Vuoden viimeisten viikkojen puuhat

Ennen joulua tiistaina makuupäiväkoomassa kävin vierailemassa seuran toisessa tokoryhmässä paikkiksen merkeissä. Oltiin Sinnin kanssa vähän pää pyörällä molemmat, kun meidän lisäksi viisi koiraa juoksenteli hallissa vapaana. Iso musta villakoira oli Sinnistä pelottava, muuten suhtautui kaikkiin ystävällisesti. Yht'äkkiä oltiin kaikki rivissä ja paikkaistuminen alkoi. Me tosin tehtiin paikkamakuu. Tämä meni hyvin.

Toisella kierroksella paikkamakuu ja siinä vieruskoiria kutsuttiin luokse. Sinni taas pompotti maahan-istu-maahan jätettäessä, muuten oikein mallikas suoritus, vaikka hulina oli meidän mittapuulla melkoinen. Hyvä Sinni!

Keskiviikkona meillä oli häiriötreenit ja Sinni oli hyvä!! Videot Tarja Martinpuro:

Pappakoirakin kävi hömpöttelemässä treenien lopuksi merkkien kiertoa, seuruuta ja jättäviä. Tapsu puhkui tekemisen intoa, mutta oli omaan tyyliinsä tosikkomainen.

Torstaina käytiin Sintun kanssa vähän harjoittelemassa ohituksia. Kilttihän se on kuin mikä, mutta ohitukset vaan on vaikeita. Ekalla kerralla piti haukkua, mut sen jälkeen jo pylly keikkui ja ois pitänyt päästä leikkimään...

Jouluaatto oltiin meidän porukoilla ja koirilla oli kauheesti rapsuttajia. Osasivat olla ihan nätisti, vaikka edellisestä missään vierailusta on kyllä iäsyys.

Tiistaina kävin omineni hallilla. Taavi hömpötteli tokojuttuja jaSinnin kanssa käytiin alon liikkeet läpi. Kapulan pito, liikkeestä maahan, seuruu ja luoksetulo oli hyvät. Kaukoissa ei meinannut nousta istumaan millään ja hypyn kiersi itsepintaisesti. Paikkiksessa tarvi kaksi käskyä sekä maahan menoon että istumaan nousuun... 

Kaukoja ollaan treenattu niin vähän ja nyt kun oli ihan mitta mukana, niin ihan liian läheltä, joten niiden epäonnistuminen ei ole mikään ihme. Mutta tuo hyppy kyllä pistää miettimään. Omineen hyppi sitä kyllä kuin parempikin aksakoira, mutta kun tehtiin liikkeenä, niin kiersi joka kerta. Sitten kun näytti kädellä, että tästä pitäisi tulla yli niin sitten kyllä tuli hienosti yli. En tiiä mitä ton kanssa tekin?

Hallilta koukattiin kattomaan Sinnin kanssa Totoa. Ei ollakaan nähty pitkiin aikoihin, kun aina kun ovat olleet käymässä Haminassa, niin mä olen ollut töissä tai on ollut jotain muuta menoa. Oli kiva nähdä ja tyypit sai uudessa koirapuistossa hyvät leikit aikaiseksi. Taisi mennä muuten samalla meidän koirapuistoneitsyys!

Perjantaina oli uintihommia ja on kyllä niin parasta molempien mielestä!

Taas yksi vuosi takana

En tiedä mitä tästä vuodesta sanoisin. Toisaalta se oli hienoin koiravuosi ikinä ja toisaalta sitten taas sieltä paskimmasta päästä. Mutta niin se kai on, ettei semmoista pelkkää hyvää olekaan, vaan aina elämässä on sekä surua että iloa.

Kamalan vuodesta tekee Sinnin lonkkatulokset ja niiden aiheuttama suru, murhe ja huoli tulevasta. Alkuvuonna mennään uudestaan Talviolle, niin ehkä sitten ollaan viisaampia sen suhteen, miltä se tulevaisuus ihan oikeasti näyttää. Painajaisia olen jo nähnyt pidemmän aikaa röngenkuvista, joissa luut näyttää madonsyömiltä 😭😭😭. Toivottavasti eivät ole enneunia... Onneksi Sinni itse ei tiedä tästä mitään ja on toistaiseksi ainakin oireeton oma iloinen itsensä.

Ehkä kuitenkin vuosi kääntyy kaikesta huolimatta enemmän tuonne positiivisen puolelle. Sinni on ollut pelkkää iloa, rakkautta ja ihanuutta koko ajan ja sen kanssa harrastaminen on jotenkin tosi erilaista kuin Taavin kanssa. Sinnin kanssa osaan ottaa asioita rennommin, kuin mitä osasin aikanaan Taavin kanssa tehdä. Olen vähän liikaa suorittajatyyppi ja kokemus on tuonut mukanaan tekemisen rentouden, vaikka tosissaan tehdäänkin ja ihan aina ei niin rennolta tunnu. 

Tämä vuosi piti sisällään vähän matkustelua, paljon metsäjuttuja ja kohtuullisesti tottelemisjuttuja. Koirakavereita olis ollut kiva nähdä enemmän, ne jäi tänä vuonna jostain syystä hirmu vähiin.

Tavoitteita tälle vuodelle oli Sinnin osalta:

• Terveystavoitetta ei saavutettu, mutta onneksi lonkkia lukuun ottamatta terveyspuoli on ollut varsin priimaa. Silti tietty tässä ei saavutettu sitä mitä haluttiin ja rodulle niin kovasti kaivattu uusi veri jää nyt saamatta. Kädet on kyynärpäitä myöden ristissä, jotta lonkat eivät rupea kiusaamaan ja edessä olisi ihan kunnollinen koiran elämä.
• Harrastushommissa tavoitteet oli tottelemisjutuissa ja pelastuskoirien maastolajeissa. BH-koe jäi suorittamatta. Tähän varmastikin isoin syy oli, ettei tässä lähellä ollut syksyllä kokeita niin, että ne ois meidän kalenteriin sopinut. Rallypuolella sitten saavutettiinkin enemmän kuin olisin vuosi sitten osannut kuvitella ja plakkarissa on jo RTK2. Tokokokeet jäi korkkaamatta oman motivaatiopulan vuoksi. Maastolajeissa painiskelin jäljen hankaluuden ja rullailmaisun haasteiden kanssa. Sinni ei jäljestä mun itse tekemää jälkeä ja se on vaikeuttanut jäljen harjoittelua ihan todella paljon. Vieraita jälkiä on tarjolla hirveen vähän. Rullailmaisu on mulle uus juttu ja vähän on tehty kantapään kautta sitä(kin) ehkä, mutta kyllä se on saatu onneksi kohtuullisen toimivaksi, vaikka kauneusvirheitä siinä onkin. Pelastuskoiraliiton haun ja jäljen peruskokeet saatiin suoritetuksi tänä vuonna, mikä on kyllä ihan hyvä saavutus.
• Paimennustavoite saavutettiin ja taippari on nyt suoritettu
• Näyttelytavoite jäi saavuttamatta ja Sinni ei ole muotovalio, mutta eipä me kyllä käyty juurikaan näyttelyissä, mitä tän tavoitteen saavuttaminen vaatisi... Ulkomaan näyttelyreissu toteutui.

Taavin tavoitteet olivat

• Pysyä terveenä ja sen tavoitteen Taavi täytti hienosti
• Harrastustavoitteena oli osallistua vielä nyt ihan oikeasti sen viimeisen kerran peko-kokeeseen ja sehän me tehtiin parhaalla mahdollisella tavalla. Vain yksi voi olla ensimmäinen! Olipahan huikean hienoa saavuttaa ensimmäisenä pyreneittenpaimenkoirana Suomessa käyttövalion arvo. 
• Taaville ei ollut mitään näyttelytavoitteita eikä sitä ollut tarkoitus alunperin edes ilmoittaa mukaan näyttelyihin, mutta niin vain papsukka yllätti oikein uralalla olemalla kotimaan erikoisnäyttelyn rotunsa paras edustaja. Tämä oli jo toinen kerta, kun Taavi on Suomen erkkarin paras lyhytkarva pyrri. Ja sitten vielä kaikkien yllätykseksi Tapsukka pokkasi Ranskan 100-vuotisjuhlaerkkarissa parhaan veteraanin tittelin sekä oli koko näyttelyn toiseksi paras lyhytkarva. Eipä voisi paljon paremmin enää mennä rodun kotimaan kautta aikain suurimmassa erikoisnäyttelyssä!

Että kyllä tämä vuosi taisi kokonaisuutena silti kaikesta kaksijakoisuudestaan huolimatta jäädä vahvasti plussalle.

Mutta mitäpä sitä ensi vuodelle suunnittelisi:

 

Taavin tavoitteet on pysyä terveenä ja hömpötellä kaikenlaisia pikkujuttuja. Hälyhommista se jää ensi vuoden aikana eläkkeelle, niin mitään isompia treenitavoitteita sielläkään ei enää ole. Toivotaan sen pysyvän tuollaisena leppoisana papparaisena mikä siitä on tullut <3

Sintturalla tavoitteena suorittaa BH, saada tokon alo-luokasta 1. tulos ja rallysta voi-tulos. Maaston puolella loppukoe jommasta kummasta lajista ja kai noi peruskokeetkin pitää käydä uusimassa ainakin toisessa lajissa. Treenimielessä se vaatii ihan tosi paljon vielä ilmaisutreeniä hakuun ja ihan hitokseen treeniä jälkeen. Parasta olis, kun saisin sen jäljestämään myös mun omaa jälkeä, mutta se taitaa olla aika hankalasti toteutettava toive. Molemmat lajit vaatii ns. lajikovuutta eli kestoa ja kykyä toimia pidemmissä ja vaativemmissa treeneissä. Näyttelyrintamalla toivotaan sitä muotovalion arvoa, jos saan itseni ilmoittamaan sen johonkin näyttelyihin.

Treenilöisii ja miniloma

Perjantaille otin tokoyksärin, kun ensi vuoden tavoitteita miettiessäni tulin tulokseen, että kokeeseen olisi mentävä. Jos ei ensi vuonna mennä kokeeseen, niin miksi edes treenaan tokoa... pitää olla jokin tavoite, jotta on motia treenata.

Aloitettiin paikkiksella, jossa kaverina yksi Sinnille vieras koira. Selkeesti Sinniä vähän jännitti malinartun vieressä, häntä ei huisputtanut yhtään. Sekä maahan meno että istumaan nousu vaativat molemmat kaksi käskyä, muuten oikein hyvä ja rauhallinen suoritus.

Seuruu meni hyvin, mitä nyt mun pitäisi olla vähän vähemmän äkkipikainen omassa liikkumisessani. Liikkeesta maahan ihan nappisuoritus. 

Hypyssä rima oli 40 cm ja Sinnille tuli rimakauhu. Useampi yritys ja ei yli millään. 30 cm meni hyvin. Ei kyllä olla edes koskaan treenattu yli 30 cm hyppyä, pitänee tässä kokeilla muutaman kerran korkeampiakin hyppyjä.

Luoksetulossa Sinnille tuli joku aivopieru loppuasennon kanssa ja ensin se tuli istumaan poikittain mun eteen ja siitä sitten ilman mitään lisäkäskyjä hilasi itsensä takapuoli maassa sivulle perusasentoon. Vähän meinas naurattaa.

Kapulan pito oli hyvä ja jostain kumman syystä kaukot takajalkakaukoina täydelliset. Ollaan tässä edellisten treenien jälkeen jumppailtu kotona kaukoja, mutta etujalkakaukoina... en sitten tiiä yhtään mitä teen noitten kanssa.

Eli treenimäärään nähden varsin hyvä suoritus. Paljon ois hiottavaa kuitenkin kaikissa pikkujutuissa ja liikkeiden väleihin pitää kiinnittää ihan hirveesti huomiota tai muuten Sinni karkaa johonkin rakastamaan. Myös kaikki maassa olevat teipit ja pikkutötsät kiinnosti, joten niitä myös treenattava.

Alkuviikko oltiin kotiautoilemassa, koirille ei kummoisia; talvisia lenkkejä uusissa hajumaailmoissa, vapaana juoksentelua ja lököilyä. Vika yö oltiin mökillä ja vaikka muutamaa päivää aiemmin puolen kilsan päässä oli nähty kahdeksan sutta, uskaltaiduin pitämään koirat valloillaan pimeillä ilta ja aamulenkeilläkin. Haettiin joulukuusi ja saatiin autokin jumiin, kun yöllä satoi parikymmentä senttiä lunta.

Keskiviikkona ehdittiin vielä tokoilemaankin. Kokeenomainen paikkis Sinnille vieraampien koirien välissä ja hyppyä sekä liikkeestä maahan. Lisäksi treenattiin perusasentoon tuloa.

Paikkiksessa Sinni meni maahan ja nousi istumaan useamman kerran omineen ennen kuin koirat jätettiin. Taisi vieruskaverit vähän jänskättää, kun tuollai pompotti. Varsinainen paikkis oli hyvä ja häntäkin heilui.

Hyppyä tehtiin 40 cm esteellä ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka viimeksi ei tuo korkeus onnistunut millään.

Liikkeestä maahan ei sitten tällä kertaa onnistunut. Ei sitten millään. Häiritsikö toisen koiran vauhdikkaat treenit liikaa vai missä ihmeessä oli vika, kun lähes satavarma liike ei onnistunut yhtään? Hirveellä avulla saatiin onnistumaan, mut muuten ei. Perusasentotreeni oli ihan ok, kyllä saisin tässäkin olla tarkempi milloin palkkaan ja milloin en. Sallin liika sinnen päin olevia juttuja vähän kaikessa...

Torstaina käytiin uimassa pitkästä aikaa ja olipahan taas mukavata!

Taavin mielestä on ihan parasta pyöriä lumihangessa uinnin jälkeen =D

Illalla rakennusetsintätreenit. Sinni meni suorapalkalla ja teemalla tunkeutuminen. Vähän töppöset teki liikkumisesta hassua, mutta eipä tuo menoa haitannut ja reippaasti se liikkui.

Treenimatkakamuna oli Hippu

Mökkilomaa ja paluu treeneihin

Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.

Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.

Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä

Nukuttiin paljon

Pienenpien lampien jää kesti jo koirat

Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.

Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään. 

Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.

Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.

Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.

Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.

Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon! 

Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.

Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.

Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...

Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!

Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.

Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:

Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!

Saikutetaan tuplasti

Maanantaina käytiin uimassa.

Keskiviikkona yövuorokrapula karistettiin kimppalenkillä Taren kanssa.

Illalla tokotreeneissä peruutuksen alkeita, ruutua ja tietysti seuruuta. Alkuun paikkis, jossa Sinni meni maahan naapurin käskystä. Itse paikkis onnistui hyvin, vaikka häntä huiski taas niin paljon, että olin varma sen kohta lähtevän lentoon.

Ruutua targetille. Ruutu on kaukojen lisäksi liike, jota en jostain syystä saa ainaiseksi harjoitella. Sinni juoksi kivasti targetille, mut haluas mennä aina istumaan. 

Peruutustreeniin olin tyytyväinen. Tää oli oikeestaan vasta toinen kerta, kun harjoitellaan asiaa ja Sinni sai hyvin juonenpäästä kiinni. Mitä nyt pari kertaa meinasin mennä nurin sen taipuessa liikaa mun taakse.

Torstaina kävin tyhjentämässä tilin eläinlääkäriin Sinnin sterkan ja Taavin sydänultran muodossa, en saanut edes mitään paljousalennusta 🤣. Sinnille tehtiin tähystysleikkaus, joka meni hyvin. Nyt pitäisi saada se olemaan rauhaksiin pari viikkoa. Sillä on ihan tolkuton vimma nuolla leikkauskohtia, mutta onneksi tötterö ei ole sen mielestä niin kamala, etteikö sen kanssa voisi liikkua. Myös haavapuku on käytössä valvotusti (pieni riski, että Sinni repii puvun...), niin ei tarvi koko kahta viikkoa kulkea tötteröpäänä.

Taavilla havaittiin loppuvuonna 2021 hammaskiven poiston yhteydessä sydämessä sivuääni nukutuksessa ja sydän ultrattiin viime vuoden kesällä. Nyt siis kontrollikäynti, jossa todettiin lievä sivuääni ja pientä vuotoa läpissä, joka johtunee niiden rappeutumisesta(?). Sydämen supistuvuus ja aortan sekä keuhkovaltimon virtaukset kuitenkin normaalit. Vanhoilla koirilla tämä on kuulemma suhteellisen yleinen, iän tuoma vaiva. Liikuntaa tai muuta tekemistä ei tarvitse edelleenkään rajoittaa. Jos rupeaa väsymään liikkuessa tai  hengitystiheys nousee levossa, niin sitten mentävä uudestaa tutkimuksiin, muuten kontrolli taas vuoden päästä.

Sunnuntaina Tapsu hakuili pari ukkoa ja illalla kokeiltiin sen kanssa hoopersia hömppölajina vanhuuspäiville. 

Mia kuvasi:

Palkkapalloon jäi verisiä jälkiä ja etutassusta löytyikin anturasta haava. Nyt on sitten kaksi saikkulaista talossa. Toivottavasti Taavin tassuhaava lähtee paranemaan hyvin! Nyt sit saikutellaan toistaiseksi.

Kausi paketissa

Viime viikon keskiviikkona päivä aloitettiin uintihommilla. Tällä kertaa oli jotenkin epämääräinen sähläysfiilis päällä, mutta hyvät uinnit me saatiin silti. Molemmille pitkiä vetoja, mutta enempi mentiin tämä kerta vaan hauskanpidolla ja lyhyillä pulahduksilla.

Perjantaina yövuoron jälkeen ajeltiin Liesjärven kansallispuiston kupeeseen yöksi ja siitä sitten lauantaina aamusta Usvanummen tilalle Suomen Pyreneläisten paimennuspäivään, jossa Sinnillä oli vastuu edustaa lyhytkarvoja pitkävillojen seassa.

Ensin opiskeltiin hieman teoriaa ja sitten päästiin kaksi kertaa lampaille. Eka kerta oltiin pyörössä ja se oli aivan liian ahdas tila Sinnille. Sitä vähän varmaan jännitti ja se yhdistettynä hieman liialliseen intoon sai Sintturan vähän keulimaan. 

Toinen kierros mentiin pellolla ja siellä se oli huomattavasti parempi. Malttoi mennä paljon rauhallisemmin.

Yö oltiin taas Liesjärvellä ja ehdittiin illalla käydä kiertämässä kunnon lenkki kansallispuiston reiteillä valoisan aikaan.

Sunnuntaina oli vuorossa paimennustaipumustesti. Testi alkaa sosiaalisuusosuudella, jossa kaikki testiin osallistuvat koirat hengailee kimpassa ja tuomari toteaa, että koirat sietävät toisiaan.

Sosiaalisuusosuuden jälkeen on sirunluku ja "temppurata", jossa koiran pitää ylittää jonkinlainen este, katsotaan sen reaktio häiriöääneen, koira jätetään tuomarille ja poistutaan itse paikalta ja lopuksi koira kutsutaan luokse.

Sinni suoriutui kaikista näistä tehtävistä oikein mallikkaasti. Tuomari mainitsi jopa, että on erityisen sosiaalinen pyrriksi.

Päästiin siis lampaille ja siellä aluksi liinassa kuljettiin pyörön ympäri. Sinni kiinnostui heti lampaista ja ja kun kuljettiin poispäin lampaista ja palatessa laskettiin liina irti, palasi Sinni pyörölle. Tuomari vei Sinnin vielä pyörön sisään, jossa Sinni osoitti vahvaa mielenkiintoa lampaisiin hieman hetkittäin kiihtyen. 

Arvostelu kuului näin:

Sosoaalisuus ihmisiä kohtaan: avoin

Sosiaalisuus koiria kohtaan: ok

Ääniherkkyys: ok

Suhde ohjaajaan: hyvä

Este: ok

Ohjaajan poissaolo: rauhallinen, iloinen

Luoksetulo: vauhdikas

Lauman lähestyminen: innostuu heti

Kontakti laumaan: pitää melko hyvin silmällä laumaa, hieman jännittää

Kiinnostus ja aloitekyky: hyvin innokas, mutta pyrkii pysäyttämään laumaa

Hyväksytty suoritus siis ja Sinni sai tittelin PAIM-T. 

Nyt on kisailtu ja kokeiltu ja testailtu tälle vuodella tarpeeksi ja loppuvuosi vedetään lonkkaa ja opetellaan uusia juttua.

Sunnuntaina paikalla oli myös rotuuntutustuja ja Taavikin pääsi esittäytymään. Kiva kun rotua harkitsevat käyvät tutustumassa koiriin, vaikkakin mahdollisuus nähdä monta pyrriä samalla kertaa onkin aika harvinainen.

Kiitos Teija ja muut koko viikonlopusta, taas kerran oli vallan hauska ja välitön tunnelma. Oli myös kiva saada talkoilla taipparissa ja nähdä paljon ihania ja uusiakin pyrrejä 😍.

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni aloitti peruuttamisen harjoittelun. Kovasti se on lähdössä vinoon, mutta ehkä saatiin jonkinlainen idea, miten jatkaa.

Seuruuta tehtiin ja se meni suuren häiriömäärän huomioiden hyvin. Vähän piti vilkuilla, kun oli uusi koira mukana menossa ja muutenkin tapahtui kaikenlaista. 

Pitoa tehtiin liikkuroituna, onnistui hyvin, kuten myös paikkamakuu porukassa.

Torstaina aamu-uinnit. Sopivassa suhteessa rellestystä ja pitki vetoja.

Illalla hakuiltiin. Pimeän treeniksi menee jo väkisin. Sinnille neljä ukkoa läheltä. Sillä oli hullua päässä ihan kamalasti ja vaihtia ihan hirmusti, mut kyllä se kaikki neljä mulle ilmaisi. 

Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeillä, mutta sitä kiinnosti vain riista. Ei tulllu jälkihommista mitään. Plaah, työsarkaa riittää, kun vaan tietäs mitä tekis.

Tuolla haisee kauris!

Minä menen tänne ihan muiden hajujen perään, ei kiinnosta sun jälkes yhtään.