Terveysmurheita ja tokoa

Taavin uudet lääkkeet vaikuttivat niin, että meillä lakattiin nukkumasta yöllisten pissareissujen vuoksi ja työpäivän aikana pissat tulee sisälle. Jompi kumpi uusista lääkkeistä aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja siitä seuraa tietysti lisääntynyttä pissaamista. Taavi on kovin hädissää pissajutuista, kun sisälle pissaaminen on sen mielestä ihan maailman pahin asia ja pissahätä on niin kova, että pissa vain valuu. Lisäksi se on tietysti myös kovin väsynyt, kuten minäkin, kun ei saa jatkuvan ulkona ramppaamisen vuokse levättyä kunnolla. Reilun viikon valvomisen jälkeen laitoin yön pimeinä tunteina ellille viestiä, josko jotain olis tehtävissä. Toisen lääkkeen annos puolitettiin, toivotaan tilanteen paranevan. Jos tästäkään ei ole apua, ei kai ole kauheasti vaihtoehtoja jäljellä.

Edellisen viikon sunnuntaina käytiin aamusta Ainon ja Topin kanssa lenkillä. Eka kerta, kun isoksi kasvanut pikku-Topikin oli mukana ja kolmikolla meni oikein kivasti, vauhtia riitti.

Illan treeneissä tehtiin kiertohyppyhässäkkää, jossa isoa edistymistä! Ei yhtään hyppyjen kiertoa ja kaksi kertaa onnistunut seisomaan pydähtyminenkin sekä pelkkiä vauhdikkaita kiertoja!

Ohjattukin meni aivan nappiin. Kapulat mulla on kyllä väärän väriset, vaikka niitä hankkiessa koitin selvitellä mikä väri ois paras. Ne on liian vaalean siniset ja tietyssä valossa häviävät näkyvistä. Pitää vähän tuunata niitä varmaan. Seuruuta vähän myös ja kehään menoa vapaana. Siinä iso musta uros aiheutti hieman kuumumista Sintturassa, mut hienosti meni silti. 

Tiistaina käytiin Sinnin kanssa Talviolla. Mulla oli jotenkin outo tunne ja paha aavistus, joka ei jättänyt mua rauhaan ja oli pakko mennä kontrollikäynnille vähän aiemmin kuin alun perin oltiin suunniteltu. Pahat aavistukset osoittautuivat onneksi turhiksi, Sinnin lonkat olivat ihan yhtä hyvät (tai huonot) kuin vajaa vuosi sitten. Nivelrikko ei ole juurikaan edistynyt viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana, joten hoidot taitavat auttaa. Tälläkin kertaa verta otettiin IRAP-hoitoa varten. Täällä lisää tuosta hoidosta. Sinnin ruokavalioon on vuosien saatossa lisätty tuolla aiemmassa tekstissä mainitsemieni lisäksi boswellia serrata sekä kollageeni.

Ootellaan vuoroa

Veren imua. Sinniltä on tosi vaikea saada tarpeeksi verta.

Keskiviikon tokossa tehtiin tunnaria, ohjattua ja hässäkkää.

Tunnarissa Sinni pitkän ja hartaan kaikkien kapuloiden maistelun jälkeen toi mulle oman kapulan.

Ohjattu oli hyvä, nyt ei ollu ylimääräisiä häiriöihmisiä.

Hässäkässä Sinni meinas ekaks kiertää hypyn, mut toka yritys oli pysäytyksineen kaikkineen hyvä.

Torstaina kotona tunnaria ja eihän siinä maiselu tullu ilmi. Onko sitten enempi vielä häuriön aiheuttaman epävarmuuden tuomaa toimintaa, mut en nyt vielä ole siitä huolissani.

Perjantaina tokokurssilla aiheina oli kiertohyppyhässäkkä ja kaukot. Kiertohyppyhässäkässä olen ollut ihan vain tyytyväisen iloinen, jos kiertoa ilman pysäytystä tehtäessä Sinni on tullut takaisin omatoimisesti hypyn kautta. Tuntuu kovasti tykkäävän tuosta hyppyhommasta. Mutta tämä pitää nyt kuulemma lopettaa, ei tuollaista omatoimisuutta jos on käsketty vain kiertää, niin silloin siihen ei kuulu hyppy. Mut kun tehtiin pysäytyksen kanssa, niin kokonaisuutena liike oli ainakin mun kriteereillä oikein kiva. Tässä treenissä tuli kuitenkin parilla yrittämällä myös lähetyksessä noita hypyn kiertämisen yrityksiä, koitetaan karsia ne pois.

Kaukot ei vielä halliolosuhteissa onnistu ja tämän tiesinkin, mutta näytettiin koutsille se mitä osattiin. Sinnillä vasen takajalta kovin usein vähän liikahtaa ja mä olen antanut sen tehdä, kun koira kuitenkin pysyy paikallaa. Mut eipä sais tehdä edes tuota pientä liikettä. On muuten sitten ihan mahdoton saada tuo opetettua pois. Katotaan jaksanko hinkata vai annetaanko olla. Tällä pienellä toisen takajalan steppauksella vaihdot onnistuu lyhyestä matkasta takajalkatargetilla. Kisakuntoon näiden saaminen viekin sitten varmasti vielä paljon aikaa vaikka antaisi tuon toisen takasen vähän liikkuakin.

Sunnuntain tokoissa tehtiin ruutua targetille ja luoksetulon pysäytyksiä. Molemmat meni kivasti, pysäytys erityisesti edistyy.

Tiistaina käytiin hakemassa Sinnille IRAP-piikit lonkkiin. Tällä kertaa verestä oli saatu tehtyä lientä vain tätä yhtä hoitokertaa varten. Vähän harmitti, mut ei voi mitään. Nyt ollaan viikko levossa, sit palataan arkeen ja toivotaan parasta. Seuraava kontrolli, kun mun hermo pettää odottaa tai tulee jotain oireita, viimeistään kuitenkin ensi vuoden lopulla.