maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen 2015

Pitkäperjantaina käytiin patikoimassa Kuukkelin kierroksella, mulle matkaa kertyi viitisentoista kilometriä ja Taaville varmasti tuplasti. Paikoin oli vielä Salpausselän pohjoispuolella huomattavasti enemmän lunta kuin mihin täällä eteläpuolella oli jo tottunut ja vähän meni välillä raskaaksi matkan teko, mutta hyvin jaksettiin molemmat.




Lauantaina pelastushaussa meille oli tarjolla kokeenomainen treeni. Alueena metsä, jossa aika hyvä näkyvyys, toisella puolella tosin ennen alueen reunaa nousi kalliot vähän ylemmäksi ja toivat haastetta mukavasti. Keli vähän plussalla ja tuulta aika sopivasti.

En tiennyt 'kadonneiden korvasienestäjien' tarkkaa määrää, heitä oli kuitenkin useampia eksyksissä noin 150 x 300 m alueella. Lähetin Taavin ensin etukulmaan, mutta se kaartoi vähän radalla eteenpäin nostaen sieltä hienosti yhden kadonnen kivenkolosta. Toisen lähetyksen tein toiseen etukulmaan ja sieltäkin löytyi ukko. Palasin jälkiäni vielä alueen etureunaan ja lähetin uudestaan etukulmaan, kun se äsken jäi Taavilta käymättä. Ja niinhän siinä kävi, että siellä oli kallion laella piilossa yksi sienestäjä!

Sitten lähettelin Taavia puolelta toisella edeten itse radalla ainakin omasta mielestä ihan reilusti. Vastatuulen puollelle Taavi ei niin hyvin tänään uponnu, meni kuitenkin lähes sen 50 m. Sieltä puolelta se löysi aika aikaisessa vaiheessa aivan takakulmassa olleen teltan, jossa oli myös maalimies. Tapsu meinas mennä ensin läpi teltasta ja sitten vasta aloitti ilmaisun. Taas sain palata melkoisen matkan metsää pitkin takaisin keskilinjalle. Tuon löydön jälkeen Taavi ei mennyt niin hyvin vastatuulen puollelle, kai se oli jotodennut sen tyhjäksi?

Myötätuulen puolle sain lähetellä pariin otteeseen lähes samasta paikasta, että sain Taavin nousemaan ylös kalliolle, mutta se kyllä kannatti, sillä viides ukko oli kaukana ylhäällä kalliolla.

Ilmaisut olivat todella hyviä. Ei mitään hapuilua tai kuseskelua, vaan vaativaa hyvää rytmikästä haukkua.  Ja maalimiehillä viimeistä lukuun ottamatta otin Taavin sivulle ja se sai palkan vasta hetken odoteltuaan, että maalimies kömpii ylös ja kaivelee palkat. Ja mikä parasta, Tapsu oli mulla melkoisen hyvin hallinnassa maalimiehiltä keskilinjalle tultaessa, ei tarvinnu pitää sitä hihnassa kiskomassa :) Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta nää oli todella hyvät treenit! Jäi hirmuisen hyvä mieli sekä omasta että koiran tekemisestä, sillä moottori ei tuolta koiralta tunnu tähän hommaan ihan heti loppuvan. Eilisen rankan patikoinnin jälkeen se jaksoi kuitenkin tehdä hurjasti töitä ja vaikkei maasto tänään ollut hirmuisen vaikea, oli siinä tekemistä kuitenkin ja treenillä tuli kestoakin ihan kiitettävästi. Mä niin, ja Tapsu kanssa, tykätään tästä hommasta kyllä tosi paljon!

Ihan loistava harjoitus. Tosi vaikea mulle (mistä lähetän koiran? Paljonko etenen lähetysten välillä? Milloin jokin alue on varmasti katsottu vai vieläkö pitäisi tarkistaa? Koiranlukutaito!! Ja missä helkkarissa se keskilinja menee?)ja paljon töitä Taaville. Taavi teki hienosti monta tyhjää pistoa, vaikkei ne sellaisia suoria laatikkomaisia pistoja olleetkaan. Mutta pelastuspuolella onneksi tärkeintä on ihmisten löytyminen eikä kaavamainen (aivoton) eteneminen. Jos koira kerran saa hajun, niin tyhmäähän se on olla sinne menemättä. Niissä kaavamaisissa suorissa pistoissa on toki se hyvä puoli, että niillä voi varmistaa koko alueen läpi käynnin. Mutta sainpas mäkin tänään Taavin menemään sinne minne halusin, vaikkakin se välillä vaati pari uusintayritystä.


Sunnuntaina avattiin jälkikausi virallisesti kaatiskukkulalla. Taaville noin sadan metrin mittainen suora jälki, jolla kuusi keppiä/esinettä. Jälki vanheni n. 40 min ja jäljellä oli melko kova takatuuli. Kyllä meni hienosti! Kaikki esineet ja kepit löytyivät hienosti ja muutenkin melko tarkkaa jäljestystä. Kovasti joutui kyllä jarruttamaan ja ryhmän vetäjän mielestä voisi jarrutella vieläkin enemmän. Hän myös epäili meidän treenanneen salaa kamalasti, mutta ei me olla tehty kuin se yksi jälki helmikuun lopussa. Taavi on varmaankin vaan sen verran aikuistunut ja talven miettinyt juttuja, että tämä(kin) homma sujui paremmin kuin viime vuonna!

Kuvat Tiina Suuronen


"Mä löysin tällasen hammasharjan, niin saanko mä nyt sitä palkkaa?!"



Maanantaina käytiin aamusta siskon koiran kanssa tekemässä vähän paikkamakuutreeniä. Taavi pysyi hienosti koko kaksi minuuttia! Pari kertaa kehuin, kun oli niin hienosti. Tehtiin myös vähän seuraamistä, mutta se oli tänään kyllä niin ala-arvoista, ettei tosikaan; Taavi laahusta kaukana mun takana, ei oikein hommat kiinnostaneet tänään. Tehtiin sitten vielä tuota paikkista uudemman kerran ja nyt niin, että sisko lähti liikkeelle useampaan kertaa Taavin vierestä, ei ongelmia! Ja sitten ne käveli ees taas ja ohi ja vaikka miten Tapsun ympärillä ja Taavi vaan makas hienosti. Kävin palkkailemassa aina välillä. Onnistui sentään tuo paikkamakuu tänään kun muusta tekemisestä ei tullut mitään. Tuota vireystilaa kun oppisin vielä säätelemään, niin ei tulisi tehtyä noita "turhia reissuja" kentälle. Mutta onnistuihan sentään tuo pötköttely =)

Illalla meillä oli vielä BH-kurssi, jossa tänään oli vuorossa kaupunkiosuuden harjoittelu. Häiriökoirana dobberinarttu. Muuten meillä meni ihan hyvin, mutta eihän se ohitus nyt niin kaunista katseltavaa ollut. Otettiin sitten pariin kertaan uudestaan ja saatiin ihan hyviä suorituksia. Kurssin vetäjä kyllä sanoi, ettei se ensimmäinenkään pieni rähjäys nyt niin kamalan paha ollut ja treenillä saadaan tuokin ongelma kuosiin. Toivottavasti näin on! Ja varmasti paljon on myös siitä kiinni, että itse varmasti vähän jännityn joka kerta ohitustilanteissa ja näin provosoin Taavia rähjäämään...

Myös ihmiset kiinnosti siinä puhutteluvaiheessa Taavia. Mun pitää vain laittaa se aina istumaan ja reagoida nopeammin ja tiukemmin siihen, jos se meinaa nousta haistelemaan. Ohi ajeleva pyörä tai kävelevät ihmiset eivät Taavia juurikaan kiinnostaneet ja se yksin jättö, jota jännäsin ehkä eniten, meni ihan superhyvin. Siinä se oli vaan tönöttänyt, eikä ihmiset, koira tai pyöräilijä olleet kiinnostaneet.

Tehtiin lopuksi vielä ohitusharjoituksia ja nyt ne menivät oikein mallikkaasti. Taavi jopa vähän väisti katsellaan dobberia. Täytyisi nyt vaan päästä paljon harjoittelemaan kivojen koirien kanssa noita ohituksia...


Siinä ne pääsiäisen pyhät sitten vierähtivätkin. Ollaan Taavin kanssa molemmat aika väsyjä, niin paljon tuli touhuttua ja vieraitakin meillä kävi paljon pyhien aikaan, joten kyllähän sekin pientä pyrriäistä vähän varmasti väsyttää. Vieraat kun ovat vähän jänniä, mutta kuitenkin niin kivoja. Taavi oli oikein hieno isäntä vieraille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti