Pari viikkoa on taas mennyt hujauksessa

Edellisen viikon keskiviikkona käytiin fyssarilla ja voi pojat, kun olikin Tahvolla jalka jumissa. En taaskaan ollut siinä mitään erikoista huomannut, mutta vasen etureisi ja kankku oli tosi jumissa. Sillä kyllä liikkuvuus oli jumista huolimatta todella hyvä, joten ehkä siksi en mitään huomaa, kun ei näy liikkeissä... saman jalan varpaiden nivelet napsuivat ja fyssarin mukaan tuntuivat kuivilta. Täytyy reittä nyt vähän venytellä ja hieroa kotonakin ja vetristellä varpaita. Mikä tuon on aiheuttanut, niin sitä voi vain arvailla. Ehkä joku huono alastulo Taavin hyppiessä ja loikkiessa sinne tänne tai sitten jalka on jäänyt johonkin vähän jumiin esimerkiksi juostessa siellä upottavalla suolla viime sunnuntaina tai sohvatyynyjen väliin sohvalla loikkiessa ja siitä ottanut siipeensä.  Vasemmalla myös lavassa pientä jumitusta, mutta se saatiin hyvin auki.


Lauantaina höntsäiltiin hakutreeneissä haamuilla ja äänillä. Kivaa ja helppoa hauskaa rankan Virran jälkeen. Palkan Taavi sai heti haukun aloituksesta ja ekalla maalilla oli ollut kuulemma vähän hölmistynyt, kun palkka tulikin melkein heti =D.

Treenien jälkeen käytiin lenkillä Otto Onnellisen ja Tare Karvasen kanssa. Tare meinas olla vähän liikaa Taaville. Iso, hieman holtittomasti liikkuva nuori uros hörökorvineen ja keppileikkeineen ei oikein mennyt hieman tosikon Tapsan ymmärrykseen. Hyvin meni lenkki silti.

Kotona vielä vähän rallyn tekniikkatreeniä kukkasten muodossa. Yllättävän helposti meni, jos vain ite pysy kartalla mihin suuntaan ois tarkoitus milloinkin kääntyä. Tuun niin olemaan hukassa noiden kanssa... ja tietty tarkkuutta tarvii paljon.


Sunnuntaina kävin pokkaamassa Suomen Pyreneläiset ry:n meille myöntämän palkinnon. Yhdistys palkitsi jäseniään, jotka ovat saavuttaneet jotain erityistä ja meidän pelastuskoirasaavutukset sekä muu aktiivinen harrastaminen laskettiin näihin saavutuksiin. Kiitän muistamisesta.

paikalle päässeitä palkittuja, kuva Seija V

Nipin napin ehdin Helsingistä illan tottistreeneihin hallille. Tuttu sunnuntain porukka on taas kasassa, mutta nyt vasta pääsin ekaa (ja syyskauden ehkä vikaa) kertaa osallistumaan. Josko kevätkaudella työvuorot olis suotuisemmat ja reissuja vähän vähempi.

Tehtiin seuruuta liikkuroituna ja ilman. Liikkuri aiheuttaa ääntä, possumaista röhkimistä, ilman on hiljaa. Henkilöryhmääkin tehtiin, meni kivasti. Jättävät meni muuten hyvin, mutta seisomisessa Taavi ei pysynyt paikallaan. Tähän etupalkka avuksi ja toimi. Lopuksi vielä oltiin kaikki koirat kimpassa hallissa ja höntsäiltiin kukin omiamme.


Maanantaina ajeltiin mökille ja tiistaina erittäin märässä ja melko tuulisessa metsässä Murun tekemän jäljen metsästystä. Jälki oli viitisen tuntia vanha. Nostomatkaa kertyi puolisen kilometriä. Taavi nosti jäljen, mutta pienen matkan päästä tajusin sen olevan takajälki. Ei muuta kuin koira pois jäljeltä ja uutta yritystä.

Nyt nousi jälki oikeaan suuntaan ja Taavi jäljesti hienosti. Mökkinurkilla maasto on ihan paskaa, hirveää sammaleen peittämää kivikkoa ja muutenkin epätasaista ja siellä on hankala kulkea, varsinkin kun koira vetää täyttä höyryä liinassa. Taavin oli siis kestettävä perässä jarruttavaa ja välillä vahingossa nykivää meikäläistä.

Kaikki viisi keppiä löytyivät, mutta toiseksi viimeiseltä kepiltä lähtö oli huolimaton ja melko pian rupesin epäilemään, että näinköhän ollaan enää jäljellä. Meni ihan liian kauan, ennen kuin uskalsin luottaa omaan tuntemukseeni ja palata takaisinpäin etsimään hukkunutta jälkeä. Taavi sen kyllä löysi ja kohta sitten sen viimeisen kepinkin. Ei mikään paras jälki, mut kovin opettavainen. Mittaa jäljellä oli 1,3 km ja meille matkaa kertyi kaikkinensa yli kaks kilometriä. Hyvin jaksoi Tahvo.

Jälki

Meidän kulkema reitti.

Keskiviikko aloitettiin eläinkokeella. Tarjolla oli lyhyt 17 tuntia vanha jälki kahdella kepillä. Keli oli jäljen säilymisen kannalta optimaalinen eli kostea, eikä kuitenkaan ollut satanut niin, että jälki olisi huuhtoutunut pois.

Lähdettiin nostamaan jälkeä liinassa ja Taavi sen nostikin heti oikeaan suuntaan n 70 m janalta. Koko jälki meni hienosti ja kepit löytyivät. Vauhti oli selkeästi rauhallisempi kuin tuoreemmalla jäljellä ja nenä oli syvemmällä.

Illaksi ajeltiin kotiin ja tokotreeneihin. Me aloitettiin omatoimijutuilla, seuruuta ja tunnaria. Samaan aikaan hallissa hoffiuros teki kiertohyppyhässäkkää ja oli melkoinen häiriö meille. Hienosti Taavi pystyi keskittymään omaan tekemiseen. Tunnarin eka kerta meni vähän häsläämiseksi, mutta toinen yritys oli oikein hyvä!

Kiertohyppyhässäkkää treenattiin palasissa. Ekaks kiertoa hyppyjen ohi ja sit nouto ja hyppy. Molemmat meni ihan hyvin, mut sit kun noutojen jälkeen yritettiin taas kiertoa, niin meinas mennä noudoksi. Loppuun vielä paikkista rivissä ja ringissä sekä pujottelutreeniä.


Torstaina Taavi kävi uimassa. Muisti paikan hyvin edellisen kerran jäljiltä ja into oli sen mukainen. Tykkään kun tuolla pääsee kiertämään altaan ympäri, saa koiran uimaan paljon enemmän kerrallaan kuin vain ees taas lelua hakiessa. Puoli tuntia meni ihan hujauksessa ja Taavi olisi halunnut vielä jatkaa. Tammikuussa sit taas.

Perjantaina pientä pimeetä treeniä metsässä teemalla hakua liinassa. Tuuli oli oikein passeli jaTaavin kanssa lähdettiin kulkemaan tien reunaa tuulen alapuolella ja pian Taavi saikin hajun ja lähti vimmalla kiskomaan kohti hajua. Taavin saama haju oli kuitenkin peräisin edellisen koiran treenialueelta. Palasimme takaisin päin ja Taavi sai hajun sille tarkoitetusta maalimiehestä. Pimeä on kyllä hankala itselle, kun vieraassa metsässä suuntavaisto menee ihan sekaisin.

Pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön VIRTA

Isänpäiväsunnuntaina oli minulle ja Taaville järjestetty pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön eli VIRTA. (On muuten pirun vaikea saada talkoolaisia isänpäivänä, kiitos kaikille osallistuneille!) Tämä testi on kaikkien poliisin apuna kadonneiden etsinnöissä toimivien pelastuskoirakoiden suoritettava ennen kuin pääsevät mukaan tositoimiin. Testi simuloi oikeaa etsintätilannetta ja siinä testataan ja arvioidaan etsintätaktiikkaa, työskentelyä, alueen tarkastamisen varmuutta, kestävyyttä sekä löytöjä. Tarkastuksen ottaa vastaan tehtävään koulutettu viranomaistarkastaja, meidän testissä Anna-Mari Matikainen, hälytysryhmän edustaja sekä mahdollisesti poliisi. Meidän tarkastuksen kohdalla poliisi oli perunut tulonsa perjantaina, mutta se ei onneksi estänyt suoritusta.

Saimme edellisenä iltana tietää osoitteen ja kellonajan mihin olisi saavuttava. Paikan päällä sain alueesta kartan, jonka mukaan etsintäsuunnitelma oli tehtävä. En nyt löydä tuota karttaa enää mistään, joten kuva siitä jäi uupumaan, mutta alue oli noin 25 hehtaarin kokoinen lähes suorakaiteen muotoinen alue. Testin aikana tuuli melko suoraan etelästä noin 4 m/s, joten valitsin meidän taktiikaksi lähteä alueen pohjoisreunalta partioimaan aluetta itä - länsi -suunnassa. Jaoin alueen myös kahteen kaistaleeseen, jotta partioitavan alueen leveys ei olisi liian suuri. Sääolosuhteet olivat muutenkin hyvin meidän puolella; lämmintä oli viitisen astetta, vettä tosin olisi voinut sataa vähemmän =).

Siirryimme alueen laitaan ja kartturin opastamana aloitimme partioinnin. Testiä arvioineet tarkastaja ja hälytysryhmän edustaja kulkivat meidän perässä koko testin ajan. Koska alue rajautui pohjoisreunalta tiehen, oli aluksi Taavilla kova hinku kulkea tietä pitkin ja jouduin muutaman kerran käskyttämään sitä kevyesti metsän puolelle. Maasto oli onneksi monin paikoin kohtuullisen helppokulkuista ja tuuli pääsi kuljettamaan hajuja melko hyvin. Oma ajantajuni ei jännityksessä pelannut ollenkaan, mutta joitain kertoja ehdimme kulkea aluetta laidasta laitaan, kun Taavi rupesi nostelemaan nenäänsä siihen malliin, että joku haju voisi olla. Se ei kuitenkaan lähtenyt tarpeeksi innolla hajun perään, joten ilmoitin havainnostani ja tein päätöksen jatkaa partiointia. Kun seuraavan kerran saavuimme samoille kohdille oli Taavin reaktio taas sama; nenä pystyssä vastatuuuleen. Nyt päätin lähteä katsomaan, mihin koira on matkalla ja ilmoitin lähteväni koiran perään. Pyysin kartturia merkkaamaan paikan, johon sitten palaisimme tarvittaessa jatkamaan etsintää.

Taavi katosi jonnekin kauas eteeni, valjaissa olevan kellon kilkatus vain kertoi sen jatkavan matkaa. Hetken päästä alkoi haukku ja ilmoitin tästä tarkastajalle ja pyysin saada lupaa juosta Taavin luo. Ja vaikka juoksin, niin aikaa meni omasta mielestä ihan kamalan kauan. Maasto oli paikoitellen kovin märkä ja mietin jo juostessani, että aivan sama vaikka saappaat jäisi suohon, jatkaisin vaikka sukkasillani lopun matkaa, kunhan vain pääsisin Taavin luokse. Kartturi kertoi jälkikäteen, että juoksemani matka oli yli 250 m, joten tosi kaukaa Taavi sai hajun! Hyvin Taavi haukkui koko sen ajan, mitä joutui minua odottamaan. Hetken päästä myös muu perässä kulkeva porukka saapui paikalle.

Koska Taavi löysi maalimiehen ilmavainulla ja virran läpäisyyn vaaditaan myös jäljen ilmaisun toteen näyttäminen, ilmoitti tarkastaja testin jatkuvan tienvarsitarkastuksella. Tässä vaiheessa rupesi mua vähän ahdistamaan, kun tuo jäljen noston lukeminen ei ole mun vahvimpia puolia. Olen siitä ehkä hieman aiheettomastikin kehittänyt itselleni pienen mörön. Siirryimme alueen laitaan kulkemaan tien vartta pitkin tien puolella. Eihän me edes olla harjoiteltu nostoa tuollai tien puolelta vaan aina metsän puolella tien suuntaisesti kulkien... Kuljimme siis tien reunassa Taavi vapaana ja todella pitkältä tuntuneen matkan jälkeen Taavi rupesi aktivoitumaan ja nuuski vauhdilla tien reunaa molemmin puolin, kunnes nosti ehkä parhaiten ikinä jäljen tien vasemmasta laidasta ja minä perään samalla ilmoittaen jäljen nousseen. Jälki ei tuntunut kovin pitkältä, mutta ehkä se oli kuitenkin joitain satoja metrejä ja sen päästä löytyi maalimies, jonka Taavi ilmaisi hienosti.

En ole ehkä vielä ihan tajunnut, että suoritimme VIRRAn hyväksytysti läpi ja jatkossa voimme toimia poliisin apuna kadonneiden etsinnässä. Taavi on ensimmäinen rotunsa edustaja, joka on kyseisen testin suorittanut, vaikka vanhoilla säännöillä on kyllä joitain pyrrejä hälytehtävissä ollutkin. Meidän vuosien työn tavoite on nyt saavutettu ja motivaatio jatkaa koiran koulutusta mitä vaihtelevampiin tehtäviin vain kasvaa. Missään nimessä helpolla tähän pisteeseen emme ole päässeet. Tavoitteen saavuttaminen on vaatinut satoja tunteja metsässä joka säässä ympäri vuoden, paljon erilaisiin koulutuksiin osallistumista, omaa mielenkiintoa tutkia ja opiskella asioita itsenäisesti, hikeä ja kyyneleitäkin on tämän eteen vuodatettu moneen kertaan. Välillä tavoite on tuntunut aivan mahdottomalta saavuttaa ja motivaatiota on kaiveltu enemmän tai vähemmän syvältä, mutta aina on noustu. Meidän matkamme on sattunut pelastuskoiratoiminnan kehityksen murrosvaiheeseen ja olemme kokeneet sääntömuutoksia, joiden vuoksi koiran toimintaa on joutunut muuttamaan aivan päinvastaiseen suuntaan ja omaa osaamista on pitänyt laajentaa monella saralla. Tämä kaikki on kasvattanut meistä loistavan tiimin ja kartuttanut osaamista monella eri tavalla.

Saamamme arvostelu oli erinomainen:
Etsintätaktiikka erinomainen: alue ja tuulen suunta hyvin otettu huomioon
Työskentely erinomainen: erinomainen ilmavainu ja jälkityöskentely
Alueen tarkastamisen varmuus olemassa oleva: hyvin tarkastettu alue, nopea koira
Kestävyys erinomainen: hyvin jaksoi koira pitkän tienvarsipartioinnin vielä loppuun
Löytö erinomainen: hienot nostot ja ilmaisut

Arvostelupöytäkirja

Testin jälkeen on helppo hymyillä! Kuvassa myös  tarkastaja Anna-Mari Matikainen. Kuva Pieta Luukkonen.

Ihan valtavan iso kiitos kaikille meidän kanssa treenanneille ja meitä auttaneille! Mitenkään en voi kaikkia tärkeitä ihmisiä mainita, mutta tässä muutama:
Seija Vikman, tuon Uskomattoman koiran kasvattaja. Taavi ei ole ainut oikea työkoira, joka Seijan kennelistä on peräisin ja niitä tulee varmaan jatkossakin vielä monta lisää!
Sari Nieminen ja Riitta Pakarinen ovat johdattaneet meidät henkilöetsinnän saloihin ja opettaneet meille tuon lajin perusteet ja vankan pohjan tekemiselle.
Tiina Suuronen on koutsannut meitä jäljellä välillä varmasti hieman turhautuenkin, mutta aina on silti tullut neuvoja ja hyviä haastavia treenejä sekä muuta pään tuuletusta!
Suvi Lahtinen uhrasi isänpäivän viettonsa toimien mahtavana kartturina meille tässä testissä. Suvi pitää myös fyssarin ominaisuudessa huolen Taavin hyvinvoinnista.
Liisa Uski on ollut henkinen tuki ja ajatusten vaihdossa korvaamaton apu.
Kiitos myös Kaakon Käyttökoirat ry tämän upean ja haastavan lajin harrastusmahdollisuuksista!
Kiitos myös Murulle, joka pitää kodin pystyssä ja ruuan pöydässä sillä aikaa, kun akka luuhaa kaiket illat ja viikonloput pitkin metsiä <3 <3
Kiitos kaikki treenikamut, ilman teitä ei olisi meitä!

Kuva Pieta Luukkonen

Menneitä viikkoja

Tikkakosken leiriltä ajeltiin mökille pariksi päiväksi. Metsäilyä paljon ja maanantaina jäljennostotreeniä ja vähän rallyn tekniikkaa.

Rallyssa puolenvaihto edestä rupeaa sujumaan, mutta edessä peruuttaminen on tosi hankala. Olen saanut Taavin opetettua peruuttamaan ehkä puolitousta omaa mittaa, mutta se toinen puolitoista mittaa puuttuu.

Jäljen nostoja tehtiin neljä, joista kaksi jälkeä oli kolmisen tuntia vanhoja ja kaksi noin seitsemän tuntia vanhoja. Toisessa tuoreemmassa jäljessä oli tien ylitys ja toisessa vanhemmassa jälki jatkuin metsästä tien reunaa pitkin. Nämä Taavi osas hyvin. Kaksi jälkeä nostettiin vapaana ja kaksi liinassa. Yhden kerran Taavi otti takajäljen.


Tiistaina ajelin kotiin ja kotimatkalla käytiin moikkaamaassa Taavin pentua Heraa ja Heran velipuolta Kajoa. Pari tuntia meni metsässä kuin siivillä.

Hera, Kajo ja Tahvo

Kajo ja Taavi

Taavi ja Hera

Sunnuntaina jäljen nostoa kolmen jäljen verran. Jäljet olivat vajaan kaksi tuntia vanhoja, keli kostea ja tuuleton. 

Kaikki jäljet nousivat, toisella jäljellä Taavi lähti ensin oikeaan suuntaan, mutta vaihtoi sitten takajäljelle, muuten hyvä treeni makuupäivään.

Maanantaina käytiin metsälenkillä nuoren lansutytön, Irmelin kanssa.

Tiistaina meille oli tehty jälki. Se oli tarkoitus ajaa valoisassa, mutta koska työpäivä vähän venähti, niin meni pimeiksi hommiksi. Jälki ehti vanheta reilut kolme tuntia, tuulta oli melko paljon ja pakkasta asteen verran. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometri.

Sain ohjeeksi nostaa jäljen tien varresta ja niinpä lähdimme hommiin. Pimeä tuo aina oman lisänsä näihin hommiin. Aluksi Taavi oli vapaana, mutta pimeästä johtuen otin sen liinaan, jotta näkisin sen paremmin. 

Jälki nousi reilun sadan metrin jälkeen ja jäljestys oli aika vauhdikasta, mutta silti tarkkaa, vaikkakin toinen matkalla ollut esine (nahan pala) jäi nousematta. Jäljen lopussa oli reppu tien ylityksen jälkeen. Kaikkinensa oikein hyvä jälki.

Keskiviikkona oltiin tokotreeneissä. Ja kun en heti kirjannut treenejä ylös, niin en nyt ihan tarkasti muista kaikkea... mutta ruudulla aloitettiin ja eka ruutu valmiina ja sehän oli lähes täydellinen. Sen jälkeen toistot sit enempi tai vähempi sinne päin. Ei pitäis tehä toistoja onnistuneen suorituksen jälkeen! 

Seuruuta tehtiin liikkuroituna ja tykkäsin kyllä. Ääntä vähän, mut ei niin paljoa kuin pahimmillaan on ollut. Myös jättävät oli ihan mahtavat. Luoksetulot pysäytyksellä ja ilman onnistuivat myös, vaikka pysähtyminen vois olla vähän nopeampi. 

Lauantaina raunioilla Taaville oli kolme maalia umpipiiloissa ja kaikki löytyivät hienosti. 

Pelastuskoiraleiri Tikkakoskella ja paljon muuta

Viikko sitten sunnuntaina oltiin raunioilla vähän treenailemassa. Taavin kanssa nää hakuhommat on kyllä niin, en tiedä mitä. Se on niin itsenäinen ja varma siitä mitä tekee, että riittää kun mä vaan kuskaan sen paikalle ja se hoitaa loput.

Tällä kertaa oli kolme maalimiestä siten, että kaksi niistä oli melko lähekkäin toisiaan. Tällä yritin vähän luoda haastetta, mutta ei mennyt Taavi tähän lankaan. Hienosti löytyi kaikki maalit.

Jussi Ö:n video Taavista. Ilmaisu näyttää vähän loppuvan kesken, mutta tuossa kohtaa pyydän Jussia palkkaamaan Taavin...

Täällä kannen alla on joku!

Tiistaina iltalenkin yhteydessä tein esineruututreenin. En kyllä jaksanut talloa ruutua, mutta kävin heittelemässä kolme esinettä pitkin metsää. Uskaltaisinkohan jo sanoa, että Taavi on viimein ymmärtänyt tämän asian. Se haki mulle kaikki kolme esinettä!

Keskiviikkona Taavi kävi testaamassa uuden koirauimalan, joka on huomattavasti mukavamman matkan päässä, kuin Kouvolan uimala. Tykättiin ja tullaan varmasti käymään talvella useampi kerta. 

Illalla oli syksyn parhaat tokotreenit, Taavi oli niin hyvä! Ekaks tehtiin hallissa yksin luoksetulon pysäytyksiä. Taavi pysähtyi hyvin sekä seisomaan että maahan, kunhan ensin löysin oikean käskysanan. Seisominen vois olla aavistuksen nopeampi, mutta kun Taavin luoksetulo on semmoista loikkimispomppimista, niin ei siitä niin helppo ole pysähtyä =).

Seurattiin liikkuroituna pitkät pätkät ja Taavi oli hiljaa. Se oli koko tän illan hiljaa. Vähän kauneusvirheitä seuruussa, mut ei mitään isompaa, tykkäsin kovasti.

Paikkiksessa Taavi painui kaks kertaa maahan. En keksi muuta kuin, että se on Taaville turvallisempi asento. Millä istumisesta saisi vähemmän ahdistavan, niin sitä en tiedä.

Lopuks kaikki koirat hallissa. Taavin kanssa seurattiin ja tehtiin hyppynoutoa. Olipa superkivat treenit!

Torstaina oltiin metsätreeneissä. Ekaksi Taaville oli tarjolla oudosti käyttäytyviä maalimiehiä. Ensimmäinen katteli jotain Samu Haberin musavideota kannon nokassa. Se ei Taavia hämännyt ja ilmaisu oli hyvä. Seuraavaksi oli juoksuisen nartun kävelevä omistaja, joka sai Taavissa aikaan valtavan halun vain haistella henkilön housuja... Saatiin siitä irti pari haukkuakin, mutta kyllä juiksuhajut vei voiton tällä kertaa.

Muutama lisää käveleviä maalimiehiä ja kyllä pyrriäinen rupes hokaamaan, että nekin pitää haukkua.

Tehtiin myös esineruutua ja nytkin juoksuisen nartun hajut kiinnosti Taavia alueella kovasti, mutta niistä huolimatta haki kaksi esinettä, voi kun olin tyytyväinen!


Perjantaina ajelin Tikkakoskelle ilmasotakouluun Pelastuskoiraliiton leirille. Illalla oli pimeä harjoitus, jossa sain kartan ja tehtävän etsiä tienvarresta jälki. Jos jälkeä ei löydy, oli varasuunnitelmana karttaan merkitty etsintäalue, jolta löytyy iso esine. Jälki oli 6 - 7 h vanha, tuulta reilusti (syysmursky tuloillaan) ja vettä satoi.

Tien alkupäässä oli aidattu alue, joten ei päästy lähtemään ihan tien vierestä. Voin sanoa, että vieras pimeä metsä ilman kartturia oli melkoinen kokemus ja muutamaan kertaan olin niin hukassa kuin olla ja voin =D. Suuntavaisto menee kyllä totaalisen sekaisin ja kun ei voi karttaakaan koko aikaa tuojottaa...

Taavi nosti jäljen, mutta jonkin matkaa jäljestettyään hukkasi sen. Epäilen, että hirven jäljet olivat niin tuoreet, että se sotki Taavia. Osa koukeroista on mun vika suuntaan kävelyä... tiepohjalta jota kuljettiin pohjoiseen, Taavi nosti jäljen ja siitä esineelle jäljestys oli todella hyvää. Ison ojan luona oli hieman hankalaa, mutta hetken pyörittyään Taavi kyllä ratkaisi pulman ja löysi jäljen ojan toiselta puolen.

Lauantaina Taaville oli ekaksi alue-etsintä parilla muuttujalla. Ensin alueelle mentäessä vastassa oli sotilas, joka ilmoitti, ettei meillä ole mitään asiaa sinne, koska he rupeavat kohta räjäyttelemään pommeja... en halunnut tulla räjäytetyksi, joten sovimme, että alueen eteläosa rajataan pois meidän alueesta ja näin olemme turvassa. Kuvaan sinisellä merkatulla kohdalla oli noin 40 sotilasta lähdössä suorittamaan jotain etsintätehtävää juuri siihen mulle suunnitellulle alueelle. Noh, tälle emme voineet mitään, täytyi vain toivoa parasta. 

Koska leirin aikana oli tullut hyvin selväksi, että Virta-tarkastus on käytännössä jälkikoe (testi hylätään, jos koira ylittää jäljen), niin ajattelin lähteä alueelle sulkuperiaatteella. Kierrämme siis alueen pohjois- ja itärajaa pitkin ja katsomme lähteekö alueelle jälki jostain. Jälkihän ei siis missään nimessä ole meidän vahvoin osa-alue, ei varsinkan se jäljen nosto.

Puolessa välissä pohjoista rajaa kulkiessamme Taavi lähti kohti alueen keskiosaa (taimikko, jossa ei juuri näkyvyyttä, mutta kello kertoi koiran sijainnin), mutta kartturin kanssa pohdimme tätä hetken ja tulimme tulokseen, että voimakkaan lounaistuulen johdosta tiellä seisoskelevasta porukasta tulee niin valtava hajumassa, että Taavi on sen perässä. Kutsuin siis koiran pois ja jatkoimme matkaa. 

Seuraavaksi vastaan tuli punaisella alueella merkityssä kohdassa juoksuhautojen kaivuutyömaa, jossa hääri kaivinkone ja useita työmiehiä. Päädyimme kiertämään työmaa-alueen ja Taavi nostikin jäljen tästä alueen reunasta ja jäljesti hienosti paskakasalle, jossa oli paperit vieressä. Yök!! Eikö voisi peittää jätöksiään, jos joutuu asioimaan luonnon helmassa!!!!

Jatkettiin taas matkaa ja hetken päästä Taavi lähti ilmavainulla kohti alueen keskiosaa. Sieltä se nappasi jäljen ja jäljesti hienosti maalimiehelle. Maalimiehellä meille selvisi myös, että se Taavin ensimmäinen lähtö pohjoisrajalla oli mitä ilmeisemmin jäljelle lähtö, koska sieltä maalimies oli tullut. Ja minä menin sen kutsumaan sieltä pois...

Päivän toisena treeninä jäljennosto viisi tuntia vanhasta jäljestä. Alue ei ollut kovin iso ja lähdimme sulkemaan alueen reunaa tien vierestä. Taavi nosti jäljen ja jäljesti hyvin, mutta jälki meni alueen läpi. Ja jälki oli oikeasti jälki, koska minäkin näin askelten painaumat sammaleessa. Mutta se ei ollut meidän jälki... ei auttanut kuin palata tietä pitkin alueen pohjoispäätyyn ja lähteä sieltä uudestaan rajaamaan tien vartta. Taas nousi jälki ja hyvä jäljestys erittäin hankalakulkuisessa maastossa mäennyppylälle, josta löytyi maaliesine.

Sunnuntaina Taaville jäljennostotreeni. Kolme noin kolme tuntia vanhaa jälkeä nostettiin. Kaikissa tajusin, että tässä menee nyt jälki. Toisen jäljen Taavi otti takajälkenä, muuten oikein hyvää jäljestystä. Palautteeksi sain, että koira on liian vauhdikas, pitäisi mennä ihan lyhyellä liinalla. Aiemmin on sanottu, että koira on motivoitunut ja innokas ja pitäisi mennä pitkällä liinalla, jotta koiralla on tilaa työskennellä.

Kovin ristiriitaiset tunnelmat leirin päätteeksi. Tuntuu, että Virran suorittaminen tulisi olemaan meille täysin mahdotonta tuon jäljen takia. Ja kun tarkastajilla ei myöskään tunnu leirillä käytyjen keskustelujen perusteella olevan minkäänlaista yhtenäistä linjaa, niin mistä sitä voi tietää mitä kukakin painottaa ja haluaa koiran tekevän. Toinen hylkää testin yhdestä jäljen ylityksestä ja toiselle riittää, kunhan jälki jossain vaiheessa nousee. Kolmas haluaa sitten taas jo jotain ihan muuta... ja jotkut jopa määrittelevät alueen, jolta jälki tulee nostaa. Maalimiesten löytyminen ei kuitenkaan tunnu olevan se päätarkoitus, vaan tapa millä ne löytyvät. Joka tapauksessa hakukoiralla tuossa testissä ei tunnu tekevän mitään ja niin kuin tämä testi on ollut se meidän tavoite. Ehkä me jatketaan vain puhtaasti harrastuspohjalta ilman mitään erityisiä tavoitteita ajatuksena pitää koiran mieli virkeänä.

Metsää ja tokottelua

Viime viikon maanantaina Muru teki iltapäivällä pienen jäljen ja me sitten Taavin kanssa ajettiin se illalla pimeässä, kun olin tullut töistä. Jälki oli neljä tuntia vanha, 300 metriä pitkä, sen teon jälkeen satoi, lämmintä oli kolme astetta ja tyyntä.

Taavi lähti vapaana hommiin ja nostomatkaa tuli parisataa metriä. Olipa itselle hankalaa pimeässä. Musta tuntui koko ajan, että Taavi jäljestää, mutta kyllä sen meno muuttui erilaiseksi, kun se sitten oikeasti nosti jäljen. Ensimmäiseltä esineeltä otin sen liinaan. Oli myös hyvä huomata, että kun jäljentekijä on viskannut esineet vähän sivuun kulkemaltaan reitiltä, nostaa Taavi ne silti.

Varsin pätevää menoa koko matka paikoin kovinkin hankalakulkuisessa maastossa, olipahan pitkästä aikaa erilaista olla pimeässä metsässä jäljellä, tuttukin metsä muuttuu ihan vieraan oloiseksi. Loistava minitreeni rankan työpäivän päälle, kiitos Muru.

Nuolen kohdalta nousi jälki, punainen katkoviiva on jäljen alkuosa. Numerot esineitä.

Vikana löytyi silmälasikotelo

Tiistaina aamusella pieni rallyn nettikurssin treeni hallilla; peruutusta edessä ja vierellä, eteen istumisia, ohjaajan kiertoja sekä ihan perus seuraamista molemmin puolin. Peruutus onnistuu vasemmalla puolella aika hyvin,  oikealla ei oikein ollenkaan. Namilla imuttamalla menee oikeakin puoli. Edessä peruuttaminen meni aavistuksen paremmin kuin viimeksi, mutta kovasti on sen kanssa vielä töitä tehtävänä.

Ohjaajan kiertäminen meni kuten ennenkin, vasemmalta onnistuu, oikealta vaihtaa helposti vasemman puolen seuruuseen. Tarvii tosi selkeät käsiavut, jotta onnistuu. Eteen istumiset vaatii selkeän kuurin, jotta saan sen tulemaan aina suoremmaksi, nyt vähän sinnepäin ja joskus onnistuu. Tämä ei kyllä ollut mikään yllätys.

Tein myös sivuaskelia. vasemmalla seuratessa onnistuu hienosti, mutta oikea tuottaa tässäkin päänvaivaa. Tein sitten askelsiirtymiä lankkua apuna käyttäen ja siinä Taavi osaa paremmin siirtää takapuoltaan molempiin suuntiin sivusuunnassa. Tätä siis lisää jatkossa. Seuruu meni vasemmalla hyvin ja oikealla puolella yritin vähän säätää paikkaa edemmäksi, muuten sekin ihan ok.

Tän viikon tiistaina hakuiltiin. Taavilla oli kokeenomainen treeni noin viiden hehtaarin alueella. Kolme maalimiestä, pimenevä ilta, kostea melkoisen tyyni keli.

Taavi oli viimeinen koira alueella ja se kävi kyllä tarkistamassa kaikki paikat, missä aiemmilla koirakoilla oli ollut maalit. Motivoituneesti ja itsenäisesti, jopa aavistuksen liian itsenäisesti (?), se työskenteli ja löysi kaikki kolme maalimiestä hienosti. Juoksutti mua taas urakalla, kun kaikki maalit löytyivät niin kaukaa. Mut ilmaisu ainakin oli mahtava kaikilla, kun joutui paukuttamaan niin kauan.

Keskiviikon tokotreeneissä aiheena kaukot. Niihin Taavi oli vähän liian innoissaan ja pomppi kuin pieni sammakko. Jättävät, seuruu ja merkin kierto menivät oivasti, kuten myös ohjattu nouto. Siinä tosin toinen suunta ei ekalla onnistunut, mutta kokonaisuutena tykkäsin kovasti Tapsun tekemisestä. Ääntä oli aika vähän tällä kertaa. Loppuun vielä paikkis ja Taavin vieruskaverina hoffiuros, jota piti vähän kurkkia. Taisi Taavi kerran painua maahankin, mutta se oli kuitenkin aika hiljainen.


Torstaina jumikoira kävi fyssarilla. En mitään oireilua Taavissa kyllä ollut huomannut, mutta olihan se vähän jumissa joka paikasta. Venyi taas liian pitkäksi käyntien väli, mutta fyssari oli pidemmällä sairaslomalla... Onneksi ei kuitenkaan ollut mitään erityisen pahaa jumia missään, vain pientä tasaista jumittelua vähän siellä täällä. Toinen takareisi, lantion alue ja toisen puolen lavan seutu vähän enempi jumissa, mutta kaikki saatiin auki. Ja miten ihana on käydä hyvällä tutulla fyssarilla, jonka käsittelystä Taavi nauttii!

Hoidon jälkeen on hyvä ottaa rennosti.

Hakuhommia

Viime lauantaina käytiin Fionan kanssa lenkillä, tuo kaksikko on niin mainio.

Viikon tauko kaikesta treenaamisesta rupesi näkymään loppuviikosta pienenä liitoksista repeilynä, joten sunnuntain hakutreenit tuli kyllä tarpeeseen. Taaville kokeenomainen treeni kahden hehtaarin alueella kolmella maalimiehellä. Tuulta oli kuutisen metriä ja keli sateinen.

Oltiin Taavin kanssa menossa alueen toiseen laitaan, kun se jo bongasi ekan maalimiehen tien laidasta. Toinen löytyi myös melko nopeasti pressupiilosta ja kolmas myös hyvin kivenkolosta. Ilmaisut ihan mahtavat ja vauhtia riittävästi...

Maanantaina aamusta pieni rallytreeni hallilla, nettikurssin ratatreeni, joka sisälsi varmaan kaikki liikkeet, joissa koira tulee eteen. Yllättäen oikealta eteen tullessa Taavi tulee suorempaan kuin vasemmalta. Tämä siis treenilistalle.

Kun kerran hallissa oltiin, niin kokeiltiin putkeakin. Se meni hyvin molemmilta puolin seuratessa. Ainakin veilä Taavi menee putken kohtuullisella vauhdilla ja mulle ei tule paniikkia ehtiä ottamaan sitä vastaan.


Tiistaitokossa oli noutopäivä. Treeni tietty aloitettiin paikkaistumisella, joka meni ihan hyvin. Taavi kyllä näytti taas kovin ahdistuneelta siellä rivissä Millä ihmeellä sille saisi päähän ajatuksen, että siellä on ihan hyvä ja turvallinen olla?

Noudot aloitettiin tasamaanoudolla. Meni ihan hienosti siihen nähden, että oli hiekka-alusta. Mennessä vähän haukkui, mutta poimi kapulan hyvin ja tuli vauhdilla luokse. Mitään luovutuksia en vaatinut, pääasia oli vauhti ja hyvä kapulan nosto.

Seuraavaksi ohjattu molemmista suunnista, ei ongelmia siinäkään ja vikana tunnari. Tunnari on kotona onnistunut hyvin sen harvan kerran kun sitä olen tehnyt, mutta halleilla se on ollut melkein aina enemmän tai vähemmän kaoottinen. Tällä kertaa Taavi yllätti ja haisteli kapulat rauhallisesti ja muutaman tarkistuksen jälkeen poimi oman ja toi mulle. Kyllä sitä hiekalta palikan suuhun ottaminen ällöttää, mutta hyvin sen poimi kuitenkin.


Keskiviikon tokotreenien aiheena oli myös tunnari. Ennen sitä tehtiin kuitenkin seuruuta ja yritettiin saada ääntelyyn joku tolkku. Kun liikkuri on mukana hommassa, niin ääntä tulee, kun teen yksin niin ei... Vähän auttoi se, että pidän päätä pystymmässä, ehkä.

Tunnari meni tälläkin kertaa hyvin ja keskittyneesti, ei mitään ongelmia.

Paikkis tehtiin jossain välissä ja Taavin vieruskaverina vieraampi aussinarttu. Taavi siinä sitten istui kaula pitkällään huuliaan lipoen kohti narttua, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Nartulta olisi kyllä tullut heti napakka palaute, jos lähempää tuttavuutta olisi yrittänyt tehdä.

Tehtiin vielä toisella setillä jättäviä ja seuruuta porouroksen kaverina. Poron edellisissä treeneissä aiheuttama rähinähässäkkä oli Taavilla ilmeisen hyvin muistissa, kun oli ihan mahdottoman vaikea jättää poron tuijottaminen ja keskittyä omiin juttuihin. Kun tehtiin hommia naama poroon päin, niin pikku hiljaa helpotti ja Taavikin pystyi unohtamaan sen ja keskittymään meidän juttuihin. Menikin oikein hyvin sen jälkeen. Kyllä on koiralla pitkä muista vaikka vättävät, että ne elää vain tässä hetkessä.


Perjantain hakutreeneissä Taavi teki ekat kaksi maalimiestä muistikuvina ja kaksi vikaa valmiina, ei niin pienintäkään ongelmaa.


Lauantaina olin haun taidontarkastuskokeessa. Koesuoritus on aina kaksi vuotta kerrallaan voimassa, mutta olen ajatellut käydä vuosittain tarkastamassa meidän taidon, niin ei sitten ainakaan tule paniikkia, jos ei vaikka pääse kokeeseen tai ei pääse läpi tai jotain. Joten tällä kertaa siis oli vuorossa valoisassa suoritettava taidontarkastus, joka kokeena vastaa loppukoetta. Alue on kolme hehtaaria ja maalimiehiä on kolme, joista yski on kokonaan peitetty, aikaa suoritukseen on puoli tuntia.

Koe alkaa luoksepäästävyyden ja sosiaalisuuden testauksella. Käytännössä siis kokeeseen osallistuvat koirat ovat rivissä ja koetestaaja käy vuorotellen jokaisen koiran luona silittelemässä sitä. Taavi oli oikein kivassa mielentilassa tässä ja kaksi muuta uroskoiraa ei kiinnostanut sitä ollenkaan. Eka etappi siis hienosti läpi.

kuva Aki Kyyrö

Sitten oman vuoron odottelua ja lopulta päästiin viimeisenä koirakkona metsään, muiden ollessa peruskokeen suorittajia. Maasto-osuus alkaa hallittavuudella, jossa koiran tulee seurata noin viisikymmentä metriä ja sen jälkeen se jätetään paikallaoloon kolmeksi minuutiksi. Paikkiksen aikana testaaja kulkee koiran ohi ja lopun aikaa kertoo mulle kokeen kulusta ja muista päivänpolttavista asioista. Seuruussa Taavi kulki ihan nätisti vieressä, vaikkakin kontakti oli mun makuun huono. Paikkiksenkin se suoritti vähän sinne päin, kun kolmen edellisen koiran hajut kiinnosti kovasti ja taas oltiin kaula pitkällään nuuhkimassa maata molemmin puolin. Mut läpi meni kuitenkin.

Ja sitten päästiin metsään, jossa mun piti ensin tehdä etsintäsuunnitelma ja sitten toteuttaa se. Pohjoistuulta oli viitisen metriä ja lämpötila muutaman asteen plussalla. Oikein ihanteellinen hakukeli siis!

Kuvassa koealue on merkitty vihreällä, aloituskohta liilalla rastilla ja maalimiehet (jotka kaikki oli naisia) oli sijoitettu suurinpiirtein punaisilla pisteillä merkittyihin kohtiin.

Aloitimme siis rastin luota ja tuulen suunnan vuoksi kuljin rajaa pitkin tielle, josta aloitin partioinnin itä-länsi suunnassa. Vähän ennen kuin saavuimme ensinmmäiseen nurkkaan, häipyi Taavi alueen keskiosaan ja aikani odoteltuani aloitti haukun karttaan merkityn keskimmäisen maalimiehen luona. Pitkään joutui haukkumaan, kun oli niin kaukana ja maasto vähän haastava, mutta hyvin paukutti loppuun asti.

Palattiin ekaan nurkkaan jatkamaan matkaa ja siellä Taavi hetken käyttäytyi kuin olisi saanut hajun, mutta ei sitten kuitenkaan pystynyt tarkentamaan, joten jatkettiin matkaa tien reunaa pitkin kohti alueen oikeaa alakulmaa. Siinä kulkiessamme Taavi nappasi hajun toisesta eli kaikkein oikeanpuolimmaisesta maalimiehestä ja haukkui senkin hyvin. Tästä maalimies lähti tietä pitkin pois kuten edellinenkin ja me jatkoimme lopun matkaa alueen reunaan asti ja sitten vaihdoimme suuntaa palataksemme hieman syvemmällä alueella alueen vasempaan laitaan. Kesken tämän matkan Taavi lähti ja häipyi. Kulkusista kuulin sen menevän tietä pitkin jo jossain aika kaukana ja niinhän se oli bongannut alueelta poistuvan maalimiehen, joka oli jo ehtinyt aika kauas. Siellä se sitten haukkui kävelevää jo kertaalleen löydettyä maalimeistä ja mun huudot oli ihan turhat, koska maalimiestähän ei jätetä! Ei auttanut kuin juosta hakemaan se sieltä pois ja päässä takoi vaan ajan kuluminen... No ei auttanut kuin juosta minkä jaksoin ja palasimme takaisin sinne, mistä Taavi oli lähtenyt ja jatkaa hommia sieltä. Hieman ennen kuin saavuimme alueen vasempaan laitaan, löysi Taavi viimeisenkin maalimiehen. Tässä ilmaisu oli vähän huonompi, kun minä, kartturi ja testaaja oltiin aika lähellä Taavia. Mutta ihan hyvä ilmaisu silti. Aikaa meillä kului suoritukseen kaikkine harhajuoksuineen 19 minuuttia.

Arvostelussa etsintäsuunnitelma, koiran ohjattavuus ja kaksi ensimmäistä ilmaisua olivat erinomaisia. Ohjaajan toiminta ja viimeinen ilmaisu hyviä. Kokonaisarvosana erinomainen ja taidontarkastun hyväksytysti suoritettu. On se Tapsu vaan melkoinen kone näissä hommissa! Palautetta antaessaan testaaja ei oikein osannut sanoa mitään rakentavaa kritiikkiä, vaikka antoikin mun toiminnasta vain hyvän. Sanoi vain koiran olevan erittäin hyvin liikkuva ja motivoitunut.




Lisäksi olemme nauttineet aivan valtavan upeasta ruskasta!

Menolippu messiin

Maanantaina makuupäivän tokkura karistettiin jäljennostotreeniin sateen jäljiltä märässä ja viileässä metsässä. Vieraan tekemä jälki, jossa jäljennostomatkaa tuli n.70 m ja jälki oli parisataa metriä ja ikää sillä oli noin tunti. Taavi lähti töihin vapaana ja mä osasin lukea sitä niin hyvin, että tajusin sen lähtevän jäljelle. Pienen matkaa sai mennä vapaana ja sitten kutsuin sen liinaan laitettavaksi. Ei häirinnyt sitä ja sai hyvin kiinni uudestaan jäljestä ja jäljesti esineelle tuon parisataa metriä todella hyvin.

On se vaan loistava jäljestäjä, hitto kun itse oppis luottaman omaan koiranlukutaitoon vielä enemmän...


Tiistaina aamulenkin yhteydessä käytiin hakemassa edellisen päivän treeneissä tekemäni käyttämättä jääneen jäljennostoharkan esine. Vein kokeeksi Taavin jäljenpätkän päähän ja sehän jäljesti noin 15 h vanhan lyhyen jäljen esineelle. Täytyy joskus kokeilla ihan kunnon jälkeä tuollai vähän vanhempana...


Illalla tokotreenit aloitettiin paikka-istumisella. Taavi osasi. Omalla vuorolla tehtiin ruutua, kiertoa ja hyppy, tokalla setillä seuruuta ja luoksetuloa. Kaikki liikkeet oli oikeastaan hirmu hyviä ja vauhtia oli ihan hirmuisesti. Välillä vähän hajut vei, mutta kokonaisuutena tykkäsin. Seuruussa käännökset aiheutti ääntä, mutta muuten Taavi oli oikein hiljainen kaveri.


Keskiviikkona aamupäivällä Taavi kävi jäljestämässä vieraan tekemän jäljen kosteassa ja hieman tuulisessa metsässä. Jälki oli kolme tuntia vanha ja maasto kovin erilainen kuin mihin ollaan totuttu kotimetsissä, kalliota oli paljon ja muutenkin maasto todella vaihtelevaa, hyvä niin.

Jäljen nostoon Taavi lähti vapaana ja nostomatkaa kertyi noin 200 metriä. Jälki kulki suopursuisen suon poikki ja siinä oli hiukan haastetta Taaville. Siitä näki hyvin, että tässä nyt on jotain, mutta tarkennus oli vähän vaikea. Lopulta Taavi sai kuitenkin varmuuden jäljen suunnasta ja lähti ajamaan sitä vauhdilla. Hetken annoin mennä ja otin sitten liinaan.

Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja pääsääntöisesti Taavi jäljesti oikein hyvin. Reitille osuneen laavun pihapiiri oli hankala ja siinä etsi jälkeä jonkin aikaa, kun pihassa olleessa kulmassa sen hukkasi. Kalliot oli selvästi myös vähän hankalampia, mutta kyllä Taavi ne hienosti selvitti. Ja minä osasin aika hyvin lukea sitä!! Esineet löytyi myös ja metsässä liikkunut vieras ihminen ei Taavia haitannut, liekö edes huomasi sitä.

Illalla tokotreenit, jossa Taavi teki hommia taas hyvin. Tykkäsin kovasti sen vireestä. Voiko meidän uusi namipallopalkkahomma oikeesti vaikuttaa näin paljon?

Ekaks tehtiin merkin kierto ja ruutu liikkeenomaisesti ja molemmat oli kyl hyvät, alla videot.

Sitten paikkis, jossa riviin mennessä Taavin takana kulkenut porouros alkoi rähistä ja Taavi ei tietänkään tässä tilanteessa halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja yhtyi ärinään. Rivissä vielä pientä kyräilyä ja epäluuloisuutta ja kun jätin Taavin istumaan, niin se oli sitä mieltä että tästä rivisti olis parempi häipyä takaisin autoon. Uudella käskyllä pylly painui maahan ja paikkis meni hyvin, tosin Taavi näytti kyllä aika ahdistuneelta taas. Hyvä kuitenkin, että rähäkästä huolimatta meni noinkin hyvin.

Tokalla setillä jäävät liikkuroituna ja ne meni kaikki tosi hyvin. Muutaman ohjausvirheen tein ite, mut kun tein kuten olen opettanut, osasi Taavikin hienosti.


Perjantaina käytiin kentällä puuhaamassa Anna Pekkalan rallyn voi-rataa. Rata näytti piirroksena ihan helpolta, mutta olihan siellä ne haastavat kohdatkin.

Taavi oli kivan keskittynyt ja ennakkoon vaikeaksi epäilemäni houkutus (herkkuruokaa kupeissa) meni mallikkaasti. Pyörähdyksen jälkeinen molemmat täyskäännös vasempaan, jossa seuraamispuoli vaihtuu, olikin hankala. Luulen tuon edeltäneen pyörähdyksen vaikuttaneen niin, että Taavi pyrki pyörimään enemmänkin ja päätyi lopulta mun vasemmalle puolelle oikean sijaan viimeistään tuossa 360 vasemmalle käännöksessä. Uusittiin tämä ja selkeä oikealle käsky käännöksen jälkeen auttoi.

Hyppy muodostui toiseksi kompastuskiveksi, koska se tehtiin houkutusta kohti. Taavi oli hypyn jälkeen rynnistämässä suoraan syömään herkkuja, mutta palasi käskystä sivulle. Tästä tosin olisi tullut -10 rintamasuunnasta, kun Taavi kääntyi mua kohti palatessaan. Pari uusintaa tästäkin ja kovalla käskyllä sain Tahvon palaamaan sivulle hypyn jälkeen. Mutta muuten oikein onnistunut tekemistä.


Illalla takametsässä treenattiin vielä vähän esineruutua. Tein melkeimpä 50 x 50 ruudun ja sinne takalaitaan valmiiksi neljä esinettä. Taavi toi mulle viidessä minuutissa kolme esinettä eli hidasta, mutta kuitenkin ihan hyvää tekemistä Taaviksi, joka ei ole koskaan oikein innostunut tästä lajista ja yleensä ollut tuomatta mitään sieltä ruudusta.

Tapsu ja Tapsu löydöt

Lauantaina ajelin Vantaalle Taru Leskisen tuomaroimiin rallykisoihin. Kiva, kun koiria oli vähän ja halli iso, Taavikin oli superrento odotellessamme, vaikka mua vähän jännitti.

Sykkeet kisaa odotellessa...

Lähtöluvan saatuamme Taavi laamaili vähän spiraalin ekaan kierrokseen asti, sen jälkeen oli koko loppuradan aika skarppi. Ääntäkin tuli vain haukku peruutuksessa ja pari röhkimistä jossain muualla. Niistä lähti kokonaisvaikutelmasta - 2 pistettä.

Peruutus on mulle jotenkin tosi hankala liike; jos keskitys täysillä Taaviin, kuten tarvisi, en osaa laskea askelia ja menee väärin ja jos lasken askelia, niin Taavi ei ole hyvä. Jouduin uusimaan peruutuksen, koska laskin askeleita ja Taavi oli hirmu vino. En tiedä oliko liian vino, mut mun silmään kamala. Uusinnassa keskityin enempi koiraan ja meni vähän paremmin. Tästä siis -3 uusinnasta ja -1 uusinnankin pienestä vinoudesta. Parempi kuitenkin kuin -10 ihan liian vinosta tai väärästä askelmäärästä...

Pyörähdyksessä -3 ohjaajavirhe. Ehkä liian iso käsiapu tai sitten mun oma kulkulinja ei pysy suorana... tai jotain muuta.

Molemmat täyskäännös oikeaan -10 epätarkasti suoritetusta tehtävästä, jota oli selvennetty tekstillä eriaikainen. Mä olin vaan ihan tyytyväinen, että Taavi päätyi käännöksessä oikealle, kun yleensä ei onnistu puolenvaihto tällä käännöksellä. Enkä kyllä nää itse tuon liikkeen eriaikaisuutta, kun Taavi jää käännöksessä mun taakse. Mut tietääpähän mitä treenata.

Muuten ihan kiva rata, oikealla seuruu edelleen vähän haparoivampaa kuin vasen. Tuomarinkommenttina kuitenkin osaava koira. Sijoituimme neljänsiksi pistein 81 ja saimme lisäksi tuomaripalkinnon iloisesta ja taitavasta tekemisestä. Että ei se sit niin huonoa ollu kuin miltä itestä välillä tuntui =). Hyvä Tapsu, vire oli kyllä melko kohdillaan tällä kertaa.


Sunnuntaina heti perään toiset rallykisat samaisessa paikassa, tällä kertaa Anna Pekkalan tuomaroimana. Ratapiirrosta katsellessani totesin, että nyt on kyllä pistetty kaikenlaista ja tarpeeksi. Hyvä jos en eksyisi radalle.

Houkutuksessa toisena houkutteena hyppy, en ollut tämmöiseen ennen törmännyt. 

Oltiin tää viikonloppu kotiautoreissussa ja kyllä Taavista aamulla huomasi, että vähän olu suuri maailma väsyttävä maalaispojalle ja hajuja niin paljon, ettei kaikkia millään ehtinyt haistella. Taavin pienen väsymyksen ja oman ratapiirrosjärkytyksen jälkeen saatiin kuitenkin ihan ok suoritus.

Ensimmäisenä tehtävänä olleesta seisovan koiran kiertämisestä -1 puutteellisesta yhteistyöstä. Taavi taisi vähän nuuhkaista mattoa. Molemmat täyskäännös vasempaan, jossa vaihtuu seuraamispuoli, jouduin uusimaan. Tää on aina onnistunu hyvin, paitsi perjantain treenissä ja nyt Taavi oli ihan kuutamolla. Uusinnasta siis -3. Peruutuksessa ja kyltillä 15, jossa koira tulee eteen istumaan, oli Taavi molemmissa vähän vino,  näistä kummastakin -1. Ekasta hypystä -1 puutteellisesta yhteistyöstä, en tiedä mistä tuli. Ja sitten kaikkiaan viideltä tehtävältä -3 hau. Hau määritellään "liioiteltu tai jatkuva haukkuminen". Taavi haukahti radalla ehkä kaksi kertaa, mutta piti kyllä paljon sille tyypillistä "röhkimistä". Ehkä se sitten tulkittiin haukkumiseksi, vaikkei sitä ole. Toki kyllä kovin ärsyttävää ääntä. Kokonaisvaikutelmasta vielä -3 ääntelystä. Tuomarin kommenttina kuitenkin kannustava 'Tarkka ohjaus, hyvät liikesuoritukset.'

Pisteitä jäi jäljelle kaiken röhkimisen jälkeen 75 eli hyväksytty tulos, koulutustunnus RTK3 ja menolippu mestariluokkaan! Täytyy kyllä sanoa, että heinäkuussa ekaan voittajan kisaan mennessäni en olisi mitenkään voinut uskoa, että saadaan tämä luokka näin hienosti läpi!

Kolmas lk pyrri Suomessa, joka on saavuttanut RTK3 koularin. (Korjatkaa, jos tämä tieto on väärä)