keskiviikko 31. toukokuuta 2023

FI KVA-PEKO

Taas kirjoitettiin Taavin kanssa uusi sivu historiankirjoihin.

Tiistaina osallistittiin peko-t kokeeseen. Ei meidän enää pitänyt, mutta kun Tapsu on vielä niin hyvässä kunnossa ja puhkuu tekemisen meininkiä, niin lähdettiin kuitenkin yrittämään.

Koko kevät on treenattu ahkerasti hallintaa ja vähän jälkeä ja hakuakin. Haku on Taavilla niin vahva, että sitä ei enää tarvi kovin usein treenata. Jälkikin on viime vuosina mennyt hyvin ja siinä pitää harkita tarkkaan, kuinka usein on järkevä treenata. Nyt ehkä vähän ylitreenattiin, mut oli pakko pitkän talven jälkeen saada vähän ajoja alle.


Meinasin myöhästyä kokeesta, kun koejännitys yltyi taas ihan omiin sfaareihinsä ja matkalla kokeeseen piti pysähtyä pari kertaa vähän puhaltamaan...

Päästiin kuitenkin paikalle ja kokeen aluksi pääsimme esittelemään hienoa eläinlääkärin todistusta Taavin hyvästä kunnosta. Tämä todistus piti hakea kahteen kertaan, kun ekalla kerralla eläinlääkäri kirjoitti vähän turhan ylimalkaisen todistuksen ja se ei olisi kokeessa kelvannut. Toivottiin, että liitto tekisi yli kymppivuotiailta vaadittavasta todistuksesta jonkinlaisen mallin tai valmiin pohjan, niin säästyttäisiin tällaisilta lisäkiemuroilta ja sydämentykytyksiltä.

Tuomarina oli Maarit Kuntola. Semmoinen hauska yhteensattuma, että meidän ekassa peko-t -kokeessa Maarit valioitui oman koiransa kanssa Suomen ensimmäisenä peko-valiona.

Koe alkaa hallinnalla, joka sisältää seuruun, paikallaolon ja eteenlähetykset. Seuruu meillä on ollut huonoa, mutta kyllä Taavi mukana kulki koko vaaditun noin 200 askelta käännöksineen ja pysähdyksineen.

Kuva Tiina Suuronen


Paikkikselle etsittiin sopivan tuulinen paikka, kun kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja verenimijöitä oli ilma sakeanaan. Vaihdoin viime vuonna Taavin paikkisasennon istumiseen. Hyvin se istua napotti kolme minuuttia ohi kulkevan ihmisen ja torvella töräyteltyjen äänihäiriöiden hetkauttamatta sitä pätkääkään.



Eteenlähetykset on olleet viime aikoina vahvoja ja hyvin ne meni nytkin, vaikken toiseen lähetykseen ihan täysin tyytyväinen ollutkaan. Pysäytykset toimi hyvin ja luoksetulokin oli loppuasennon haparointia lukuun ottamatta varsin hyvä. Tästä osuudesta pisteitä 47/50 ja tuomarilta maininta, että oli yksi tämän kauden parhaista hallinnoista joita hän oli nähnyt.




Hyväksytty hallinta päästi meidät jäljelle, joka nostetaan 50 m x 50 m ruudusta. Olen aina inhonnut ruutua, jana olisi selkeämpi. Lähdettiin ruudun vasenta laitaa nostamaan jälkeä ja varmaankin mun jännityksen johdosta Taavi ei ollut ihan niin innokas kuin normaalisti on. Söi vähän ruohoa ja kerkesi nostaa koipeaankin kerran. Koiven nosti on kyllä vähän sen tavaramerkki... Jälki nousi, mutta takajälkenä. Eipä ole Taavi pitkiin aikoihin nostellut takajälkiä. Alku ekalle esineelle asti oli kyllä kovin epätyypillistä Taavia, vähän haparoivaa. Löydettiin kuitenkin eka esine ja päästiin jatkamaan.

Alkujäljestä oli paljon tuoretta heinää, joka maistui Tapsulle ja meinas jo tulla uskonpuute, ettei tästä mitään tule. Olosuhteet ei muutenkaan olleet jäljelle parhaat mahdolliset, maa oli rutikuiva ja Taavin edetessä sen ympärillä oikein näki siitepölypilven, jonka se nostatti varvikosta kulkiessaan eteenpäin. 

Mutta sitten Taavi petrasi ja loppujälki mentiin varmasti puksuttaen, vaikka matkalle jäikin yksi esine. Kova tuuli siirsi jälkeä ilmeisesti sen verran ylärinteeseen, että mentiin ohi vessapaperihylsystä. .Muut esineet nousi ja aikaa meni 16 minuuttia. Kokeen A-jälki (helpompi jälki) on noin 600 metriä pitkä ja tunnin vanha, sitä on 30 minuuttia aikaa etsiä ja jäljestää. Ruudun pööpöilyjen vuoksi ja yhden esineen jääminen matkalle vähensi pisteitä ja lopulta jäljeltä jäi kasaan 81/100 pistettä.

Kuvat mun ihanan rauhoittavan kartturi-Mian puhelimesta:




Hyväksytty jälki antaa oikeuden jatkaa hakuun, meillä siis B- eli vaikeampi vaihtoehto. Alue on kolme hehtaaria, maalimiehiä on 1 - 2 (osallistujat ei tiedä etukäteen montako) ja aikaa suoritukseen on puoli tuntia. Tuulta oli puuskissa paljonkin, mutta tyynemmällä hetkellä vain vähän. Tein etsintäsuunnitelman, jossa kuljimme ensin alueen takarajaa pitkin ja sitten halkaisimme alueen puolesta välistä.

Ekan pitkän sivun puolessa välissä Taavi nosti ekan maalin aika läheltä rajaa. Tämän jälkeen vielä takarajan loppuosaa kulkiessamme Taavi lähti pari kertaa kohti alueen keskiosaa, mutta palasi aina takaisin ilman löytöä, rupesi jo vähän kuumottamaan. Melko pian kun olimme kääntyneet halkaisemaan aluetta, sai Taavi paremman hajun ja löysi toisenkin ukon. Ilmaisut ja käytös maalimiehellä olivat loistavat. Aikaa meni parikymmentä minuuttia. Pistevähennyksiä siitä, etten ohjannut Taavia kummoisestikaan, mut ei sitä tarvi ohjata, se osaa itekin 🙂 ja siitä, kun se kävi kerran alueen ulkopuolella vähän liikaa. Tästä osuudesta pisteitä 146/150.



Loppupisteet 274/300 ja 1-tulos. Kosta tämä oli meidän kolmas ykköstulos (kolmelta eri tuomarilta) tuli Taavista käyttövalio!!!

Uusi titteli on siis FI KVA-PEKO!!

Historiaa tämä on, koska Taavi on seuramme ensimmäinen peko-valio ja kaikkien aikojen ensimmäinen käyttövalio pyreneittenpaimenkoira!!! Uskomatonta mitä kaikkea olen sen kanssa saavuttanut, mutta Virta tarkastuksen ohella tämä on kyllä hienointa! 

Helpolla tämä ei ole tullut, eikä pidäkään tulla. Hikeä ja kyyneleitä on valunut moneen otteeseen ja metsässä on vietetty tunti jos toinenkin. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä yksin, vaikka ihan hirmu paljon treenaan myös aivan omineen. Mulla on ihan maailman paras treeniryhmä ja monta superihanaa treenikamua ryhmän ulkopuolelta, joiden kanssa olen saanut oppia ja kulkea tätä matkaa! Kiitos teille kaikille! Ootte parhaita ❤️❤️




2 kommenttia:

  1. <3 jätän tän vaan tähän <3

    VastaaPoista
  2. Onnea vielä ja ootte kyllä ahkeruudella ja periksiantamattomuudella tuon todellakin ansainneet. Ihan huippuja molemmat❤️🏆

    VastaaPoista