Tottakai-viikonloppu 2024

Syksyn kohokohta, Tottakai-päivät, oli tänäkin vuonna hauska, rento, tapahtumantäyteinen viikonloppu täynnä ihania ihmisiä ja koiria. Viikonloppua leimasi taas jonkinlainen hallittu kaaos, kun kaikkien koirat on enemmän tai vähemmän koko viikonlopun vapaana suloisessa sekamelskassa. Pennut peuhasi keskenään ja opetteli isojen koirien kanssa puhumaan koiraa. Aikuiset koirat näki vanhoja kavereita, loi uusia suhteita, totesi osan koirista ärsyttäviksi, puhuivat ihastuttavasti koiraa, selvittelivät välejään kohtuullisen sivistyneesti ja kiersivät kaikkien rapsuteltavina. Ihan parasta koirailua!

Kaiken koirailun lisäksi aina myös vähän treeniä koirille ja rotumestaruuskin oli tietysti ratkottava viikonlopun aikana. 

Sinni Hinttu ja Taavi kävivät molemmat hakuilemassa. Sinnille kolme ukkoa ja Taaville kaksi. Sinni oli oma rauhallinen itsensä ja kolmas ukko oli taas vähän vaisu kahden ekan ollessa oikein hyviä. 

Taaville pyysin kahta helppoa hömpöttelyukkoa ja totta kai sain kaksi haastavaa ukkoa. Mut sehän ei Taavia haitannut ja molemmat löytyi hienosti! Paapsu nyt vaan on ihan paras.

Taavi kävi myös tosietsinnällä etsimässä yhden leiriläisen metsään kadonneen äänettömän puhelimen. Hienosti löytyi sekin.

Rotumestaruuskisoissa oli tänä vuonna tehtävänä arjen juttuja; koiran jättämistä odottamaan, ruuan odottamista, toisen koiran ohittamista, koiran kantamista... Lisähaastetta tuli siitä, että ohjaajan piti ennen suoritusta arvioida, miten oma koira suoriutuu tehtävistä. 

Taavi jäi odottamaan rauhassa, mutta tuli koko 5 m liinan mitan mun perässä siinä vaiheessa, kun hävisin nurkan taakse odottamaan. Kolmen minuutin päästä vieras mies kävi hakemassa koiran hihnaan ja toi mulle. Tämä osuus meni oikein hyvin, Taavilla oli vain kova kiire mun luokse. Sitten koeteltiin koiran malttia laittamalla se odottamaan ruokaansa ohjaaja selin koiraan. Taavi oli kovasti vältellyt kuppia puoli minuuttia ja sitten se käveli mun eteen ja tulkitsi kai mun hymyilyn luvaksi syödä ja meni kupille. Koiran ohitus meni kohtuullisen hyvin, annoin yhden namin ohituksen kohdalla ja tästä pieni miinus. Koiran kantaminen ei sitten ollutkaan Taavin mieleen ja kantamismatka oli kovin pitkä. Puolet matkasta Taavi nuoli mun naamaan ja sitten sitä rupes ärsyttämään ja se alkoi rimpuilla vähän ja sitten mä en enää jaksanut kantaa sitä. On muuten yllättävän raskasta kantaa 15 kg koiraa yhtään pidempään.

Sinni olikin sitten oikein mallioppilas ja oli jaetulla ensimmäisellä sijalla Cinan kanssan. Se jäi odottamaan nätisti ja istui paikallaan koko kolme minuuttia ja vieraan miehen matkaan se lähti mielellään. Kiire silläkin oli mun luokse. Ruokaa se odotti niin nätisti, ettei meinannut edes luvan saatuaan mennä kupille. Ohitus suoritettiin oikein mallikkaasti ilman nameja ja kantamisessakin Sinni oli varsin rauhallinen ja edellisestä suorituksestani oppineena yritin mennä mahdollisimman ripeästi melkein juosten, jotta kantoaika olisi matkasta huolimatta mahdollisimman lyhyt ja näin jaksoinkin kantaa Sinniä koko matkan.

Sunnuntaina aamulla leikittiin vielä pihapelejä koirien kanssa. Tämä olikin vallan hauskaa ja vaati koiralta hyvää keskittymistä ja nämä olisi ihan loistavia häiriötreenejä vaikka tokoon tai rallyyn. Leikittiin peiliä, maa-meri-laivaa ja kapteeni käskee leikkejä. Tervapatakin oli listoilla, mutta ei enää jaksettu sitä.