Lämmin syksy jatkuu

Lauantaina lyhyet jäljet molemmille. Jäljet oli kolme tuntia vanhoja, keli tuulinen ja aurinkoinen.

Taaville 300 metriä neljällä esineellä, ei nostoa. Eipä siitä paljoa ole sanottavaa, varmaa tekemistä alusta loppuun. Pappajälki on kyllä ihan parasta!

Sinnin jälki oli 700 m ja esineitä oli kuusi. Jälkeä talloessani mietin, että tästä ei varmaan tule mitään, kun oli niin paljon tuoreita hirvenjälkiä ja osa maastosta oli melkoista pöheikköä.

Nostomatkaa n. 50 metriä ja mulla ei kyllä ollu hajuakaan, että missä vaiheessa Sinni nosti jäljen, mut niin vain se lähti jäljen suuntaan ja alku ekalle esineelle asti meni oikein hyvin. Esineeltä lähtö oli vähän huono ja Sinni jatkoi enemmän ilmavainuisesti ja menikin kulmasta ohi. Mut jotenkin jäi tunne, että Sinni silti tiesi jäljen sijainnin, sillä kun käskin sitä takaisin jäljelle, niin se palasi jotenkin määrätietoisen oloisena jäljelle ja jatkoi hyvin.

Se osa jälkeä, mitä ennakkoon pidin vaikena, meni superhyvin. Hirvenjäljet ei kiinnostaneet ollenkaan. Viidettä esinettä lukuun ottamatta kaikki esineet hyvin ylös. Pari metriä viidennestä esineestä oli raato, joka kiinnosti Sinniä enemmän kuin jälki. Siitä pieni hairahdus, mutta loppu taas hyvin. Aikaa meni 25 minuuttia.

Jäljessä oli siis huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Paikoitellen Sinni on mun makuun turhan korkeanenäinen, mut ei auta kuin opetella lisää lukemaan sitä. Mahtavaa on se, että mun tekemä jälki taitaa lopultakin ruveta onnistumaan ja voitais ehkä alkaa oikeesti treenaamaan jälkeä kunnolla. Sitä pitää vielä tutkia, että onko Sinnillekin parempi tehdä jälkiä harvakseltaan vai toimisiko sille vähän tiheämpi treenitahti. Työt syö vielä pari viikkoa liikaa mun aikaa, mut jos sit ehtis ja viitsis vaikka vähän enempi kokeilla jälkiäkin, kun suurin jälkiahdistuskin on ehkä selätetty.

Pientä heittoa gepsissä ainakin loppuesineellä...

Löysin tämmösen

Pöheikössä

Hienosti hirvenjäljistä huolimatta

Tää raato kiinnosti jälkeä enemmän

Mut löydettiin kuitenkin loppuesinekin

Sunnuntaina illalla hakuilua ja Sinni aloitti kahdella varsin pätevän oloisella ilmaisulla, jotka tosin oli valeita molemmat. Ei mitään hajua mistä nää johtui. Sitten mentiin loppu hyvin ja saatiin neljä oikein hyvää ilmaisua sekä lähempänä että kauempana olleilta maaleilta, joista yksi oli peitetty. Täytyy nyt seurailla, että rupeaako valeita tulemaan enemmän vai mitä tapahtuu. 

Tiistaina hakuiltiin uudestaan ja tällä kertaa Sinni ei juurikaan kannellut rullaa ja ekat kolme ilmaisua oli ihan superhienoja. Sitten neljäs oli vale. Tai itse asiassa Sinni ilmaisi paikan, jossa oli ollut maalimies eli vanhan hajun. Löytyi se neljäskin sitten, mutta sen kanssa kävi vähän hassusti, kun Sinni sai jalkansa rullan väliin ja edelleen neppari on niin tiukka, ettei se aukea, vaikka Sinnin jalka roikkuu rullassa... Tämä siis vähän sotki kaikkea, mutta noin muuten ihan hyvä vähän pidempi treeni. 

Kaiken kukkuraksi Sinni onnistui jotenkin tiirikoimaan itsensä ulos autosta! Olin kai jättänyt häkin luukun jotenkin huonosti kiinni, mutta silti olen kovin yllättynyt, kun Hinttura ei ole ollut mikään mistään ulos tunkeutuja ja paksissa oli ilmahakakin  kiinni. Onneksi sen pako huomattiin pian, vaikka meitä se oli metsästä tulossa etsimään. 

Pitkästä aikaa päästiin keskiviikkotokoon, aiheena kaukot. Aloitettiin kuitenkin paikkiksella ja Sinni oli superhyvä. Kaukotkin meni vallan mainiosti. Kaikki toistot yli viidestä metristä onnistui hienosti, wuhuu! Lopuksi vielä seuruuta ja sekin oli oikein kivan oloista. Hyvä fiilis jäi väsyneelle ohjaajalle.

Torstaina kimppakenkkiä amHioun, Ainon, Kapun ja Lokin kanssa. Taavi ja Loki ei oikein löytäneet yhteistä säveltä, joten mentiin sit suurin osa lenkistä Tapsu hihnassa vähän muiden jäljessä. Hyvä lenkki silti.

Esinejuttuja ja BH-koe

Edellisen viikon lauantaina koirat kävi fyssarilla. Taavilla ei ollu mitään erikoista, papparainen on hyvässä kunnossa.

Sinni sitten olikin jumissa molempien edestä, enkä ollu tajunnu mitään 😥. Jumia oli lähinnä lantion seudulla ja reisissä. Mut miten en ole huomannu mitään sen liikkeissä tai muussa, huono omistaja olen.

Sunnuntaina purettiin energiaa helteessä omalla pihalla pienellä esine-etsinnällä. Sinnin kanssa ei tätä olla oikeastaan koskaan tehty, pitäis vissiin ruveta...

Etsittiin ensin isompia esineitä ruudun omaisesti pieneltä alueelta ja sitten puolikkaita tulitikkuja tarkkuustyylisesti.

Taavi haki hyvin useamman esineen ja Sinnikin sai vähän jutun juonesta kiinni. 

Tarkkuusruudussa Sinni tosin toi mulle ensin omenan, kun ei heti löyyänyt tikkua. Löytyi se tikkukin sitten pienen hakemisen jälkeen.

Maanataina Sinnin kanssa hakutreeneissä neljä ukkoa lämpimässä melko tuulettomassa kelissä. Sillä on ollut vähän taipumusta kahden ekan ukon jälkeen ruveta himmailemaan ja kolmas ukko on ollut vähän huonompi. Ollaan varmaan liikaa treenattu vain kahdella ukolla. Nyt tarkoituksena mennä joku aika neljällä ukolla ja katsoa, onko sillä vaikutusta.

Ekalta ukolta rullaa tuodessaan Sinni sai todennäköisesti hajun toisesta maalimiehestä ja reitti ekalta ukolta mun luokse oli vallan mielenkiintoinen. Toi kuitenkin lopulta rullan mulle ihan ilman mitään apuja. Myös näyttöreitti kulki lähes rullan tuontia vastaavaa reittiä, mutta hienosti päädyttiin sille maalille, jolta rulla alunperin tuli haettua.

Toka ukko sitten hyvin ja sen jälkeen vähän jaloissa pyörimistä ja muuta laamailua. Kolmas ukko löytyi aika läheltä ja kelpo ilmaisu sieltä. Neljäs ukko meni sitten taas oikein hyvin. 

Katotaan mitä saadaan aikaan, jos jaksetaan jatkossakin mennä aina neljällä maalilla.

Tiistaina nilkka suorana töistä pikaisiin bh-treeneihin. Hihnaseuruu meni hyvi, vapaana seuruu oli haahuilua ja paikkis vallan mallikas. Siruakin luettiin ihan onnistuneesti. 

Torstaina käytiin Sinnin kanssa kylillä harjoittelemassa ohittamista. Yllättäen jopa nähtiin muita koiria. Osa ohituksista oli ihan katastrofaalisia ja osa taas oikein mallisuorituksia. Ei Sinnistä varmaan koskaan tule semmoista hajutonta ja mautonta, mut välillä vähän pienempikin eläytyminen riittäisi.

Lauantaina pieni esineruututreeni Sinnille. On kyllä laji, jota en osaa opettaa ollenkaan. Jotenkin tuntuu etten vaan saa koiraa innostumaan millään tästä lajista. Taavin kanssa tää oli aina vähän kuin etana piimässä -hommaa ja nyt pelkään, että Sinnin kanssa teen tästä samanlaista pakkopullaa...

Koitettiin kuitenkin nyt keskittyä jonkinlaiseen hauskanpitoon ja heittelin vaan esineitä ja Sinni sai hakea ne. Aluksi sitä ei kiinnostanut ollenkaan, mut kyl se sit hokas, että esineen tuomisesta saa namppaa ja innostui vähän. Muutama esine haettiin kauempaa. Sinni istui odottamassa kun vein esineen ja heiluttelin ja huutelin ja sit Sinttura haki ne. 

Tiiataina pikainen tottistreeni paikkiksen ja hihnaseuruun lähtöjen tiimoilta. Meni pääsääntöisesti ihan hyvin.

Torstaina osallistuttiin Sinnin kanssa BH-kokeeseen. Meille arpoutui toinen suoritusvuoro sakemanniuroksen parina. 

Aloitettiin siis paikkiksella ja voi luoja kun taas jännitti, syke oli 110. Saksmanni oli melko äänekäs ja lisäsi mun jännitystä, että kuin Sinni sen kestää. Mut hyvin se kesti ja paikkis oli ihan täydellinen. Oli kuulemma ollut rennon oloinen koko ajan. Hyvä, ettei toisen komennushaukut haitanneet.

Suoritusosuus meni ihan ok. Hihnaseuruu oli yllättävän hyvä, ei tainnu tulla juurikaan mitään sanomista siitä, paitsi henkilöryhmässä, jossa Sinni vähän meinas nuuhkia yhtä henkilöä.

Irtiseuruussa ja jättävissä Sinni tarvi kaikissa kaksi käskyä liikkeelle lähdettäessä, kun jätätti niin pahasti, muuten kohtuullista menoa. Jäävät liikkeet meni hyvi ja luoksetulo oli hyvä. Siitä tosin vähän miinuksia, kun Sinni tulee suoraan sivulle, mutta se on ollut mun harkittu päätös. Kokonaisuutena siis varsin hyvä suoritus ja tottisosuus kirkkaasti läpi.

Kaupunkiosuus meni todella hyvin, mikään vastaantulevista jutuista ei saanut pakkaa hajoamaan ja näin suoritimme BH-kokeen hienosti! Kiitos kaikille järjestäjille ja treenikamuille ❤️

Kuva Tiina Suuronen

Kuva Suvi Lahtinen

Kuva Suvi Lahtinen

Kuva Paul Karesti

Kuva Tiina Suuronen

Tottakai-viikonloppu 2024

Syksyn kohokohta, Tottakai-päivät, oli tänäkin vuonna hauska, rento, tapahtumantäyteinen viikonloppu täynnä ihania ihmisiä ja koiria. Viikonloppua leimasi taas jonkinlainen hallittu kaaos, kun kaikkien koirat on enemmän tai vähemmän koko viikonlopun vapaana suloisessa sekamelskassa. Pennut peuhasi keskenään ja opetteli isojen koirien kanssa puhumaan koiraa. Aikuiset koirat näki vanhoja kavereita, loi uusia suhteita, totesi osan koirista ärsyttäviksi, puhuivat ihastuttavasti koiraa, selvittelivät välejään kohtuullisen sivistyneesti ja kiersivät kaikkien rapsuteltavina. Ihan parasta koirailua!

Kaiken koirailun lisäksi aina myös vähän treeniä koirille ja rotumestaruuskin oli tietysti ratkottava viikonlopun aikana. 

Sinni Hinttu ja Taavi kävivät molemmat hakuilemassa. Sinnille kolme ukkoa ja Taaville kaksi. Sinni oli oma rauhallinen itsensä ja kolmas ukko oli taas vähän vaisu kahden ekan ollessa oikein hyviä. 

Taaville pyysin kahta helppoa hömpöttelyukkoa ja totta kai sain kaksi haastavaa ukkoa. Mut sehän ei Taavia haitannut ja molemmat löytyi hienosti! Paapsu nyt vaan on ihan paras.

Taavi kävi myös tosietsinnällä etsimässä yhden leiriläisen metsään kadonneen äänettömän puhelimen. Hienosti löytyi sekin.

Rotumestaruuskisoissa oli tänä vuonna tehtävänä arjen juttuja; koiran jättämistä odottamaan, ruuan odottamista, toisen koiran ohittamista, koiran kantamista... Lisähaastetta tuli siitä, että ohjaajan piti ennen suoritusta arvioida, miten oma koira suoriutuu tehtävistä. 

Taavi jäi odottamaan rauhassa, mutta tuli koko 5 m liinan mitan mun perässä siinä vaiheessa, kun hävisin nurkan taakse odottamaan. Kolmen minuutin päästä vieras mies kävi hakemassa koiran hihnaan ja toi mulle. Tämä osuus meni oikein hyvin, Taavilla oli vain kova kiire mun luokse. Sitten koeteltiin koiran malttia laittamalla se odottamaan ruokaansa ohjaaja selin koiraan. Taavi oli kovasti vältellyt kuppia puoli minuuttia ja sitten se käveli mun eteen ja tulkitsi kai mun hymyilyn luvaksi syödä ja meni kupille. Koiran ohitus meni kohtuullisen hyvin, annoin yhden namin ohituksen kohdalla ja tästä pieni miinus. Koiran kantaminen ei sitten ollutkaan Taavin mieleen ja kantamismatka oli kovin pitkä. Puolet matkasta Taavi nuoli mun naamaan ja sitten sitä rupes ärsyttämään ja se alkoi rimpuilla vähän ja sitten mä en enää jaksanut kantaa sitä. On muuten yllättävän raskasta kantaa 15 kg koiraa yhtään pidempään.

Sinni olikin sitten oikein mallioppilas ja oli jaetulla ensimmäisellä sijalla Cinan kanssan. Se jäi odottamaan nätisti ja istui paikallaan koko kolme minuuttia ja vieraan miehen matkaan se lähti mielellään. Kiire silläkin oli mun luokse. Ruokaa se odotti niin nätisti, ettei meinannut edes luvan saatuaan mennä kupille. Ohitus suoritettiin oikein mallikkaasti ilman nameja ja kantamisessakin Sinni oli varsin rauhallinen ja edellisestä suorituksestani oppineena yritin mennä mahdollisimman ripeästi melkein juosten, jotta kantoaika olisi matkasta huolimatta mahdollisimman lyhyt ja näin jaksoinkin kantaa Sinniä koko matkan.

Sunnuntaina aamulla leikittiin vielä pihapelejä koirien kanssa. Tämä olikin vallan hauskaa ja vaati koiralta hyvää keskittymistä ja nämä olisi ihan loistavia häiriötreenejä vaikka tokoon tai rallyyn. Leikittiin peiliä, maa-meri-laivaa ja kapteeni käskee leikkejä. Tervapatakin oli listoilla, mutta ei enää jaksettu sitä.