maanantai 3. joulukuuta 2018

Ollaan oltu aika laiskoja

Pari viikkoa sitten Taavi oli äijäreissussa saaressa Murun kanssa, oli pojat nauttineet. Me aloitettiin sillä aikaa Kostin kanssa hihnakäytöstreeni ilman suurempia tuloksia. Jatketaan taas kun on aikaa keskittyä yhteen koiraan kerrallaan...






Lauantaina haeskeltiin ihmisiä. Taaville pientä motivaation testeusta useammalla tyhjällä ennen löytöä. Tyhjiä taisi olla neljä tai viisi ja sitte löytö. Ihan yhtä reippaasti se lähti jokaiselle pistolle eli ei suurempia ongelmia motivaatiossa.

Kostille kolme ukkoa, joista eka pienenä haamuna ja kaksi muuta valmiina. Suorapalkat. Kaikki ukot löytyi, mikään raketti se ei ole, mutta ihan innoissaan lähtee kuitenkin etsimään ukkoja ja tekee töitä ne löytääkseen.


Sunnuntaina aamusta Kostille esineruututreeniä ek-porukan kanssa. Kun kerroin viime aikojen haasteista vieraiden ihmisten ja esineiden osalta, päätettiin tehdä treeni niin, että laitettiin kaksi vierasta esinettä ruutuun valmiiksi, ei kovin kaus. Sitten toin Kostin ja laitoin sen puuhun kiinni ja kävin huijaamassa sitä, että vien esineen, jonka jälkeen lähetys. Hyvin lähti, mutta molemmilla lähetyksillä ampaisi lähemmäs ruudun takalaitaa, kun on kotona treenattu pidemmällä matkalla. Hirveesti etti esineitä, mutta liian kaukaa. Molemmille esineille uusi näyttö ja lähetys ja toinen kerta toden sanoin kummallakin kerralla. Vierasta esinettä piti vähän ensin tutkailla ennen kuin ne arvasi ottaa suuhun. Hienosti tuli mulle asti ja sitten leikittiin esineillä kovasti.

Esineruututreenin ajan muhi Taaville jälki, joka ehti lopulta vanheta kolmisen tuntia. Jäljen nosto tehtiin tien vartta pitkin niin, että ensin tuli vastaan jäljen loppupää ja seuraavaksi sitten jäljen alku. Taavipa saikin ylhäältä kallioilta hajun sinne jättämästäni kepistä ja kävi sen sieltä hakemassa. En olisi kyllä uskonut mitenkään, että aamulla maasta poimimani keppi, joka oli taskussa puolisen tuntia, haisee niin voimakkaasti, että Taavi pongaa sen n. 50 metrin päästä ylhäältä kalliolta. Mutta niin vain kävi. No pyysin sitä sitten etsimään jäljen ja Taavi nosti jäljen ja ajoi lyhyen matkan tielle.



Palkkasin sen tiellä ja sitten otettiin uusi jäljen nosto kohti jäljen alkua. Jälki taisi kuitenkin mennä liian lähellä, kun Taavi oli koko ajan menossa ylös rinteeseen. Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa ja päädyttiin jäljen alun luokse. Se olikin sitten vaikea. Tuolla liikkuu ilmeisesti paljon jotain eläimiä tai jotain, kun maasto on täynnä tallautuneita polunpätkiä. Lopulta Taavi kuitenkin sai oikeasta jäljestä kiinni ja löysi lopulta oikean suunnankin, joka tällä kertaa oli jostain syystä tosi vaikeaa. Oikean suunnan löydyttyä meno olikin sitten taas varmaa ja vauhdikastakin. Maasto oli paikoitellen hankala ja jouduin päästämään muutamaan kertaan irti liinasta. Harjoiteltiin myös sitä, että pysäytin Taavin kesken jäljen ja irrotin sen liinasta tai otin takaisin liinaan. Kerran vedin myös kunnon lipat kallionreunalta, mutta ei haitanneet nämä keskeytykset jäljestystä.

Kaksijakoiset mietteet jäi tästä treenistä; loistavaa jäljestystä, kun jälki löytyi, mutta alku oli vähän haparointia. Ei myöskään ollut ihan parhaalla mahdollisella tavalla ehkä toteutettu tämä treeni, mut aina välillä täytyy kokeilla vähän erilaisiakin juttuja.


Tiistaina Taavin tokossa tehtiin ruutua ja meni ihan kivasti. Vahvistettiin kuitenkin paikkaa myös taputtamalla. Merkin kiertokin onnistui ja seuruu oli hyvää. Noutoa tehtiin sekä hypäten että ilman ja Taavi oli oikein innokas. Lopuksi vielä Taavin yksilöpaikkaistuminen toisen koiran tehdessä häiriötä.


Sunnuntaina Kosti kävi näyttelytreeneissä ja tottelemistreeneissä. Näyttelytreenit meni muuten hyvin, mutta Kosti olis vaan halunnu rakastaa treenien vetäjää. Vinkui vaan hänen ja hallissa olevien koirien perään, eikä pystynyt yhtään pönötysseisomaan. Juostessa todettiin, että joudun juoksemaan aika kovaa ja pitkällä askeleella. Harvassa on ne kehät, joissa mahdutaan tarpeeksi kovaa menemään...

Tottelemishommassa aloitettiin vieraiden esineiden noudolla ja Kosti haki ne ihan reippaasti. Helisevää nallea piti tutkia vähän kauemmin, mutta ihan kuin olisi edistystä huomattavissa. Muuten tehtiin merkin kiertoa. Kosti on hokannut liikkeen hyvin, mutta vauhtia tarvisi kovasti lisää. Seuruuta tehtiin häiriöllä ja osa häiriöistä oli vähän liikaa Kostin sietokyvylle, mutta useamman toiston jälkeen se kykeni suoriutumaan niistäkin. Lopuksi paikkamakuu ja Kosti oli oikein rauhallinen.


3 kommenttia:

  1. No ei toi kamalan laiskalta kuulosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos on lahden viikon aikana treenattu neljänä päivänä, niin on se aika laiskaa meille 😀. Mut tekee välillä hyvää vähän rötväillä.

      Poista
  2. Hengästyin jo lukiessa :) Meillä 80% rötväilyä ja 20% harkkaa tai sen vakaata suunnittelua :D

    VastaaPoista