Pyrrinpoika sairastaa, häntää hellikäämme

Torstaina aamusta lenkin yhteydessä metsämaastossa tarkkuusruutua kolmen esineen verran. Tykkään tosta lajista jotenkin hirmusen paljon ja Tahvokin löysi hienosti esineet. Metallinen selkeesti inhottaa sitä, mutta sitkeesti se senkin nosti.

Päivällä esineruutuharjoitusta kolme esinettä siten, että vein esineen Taavin nähden ja sitten lähetin hakemaan. Joka esineen välissä taukoa ja paikan vaihto. Taavi haki esineet tosi vauhdilla!


Lauantaina tein makuupäivän ratoksi jäljen, jolle tuli mittaa vajaa kilometrin verran. Keli oli kovasti tuulinen, jana n. 10 m ja lähtö vasemmalle ja jäljellä seitsemän esinettä/keppiä ja jälki vanheni puolisentoista tuntia. Makuupäivänä ei tottishommat luonnista, mutta tämä jälki oli selkeesti tän vuoden paras. Janalle Taavi lähti tosi määrätietoisesti ja heti oikeaan suuntaan. En ollut merkannut jälkeä ollenkaan, kun mulla tuppaa olla tapana jäljestää enemmän kuin Taavilla ja ajattelin tällainen sokkojäljen parantavan mun koiranlukutaitoa. Muutaman kerran meinasin olla eri mieltä Tapsan kanssa, mutta annoin kuitenkin koiran päättää suunnan ja oikeassahan se oli. Muutama kulma meni vähän haparoiden, mutta muuten todella hyvä jälki, kaikki esineetkin löytyivät.

Jälki näytti kutakuinkin tältä.

Tämmöistä kamaa Taavi nosti jäljeltä.

Olin odottanut sunnuntaista Johanna Leivon tottispäivää todella hartaasti ja innolla, mutta Taavi päätti viettää edellisen yön oksentelelemalla. Liekö saanut Siljan laivoilla riehuneen noron Viron reissulta vai missä syy... Joka tapauksessa tottissemma jäi meiltä väliin, harmittaa niin vietävästi.

Päivän valjetessa selvisi kuitenkin, että kyse oli jostain muusta kuin vatsataudista. Taavi ole viime viikon hoidossa mun töiden ja Murun reissun takia torstai aamupäivää lukuun ottamatta. Hain sen kotiin lauantaina aamulla ja päivä nukuttiin yövuoron jälkeen. Illalla käytiin jäljellä. Mitään hälyttäviä oireita en huomannut, eikä hoidossakaan oltu huomattu. Pientä nuolemista, mutta kyllä se normistikin itteään välillä nuoleskelee.

Sunnuntaina aamulenkki meni vielä normaalisti, mutta lenkiltä Taavi ei suostunut tulemaan sisään. En sen kummemmin ajatellut sitä, ehkä se meni luuta kaluamaan... Kohta kuitenkin huomasin sen liikkuvan ulkona oudosti ja kaluavan ahteriaan. En saanut katsotuksi mitä siellä on, Taavi teki hyvin selväksi että nyt sattuu. Sain ajan päivystävälle ellille naapurikuntaan iltapäiväksi.

Aamupäivän aikana tilanne paheni nopeasti, Taavi suorastaan repi karvoja irti takapuolestaan ja oli tosi kipeän oloinen. Edelleenkään en saanut kunnolla katsotuksi vaivan laatua. Lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan lääkäriin ja olimme perillä ennen puolta päivää.

Päästiin vastaanotolle aika lailla klo 12. Myöskään lääkäri ei saanut tolkkua vaivasta, vaikka nyt meitä oli kaksi pitelemässä koiraa. Kivun määrästä elli epäili puhjennutta anaalirauhasta. Anaalit ei ole kyllä koskaan vaivanneet Tapsaa.

Taavi oli pakko nukuttaa, jotta lääkäri pääsi katsomaan tilannetta tarkemmin. Piikki pyllyyn ja eteiseen odottelemaan nukahtamista. 25 min piikistä ja Taavi istuu sitkeästi pystyssä... elli ei kuitenkaan arvannut laittaa lisää nukutusainetta, jotta heräämisen kanssa ei tulisi ongelmia. Reilu puoli tuntia ja Taavi oli unten mailla. Paitsi että hoitopöydällä sain maata sen päällä ja lukita etutassut tiukkaan otteeseen ja silti se sai kuonokopan pois naamaltaan ja meinasi kerran pudota pöydältä.

Lääkäri sai kuitenkin ajeltua pehvan karvat ja tutkittua takapään. Diagnoosina hotspot. Voiko se oikeasti edetä noin nopeasti vai onko Tapsu vaan peittäny kivun? Joka tapauksessa iho puhdistettiin laimealla Betadinella, Taavi sai kipupiikin ja antibioottia suun kautta sekä kaulurin kaulaan. Tulehtunut ihoalue on töpön vieressä reilu 2 € kolikon kokoinen alue. Hoitoa jatketaan ainakin viikko ja jos ei iho parane siinä ajassa, ollaan uudestaan yhteydessä elliin.

Reppana

Kotimatkalla Taavi sai kaulurin kahdesti pois päältään. Ja koska olin lähdössä mökille, oli Tahvo otettava etupenkille matkustamaan, jotta pääsin tarkkailemaan sen vointia ja kaulurin paikallaan pysymistä. Matka meni rauhallisesti.

Eka ihon puhdostus ja lääkkeen anto meni hyvin, ruoka maistui ja Taavi oli päivän rauhallinen. Illalla alkoi vinkuminen ja levottomuus. Kipulääkettä saisi kuitenkin antaa vasta vuorokauden kuluttua kipupiikistä. Yön Taavi ravasi ympyrää ja hyppi mun päälle, se oli pakko eristää kylppäriin ihan jo oman turvallisuutensa vuoksi.

Kaulurin kanssa eläminen on kamalaa ja puhallettava versio ei estänyt Tapsua nuolemasta tulehtunutta kohtaa. Onneksi keksin laittaa sille housut ja elämä rauhoittui kummasti. Kauluri aiheuttaa selkeästi hallitsemattomia kiputiloja pienelle pyrrille. Lenkeillä mennään ilman kauluria ja housuja, kun ei ahteri silloin juuri kerkiä Tapsaa haitata. Toivottavasti tuo vaiva paranee pian eikä uusi enää ikinä. Ja onneksi mulla oli tää viikko vapaata, niin hoivaaminen onnistui paremmin.

Pöksyt jalassa elämä onnistuu lähes normaalisti

Kauluri näytti tältä yhden vuorokauden käytön jälkeen. Miten se voi kestää esim. viikon käytön?

Käytiin katsastamassa Isojärven kansallispuiston patikkareittejä. Kiitos Sanna fleksin testilainasta!