Lajikirjoa

Sunnuntain kunniaksi tallasin jäljen lähimetsään. Tällä kertaa jälki oli n. 300 m pitkä iso hevosenkenkäjälki, jossa kuusi esinettä. Keli tuuleton ja kostea.

Jäljen vanhetessa treenattiin esineruutua. Esineen hakeminen onnistuu tosi hyvin, jos Taavi näkee, että mä vien alueelle jotain, muuten ei tule mitään... Tehtiin sitten neljä kertaa niin, että vein esineen heilutellen sitä ja Tapsu haki. Toisen esineen jälkeen yritin lähetystä ilman, että Taavi näki esineen vientiä (olin siis jo aikaisemmin vienyt alueelle muutaman esineen), mutta silloin se ei lähde kuin kaksi metriä ja rupeaa sijaistoiminnoille. Ilmeisesti on siis vielä jatkettava sinnikkäästi tuota esineiden vientiä Taavin nähden alueelle. Ja aluehan on meillä siis vasta kaistale.

Jälki ehti vanheta vajaan tunnin. Lähetys onnistui hyvin ja Taavi nappasi jäljen hienosti. Muutama metri takajäljelle ja omatoiminen korjaus siitä oikeaan suuntaan. Esineetkin Taavi ilmaisi tosi hienosti, vaikka muutaman kohdalla kulki hieman jäljestä sivussa, niin silti haistoi esineen hyvin ja koukkasin sen tuomaan mulle. Tokavikan esineen jälkeen tosin jokin muu jälki vei todella voimakkaasti Taavin mukanaan ja se piti sieltä oikein kiskoa takaisin oikealle jäljelle. Tästä kuitenkin loppu jatkui hyvin. Erityisen iloinen olen hyvästä tien ylityksestä ja tien jälkeen metsän vaihtumisesta peltoon, jotka eivät harhauttaneet Taavia, vaan loppupalkka löytyi hienosti!


Maanantaina mentiin iltahämärissä koulun pihaan ajatuksena tehdä pienimuotoinen tottistreeni. Koulun pihalla oli kuitenkin poikajoukko polkupyörineen ja pari tyttöä pelaamassa jalkapalloa. Ensin ajattelin, ettei me tonne voida mennä, mutta sitten rohkaistuin, hyvää häiriötähän tuo vain on! Pihalla olevan nuorison lisäksi armeija antoi häiriötreeniin oman osansa huutamalla kaiken maailman marssihuutoja ja kyllähän siinä koulun ympärillä myös melkoinen autoliikenne on, joten oikein hyvä paikka harjoitella häiriö herkän pyrripojan kanssa.

Siinä sitten treenittiin seuraamista ja jättäviä ja käännöksiä ja paikkamakuuta ja eteenmenoa ja luoksetuloja ja ja ja. Paikkamakuussa aiheutin itse vielä lisähäiriötä heittelemällä palloa Taavin editse ja juoksentelemalla ja pomppimalla sinne sun tänne. Kotimatkalla koukattiin vielä koirakentän kautta tekemässä muutama hyppy. Uskaltauduin hyppyyttämään viiden laudan korkuista estettä ja hyvin hyppi Tapsuli. Kaikki jutut sujui tosi hyvin ja oli kyllä paras treeni taas pitkään aikaan!


Torstaina aamusella käytiin akkain kanssa tottistelemassa. Taavilla aiheena mikäpäs muukaan kuin häiriön alla tehtävät erilaiset jutut. Ennen tätä kuitenkin tein omineen seuraamista, käännöksiä ja jättäviä sekä luoksetuloja, kun olinkin kentälle jo ennen muita.

Ilmoittautumisharjoitus meni tosi hyvin, Taavi ei ollenkaan halunnut mennä hyppimään ja pussailemaan "tuomari", vaan istui nätisti mun vieressä ja vähän kyllä vilkuili "tuomaria" ja kättely oli vähän vaikea, mutta kaikkinensa oikein mallikas suoritus! Ihmisryhmässä seuraaminen ei oikein meinannut onnistua ja jokin ihme juttu häiritsi Taavia ja aina yhden ihmisen kohdalla se rupes hyppimään omituisesti sivuun. Ei keksitty mistä se johtui, aina muuten seurasi hyvin, mutta tässä yhdessä kohtaa pomppi sivuun...

Paikkamakuuta tehtiin sakemanninartun ollessa häiriönä. He treenasivat perusasentoa ja pieniä pätkiä seuraamista. Muutaman kerran myös kävelivät ja hölkkäsivät ees taas Tapsalle häiriöksi. Tällä kertaa ei elettäkään nousemisesta (olin koko ajan kasvot Taaviin päin), mutta veikkaan, että vauhdikas luoksetulo olisi ollut aika haastava.


Sain jostain kuningasidean mennä suoraan yövuorosta hakutreeneihin. Ajattelin, että kun edellisistä treeneistä on kuitenkin jo yli kuukausi, niin olisi kiva mennä. Yllättävän hyvin jaksoin, vaikka kyllä sitä väkisinkin yövuorojen jälkeen käy vähän vajaalla...

Keli oli todella vähätuulinen, poutainen nollakeli. Taaville kuusi ukkoa suunnitelmalla: läpsy, valmis, valmis, haamu, valmis, valmis. Lärppä oli niin intoa piukassa, että meinasi revetä liitoksistaan kun sai hakuliivit päälleen! Ei tietoakaan mistään hyvin hallittavasta koirasta, vaan narun jatkeena oli kieli sinisenä hihnassa vetävä yli-innostunut pyrrinpoikanen, joka ei pystynyt ollenkaan keskittymään haukuttamiseen tai mihinkään muuhunkaan, vaan sinkoili sen minkä kerkesi.

Läpsylle lähetys meni hyvin, Taavi malttoi jopa odottaa käskyä ennen hirvittävää pinkaisu. Maalimiehen piti vähän houkutella Taavia haukkumaan, kun se vaan oli liponut mm:n naamaa ihan hulluna. No, viimenään sieltä vähän haukkuakin saatiin aikaiseksi, aika vaikeaa se kuitenkin oli, ei jotenkin keskittyminen meinannut millään riittää.

Toiselle ukolle Taavi lähti myös erittäin innokkaasti. Tämä olikin seisova maalimies ja pienellä avustuksella irtosi todella hyvä haukku. Kolmas ukko oli valmis sadekaavun alla oleva ukko, jonka naaman Taavi taas nuoli perusteellisesti... Haukkukin kuitenkin irtosi. Tässä vaiheessa oli suurimmat höyryt jo päästelty ja hallinta alkoi onnistua. Haamu meni tosi hyvin, kuten myös sen jälkeinen valmis.

Viimeinen ukko tuotti sitten vaikeuksia ja jouduin lähettämään Taavin sille kolme kertaa. Se oli vakaasti pyrkimässä lähetyksen jälkeen ulos alueelta selvästi kuitenkin jokin haju nenässään... Tänään muutamalla muullakin koirilla oli radan loppupäässä normaalista poikkeavaa käytöstä. Viimein kuitenkin lähti hyvin suoraan ja nosti ukon hyvällä haukulla. Päätettiin tän possuilun johdosta tehdä vielä yksi peräänajo, jotta saadaan pikkupojan päähän iskostettua suoraa vauhdikasta menoa.

Radan merkkejä pois kerätessä huomasimme radan loppupään halki kulkevan jäljen piilomerkit ja makauskin löytyi, joten olisikohan kyseessä ollut sen verran tuore verijälki, jotta se sekoitti koirien toimintaa?


Pääsin männäviikolla myös pitkästä aikaa ohjattuihin jälkitreeneihin =). Siellä Taaville oli tarjolla vieraan tekemä n. 400 m pitkä jälki muutamalla tampatulla kulmalla ja kolmella kepillä ja kahdella esineellä. Keli kostea ja lähes tuuleton nollakeli.

Jäljen vanhetessa teimme esineruutua ja Taavi haki kolme esinettä hienosti, kun näki niiden viennin alueelle. Ohjaaja kyllä näki selvää kehitystä sitten viimekertaisten kimppatreenien, vaikkei se aina itse kyllä siltä tunnu. Mutta kiva jos muut huomaa kehityksen, niin kai sitä on sitten tapahtunut! Kovasti vaan lisää treeniä tähän esineruutuun, niin kai se Tahvokin sen jujun joskus tajuaa.

Jälki meni sitten jo melkein hämärähommiksi. Janan mitta oli vajaa kymmenen metriä ja ensin pieni tarkistus takajäljelle ja sitten löytyi oikea suunta. Hyvin Taavi jäljesti paikoin kovinkin kivikkoisessa maastossa. Kulmat meni oikein näppärästi  ja muutenkin ihan kivasti Taavi keskittyi, vaikka kaksi keppiä sinne matkan varrelle jäikin. Löydettyjen esineiden ja kepin ilmaisut olivat tosi hyvät.

Viikko Vuokatissa

Vietimme lomaviikon Vuokatissa. Tarkoituksena oli lenkkeillä paljon hienoissa maisemissa ja niin me teimmekin. Alkuviikko oli lämmin ja sateinen, loppuviikko kylmä ja luminen. 

Kotimatkalla poikkesimme Kuopiossa siskolikkaa moikkaamassa:

Vuokatista koukkasimme vielä Hyvinkäälle Nuttua moikkaamaan:

Taas on tottisteltu vaihtelevalla menestyksellä

Maanataina oltiin vuoden viimeisessä maanantai-illan ryhmätottiksessa. Käytiinkin sitten läpi lähes kaikki, mitä on syksyn aikana ollut tunnilla ohjelmistossa. Istumiset ja maahanmenot paikaltaan sekä liikkeestä ja luoksetulot Taavi suoritti hienosti. Seuraaminen ei meiltä vielä pitkää matkaa onnistu, mutta alku siihenkin on ihan hyvä. Taavi sieti myös toisten koirien aiheuttamaa häiriötä ihan kiitettävästi, isovillakoira tosin oli tänään sietokyvyn ylärajoilla...


Tiistaina tottisteltiin takapihalla: noutoa, seuraamista, täyskäännöksiä, liikkeestä istumista, seisomista ja maahanmenoa. Kovasti se tuota maahanmenoa aina tarjoaa jokapaikkaan. Sitten tehtiin myös istumista ja maassa oloa häiriön alaisena, hyvin se kesti mun riekkumisen sen ympärillä.

Tottistelun jälkeen laitoin Murun eksymään pimeään metsään kolme kertaa. Ekasta Taavi sai ääniavun, kun vähän huudeltiin ja varmisteltiin paikkoja sysipimeässä metsässä. Hyvin upposi Taavi, ei mitään pimeän aiheuttamaa muutosta käyttäytymiseen huomattavissa. Kaksi seuraavaa oli valmiita ja ihan loistosuoritukset niillekin, tosin haukku olisi kaikilla voinut olla parempi. Täytynee vissiin taas ruveta pelkästään haukuttamaan Tapsua, kun se homma on vähän tässä viime aikoina päässyt unohtumaan.


Torstaina käytiin pitkästä aikaa kimppalenkillä Seijan lauman kanssa. Taavi sai totutusti alkuun Aune-äipältä pientä kurinpalautusta, eikä muidenkaan kanssa leikki oikein irronnut yrityksistä huolimatta. Ihan huippu lenkki kuitenkin kivassa syyssäässä.


Perjantaina harjoiteltiin tottista muutaman kaverin kanssa. Meillä oli tosi huono päivä. Seuraamisharjoituksessa onnistuin hipaisemaan Taavin tassua ja herra herkkätassu reagoi tähän sitten niin, ettei enää tullut lähellekään mua ja aina kun liikahdin, niin pomppas kauemmaksi. Paikkamakuusta nousi kaksi kertaa toisen koiran luoksetulojen aikana :/ Kokeilin olla selin Taaviin, mutta se ei sitä näköjään vielä kestä toisen koiran juostessa, vaikka muuten siellä makaakin ihan nätisti. Kolmannella kerralla olin kasvot Taaviin päin ja näin se meni hyvin. Ei siis pidä tässäkään ahnehtia. Eteenmeno oli tänään oikeastaan ainut, mikä onnistui hyvin.

Tottista ja sorkkahommia

Tiistaiaamuna tottisteltiin Joren ja Lolan kanssa. Ensin Taavi oli Jorelle häiriökoirana; Jore seurasi ja Taavi yritti olla perusasennossa. Vähän se oli vaikeaa, mutta kyllä Taavi siitä ihan hyvin suoriutui. Piti vain vähän muistutella mihin sitä pitikään katsoa...

Taavin kanssa harjoiteltiin tänään ilmoittautumista. Kohti kävelevä ihminen on vaan niin houkutteleva nuuhkimisen kohde, että ekasta yrityksestä ei tullut mitään. Koitettiin vielä kaksi kertaa ja ne meni jo paremmin, se kolmas oli oikeastaan jo aika hyvä. Jättäviä treenasin myös ja käsiavusta huolimatta Tapsu tarjosi ekalla "istu" -käskyllä taas maahan menoa. Lisää "istu" -käskyjä ja nyt onnistuttiin paremmin. Seisomistakin kokeiltiin. Myös perusasento häiriön alaisena oli tänään listalla ja häiriötähän oli taas rutkasti tarjolla kahden naisen riekkuessa =). Vaikeaa se edelleen on Taaville, mutta kyllä se on kehittynyt kovasti!

Viimeiseksi otettiin vielä tokotyyppinen paikkamakuu koirat rinnakkain. En vielä arvannut Taavia jättää ihan omineen, vaan seisoin hihnanmitan päässä, hihna tosin maassa. Hyvin se makoili, vaikka Jore oli vieressä. Ihan lähekkäin ei niitä arvattu kuitenkaan laittaa, mutta mun mielestä kuva valehtelee välimatkan todellisuutta pidemmäksi (eikä Jore edes näytä tuossa kuvassa isolta, painoeroa kavereilla on kuitenkin reilu 50kg...).

Lopuksi vielä leikitin Taavia ja kyllä oli kentällä onnellinen koira, kun sai uusi narupallo suussa juosta mielin määrin <3

Torstaina oli viimeinen kerta junnutottiskurssia. Me tehtiin jotain, mitä en olisi uskonut meidän tekevän vielä pitkään aikaan!!! Taavi oli paikkamakuussa ilman mitään liinoja tai varmistuksia!!! Siis paikkamakuussa koko belgiuroksen treenin ajan eli noin 10 min.!!! JEE!!! Kyllähän mä olen vähän arvellutkin, että suurin ongelma tässä paikkamakuussa on mun korvien välissä, mutta silti! Niin hyvä fiilis! 

Taavi katteli toisen tekemistä ja kelin ollessa aika kylmä, se myös vähän(tosi vähän)vinkui ja korjaili asentoaan muutaman kerran lonkalle ja taas takaisin oikeaan asentoon. Kävin palkkaamassa kun pysyi hyvin myös toisen koiran haukkuessa ja luoksarin ajaksi käännyin kasvot siihen päin. 

Me treenattiin tänään taas kuinka ollakaan perusasentoa ja sitten tehtiin myös täyskäännöksiä. Niissä Taavi tekee sellaisen ihme hypyn käännöksen alussa... Keskusteltiin myös kaikesta siitä, mitä pitäisi nyt sitten taas talven aikana saada omineen aikaiseksi... Kovasti olis tekemistä, jotta oltais bh-valmiita ensi vuonna.

Lauantaina oli pitkästä aikaa verijäljen vuoro. 16 h vanha jälki, joka oli vedetty pikkupakkasessa kohmeiseen maahan ja jonka päälle oli yöllä satanut vähän alijäähtynyttä vettä.

Taavi oli alkumakauksesta todella kiinnostunut ja jäljelle sitä sai vähän houkutella, kun se olis jäänyt siihen makaukselle vaan syömään veristä sammalta. Tänään Taavi jäljesti kaikkinensa aika määrätietoisesti ja paljon vauhdikkaammin, kuin mitä verijäljillä on muistaakseni aikaisemmin tehnyt.

Pituutta jäljellä oli vajaa parisataa metriä ja kulmamakauksia oli kaksi. Ensimmäisen kulman Taavi oikaisi räikeästi ja toistakaa  makausta se ei juurikaan merkannut. Mietin kyllä eilen jälkeä tehdessäni, että olisiko makauksissa pitänyt olla verta vähän laajemmalla alueella kuin ihan vain siinä, missä verta lisäsin sieneen.

Hyvä verijälki pitkästä aikaa ja lopussa uusi tuore sorkka kiinnosti niin kovin, että laskiessani  Taavin irti valjaista, lähti Taavi ja sorkka sellaista vauhtia, etten perässä pysynyt ja niinhän siinä kävi, että Taavi ehti käydä hautaamassa sorkan johonkin. Sinne siis jäi sorkka susien syötäväksi, en löytänyt sitä, vaikka kuinka koitin etsiä...

Sinne se sorkka häipyi...

Omatoimitreeniä ja vähän tottista

Maanantaina raahasin Murun raunioille ja tehtiin pieni omatoimitreeni, kun nuo hakutreenit tuppaa tältä syksyltä muuten jäädä melko vähälle. Keli oli sopivan tuulinen ja vähän kostea syyssää. Ensin Muru piiloon kaatiskukkulalle. Lähetin Taavin ensin tyhjälle puolelle ja eihän se sinne oikein meinannut irrota ja jos lähti, niin meni sitten vinoon. Muutama uusintayritys ja saatiin ihan kunnollinen tyhjä pisto aikaiseksi. Sitten lähetys toiselle puolelle ja taas aika huono irtoaminen. Muutaman yrityksen jälkeen ääniavulla koira hienosti maalille. Haukku ei meinannut millään irrota, häkeltyiköhän liian tutusta maalimiehestä...?

Uusi tyhjä pisto nyt onnistuneemmin ja sillä välin Muru uuteen piiloon. Piilolle lähetys onnistui nyt hyvin ja Taavi sai vainun aika nopeasti. Nyt tuli haukutkin ihan hienosti.

Sitten siirryttiin raunioiden puolelle ja Taavi etsi maalimiehen neljä kertaa ja ihan hyvin etsikin. Ilmaisukin irtosi raunioiden puolella tosi hienosti. Mm oli piilossa erilaisissa betonilohkarekasakoloissa ja roskiksessa sekä kaivonrenkaan sisällä.

Käytiin myös sivistyksen parissa kävelyllä pitkästä aikaa. Muuten meni hyvin, mutta kävelytien alittava motarikanjoni oli aluksi vähän epäilyttävä. Siitäkin selvittiin muutamalla varovaisella askeleella ja korvien höristelyllä. Oikein reippaasti ja rauhallisesti tallusteli Taavi tänään jalankulkijoiden, pyörien, lastenvaunujen ja autojen seassa.


Iltapäivällä innostuin vielä tekemään jäljen. Tein ns. linnanharjajäljen, josta oli joskus treeneissä puhetta. Alla kaaviokuva jäljestä. Maastona istutettu vanha kuusimetsä, jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta. Keli tuuleton sadetta enteilevä syyssää.

Janalle lähetys oli tänään tosi vaikea, Taavi ei meinannut ollenkaan lähteä jälkihommiin. Katteli ja kuunteli vain ympärilleen kovin epäluuloisena. Lopulta jälki löytyi, mutta Taavi lähti takajäljelle, jota se ei ole kovin usein tehnyt. Lopulta kun vielä oikea suuntakin löytyi, oli jäljestys sitten mun mielestä tosi hyvää. Nenä oli maassa lähes koko pitkän jäljen ajan. Kepitkin löytyivät hienosti toista keppiä lukuunottamatta. Löydetyt kepit Taavi poimi suuhunsa ja toi mulle. Namin saatuaan jäljestys jatkui ilman eri käskyä. Kulmatkin oli tänään aika hyviä, muutaman Taavi kulki ihan puhtaasti ja lopuissa Tapsulle tyypillinen kulmalenkkikin oli aikas pieni.



Tiistaina vähän tottisteltiin akkain kanssa uudella kentällä. Sellaisen havainnon olen tehnyt, että hiekkakentät on Taaville jotenkin parempia, nurmikentällä nenä ei meinaa sitten millään irrota maasta...

Perusasento- ja seuraamisharjoituksia väännettiin ja hyvin väännettiinkin. Mutta edelleen teen ite aika paljon virheitä. Pikku hiljaa kuitenkin edistymme. Pelastuspuolen kokeiden tottisosuudessa on käyttöesineen nouto ja mä valitsin meille nyt ainakin aluksi esineeksi tiskiharjan, joten sen noutamista harjoiteltiin. Vauhtia on tullut noutoon kovasti lisää, mitään luovuttamista en ole vielä vaatinut, kunhan nyt vain tuo mulle. Edessä istuen harjan/kapulan pitoa harjoitellaan sitten omana juttunaan erikseen ja joskus toivottavasti saadaan yhdistettyä nämä kaksi.

Lopuksi vielä paikkamakuuta sakemanninartun kävellessä Taavin ympärillä. Taavi kyllä seuraa katseellaan toisen koiran menoa ja kun huomautan asiasta, niin katsoo taas hetken mua ja sitten taas toista koiraa. Ei kyllä tehnyt elettäkään noustakseen. En väkipalkannut kertaakaan ja hyvin Tapsu pysyi.

Tänään Tapsu keskittyi jotenkin tosi hyvin ja oli ihan intoa piukassa! Kentän toisessa päässä treenaava toinen koiraporukkakaan ei häirinnyt ollenkaan, vaan Taavi malttoi keskittyä <3 Oisko tunnetilatreenaus tuottamassa pikkuhiljaa tulosta?!


Torstaina aamusta kentällä perusasentotreeniä ja ihmisryhmää. Perusasennossa Taavi on ruvennut itse korjaamaan asentoaa, jos tulee väärään paikkaan. Ihmisryhmässä ensimmäisellä kerralla olis ehdottomasti pitänyt päästä nuuhkimaan, mutta toinen ja kolmas kerta meni jo ihan hyvin, vaikka menin tosi läheltä ihmisiä. Jättävistä treenattiin maahanmeno, joka onkin nyt tosi nopea, jes. Lopuksi otettiin vielä perusasentoa ihmishäiriöllä: kaksi akkaa hyppii haaraperushyppyjä ja huutaa ja kiljuu, aika paljon vaadittu mun ihan pikkuisen häiriöherkältä mussukalta, Taavi kuitenkin  yllättävän hyvin piti kontaktia, vain muutaman kerran piti muistuttaa.

Illalla oli sitten junnukurssi. Tehtiin perusasennossa käännöksiä ja jättäviä. Jättävissä istumisen sijaan Taavi tarjoaa usein maahanmenoa. Yllättäen seisominen onnistui parhaiten, vaikkei sitä olla juurikaan treenattu pitkään aikaan. Käsimerkki on edelleen siinä apuna, pitää ottaa se tohon istumiseen myös mukaan. Myös yksi pitkä luoksetulo tehtiin ja eteenmeno niin, että vietiin ensin yhdessä purkki ja sitten takaisin lähetyspaikalle. Sinne se lähti kuin ohjus ja matkalla se aina tekee niitä ilopomppujaan vai hyppiikö korkeamme sen tähden, jotta näkisi mihin se purkki oikein jätettiinkään...? =)

Sitten oli vuorossa paikkamakuu tervu-uroksen treenatessa seuraamista, noutoa, eteenmenoa ja luoksetuloa. Ei tullut taaskaan katsottua kellosta aikaa, mutta kyllä se ainakin sen kymmenen minuuttia kesti. Välipalkkasin Tapsun kahdesti, kun kesti hyvin toisen koiran haukkuessa ja eteenmenon ja luoksetulon ajaksi menin lähemmäksi ja olin kasvot Taaviin päin. Ihan loistavasti jaksoi, ja vaikka toisen tekeminen kiinnosti, niin ei kyllä missään vaiheessa tullut tunnetta, että se sieltä johonkin lähtisi. Milloinkohan uskaltaisi kokeilla ilman varmistusta? Pitkä paikkamakuu on kyllä aika hyydyttävä ja lopussa Taavi vähän vinkui ja pudotti asennon lonkalle.


Perjantaina intouduin vähän tekemään takapihatottista. Noutoa uudella 650 g kapulalla, jääviä maahanmenoja, istumisia ja seisomisia. Ja sitten tietysti perusasentohinkkausta. Taavi teki tosi hyvin, vaikka jäävissä tarjoaa usein istumisen sijaan maahanmenoa... Koska Tapsa oli niin innoissaan tekemisestä, päätin myös mennä illalla ryhmätottikseen. Aika pienellä porukalla mentiin, meitä oli vain kolme. Aiheina oli tänä iltana istuminen, perusasento, seuraaminen ja luoksetulot.

Tässä video noudosta

Perusasento meni ihan hyvin ja nyt pitäisi kuulemma ruveta harjoittelemaan liikkumista sivuittain. Seuraaminen toisten koirien ympärikin meni ihan hyvin, omalla äänelläni saan aika hyvin pidettyä Taavin kontaktissa. Istuminen meni myös oikein hyvin ja kokeiltiinkin sitten jättävänä. Taas tarjosi muutaman kerran maahanmenoa, kun ohjaaja halusi mun tekevän sen ilman käsiapuja... Luoksetuloja tehtiin kahden koiran välistä. Taavi tuli omat luoksetulonsa oikein hyvin, vähän vilkaisi hoffia ohi kiitäessään, mutta vain vähän ihan pikaisesti. Mutta kun tuli vuoro olla paikallaan ja toinen koira kiiti ohitse, oli se tänään Taaville aivan ylitsepääsemättömän kamalaa ja karvat nousi selässä pystyyn ja äänestä ei jäänyt mitään epäselvää :/

Nyt pidetään ainakin kolme päivää vapaata kaikesta treenaamisesta!

Tämmöistä tällä kertaa

Lauantain iltalenkin yhteydessä tein vähän esineruutuharjoittelua ja tällä kertaa onnistuttiin taas melkein hyvin. Taavi lähtee ruutuun vaihtelevasti, välillä tosi innoissaan (luultavasti silloin kun luulee lähtevänsä ihmistä etsimään) ja välillä sitten taas vähän rauhallisemmin. Varsinaisen etsinnän Taavi suorittaa hyvinkin harkiten ja rauhallisesti, mutta nenänkäyttö on kyllä hyvää. Melkein lähetyspaikalle asti kuulee nuuskutuksen. Esineen sitten vihdoin löydyttyä se kiikutetaan kyllä hirveällä innolla ja vauhdilla mulle.


Sunnuntaiaamu vierähti pk-hakutreeneissä. Taavilla oli kuusi ukkoa - haamu, valmis, valmis umppari, haamu, valmis ja riekku.

Taavi oli tänään ihan liekeissä, lähti kuin tykin kuula suoraan ja ilmaisut olivat hyviä! Toinen valmis ukko oli umpipiilossa, ekaa kertaa ikinä Taaville metsässä umppari! Eikä noita umpipiiloja raunioillakaan vielä kovin montaa ole takana. Piilon ovi oli n. 10 cm rakosellaan, mutta Tapsu oli käynyt haistamassa piiloa oven vastakkaiselta puolelta ja aloittanut siellä heti ilmaisun. Maalimiehen mukaan Taaville oli ollut heti selvää mistä on kyse ja hän suositteli seuraavalla kerralla kokeilemaan ihan kokonaan ummessa olevaa piiloa. Voi jukra kun oli kiva, että Tapsu hokas homman noin hyvin! Toivottavasti ei sitten seuraavalla kerralla ole ihan ulalla...

Viimeiselle valmiille ukolle lähetettäessä Taavi lähti vinoon, mutta kerrankin mä olin hereillä ja kutsuin sen saman tien takaisin ja uusi lähetys onnistui sitten hyvin. Tosi sitkeästi Taavi jaksaa tehdä töitä, eikä kuuden ukon radalla ollut havaittavissa minkäänlaista hyytymistä missään vaiheessa. Niin kovin innoissaan tuo pieni otus on tästä hommasta! Ryhmän vetäjä totesi myös Taavin kehittyneen todella paljon kesän ja syksyn aikana.


Torstaina junnukurssilla Taavin keskittymiskyvyssä olisi taas ollut toivomisen varaa, mutta tästä huolimatta paikkamakuu meni hyvin: Tapsu paikkamakuuseen ja picardiuros tottistelemaan. Mulla oli peili, joten pääsin olemaan ihan oikeasti selin koiraan. Remu treenasi seuraamista ja hyppyjä, hypyistä se jopa intoutui haukahtelemaan, mutta Tapsulle tämä ei ollut ongelma. Hienoa! Remun luoksetulon aikana Taavi nousi karvat pystyssä, mutta nopealla "maahan" käskyllä onnistuin pitämään sen paikoillaan ja käymään uudestaan maahan. Koko pitkän paikkamakuun aikana kävin välipalkkaamassa Taavia kahdesti. Olen ihan tyytyväinen.

Meillä oli tänään aiheena nouto. Mari tyrmäsi meidän harjoittelunoutokapulan täysin ja jouduimmekin kokeilemaan 650 g kuusikulmaista isoa noutokapulaa. Taavia joutui vähän houkuttelemaan kapulaan, mutta kyllä se lopulta sen poimi suuhunsa. Marikin yritti sitä hetsata ja
siitä Taavi enemmänkin suuttui kuin positiivisesti innostui, mutta Marin mukaan se oli silti ihan hyvää reagointia... Jouduin tekemään tosi paljon töitä, että sain Taavin innostumaan, mutta saatiin muutamia onnistuneita noutoharjoituksia niin, että kapula oli mun ja Taavin välissä. Sekin todettiin (taas kerran) että Taavin intoa ei saa nostatettua sillä, että toinen heittelee kapulaa kauemmas. Iso kapula aiheutti myös sen, että Taavi ei tullut suoraan luokse, vaan kapulan paino vei pikkuista mukanaan sen verran, että suora linja muuttui kaarevaksi :) Nyt siis kunnon kapulan ostoon ja päästään treenimään totakin taas lisää.


Perjantaiaamu vierähti tottiskentällä hakuporukan kanssa. Taavi oli ihan liekeissä! Perusasennon hinkkaamista taas kerran ja tänään ihan onnistuneesti! Mutta miksi ihmeessä Taavi aivastelee aina kun tehdään seuraamista? Hyppyä tehtiin kanssa ja uskalsin kokeilla jopa  n. 40 cm korkeaa estettä :D. Hypyn Taavi osaa hyvin, vaikka sitä ei kyllä ole treenattu kovinkaan paljoa. Ehkä se on auttanut, että lenkillä huikkaan aina 'hyppy', kun Taavi on ponnistamassa jonkun puunrungon tms. yli... Mietittiin sitten sitä, että opetanko sen pysähtymään hypyn jälkeen sinne esteen toiselle puolelle vai tulemaan hypäten takaisin. Pähkäilin sitten asian niin, että opetan eri käskyllä odottamaan ja toisella käskyllä hyppäämään takaisin, onnistuukohan tämä? Lopuksi vielä eteenmeno namikupille, vauhdikkaasti meni!

Ahneella on paskainen loppu

Maanantaina aamusella tehtiin vähän esineruutuharjoittelua. Vauhti on edelleenkin tosi hidas, mutta kyllä ne esineet sieltä kaistaleelta mulle tulee. Yritin hetsaamalla saada lisää vauhtia, mutta melko heikoin tuloksin.

Ruudun jälkeen ajettiin n. tunnin vanha jälki. Kahdeksasta kepistä nousi kuusi ja molemmat kulmat meni aikas hyvin. Kerran Taavi hukkas jäljen, mut noin yleisestinottaen teki hyvin töitä nenä maassa.

Illalla oltiin ryhmätottistreeneissä harjoittelemassa kontaktin pitoa häiriön alaisena ja oltiin siinä taas vaihteeksi aika hyviä meidän mittapuulla. Lisäksi tehtiin seuraamista pujotteluradalla ja ohitusharjoituksia muiden koirien kanssa, nekin meni hyvin. Lopuksi laitettiin koirat kaarevaan riviin ja paikkamakuuseen. Mä uskalsin jopa päästää Tapsun hihnasta irti, niin hyvin se makoili.


Tiistaina oltiin pelastushakuporukan kanssa raunioradan parkkiksella totistelemassa. En tiedä vaikuttiko paikka vai missä oli vika, mutta lähes poikkeuksetta kaikki koirat olivat ihan ulalla. Kaikki oli vain menossa kovasti ettimään ukkoja ja keskittyminen parkkiksella tekemiseen oli olematonta. Niin myös Taavilla. Ja taas kerran sain kuulla huonosta kävelystäni... Perkele, että voi olla vaikeaa kävellä reippaasti suorassa. Mutta kun koira on noin pieni, eikä todellakaan paina jalkaa, niin onhan mun oltava vähän vinossa, että nään missä se menee. Ja vastaus tähän oli, että älä koskaan treenaa yksin... No eipä tarvis sit treenata juuri ollenkaan... Henkilöryhmä meni tänään kaikesta keskittymättömyydestään huolimatta todella hienosti! Paikkamakuusta sen sijaan ei meinannut tulla mitään. Häiriökoirana ollut sakemanni ei mun mielestä ollut se syy onnistumattomuuteen, vaan vika oli jossain muussa. Joku hämärä juttu häiritsi Tapsua ihan liikaa ja se ei pysyny maassa millään ja oli muutenkin tosi outo, ei ollenkaan oma itsensä. Ota näistä nyt selvä!


Keskiviikkona tottisteltiin kaveriporukalla ja voi kun me loistettiin! Jopa muut huomasivat, että meidän perusasento on pikku hiljaa löytymässä! Olen kyllä treenannu sitä viime perjantaista lähtien todella urakalla. Keskityttiin aika lailla tuohon perusasentoon taas ja lopuksi tehtiin eteenmeno, joka sekin oli hyvän vauhdikas. Lisää vaan perusasento- ja peränkäyttöharjoituksia, niin eiköhän mekin opita seuraamaan. Otsikkoon viitaten olen vain ahnehtinut tuossa perusasento- ja seuraamishommassa liikaa, vaikka kuinka olen yrittänyt olla ahnetimatta. Imutus on vaan antanut niin väärän kuvan Taavin osaamisesta ja nyt kun yrittää mennä ilman namia, niin ei siitä mitään ole tullut. Taavi ei imutuksella ole oivaltanut oikeaa paikkaa, se on vain sokeasti seurannut sitä namia ja viisveisannut muusta. Edelleen olen sitä mieltä, että jos joskus toisen koiran saan, niin sitä en kyllä imuta, on niin pirun vaikeaa se namista poisoppiminen.


Torstaina junnukurssilla Taavi oli ensin paikkamakuussa koko toisen koiran treenin ajan!!! Kävin välillä palkkaamassa, mutta ei sillä ollut elettäkään nousta sieltä. Katteli kyllä treenaavaa koiraa ja viereisellä kentällä treenaavia, mutta mun mielestä ihan hyvä suoritus siihen nähden, miten vaikeeta meillä on tuon kanssa ollut. Kävelin useampaan kertaan usean kymmenen metrin päähän Tapsusta ja edes toisen koiran luoksetulo ei aiheuttanut tarkkaa katsetta kummempaa reaktiota. Mun pitäis kyllä hommata se peili, että voisin ruveta harjoittelemaan enemmän sitä selin koiraan oloa. Lopussa Taavi ei enää kyllä jaksanut olla hienosti maassa vaan heitti lonkalleen, mut ei se kai niin vaarallista ole?! Ja kyllä toi pitkä paikkamakuu taitaa aika puuduttava olla muutenkin koiralle.

Meidän varsinaisella treenivuorolla aiheena oli mikäpä muu kuin perusasento ja tänäänkin saatiin hyvää palautetta. Lopuksi tehtiin vielä useampaan kertaan harjoitus -A:n ylitystä ja sehän meni oikein hienosti. Parhaiten toimi ylitys esteen alla odottavalle palkkakupille. En vielä arvannut sitä omineen laskea menemään, vaan Taavi oli hihnassa ja sillä vähän kontrolloin sen menoa, mutta ehkä sitä uskaltais kohta koittaa ihan vapaanakin. Kotiläksynä perusasennon lisäksi vireystilatreeniä, ei nimittäin Tapsu ollu ihan parhaassa treenivireessä tänään... (Tiedä sitten kuin paljon vaikutti aamuinen ajokoiraepisodi, kun Tapsulle on niin rankkaa olla pieni epäileväinen koira, kun toinen juoksee huutaen jäniksen perässä 2,5 h mökkiä ympäri).