Oltiin kotiautoreissulla reilu viikko. Kelit ei kauheesti suosineet, mut loma on aina lomaa. Kelien lisäks Taavi-paapan pissaongelmat vähän haittas ja tultiin aiottua aiemmin kotiin.
Paapan lääkitystä on tässä männä viikkojen aikana säädetty lisää ja lopulta uusista lääkkeistä luovuttiin vakavien sivuvaikutusten takia kokonaan. Taavi ehti jo lopettaa syömisenkin lähes kokonaan ja oli ihan todella väsynyt ja apaattinen ja jatkuvasti pissaava ja juova. Nyt on taas virkeä vanhus palannut.
Nyt sit mennään vanhalla lääkkeellä niin kauan kuin sydänoireet pysyy kurissa ja kun ne alkavat haitata elämää, on Taavin aika lähteä. Tai sit käydään vielä jollain toisella lääkärillä kysymässä mielipidettä hoitovaihtoehdoista, mut se on sit sen ajan murhe. Lepohengitystiheys on tällä hetkellä 22 - 24 välillä ja > 30 ois raja nesteenpoistolääkityksen aloitukselle. Joten vähän ihmettelen, miksi se jo nyt haluttiin aloittaa. Lisäks ex-ambulanssihoitaja-Muru on kuunnellu Paapan keuhkoja, eikä kuule siellä mitään nesteeseen viittaavaa. (Onneks mun koirien ea-laukussa on myös stetoskooppi 🙈). Monet itkut olen silti jo itkeny, on se Paappanen vaan kaikessa rasittavuudessaan niin tavattoman rakas ja tärkeä.
Tässä Paapan menoa 6,5 km hölkän jälkeen eiliseltä, että ei sydän vielä ihan loppu ole. Tosin mä olen niin rapakuntoinen, ettei vauhdilla pääse kehuskelemaan, mut kovempaa Taavi menee kuin minä.
Loma oli koirille lähinnä lenkkeilyä, uusia hajuja ja maisemia. Sinni treenas vähän tunnaria.
Parilla treenikaverilla on ollut huonoja kokemuksia koirista asuntoautossa. Koirat ovat ruvenneet pelkäämään ihan kaikkea autoilua asuntoautoilun jälkeen. En lähtis tästä syyttämään asuntoautoja, ennemminkin hermorakenteessa tai jossain muussa syy autokammoon. Meillä onneksi kaikki koirat on oppineet matkustamaan rauhassa, vaikka Sinni pentuna inhosikin kaikkea autoilua. Se itse asiassa lakkasi inhoamasta autoilua kotiautoreissulla ekana keväänään. Toivottavasti myös tulevat koirat ottavat reissaamisen yhtä rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti