kymmenen askeleen tyhjää ja muutama lyhyempi tyhjä pätkä.
Tarjan mukaan Sinni jäljestää rauhallisen keskittyneesti eli oikein hyvin ja että se on oikein hyvänenäinen koira. Tyhjät meinaavat vähän kiihdyttää vauhtia, joten jatkossa palataan vähän lyhyempiin tyhjiin, mutta niitä voi olla tiuhempaan. Ja koska tämä jälki meni niin hyvin, niin saatiin ohjeeksi tehdä toiselle jäljelle kulma! Mä olin itse ajatellut, että tampataan suoria myötätuulijälkiä koko kesä, mutta Tarjan mukaan eri tuulen suunnat on hyvä ottaa ajoissa mukaan, ettei niistä myöhemmin muodostu ongelmia ja kulmat voi myös ottaa mukaan, koska Sinni jäljestää niin rauhallisesti ja syvällä nenällä.
Iltapäivällä siis toinen jälki, jossa ensimmäinen suora oli 50 askelta sivutuuleen ja kulman jälkeen oli 24 askelta myötätuuleen. Kulmaa edeltävä askel oli tyhjä ja kulman jälkeisellä ekalla askeleella oli nami. Muuten lyhyitä namittomia pätkiä pitkin jälkeä.
Sinni jäljesti tosi hyvin ja kulma ei olisi voinut mennä paljon paremmin! Nää koulutukset on kyllä niin hyviä, ilman tätä oisin hinkannu niitä myötätuulisuoria koko kesän ja oisin varmasti aiheuttanut ongelmia meille jatkoa ajatellen. Lisäksi virisi pieni ajatus, että josko Taavin kanssa kokeilis joskus fh-jäljeä... niitä treenipeltoja pitäis vaan saada jostain.
Jälki kokonaan
Kulma
Sunnuntaina toinen päivä pellolla. Sinnille vain yksi jälki, koska selkeästi edellinen päivä vähän painoi. Jälki oli samanlainen kuin eilinen kulmajälki. Häiriötä vain oli paljon enemmän perässä kulkevan seuraajajoukon ja vieressä kulkevan tien muodossa sekä lähellä olleessa autossa haukkuivien koirien muodossa. Kaikista näistä häiriöistä huolimatta Sinni keskittyi jälkeensä hyvin, mutta namit meinas jäädä syömättä. Kulma meni tosi hyvin.
Kuvat Tanya Tarkiainen:
Jatkossa tuulensuunnasta välittämättä jälkiä, joissa kaksi kulmaa ja tyhjiä 1 - 4 askelta. Tyhjien osuuksien tiheyttä kasvatetaan pikku hiljaa ja tätä kautta jäljet pitenevät. Pidettävä huoli keskittymisestä, rauhallisuudesta ja tarkkuudesta. Esine pitäisi tuoda myös pian mukaan, mutta mikä ilmaisu??? En haluaisi sulkea vielä mitään lajia pois, joten sen puoleen esineen tuonti olisi luontevin, vaikkakin peko-puolella ei se toivotuin. Haukku olis paras pekossa ja se kävis kai myös pk-jäljelle, mutta jos innostunkin peltojäljestä, niin siellä se ei käy. En tiedä, mut pian pitäisi päättää, että sais sen myös mukaan... vai oisko mahis opettaa niin, että ilmaisun alussa tuijottaa tovin ja vasta sitten alkaa haukkua? Menee varmaan mahdottomaksi...
Kiitos Kaakeille järjestämisestä ja Tarja oli kyllä mahtava kouluttaja, mielelläni menisin uudestaan hänen oppiin!
Koulutuspäivillä olin myös tosi tyytyväinen Sinnin autokäytöksestä. Se veteli rauhassa sikeitä, vaikka akkalauma piti leiriä avoimen paksin takana. Lisäksi viime aikojen ajelujen myötä autopahoinvointi on ilmeisesti selätetty kokonaan.
Maanantaina Taavin kanssa treenaamassa peko-kokeen hallintaosuutta ja jäljen nostoa. Hallintaosuudessa provosoitiin kusettamalla paria koiraa juuri ennen Taavin vuoroa tienpenkkoihin ja niinhän siinä kävi, että Taavin tekeminen oli ihan täyttä paskaa, kun ois pitänyt olla kuseksimassa koko ajan itsekin siellä puskissa. Seuruu oli väljää, mutta siinä paransi loppua kohti. Eteenmenot oli kyllä hyvät, vaikka tarvikin kaksi käskyä pysäytyksessä ja taisi se kyllä ehkä kerran käydä pissimässä puskaan jossain välissä. Mutta paikkamakuu!! Taavi nousi ainakin kolme kertaa sieltä ylös ja mun perkkeleet ei sitä kyllä hetkauta yhtään...
Jäljen nostot sentään meni hyvin. Vastatuuli ja vähän reilu tunnin vanhat jäljet. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja esineet löytyivät hyvin.
Jossain välissä ehdittiin Viimankin kanssa pienelle metsähöntsäilylle.
