Taavin porukka treenas jättäviä, merkin kiertoa ja kaukoja sekä omatoimisesti mitä mieleen tuli. Mä niin rakastan Tapsun kanssa treenaamista, kun ei tarvi välittää muista hallissa olijoista, ahtaasta sisääntulostakin kuljetaan hienosti muista koirista välittämättä, ehkä Kostikin joskus oppii.... Taavi oli näissä treeneissä positiivisen hiljainen, ei vinkunut oikeastaan missään kohtaa ja haukahti vain pari kertaa kaukoissa.
Kaukot tein täydestä matkasta eli viidestä metristä ja Taavi teki kaikki vaihdot hyvin ensimmäisestä käskystä. Toistettiin liike kahdesti, kun ekalla kerra tuli niitä haukkuja muutama. Merkin kierto oli superhieno! Täysi matka ilman mitään apuja ja Taavi laukkasi mennen tullen! Jättävät tehtiin myös liikkeenomaisesti L:nä, maahan ja seiso. Molemmat liikkeet meni oikein ja Taavi pysyi hienosti paikallaan kiertäessäni sen, seisomisessa kyllä vahvistin avulla paikallaan pysymistä. Sitten tehtiin vielä liikkeiden erottelua ja istuminen on tosi vaikea, jää helposti seisomiseksi....
Omatoimisesti tehtiin luoksetuloa ja noita jättävien erotteluja. Lopuksi vielä paikkis, jossa Taavi perinteisesti haisteli maata pariin otteeseen ja vieruskaverit tais vähän ahdistaa. Mut oli hiljaa, myös sen jälkeen kun olin palannut sen vierään, viimeistään siinä aloittaa yleensä vinkukorsertin.
Lauantaina hakuiltiin ja Taaville oli tarjolla hieman hullunkurisia maalimiehiä. Ensimmäinen lauloi joululauluja ja toinen käveli. Laulaja sai ensin pari haukkua ja sitten iski pyrriin uskon puute ja hieman haistelua sijaistoimintona. Maalimieheltä pieni kopautus namipurkin kanteen ja jo vain sai Taavi taas jutun juonesta kiinni. Kävelevän maalimiehen löydettyään Taavi oli liittynyt seuraan ja seurannut oikein hienolla kontaktilla jonkin matkaa. Sitten oli päästänyt jonkin pienen äänen ja siitä maalimies palkkasi heti ja jäi seisomaan ja loppuhaukut olikin sitten hyviä. Näiden hullutusten perään vielä kaksi normia ukkelia ja ne meni loistavasti.
Kostille oli haamu, kaksi valmista ja haamu. Ekalla valmiilla vaadittiin muutama haukkukin. Kaikille lähti innoissaan ja haukkukin onnistui hyvin.
Sunnuntain tottiksissa Kosti aloitti taas vieraiden juuri toisen koiran suussa käyneiden esineiden haulla ja kovasti meni hienosti. Edistystä on tapahtunut ja enää ei tarvi ihan hirveän kauaa tuumailla ottaako esineen suuhunsa vai ei. Leikittiin sitten vielä jokaisella esineellä ja namiakin sai. Kyllä siitä vielä esineruutukoira tulee.
Hallissa oltiin yhtä aikaa sakemannin kanssa ja hyvin Kosti teki hommia mun kanssa. Pitihän sitä saksalaista aluksi vähän vilkuilla, mutta ei juuri haitannut meidän hommia. Tehtiin kapulan pitoa, noutoa, ruudun alkeita ja seuruuta. Kapulan pito sujuu, hiomista vaatii vielä luovutuksen jälkeinen rauhallinen istuminen. Noudot on Kostin ihan lempipuuhaa ja siinä vielä kovasti hakusessa eteen tuleminen kapulan kanssa (niin kuin kaikessa muussakin tuo eteen tuleminen on sille vaikeaa. Lenkeillä yritän sitä nyt vahvistaa pikkuhiljaa oikeaan paikkaan). Ruutuun en voi laittaa namia, kun menee ihan mahdottomaksi haisteluksi ja lätkän Kosti ottaa suuhunsa ja leikkii/syö, joten nyt kokeilin ihan vain taputtamista tai itse ruudussa käymistä ja ehkä pientä idean jyvää sain kylvetyksi pennelin päähän.
Seuruusta tykkään kyllä Kostin kanssa kovasti. Vasemmat käännökset vaatii vielä hommia, mutta noin yleisesti se on aina siihen niin keskittynyt ja pitää kontaktin ihan mahtavasti ja paikkakin pysyy aika kivasti. Pitäis taas joskun videoida, että tietäis näyttääkö se yhtä kivalta kuin tuntuu. Loppuun vielä paikkis ja pitihän sinne riviin mennessä vähän äristä vihamiescorgille, mutta kun päästiin omalle paikalle, niin Kosti pötkötteli oikein levollisesti ja keskittyneesti. En kuitenkaan arvannut mennä hihnanmittaa kauemmas.
Maanantaina lenkkeiltiin Fionan kanssa. Oli pimeää ja märkää ja liukasta, mutta selvittiin.
Taavi oli tiistaitokossa ihan superkivalla fiiliksellä. Aloitettiin ruudulla ilman apuja. Taavi juoksi ruutuun vasemman sivun kautta ja jäi tosi laitaan, mutta ruudun puolelle kuitenkin. Uusi yritys ja nyt kiersi koko ruudun ennen ruutuun menoa. Kolmannella laitettiin sitten lätkä.
Seuraavaksi ohjattua noutoa ja se meni kaksi kertaa (molemmat suunnat) kokonaisena liikkeenä liikkuroituna lähes täydellisesti. Lopuksi vielä tunnari ja sekin onnistui ihan kivasti, yhden lisäkäskyn annoin, kun Taavi juoksi palikoille ja meinasi ruveta haukkumaan. Tehtiin vähän myös jättävien erottelua onnistuneesti.
Keskiviikkona käytiin Kostin kanssa tekemässä Taaville jälki ja jätettiin maaliksi toppatakki. Samalla reenattiin lenkin alku- ja loppupätkä vähän hihnassa kulkemista ja päästiin naapurin Kossun räksytyksestä huolimatta siitä ihan kohtuullisen hienosti ohi. Paluumatkalla sitten kohdattiin hirveesti räyhäävä koira ja sauvakävelijäpapparainen, joka ihan väkisin halusi tulla kumartelemaan Kostin päälle ja kyselemään, että "ootko päässy aamulenkille?". Noh, näistäkin selvittiin mallikkaasti, mutta kyllä mua vähän ärsyttää ihmiset, jotka pyynnöistä huolimatta tulevat ihan iholle.
Alue oli noin 15 hehtaaria ja tein etsintäsuunnitelman, jossa jaoin sen neljään osaan. Jäljen loppuosa kulki ensimmäisen ja toisen osan läpi. Tuuli oli olematon ja pakkasta pari astetta ja vähän lunta, jälki ehti vanheta pari tuntia.
Lähdimme partioimaan aluetta ja Taavi nostikin pian jäljen, otin sen liinaan ja jäljestettiin jälki alueen reunalle asti. Siellä palkkasin Taavin ja laskin sen irti ja jatkettiin hommia. Kun tultiin uudestaan jäljen alkuosaan kolmannella lohkolla, lähti Taavi taas jäljestämään, mutta Kostin jälkiä... Vaihdoin sen mun jäljelle ja sitä se sitten meni maalille asti. Hetken se mietti takkia ja aloitti sitten ilmaisun.
Treeni kesti reilun tunnin ja voi kun mun oli taas vaikea tulkita Taavia varsinkin tuossa toisella jäljen nostolla. Tarvisin paljon sokkojälkiä, jotta kehittyisin itse.
Perjantaina tokoiltiin vaan Taavin kanssa ja meillä oli kisamainen treeni, jossa edelliskerran hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan. Aloitettiin paikkiksella ja Taavi vinkui aika paljon ja meni maate melkein heti, kun olin kääntynyt ympäri. Lisäksi hirvitti sekä mua että vierustoverin omistajaa, kun vieressä oli toinen uros ja ne vähän väliä tuijotteli toisiaan. Mut pysyivät nätisti kuitenkin paikallaan.
Olin valinnu meille liikkeiksi ruudun, noudon (vieraalla kapulalla), seuruun ja kaukot. Taavi kävi ihan ylikierroksilla ja sehän kuului. Mut jos hakee positiivista tästä treenistä, niin Taavi osas liikkeet pieniä kauneisvirheitä lukuun ottamatta. Palkatonta ei olla tehty varmaan vuoteen ja se kyllä lisäsi tuota ääntelyä.
Lauantaina kävin Kostin kanssa vähän tokoilemassa ja saatiin Sanna ja Redi seuraksi ja häiriöksi. Ja Retsahan tarjosi häiriötä oikein urakalla tekemällä vauhdikkaita liikkeitä, kuten hyppynoutoa ja palkkauksissakin oli vauhtia ja vähän ääntäkin. Ja Kosti pinnisteli ja pysyi hommissa mun kanssa. Muutaman kerran meinas lähteä katsomaan, mitä Redi puuhaa, mutta napakka EI riitti muuttamaan sen aikeet. Tehtiin kapulan pitoa, jättäviä ja vähän merkin kiertoa. Kapula vaatii lisää rauhallisuutta ja merkin kiertoon saatiin vähän lisää vauhtia. Jättävät on hitaat ja seisominen edelleen ihan hukassa, mutta jos vaikka joskus treenattais noitä, niin ne voiskin parantua... lopuksi vielä paikkamakuu.
Sunnuntaina olikin sitten vuoden viimeinen rutistus eli Messari. Mukaan lähti vain Kosti, Taavi keimailee kehässä seuraavan kerran varmaan vasta veteraanina. Keli oli kamala, jäätävää sadetta koko matka ja tuulilasi ei meinannut millään pysyä sulana. Päästiin kuitenkin hyvin perille ja parkkiin jouduttiin Hartwallin puolelle. Onneksi sieltä on aika lyhyt matka kävellä. Käytiin ensin ilman koiraa tutkimassa reitti ja etsimässä kehä. Messukeskuksessa oli jotenkin mukavan väljää. Ennen oman kehän alkua hain Kostin ja odoteltiin kehän laidalla omaa vuoroa.
Pyrrejä oli tällä kertaa viisi, kolme urosta ja narttuja kaksi. Urokset oli kivasti kaikki eri luokissa, niin päästiin esiintymään ihan rauhassa, vaikkei Kostia kyllä muut kehässäolijat haittaa. Tuomarina oli ruotsalainen Martin Johansson. Kosti antoi kopeloida hyvin ja näytti hampaat hienosti, juoksemaan ei kunnolla mahduttu, mutta kai se ihan edukseen esiintyi. Arvostelu kuului suomennettuna näin:
Hyvin tasapainoinen maskuliinen uros, hyvän muotoinen pää, hyvät korvat, hyvä etuosa ja tintakehä, oikeanlainen takaosa, hyvä turkki ja luonne, liikkuu hyvin.
Saatiin ERI ja SA, joten paras uros kehä odotti ja siellä oltiin ykkösiä saaden sertin ja cacibin. Rop -kehässä sitten valionartun kanssa ja sieltä tuloksena ROP. Videot ja kuva Osmo Vikman.
Emme ehtineet kunnolla pois kehästä, kun vastassa oli dopingtestaajat ja meidät vietiin testattavaksi. Ensin täyteltiin papereita ja tutkittiin koiran siru ja sen paperit. Sitten lähdettiin testaajan ja kipon kanssa pissalle. Kosti ei oikein tykännyt, kun vieras ihminen kyykki sen vieressä ronkkien kupilla haaruksiin aina jalan noustessa. Sainkin sitten itse ottaa näytteen ja se onnistui ihan hyvin. Narttua ei saatu pissatettua kahden tunnin yrityksestä huolimatta... Näytteenoton jälkeen takaisin dopingtoimistoon ja siellä piti tarkastaa kaikki purkit ja purnukat ja sinetit ja paperit ja näytteen siirrot ja muut. Jouduttiin odottamaan aika kauan, että saatiin kaikkien tarvittavien henkilöiden nimet papereihin ja lupa poistua paikalta. Tuloksien pitäisi tulla joskus alkuvuonna ja puhdastahan niiden pitäisi näyttää.
Hyvä, että testaavat ja ihan mielenkiintoistahan se oli, mutta kyllä harmitti, kun ei ehtinyt kehän jälkeen jutella kenenkään kanssa. Useita tyyppejä kun näkee vain kerran vuodessa messarissa ja nyt ei sitten ehtinyt yhtään jutella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti