Talvijälkeä, etsintähommia ja tottista

Maanantaina hyödynsin hankikantoa ja tein molemmille lyhyet jäljet.

Sinnin jälki oli reilun kolmesataa metriä pitkä, esineitä oli neljä ja se ehti vanheta tunnin. Suurimmaksi osaksi jälki kulki myötätuuleen ja kulmia oli muutama. Lumessa näkee myös hyvin kaikki riistan jäljet, joten lumijälki on ohjaajalle kovin opettavainen.

Jäljen nostomatka oli lyhyt, vain parikymmentä metriä. Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti kohtuullisen hyvin koko jäljen. Kulmat vaatii treeniä ja esineilmaisu paljon vahvistusta, vaikka kaikki esineet nousivatkin. Myös se riista kiinnostaa kovasti, mitähän sille keksisi??

Taavin jälki oli vajaan neljasataa metriä, esineitä neljä ja se vanheni puolitoista tuntia. Nostomatka myös Taavilla lyhyt, nosto oli hyvä. Taavin jäljellä oli paljon enemmän häiriöitä kuin Sinnin jäljellä niin ihmisten kuin eläintenkin jäljiltä, mutta ne ei Taavia haitanneet. Ainut vaikea kohta oli kulma, joka oli aivan pellon reunassa metsän laidassa ja siinä kulki todella paljon häiriöjälkiä. Mutta kyllä se omakin jälki sieltä hetken tuumailun jälkeen löytyi. 

Olikin jo ollut ihan ikävä jäljestystä. Toivottavasti näitä pienen pakkasen hankiaisia vielä tulee tälle talvelle, jotta päästää pian uudestaan jälkihommiin. Lunta on niin paljon, että se tuskin sulaa ennen toukokuuta...

Keskiviikkotoko jäi pois yövuorotuurauksen vuoksi, mutta onneksi tällä viikolla oli myös torstaitoko. Tehtiin Sinnin kanssa seuruuta ja siinä käännöksiä. Takapään käyttö on tosi hyvää, mutta ohjaaja on liian jäykkä ja tylsä ja kaavoihin kangistunut, yllätys 😛. 

Pari luoksetuloa tehtiin myös niin, että koutsi piti kiinni ja kutsusta Sinni tuli täääyyysiiii luokse! Miten se pystyykin selinmakuulta tulemaan niin nopsaan??

Pari jättävää tehtiin myös. Käsky, jes ja nami. Toimi hyvin ja pystyin jo ottamaa  muutamia askeli poispäin. Palasin palkkaamaan. Hyvä treeni!

Perjantain hakutreeneissä Sinni teki neljä toistoa kiintorullan hakua. Pari kertaa on kotona sisällä kokeiltu kiintorullan poimimista ja maalimiehen vähän osoittaessa tullaa Sinni otti kiintorullan hyvin suuhun. Ei elettekään, että se pudottaisi sen. Pikku hiljaa edetään.

Sunnuntaina aamusta rakennuetsintää. Olipa kiva, kun poliisin koirapartio oli mukana treeneissä!

Sinni treenasi itsenäistä etsintää ja se oli kyllä varsin mahtava tällä(kin) kertaa. Kohtuullisen rauhallisesti, mutta innokkaasti etsi ja mä alan oppia lukemaan sitä. Tavaraa melko täynnä olevassa isossa liikuntahallissa tarkennus vei hetken, mutta hyvin näki milloin maali on löytynyt. Esiintymuslavalla oli vähän jänniä juttuja, mutta onneksi melko heti niiden perään löytyi maalimies ikään kuin jännästä selviämisen palkaksi. Alakerrassa Sinni sai tutkia käytävältä lähtevät huoneet itsenäisesti ja tykkäsin kovasti miten sille on alkanut muodostua ajatus järjestelmällisestä etenemisestä. Hienosti löytyi maalit pimeistä huoneista. 

Illalla tottisteltiin molempien kanssa. Sinnillä häiriönä pari koirakkoa ja alun häröilyn jälkeen se keskittyi aika kivasti. Seuruuta tehtiin, jättäviä myös ja noutoa. Pari lyhyttä paikkamakuutakin. Meidän tasoon nähden ok menoa.

Taavi ei sit ollut tänään ihan parhaimmillaan  vaan sitä vähän haukututti. Sillekin noutoa, seuruuta, luoksetulo ja jotain rallyjuttuja.

Rakennusetsintää ja tottelemista

Loman jälkeen ihmisosapuolten vapaa-aika menin useamman päivän ajan lumitöissä, mutta keskiviikkona ehdittiin tokotreeneihin Sinnin kanssa. Aiheena seuruu ja jättävät. Seuruussa edelleen vahva käsiapu, mutta kai se joskus onnistuu häivyttää. Erityisen hyvää tällä kertaa oli perusasennot, joihin Sinni tuli suoraan ja nopeasti liikkeen pysähtyessä. Sinnihän ei vielä osaa hakeutua perusasentoon mistään suunnasta tai miltään etäisyydeltä. Se ei vaan jotenkin ole sitä mitenkään tajunnut. Mutta tuo liikkeestä pysähdyttäessä tehtävä perusasento oli todella loistava näissä treeneissä. Henkilöryhmää myös vähän treenattiin ja se on kyllä hieman hankala, kun pitäisi niin kovasti päästä katsomaan niitä ihmisiä. Seuruun paikka ei oikein meinaa pysyä, kun takapuoli heiluu niin kovasti.

Jättävissä harjoiteltiin sitä, että mä voisin ottaa edes yhden askeleen Sinnin jäädessä kulloiseenkin asentoon. Ehkä se sieltä tulee ajan kanssa, Istuminen oli taas hankala, tarjosi useimmin maahan menoa.

Näissäkin treeneissä oli taas tosi kiva, kun toiset koirat ei Sinniä häirinneet. Omalla treenivuorolla flättiuros sai touhuta ihan rauhassa ja Sinni keskittyi vai meidän juttuihin ja lopun paikkistreenissäkin enemmän huomiota Sinniltä sai toiset ohjaajat kuin koirat. Paikkiksessa olin ihan lähellä ja palkkasin tiuhaan, mutta toisten ohjaajien omille koirilleen antamat lisäkäskyt tai kiellot tai muut merkit oli Sinnille tosi vaikeita. Kuitenkin se nousi vain kerran isosta häiriöstä. 

Torstaina kävin ruokiksella hallilla molempien kanssa. Sinni teki ekaksi hyppyä pari kertaa, muutaman merkkiryppään kierron ja sitten seuruuta ja perusasentoon tuloja. Hyppy on tosi hyvällä mallilla, Sinni jää hyvin odottamaan ja tulee hypyn jälkeen eteen. Avustan kyllä vähän tuossa eteen tulemisessa, että tulee varmasti suoraan, kun ollaan tehty sitä niin vähän. Edestä sivulle en ole vielä koskaan Sinniä ottanut liikkeissä. Merkit Sinni kiertää hyvin, kunhan ensin tajuaa, että niitä pitäisi lähteä kiertämään. Perusasennosta ei hievahdakaan mihinkään, mutta kun jätän sen vähän kauemmas istumaan ja menen itse lähemmäs merkkejä, niin kierto onnistuu. Perusasentoon tulossa tapahtui tänään huima parannus, ihan kuin Sinni ois tajunnut jutun juonen. Saa nähdä muistaako sitä enää ensi kerralla... Seuruut oli sitten muuten vähän sinnepäin. Ja tehtiin me paikkamakuukin. Ilman häiriökoiria tai -ihmisiä ei ole mikään ongelma pötkötellä pidempään niin että olen itse lähes täyden alo-matkan päässä. Kyllä se tästä.

Taavi teki noutoa ja merkkien kiertoa ja pitkää seuruuta ja viiden minuutin paikkamakuun. Kaikki meni kyllä hirmu hyvin, Taavilla on kiva into tehdä juttuja ja se oli taas kohtalaisen hiljainen. Paikkamakuussa ei haitannut edes hallin katolta rytinällä alas tulevat lumet, vaan se makasi rauhassa paikallaan koko ajan.

Sinni kävi vielä lopuksi vähän leikkimässä. Sinniä miellyttävällä lelulla leikki onnistuu aika kivasti, mutta en silti vielä usko sen riittävän niin hyväksi palkaksi kuin nami tai varsinkin namipallo.

Perjantaina molempien kanssa rakennusetsintätreenissä. Sinnille teemana pienen tunkeutumksen vaativat maalit. Sinni ei kotona mene ovesta, jos se o  vain vähän rakosellaan, vaan jää raukkana oven taakse. Koska halu maalimiehelle on kova, ajattelin hyödyntää sitä ja kaivella vähän röyhkeyttä esiin. Ei ollut mikään ongelma mennä vessan sermien ali tai tunkea sohvan taa tai mennä oven raosta, kun siellä oli maalimies! Suorapalkalla mentiin kolme ukkoa.

Taavi oli vika koira ja halusin sille ne piilot, mitkä oli osoittautuneet haastaviksi. Taaville ne ei olleet kyllä yhtään vaikeita, mutta pari valeilmaisua tuli piiloihin joissa oli ollut maali juuri äsken tai monta kertaa peräkkäin. 

Sunnuntaina aamusta taas rakennusetsintää molemmille. Taaville yläpiiloja pari ja sitten kylmiössä yksi tyyppi. Etenkin kylmiössä olevan tyypin etsintä oli kiva, kun nuuskutus oli voimakasta ja hajulähteen tarkentamista oli ihana seurata.

Sinnille neljä tyyppiä taas ajatuksella, että joutuu vähän punkeamaan päästäkseen luokse. Ei kyllä tuota mitään ongelmia tuo punkeaminen, kun Sinni on menossa maalimiehelle, vaikka kotioloissa raollaan oleva ovi voikin olla mahdotonta tehtävä avata. Motivaatio siis kunnossa. Vauhtiakin oli vaikka muille jakaa ja selvästi Sinni on tajunnut, että nää hommat pitää hoitaa nenällä.

Illalla molemmat oli mukana tottelemassa. Taavi kahden muun kanssa samaan aikaan ja tehtiin kyllä kaikenlaista; merkkien kiertoa, ruutua, hyppyä, seuruuta, rallyn puolen vaihtoja ja pyöriviä liikkeitä, luoksetuloa, paikkista... Olipa meillä taas mukavaa!

Sinni teki seuruuta, jossa en edelleenkään ole päässyt yhtään eteenpäin. Hyppyä tehtiin myös ja se meni hyvin. Toista koiraa ja ihmisiä oli sen verran mielenkiintoista Sinnin mielestä seurata, että kapulan pito ei oikein meinannut onnistua, vaikka kotona se menee jo tosi hyvin. Merkkejäkin kierrettiin niin, että jätin Sinnin vähän kauemmas ja itse menin lähemmäs merkkejä.

Talviloma

Talviloma vietettiin pohjoisessa ja hyödynsin etätöitä niin, että käytin matkapäivän repsikassa etäilyyn. Oltiin siis vajaa kaksi viikkoa yhteensä tien päällä. Ensiksi muutama päivä Levillä, josta en ihan kamalasti tykännyt ja sitten viikko takuuvarman ihanalla Kiilopäällä.

Täytyy sanoa, että koettiin koirien kanssa melkoinen kulttuurishokki etenkin Levillä, mutta sama tuli vastaan myös Kiilopään maastoissa. Keski-eurooppalaiset turistit kävelevät leveänä lössinä ja he tulevat mitään kyselemättä silittelemään ja halailemaan koiria. Olimme järkyttyneitä! Jopa Sinniä hieman ahdisti, kun isoihin toppahaalareihin sonnustautuneet kovaääniset ihmiset vain tulevat iltähämärässä kohti ja yrittävät kaapata syleilyyn. Ei ole pyrri tehty moista kohtelua varten, mutta selvittiin tilanteista ilman suurempia kolhuja. 

Ja saipa Sinni ensimmäisen irtokoirankin niskaansa. Onneksi hyökkääjä oli joku lattiamoppia muistuttava karvakasa, mutta silti oli epämiellyttävä kokemus. Ei fyysisiä vammoja, henkiset selviää sitten myöhemmin kun taas nähdään lenkillä muita.

Muuten koirien loma oli lumista lenkkeilyä ja poronpapanoiden syöntiä. Taisi olla papanoiden syy, kun molemmat olivat myös päivän ruikulilla. Ei ollut kiva, kun kotiauton matot oli ripulipaskassa, mutta eipä asialle minkään voinut. Onneksi Canikur auttoi nopeasti ja autoon tuli vain yhdet vahingot saunareissun aikana, muuten ehdittiin aina ulos. Reissukaverina matkasi Hilde-pyrri oman isäntäväkensä kanssa ja Hilden kanssa käytiin kimppalenkeillä erinäisillä kokoonpanoilla. Sinni ja Hilde ei oikein olleet tasaväkiset leikkikaverit, vaan Hilde kyykytti Sinniä ihan huolella. Taavin kanssa tilanne oli sitten toisinpäin ja vanha herra oli sitä mieltä, että nuoren Hilden meno on liian vauhdikasta ja Hilde sai Taavilta napakan palautteen riekkumisestaan. Kolmistaan taas oli paras lenkkeillä hihnassa. 

Mahtava reissu taas kerran! Kyllä Lappi on vaan ihana!

Tammikuu on taputeltu - parin viime viikon touhuilut

Mulla on ainakin tämä alkuvuosi päivätöitä ja koska korona, niin meidän vanhakantainen työpaikkammekin on taipunut etätöihin. Ihanaa! Etätöitä hyödyntäen olen käynyt koirien kanssa ruokiksen aikoihin lenkillä ja joskus jopa treenannut jotain pientä. Nyt edellisen viikon tiistaina käytiin ihan hallilla asti pienellä taukojumpalla.

Sinni teki merkkien kiertoa ja harjoitteli pysymään hypyn takana paikoillaan. Lisäksi seurattiin vähän ja leikittiin. Leikissä on vielä paljon harjoiteltavaa, kun toisinaan se ei maistu Sinnille ollenkaan ja toisinaan meinaa sitten keittää yli. Innokas treenaaja se oli taas tänään.

Taavi teki pitkää seuruuta, viiden minuutin paikkiksen ja merkkien kiertoa. Seuruussa aluksi vähän pientä ääntä, mutta se onneksi loppui melko pian. Paikkamakuussa jouduin alkuun pari kertaa huomauttamaan haistelusta, mutta loppuaika meni hienosti. Merkkien kierto hyvä.

Keskiviikon tokotreenit aloitettiin paikkiksella. Sinni pysyy ihan kohtalaisesti rivissä, mutta olen tietysti vielä tosi lähellä ja käyn palkkailemassa usein. Kotona ruokakuppia odottaessa pötköttelee jo pitkiäkin aikoja, mutta hallilla häiriössä ei voi vielä vaatia. Ja kotonakin pitäis tehdä joskus ilman sitä ruokakuppia...

Hoffiuroksen kanssa treenattiin samaan aikaan ja häiriötä oli ainakin tarpeeksi tarjolla heidän vauhdikkaan ja äänekkään treenin puolesta. Sinni teki tosi hyvin mun kanssa hommia, vaikka apparia piti kyllä kaydä halailemassa pariin kertaan... Merkkien kiertoa muutama toisto ja seuruuta. Tai enempi perusasentoa ja siitä liikkeelle lähtöjä, edistystä on tapahtunut. Käsiavulla sitten vähän pidempää seuruuta henkilöryhmätyylisesti ja sekin meni aika mukavasti.

Torstaina käytiin Sinnin kanssa kaveriporukalla treenaamassa Sinnille uudessa hallissa. Porukka kyllä supistui ikävästi vain kahteen henkeen, kun yksi koira loukkaantui vakavasti juuri ennen treeniä ja se autokunta lähti treenien sijaan eläinlääkäriin. 

Sinni teki jättävien alkeita ja oli taas hyvä, että oli joku vähän katsomassa perään ja saatiin heti huima parannus hommaan. Pitkä vauhdikas luoksetulo tehtiin myös ja sit hömpöteltiin toisen koiran treenatessa.

Perjantaina Sinttu Taren kanssa kimppalenkillä ja sunnuntaina molemmat pääsivät hallille treenaamaan. Taavi teki seuruuta pienellä häiriöllä ja kolmen minuutin paikkiksen. Paikkiksessa taas joutui vähän muistuttelemaan, ettei haistelu olis suotavaa. Sitten vielä vähän pidemmät pätkät seuruuta ja hirmu kivasti meni.

Sinnillä jättävien alkeet meni tosi hyvin, mutta seuruuseen oli tällä kertaa kaverin vinkulelu vähän liikaa ja keskittyminen oli surkeaa. Tehtiin myös paikkis, jossa olen edelleen ihan lähellä ja palkkaan usein. Muuten meni hyvin, mutta vieruskaveriohjaaja joutui puuttumaan oman koiransa olemiseen ja se oli Sinnille liikaa ja se halus mennä moikkaamaan tätä ohjaajaa. No ihan ymmärrettävää, kun toinen suhisee omalle koiralleen, niin kyllähän sitä pitää mennä pikkuneidin pussailemaan semmoista ihmistä...

Tiinalta pöllitty kuva

Tiistaina oltiin raunioilla ja Sinni teki taas ihan vain ilmaisun tekniikkatreeniä. Sille on selkeästi ihan selvää, että maalimiehelle mennään hakemaan rulla ja näytölle se menee tosi innokkaasti, ei haittaa yhtään, että roikun liinassa sen perässä. Rullan poiminnan jälkeen se taitaa vähän jäädä odottamaan mun "tuo" -käskyä. Seuraavissa treeneissä kokeillaan niin, etten kutsu sitä tuomaan rullaa. Musta on vähän näyttänyt, että se lähtee häröilemään omiaan rullan poiminnan jälkeen, mutta maalimiehet oli nyt sitä mieltä, että se vain kiertää maalimiehen takaa ja jää sitten odottamaan. Täytyy siis testata seuraavissa treeneissä kuinka käy ilman käskyä. Mutta noin muuten ilmaisu on hyvällä mallilla tässä vaiheessa.

Taaville oli kaksi maalia ja jo edellisten koirien kohdalla oli käynyt selväksi, että keli oli todella haastava. Osaaville koirille helpotkin piilot tuntuivat haastavilta. Niin Taavillekin. Aika pian se nosti sen vaikeaksi ajatellun maalimiehen maanalaisesta onkalosta ihan raunioiden takalaidalta, josta olematon tuuli kävi vielä poispäin. Sitten tuli valeilmaisu roskikselle, jossa tosin oli kahdella edellisellä koiralla ollut maalimies. Taavin ilme roskista avatessa oli kyllä niin epäuskoinen, että se olisi pitänyt saada videolle. Ja sitten se helpoksi ajateltu maali roskiksesta teetti töitä, mutta pari kertaa ohi juostuaan Taavi malttoi keskittyä sen verran, että nosti tämänkin maalin. 

Keskiviikkona Sinni tokoili ja en vain jotenkin pysty suhtautumaan siihen ihan kamalan vakavasti, kun se repee liitoksistaan muiden ihmisten luona. Mulla on siis hallilla aluksi vain semmoinen liurupersesinkoilija, joka hyppii ja pomppii kaikkia ihmisiä vasten, eikä pysty mihinkään järkevään toimintaan, eikä meinaa hännänheilutukseltaan pysyä pystyssä..

Kun saatiin suurimmat hepulit hepuloitua, niin sitten laitettiinkin ohjaaja ruotuun. Olin valittanut meidän seuruun vain ottavan takapakkia ja miten hankalaa se taas onkaan. Seuruuhan on siis varmaan kaikista paskin, vaikein ja epämiellyttävin liike opettaa, mutta kuitenkin se kaikkein tärkein. Kuinka ollakaan olin taas kerran kangistunut kaavoihini ja kun niitä pönöttäviä tylsiä kaavoja vähän rikottiin, niin Sinnikin innostui hommasta. Miten se on niin vaikeaa olla muuta kuin on?? Tiedän, että hinkkaan aina samaa ihan liikaa ja tarvis varioida, mut en vain jostain syystä kykene siihen. 

Tehtiin myös hyppyä ja merkkien kiertoa. Kiertoa Sinni tarjosi ite tosi kivasti jo vähän pidemmästä matkasta, eikä yrittänyt kertaakaan mennä tötsien välistä. Eteen tuloja mun tarvii kyllä ruveta treenaamaan, kaiken muun lisäksi... Olipa nämä iloiset treenit!

Torstain tokokurssilla Sinni teki seuruuta ja jättävien alkeita. Koutsi oli vahvasti sitä mieltä, että namipallo kainalossa olis meille nyt hyvä vaihe seuruuseen. Kokeiltiin sitä ja kyllä sekin toimi jotenkin. En tiedä, olen nyt jotenkin vain ihan umpikujassa tän seuruun kanssa. 

Jättävissä Sinnillä on hyvä tekniikka istumiseen ja maahanmenoon ja seisominenkin on nopea, mutta sillä ei tietenkään ole vielä hajuakaan siitä, että sen pitäisi jäädä paikalleen mun jatkaessa matkaa. Mulla on vielä nami kädessä ja Sinni on siinä vahvasti kiinni, joten mähän ihan vedän sen mukaani. Luopumista ja sitä, että pysähdyn käskyn ajaksi, mutta otan sitten vielä muutaman askeleen. Ja siis peruuttamalla tehdään. Yllätys, yllätys, taas sata pikkuasiaa omasta toiminnasta ja ajoituksista =)

Lauantaina Sinni harjoitteli rullailmaisua viiden ukon verran irtorullilla ja oli vallan mahtava. Ei todellakaan tarvi mitään käskyjä tuodakseen mulle rullaa ja näytölle menossa ei haittaa yhtään, että roikun liinassa. Mahti pikku epeli!

Ja tietenkin parasta on treenin jälkeen päästä halihommiin!

Iltapäivällä olin Sintun kanssa hölkällä, kun törmättiin lähimetsätiellä nuoreen tolleriin isäntineen. Olipa vallan mainio kohtaaminen! Tolleri tarvi koirakokemuksia ja Sinni metsässä vieraita mieskokemuksia. Molemmat sai positiivisen kokemuksen ja loppumatka käveltiin kotiin yhdessä. Heihin haluan mieluusti törmätä jatkossa uudestaankin, vaikka totesimme ettei kumpikaan meistä ole nähnyt näissä metsissä aiemmin juuri ketään koskaan.

Sunnuntain hallivuorolle pääsivät molemmat mukaan. Taavin treenin ajan hallissa oli nuori labbis, joka hetkittäin oli vähän huolestuttava Tapsan mielestä, mutta eipä se silti meidän tekemisiä haitannut. Tehtiin paljon seuruuta, vähän paikkista ja luoksetulo. Liikkeestä jättäviä tehtiin seisomisen muodossa ja kaikkinensa Tapsu oli taas ihan mahtikiva, niin messissä tekemisessä ja aikalailla hiljainenkin!

Kyllä on vakava paikka luopua namista, kun seläntakana häärätään jotain kummia.

Sinni kävi hallilla vain leikkimässä, halailemassa ihmisiä ja juoksemassa putkea läpi. Ei siis varsinaisesti treenattu mitään, mutta hyväähän nuokin hömpöttelyt tekee.

Maanantaina rakennisetsintätreeni, jossa Sinnille neljä luoksepäästävää maalia suorapalkalla. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun kaikki oli löydetty. Jopa pientä kaivattua röyhkeyttä alkaa löytyä Sinnin mennessä "väkisin" vessapiilossa olijan luo. Kaikki muutkin hyviä. Iloinen pentu hommissa!

Taavi teki samalla reissulla vähän tottista.

Sinnin SmartDog -testi

Sinni sai siis synttärilahjaksi SmartDog-testin koko laajuudessaan. Mietin, että onko noin 1,5 tuntia kestävä testi liian pitkä pennulle, mutta päätin kuitenkin ottaa koko setin. Sinni väsyi selvästi testin aikana ja ylipäätään koko testin ajan oli jotenkin vähän vaisu. Siksi katsoinkin vähän hymyillen tuota aktiivisuustulosta, joka oli rodun sekä kaikkien testattujen koirien keskiarvoa suurempi, vaikka Sinni oli vähän aneeminen...  Että kuin aneemisia muut koirat on?? Ja olenko tottunut pyrrien aktiivisuuteen niin, että joku muu aktiivinen koira vaikuttaisi ihan kuolleelta? Tilaan kuuluneet äänet vähän häiritsivät sen keskittymistä, mutta silti testi meni hyvin.

smartDOG KOGNITIO

 

TESTI PVM: 8.1.2022
PAIKKA: Linnakkeen koirakeskus, Hamina

KOIRA: SAANA DE LA PORTE DES TOUIM'S “Sinni”

ROTU: lk pyreneittenpaimenkoira
IKÄ: 1 vuotta

TESTAAJA: Liisa Tikka

 

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Sinni on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Sinnin testistä jää sellainen olo, että koira ei ollut oikein oma itsensä eikä näyttänyt kaikkea osaamistaan. Sinnin oli vähän vaikea keskittyä ja motivoitua makupalapalkkioista. Ympäristön haistelu ja testaajan kanssa seurustelu olivat Sinnin mielestä parempia vahvisteita kuin namit. Sinnillä oli toki nyt jo testissä liki pelkästään vahvuuksia, mutta tuntui, että koira ei kuitenkaan ottanut isompaa vaihdetta käyttöönsä, vaan teki testin tehtäviä välillä vähän ”vasemmalla tassulla”.

Sinnillä on erinomainen itsehillintä sylinteritestissä. Sinni lukee hyvin ihmisen elekieltä. Parhaiten koira ymmärsi kädellä ristiin -eleen (hartialinja näyttää suuntaa koiralle) ja vaikein oli katseella näyttäminen. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Sinnille helppo ja koira ratkaisi myös loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein. Mahdottomassa tehtävässä Sinnillä on molemmat ongelmanratkaisustrategiat, niin itsenäinen kuin ihmiseen tukeutuva, hyvin tasaisesti käytössä. Koira ei kuitenkaan jaksa motivoitua tehtävästä kuin reilun puolet määräajasta.Sinni muistaa kolme toistoa (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on hyvä suoritus.Sinni koskettaa oikeaa nappia, mutta selkeää todistetta ei kuitenkaan  sosiaalisesta oppimisesta nähdä.

YKSITTÄISET OSA-ALUEET

ITSEHILLINTÄ

Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla erinomainen harrastuskoira – toisinaan arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa, riippuen koiran muista ominaisuuksista. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, impulsiivisuus saattaa tuoda haasteita. Impulsiivinen koira kiihtyy helposti, ja voi täten havainnoida puutteellisesti informaatiota ympäristöstä, ja esim. käsillä olevasta tehtävästä.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä ja toisinaan impulsiivisuus ilmenee myös V-aita testissä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Impulsiivisuus näyttää olevan koiralla voimakkaasti periytyvä ominaisuus.

Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä testiä, joka luotettavasti toisi monitahoisen impulsiivisuuden kaikki puolet esille. smartDOG testissä käytetään sylinteritestiä, jonka etuina on lyhyt kesto ja soveltuvuus kaikille roduille. Sitä on käytetty tutkimuksissa useille eläinlajeille, koira mukaan luettuna, mutta sen soveltuvuudesta keskustellaan edelleen. Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on usein yhteydessä koiran kiihtymykseen, aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin ihmisellä kuin koirallakin.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinnillä on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% -Sinnillä tämä oli 90 %.

ELEET

Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ja periytyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut eroavat toisistaan siinä, miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ja ihmisen kanssa tiiviiseen yhteistyöhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla. Ihmisen eleiden ymmärtäminen näyttää olevan myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus koiralla.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 77 % oikein. Sinnin oli osiossa vähän vaikea keskittyä seinän takaa kuuluvien äänien vuoksi, ja tuntui, ettei tehtävä motivoinut koiraa kovin hyvin. Minulle testaajana jäi sellainen olo, että Sinni olisi keskittyessään saattanut selviytyä eleosiosta vielä huomattavasti paremminkin. Erikoisena piirteenä osiossa Sinnillä tuli paljon empimistä, eli se ei luvan saatuaan lähtenyt liikkeelle, vaan jäi vain ehkä pohtimaan ratkaisuaan.

Sinni sai kädellä ristiin -eleestä kaikki oikein ja jalalla näyttämisestä sekä käsieleestä, jossa oli viive, 5/6 oikein.

ONGELMANRATKAISU - V-AITA

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni ratkaisee tehtävän nopeasti 50 sekunnissa. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.

ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ

Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu lopulta mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi omistajan mielestä. Pääosin itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä itsenäisesti ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Ihmiseen kohdistettu katse kertoo myös koiran yhteistyöhalukkuudesta. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa, tekemällä yhteistyö ihmisen kanssa kannattavaksi. Ominaisuus on kuitenkin periytyvä ja eroaa paljon rotujen välillä. Mikäli koira hylkää rasian pitkäksi aikaa, kertoo se joko siitä, ettei rasiassa oleva palkkio ole tavoittelemisen arvoinen koiran näkökulmasta (ei jaksa ponnistella sen eteen paljonkaan), tai että muut asiat kiinnostavat enemmän. Toisinaan koira tulee tehtävässä epävarmaksi, ja hylkää rasian lähtien tekemään haistelua sijaistoimintona, vaikka tila ei muuten kiinnostaisikaan koiraa.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinnillä on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti – se käyttää 23 % ajasta avun pyytämiseen ja 32 % ajasta itsenäiseen työskentelyyn. Apua Sinni pyytää kummaltakin ihmiseltä jaa erityisesti käyttää katsekontaktia tässä. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo myös käyttäytymisen joustavuudesta, ja siitä että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.

Sinni hylkää tehtävän pitkäksi aikaa, ja käyttää 45% tehtävästä ympäristön haisteluun.

LOOGINEN PÄÄTTELY

Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava tehtävä koiralle. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi nostama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 38 % koirista ymmärtää tehtävän.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni ymmärtää selvästi loogisen päättelyn tehtävän. Se tarkoittaa, että koirasi ymmärtää ongelman ja ilmiön sen takana. Tällaisen kyvyn omaava koira pystyy uudessa tilanteessa ratkaisemaan ongelmia, vaikka ei ole niitä aikaisemmin kohdannut. Koirasta riippuen, saattaa olla, että tällainen koira turhautuu helppoihin harjoituksiin. Koira saattaa myös oppia keskimääräistä nopeammin.

VIHJE VAI OMA PÄÄTTELY (HUIJAUS)

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs. osoitus -tehtävä mittaa tätä (tietokannassa nimellä: vihje vai oma päättely). Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinniä ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä” testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.

MUISTIN KESTO

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muistitehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran odotuksen kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen, ja monesti koiran kärsimätön ja levoton odotus ei edistä muistamista. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan koko ajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni muisti oikein kolme ensimmäistä aikaa neljästä  (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erittäin hyvä suoritus. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Sinni odotti rauhallisesti, pääosin istuen paikallaan. Muisti on yksi oppimisen tärkeimpiä edellytyksiä. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein. Viimeisellä toistolla Sinni oli ehkä niin väsynyt ettei enää ylipäänsä muistanut koko tehtävää, eikä edes lähtenyt astioille.

SOSIAALINEN OPPIMINEN

Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen. Vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, sitä käytetään harvoin hyväksi koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” -koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin siten, että testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Tutkimusten mukaan jo 8vk ikäiset pennut pystyvät matkimaan ihmistä. Monesti tässä tehtävässä koira keskittyy pyytämään apua, sen sijaan että se itse lähtisi painelemaan nappulaa. Toisinaan koira kiihtyy ja haluaa vain hajottaa koneen.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni koskettaa namikoneen oikeaa nappulaa laitetta haistellessaan - se saattoi ottaa mallia esimerkistä, tai sitten nenä osui oikeaan paikkaan vahingossa. Selkeää mallioppimista ei nähty. Sinni luopuu tehtävästä nopeasti ja lähtee tutkimaan ympäristöä.

AKTIIVISUUS

Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinnin FitBark-arvo testissä on 32.92.

SUHTAUTUMINEN VIERAASEEN IHMISEEN – ARKUUS-ROHKEUS

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, eli sosiaalisuus/ystävällisyys-persoonallisuuspiirre, vaihtelee paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttaa sekä geenit eli perimä, että koiran kokemukset koko elinajan aikana. Erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin positiivisilla kuin negatiivisilla. Rodut vaihtelevat paljon sosiaalisuudessaan, ja olemme jalostaneet rotuja, joista joissakin pääosin yksilöt suhtautuvat vieraisiin ihmisiin avoimen ystävällisesti, kun taas toisissa roduissa suhtautuminen on pääosin varauksellista, jopa pelokasta. Testin alussa katsottiin koiran ensisijaista reaktiota ja suhtautumista sille vieraaseen testaajaan.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni suhtautuu testin alussa vieraaseen ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.

TILAAN TUTUSTUMINEN - ARKUUS-ROHKEUS

Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus (FitBark), myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen tilaan tutustuttaessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä testin alussa mielellään lähellä omistajaa ja on passiivinen. Tällöin koiran sen esim. kotioloissa näkyvä aktiivisuus ei tule näkyviin testissä, ja käytös kertoo, että koiraa aluksi jännittää uusi tilanne.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Koira on aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu koko huoneeseen, pääasiassa kävellen.

Sinni on jo vuoden!

Sinni Sinttura HintunTinttu täytti 10. päivä vuoden! Siitä on kasvanut ihanan rakastettava, mutta toisinaan, onneksi hyvin harvoin, ihan kamalan rasitta nuori neiti. Se on samaan aikaan sekä itsepäinen ja hellyyttävän nöyrä, vähän tilanteesta riippuen. Joissain tilanteissa se ei pidä kosketuksesta juuri lainkaan ja toisinaan se sitten taas tulee syliin, omaan ja vieraiden, sellaisella voimalla että oksat pois. Se rakastaa kiusata kanoja ja Taavia, joista kumpikaan ei tästä tietenkään tykkää. Se leikkii paljon itsekseen ja hakee rakkautta tunkemalla väkisin kainaloon. Se on palkalle ahne ja innokas tekemään. Ensimmäinen vuosi ollaan kaikesta vauhdista huolimatta myös selvitty ehjin nahoin terveinä!

Synttärilahjaksi Sinni sai SmartDog -testin, josta myöhemmin lisää.

Maanantaina Taaville taajamaetsintätreeni kovassa pakkasessa. Itselleni tuo taajama on etsintäalueena jotenkin tosi vaikea, vaikka nytkin luin koiraa ihan kohtalaisen hyvin. Pienen etsinnän jälkeen Taavi selvästi reagoi johonkin ja lähti määrätietoisesti etenemään, mutta sitten pensaikon takaa ilmestyikin iltalenkillä ollut koirakko. Otettiin uusi lähestyminen ja taas määrätietoista menoa ja niin sieltä pensaikon juurelta löytyi maalimies. Kumman hajuun Taavi oli ekaksi reagoinut, niin sitä en voi tietää, mutta löytö oli hieno.

Hetken päästä Taavi reagoi voimakkaasti ovisyvennykseen, mutta sieltä ei löytynyt ketään. Matka jatkui ja tovin päästä löytyi toinen ukko. Sen haju oli kulkeutunut melko kauas tuonne ovisyvennykseen. Hyvä ja opettavainen treeni taas!

Keskiviikkona Sinnin tokotreeneissä oli hulinaa. Aloitettiin paikkiksella ja Sinni oli parsonin ja aussin välissä. Nyt mentiin ilman hihnaa ja homma onnistui paljon paremmin kuin viimeksi. Ei Sinni vielä kauaa pysy paikallaan ja häiriöt meinaa viedä mennessään, mutta ihan loistava tästä on jatkaa.

Tällä kertaa onnistui myös leikkiminen. Olen itse niin huono leikkimään, etten sitä oikein jaksa koirallekaan opettaa ja Sinni on yksikseen rauhassa leikkivää sorttia. Mutta nyt se oli ekalla kierroksella sellaisessa mielentilassa, että lelun retuutus oli ihan kivaa. Kyllä sekin puoli siis kehittyy, mutta eniten varmaan omistajasta johtuen todella hitaasti. Ruutua tehtiin namipallolle ja tarketille. Hienosti juoksee suoraan sinne, vaikka kyllä namin vienyt ihminenkin kiinnostaa kovasti. Seuruu on menny ihan hurjasti eteenpäin. Ekaa kertaa Sinni teki liikkeellelähtöjä ilman namihoukutusta ja se ei enää käänny mun eteen kun pysähdytään. Tai ainakaan tällä kertaa se ei tehnyt niin =). Jossain vaiheessa tuntui, että seuraaminen junnaa ihan paikoillaan ja vaikka kuin tehdään kotona pieniä treenejä, niin homma ei edisty yhtään. Nyt se on viikossa ottanut hurjan harppauksen. Vähän kaukojakin kokeiltiin, mutta niihin mielentila oli nyt liian riehakas. Parasta tällä kertaa oli ehkä kuitenkin se, että ryhmän uusi aikuinen urosvillakoira haukkui ja se selkeästi vähän hirvitti Sinniä, mutta se ei kuitenikaan haitannut sen tekemistä. Ja se pysyi kivasti mun kanssa, vaikka aina välillä meinas livetä jonkun muun luokse liuruttelemaan. 

Torstaina aloitimme Sinnin kanssa uudella toko-kurssilla. Kurssi on joka toinen viikko ja ryhmässä on meidän lisäksi viisi nuorta urosta, joista neljä on bortsuja. Ilmeisesti kuitenkin treenaamme pääasiassa yksi koira kerrallaan ja tämä sopii kyllä meille, koska häiriötreenejä on tarjolla muualla. Itse pitäisi aina tietää mitä haluaa treenata, joten on kai pakko vähän perehtyä uusiin tokon sääntöihin, jotta ois joku kuva itsellänikin lajin nykyvaatimuksista. 

Kovin alkeissahan me vasta Sinnin kanssa ollaan, mutta jos nyt jaksaisin talven treenailla ahkerasti, niin voisi homma edistyäkin. Tällä ekalla kerralla tehtiin vähän kaukojen liikeratoja ja olen ajatellut valita takajalkakaukot ja siihen todettiin hyväksi tavaksi takajalkatargetin käyttö. Sinnille on tosi vaikeaa seiso - istu -vaihdot, muut menee namin perässä hyvin.

Kapulan pitoon saatiin vinkki harjoitella sitä koira makuulla. Täytyy ottaa työn alle. Varsinaista noutoahan Sinni tekee kovin innokkaasti, vaikkei mitään bc-tyyliin verrattava olekaan. Merkkiryppään kierroissa Sinni haluaisi mennä tötsien välistä ja vauhtia pitäisi saada lisää. Ruutuunkin juostiin pari kertaa lelulle. 

En ole kovinkaan moneen liikkeeseen ottanut vielä mitään käskysanoja mukaan ja niitä pitäisi nyt alkaa myös viljelemään. Ja sitten on tietysti miljoona pikkuasiaa omassa tekemisessä, jotka pitäisi saada korjattua. Mut vitsin kiva Sintun kanssa on puuhastella, kun se on niin onnessaan aina tekemässä hommia. Ihmisten luo se kyllä helposti livahtaa heti, kun ei olla tekemässä jotain. Tähän lääkkeeksi tarjottiin hihnassa pitoa, mutta Sinni väistää hihnaa niin voimakkaasti, että sitten loppuu kyllä kaikki järkevä tekeminen. Jatketaan siis ihmiseten rakastamista.

Sunnuntaina kentällä ilmaisutreenejä kaksi kolmen settiä. Ekalla kierroksella ajatus ei Sintturalla ollut ihan kasassa ja kaiken maailman hajut meinas kiinnostaa. Kolme rullan tuontia ja näytölle menoa saatiin aikaiseksi.

Toisella setillä kaikki kolme toistoa oli hyviä. Rullan tuontiin Sinni tarvii vielä käskyn, kun meinaa jäädä rakastamaan ihmistä. Tuo kuitenkin rullan käteen asti ja näytölle menossa ei ole mitään ongelmaa.

Taitaa olla toinen kerta, kun Sinnillä oli kiibtorulla kaulassa. Lyhensin valmista rullaa, kun se oki aivan liian pitkä Sinnille. Kotona testailin, että menikö liian lyhyeksi vai saako Sinni rullan suuhunsa. Kyllä se sen onnistuu noukkimaan ja treeneissäkin otti maalimiehellä sen kerran vahingossa suuhunsa. Jatketaan kuitenkin vielä hyvä tovi irtorullien kanssa!

Taavi teki esine-etsintää kovin innokkaasti!