Hakuviikonloppu

Lauantaina vietimme viisi tuntia pk-hakumetsässä, koiria oli kuusi. Venyi kyllä vähän turhan pitkäksi tuo päivä, mutta ei voi mitään. Onneksi aamulla kenkiä arpoessani valitsin kumppareiden sijaan uudet toppakenkäni! Ja onneksi ehdin viikolla hankkia Tapsalle toppaliivin autossa kököttelyä varten!

Päheet toppakengät

Taaville tehtiin yksi viistokävely, mikä ei kävelyvaiheessa kiinnostanut Tapsaa ollenkaan, mutta kun ukko pysähtyi ja oli aika lähteä ukolle, oli Taavi ihan messissä. Seuraavat kuusi olivat haamuja. Oli kyllä uskomattoman iso muutos edelliseen kertaan. Ukoille Taavi lähti todella vauhdikkaasti ja suoraan, sammal vaan pöllysi koiran mennessä. Matkaakin oli jonkin verran enemmän kuin viime kerralla ja nyt maasto oli hieman peitteisempi. Ei mitään epäröintiä tai mun perään haikailua! Taavi meni aika nätisti maalimiehien luona maahan ja jäi siihen herkuttelemaan kunnes tulin luokse, eikä se silloinkaan ollut tulossa mun luo vaan jatkoi tyytyväsenä herkutteluaan! Tästä on hyvä jatkaa.


Sunnuntaina olimme pelastushakuporukan kanssa raunioradalla harjoittelemassa. En ole ikinä aikaisemmin käynyt raunioilla, oli mielenkiintoista nähdä sitäkin puolta.

Taavilla oli viisi ukkoa etsittävänä. Kaksi ukkoa oli ihan näkyvissä istumassa kaivonrenkaiden tai muun korokkeen päällä. Yksi ukko oli kyljelleen kaadetussa avonaisessa roskiksessa, yksi betonisessa viemäriputkessa ja yksi betonielementtien muodostamassa kasassa. Osa siis aika piilossa.

Taavi päästettii alueelle vapaaksi "ukko" käskyn saattelemana ja toivottiin, että se menee syömään herkut maalimiehiltä. Muutaman kerran Taavi piti kutsua pois haistelemasta toisten koirien hajuja ja pari kertaa piti antaa uusi käsky. Ensimmäisen avoimella istuvan se löysi nopeasti.  Avonainen roskis tuotti vähän vaikeuksia; moneen kertaan Tapsa meni ihan vierestä, mutta ei millään meinannut hokata. Tuulikin oli ihan väärästä suunnasta, joten siitä ei ollut apua. Lopulta kuitenkin tajusi! Viemäriputkeen ja betonielementtihässäkkään Taavi meni tosi reippaasti, taas yllätyin sen rohkeudesta. Ja viimeinen avoin alueen toiselta laidalta löytyi myös hyvin. Reippaasti Taavi menee kaikkien luokse ja jää sinne syöpöttelemään.

Kivat reenit. Ainut hieman harmittava asia on se, että pelastuspuolen porukka puhuu minusta vähän ikävään sävyyn pk-puolen harrastajista. Mun mielestä se on typerää ja itse kuitenkin ajattelen, etteivät lajit sulje pois toisiaan. Ja toistaiseksi ainakin aioin harrastaa molempia ja jos toinen puoli jää pois valikoimasta, niin en kyllä aio ketään silti mollata.

Tokoa

Tiistai-iltana kentällä omineen harjoiteltiin perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia, luoksetuloa ja maahan menoa. Ja Taavi tykkäs taas hyppiä esteen yli, en tajua mistä se on sen hokannu!
Tekeminen oli tosi intensiivistä ja Taavi ihan kympillä mukana. Se alkaa jo vähän hiffata mistä on kyse! Kentän jälkeen käytiin vähän pyörimässä kaupungilla. Sekin sujuu jo hyvin, enää ei mopot ja muut menopelit niin kovin hirvitä.

Torstaina olimme pk-hakuporukan kanssa tottiksessa ja sain tosi hyviä vinkkejä seuraamisen parantamiseen. Taavi näytti onneksi taas parastaan oli, todella innokas tekemään töitä. Harjoituksen pääaiheena oli seuraamisessa mun käden asento, joka on aikaisemmin ollut aivan liian edessä. Uskomatonta miten vaikeaa on muuttaa oman käden asentoa, kyllä koiraharrastaminen on haastavaa! Heti, kun käden paikka oli taaempana, oli seuraamine jotenkin luontevampaa. Tähän täytyy panostaa. Seuraamisen lisäksi hioimme luoksetulos loppuasentoa, mikä on aika hyvällä mallilla. Lisäksi teimme vähän maahanmenoja ja liikkestä pysähtymisiä. Niitä en ole juurikaan harjoitellut. Lopuksi luoksetulo piiiiitkästä matkasta. Vauhti oli kova, mutta loppuasento ei niinkään mairitteleva. Mutta pääasia, että tulee kovaa luokse eikä lähde omineen huitelemaan :)

Perjantaina oli vuorossa pentutreenit. Ennen treeniä teimme pitkän lenkin kaupungilla ihmetellen rekkoja ja pyöräilijöitä. Kentällä oli nyt jokin superhaju, joka tuntui sekoittavan vähän jokaisen koiran keskittymistä.
Pentuharjoitukset aloitettiin ohituksilla ja pujotteluilla ja nehän me hallitaan jo ihan kivasti! Homma jatkui istumisilla ja maahanmenoilla. Istu -käskyn Tapsa on jo tajunnu, maahanmenoon tarvitaan vielä apuja. Kehuja saatiin erityisesti maahanmenon terävyydestä, hyvä me! Harjoitukset loppuivat luoksetuloon pitkästä matkasta ja hyvin meni.

Pentutreenit veti jälkiryhmäni vetäjä ja jäimmekin harjoitusten jälkeen perusasennon ja luoksetulon loppuasennon tarkastukseen. Tapsan karvainen ahteri vähän hämäsi, mutta kyllä ne asennot ihan hyviltä näyttivät. Tärkeintä oli kuitenkin se, että sain itselleni varmuutta siihen, mitä koiralta vaadin.

Vaikka perjantaitreenit meinasivatkin mennä nuuhkimiseksi, oli tää viikko tosi hyvä tottisviikko!

Ensimmäiset pelastushakuharjoitukset

Tänään olimme Taavin kanssa ensimmäistä kertaa pelastushakutreeneissä. Täälläpäin on todella vaikea ollut päästä mukaan, kun vetäjiä tuntuu olevan liian vähän ja kaikkien ryhmissä on jo niin paljon porukkaa, ettei mukaan mahdu. Kolme kuukautta hain paikaa ja sitten tässä porukassa tärppäsi. Katsotaan miten meillä alkaa sujua, vaikka mieluummin kyllä treenaisin lähempänä kotia ihan käytännön syistä...

Ensimmäinen harjoitus Taavilla oli sellainen, että tien molemmin puolin meni ihmisiä ihan tien laitaan ja Taavi kulki vapaana ukolta toisella saaden namia. Hyvin meni, onhan Taavi ihmisrakas ja sitten oli ne kananpalat!

Toisena harjoituksena saman tien molemmin puolin meni taas ukkoja. Ensimmäine oli vähän kauempana kuin ensimmäisellä kierroksella. Seuraavat kaksi olivat karkuun juoksevia. Heidän kiljaisunsa saivat Taavin vähän hämilleen, mutta kyllä Tapsa silti meni reippaasti hakemaan kanat. Ilmeisesti kiljaisuista tuli taas kahakat mieleen? :/  Kolme viimeistä ukkoa olivat vähän syvemmällä metsässä (~5 m) ja he kutsuivat Taavia luokseen. Näille Taavi irtosi hyvin minusta, sillä en millään pysynyt sen vauhdissa mukana ja kivaa oli!

Seuraavaa kertaa varten tarvitsee muistaa, ettei kiljumista saa käyttää Taaville, karkuun juoksevat ovat siis hiljaa. Myös haamu tuli ensi kerran harjoituslistalle.

Olen tosi innoissani pelastushakuryhmään pääsystä, mutta käytännön asiat vähän hirvittävät jo etukäteen; miten vuorotyöläisen aika riittää, kun treenit ovat naapurikaupungissa ja työ- ja treenimatkat nielevät niin paljon aikaa ja muutakin pitäisi ehtiä tekemään... Tänäänkin jouduin lähtemään kesken pois, kun ennen yövuoroa nyt on vain yritettävä nukkua...

Tommi pitäisi saada innostettua lenkeille meidän kanssa mukaan, niin voisi edes vähän yrittää harjoitella jotain omineen.

Häiriintynyt verijälki

Eilen aamusella kävin vetelemässä veristä sientä perässäni pitkin mettiä ja tänä aamuna sitten mentiin Taavin kanssa nuuhkimaan, että mistä sitä oikein oli menty...

Ei ollu tän päivän intensiteetti ihan kohillaan, mutta kyllä me lähes oikea reitti löydettiin.

Taavi sai valjaat päälleen metän reunassa ja heti alkoi hillitön maan nuuskutus. Vaikuttaisi siltä, että osaa jo hyvin yhdistää sen, mihin homman nuo valjaat kuuluu!

Alkumakausta Taavi haisteli innokkaasti ja pitkään, mutta oikeaa suuntaa ei meinannut millään löytyä. Lopulta kuitenkin lähdettiin oikeaan suuntaa ja vauhti oli tänään huomattavasti kovempi kuin aikaisemmilla kerroilla. Eilen jo jälkeä tehdessäni mietin, että oliko sieni välillä liian kuiva tekemään mitään hajuvanaa ja vähän siltä Taavin touhu tänään vaikutti, haisteli ihan omiaan. Muutaman kerran oli pakko pyytää koira takaisin jäljelle, kun huiteli muuten ihan missä sattuu. Jos olisin ollut merkitsemättömällä jäljellä, en kyllä olisi tiennyt, että mennään vikaan, Taavi nimittäin näytti ihan siltä, että on tarkasti vainulla.

Toisinaan sitten taas mentiin pitkät matkat ihan hyvin jäljen päällä. Makauksia en jostain syystä eilen merkinnyt ja nyt huomasin, että niin olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Tein muistaakseni neljä tai viisi makausta (en siis todellakaan tiedä miten ne oikeasti tehdään, mutta sienen kostutuksen yhteydessä verta vähän enemmän isommalle alalle...?). Taavi haisteli ainakin neljässä kohtaa selvästi makausta ja harmitti kovin, ettei niitä tullut eilen merkittyä. Mikähän aivokäpy sekin oli?!

Tein jälkeen muutamia tiukkoja kurveja ja mietinkin nyt, että kulkeutuuko veren haju sen verran pitkälle ilmassa, että liian lähellä toisiaan menevät jäljet sotkevat koiran suuntavaiston... Ja jos näin on, niin mikä on liian lähellä? Vielä on paljon opeteltavaa. Osasyyn huonoon keskittymiseen pistän myös läheisellä tiellä kulkeneen rämisevän traktorin ja lähistöllä työskennelleen metsurin aiheuttamien äänten piikkiin, joita Tapsa jäi pariin otteeseen tarkkailemaan. Muutaman kerran Taavi myös seisahtui ja katseli läheiselle hakkuuaukealle ja tussahteli omaan tyyliinsä, mikähän sielläkin lieni, ehkä kauris?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Taavi löysi lopulta tähän mennessä pisimmän (huonolla matkan arvioinnillani ~300 m) verijälkensä päästä kuivatun hirvenjalan, voi sitä riemua! Reippaana poikana Taavi kantoi jalan koko matkan kotiin.

Jotain pientä

Taavi vietti eilen isänpäivää Pakki-isukin kanssa vauhdikkaalla ja erittäin kuraisella metsälenkillä. Koirilla näytti olevan oikein hauskaa ja lopuksi vielä jaksoivat painia pitkään pihassa. Ihania!

Eilen illalla kävimme myös tutustumassa Nala-sakemanniin tarkoituksena Tapsan jännityksen poistaminen ja uusien koirien tapaaminen. Nala oli komennettu maahan ja Taavi päästettiin tekemään tuttavuutta ilman apuja. Kymmenisen minuuttia Tapsa räkytti, välillä jotain pieniä sijaistoimintoja tehden. Muutaman kerran se kävi myös hakemassa mun tai jonkun muun luota apua, mutta ei sitä saanut. Taavi ei kuitenkaan poistunut paikalta, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Myöskään karvat eivät olleet pystyssä. Pienet aivot varmasti raksuttivat kovasti, että mitä nyt pitäis tehdä ja miten tohon isoon tummaan koiraan pitäisi suhtautua, kun vähän pelottaa, mutta kuitenkin kiinnostaa.

Räksytys vain oli aivan kamala ja Nala jo katteli vähän siihen malliin, että onko pakko jaksaa kuunnella :) Lopuksi Taavi kuitenkin uskaltautui haistamaan ja hiljeni. Nala sai luvan nousta ja sitten vähän pyörittiin ympyrää ja haisteltii ja tutkittiin ja töpökin taisi vähän heilahtaa. Lopuksi Tapsa yritti astua Nalaa :\ rupeaa vissiin hormonit hyrräämään pienellä vai yrittikö vain isotella? Sovittiin, että kun Nala on seuraavan kerran täällä käymässä, niin otetaan homma uusiksi ja jos Taavilla menee hyvin, niin tutustutaan Onni-holskuunkin.

Tänä iltana kävin kentällä vähän tekemässä jotain pientä... Seuraaminen meni hyvin ja luoksetulot myös. Joku oli jättänyt esteen keskelle kenttää, niin kokeilin Taavin hypyttämistä ja sehän oli ihan luonnonlahjakkuus! En tiedä menikö se ihan vahingossa vai hokasiko se jutun oikeasti, mutta hyppy-käskyllä se hyppäsi aina esteen yli, vaikka ei edes ollut ihan siinä edessä jo valmiiksi menossa... Oisko siitä ollut apua, että metsälenkeillä olen aina kun ajoitus on sattunut, sanonut "hyppy" silloin, kun Tapsa hyppää jonkin kaatuneen puun tms. yli?!

MaassaTaavi ei tänään malttanut juurikaan pysyä ja paikallaan istuminenkin teetti vähän enemmän töitä... Taavi oli tänään myös melko häiriöherkkä kaikenmaailman äänille. Armeijan pojilla kuului olevan jotkut huutoharjoitukset ja kovan kaasujalan omaavia autokuskejakin oli liikenteessä useampia.

Olisin halunnut tänään harjoitella lelun palauttamista mulle, mutta unohdin sen lelun kotiin... Ehkä sitten ensi kerralla!? Taavi oli tänään kuitenkin oikein reipas ja innokas tekemään hommia, mun muru <3

Seija on ilmoittanut Taavin sinne tammikuun näyttelyyn!

Hakua ja tokoa

Tänään olimme ensimmäistä kertaa pk-hakutreeneissä.

Alueen tallauksen ajan Taavi oli vapaana ja muut kolme mukana ollutta syöttelivät sille nameja. Taavi sai kehuja, että on oikein reipas pentu!

Varsinaisena harjoituksena Taaville tehtiin viimeisenä koirana muutama viistokävely ja pari haamua. Hyvin Tape irtosi minusta, vaikka sitä aluksi vähän epäilin, kun lenkillä ei kovin kauaksi mene.  Tosin ei ne maalimiehet nyt niin kamalan kaukana olleet, ehkä parikymmentä metriä... Keskilinjalla meinasi muiden koirien jättämät hajut kiinnostaa enemmän, mutta ukolle mentäessä ei epäröinyt ollenkaan. Yhdeltä ukolta meinasi tulla mua vastaan, mutta maalimies sai hyvin houkuteltua Tapsan takaisin.

Todella mukavan tuntuista porukkaa! Katsotaan milloin päästään seuraaviin treeneihin.

Eilen olimme alkeistokossa ja niistä tulikin melkoiset häiriöharjoitustreenit, kun mukana oli pari lähes tauotta haukkuvaa koiraa. Aluksi ohjaaja kävi kopeloimassa koirat. Taavi ei antanut katsoa hampaita :/  Oli kyllä eka kerta kun niitä kentällä joku yrittää katsoa, vähän jäi harmittamaan...

Seuraavaksi olimme piirissä ja kukin vuorollaan pujotteli piirin ympäri. Taavi seuraa imuttamalla hyvin ja ohittavistakin koirista selvittiin lähes joka kerta hyvin, Taavi tapittaa tiukasti silmiin ja odottaa namia ;).

Teimme myös vastaantulijan kanssa ohituksia niin, että keskellä pysähdyimme juttelemaan, ei mennyt niin hyvin, mutta aina ei voi onnistua. Maahanmenojakin harjoittelimme ja Taavi pysyy jo paremmin maassa,  eikä pomppaa sieltä enää heti samantien ylös. Istuen teimme myös paikallaan pysymisiä ja lopuksi luoksetuloja. Ihan hyvä treeni, vaikka paikalla oli muutama tyyppi, joilla ei ollut hajuakaan miten koiran kanssa toimitaan ja he aiheuttivat vähän hämminkiä omalla toiminnallaan.

Itsekseen kentällä

Eilen illalla käytiin kentällä omineen vähän harjoittelemassa. Oikeasti kentällä oli ratsastajien vuoro ja jouduimmekin hieman odottamaan hevosten pois lähtöä. Hevosten haju kentällä ei kuitenkaan Taavia haitannut (olen kuullut osan koiraporukasta valittavan, etteivät heidän koiransa voi keskittyä kun hevosten hajut haittaavat ;D) vaan se jaksoi keskittyä tekemiseen tosi hyvin.

Aluksi otimme vähän seuraamista. Imuttamalla mennään edelleen ja nyt otettiin vain askel tai kaksi ja hienosti tulee heti perusasento pysähdyttäessä. Perusasentoa yritän vähän pitkittää ennen palkkaa. Muutaman kerran mentiin seuraamista ristiaskelein etuviistoon sivuttain ja sekin meni hyvin! Mutta heti jos yrittää ottaa kättä pois kuonon edestä, Taavi karkaa kauemmas ja perä kääntyy poikittain… Täytyy siis kai vain malttaa vielä.

Muutamia maahan menoja tehtiin myös. Nyt Taavi jaksaa jo pysyä maassa hieman pidempään kuin sadasosasekunnin, jee! Sillä ei kyllä ole vielä mitään hajua mitä eri käskysanat tarkoittavat, kaikki pitää kädellä näyttää, mutta sekin kai on ihan normaalia noin nuorella ja kuitenkin aika vähän treenatulla koiralla?

Pari paikalla oloa istuen tehtiin myös: Taavi istumaan ja ”paikka”, sitten otin muutaman askeleen taaksepäin tai sivulle, muutaman sekunnin odotus ja rauhallinen palaaminen Taavin eteen. Vielä hetken odotus hyvällä katsekontaktilla ja palkka. Loistavasti meni!

Lopuksi muutama luokse tulo. Kaikkinensa treeni kesti 15 – 20 minuuttia useammalla tauolla, joiden aikana Taavi sai mennä miten halusi ja haistella kaikessa rauhassa.

Jossain vaiheessa treeniä kuului kauempaa mopon tai jonkun muun vempeleen ääni, joka saattoi hivenen muistuttaa kiljaisua tai vinkaisua tai ulahdusta. Taavi reagoi tähän ääneen jäykistymällä ja jäämällä tuijottamaan äänen suuntaan voimatta keskittyä mihinkään muuhun. Taas meni hetki, ennen kuin sain sen ajatukset pois tuosta pelottavasta äänestä ja pääsimme jatkamaan harjoituksia. Kauankohan tuo koiruus pelkää noita rähinä- ja muita koiramaisia ääniä?

Lopuksi vielä hevosjuttuja: enne kentälle menoa kävin hakemassa Sannan hevoset tarhasta talliin ja Veeran riimunnaru pääsi irti (huono lukko) riimusta. Tästähän Veera innostui ja otti pari kierrosta ravia ympäri pihaa ;). Taavi kuitenkin kunnon paimenkoiran elkein auttoi Veeran talliin saamisessa. Ihan vahinkohan se oli, mutta Taavi toimi kuin paremminkin koulutettu paimenkoira! Mun oma ihana <3