Taaville 300 metriä neljällä esineellä, ei nostoa. Eipä siitä paljoa ole sanottavaa, varmaa tekemistä alusta loppuun. Pappajälki on kyllä ihan parasta!
Sinnin jälki oli 700 m ja esineitä oli kuusi. Jälkeä talloessani mietin, että tästä ei varmaan tule mitään, kun oli niin paljon tuoreita hirvenjälkiä ja osa maastosta oli melkoista pöheikköä.
Nostomatkaa n. 50 metriä ja mulla ei kyllä ollu hajuakaan, että missä vaiheessa Sinni nosti jäljen, mut niin vain se lähti jäljen suuntaan ja alku ekalle esineelle asti meni oikein hyvin. Esineeltä lähtö oli vähän huono ja Sinni jatkoi enemmän ilmavainuisesti ja menikin kulmasta ohi. Mut jotenkin jäi tunne, että Sinni silti tiesi jäljen sijainnin, sillä kun käskin sitä takaisin jäljelle, niin se palasi jotenkin määrätietoisen oloisena jäljelle ja jatkoi hyvin.
Se osa jälkeä, mitä ennakkoon pidin vaikena, meni superhyvin. Hirvenjäljet ei kiinnostaneet ollenkaan. Viidettä esinettä lukuun ottamatta kaikki esineet hyvin ylös. Pari metriä viidennestä esineestä oli raato, joka kiinnosti Sinniä enemmän kuin jälki. Siitä pieni hairahdus, mutta loppu taas hyvin. Aikaa meni 25 minuuttia.
Jäljessä oli siis huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Paikoitellen Sinni on mun makuun turhan korkeanenäinen, mut ei auta kuin opetella lisää lukemaan sitä. Mahtavaa on se, että mun tekemä jälki taitaa lopultakin ruveta onnistumaan ja voitais ehkä alkaa oikeesti treenaamaan jälkeä kunnolla. Sitä pitää vielä tutkia, että onko Sinnillekin parempi tehdä jälkiä harvakseltaan vai toimisiko sille vähän tiheämpi treenitahti. Työt syö vielä pari viikkoa liikaa mun aikaa, mut jos sit ehtis ja viitsis vaikka vähän enempi kokeilla jälkiäkin, kun suurin jälkiahdistuskin on ehkä selätetty.
 |
| Pientä heittoa gepsissä ainakin loppuesineellä... |
 |
| Löysin tämmösen |
 |
| Pöheikössä |
 |
| Hienosti hirvenjäljistä huolimatta |
 |
| Tää raato kiinnosti jälkeä enemmän |
 |
| Mut löydettiin kuitenkin loppuesinekin |
Sunnuntaina illalla hakuilua ja Sinni aloitti kahdella varsin pätevän oloisella ilmaisulla, jotka tosin oli valeita molemmat. Ei mitään hajua mistä nää johtui. Sitten mentiin loppu hyvin ja saatiin neljä oikein hyvää ilmaisua sekä lähempänä että kauempana olleilta maaleilta, joista yksi oli peitetty. Täytyy nyt seurailla, että rupeaako valeita tulemaan enemmän vai mitä tapahtuu.
Tiistaina hakuiltiin uudestaan ja tällä kertaa Sinni ei juurikaan kannellut rullaa ja ekat kolme ilmaisua oli ihan superhienoja. Sitten neljäs oli vale. Tai itse asiassa Sinni ilmaisi paikan, jossa oli ollut maalimies eli vanhan hajun. Löytyi se neljäskin sitten, mutta sen kanssa kävi vähän hassusti, kun Sinni sai jalkansa rullan väliin ja edelleen neppari on niin tiukka, ettei se aukea, vaikka Sinnin jalka roikkuu rullassa... Tämä siis vähän sotki kaikkea, mutta noin muuten ihan hyvä vähän pidempi treeni.
Kaiken kukkuraksi Sinni onnistui jotenkin tiirikoimaan itsensä ulos autosta! Olin kai jättänyt häkin luukun jotenkin huonosti kiinni, mutta silti olen kovin yllättynyt, kun Hinttura ei ole ollut mikään mistään ulos tunkeutuja ja paksissa oli ilmahakakin kiinni. Onneksi sen pako huomattiin pian, vaikka meitä se oli metsästä tulossa etsimään.
Pitkästä aikaa päästiin keskiviikkotokoon, aiheena kaukot. Aloitettiin kuitenkin paikkiksella ja Sinni oli superhyvä. Kaukotkin meni vallan mainiosti. Kaikki toistot yli viidestä metristä onnistui hienosti, wuhuu! Lopuksi vielä seuruuta ja sekin oli oikein kivan oloista. Hyvä fiilis jäi väsyneelle ohjaajalle.
Torstaina kimppakenkkiä amHioun, Ainon, Kapun ja Lokin kanssa. Taavi ja Loki ei oikein löytäneet yhteistä säveltä, joten mentiin sit suurin osa lenkistä Tapsu hihnassa vähän muiden jäljessä. Hyvä lenkki silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti