Menneen viikon treenailut

Maanantaina Muru teki päivällä jäljen ja me käytiin se Taavin kanssa ajamassa illalla töiden jälkeen. Jälki ehti vanheta nelisen tuntia, keli oli kostea ja vienotuulinen, lämpötila muutaman asteen plussalla.

Jäjen nosto oli vastatuuleen ja Taavi taisi haistaa jäljen jo vähän kauempaa. Jäljennostomatka oli n. 130 m ja Taavi nosti vapaana. Jäljen noustua pysäytin sen ja laitoin liinaan.

Jälki oli noin 700 m pitkä ja esineitä oli neljä, joista kolmas jäi nostamatta. Tien ylitys meni hyvin, vaikka jouduttiin odottamaan useamman auton ohi meno. Myöskään liinan kanssa säätäminen ei haitannut menoa. Olipas kiva ajaa jälki sokkona pitkästä aikaa.

Tiistaina hakutreeneissä yritettiin kokeilla veden vaikutusta hajun kulkeutumiseen, mutta vesi ei pienessä ojassa virrannutkaan lainkaan, joten ihan ei treeni onnistunut niin kuin oli ajateltu. Maalimies löytyi kuitenkin.

Keskiviikon tokotreeneissä oli kimppapaikkis edellisen ryhmän kanssa, joten saatiin vähän vieraita koiria treeniin. Taavin paikkis meni tosi hyvin, oli ihan hiljaa ja rauhassa koko kaksi  minuuttia.

Oma treenivuoro ei sitten ollutkaan mitenkään erityisen hyvä, vaan samaan aikaan hallissa ollut narttu aiheutti Taaville jostain syystä ihan hirveän paineen. Se on sen päällekäyntilenkin jälkeen suhtautunut muihin koiriin aluksi selkeästi varautuneesti, mutta nyt se ei jotenkin tuntunut pääsevän siitä yli. Mun ois ite pitänyt älytä tää aiemmin ja en olis saanut vaatia siltä niin paljoa. Ois vaan pitänyt sen antaa rentoutua rauhassa ja tehdä jotain hömppää. Kyllä se kaikki liikkeet suoritti, mutta en tykänny sen mielentilasta yhtään.

Sunnuntaina vietettiin aamu raunioilla ja samalla vähän tottisteltiin kentällä. Raunioilla Taaville oli kolme maalia ja ne löytyi kyllä hirveän helposti. Hankala tuolle on mitään isompia haasteita ainakaan raunioilla keksiä =)

Maalimies Taavin yläpuolella olevassa laatikossa

Tottista tehtiin nuoren aussityttösen ollessa samaan aikaan kentällä ja vähän se vei Taavin keskittymistä, mutta silti tekeminen oli innokasta ja reipasta. Aiheena oli seuruuta, eteenmeno, liikkeestä jääviä, paikkista ja luoksetuloa. Vauhtia meillä on tullut noihin luoksetuloihin, eteenmenoihin ja muihin ihan hirmusti, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Rallyhommat on taas kaivettu esiin

Tiistaina aamusta käytiin hallilla rallyilemassa vähän MES-rataa. Tehtiin alla olevaa rataa ensin pätkissä ja sitten kokonaisuutena. Yllättäen tuplasaksalainen oli hankala radan osana, mutta ei yksittäisenä liikkeenä. Myös hallin pienuudesta johtuva tehtävien vähän liian lähekkäin asettelu tuotti hankaluuksia esimerkiksi putken jälkeisessä pyörähdyksessä. Jouduin myös vähän soveltamaan rataa juuri tuosta ahtaudesta johtuen ja sarjahypyn jälkeen rata jatkui mulla putken ohi suoraan eli hypyt muodostivat 90 asteen kulman ei 180 astetta.

Epätarkkuutta meillä on tekemisessä paljon ja Taavi pitää ääntä, semmoista raskasta äänekästä hengitystä, joten kisoista ei varmaan mitään huippupisteitä tulla koskaan saamaan, mutta jos  nyt taas vähän aktivoiduttaisiin rallynkin saralla.

Treenin jälkeen lähdettiin juoksulenkille, mistä muodostui kyllä semmoinen surkeiden sattumusten summa, ettei tosikaan! Ensialkuun naapurin "kettinkikoira" oli päässyt irti ketjustaan ja tuli meitä vastaan. Se pomppasi metsästä tielle vähän matkan päässä meistä ja pienen hetken mietittyään lähti juoksemaan suoraan meitä kohti. Siinä vaiheessa Taavi alkoi haukkumaan voimakkaasti. Tuo naapurin kohta on jo muutenkin Taavia kiihdyttävä, kun koira siinä aina huutaa suoraa huutoa ketjun päässä yrittäen hyökkiä kaikkea tiellä kulkevaa kohti. Koira juoksi meitä kohti ja minä yritin kiskoa Taavin selkäni taakse ja huutaa ja huitoa kohti juoksevaa koiraa pois. Ihan viime hetkelä se onneksi väisti ja sain Taavin käännettyä taas poispäin siitä. Se ei onneksi lähenyt seuraamaan meitä, vaikka karvat pystyssä jäikin tielle haukkumaan. 

Loppulenkistä sitten olin ohittamassa Taavi nätisti sivulla seuraten isojen tuplarattaiden kanssa kulkevaa naista, jolla oli dopperi ja mäyräkoira hihnassa. He huomasivat meidät kyllä hyvissä ajoin ja olin juuri kertomassa heille edessä olevasta irtokoirasta, kun dopperi rimpuili itsensä irti pannasta ja tuli Taavin päälle. Sille varmasti iski joku suojeluvaisto, mutta kyllä hirvitti. Olin vähän aikaisemmin ottanut tienposkesta pitkän kepin mukaani varmistaakseni turvallisen kotiin pääsyn naapurin koiran takia, mutta nyt jouduin käyttämään sitä dopperia vastaan. En tietenkään lyönyt koiraa, mutta yritin lyödä maahan dopperin eteen, jottei se olisi päässyt Taaviin kiinni. Kaikesta huolimatta se ehti käydä pöläyttämässä Taavia, mutta todennäköisesti ei purrut, kun mitään jälkiä ei löytynyt. Koiran omistaja sai sen lopulta käskyttämällä hallintaan. 

Jossain välissä oli mäyrökoirakin tullut pyörimään Taavin jalkoihin, mutta se ei Taavia kiinnostanut. Kaikeksi onneksi dopperi oli narttu ja päädyttiin sitten kaikki yhdessä pienelle metsälenkille, jossa koirat saivat juosta vapaana. Taavi jäykisteli ja piti karvat jonkin aikaa pystyssä, mutta uskaltautui lopulta haistamaan nartun hanuria ja rentoutui sitten selvästi. Hetki siinä käveltiin metsässä kaikki yhdessä ja koko lyhyt loppumatka kotiin tultiin kimpassa, joten luulen Taavin päässeen pahimmasta yli saman tien. Toivon ainakin niin, mutta kyllä voi taas seuraavien lenkkien ohitukset olla hieman hankalia...

En voi ymmärtää miten näitä päällekarkauksia sattuu meidän kohdalle aina vaan uudestaan ja uudestaan. Jos tuokin dopperi olisi tullut isommin aggressiivisesti tosissaan päälle, niin en mä olisi siinä mitään kyennyt tekemään, kun kaikki tapahtuu aina niin nopeasti ja rähisivä kieppuva karvakasa on vaikea saada rauhoittumaan. Mä niin toivon, ettei mun enää koskaan tarvis kohdata yhtään päällekäyvää koiraa!

Torstaina päästin onneksi heti siedättämään Taavia muihin, kun käytiin Oton ja Taren kanssa lenkillä. Odotetusti Taavi kävi aluksi vähän kierroksilla, mutta rentoutui pian ja koko lenkki meni hyvässä rennossa tunnelmassa, Oton kanssa jopa pystyi haistelemaan samaa puskaa. 

Perjantaina oltiin rally-tokoylituomari Kirsi Petäjän koulutuksessa. Keskityttiin kukkasiin eli käännöksiin, jotka vaihtavat koiran seuraamispuolta. Saatiin hyviä vinkkejä, eikä meillä ollut homma niin pahasti hukassa kuin luulin. Käsimerkkiä olisi hyvä vähän pienentää ja liittää käännöksiin jokin käskysana. Nyt on menty pelkällä käsimerkillä ja jatkossa yritän opettaa Taavin mua päin kääntämisen sanalle in ja musta poispäin jollekin toiselle sanalle. 

Edestä peruutuksessa mun täytyy opettaa eteen seisominen ensin omana liikkeenään ja peruuttaminen siitä erillisenä liikkeenä.

Suorituspaikkoihin ja kulkulinjoihin on syytä kiinnittää paljon huomiota. Oikean puolen seuruusta saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä, vaikka itse perusasentoon oikealle tulo ei vielä ole ihan tarpeeksi vahva. 

Lauantaina aamusta pitkästä aikaa hakutreenit valoisaan aikaan. Keli oli lähes tuuleton ja maassa valkoinen huntu lunta, lämpötila oli nollan tienoilla. 

Taavi teki pk-hakurataa kuudella ukolla. Pari tyhjää myös väliin ei niin suunnitellusti, mutta hyvin meni nekin ja tyhjien jälkeen lähti uudelle pistolle ihan yhtä innokkaasti kuin muutenkin. 

Palkan Taavi sai vaihtelevasti suorapalkasta mun paikalle tuloon ja kaikkea siltä väliltä. Radalle ja ukoilta keskilinjalle hallinnassa. Taas tykkäsin Taavista hirmusti. Pysyy ihan kohtalaisen hyvin hallinnassakin, vaikka into ukoille on kova. 

Treenin jälkeen käytiin vielä Ronja rotikan kanssa lenkillä. Aluksi Taavi oli vähän varautunut, mutta pian rentoutui. Kumpikaan koirista ei ole mitenkään leikkisä, mutta pientä kisailua saivat kuitenkin aikaan. Teki taas niin hyvää Taaville.

Sunnuntaina mun päivä meni Lahdessa pk-koetoimitsijakoulutuksessa, mutta ehdin kuin ehdinkin viideksi hallille. Taavi kyl joutui lähes suoraan sohvalta treeneihin, mut siihen nähden meni kivasti. 

Ekaks tehtiin paikkamakuuta häirittynä. Ihminen torven kanssa töräyttelemässä ja toinen koira noutohommissa. Hyvin meni. 

Tehtiin myös kahteen otteeseen rallyn kukkasia. On ne vaan vaikeita, kun ei itse tiedä mihin suuntaan on kääntymässä ja mihin koiran pitäis mennä. Mut kovasti Taavi yrittää ja muistaa aina kommentoida huonoista ohjauksesta. 

Jälkikoulutuksessa

Sunnuntain tottistreeneissä me keskityttiin rallyyn ja oikean puolen seuruuseen. Tehtiin myös tokon hyppyä ja muistaakseni myös luoksetuloa pysätyksellä ja ilman. Taavi oli oikein mukava ja treenit oli hyvät.

Treenien jälkeen ajeltiin vielä illalla mökille, jossa oltiin pari päivää. Siellä hiekkakuopalla jäljen nostoa parin jäljen verran ja tälläkin kertaa molemmat jäljet nousi oikeaan suuntaan pienen tarkistelun jälkeen. Pitäisi vissiin tehdä joku vähän pidempikin kovan maan jälki, kun tykkään ihan hirveesti siitä imusta, kun Taavi lähtee jäljelle. Nythän esine on tullut vastaan melkoisen pian, kun pääpaino on ollut tuossa nostossa.

Keskiviikkona tokotreeneissä häiriötreeniä. Halliin oli viljelty paljon kaikkea häiriökamaa ja siellä seassa oli hyppy ja ruutu ja kartiorypäs. Seuruu oli aluksi vähän vaikea, kun Taavia kiinnosti yllättävän paljon lattialla olleet lelut. Muutaman huomautuksen jälkeen ne onneksi unohtuivat ja seuruu oli hyvää. 

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös tulevien uusien tokosääntöjen mukaista kartiorypästä neljällä kartiolla ja siinä kävi kuten olin arvellutkin eli Taavi meni kartioiden välistä. Mutta jo heti toisella yrittämällä onnistui koko ryppään kiertäminen ja mikä parasta, Taavi oli mennessään hiljaa. Ruutukin onnistui pienellä avustuksella ja hypyssä lelut ei häirinneet yhtään. Lopuksi oltiin vielä kaikki koirat yhdessä hallissa ja siinä häiriötä toisista ja kuuntelua omien käskyjen kuuntelusta. Oli kyllä yhdet parhaista treeneistä pitkiin aikoihin, Taavi oli niin loistavassa vireessa ja koko ajan hiljaa.

Torstaina hakuiltiin pimeässä ja maalimiehille tuotti pientä haastetta mun toivomus liikkuvista maaleista. Illallahan on jo ihan pilkkopimeää ja metsässä ei näe mitään. Maalimiehet pitikin otsalampuissaan punaisen valon päällä, jotta näkivät edes vähän liikkua. Tuulta ei ollut yhtään ja tuntui, että raskas sumu painoi hajun ihan maihin. Liikkuvista maaleista jää myös huomattavasti vähemmän hajua kuin kauemmin paikallaan olevista. Taavia veti myös voimakkaasti alueelta ulos jokin haju, mutta kyllä maalitkin löytyi. Molemmilta vielä ihan hyvät ilmaisutkin, erityisesti toiselta, jolla ilmaisu alkoi heti. Maalimiehen liikkuminen ei vaikuttanut yhtään.

Lauantaina osallistuin Jarkko Eteläpään jälkikoulutukseen, Jarkko on toiminut Rajavartiolaitoksella koiranohjaajana kolmisenkymmentä vuotta. Koulutus olisi ollut kaksipäiväinen, mutta mulla oli sunnuntaina työpäivä, niin osaltani koulutus typistyi yhteen päivään. 

Oltiin pellolla ja ensin Taaville jäljen nostoa neljän noston verran. Jäljet vanheni noin tunnin ja melkoisella innolla Taavi niitä lähti nostamaan, mutta ensimmäinen ja viimeinen oli oikein hyviä. Kahdella keskimmäisellä vauhtia oli vähän liikaa, mutta silti Taavi tarkisteli suuntia, mutta keskittymistä olisi saanut olla enempi. Toisena treeninä tehtiin kolmensadan metrin jälki kolmella kepillä (neljäs varakeppinä) ja tämä jälki vanheni puolisentoista tuntia. Aamupäivän treenien jälkeen Jarkko sanoi, ettei hänellä ole meille mitään annettavaa, koska koiran motivaatio, tekninen osaaminen ja esineilmaisu ovat kunnossa. Ette tiedäkään miten hyvältä tuntuu kuulla ammattimiehen suusta tuollaista! Ollaan me kyllä jäljen kanssa puurrettukin, että ihme jos ei jossain näkyisi =). Eikä enää edes harmittanut niin paljoa, etten päässyt kuin yhteen päivään. Ja vaikka hänellä ei teknisessä mielessä ollut meidän tekemisessä mitään korjattavaa, niin sain kyllä paljon vinkkejä jäljen monipuolistamiseen ja koiran haastamiseen.

Kuvat Niina Mykkänen

Ryhmässä oli muutama pentu ja aloittelevia koirakoita, joten kokosin tähän myös Jarkon vinkit pennun jälkikoulutuksen aloitukseen.

- Koulutus aloitetaan ruutuharjoituksilla nurmikolla. Tallataan tiuhaan noin 1 m2 ruutu ja sinne kylvetään namia. Pentu nostetaan ruutuun ja se saa nuuskutella nameja sieltä. Pentu saa poistua ruudusta, kunhan se palaa sinne itsenäisesti. Liinalla voi estää pennun liian kauaksi menon, mutta sillä ei saa ohjata tai vetää pentua. Ruutuun heitellään lisää namia pennun huomaamatta. Yksi ruutuharjoitus kestää muutaman minuutin ja kun ruudussa on vielä namia ja pennulla intoa, nostetaan se pois.

- Ruutuharjoituksia alkuun useita ja nameja voi jossain vaiheessa vähentää. Ruutua voi nurmen hyvin onnistuessa tehdä myös hiekalle tai puoliski nurmelle ja puoliksi hiekalle. 

- Homman osaavalla pennulla ruutu voi olla myös aluksi namiton ja hetken nuuskuttelun jälkeen sinne heitetään pennun huomaamatta vähän nameja. 

-Ruutua ruvetaan muokkaamaan kolmioksi ja suorakaiteeksi ja tiheään tampatun jäljen yhdistäviksi ruuduiksi ja kolmioiksi pennun kehittyessä. 

- Kulmien harjoittelua imitoidaan tamppauksen aloituksella ruudun kulmasta.

- Namitetuilla jäljillä koiran taaksepäin kuljeminen ei ole ongelma. Ruutu opettaa pennun pyörimään ja aluksi tampatuilla jäljilläkin pentu helposti pyörii ja kulkee takajäljeäkin. Tämä jää pois namien poisjätön yhteydessä.

- Esineilmaisu opetetaan ruutuharjoitusten rinnalla erikseen.

- Namit voi jättää pois, kun esineilmaisu kunnossa ja palkan voi antaa esineiden kautta.

- Osaavallekin koiralle namit silloin tällöin osalla jälkeä on kiva vaihtelu

- Muurahaiset haittaa namihommia, mutta tätä riessa voi hieman vähentää käyttämällä jäisiä nameja. Kylmä karkoittaa muurahaisia.

Pelastuskoiraliitto antoi kaikille hälykoirille uudet työvaatteet ja Taavikin sai omansa, kiitos! (Valot ja kellot omasta takaa)

Syysretki ja monet kaveritreffit

Edellisen viikon lauantaina käytiin aamusta treenaamassa nollakelissä kovanmaan jäljennostoa. Edistymistä on tapahtunut ja jäljestys oli paikoitellen todella hyvää. Vain pari nostoa ja vähän pidemmät jäljet, nostoissa hyvää tarkistelua jäljen suunnasta. Nyt pitäis vaan keksiä hyviä paikkoja tän harrastamiseen, kun tarvis puhtaan kovan ison alueen, jotta sais hyvän treenin...

Viime viikon tiistaina ajeltiin Turkuun, matkalla poikettiin pienille leikkitreffeille Focan ja Femmen luokse.

Keskiviikkona aamusta laivalla Maarianhaminaan ja muutaman päivän irtiotto arjesta Ahvenanmaalla.

Ulkoiltiin paljon, kalliot oli liukkaita ja haastavia ainakin ihmisille kulkea

Apukuski tarkkana

Ahvenanmaalla on upea luonto ja paljon nähtävää sesongin ulkopuolellakin

Ahvenanmaan korkeimmalla kohdalla

Reissusta kotiin ajeltiin Hyvinkään kautta ja kyläiltiin Hilden luona. Lauantaina käytiin jäljellä, Taaville nostoja kovalla alustalla ja Hildelle metsäjälkeä. Taavi ajoi jäljet taas tuoreeltaan ja tarkisteli suuntia hyvin, homma näytti jo vähän siltä kuin sen haluaisin näyttävänkin. Kolme nostoa tehtiin nyt.

Tottakai Uskomaton Olen ja Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki

  

Sunnuntaina oltiin päivä Espoossa Ruduksen turvapuistossa treenaamassa vähän erilaista etsintää. Turvapuistossa yritykset perehtyvät turvallisiin työtapoihin erilaisilla työmailla ja alueella oli lavastettuna kaikenlaisia tapauksia ja paljon mallinukkeja. Nämä nuket oli osalle koirista tosi pahoja mörköjä, mutta Taavi ei reagoinut nukkeihin tai erikoisiin alustoihin mitenkään erityisesti. Tehtiin kaksi treenikierrosta.

Ekalla kierroksella kolme ukkoa piilossa kuormurin hytissä, säiliöauton säiliön päällä ja betoniauton päällä. Kuormuri oli hankala, Taavi ilmaisi auton alla. Ihan oikein siis, mutta joutui hakemaan hajua kauan. Ylhäällä olevat maalit löytyi kohtalaisen helposti. Alueella kävi myös voimakas tuuli ja toisella laidalla oli kallioseinä. Niin Taavin kuin monen muunkin koiran kohdalla oli hyvin havaittavissa se, kuinka haju pakkaantui kallioseinää vasten ja koirat reagoivat voimakkaasti seinämän vieressä ja jopa yrittivät sitä ylös.

Ovi oli etsinnän ajan kiinni ja avattiin vasta, kun Taavi ilmaisi tarkasti.

Toisella kierroksella maalit korkealla ritilärappusissa ja jonkin asfalttijyrsinkoneen syövereissä. Nämä löytyi hyvin ja ritilärappusille kiipeäminen ei tuottanut hankaluuksia Taaville.

Maanantaina kimppalenkillä Novan ja Viiman kanssa. Nova pisti Taavin kuriin ja järjestykseen ja sen ärhäkkyys sai Taavin hieman hämilleen. Hienosti osasi Tapsa antaa Novalle tilaa ja rauhoitteli sitä voimakkaasti, jos osuivat liian lähelle toisiaan.

Tiistaina päästin Taavin aamulla normaalisti ennen töihin lähtöä käymään ulkona ja annoin sille aamuruuan. En huomannut mitään erikoista. Aamupäivällä Muru laittoi videoviestin, jossa Taavi pitää silmiään kiinni ja näyttää kovin kärsivältä, silmät näyttivät kuin umpeen turvonneilta. Miks aina nää tapahtuu, kun ei pääse heti lääkäriin. Onneksi on ihana kasvattaja, joka riensi apuun, kun Muru ei käsileikkauksen jälkeen olisi kyennyt ellikeikkaa hoitamaan yksin. Saivat ajan nopsaan ja Taavi sai avun, vaikka ei se vissiin enää lääkäriin mennessä ollut mitään siristellyt. Mitään erikoista ei löytynyt, todennäköisesti tuuli on ärsyttänyt silmiä. Nyt laitellaan tippoja muutama päivä ja jatkossa ennaltaehkäisevästi kostuttavia tippoja, mikäli joudutaan alttiiksi tuulelle tai pölylle. Kiitos Seija avusta!

Treenattavat asiat ei lopu koskaan

Edellisen postauksen jälkeen viikko vedettiin lepiä, lenkkeiltiin ja löhöiltiin vaan. Teki kutvanaa.

Toissa sunnuntaina oltiin hallilla vähän höntsäilemässä. Hallissa hulinaa, kun neljä nopsaa koiraa touhus yhtä aikaa. Oikean puolen perusasento tuntui oikein hyvältä ja Taavi on hahmottanut takapään käytön myös oikealla työskennellessä. Pikku hiljaa hiotaan tätä varmemmaksi. 

Tehtiin myös liikkeestä jääviä merkin kierron kautta ja istuminen ja seisominen on hukkunut jonnekin. No eipä olla tehty pitkään aikaan... luoksetuloa ja seuruuta henkilöryhmässä. Tykkäsin Taavin tekemisestä, vaikka sitä ääntä oli taas välillä liikaa.

Maanantaina tein aamulla jäljennostotreenin hiekkakentällä. Neljä lyhyttä jälkeä tuoreena. Taavi nosti kolme niistä oikeaan suuntaan ja jäljesti lyhyet matkat kolikoille tosi vahvasti. Täytyy vielä itse vähän pohtia lisää näiden treenien käytännön toteutusta ja tehdä näitä nyt paljon lisää.

Käytiin myös Fionan kanssa kaupunkilenkillä juhlistamassa Fionan valmistumista eläinavusteisen valmennuksen eläintyöpariksi, onnea!

Keskiviikkona ennen tokotreenejä neljä jäljen nostoa hiekalla. Taavi on nyt hokannut, että palkka tulee kolikosta tms. pienistä esineistä ja bongaili vaan kaikkea pientä maata erottuvaa. Saattoi nostaa jäljen hyvin ja järjestää pienen matkaa ja singota siitä sitten jonkun purkan luo. Ärsyttävä vaihe, mutta menee varmasti pian ohi.

Tokotreeneissä aiheena kaukot ja pyrrinperkule oli niin täys virtaa, ettei niistä oikein tullut mitään. Kaikki jalat ehti liikkua moneen kertaan moneen suuntaan ennen kuin ehdin edes reagoida. Kokeiltiin keppiä takatassujen edessä ja laatikon päällä tekemistä ja yritin pitää takatassusta kiinni. Mut ei vaan keskittyminen tällä kertaa riittänyt muuhun kuin namin hamuamiseen. Ehkä näitä vähän muistutellaan kotona rauhassa lisää...

Lopuksi oltiin kolme koiraa kerralla hallissa ja Taavin kaks inhokkia oli meidän kanssa, porouros ja bc uros ja voi miten mahtava treeni meillä oli!! Näistä uroksista varmaan kukaan ei tykkää toisistaan ja silti niin hienosti tekivät kaikki omia juttujaan. Me tehtiin seuruuta, rauhallista perusasento ja jättäviä. 

Torstaina pieni hakuilu ja taas oli vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin löytyi kolme maalia tuulettomassa pimeässä illassa, ilmaisut ihan mahtavia! 

 

Perjantai ja lauantai kului taajamaetsintäkoulutuksessa, perjantaina teoriaa ja lauantaina käytännön harjoituksia. Ollaan tehty vähän taajamaharkkaa, mutta tosi vähän. Taajamassa etsiminen on koiralle paljon metsää rankempaa. Hajuja ja muita häiriöitä on paljon. Rakennukset, tiiviit pensaikot, aidat ja muut taajaman erikoisuudet vaikuttavat hajujen kulkeutumiseen ja tuulta ei taajamassa voi juurikaan käyttää hyväksi. Koira työskentelee aina liinassa ja koira reagoi yleensä vasta hyvin lähellä maalia. Liikkuvat maalimiehet on taajamassa koiralle mahdottomia ja se opetetaankin etsimään vain paikallaan olevia kohteita. 

Treenattiin koulun pihapiirissä kolmella maalimiehellä per koirakko. Taavi osaa käydä hyvin tarkastamassa erilaisia kohteita, kuten syvennyksiä, hiekoitushiekkalaatikoita ja rappusia. Se on myös kohtuullisen hyvin ohjattavissa. Taajaman hajumaailma vie kyllä Taavia ja jalka nousee usein, mutta se ei onneksi haittaa työskentelyä. Mulle itselleni taajama on haastava suunnitelman teon kannalta. Täytyy vaan treenata enemmän.

Kuvat Ronja Hyvärinen:

Maanantaina pimeällä hakutreenit, joissa alueena noin neljä hehtaaria ja ajatuksena oli, että eka maalimies on ihan heti alussa, jotta näen onko nenä auki alusta asti. No nenähän oli auki jo alueelle mennessä, mutta hallinta sen verran vahva, ettei Taavi halustaan huolimatta lähtenyt maalimiehelle, vaan pysyi käskyttämällä vierellä. Sen verran tulkittiin tuulen kulkeutuminen väärin treeniä suunnitellessa, että etsimiseen käskyn saatuaan tämä ukko ei noussut, vaan jäi lopulta viimeiseksi, mutta treenin tarkoitus tuli kuitenkin täytettyä ja todettua, että nenä toimii alusta asti. Pari muuta maalia löytyi myös hyvin. Seisovaa maalimiestä vasten Taavi oli ensin noussut seisomaan. Täytyy tätä tutkia seuraavissa treeneissä.

Tiistaina päivällä ajeltiin 23 tuntia vanha reilu kilsan jälki. Ei ollu helppo, mutta selvittiin. Neljästä kepistä jäi eka ja kolmas. Ajoittain ihan hirvittävän hyvää jäljestystä ilman pienintäkään epävarmuutta ja pari kertaa ihan totaalinen tippuminen jäljeltä. Keli oli koko tallomisen ja ajamisen välisen ajan lähellä nollaa, yöllä vähän pakkasella ja päivällä pari astetta plussalla. Ihan inan satoi lunta jossain välissä, mutta se ei jäänyt märkään maahan edes hetkeksi. Tuulta oli alle viisi metriä. Rutiinia vaan lisää, niin eiköhän se siitä parane.

Sinisellä tallottu jälki, vihreällä ajettu

Illalla vielä hakua käytöstä poistetun vanhainkodin pihapiirissä. Täällä aina Taavilla vauhtia enemmän kuin laki sallii ja hallinta on vähän niin ja näin. Mut tää paikka onkin vähän kuin koirien puuhamaa tai leikkikenttä ja täällä ne oppii aika äkkiä ne mahdolliset piilojen paikat. Joten yleensä annan Taavin rallattaa aika vapaasti, koska kivaahan tän pitää olla!

Keskiviikkona aamulla fyssari ja jumia oli vasemmalla puolella ristiluun kupeessa ja oikealla puolella lavassa. Kaikki saatiin auki ja Taavi oli kyllä taas ihana hoidettava, nukahti melkein välillä ja Suvin naama piti nuolla muutamaan kertaan.

Taavin mummo täytti  viime viikon tiistaina 14 vuotta! Onnea Elsa <3

Kuva pöllitty Heidi Utriaiselta =)

Vuoden tavoitteet saavutettu

Otsikko valehtelee sen verran, että ennen koronaa oli tarkoitus korkata myös rallyn MES-luokka tänä vuonna, mutta kevään kisakiellon vuoksi se siirtyy ainakin ensi vuoteen.

Viime keskiviikkona käytiin lenkillä Femmen kanssa ja perjantaina Viiman. Kelit on olleet ihanan aurinkoisia, joten pitkät metsälenkit kavereiden kanssa on ihan parasta.

Lauantai-iltana osallistuttiin haun taidostarkastuskokeeseen. Koska edellinen taidontarkastus suoritettiin valoisassa, oli nyt vuorossa pimeässä suoritettava koe. Koe vastaa täysin Pelastuskoiraliiton haun loppukoetta, alue on kolme hehtaaria. 

Aloitettiin siis sosiaalisuus- ja luoksepäästävyysosuudella. Kokeeseen osallistui viisi koirakkoa, joten rivissä seisottiin hieman pidempään kuin tämän kesän muissa kokeissa. Taavi oli nätisti ja ison tumman miestuomarin kopelointikin meni hyvin, eikä muut koirat kiinnostaneet liikaa. Sitten odoteltiin pimeän tuloa.

Kuvat Kotkan Pelastuskoirayhdistys

Taaville arpoutui neljäs suoritusvuoro, joten pimeän tulon jälkeen odoteltiin kolmen muun koirakon suoritukset, joista kaksi käytti täyden ajan eli 45 minuuttia. Mutta kiva oli odotella mukavassa seurassa ja oma jännityskin vähän hälveni jutustellessä mukavia.

Suoritus alkaa hallintaosuudella ja se oli meiltä kyllä tällä kertaa tosi huono. Seuruu oli väljää ja hajut kiinnosti tienreunoissa. Myös paikkiksesta Taavi nousi ennen vapautusta haistelemaan tienvierustaa. Todella ärsyttävää. Jälkikokeissa hallinta on mennyt tosi hyvin, ilmeisesti siksi kun se tehdään ns. puhtaalla tieosuudella. Nyt tuossa samassa paikassa oli ollut jo kolme peruskokeen koiraa ja kolme loppukokeen koiraa, joista ainakin osa on varmasti kuseksinut puskia ainakin radalta palatessaan. Täytyy siis treenata enemmän kusipuskien luona, kun ei treeneissäkään ole näitä nousemisia tapahtunut.

Päästiin kuitenkin maastoon ja sain alueen kartan. En tiedä mistä se oli tulostettu, mutta maastokarttaan verrattuna siinä oli todella vähän tietoa. Tieura ja pari korkeuskäyrää oli merkitty, ei muuta. Hetken pyöriteltyäni karttaa ja tutkittuani tuulen suuntaa, tein etsintäsuunnitelmani ja sen esiteltyäni tuomarille ja tuomarikokelaalle aloitimme etsinnän. Tuulta oli ihan kivasti yöolosuhteisiin nähden, joten toiveet hyvästä suorituksesta oli korkealla. 

Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti, hyvä ilmaisu ja hieno sivulle tulo. Taavilla on välillä ollut vaikeuksia jättää maalimies mun käskiessä sitä pois, mutta se on kyllä saatu tosi hyvin koulutettua nyt pois ja se tulee hyvin sivulle. Kun maalimies oli saanut kerättyä alustansa ja peitteensä mukaan, jatkoimme matkaa ja alueen toiselle raunalle päästyämme sai Taavi hajun toisesta ukosta ja pian se haukkui kallion päällä ison siirtolohkareen alla ollutta maalia. Taas jatkoimme matkaa maalimiehen saatua tavarat mukaansa ja sitten Taavi irtosi pari kertaa kauemmas, mutta tuli kuitenkin aina takaisin. En päässyt etenemään  kovinkaan paljoa, kun se taas lähti ja itse yritin malttaa antaa sille aikaa. Tässä vaiheessa oli mennyt vartti ja mietin, että muutanko etsintäsuunnitelmaani ja lähden Taavi pyrkimään suuntaan vai pysynkö suunnitelmassani partioida alue laidasta laitaan. Päätin, että odotan Taavin palaavan ja sitten pysytään suunnitelmassa. Taavi kuitenkin aloitti haukun aika kaukana (130 m) ja sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tästä sain palautetta, että etenin liian kovaa koiran luokse, vaikken omasta mielestä mennyt kovaa, vain ripeästi. Joka tapauksessa Taavi joutui ilmaisemaan pitkään, että perässäkulkijatkin ehtivät paikalle ja hyvinhän se ilmaisi tämänkin kivenkolossa olleen maalimiehen. Aikaa meni noin parikymmetä minuuttia, joten ihan kelpo suoritus. Tulos siis hyväksytty ja taas on kaksi vuotta lupa toimia pelastuskoirakkona. Tän vuoden kokeet ja kisat oli tässä, loppuvuosi otetaan vähän rennommin.

Sunnuntaina alkoi taas kaveriporukalla varaamamme hallivuorot. Me tehtiin Taavin kanssa rallya, oikean puolen seuruuta ja eri liikkeitä oikealla. 

Treenien jälkeen akeltiin vielä illalla mökille puuhommiin muutamaksi päiväksi.