maanantai 11. marraskuuta 2019

Pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön VIRTA

Isänpäiväsunnuntaina oli minulle ja Taaville järjestetty pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön eli VIRTA. (On muuten pirun vaikea saada talkoolaisia isänpäivänä, kiitos kaikille osallistuneille!) Tämä testi on kaikkien poliisin apuna kadonneiden etsinnöissä toimivien pelastuskoirakoiden suoritettava ennen kuin pääsevät mukaan tositoimiin. Testi simuloi oikeaa etsintätilannetta ja siinä testataan ja arvioidaan etsintätaktiikkaa, työskentelyä, alueen tarkastamisen varmuutta, kestävyyttä sekä löytöjä. Tarkastuksen ottaa vastaan tehtävään koulutettu viranomaistarkastaja, meidän testissä Anna-Mari Matikainen, hälytysryhmän edustaja sekä mahdollisesti poliisi. Meidän tarkastuksen kohdalla poliisi oli perunut tulonsa perjantaina, mutta se ei onneksi estänyt suoritusta.

Saimme edellisenä iltana tietää osoitteen ja kellonajan mihin olisi saavuttava. Paikan päällä sain alueesta kartan, jonka mukaan etsintäsuunnitelma oli tehtävä. En nyt löydä tuota karttaa enää mistään, joten kuva siitä jäi uupumaan, mutta alue oli noin 25 hehtaarin kokoinen lähes suorakaiteen muotoinen alue. Testin aikana tuuli melko suoraan etelästä noin 4 m/s, joten valitsin meidän taktiikaksi lähteä alueen pohjoisreunalta partioimaan aluetta itä - länsi -suunnassa. Jaoin alueen myös kahteen kaistaleeseen, jotta partioitavan alueen leveys ei olisi liian suuri. Sääolosuhteet olivat muutenkin hyvin meidän puolella; lämmintä oli viitisen astetta, vettä tosin olisi voinut sataa vähemmän =).

Siirryimme alueen laitaan ja kartturin opastamana aloitimme partioinnin. Testiä arvioineet tarkastaja ja hälytysryhmän edustaja kulkivat meidän perässä koko testin ajan. Koska alue rajautui pohjoisreunalta tiehen, oli aluksi Taavilla kova hinku kulkea tietä pitkin ja jouduin muutaman kerran käskyttämään sitä kevyesti metsän puolelle. Maasto oli onneksi monin paikoin kohtuullisen helppokulkuista ja tuuli pääsi kuljettamaan hajuja melko hyvin. Oma ajantajuni ei jännityksessä pelannut ollenkaan, mutta joitain kertoja ehdimme kulkea aluetta laidasta laitaan, kun Taavi rupesi nostelemaan nenäänsä siihen malliin, että joku haju voisi olla. Se ei kuitenkaan lähtenyt tarpeeksi innolla hajun perään, joten ilmoitin havainnostani ja tein päätöksen jatkaa partiointia. Kun seuraavan kerran saavuimme samoille kohdille oli Taavin reaktio taas sama; nenä pystyssä vastatuuuleen. Nyt päätin lähteä katsomaan, mihin koira on matkalla ja ilmoitin lähteväni koiran perään. Pyysin kartturia merkkaamaan paikan, johon sitten palaisimme tarvittaessa jatkamaan etsintää.

Taavi katosi jonnekin kauas eteeni, valjaissa olevan kellon kilkatus vain kertoi sen jatkavan matkaa. Hetken päästä alkoi haukku ja ilmoitin tästä tarkastajalle ja pyysin saada lupaa juosta Taavin luo. Ja vaikka juoksin, niin aikaa meni omasta mielestä ihan kamalan kauan. Maasto oli paikoitellen kovin märkä ja mietin jo juostessani, että aivan sama vaikka saappaat jäisi suohon, jatkaisin vaikka sukkasillani lopun matkaa, kunhan vain pääsisin Taavin luokse. Kartturi kertoi jälkikäteen, että juoksemani matka oli yli 250 m, joten tosi kaukaa Taavi sai hajun! Hyvin Taavi haukkui koko sen ajan, mitä joutui minua odottamaan. Hetken päästä myös muu perässä kulkeva porukka saapui paikalle.

Koska Taavi löysi maalimiehen ilmavainulla ja virran läpäisyyn vaaditaan myös jäljen ilmaisun toteen näyttäminen, ilmoitti tarkastaja testin jatkuvan tienvarsitarkastuksella. Tässä vaiheessa rupesi mua vähän ahdistamaan, kun tuo jäljen noston lukeminen ei ole mun vahvimpia puolia. Olen siitä ehkä hieman aiheettomastikin kehittänyt itselleni pienen mörön. Siirryimme alueen laitaan kulkemaan tien vartta pitkin tien puolella. Eihän me edes olla harjoiteltu nostoa tuollai tien puolelta vaan aina metsän puolella tien suuntaisesti kulkien... Kuljimme siis tien reunassa Taavi vapaana ja todella pitkältä tuntuneen matkan jälkeen Taavi rupesi aktivoitumaan ja nuuski vauhdilla tien reunaa molemmin puolin, kunnes nosti ehkä parhaiten ikinä jäljen tien vasemmasta laidasta ja minä perään samalla ilmoittaen jäljen nousseen. Jälki ei tuntunut kovin pitkältä, mutta ehkä se oli kuitenkin joitain satoja metrejä ja sen päästä löytyi maalimies, jonka Taavi ilmaisi hienosti.

En ole ehkä vielä ihan tajunnut, että suoritimme VIRRAn hyväksytysti läpi ja jatkossa voimme toimia poliisin apuna kadonneiden etsinnässä. Taavi on ensimmäinen rotunsa edustaja, joka on kyseisen testin suorittanut, vaikka vanhoilla säännöillä on kyllä joitain pyrrejä hälytehtävissä ollutkin. Meidän vuosien työn tavoite on nyt saavutettu ja motivaatio jatkaa koiran koulutusta mitä vaihtelevampiin tehtäviin vain kasvaa. Missään nimessä helpolla tähän pisteeseen emme ole päässeet. Tavoitteen saavuttaminen on vaatinut satoja tunteja metsässä joka säässä ympäri vuoden, paljon erilaisiin koulutuksiin osallistumista, omaa mielenkiintoa tutkia ja opiskella asioita itsenäisesti, hikeä ja kyyneleitäkin on tämän eteen vuodatettu moneen kertaan. Välillä tavoite on tuntunut aivan mahdottomalta saavuttaa ja motivaatiota on kaiveltu enemmän tai vähemmän syvältä, mutta aina on noustu. Meidän matkamme on sattunut pelastuskoiratoiminnan kehityksen murrosvaiheeseen ja olemme kokeneet sääntömuutoksia, joiden vuoksi koiran toimintaa on joutunut muuttamaan aivan päinvastaiseen suuntaan ja omaa osaamista on pitänyt laajentaa monella saralla. Tämä kaikki on kasvattanut meistä loistavan tiimin ja kartuttanut osaamista monella eri tavalla.

Saamamme arvostelu oli erinomainen:
Etsintätaktiikka erinomainen: alue ja tuulen suunta hyvin otettu huomioon
Työskentely erinomainen: erinomainen ilmavainu ja jälkityöskentely
Alueen tarkastamisen varmuus olemassa oleva: hyvin tarkastettu alue, nopea koira
Kestävyys erinomainen: hyvin jaksoi koira pitkän tienvarsipartioinnin vielä loppuun
Löytö erinomainen: hienot nostot ja ilmaisut


Arvostelupöytäkirja

Testin jälkeen on helppo hymyillä! Kuvassa myös  tarkastaja Anna-Mari Matikainen. Kuva Pieta Luukkonen.


Ihan valtavan iso kiitos kaikille meidän kanssa treenanneille ja meitä auttaneille! Mitenkään en voi kaikkia tärkeitä ihmisiä mainita, mutta tässä muutama:
Seija Vikman, tuon Uskomattoman koiran kasvattaja. Taavi ei ole ainut oikea työkoira, joka Seijan kennelistä on peräisin ja niitä tulee varmaan jatkossakin vielä monta lisää!
Sari Nieminen ja Riitta Pakarinen ovat johdattaneet meidät henkilöetsinnän saloihin ja opettaneet meille tuon lajin perusteet ja vankan pohjan tekemiselle.
Tiina Suuronen on koutsannut meitä jäljellä välillä varmasti hieman turhautuenkin, mutta aina on silti tullut neuvoja ja hyviä haastavia treenejä sekä muuta pään tuuletusta!
Suvi Lahtinen uhrasi isänpäivän viettonsa toimien mahtavana kartturina meille tässä testissä. Suvi pitää myös fyssarin ominaisuudessa huolen Taavin hyvinvoinnista.
Liisa Uski on ollut henkinen tuki ja ajatusten vaihdossa korvaamaton apu.
Kiitos myös Kaakon Käyttökoirat ry tämän upean ja haastavan lajin harrastusmahdollisuuksista!
Kiitos myös Murulle, joka pitää kodin pystyssä ja ruuan pöydässä sillä aikaa, kun akka luuhaa kaiket illat ja viikonloput pitkin metsiä <3 <3
Kiitos kaikki treenikamut, ilman teitä ei olisi meitä!


Kuva Pieta Luukkonen


10 kommenttia:

  1. Onnea, hieno suoritus kerrassaan!

    VastaaPoista
  2. Kuule, ei tartte kiittää <3
    Ihanaa on ollut, kun sulla on ollut selkeä tavoite johon oot sitoutunut. Olet myös tehnyt jumalattomasti itsenäistä työtä asiasi eteen.
    Mielellään sulle on keksinyt yhtä sun toista jäynää jäljille.
    Ja välillä ehkä vähän ruoskinut sekä tasaiseen myös kannatellut valitsemallasi tiellä.

    Myös purnauslenkit ovat olleet niin tarpeen tällä matkalla ;)

    Älyttömän isot onnet teille molemmille!

    -tiina-

    VastaaPoista
  3. Huippu ohjaaja ja huippu Taavi. Niin onnellinen teidän puolesta ❤️👍

    VastaaPoista
  4. Olen NIIN ylpeä teistä. Sanat eivät riitä kertomaan. Seija

    VastaaPoista