tiistai 9. toukokuuta 2023

KIKK - koiran itsetunnon kohotus

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa kauan mua kiinnostaneessa KIKK-koulutuksessa, kouluttajana Juha Korri.

KIKK on siis koirien itsetunnon kohotuskurssi, jonka tausta on suojelussa. Täytyy myöntää, että vähän mietin ollaanko me ollenkaan oikeaa kohderyhmää, mutta uteliaisuus voitti ja osallistuttiin.

Koulutuksessa koiran lähtötasolla ei ole väliä ja jokainen koira hyötyy itsevarmuuden kasvusta eikä koira voi koskaan olla liian itsevarma. Itsevarmuuden nostosta on koiralle hyötyä arjessa, sillä se vähentää pelkoja ja näin parantaa koiran elämänlaatua. Harrastuspuolella itsevarman koiran suoritusvarmuus kasvaa. Lisäksi epävarmat koirat voivat olla helpommin aggressiivisia, joten itsevarmuuden nosto voi vähentää aggressiivisuutta.


Itsevarmuuden nostossa on kolme perusasiaa. Ensimmäisenä perusturvallinen elämä ja arki, jossa koiralla on mahdollisuus levätä tarpeeksi ja rauhassa silloin kun se kokee siihen tarvetta. Itsevarman koiran arjen peruspilari on myös looginen ja johdonmukainen omistaja. Arkielämän säännöt opetetaan koiralle reilusti ja ollaan kaikin puolin johdonmukaisia. Sääntöjä voi jopa joskus muuttaa, mutta sekin on tehtävä koiralle reilulla tavalla.

Toisena itsetunnon kohotukseen vaikuttavana tekijänä on erilaisten kokemusten tarjoaminen pennulle ja miksei aikuisellekin koiralle. Näissä on tarkasti huomioitava pennun reaktiot ja kokemukset näistä tilanteista. Jos pentu käy usein pelkäämässä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, se murentaa sen itsevarmuuden ja heikentää koiran ja ohjaajan suhdetta. Pennulle on siis tarjottava kokemuksia, joissa se ei pelkää. Kokemuslaaria kasvatetaan rauhallisesti ja koiran mukaan tarjotaan isompia kokemuksia.

Kolmantena keinona on sitten ihan varta vasten tehdyt itsetunnonkehitysharjoitteet. Näissä harjoitteissa hyödynnetään koiran halua kamppailla lelusta. (Tätä mä pelkäsinkin, kun eihän Sinnille lelut ole sellainen juttu, joista se olisi valmis varsinkaan vieraan kanssa kamppailemaan niistä...). Harjoituksissa luodaan koiralle kuva sen fyysisestä vahvuudesta antamalla sen voittaa lelu. Lelukamppailuissa asetetaan koiralle pikku hiljaa erilaisia ja eriasteisia haasteita, muistaen kuitenkin aina välillä tehdä myös tosi helppoja ja vähemmän haastavia treenejä. 

Pennun kanssa homma alkaa ihan vain vetoleikistä pikku hiljaa ohjaajan otetta lelusta vahventamalla. Vieraan kanssa leikkiessä vieras ei ole koskaan uhkaava, vaan vieras "pelkää" koiraa. Näin koira voittaa lelun lisäksi myös ihmisen ja se jos mikä kasvattaa itseluottamusta. 

Itsevarmuutta laajennetaan erilaisiin tilanteisiin luomalla vetoleikkeihin haasteita, joissa vain mielikuvitus on rajana (multa puuttuu tää ominaisuus kokonaan). Muutama esimerkki haasteista voisi olla vaikka leikin aikana kova ääni, leikkiminen pimeässä, leikkiminen epävakaalla alustalla, leikkiminen ihmisjoukossa....

Harjoittelussa on muistettava maltti, yhdessä treenissä toistoja ei voi olla kuin muutama ja tasoa ei voi aina vaikeuttaa. Päin vastoin haaste laskee yhden treenikerran toistojen välillä. Seuraavassa treenissä voi sitten alkutilanne olla taas himpun haastavampi, mutta nämä on koirakohtaisia juttuja.

Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa hakeutua osaavan ohjaajan oppiin, ettei mene mönkään.


Vaikka Sinttu ei leiki ainakaan vieraan kanssa, niin senkin itsetuntoa voi kohottaa paljonkin opettamalla se leikkimään mun kanssa ja lisätä haasteita sitten meidän leikkimiseen. Olisi ihan varmaan tehtävissä, jos ois vaan aikaa tarpeeksi. Mut ehkä me jatketaan meidän leikkitreenejä jollain tasolla ainakin.


Päivä sisälsi myös kaksi kierrosta käytännön harjoituksia. Meidän kohdalla päädyttiin sitten vain ajamaan ihmistä pois, kun lelu ei kiinnosta. Tässäkin kyllä oli nähtävissä jo ihan isoakin muutosta Sinnissä, vaikka ite olin pihalla kuin lumiukko siitä, mitä mun ois pitänyt tehdä ja koiran haukkuessa kaikuvassa hallissa en kuullut yhtään neuvoja. Alun epävarma koira, joka ei halunnut kääntää Juhalle selkäänsä, poistui lopulta hallista rinta rottingilla hyvinkin varmana omasta erinomaisuudestaan. Viimeisillä toistoilla Sinni haisteli jo maata eikä kokenut suurtakaan tarvetta haukkua Juhaa ja poistuessa ei tarvinnut yhtään vilkuilla taakse.




Ei me ehkä ihan oltu koulutuksen parasta kohderyhmää suojelukoirien seassa, mutta oli siellä onneksi muitakin ihan vaan koiria ja kaikilla meni kyllä tosi hyvin. Ei menny rahat siis ihan kankkulan kaivoon.

Tänään huomasin, että Koiruuksien klubi järjestää myös koiran itseluottamuksen kohotuskursseja ja uskoisin näiden perustuvan johonkin muuhun kuin suojeluun, joten voisi toimia paremmin myös leikkimättömillä koirilla. Harmi, kun kurssit on Tampereella, kun tää on kuitenkin aihe, joka mua kiinnostaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti