"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle." Sääntöjä: 1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa. 4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.
Haastajan kysymykset:
1. Kuinka päädyit ottamaan juuri tämän rotuisen koiran/koiria?
Mies ehdotti rotua ja se miellytti itseänikin suuresti. Kaverilla on samanrotuinen koira, jota kautta tutustuttiin rotuun. 2. Jos koirasi olisi ihminen, mitä se tekisi työkseen?
Se olisi metsäntutkija 3. Mitä koirasi syö?
Lähinnä raakaruokaa (Mush pallerot ja pötkylät, Alkuvoima, Kennelrehu, kaupan lihatiski) ja nappula (Natural Menu, Racinel ja mitä nyt ollaan joskus satuttu jostain voittamaan) lenkkinamina. 4. Koirasi hassuin tapa?
Munien varastaminen kanalasta. 5. Hetki, jolloin olit erityisen ylpeä koirastasi?
Ei voi nimetä yhtä hetkeä. Aina kun se onnistuu jossain. 6. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten? (Tää oli mun mielestä niin hyvä kysymys, et pistän eteenpäin :D)
Männäviikolla tokokurssia oli peräti kolme kertaa. Ensimmäisen kerran aiheena oli noutokapulan pito. Pito on meille ihan pala kakkua, onhan sen eteen tehty aikanaan hurjasti töitä. Ote saisi tietysti olla vahvempi ja sitä treenataan jatkossa koskemalla kapulaan sen ollessa Taavin suussa. Mitään kapulan pyörittelyjä tai vetoja Taavi ei kestä, ainakaan vielä.
Tehtiin myös kaikki tähänasti läpikäydyt liikkeet;
kaukot ihan ok, tarvii vielä tehdä kuitenkin ihan pelkkää tekniikkaa läheltäkin vaikka ne onnistuu jo siitä kahdesta metristä. Ollaan myös aloitettu seisomisen harjoittelu kaukona (siis ihan vierestä tekniikkana, että takajalat olis paikallaan).
Paikkamakuu. Tällä kertaa kurssilla oli mukana musta keskikokoinen villakoira, joka Taavin mielestä oli aikas epäilyttävä ja sille piti kentälle mennessä haukahtaa, joten sen viereenhän meidät sitten laitettiin. Taavi oli hihna maassa ja minä noin parin metrin päässä. Tapsu ei edes vilkaissut villistä minuutin aikana! Toisella puolella ollut colliekaan ei tällä kertaa saanut huomiota Taavilta osakseen. Tää meni siis hyvin. Nyt pitäis vaan vieraiden koirien kanssa uskaltautua vähän ottamaan tuota etäisyyttä.
Seuraaminen meni kanssa melko hyvin. Tähän meidän täytyy nyt panostaa, jotta saadaan siitä tasalaatuisempaa. Käännökset meni hyvin, täyskäännöstä vasempaan täytyy myös vielä hioa. Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen Taavi on kyllä sisäistänyt sen mitä seuraaminen tarkoittaa.
Viikon toisella kerralla harjoiteltiin hyppyä ja kaikkia aikaisemmin tehtyjä liikkeitä. Mä kävin jopa ostamassa kotiharjoittelua varten sellaisen kevyen rimaesteen. Hypyn kohdalla oli mietinnässä se, että pitäiskö opettaa Taavi tulemaan suoraan sivulle vai eteen ja siitä sitten sivulle. Sehän on opetettu luoksetulossa ja muissa aina tulemaan eteen (pk-lajit) ja siitä eri käskyllä sivulle. Ylemmissä luokissa ainakin se merkin kierto tais kuitenkin olla sellainen liike, jossa koiran pitäisi tulla suoraan sivulle. Erottaako se hypyn muista liikkeistä vai sotkeeko sitten vaan jo opittuja juttuja, jos sen ottaa tossa sivulle? Pitää tätäkin pohtia.
Kaikki jutut meni meillä tänään oikein mallikkaasti ja saatiin kisanomaista treeniä liikkurin kanssa. Taavia selvästi häiritsee vieressä kävelevä ja höpöttävä immeinen, harjoitusta siis huimasti lisää kaverien kanssa. Seuraaminen oli tänään liikkurihäiriötä lukuun ottamatta tosi hyvää. Käännökset oli napakoita ja kontakti hyvä. Paikkamakuussakin uskalsin jo ottaa vähän enemmän etäisyyttä. Eikä rivakka sadekaan haitannut, paitsi välillä Taavin silmiin satoi niin, ettei se pystyny kattomaan mua. Kaukoja tehtiin viidestä metristä, onnistuttiin!
Kolmannen kerran aiheena oli liikkestä maahan meno. Tapsu oli kai mökkireissun ja näyttelyn jäljiltä vähän väsy (seliseli) ja seuraaminen oli tänään ihan mitä sattuu... Mutta maahan menot onnistuivat ihan kivasti. Tehtiin niitä peruuttamalla ja eri tavoin kävelemällä, aika vähän seuraamisen yhteydessä. Taavi on tosi herkkä mun äänensävylle, jos se on vähäkin väärä, ei koira painu maahan, vaan jää kattomaan että mitä sä akka höpötät??
Tehtiin myös kaksi toistoa paikkamakuuta. Ensin Tapsa oli tosi hyvä, mutta toisella kerralla vaihdettiin paikkoja ja me mentiin paikalle, jossa edellisellä kerralla oli maannut narttu. Ihan maan haisteluksihan se meni. Huomautettaessä kyllä palautti katsekontaktin, mutta jatkoi pian haistelua. Mitä ihmettä ton kanssa teen?
Vähän myös seurattiin ja se ei tänään oikein onnistunut. Kontakti ei pysynyt ja muutenkin oli väljää menoa. Tehtiin sitten ihan pieniä pätkiä ja ne onnistui kyllä aika hyvin.
Tiistaina Foca ja Hugo kävivät lenkki- ja tokoseurana. Tehtiin kentällä kaikkia alon liikkeitä sekä ruudun ja merkin kierron alkeita. Oli kyllä kiva tehdä Taavin kanssa, kun se keskittyi mun kanssa tekemiseen, vaikka kentällä hääri kaksi muuta koiraa ja kaikki olivat vapaana. Meidän tekeminenkin oli ihan hyvää. Näin tuttujen koirien kanssa uskallan jättää Taavin paikkamakuuseenkin vapaana vaaditun matkan päähän ja hyvinhän se meni, mitä nyt vähän ruohoa piti haistella...
Pelastushakutreeneissä Taaville oli kolme ukkoa, kaikki valmiina. Ekalla lähti hyvin suoraan ja ilmaisu oli hyvä. Toinen etukulmakin meni hyvin ja kuusipöheikön alta löytyi uusi vieras maalimies, jonka luona Taavi malttoi olla pusuttelematta. Jokohan se on ymmärtänyt,että maalimiehiä ei pussailla, olivat ne tuttuja tai ei? Ehkä pikkuhiljaa voisi taas kokeilla sitä, että palkkapurkki on piilossa...
Kolmas lähetys oli ihan hirveä, Taavi kääntyi melkein lähetyksen jälkeen keskilinjan suuntaisesti eikä sitten millään tullut takaisin, vaikka karjuin kuinka. Se siitä hallinnasta. Hirmuisen lenkin se kävi jossain tekemässä ja tuli sitten takaisin. Lähetin sen sitten toiselle puolelle rataa ja eihän se sinne sitten uponnut kunnolla. Vaihdettiin puolta ja sinne upposi, aina noin 150 m asti maalille, ei ollut tien ylitykset eikä muutkaan esteet haitanneet. Hyvin Taavi jaksoi haukkua, vaikka mun saapuminen mm:lle vähän kesti melkoisen matkan päästä. Treenissä oli paljon hyviä juttuja, mutta jotenkin siitä jäi tällä kertaa kuitenkin huono maku. Ens kerralla sitten taas toivottavasti paremmin.
Tän viikon jälkitreeni oli ihan katastrofi, kiitos idiootin koiranohjaajan. (Jälkien vanhetessa tottisteltiin labbiksen ja tanskandogin kanssa ja Tapsu keskittyi tosi hienosti!) Taaville oli pelastusjälkityyppinen jälki, jossa esineitä ja lopussa maalimies (jäljen tekijä ei siis ollut opastamassa meitä).
Janalähtö vähän haparoiva, mutta sitten Tapsu lähti päättäväisesti jäljestämään. Jostain kumman syystä mä olin ymmärtänyt jäljentekijän ohjeen jäljen alun suunnasta väärin (pienenä lohdutuksena kaksi muutakin treeneissä ollutta ymmärsi asian mun kanssa samalla tavalla... ) ja estin päättäväisesti Taavia etenemästä "väärään" suuntaan. Taavi pyrki jäljelle ja minä vastustelin ja yritin saada sitä menemään ihan eri paikkaan ja lopulta vein sen autolle, kun "se ei jäljestä nyt ollenkaan, menee vaan ihan omiaan".
Käytiin jälki läpi jäljentekijän kanssa ja Taavihan oli ollut ihan oikeassa. Meidän treeni oli mun ansiosta siis surkea, mutta kun aina pitää kaikesta löytää jotain positiivista, niin jos tämä nyt sitten vaikka opettaisi taas sitä koiraan luottamista. Kyllä oli paska fiilis ton jälkeen, voi kun osaisin pyytää Taavilta anteeksi!
Sienimetsällä ollessamme alkoi jostain läheltä melkoinen pauke, ilmeisesti armeijan ammuntaharjoituksen... Tässä pari videota Taavin käytöksestä (paukut kuuluu aika huonosti videolla, mutta oikeesti ne oli ihan kunnon jytkyjä) ja nyt sitten viisaammat ja kokeneemmat (ja muutkin) mielipiteitä reaktioista!!! Onko ihan toivoton kouluttaa tuosta pk-koira? Mun mielestä ei vaikuta ollenkaan pahalta ja Tapsu oli hyvin erilainen kuin keväällä kentällä ammutuista laukauksista, joista paineistui selvästi ja pyrki kiireesti karkuun, eikä pystynyt syömään. Tuo oli kyllä melkoinen shokkihoito, kun autolle oli matkaa riittävästi, enkä edes halunnut lähteä ammunnan alettua heti pois, koska ajattelin sen kertovan Taaville, että äkkiä karkuun kun paukkuun. Kävelimme siis rauhallisesti kohti ääntä jonkin aikaa ja teetin Taavilla välillä erilaisia temppuja ja heittelin nameja etsittäväksi ym. sellaista mitä normaalistikin tehdään joskus lenkillä, välillä pysähdyttiin syömään mustikoita.
Viikonloppuna käytiin mökillä sukujuhlissa ja Tapsuli oli oikein iloinen ja rapsutustennälkäinen pieni isäntä! Tein mökillä myös pienen jäljen; pituutta n. 150 m, kuusi esinettä, yksinkulma ja kaarros, ei janalähtöä.Taavi jäljesti oikein hyvin, kaikki esineet löytyivät ja kulma meni hienosti.
Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä lähes kaatosateisessa näyttelykehässä Helsingissä. Oli kyllä niin alavireistä hommaa, ettei mitään rajaa. Mulla oli päällä kolme kerrosta vaatteita, sadepuku ja kumpparit. En tajua miten jotkut pystyy tossa kelissä esittämään koiran minihameess!!
Sateinen ruohokenttä tiesi maan haistelua :/ mut eipä myö kyllä ehitty treenaamaan ollenkaan.
Tuomarina Marja Talvitie ja arvostelu kuului näin:
Erinomainen koko + tyyppi, hyvä riittävän leveäkalloinen pää, hiemat isot, mutta hyvin taittuvat korvat, hyvä runko + ylälinja + takakulmaukset, pysty olkavarsi ja vielä kovin löysät kyynärpäät, liikkuu ahtaasti takaa, hyvin sivulta katsoen, hvä karva.
Tuloksena ERI ja ainoana rotunsa edustajana luokkavoitto.
Viikko aloitettiin metsälenkin yhteydessä tehdyllä esineruutuharjoituksella. Tallotulta kaistaleelta Taavin oli tarkoitus hakea kolmesta esineestä kaksi. Ja niinhän se tekikin. Vauhti ei taas päätä huimannut, mutta kyllä se mulle kaksi esinettä toi.
Lenkin jälkeen mentiin kentälle tekemään paikkamakuu ja seuraamisharjoituksia. Paikkiksessa häiriönä kultsu, flätti ja pyöri siellä kentän laidalla yks sakemannipentukin. Tänään uskaltauduin jättämään Tahvon vapaana makuuseen ja isot koirat tekivät häiriötä; luoksetuloja, jättäviä, haukkumista, Taavin kiertämistä... ei ongelmaa. Sitten käännyin selin Taaviin ja homma jatkui, ei ongelmaa tässäkään, mutta kun menin nunnaamaan penneliä, oli se mustis-Taaville liikaa ja se pinkoi mun ja pennun luo. Napakka palautus paikkikseen ja nyt sain nunnuttaa pientä ihan rauhassa. Koko harjoituksen ajan välipalkkasin isompien häiriöiden jälkeen ja kehuin muutenkin.
Seuraaminen oli aluksi vähän haahuilua, mutta vire parani hetken päästä. Oikein hyviä käännöksiä tehtiin ja jättäviäkin vähän harjoiteltiin. Henkilöryhmä oli vaikea, mutta pienellä namiavustuksella saatiin sekin onnistumaan hyvin. Hyvää harjoitusta taasen!
Pari pönötyskuvaa, kuvaaja Aina Larsen:
Tokokurssi alkoi taas paikkamakuulla. Taavi keskellä, välit ainakin neljä metriä. Naapuripaikan viehkeä collienarttu kiinnosta Tapsua kovasti ja nenä pitkällään se sinne kuikuili, mutta ei liikkunut yhtään. Oisko jollain hyvää vinkkejä tuohon vilkuiluun ja nuuskimiseen puuttumiseksi? Nyt olen yrittänyt kiinnittää Taavin huomion itseeni jollain äänellä ja kehunut sitten minuun kohdistuvasta keskittymisestä.
Tehtiin toinenkin toisto paikkista ja silloin Taavi malttoi jo paremiin keskittyä minuun eikä vieruskaveriin.
Tämän kerran varsinaisena aiheena oli kaukokäskyt. Ollaan treenattu niitä jonkun verran sen keväisen tokosemman jälkeen ja ne onkin ihan hyvällä mallilla. Taavin tulisi pitää takajalat paikallaan kaukojen aikana. Suurimmaksi osaksi teen harjoitukset ihan läheltä Taavia, namikädellä ohjaten oikeat liikeradat, mutta kyllä muutama toisto onnistuu sieltä aloluokassa vaaditusta kahdesta metristä. Kauempana ollessani joudun vielä käyttämään "voimakasta" käsikäskyä ja kurssin vetäjän mukaan osa tuomareista saattaa tästä vähentää pisteitä. No toistaseksi ainakin mulle riittää hyvät vaihdot!
Seuraamista tehtiin myös kaikilla käännösvariaatioilla. Tapsu jo tässä vaiheessa iltaa vähän jätätti, mutta saatiin kyllä kaikki käännökset onnistumaan. Mun täytyy edelleen kiinnittää huomioita siihen miten kävelen ja miten teen käännökset. On se vaan vaikeaa kävellä oikein... ja tänään törmäsin täyskäännökseen oikealle, olipa vaikea =P! Pk-puolella kun ei saa tuollaista tehdä niin ei ollut tullut ennen vastaan.
Lauantaina pitkästä aikaa mejäilyä. 18 h vanha jälki. Alkumakaus tutkittiin tarkkaan, kuten kaikissa kolmessa kulmassa olleet makauksetkin, mutta muuten tän päivä jäljestys oli vähän sinne päin. Ajoittain mentiin tosi hyvin ja sitten välillä taas vähän haahuiltiin. Alkupätkä oli tälläkin kertaa vaikein. Mittaa jäljellä oli n. 700 m ja aikaa meni puolisen tuntia.
Sunnuntaina meillä oli pitkä päivä ja se kyllä näkyi. Aloitimme pk-haulla. Tapsalle kolme ukkoa ja tyhjä. Etukulmat muistikuvina. Taavi lähti kuin ohjus, ilmaisut olivat hyvät sekä piilolla että avoukolla. Etukulmien jälkeen tyhjä, joka oli oikein hyvä ja sitten viimeinen ukko taputusavulla. Viimeksi tyhjän jälkeinen lähtö oli vaikea, nyt Taavi lähti tosi hyvin. Tänään en harrastanut ollenkaan hallintaa. Oikein hyvä treeni!
Hakutreeneistä ajoin suoraan Pietan luo ja tehtiin koirille jäljet. Jälkien vanhetessä tokoiltiin. Taaville kaikki aloliikkeet ja vähän ruudun alkeita.
Paikkamakuu meni Focan kanssa oikein hyvin. Hugo taisi pitää taustalla huolen äänihäiriöistä :). Seuraamisessa Taavi vilkuili vähän väliä liikkurina toiminutta Pietaa, joten näitä huutelevia ihmisiä tarvimme selvästi lisää harjoituksiin. Muutenkin seuraaminen saisi olla parempaa, mutta ei se ihan huonoakaan ollut. Ekaa kertaa kokeiltiin uusien sääntöjen hyppyä ja se meni kuin vanhalta tekijältä! Myös pito ja kaukot meni hyvin. Luoksetulo saisi olla vauhdikkaampi, mut en kyllä usko, että saan Taavia koskaan juoksemaan mun luo ihan täysillä, kun se on sellainen loikkija. Liikkeestä maahan oli ok. Kuvat Pieta Luukkonen:
Ruutua tehtiin niin, että Taavi näki kun vein sinne namia ja sitten lähetin sen ruutuun ja menin itse perässä palkkaamaan lisää. Ekalla kerralla Tahvo enemmänkin haisteli ruutunauhoja ja ihmettili ja lopulta löysi namitkin. Toinen kerta meni jo paremmin. Kiitos treeniseurasta Pieta!
Focan tehdessä omaa suoritustaan oli Taavi paikkamakuussa. Se meni muuten hyvin, mutta Focan luoksetulossa Taavi pinkoi Focan perässä minkä kerkesi... Tehtiin sit niin, että olin ihan Taavin vieressä ja palkkasin ja näin se onnistui. Erityisen tyytyväinen näissä treeneissä olin siihen, että vaikka koirat ensin rälläsivät keskenään pihalla, oli Taavi hyvin työmoodissa, kun aloitettiin tokohommat.
Leikkiessä ja tokoillessa jälket vanheni ja sitten oli niiden vuoro. Taavi taisi olla jo aika väsy, kun hommasta ei tullut oikein mitään. Jana ja jälki ensimmäiselle kulmalle meni hyvin ja eka esinekin kulman jälkeen löytyi. Sen jälkeen koko homma oli enemmän tai vähemmän haahuilua. Taavi kyllä jäljesti kovasti, mut ei se mun jälkeä mennyt. Kuudesta esineestä löytyi kolme ja muutenkin homma oli tosi surkeeta. Laitan sen pitkän päivän piikkiin.
Yllä mainittujen hommien lisäksi ollaan tietysti uitu ja tottisteltu omineen milloin missäkin. Kokeiltiin tottista myös moottorisahan säestyksellä. Tämä ei niin korvia hivelevä ääni ei vaikuttanut meidän touhuihin ollenkaan.
Alla pari videota edellisen postauksen peltojäljistä. Kuvaaja sähläs kameransa kanssa sen verran, että jälki ei tullut yhteen pätkään ja välistä puuttuu osa, mut ei anneta sen haitata!
Maanantaina aloitettiin viikko omatoimitottistreenillä. Aluksi vietiin eteenmenopurkki nurmikentän laidalle ja sieltä tultiin erilaisin kiemurakuvioin seurauttaen takaisin. Nurmikentästä huolimatta tänään kontakti oli kohtuu hyvää. Maan haistelua ei ollut tänään ollenkaan! Matkalla tehtiin myös liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan. Tuo istuminen ei nyt meinaa onnistua vaan paljon hinkattu maahan meno vie voiton. Avuilla sitten yritin korjata asiaa, tätä täytyy työstää jatkossa.
Tehtiin myös harjoitusA-estettä. Jätin Taavin istumaan ja menin itse esteen toiselle puolelle ja kapusin sitä vastaan. Tapsu kiipeää ja tulee alas ihan nätisti. Alastulossa ohjasin sitä namikädellä tulemaan rauhallisesti alas asti. Toimi hyvin ja tehtiin muutama toisto. Sitten tehtiin vielä pieni pätkä seuruuta ja sitten eteen lähetys. Ei ollut purkki unohtunut, vauhti oli kova! Vapautus ennen purkille ehtimistä.
Aina kun jälkiryhmämme on ollut pellolla treenaamassa, olen minä ollut töissä tai muuten estynyt. Peltojälki kuiten kiinnostaa kovasti, siitä saisi varmasti tarkkuuta metsäänkin. Tein sitten illalla omineni lähipellolle lähes ohjeiden mukaan jäljen. Jälki oli suora ja osittain namitettu. Alussa namia joka askeleella, välillä ei namia ollenkaan ja sitten välillä joka kolmannella askeleella. Näitä namituksia vaihdellen tein noin 50 m jäljen, joka oli tallottu vähän hinkkaavin lyhyin askelin. Jälki vanheni puolisen tuntia ja Taavi ajoi sen pannassa niin, että liina meni sen jälkojen välistä ja mä olin liinassa kiinni heti perstuntumassa.
Taavi jäljesti muistaakseni ehkä ekan tai maksimissaan toisen peltojälkensä minusta oikein hyvin. Nuuskutus oli ainakin todella kova ja se myös malttoi pienen jarruttelun avustuksella haistaa lähes joka askeleen. Näitä teemme varmasti lisää tämän kesän aikana!
Superhieno jälkipaalu!!
Tiistaina pelastushakutreeneissä neljä valmista ukko. Kaksi vierasta mm, yhdelle ukolle tien ylitys. Kaikki ukot syvällä, n. 70 metrissä. Keli tuulinen ja vähän sateinen.
Molemmilta etukulmilta jouduin kutsumaan Taavin kerran takaisin liian nopean kääntymisen vuoksi. Uusilla lähetyksillä meni hyvin. Ilmaisut olivat hyvät, toinen mm haukutti Tapsaa oikein urakalla ja sehän paukutti suu vaahdossa. Tien ylityskään ei tuottanut mitään ongelmia. Kaksi viimeistä ukkoa mentiin hyvillä suorilla pistoilla eikä edes näitä vieraita käyty pussailemassa. Oikein hyvä treeni ja hallintakin oli tänään aika hyvää.
Keskiviikkona oltiin jälkiporukalla treenimässä. Taaville koemainen pelastusjälki; pituutta vajaa kilometri, neljä esinettä, kolme keppiä ja lopussa maalimies! Jälki vanheni puolitoista tuntia, keli oli tuuleton sadekeli ja janalla oli mittaa vajaa kymmenen metriä.
Jana meni hyvin, Taavi lähti suoraan oikeaan suntaan ja siitä alkoi koko jäljen mittainen junamaisen tasainen eteneminen. Jäljellä oli kaksi leveän polun/kapean tien ylitystä, jotka oli merkitty maahan ja kyllä mentiin niin jäljen päällä kuin olla ja voi. Jarruttelin taas aika kovasti koko matkan, se selvästi parantaa tarkkuutta.
Kaikki kepit ja esineet löytyivät myös ja niiden ilmaisut olivat hyvät ja selkeät. Maalimies jäljen lopussa oli vähän jännä juttu, mutta yhden epävarman haukahduksen jälkeen Tapsa otti muutaman varovaisen askeleen ja sitten se jo lipokin maalimiehen naaman. Kyllä oli poika palkkansa ansainnut!!
Jälkien vanhetessa tehtiin vähän tottista. Tapsulle paikkamakuuta liinassa, häiriönä dopperi ja tanskandoggi. Doggi tuotti vähän ääntelyä ja pienen haukahduksen, mutta hievahtamatta Tapsu pysyi maassa. Välipalkkasin ja muistutelin välillä maassa olosta käskyllä. Tänään häiriökoirat eivät olleet kovin lähellä. Seurattiin myös vähän ja Tapsu oli oikein inkokas seuraaja, mutta tuosta paikkiksesta ei jostain syystä jäänyt kovin hyvä maku.
Torstaina oli meidän ekat tokotreenit meidän uudella tohoryhmällä, jee! Ei meitä ollu kyllä kun kaksi kolmella koiralla, kun yhellä koiralla on yskä ja toinen ei muuten vaan päässy. Mut se ei menoa haitannu, hyvät treenit saatiin aikaiseksi.
Ensin paikkamakuu, jossa meillä oli kaverina kaksi belgiä. Taavi oli reunassa ja sidoin sen tolppaan. Pitäis kohta oikeesti uskaltaa pitää sitä vapaana paikkiksessa... Kyllä se kattelee muita ja nuuhkii ilmaa, mut ei sillä tälläkään kertaa ollut elettäkään lähteä mihinkään.
Sitten seurattiin porukalla. Millan kepo seuruutti niiden toista koiraa, niin saatiin häiriöö enempi. Belgeillä oli vielä vinkupallotkin ja kaikkea =)! Alku oli Taaville tosi vaikea ja kun kentän laidassa oli trektorikin metsätöissä. Pyrrin pää pyöri aluksi niin kovin, mutta hetken päästä se jo malttoi keskittyä minuunkin. Tehtiin ihan hyviä pätkiä. Tätä lisää!
Sitten käytiin koeliikkeet alokasluokasta uusin säännöin läpi. Miljoona pikkukysymystä uusista säännöistä nousi heti pintaan... Seuraamisen mä tein kuitenkin hihnassa, jotta pääsin korjaamaan mahdollista haahuilia. Seuruuta täytyy treeniä tosi paljon. Liikkestä maahan menossa Tapsa jäi seisomaan?! Meillä on enempi ollu ongelmana se, että oli käsky mikä tahansa, Taavi menee aina maahan. No toisella käskyllä se sit painui alas.
Kuvat Milla Ristola
Luoksetulo oli hyvä, vauhtia vois kai aina olla vähän enempi. Tehtiin yks luoksari sit vielä niin, että juoksin karkuun, jos se vaikka tois vauhtia.
Kapulan pidossa ei ongelmia. Tapsu tarttuu kapulaan hanakasti, irrottamista pitää vielä varmistella, ettei se irrota liian aikaisin. Nyt ei irrottanut. Kaukoja ollaan vähän tehty kotona, ne onnistuu tai sit ei... Olen käyttäny niissä englanninkielisiä käskyjä ja käsimerkkejä, mut ne ei ole vielä niin selkärangassa, että olisin tällä kertaa muistanu. Meni siis suomeksi ja käsimerkkikin unohtui maahan menossa... treeniä siis lisää mulle.
Estettä meillä ei nyt ollut, niin ei päästy sitä kokeilemaan, mut eiköhön se pienellä hionnalla tule onnistumaan. Bomuksena kokeiltiin merkin kiertoa, idea siitäkin on jo kylvetty pyrrin päähän!
lopuksi kepon halit
Perjantaina innostuin vielä tallomaan viikon toisen peltojäljen. Pituutta tuplasti alkuviikon jälkeen nähden eli ehkä semmoinen sata metriä ja siinä oli yksi loiva kulma. Namitusta välillä joka askeleella ja välillä ei ollenkaan. (Neuvottiin namittamaan joka askel, mut en vaan halua semmosia määriä kuivaruokaa Taaville, kun siitä tulis. Joo tiedän, olen vähän skitso ruokajuttujen kanssa...). Jälki vanheni puolitoista tuntia.
Taavi jäljesti tosi hyvin. Se oli tarkka ja innokas, aika lailla sai välillä jarrutella. Tää tekee varmasti hyvää meidän jäljestystarkkuudelle.
Lauantaina alkoi sitten se tokokurssi. Toivottavasti ei jää montaa kertaa välistä. Aluksi meille näytettiin mallisuoritus alo-luokan liikkeistä. Eihän ne mitään vaikeita ole ja kunhan saan paikkamakuuseen varmuutta, ollaan ihan valmiita kisaamaan.
Ensin tehtiin paikkamakuuta rivissä. Taavi reunassa ja vieressä pyreneittenkoira (!). Tosi hyvin Taavi oli. Se oli muutenkin koko kaksi tuntia kestäneiden treenien ajan hirveän rento ja rauhallinen muista koirista huolimatta (lopussa tuli pieni rähäkkä aussiuroksen kanssa, mutta aussi oli koko kaksituntisen haastanut Taavia ja vähän jo alkoi olla väsykin pitkän kentällä olon jälkeen), joten meidän sivistystreenit on kai tuottaneet jonkinlaista tulosta ja olen aikas tyytyväinen Tapsuun noin niinkuin yleisesti.
Maahanmenoja tehtiin sitten eri variaatioilla useampi ja sitten vielä paikkis rivissä. Nyt Taavi oli keskellä niin, että sen vierellä oli iso valkoinen ja collie. Kurssi lähtee aika perusteista ja meillä moni asia on jo hanskassa, mutta ei se harjoittelutauon jälkeen tee yhtään huonoa tehä asioita ihan pikkupätkissä ja tosi helposti. Maahanmenon ja sieltä perusasentoon tulon lisäksi treenittiin seuruuta erilaisin kuvioin; lähtöjä, kontaktin pysymistä, kaikkia käännöksiä, eri vauhteja...
Nyt on lorvailtu ihan urakalla, joten pikku hiljaa pitäisi taas aktivoitua johonkin järkevään toimintaan. Uimassa on tietysti käyty ahkeraan ja pitkillä metsälenkeillä. Edes sinne ihmisten ilmoille ei olla jaksettu lähteä....
Tuumasta toimeen siis! Viime viikon torstaina käytiin esineruutuilemassa yhen kaverin kanssa. Tapsa oli loistava! Onhan tuossa vielä matkaa kisasuoritukseen, mutta se ei ole koskaan aiemmin tehnyt ruudussa noin hyvin töitä!
Kaveri vähän hetsas ensin lelulla ja meni sitten huudellen ja lelua heikutellen metsään. Kun kaveri ehti pois alueelta, lähetin Taavin ruutuun. Ja se etsi, haki ihan selvästi nenällään. Tehtiin kaksi toistoa. Toivottavasti Tapsun päässä alkaisi pikku hiljaa lamppu syttymään tämänkin homman suhteen. En ole ruututreenien jälkeen koskaan ollut näin tyytyväinen!
Sunnuntaina tein lähimetsään jäljen. Pituutta puolisen kilometriä, vanheni 2 h, janan pituus kymmenen metriä, kuusi esinettä/keppiä. Jälki sisälsi metsää ja kalliota sekä yhden hullunkierron kivikasan ympäri, lisäksi useita kulmia ja muita kiemuroita. Keli lämmin kuiva vienotuulinen kesäsää.
Jana meni aikas hyvin, pieni tarkistus takajäljen suuntaan, mutta hyvin Taavi vaihtoi suunnan oikeaksi. Tänään vauhti ei ollut hirveän kova (olisko lämmin keli jo vaikuttanut?), joten suurempaan jarrutteluun ei ollut tarvetta. En myöskään ollut merkannut jälkeä, joten mun alitajuinen ohjaava vaikutus oli toivottavasti pienempi. Jatkossa täytyy tehdä vain näitä merkkaamattomia jälkiä.
Hyvin Taavi jäljesti, kiersi jopa hulkunkierron, vaikka en olis uskonut sen onnistuvan. Luota siis koiraasi!! Yksi esine jäi löytymättä, sen verran kallio-osuus metsän keskellä hämäsi. Metsästä kalliolle siirtyminen meni vielä ihan ok, mutta takaisin metsään meno kallion jälkeen pisti sitten vähän hakemaan jälkeä ja tuossa se esinekin sitten jäi nostamatta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä suoritus!
Tiistaina pelastuhakutreeneissä neljä valmista ukkoa. Eka oikein hyvä, toiselle olivat tehneet killerin. Mm. oli muutaman metrin päässä keskilinjalta. Ekalta ukolta tullessa Taavi jo vähän yritti varastaa lähtöä, mutta totteli kuitenkin hyvin. Eikä se mennyt halpaan, vaan poimi ukon heti siitä keskilinjan kupeesta! Tehtiin myös yksi tahaton tyhjä, vaikkakin Taavi meni vähän takaisinpäin radalla. Kaksi löytöä loppuun hyvillä ilmaisuilla. Oikein kiva treeni.
Kotiin päästyämme tein vielä esineruututreenin: vein kolme esinettä pistomaisesti metsään ja jokaisen viennin jälkeen lähetys. Taas Tapsu lähtii tosi hyvin ja etsi kaikki kolme esinettä hyvin. Meidän esineruututreeniksi tosi hyvä suoritus!
Keskiviikkona aamusella käytiin minitottistelemassa sakemanniuroksen kanssa. Lähinnä me keskityttiin paikkamakuuseen. Onnistuttiin siinä. Vähan seuraamistakin tehtiin ihan kivalla vireellä ja jättävinä maahan meno ja istuminen. Istumissa meni maahan, yritin korjata asiaa tekemällä uudestaa pysähdyksellä. Näin jäi istumaan.
Video tämänkertaisesta häiriöpaikkiksesta, koska kukaan ei kuitenkaan usko (en edes minä) että Taavi pysyy hienosti paikallaan:
Tottistelun jälkeen käytiin vielä metsässä vähän lenkillä poikien kanssa.
Iltapäivällä saatiin yllätysvieraita, kun vanhat ystävät Äijä ja Hippu piipahtivat kylään. Ihan selvästi koirat tunsivat toisensa, vaikka aikaa edellisestä leikkihetkestä onkin jo vierähtänyt. Kolmikolla oli kovin kivaa!
Keskiviikkona iltasella mentiin vielä pk-hakutreeneihin. Taavilla ohjelmassa kolme ukko ja yksi tyhjä. Ei olla noita tyhjiä juurikaan vielä treenattu, ainakaan tarkoituksella, joten kai sekin homma on aloitettava.
Ensin molempiin etukulmiin ukot muistikuvina, joista toinen mm oli umpipiilossa. Molemmat maalimiehet olivat meille myös uusia tuttavuuksia, joten riski naamanlipomiselle oli suuri. Pidettiin siis avoukoilla purkki näkyvissä, jotta haukku kohdistuisi siihen. Ensimmäinen etukulman muistikuvalla tehty avoukko oli hyvä; vauhdikas suora pisto ilman lipomisia. Lähellä Taavi oli kyllä käynyt haistamassa, mutta oli nopeasti ottanut loikan taakse ja aloittanut ilmaisun.
Toisen etukulman ukko oli myös näytetty muistikuvana aikaisemmin ja se oli umpparissa. Todella hyvin lähti Taavi tällekin ukkelille. Ilmaisun aloitus kesti hetken, kun piiloa piti vähän haistella. Hyvä ilmaisu sieltä kuitenkin tuli ja päästyäni paikalle otin Taavin hallintaan. Sitten oli vuorossa se suunniteltu tyhjä. Taavi lähti hyvin, mutta noin 20 m päässä se kääntyi radan suuntaisesti. Korjasi kuitenkin suunnan ennen kuin ehdin puuttua asiaan. Taavi taisi lopulta mennä aika lailla takaviistoon, mutta tulikuitenkin keskilinjalle takaisin hyvän matkaa edessäpäin pienen huutelun avustamana. Rata oli niin pusikkoinen, ettei sen etenemistä oikein nähnyt.
Tyhjän jälkeen Taavin lähetettiin viimeiselle ukolle. Sinne se ei uponnut ihan niin kovalla vauhdilla kuin aikaisemmille ukoille ja jouduin ottamaan sen pari kertaa takaisin, kun se kääntyi niin lähellä keskilinjaa rataa eteenpäin. Lähetin uudestaan syvemmältä. Ensi kerralla täytyy muistaa, että tyhjän jälkeen on jokin nostattava ukko, jotta saadaan suunta ja vauhti oikeaski.
Lauantaina käytiin heti aamutuimaan tekemässä jäljet Taaville ja Focalle. Jälkien vanhetessa käytiin vähän käpsyttelemässä.
Taavin jälki vanheni tunnin verran, pituutta sillä oli puolisen kilometriä, esineitä seitsemän, pari kulmjaa ja yksi piikki. Jana oli reilun viisi metriä ja keli lähes helteinen keäspäivä.
Jana meni hyvin, Taavi lähti suoraan oikeaan suuntaan. Alkupätkä jäljestystä oli vähän haahuilevaa ja ensimmäinen esinekin jäi nostamatta, mutta kun päästiin vaikeasta metsäkoneurasta metsän puolelle, löytyi jäljestykseen rytmi. Mentiin hyvin piikille asti, jossa Taavin piti tehdä useampi tarkistuslenkki ennen oikean suunnan löytymistä. Tämän jalkeen taas jatkettiin määrätietoisesti. Kulmat meni hyvin ja jarrutella sain taas jonkin verran. Olisikohan alkujälkikin mennyt paremmin, jos olisin himmaillut enemmän? Hyvä suoritus lähes helteisenä päivänä koirakaverilenkin jälkeen!
Focakin löysi oman palkkapurkkinsa jälkensä päästä
Sen lisäksi, että hommasin vähän tokokamoja itselleni, ilmoittauduin myös tokokurssille, jonka olisi tarkoitus toteutua tässä heinä - elokuun aikana jos vain osanottajia saadaan tarpeeksi. Myös parin kaverin kanssa, jotka myöskään eivät ole saaneet tokoryhmäpaikkaa, olemme suunnitelleet kimppatreenaamisen aloittamista. Toivottavasti saadaan homma toimimaan, tarvisin nimittäin aika lailla jeesiä kuitenkin, eikä ehkä tarvisi sitten niin paljon korjailla, kun olis joku edes vähän kokeneempi perään katsomassa.
Tämmöistä sälää tuli hommattua. Kun meitä ei kerran huolita mihinkään tokoryhmään treenaamaan, niin kai se on jotain yritettävä ittekseen saada aikaan...
Loppukevennyksenä video siitä, miten "ahne" pyrri syö. Meillähän on tuo syöminen aina ollut vähän niin ja näin. Paastopäiviä tulee Taavin omasta tahdosta vähän enemmän kuin mitä itse sillä haluaisin olevan ja kuppiin jää usein osa ruoasta syömättä. Mutta en tästä jaksa murehtia, kun koira on kuitenkin terve, karva kiiltää ja se jaksaa touhuta. Hieman taitaa olla myös sukuvika tuo huono syöminen.
