Mettähommia

Torstaina tehtiin Taavin kanssa pidempi etsintäharjoitus. Kyllä ei ole helppoa tehdä etsintäsuunnitelmaa, saati sitten pysyä siinä! Ja vaikka saisi tehtyä ihan hyvän suunnitelman, niin koiran saadessa hajun jostain, ei enää voikaan noudattaa suunnitelmaansa, vaan se muuttuu väkisin. Lisäksi pimeässä melko vieraassa metsässä, saati sitten ihan vieraassa paikassa, on lähes mahdotonta pysyä kartalla, kun et nää eteesi kuin kapean ja lyhyen otsalampun valokeilan verran ja hetken pyörittyäsi ei ole enää mitään hajua mihin suuntaan tulisi jatkaa, kun koirankin tekemisiä pitäisi seurata.

Suunnitelman suhteen on käsittääkseni kaksi eri taktiikkaa, joko lähteä sulkemaan aluetta, jolloin koiran olisi nostettava kaikki alueen rajojen yli kulkevat jäljet tai sitten lähdettävä haravoimaan aluetta pintahaulla. Alueen sulkeminen ei mielestäni ole kovin tehokas tapa vilkkailla alueilla, koska jälkiä on väkisinkin paljon. Haravointi taas on ehkä aikaa vievempää ja eteneminen ei ole välttämättä aina hirmu loogista koiran reaktioista riippuen.

Lähdin tekemään suunnitelmaa haravointitaktiikalla, koska se tuntui itselle luonnollisemmalta, tosi tämän treenin jälkeen en ole siitäkään enää yhtään niin varma... Jaoin alueen kolmeen lohkoon ja lähdimme liikkeelle. Taavi nosti jonkin ajan kuluttua jäljen ja kytkin sen kiinni ja lähdimme jäljestämään. Taavi eteni ihan hyvin ja jäljeltä löytyi yksi esinekin, mutta Taavi hukkasi jäljen tultuamme alueen keskellä olleelle siirtolohkarerykelmälle. Siinä oli joku haju, mikä sitä kovasti pyöritti ja sen olisi tehnyt mieli kavuta yhden ison siirtolohkareen päällekin, mutta sinne emme kumpikaan päässeet. Hetken siinä hyörittyämme irrotin liinan ja jatkoimme matkaa hieman muuttuneella suunnitelmalla ja taas kun palasimme lähelle siirtolohkareita, pinkoi Taavi niiden luokse ja alkoi hirveä nuuskuttelu ja hyöriminen ja pyöriminen. Hetken päästä Taavi sai kiinni jäljestä, mutta se osoittautuikin meidän omiksi jäljiksi... Taas uutta suunnitelmaa kehiin ja matka jatkui tarkistamaan aluetta, joka oli jäänyt katsomatta ensimmäisen jäljen noustua. Saimme jatkaa jonkin aikaa, ennen kuin tulimma kohtaan, jossa Taavi taas haisteli todella voimakkaasti ja pyöri pienellä alueella ja etsi ja teki kovasti töitä. Lopulta se sai nostettua jäljen ja sitten mentiinkin jäljestäen maalimiehelle asti poimien matkalta yksi esine.

Tämä viimeinen pyörimiskohta paljastui maalimiehen ensimmäiseksi piilopaikaksi, jossa mm oli ollut tunnin verran, jonka jälkeen oli vaihtanut paikkaa, koska pelkäsi meidän löytävän hänet "liian aikaisin". Ihan mahtava opetus koiran lukemiseen! Ensimmäinen jälki, jonka Taavi nosti, ei ollut maalimiehen jälki, joten se jäi vähän mysteeriksi, kun Taavi kuitenkin jäljesti hyvin ja jäljeltä löytyi kännykän kuoretkin.

Treeni kesti pari tuntia ja Taavi toimi samoin kuin Itä-harjoituksessa, oli passiivisen oloinen alueilla, joilla ei ollut mitään mielenkiintoista ja teki töitä hyvin ja aktiivisesti alueilla, joilla oli jotain hajuja. Alueella kulkee myös luontopolkuja, jotka on melko ahkerasti lenkkeilijöiden käytössä ja polut vetikin Taavia kovasti puoleensa ja niillä varmasti oli paljon hajuja. Itse tarvisin kovasti neuvoja ja oppia etsintäsuunnitelman tekoon ja siihen, miten kannattaa toimia, kun suunnitelmaa joutuu muuttamaan. Täytyy myöntää, että pimeässä ja märässä ryteikössä rämpiessäni kävi myös mielessä se, että miksi ihmeessä ihminen harrastaa jotain tällaista, kun voisi vaikka lukea kirjaa takkatulen ääressä viinilasi kädessä?

Erittäin sekava kuva, mutta lilalla etsintäalueen rajat suurinpiirtein, harmaat numeroidut suunnittelemani lohkot ja punaisella kulkemamme reitti. Tämän tason kartan kanssa on melko haasteellista suunnistaa tai suunnitella mitään terkemmin, kun kiintopisteitä ei kartalla näy ja metsässä tuleekin vastaan sitten jotain, mistä ei ihan niin vain mennäkään suunnitelman mukaan.

Lauantaina hakuiltiin. Kostille haamu, kaksi valmista ja haamu. Kaikilta suorapalkka. Hyvin meni ja toistaiseksi jatketaan suorapalkoilla. Haukuttelen sitä kotona omineen, ettei taito unohdu =).

Taaville tyhjä, löytö, tyhjä ja kaksi löytöä. Teki hienot tyhjät ja maalimiehillä taas loistavat ilmaisut. On se vaan niin ❤.


Sunnuntaina Kostin kanssa tottisteltiin hyppyä, seuruuta, luoksetulo, kaukoja ja vielä paikkiskin. Aloitettiin kuitenkin vieraiden esineiden hakemisella. Pieni hetsaus esineillä ja sit koira perään. Mun pitää opetella leikkimään Kostin kanssa kunnolla, koska näissä ällöissä vieraissa esineissä vois leikillä saada motivaatiota nousemaan, kun Kosti niin kovasti tykkää leikkiä. Kolme tai neljä esinettä Kosti haki.

Tottikset meni ihan kivasti ja kun seuruusta videoitiin pätkä, niin sain taas paljon korjattavaa omaan toimintaan, mm. liian laaja täyskäännös ja askel koiraa kohti perusasennossa... pitäis videoida paljon useammin! Mut Kosti seuraa kivasti. Juoksu on vielä vähän hankalaa, mut eiköhän sekin siitä. Kaukot sujuu läheltä ja luoksetulo on hyvä, loppuasentoa vielä arvotaan vähän. Hyppy sujuu myös. Paikkamakuussa Kosti oli ekaa kertaa niin, etten pitänyt hihnasta kiinni. Naapurin piippaus vähän vei huomiota, mutta hienosti meni muuten.

Video Tiina Suuronen. Videolla kuuluva piippaus ei lähe Kostista.

Maanantaina molemmille pienet jäljet. Taaville vaihteeksi lyhyt (370 m) ja helppo, jossa paljon esineitä. Keli oli märkä ja tuulinen, jälki vanheni pari tuntia. 

Taavi nosti jäljen hyvin, jana oli parikymmentä metriä. Ollaan löydetty jäljellä nyt niin yhteinen sävel, että jäljestys Taavin kanssa on ihanaa. Se on niin varma ja innoissaan, etten tiedä mitään kivempaa sen kanssa. Yksi iso syy tähän harmoniaan on varmasti se, että olen oppinut lukemaan Tahvoa. Loistojälki siis!

Kostille myös parin tunnin ikäinen 400 m jälki lyhyellä janalla ja usealla esineellä. Kosti nosti jäljen hyvin, mutta jäljestys oli vähän haparoivaa. En taaskaan muistanut laittaa jäljelle nameja, vaikka ne oli taskussa mukana... Puolessa matkassa tapahtui jotain ja Kosti puksutti lopun jäljestä tosi hyvin. Kaikki esineet myös löytyivät.

Tokotusta ja haeskelua

Tiistaitokossa aloitettiin paikkaistumisella. Taavi istui melko rauhallisesti muuten, mutta painui kaksi kertaa maahan. Tuo istuminen on vain niin vaikea, mutta jos kokeessa painuisi maihin, niin parempi sekin kuin että lähtisi liikkeelle.

Omalla vuorolla tehtiin ekaksi liikkeenomainen ruutu ja Taavi lähti sinne kovin innoissaan, mutta jäi taas aika etureunaan. Tehtiin  useampi toisto ja kaikki oli hyviä ja saatiin se myös menemään taaemmas ruutuun. Hyppy on hyvin hanskassa ja seuruukin onnistui askelsiirtymineen melko hienosti, mitä nyt pientä ääntelyä siellä täällä. Merkin kiertoon tarvittiin appari näyttämään tötsää, kun Taavi olisi muuten ollut menossa ruutuun. Luoksetulo oli pomppivan vauhdikas.

Lopuksi oltiin vielä kaikki koirat yhtä aikaa hallissa ja tehtiin liikkuroitua seuruuta kaikki samaan aikaan. Hienosti Taavi keskittyi omaan tekemiseen. Sitten vielä jokainen puuhaili vähän omiaan ja me tehtiin kaukoja ja seuruuta.


Keskiviikkona Taaville jälkitreeni pitkällä jäljen nostolla niin, etten itse tiennyt missä jälki menee. Olin ihan tyytyväinen itseeni, kun osasin lukea koiraa, vaikkakin takajälki olisi kyllä Taavia houkuttanut. Kun oikea suunta löytyi, niin meno oli hyvää muutamasta vaikeammastakin kohdasta huolimatta. Jäljen päästä löytyi maalimieskin ja se sai haukut. Kovin tyytyväinen taas kerran Taaviin.

Kosti treenas ilmaisua ja pienillä avuilla saatiin hyviä suoria pistoja ja haukut päälle. Pimeys taisi vähän kuitenkin vaikuttaa, kun melkein joka ukolla piti ensin nostaa koipea ja sitten vasta pystyi aloittamaan haukun. Selvää sijaistoimintaa, mutta annetaan pojan kasvaa, niin eiköhän nuokin jää ajan kanssa pois.


Perjantain tokossa Kostin porukka treenas yksilövuorolla seuruuta, luoksetuloa ja ruutua, lopuksi paikkamakuu.

Kostin seuruu on hyvää, mutta häiriöitä se ei kestä. Erityisen hyvää oli tällä kertaa hidas seuruu. Luoksetulon vauhti on hyvä ja Kosti rupeaa pikku hiljaa osumaan jo suorempaan asentoon mun eteen. Nyt pitäisi oikeesti ruveta treenaamaan edestä sivulle tuloa, kun siinä Kosti on ihan hirmu hidas. Ruutua kokeiltiin lätkälle ja näyttöruutuna. Lätkän Kosti yritti syödä ja näyttämällä meni ihan mahdottomaksi maan haisteluksi. Pitää keksiä joku muu tapa ehkä.

Paikkiksessa Kostilla oli edessään pieni namikasa ja se saattoi vähän auttaa keskittymään. Ihan hyvä paikkis, olin hihnanmitan päässä.

Taavin porukalla oli superhäiriötreenit. Ekaksi koira istui perusasennossa ja koutsi teki erilaisia häiriöitä käskyttämällä, liikkumalla ja leluja heittelemällä. Sitten koira istumaan ja ohjaaja vähän matkan päähän koiran eteen ja taas paljon erilaisia häiriöitä muun treeniryhmän toimesta ja sama makuulla. Taavi pystyy sulkemaan häiriöt ihan mielettömän hyvin pois mielestään, kun häiriöitä on paljon. Neljä ihmistä hyppimässä, pomppimassa, konttaamassa samalla käskyjä huudellen ja leluja heitellen on ihan helppo nakki. Paljon vaikeampaa oli pienet yksittäiset häiriöt, ne oli ihan pakko vilkaista.

Lopuksi vielä pariin kertaan paikkaistuminen, josta vieruskaverit kutsuttiin vuorotellen luokse. Taavi pysyi molemmilla kerroilla hyvin muiden luoksetulot, paitsi nuori aussinarttu sai sen molemmilla kerroilla lähtemään liikkeelle mun luo.


Lauantaina aamulla Kostilla hakutreenit. Peräänajo, taputus, valmis ja taputus. Kosti lähti vaikeasta maastosta huolimatta kaikille ukoille hyvin, mutta ilmaisun aloitus oli vähän hidas. Hyvä ilmaisu sitten, kun se alkoi.

Iltapäivällä lenkki Sannin ja tyttöjen kanssa. Ihan liian pitkä aika ehti kulua viime kerrasta!

Sunnuntaina olikin sitten pikkuisen ylibuukattu päivä, joka alkoi hakutreeneillä. Taaville radalla kolme ukkoa valmiina ja pistottamalla mentiin. On se kyllä semmoinen epeli, että kolmella pistolla oli kolme ukkoa ylhäällä. Jos tyhjiä haluaisi treenata, niin ei voi laittaa kaikkia ukkoja valmiiksi, kun joka pistolla se hakee ukon vaikka sitten vähän kauempaakin.

Kostille haamu, kaksi valmista ja haamu. Lähti kaikille hyvin, mutta ilmaisut oli tällä kertaa jotenkin erityisen vaikeita. Seuraavissa treeneissä mennään suorapalkoilla, kun on vähän liian jännää nyt aloittaa maalimiehille se haukku. Kosti on selkeesti semmoinen hitaasti kypsyvä tyyppi =).

Hakuharkoista suoraan näyttelytreeneihin Taavin kanssa. Ensin katsottiin hampaita useamman ihmisen toimesta ja Taavi oli hienosti. Mulle jäi jalostustarkista vähän huono maku tuosta hampaiden katsomisesta ja pelkäsin Taavillekin jääneen traumoja, mutta mitä vielä. Kopeloinnin jälkeen juostiin taas kaikenlaisia kuvioita ja meni ihan hyvin. Nuoren kovasti tuijottavan bortsun juokseminen meidän perässä oli Taaville aika kova paikka, mutta siinäkin saatiin hyviä onnistumisia.

Illalla sitten vielä Kostin kanssa hallille tottistelemaan. Rupesi olemaan omat mehut vähän vähissä siinä vaiheessa ja tehtiinkin vaan vähän hömppää. Seuruuta vähäsen ja niitä edestä sivulle tuloja sekä kaukojen maahan - seiso -jumppaa. Hallissa ruutua tehnyt ja leikkivä toinen koira vei aika paljon Kostin huomioita, mutta kiltisti pysyi kuitenkin mun kanssa hallin toisella laidalla.

ITÄ-harjoitus Tikkakoskella

Torstaina käytiin omineen tokoilemassa kentällä. Taavi teki ruudun liikkeenomaisesti ja onnistui hyvin. Tai olisi se vähän keskemmälle ruutua saanut mennä, mutta oli kuitenkin nauhojen sisäpuolella. Siitä oli jopa aistittavissa pieni innostus mennä ruutuun! Vastapainoksi merkin kierto olikin sitten taas tällä kertaa hankala, mutta kyllä sekin onnistui. Lisäksi tehtiin seuruuta ja siihen niitä vasempia käännöksiä. Jättävät tehtiin kaikki ja ne Taavi osasi hienosti. Lopuksi vielä noutoa ja siinäkin Taavi oli tosi innokas.

Kosti teki seuruuta ja  kapulan pitoa, joka rupeaa jo pikku hiljaa onnistumaan. Merkin kiertoa kokeiltiin myös eri etäisyyksiltä ja kaukaa on vielä liian vaikea. Luoksetulo tehtiin myös ja Kosti malttoi hyvin istua paikallaan ja se juoksee mukavan vauhdikkaasti kohti ja pienellä avulla löytää melkein suorksi eteen. Sivulle siirtymistä pitäisi harjoitella paljon, kun on siinä niin hidas ja laajaliikkeinen. Ulkona oli tarjolla pientä häiriötä erilaisten äänten ja hajujen muodossa, mutta ihan kohtalaisesti Kosti niistä tällä kertaa selviytyi.

Onhan se vähän kaukana ja vinossakin, mutta nyt vielä pääpaino siinä, että kapula ei ole purulelu.

Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Taavin kanssa Tikkakoskelle Immolan varuskunta-alueelle pelastuskoiraleirille. Meidät jaettiin pareiksi ajatuksella kokemusta ja vähemmän kokemusta. Minä sain parikseni pitkään hälykoiran ohjaajana ja pelastuskoirakoetuomarina toimineen miehen. Oli siis oiva mahdollisuus imeä koko viikonloppu loistavaa oppia. Illalla lähdimme vielä etsintäharjoitukseen ja Taavi sai toimia etsivänä koirana.

Puolustusvoimat tarjosi maalimiehet tälle leirille, joten maastossa oli varusmiehiä, jotka eivät koskaan olleet olleet mukana koiratoiminnassa ja joille ei ollut annettu minkäänlaisia ohjeita, miten koirien kanssa tulisi toimia. Harjoitukset vastasivat siis hyvin todellisia tilanteita ja koirakoille tulikin vastaan mitä erilaisemmin koiran paikalle tuloon reagoivia maaleja, joka vaikutti monen koiran ilmaisuun.

Perjantaina illalla siis lähdimme johtokeskuksen meille antamalle alueelle ja tein etsintäsuunnitelman lähteä "vastatuuleen" (aukeilla paikoilla ihan vieno tuuli). Keli oli talvinen, lunta reilu viisi senttiä ja lämpötila asteen pakkasella. Lähdimme haravoimaan aluetta ja muutaman kerran aluetta edes takaisin käveltyämme Taavi sai hajun ja me lähdettiin sen perään. Kovasti Taavi teki töitä ja lähellä maalimiestä kiersi isoa rinkiä kiville kiiveten ja haistellen. Lopulta maalimies löytyi kuusen juurelta montusta kokonaan makuupussista. Siinä vaiheessa mekin olimme jo päässen ihan maalimiehen lähelle ja kun Taavi meni nuuskimaan maalia, alkoi makuupussissa ollut mies höpötellä jotain ja kaivautua ulos pussista. Taavi ei tätä ukkoa oikein ilmaissut, mutta saattoi johtua siitä kun seisottii  jo valmiiksi siinä ihan vieressä. Täytyy kuitenkin jatkossa ottaa treeneihin mukaan liikkuvia ja puhuvia maaleja.

Aikaa maalimeihen löytymiseen meni parikymmentä minuuttia ja ehdittii  kävellä vain reilu kilometri. Saatiin johdolta vielä toinen alue etsittäväksi ja siirryimme sinne. Tämä alue oli pienempi, koska harjoitusaika oli päättymässä.

Lähdimme metsäautotieuraa, jossa oli muutamat jalanjäljet. Taavi rupesikin jäljestämään niitä ja jatkoimme uraa pitkin sen kiertäessä hyvin aluetta. Ei ehditty kovin pitlälle, kun Taavi vaihtoi ilmavainulle, painui metsään ja aloitti ilmaisun. Minä pingoin perään ja kun pääsin paikalle, niin maalimkes oli jo jalkeilla ja Taavi haukkui sitä. Tästä iso palkka.

Lauantaina johto jakoi aamulla uudet tehtävät ja me lähdettiin Taavin kanssa ekaksi töihin. Aloitettiin haravointi ja aina Taavin reagoidessa johonkin, mentiin tietysti Taavin perässä. Jälkiä löytyi useammat, mutta ne kulki kaikki alueelta ulos. Yhtä saatiin lupa jatkaa pois omalta alueelta, mutta sekin palasi lenkin jälkeen takaisin.

Me tehtiin töitä kolme tuntia ja vartti!! Aivan uskomatonta, että tuo pieni otus jaksaa painaa hommia! Kahden tunnin kohdalla tuli pieni uuvahdus ja pidettiin siinä kohtaa hetken tauko ja laitettiin nostattava maalimies metsään. Taavi lähti sille innolla ja haukkui hyvin. Jatkettiin hommia ja kun saatiin alue tarkastettua, niin johto pyysi palaamaan johtopaikalle huoltotauolle. Ennen metsästä pois tuloa Taaville vielä yksi ukko, jotta päästiin palkkaamaan.

Kun ei alueelta löytynyt ketään, niin täytyy myöntää, että jäi vähän hölmö olo, mutta koska jos siellä olis ollu joku, niin kyllä Taavi sen olis löytänyt. Eikä siellä siis ollu ketään, oltiin tyhjällä alueella, jonne oli vain tallattu paljon jälkiä. Jälkiä, jotka on mulle niin vaikeita.

Melkein kymmenen kilsaa tuli talsittua

Kuvat Martti Koponen:

Taavi pääsi loppupäiväksi ansaitulle levolle ja minä jatkoin toisen koirakon kartturina. Päivälle kertyi mittaa parikymmentä kilometriä ja kaiken puolin opettavainen päivä. Etsintojen lisäksi suoritimme EA-rasteja, hyvää kertausta sekin.

Illalla uni maistui

Sunnuntaina päästiin aamulla kokeilemaan lentoetsintää. Varmasti tehokas tapa varsinkin vesistöjen, peltojen ja hakkuiden tarkastuksiin. Kiitos lentopelastusseuralle tästä huikeasta kokemuksesta!

Mä olen niin vahva, että jaksan työntää lentokonetta!

Lennon jälkeen vielä pieni treeni armeijan paloharjoittelualueella, jossa Taaville oli kaksi varusmiestä piilossa. Toinen oli ison kuorma-auton ohjaamossa ja toinen merikontissa. Taavi oli nopea ja tehokas ja löysi molemmat maalit nopeasti ja ilmaisi ne hyvin. Loistava pieni palauttava treeni edellispäivän pitkän etsinnän jälkeen.

Kuvat Aki Kyyrö

Päivän päätteeksi opiskelimme vielä koiran ensiapua sekä teoriassa että käytännössä.

Tassuside

Paineside vuotavaan korvanlehteen

Pietalle suurkiitos Kostin viikonloppuhoidosta! Kosti taisi viihtyä tyttöjen kanssa hyvin, kuvat Pieta.

Rauhallinen syysviikko

Tiistaina Kostille pieni jälki. Oli tarkoitus laittaa vähän namiakin jäljelle, mutta enhän mä muistanut, vaikka namit oli taskussa mukana. Tuli sitten namiton jälki, seitsemän esinettä ja muutama kulmakin tuli tallattua. Ja janakin! Jälki vanheni vajaan kaksi tuntia, keli oli lämmin syyssää, ei juuri tuulta, pituutta reilu 200 m.


Otettiin siis myös jana, jolla oli pituutta muutama metri. Hienosti Kosti nosti jäljen ja lähti ajamaan sitä. Kaikki esineet nousi hyvin ja kulmatkin selvitettiin. Kosti etsi oma-aloitteisesti jäljen uudestaan, jos se pääsi hukkumaan, tosin en antanut sille liinaa ylen määrin. Muutamassa kohtaa Kosti haisteli antaumuksella jotain muuta hajua, mutta valitsi itse lopulta kuitenkin oikean jäljen. Alueella on armeijan kiintorasteja, joten harhahajuja saattoi olla tarjolla... Varsin hyvä jälki kaikkinensa!

Taavi ontui hieman toista etutassuaan maanantai iltana, joten se oli levossa muutaman päivän ja onneksi ontuminen meni sillä ohi. Ontuminen oli varmaan peruja viikonlopun pahan näköisestä liukastumisesta märkien ja liukkaiden lehtien päällä.


Perjantaina tokossa molemmille oli seuruutreenit. Kosti oli oikein hyvä, vaikka häiriöt kyllä vähän vaikuttivat kontaktiin. Se seuraa hieman banaanina mun taakse kiertyen, mutta parempi kai sekin kuin kovin avoin seuruu ja juoksussa se ottaa etäisyyttä. Muuten se on oikein hyvä, käännökset onnistuu kaikkiin suuntiin ja kontakti pysyy hienosti, tosin nuo häiriöt vaikuttavat vielä kovasti.

Tehtiin myös merkin kiertoa,  joka onnistuu liikkeenä jo varsin hyvin, vaikkakin on kovin hidas. Lisää vaan vauhtia Kostiin, niin johan onnistuu. Kosti menee tosi läheltä kartiota ja näyttää aina siltä, että haluaisi ottaa tötsän suuhunsa, mutta onneksi ei (enää) ota. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuu kahden koiran voimin koutsin tehdessä häiriöitä taputtelemalla ja kävelemällä. Tämä meni Kostilta oikein hyvin, hihna oli vielä kaulassa ja minä parin metrin päässä.


Taavi oli taas niin intoa piukassa, ettei nahoissaan meinannut pysyä. Muutenhan se seuraa joka suuntaan ihan kivasti, mutta tuppaa hieman edistämään. Tähän kokeillaan jatkossa aina käännöstä vasempaan sen edistäessä. Merkin kiertoa tehtiin myös tässä porukassa ja se meni tosi hienosti ihan kokeenomaisena suoritettuna!

Myös jättäviä tehtiin ja nyt Taavi osasi ne kaikki ja malttoi seisomisessakin olla koko ajan ihan paikallaan kiertäessäni sen ympäri. Paikkaistumista tehtiin ringissä sekä nenät ulos- että sisäänpäin.

Viikonloppu oltiin mökillä ja vaikka suurin osa ajasta meni puuhommissa, ehdin myös vähän lenkkeillä koirien kanssa ja hiukan myös paukutella pyssyllä. Taavia ei laukaukset hetkauta yhtään ja Kostikin jolkotellessaan vain pysähtyy ja kääntyy katsomaan äänen suuntaan. Leikkiessään Kosti ei reagoi ampumiseen mitenkään. Myöskään hirvimiesten ammuskelu metsässä ei aiheuttanut reaktioita, mutta hirvitorvi sai molemmat höristelemään korviaan. 

Murut ♡

Ei kai se sitten niin kylmää vielä ole, kun sinne oli ihan pakko mennä.

Voihan vieraat esineet

Tiistaina jälkiporukan treeneissä esineruutua. Kosti teki taas sen mitä aiemminkin eli kun on vieraita ihmisiä ja vieraat esineet, niin ei pysty. Meni ihan sijaisille haisteluksi ja kuseskeluksi. Neljä esinettä haettiin ja viimeinen niistä oli sellainen, että Kosti teki töitä ja toi esineen mulle. Tosin hihkuin niin innokkaasti sen palatessa mun luo, että taisi vähän hölmistyä siitä. Vähemmän kiljumista siis multa ja enempi pitäsi saada vieraita esineitä Kostille.

Kotimatkalla Taavi teki pimeässä jäljen noston. Sillä oli taas hyvä syke päällä ja se eteni mun mielestä ihan kivasti koko reilun 300 m ennen kuin nosti jäljen. Nyt ei ollut ihan maailman paras nosto, mutta veikkaan kovan tuulen vähän vaikuttaneen ja Taavi joutui tarkentamaan aika paljon, missä jälki oikein meni.

Keskiviikkona Kosti kävi junioritreffeillä Huldan ja Miehen kanssa.

Treffiet jälkeen kävin omineen vähän treenailemassa. Taavi teki tokoa ja Kosti esineruutua. Taavi on unohtanut liikkeestä seisomisen, muuten vallan pätevää menoa.

Kostille vein kahdeksan esinettä kerralla alueen laitaan sen nähden ja sitten haettiin niistä viisi. Alla video, toinen esine on edellisenä päivänä ollut toisten koirien suussa ja se olikin sitten jo heti astetta ällömpi ottaa suuhun. Jotenkin huvittavaa, kun muuten Kosti ottaa suuhunsa vähän liiankin innokkaasti kaiken maailman kamaa, mitä milloinkin sattuu eteen tulemaan.

Torstaina hakuiltiin. Kostille neljä ukkoa, josta eka haamuna ja loput valmiin. Kosti lähti kaikille ukoille reippaasti ja eteni melkoisen suoraan. Ensimmäisellä ukolla ilmaisun aloitus vaati Kostilta hieman miettimistä ja lopuilla kolmella ilmaisu alkoi nopeammin, mutta kaikilla kuitenkin ilman apuja. Tosi hyvä treeni ja pikkumies alkaa esittää pikkuhiljaa hakukoiran tekemisen meininkiä.

Taaville pimeässä pintahakua kahdella maalilla, joista toisella oli kaksi maalimiestä. Ilma oli tuuleton kostea syyssää. Taavihan irtoaa ihan reilusti ja hajun saatuaan menee vaikka puoli kilsaa. Tätä pohdittiin, että näyttääkö meno muiden silmään hallitsemattomalta? Itse kuiten väitän tietäväni milloin Taavilla on haju ja milllin ei. Ilman hajua se ei lähde kovin kauas minusta, mutta hajulle lähtee kauaskin.

Ekaksi löytyi tuplamaali ja siellä oli ensin nuuskittu molemmat tarkasti ja sitten hyvä pitkä ilmaisu, kun mulla oli taas aika pitkä matka juosta paikalle... Hetken päästä löytyi myös toinen maali ja siellä hyvä ilmaisu ilman nuuskimisia. Taavillakin varsin pätevät treenit mun mielestä.


Perjantaina ajeltiin mökille ja Nuttu porukoineen liittyi myös seuraan. Viikonloppu vierähti hyvässä seurassa ja koirien kanssa samoillessa.

Suhina Lempi, Uskomaton Olen ja Ihan Oon Oikee Huijari

Sunnuntaina kerettiin illalla vielä hallille tottistelemaan. Aluksi Kosti kävi esineruututyyliin hakemassa pari vierasta esinettä. Nyt ei tarvinnu haistella niitä niin paljoa kuin alkuviikista metsässä.

Tottista Kosti treenas Otto-labun kanssa ja oli aika pätevä, vain Otolle heitetty noutokapula oli liikaa ja kapulahullu Kosti meinas myös noutaa sen. Seuruussa tykkään Kostista kovasti, juoksu tosin kovin väljää. Liikkeestä maahan rupeaa sujumaan ja liikkeestä istuminenkin oli hyvä. Luoksetuloja myös pari ja paljon seuruuta. Loppuun paikkamakuu, jossa Kostilla hihna maassa. Hyvin malttoi makoilla, mä olin kyllä vain parin metrin päässä.

Toinen Taavin pennuista, Salokannel Hermione aka Milli on kuvattu luustoltaan terveeksi. LTV0, VA0, lonkat B/B, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0.

Monen mielen tottelemista ja Taavin jalostustarkastus

Tiistain tokotreenit oli tosi kaksijakoiset; alku ihan hirveä ja loppu aivan mahtava. Aloitettiin paikkamakuulla ja Taavi päätti haukkua koko makuun ajan. Vein sen sitten kesken kaiken ulos hallista, jotta muilla olisi edes jonkinlainen rauha suorituksiinsa.

Tehtiin Taavin kanssa koutsin ehdotuksesta luopumisharjoituksia. Olin kyykyssä namit kädessä Taavin edessä ja sama haukku jatkuin... kunnes tajusin Taavin ilmaisevan mua! Paikkamakuun haukunnan syytä en tiedä, mutta tässä kohtaa Taavi teki niin hyvää ilmaisua kuin pystyi ja me vaan koutksin kanssa odotetaan sen hiljenevän ja kielletään sitä haukkuisesta... Loistavaa, juuri näin toimii hyvää ja selkeä koiranohjaaja, mustavalkoisuutta toimintaan, eikun.... Kun tajusin Taavin tekevän ilmaisua, vaihdoin namin sen eteen alustalle ja jo vain hiljeni otus ja luopui niin mallikkaasti! Taas varsin paska fiilis mulle...

Lopputunti olikin sitten taas Taavin loistoa. Hallissa oli useampi muu koira ja me tehtiin siellä muiden seassa merkin kiertoa, ruutua, noutoa ja seuruuta. Miten tyytyväinen olin, kun Taavi irtosi minusta laukalla niin kiertoon kuin ruutuunkin, vaikka joutui ohittamaan samalla muita koiria! Noudotkin se teki innoissaan hiekkapohjasta huolimatta ja irrotuksetkin onnistui lopulta ihan kivasti. Lisää harjoitusta niihin kuitenkin tarvitaan. Kaukoissa peppu liikkui vähän, joten täytyy ottaa pieni tekniikkakuuri johonkin väliin. Seuruussa meinaa taas keulia ja peruutus kiihdyttää kovasti.


Perjantaina Kostin tottistreeneissä tehtiin kaukoja. Kosti oli niin innokas, että oli aika haastavaa, mutta kyllä me saatiin ihan onnistuneitakin istu-maahan vaihtoja. Paikkamakuuseen en sitä ottanut, kun se oli niin vauhdikkaalla tuulella, ei olis onnistunut kuitenkaan.


Taavi treenas paikkista hienosti ihan hiljaa. Maata piti kyllä vähän haistella ja kerran valui istumasta maahankin. Paikkisosuuden lopuksi Taavi oli paikkaistumisessa ja muut tekivät vuorollaan luoksetulon. Lopuksi mekin tehtiin oikein mallikas luoksetulo. Taavi oli taas niin hyvä!

Tunnin varsinainen aihe oli hyppynouto ja meillä myös noudon loppuasento ja kapulan luovutus. Hyppynouto tehtiin metallisella kapulalla ja sehän oli varsin ällöttävä, mutta muutaman tiputuksen jälkeen Taavi pystyi pitämään metskun suussaan. Näitä pitäis kai aina silloin tällöin muistaa itsekin tehdä. Luovutukset ja sivulle tulot kapulan kanssa olivat parantuneet edellisestä kerrasta.


Lauantaina käytiin Taavin kanssa jalostustarkastuksessa Elina Haapaniemen arvioitavana. Tarkastus sujui muuten hyvin, mutta kun koira piti nostaa pöydälle ja tarkistella hampaita, niin Taavi ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Päästiin sitten onneksi lattialle takaisin ja saatiin hampaatkin katsottua. Mittaus tehtiin myös pöydällä ja en ole ihan varma tuloksen oikeellisuudesta, mutta ei se paljoa pielessä ole, ehkä aavistus alakanttiin?

Tässä jalostustarkastuksen tulokset:
Tyyppi: Erinomainen
Rakenne: Erinomainen, rodunomainen, sopusuhtainen, tasapainoinen, normaaliluustoinen
Sukupuolileima: Erinomainen, selkeä
Kivekset: normaalit
Yleiskunto: Erinomainen, normaalikuntoinen, lihaksikas
Korkeus: Erinomainen, 46,5 cm
Pituus: Erinomainen, lähes neliomäinen
Pään yleisvaikutelma: erinomainen maskuliininen pää
Pigmentti: Erinomainen, silmäluomet mustat, kirsu musta, huulet mustat, kitalaki tumma
Ilme: Erinomainen, ovela ja hymyilevä
Kallo: Erinomainen, lähes tasainen, lähes yhtä leveä kuin pitkä
Otsapenger: Erinomainen, hieman erottuva
Kuono: Erinomainen, suora
Kuonon ja kallon mittasuhde: Hyvä, suhteessa 1:1
Huulet: Erinomainen, tiiviit ja kiinteät
Silmät: Erinomainen, ilmeikkäät. Hyvä, keskiruskeat, pyöreähköt
Korvat: Erinomainen, symmetriset, tyvestä kohtalaisen leveät. Hyvä, hieman raskaat
Hampaat/purenta: Erinomainen, täydellinen hampaisto, tiukka leikkaava purenta
Kommentit:"vaikeasti tarkistettava purenta, joka vaikuttaa hivenen tiukalta."
Kaula: Erinomainen, pitkä, melko lihaksikas, kauniisti lapoihin liittyvä
Ylälinja: Erinomainen, kiinteä
Selkä: Erinomainen, kiinteä, säkä kohtalaisesti erottuva
Lanne: Erinomainen, sopivan lyhyt
Lantio: Erinomainen, lyhyehkö
Häntä: Luonnontöpö
Rintakehä: Erinomainen, kohtalaisen kehittynyt, lähes kyynärpäihin ulottuva, kylkiluut hieman kaartuneet
Lavat: Erinomainen, melko pitkät, kohtalaisen viistot
Olkavarret: Tyydyttävä, hieman lyhyet
Kyynärpäät: Erinomainen, rungon myötäiset
Kyynärvarret: Erinomainen, suorat
Ranteet: Erinomainen, välikämmen hieman viisto
Etukäpälät: Erinomainen, tiiviit, soikeat
Reidet: Erinomainen, lihaksikkaat, kohtalaisen viistot, tarpeeksi pitkät
Polvet: Erinomainen, tyypilliset avoimet kulmaukset
Sääret: Erinomainen, melko pitkät, viistot
Kintereet: Erinomainen, kuivat, korkeat, riittävästi kulmautuneet
Välijalka: Einomainen, pystysuorat, aavistus ulkokiereisyyttä
Takakäpälät: Erinomainen, tiiviit
Kannukset: Erinomainen, kaksoiskannukset
Turkki rungossa: Erinomainen, tuuhea. Hyvä, puolipitkä, hieman pehmeä
Pään karvoitus: Erinomainen, lyhyttä, hienolaatuista
Väri: Erinomainen, brindle, tummat karvankärjet
Liikkeet edestä: Hyvä, hieman leveät
Liikkeet sivusta: Erinomainen, rodulle tyypilliset, ravi vapaata, ravi tehokasta, etu- ja takaliikkeet tasapainossa, sujuvat
Liikkeet takaa: Hyvä kinnerahtaat, hieman ulkokierteiset
Kommentit liikkeistä: "erinomaine tyypillinen sujuva sivuliike. Koira kantaa itsensä ryhdikkäästi."

Jalostustarkastus puoltaa koiran jalostuskäyttöä, lisäkommentti "Erinomainen rotunsa edustaja"

Vallan mahtavan erinomainen koira siis <3


Iltapäivällä Kosti pääsi Fionan kanssa lenkille ja tää kaksikko meni vielä matkan varrella olleeseen jokeen uimaan, hyrr.


Sunnuntaina oltiin Taavin kanssa näyttelyharjoituksissa. Hampaita en halunnut katsottavaksi, kun eilinen oli niin karmee kokemus, mutta muuten kopelointi oli Taavista ihan kivaa. Seisotukset meni hyvin ja juoksutkin muuten, mutta tunnin lopuksi juostiin kaikki isot ja pienet koirat samassa ja me jouduttiin juoksemaan sisäkehälle, niin silloin tuli kyllä haukkua, kun oli juoksevia koiria ihan liikaa joka puolella Taavin mielestä. Kolmion juoksemiseen saatiin uusi hyvä vinkki kääntyä aina oikean kautta, niin vauhti ei pysähdy kulmissä!


Illalla Kostin kanssa korkattiin kaveriporukan talven hallitreenikausi varsin hyvinmielen tottiksella. Kosti vapaana hallissa toisen koiran kanssa koko suorituksensa ajan ja saatiin vielä ihan kunnon häiriötä toisen tehdessä ruutua ja luoksetuloa ja leikkiessä. Muutaman kerran Kosti lähti toista kohti, mutta palasi kuitenkin nätisti mun luo. Ja nämä lähdötkin oli aina meidän liikkeiden välissä, joten hommissa ollessaan Kosti keskittyi huipusti.

Tehtiin kapulan pitoa, jossa ehkä ekat onnistumiset ikinä ilman hirveetä pureskelua. Ruutuakin kokeiltiin namialustalle ja ihan hienosti meni sekin ekakertalaiselta. Seuruupätkiin olen erityisen tyytyväinen, Kostin kontakti on musta niin hieno ja se rupeaa jo kykenemään vähän pidempiinkin pätkiin! Luoksetulo oli myös hieno ja Kosti tuli ehkä ihan vahingossa suoraksi mun eteen. Paikkista ei tehty rivissä, mutta omineen tehtiin toisen häiriköidessä ruutua. Ekan kimpoamisen jälkeen malttoi Kosti maata ihan hienosti. Mun sivulle paluu vaatii lisää treeniä, kun silloin meinaa Kostinen vähän ennakoida ylös nousemista. On se vaan hauska otus kaikessa totisuudessaan.