Viime viikon tiistaina käytiin tutustumassa/esittäytymässä mahdolliseen uuteen tokoryhmään. Ryhmä treenaa pääasiassa avo- ja voi-liikkeitä, joten paljon uutta on meille tulossa, mut eipä sitä enää pelkkiä alojuttuja jaksaiskaan hinkata. Vetäjä vaikutti mukavalta ja paikalla olleet ryhmälaisetkin koirineen kivoilta, joten jatkamme tuossa porukassa mielellämme. Treenit tosin on vain joka toinen viikko, töiden takia tulee pitkiä taukojakin tuohon, mutta täytyy sit vaan tehdä ahkerasti kotiläksyjä.
Näin esittäytymiskerralla ohjaaja halusi nähdä meidän tasoa ja tehtiin seuruuta, peruutus ei meiltä vielä onnistu, ruutua targetille, merkin kiertoa ja meille ihan uutena juttuna ohjattua noutoa. Ruutu ja merkki meni kohtuullisen hyvin ja ohjattu oikein näppärästä ekakertalaiselle, ollaan kuulemma ihan osaavia!
Tunti tietysti aloitettiin ryhmäliikkeillä, ekaks istuminen jossa en vähäisen harjoittelun vuoksi arvannut mennä kovin kauas ja sit makuu täydellä matkalla. Molemmat meni hienosti.
Keskiviikkona oltiin jälkitreeneissä, Tapsulle harhajälki hämärässä. Jäljen nosto ei ollu hirveen hyvä, mutta löydettiin kuitenkin oikea suunta. Jäljelle tehdyt pari harhaa eivät tällä kertaa Taavia saaneet mukaansa, mutta muuten se oli pari kertaa lähdössä hieman omille teilleen.
Torstaina osallistuttiin tokon extraoppi-iltaan, aiheena tunnistusnouto. Me ei olla tehty tunnaria oikeastaan ollenkaan. en ole oikein tiennyt mikä olisi hyvä tapa opettaa tuota, kun niin monella tuntuu sen kanssa olevan ongelmia. Olen katsonut parhaaksi olla siis tekemättä mitään, etten sotke hommaa jo heti alkuunsa.
Illan aikana tehtiin kolme kierrosta, joista ekalla kaksi toistoa ja kahdella viimeisellä vain yksi, koska tämä liike on kuulemma sellainen, jota harva koira pystyy tekemään useampia toistoja peräkkäin. Tunnistuskepuloita leviteltiin kymmenkunta maahan ja sitten mä pyörittelin omaa pulikkaani reilusti käsissäni ja annoin Taavin haistaa sitä aina välillä. Sitten ohjaaja otti mun kepulan ja antoi Taavin vielä haistaa sitä ja vei sen muiden kepuloiden joukkoon takalaidalle. Tässä oli hieno huomata, että illan kaikki koirat toivat ekalla toistolla sen oman kapulansa ensin hienosti haistellen muitakin. Homma perustuu siihen, että koira luonnostaa valitsee sen omanhajuisen ja eniten haisevan jutun, oli kyse sitten metsään heitetystä kepistä tai viimeksi kosketusta lelusta. Ihminen vain yleensä tekee kaikesta paljon vaikeampaa kuin se onkaan. Mulla ainakin on tapana tehdä asiat vaikeasti =).
Taavi ei kestänyt heti perään toista toistoa vaan alkoi ikään kuin ilmaisemaan vetäjää, joka kävi kyykyssä laittamassa mun kapulan uudestaan muiden joukkoon. Pienellä avustuksella kävi kuitenkin haistelemassa kapuloita ja ensin noukittuaan väärän valitsi lopulta sen oikean.
Toinen kierros meni myös ilmaisuhaukun puolelle, Tapsu selkeesti pihalla siitä mitä siltä halutaan. Kolmas kierros oli sitten ihan onnistunut. Nyt vaan kotona treenimään tätäkin ja parin viikon päästä uudestaan ohjatusti.
Perjantaina Foca ja Femme kävivät leikittämässä Tapsaa, kuvat Pieta Luukkonen.
Femme tutustumassa kanoihin
Tiistaina tein lenkin yhteydessä esineruudun, sellaisen ihan oikean kokoisen. Tapsa haki sieltä kolme esinettä, joista eka hyvin ja toinenkin vielä ihan kohtalaisen hyvin. Viimeinen oli sitten selkeesti jo liikaa sille, mutta kyllä se sen kolmannenkin toi. Täytyy jatkossa tehä varmaan vain noita yhden tai kahden esineen noutoja, niin pysy hyvä vire hommassa.
Maanantaina kävin vieraalla kentällä tottistelemassa. Nouto ihan hukassa... Taavi ei lähde hakemaan käyttöesinettä ollenkaan. Tehtiin vauhtinoutotyyliin, mutta aika heikkoa oli.
Eteenmenoja purkille muutama toisto, seuruuta ja jättävät. Nää onnistui.
Torstaina treenittiin pitkä paikkis häiriökoiralla, seuruuta ja eteenmenoja. Makuussa ja seuruussa ammuttiin 6 mm startilla. Eteenmenoja tehtiin seitsemän, joista kuudennella ei ollut purkkia ja käskin maahan, meni toisella. Noutoa tehtiin käyttöesineellä ja tällä kertaa homma toimi oikein hyvin! Tein kaksi liikkeenomaistakin noutoa ja nekin oli oikein hyviä.
Sunnuntaina osallistuttiin Kaakon käyttökoirien järjestämään palveluskoiraliiton pelastusjälkikokeeseen, tuomarina Tiia Tuhkanen. Päätös osallistua kokeeseen tuli vähän yllättäen, eihän meidän jälki ole koekunnossa, harhat vie mennessään ja mä en yhtään luota koiranlukutaitooni, ja tottis epäilytti ja hirvitti kauheasti. Mutta päätin kuitenkin osallistua, kun koe oli lähellä, sattui vapaapäivälle ja me tarvitaan kisakokemusta. Päätavoitteena siis onnistunut tottis ja superplussaa olis onnistunut maasto.
Näin valmistauduttiin aamulla kokeeseen.
Tapani mukaan jännitin kovasti, mutta selkeesti vähemmän kuin esim. bh-koetta. Kisakokemus on siis tuonut vähän helpotusta tähän ongelmaan, vaikka nyt olikin edessä taas aivan uudenlainen haaste. Liikkeistä nouto on ollut vähän hukassa, eteenmeno on ihan vaiheessa ja emme ole koskaan treenanneet liikkuvaa henkilöryhmää ja häiriökoiriakin on aika harvaakseen ollut henkilöryhmään saatavilla. Myöskään moottorisahan tai muun pärinän alla ei olla treenattu kertaakaan, mitä nyt joskus kotipihalla viime kesänä kokeiltu... Enkä koskaan ollut nähnyt yhtään oikeaa pelastuskokeen tottisosuutta. Tältä pohjalta kokeeseen ;P
Koepaikalla Tapsa oli ihanan rento, ei välittänyt muista. Arvoin itselleni ensin suorittavan vuoron ja liikejärjestyksen seuraavanlaiseksi:
1 tasamaanouto
Mulla esineenä puinen puurokauha. Tätä esinettähän on tässä pitkin syksyä haettu, kun mikään ei oikein tunnu sopivan Taavin suuhun. Nouto meni muuten kivasti, mutta Tapsalla oli aika hento ote ja mä sössin tärisevillä käsilläni luovutuksen ja kauha tippu maahan. Arvosana tästä kuitenkin erittäin hyvä.
2 liikkeestä istuminen
Tää meni muuten hyvin, mutta moottorisaha käynnistettiin just samaan aikaan, kun mä annoin Taaville käskyn istua. Tapsahan tietysti kääns pään äänen suuntaan ja vaati istumiseen toisen käskyn. Arvosana hyvä.
3 liikkeestä maahan meno ja luoksetulo
Tuomarin mukaan mulla oli käsiapu. Tähän täytyy kyllä kiinnittää jatkossa huomiota, kun ihan varmaan en omasta mielestä anna mitään apuja. Muuten meni hienosti, luoksetulo oli vauhdikas eikä Tapsa pomppinu mua vasten tai mitään muutakaan, erinomainen.
4 kävelystä seisomaan jääminen ja luoksetulo
Tässä Taavi oli ottanut muutaman askeleen ja vähän haustellut maata (kentällä oli kyllä pitkää ruohoa, joka provosoi tuota haistelijaa varmasti, kun korret ylti melkein nenään paikoittain :) ) ja luoksetulossa keksi jostain tulla suoraan sivulle. Onneks tuli sentään hyvään asentoon. Arvosana hyvä.
5 vapaana seuraaminen
Taas oli vaikea pysyä askeleiden laskemisessa mukana, mutta kyllä kaavio sinne päin ainakin meni. Muutaman kerran Tapsa meinas vähän haistella, kun tuli pidempää heinää ja 9 mm laukausten kohdalla säpsähti. Hieman ehkä oli väljääkin tuo seuruu, mutta koetilannesuorituksena olen siihen melko tyytyväinen. Pyörivään henkilöryhmään meno oli mulle aika haastava, mutta kyllä sieltä välit löyty, mistä pujahdeltiin. Ryhmässä jouduin antamaan yhden ylimääräisen käskyn. Arvosana hyvä.
Viimeisenä liikkeenä eteenmeno, joka mua jännitti eniten, koska Taavi ei liikettä vielä osaa. Mun yllätykseksi lähti kuitenkin juoksemaan ja varmistelin vähän ja käskin sen vajaasta matkasta maahan. Meni ekalla käskyllä, mutta tuomarilta tuli huomautus vajaasta matkasta. Olen varma, että jos en olis käskenyt sitä maahan, Taavi olis jäänyt kohta siihen haistelemaan ja ettimään palkkaa, koska sen vauhti ei ollu kovin hyvä. Mutta tällä meidän treenimäärällä tää oli superhyvä suoritus!! Arvosana mun yllätykseksi erittäin hyvä.
Paikallamakuu tässäkin kokeessa oli pitkä. Onneksi saa olla kasvot koiraan päin, mutta mun siirtyminen henkilöryhmään oli kanssa sellanen, mitä vähän jänskäsin, varsinkin kun menin sinne ihan liian aikaisin... Joka tapauksessa Tapsa makas hienosti ja laukaukset saivat sen vaan terästäytymään. Paikkiksesta erinomainen.
Kokonaisarvosanaksi tottiksesta erittäin hyvä, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen!! Päivän päätavoite siis suoritettu kirkkaasti läpi, hyvä me!!
Maasto-osuus ei sitten ollut meidän juhlaa. Taavi nosti janalta takajäljen. Onneksi meillä kuitenkin oli tuo jana, ruutulähetyksestä en olis tajunnu mitään. Suunnan korjauksen jälkeen lähdettiin liikkeelle, mutta ei ollut kyllä Tapsun meno tänään parasta mahdollista, varmasti mun jännittäminen kulki liinaa pitkin koiraan niin selkeesti. Löydettiin kuitenkin kolme esinettä, mutta jossain jäljen puolenvälin jälkeen harhauduttiin omille teillemme. Yritin palata sinne, mistä lähdettiin väärään suuntaan, mutta aika ei enää riittänyt jäljen loppuun ajamiseen ja Tapsankin mielestä mustikoiden syönti oli kivempaa kuin jäljestys. Lopputulos jäljeltä siis odotettu hylsy. Olin kyllä niin epävarma koiran lukemisestani, että huhhuh!
Mutta lisää vaan treeniä ja kokeita, niin enköhän minäkin opi! Mutta että voi ihminen olla tyytyväinen hylättyyn koesuoritukseen! Tuon tottiksen kanssa kun on painiskeltu enempi ja vähempi ja kun yhdestä haasteesta on selvitty, niin johan on tilalle tullut toinen ja nyt tehtiin noin hyvä suoritus!! Selkeesti meille sopii paremmin häiriöiset kokeet. Tokokokeissa on niin hiljaista ja rauhallista, Tapsa keskittyy paremmin häiriössä.
Maanantauna hurautettiin Repoveden kansallispuistoon ja käytiin patikoimassa parikymmentä kilometriä. Mä meinasin välillä uuvahtaa, kun selässä oli kuitenkin täyteen pakattu rinkka, mutta Tapsan jalka nous kevyesti loppuun asti. Myös riippusilta ja lossi meni Taavilta hienosti ja jyrkissä alamäissä meidän tässä-käskyn toimiminen oli kullan arvoista! Alkuun tuo hihnassa meno raastoi meidän molempien hermoja, mutta melko pian rupes homma rulaamaan.
Keskiviikkona käytiin aamupäivällä treenaamassa eteenmenoa. Purkille menee kuin ohjus ja menee myös kuin ohjus, jos lähetän uudestaan sinne missä purkki on ollut. Mutta lähetys sellaiseen suunraan, jossa ei purkkia ole ollut, onkin sitten ihan vaiheessa vielä.... Illalla janaharjoittelua kuuden janan verran, melkoista hapuilua. Noissa janaharjoituksissa mun pitäis muistaa, että etäisyyttä kahden harjoitteen välillä on tarpeeksi, tulee tehtyä aina liian pientä ja tiivistä.
Lähetyslinja, jota olin kulkenut ees taas jälkiä tehdessäni, haisi selvästi Taavin nenään voimakkaasti ja houkuttelevasti. Myös esineet tuli liian äkkiä ja lähetyspaikkojen välillä olisi pitänyt olla selkeesti enemmän matkaa. Ens kerralla sit paremmin.
Torstaina jälkiryhmän treenit ja voi mitkä treenit olikin! Jälkien vanhetessa möllityyppinen tottis. Taavi protestoi taas kovin äänekkäästi kun otin sen autosta, enkä millään meinannut saada sitä työmoodiin, komensi vaan mua niin pirusti. Sitten kun perusasento löytyi, niin olin ihan kohtuu tyytväinen meidän tekemiseen, vaikka parannettavaakin olisi tietysti reilusti.
Jättävissä tuli kaikissa oikeat liikkeet ja luoksetulotkin niistä oli hyvät. Seuruussa Taavi vähän äänteli ja laukausten kohdalla toki vähän säpsähti, mutta homma jatkui hyvin. Henkilöryhmän häiriökoirastakin selvittiin. Noutoesineenä mulla on nyt ollut muovinen silmälasikotelo, mutta tällä kertaa se osoittautui selkeesti liian liukkaaksi pysyäkseen Taavin suussa. Ei auta kuin lähteä metsästämään uutta esinettä. Noin niin kuin muuten nouto oli oikein vauhdikas. Eteenmeno tehtiin purkille. Paikkamakuu oli taas kovin pitkä ja laukaukset saivat Taavin selkeesti terästäytymään. Paikkiksessa pientä vinkumista lopussa, mutta oikein mallikas suoritus! Kiitos tästä ihan huipusta treenistä, näitä tulee tehtyä ihan liian vähän.
Jälkiosuuskin meni melko hyvin. Jäljen pituutta en nyt osaa tarkasti arvioida, ehkä reilu puoli kilsaa. Jälki vanheni 1,5 h ja harhat 0,5 h. Jana oli tänään lähes täydellinen, vauhdikas eteneminen ja heti oikeaan suuntaan. Taavi jäljesti tosi varmasti, kulmissa pieniä tarkistuksia. Eka harha ei aiheuttanut mitään muutosta Tapsan menoon, mutta toinen meinas viedä mennessään... Esineistä löysimme kaikki ja maalimieskin löytyi iloisesti, ei ilmaisua.
Perjantaina ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten voikaan olla niin (nyt tulee ällö muotisana) voimaannuttavaa nähdä muita pyrrejä ja pyrri-ihmisiä! Kiitos Seija, että järjestät näitä mahtavia tapaamisia!
Perjantaina lähinnä majoituttiin ja lenkkeiltiin, saunottiin ja grillailtiin. Tapsan kanssa kävin tekemässä pari eteenmenotreeniä purkille.
Pieta Luukkonen:
Taavi, Femme ja Foca
Kattokaa kun ne on söpöjä <3
Lauantaina aloitettiin hakutreeneillä, Tapsa oli tosi pätevä! Kuuden ukon ja kahden tyhjän reilu 200 m pitkä rata meni hienosti. Taavi on tasaisen varma ja hyvin motivoitunut hakukoira, Ari koitti kannustaa meitä kokeisiin...
Kyllä lähtee, kuva P. Luukkonen
Siellä se ilmaisee kallion kolossa olevaa maalimiestä
Iltapäivällä päästiin tutustumaan rally-tokoon, lajiin josta en ole tajunnut aikaisemmin mitään. Se on näyttänyt vain epämääräiseltä hääräämiseltä. Nyt pääsin vähän sisään lajin koukeroihin ja tuo häärääminen sai jonkun tolkun. Taisin jopa vähän innostua. Meidän jännitysprobleemaan vois auttaa päästä tekemään koesuoritusta niin, että saan puhua ja kannustaa koiraa. Eikä tuo alo-luokka ainakaan näin äkkiseltään vaikuttanut ihan mahdottomalta, kunhan sais itse opeteltua kyltit.
Kuvat Anne Saari
Kyllä oltiin hyviä!!
Loppupäivästä osallistuttiin vielä mölli-bh -harjoitukseen. Mun ei pitäny mennä siihen ollenkaan, mut sit jotenkin jouduttiin esimerkkikoirakoksi. Siihen nähden, että Tapsa joutu hommiin suoraan paksista ilman mitään valmisteluja, tehtiin hyvä suoritus.
Sunnuntaina käytiin vielä treenimässä esineruutua. Taavi haki mulle innokkaasti ekalla lähetyksellä vieraan esineen 50 metristä. Ei tehty enempää, kun se oli niin super. Lopuks vielä pari eteenmenoa kentällä.
Hirmuisen iso kiitos Seijalle viikonlopusta, Tuijalle ruokahuollosta, Arille, Tuulalle ja Sarille aktiviteettien vedosta sekä Annelle ja Arille pyrriterapiasta ja kaikille osallistujille aivan mahtavasta viikonlopusta!!
Tiistaina käytiin Vappu Alatalon hyppytunnilla. Tehtiin perussarjaa, korkeuden arviointia, laskeutumis/voimasarjaa ja kasvavaa sarjaa. Hyppytekniikka ja kropan hallinta Taavilla on hyvät, mutta voimaa pitää saada lisää. Voima treenataan jossain muualla kuin hyppytreeneissä. Laukkaaminen ja ylämäkitreenit hyviä takapään voiman lisäämiseen, uiminen etupään. Ja lisäksi sitten vielä kehonhallintaa, jota olemmekin jo fyssarin ohjeiden mukaan tehneet.
Hyppytreenit vaativat paljon toistoja, kaksi kertaa viikossa tekniikkatreeni olisi hyvä määrä. Treenin alkupuolelle korkeat hypyt. Taavi vaatii treeniin vaihtelua, joten jatkossa teemme hyppysarjoja paikaltaan lähetettynä, yhdessä juosten ja kaarroksesta Taavi esteille lähettäen (tähän on varmaan joku hieno aksatermi, mitä en tiedä). Lisäksi pitäisi vaihdella palkkaa namin ja lelun välillä.
Perussarjaan tehdään vaihtelua suorilla esteillä ja sik sakilla ja toisinaan neljään viimeiseen esteeseen tehdään okserit. Nämä tuovat vaihtelua ja lisäävät painonsiirron ja ponnistuksen oppimista.
Perussarjan okseri, vuoropuoli ylöspäin.
Nyt treenataan talvi voimaa ja tekniikkaa ja mennään sitten taas Vapun oppiin keväällä.
Vapun luota kotiin ajoin Hyvinkään kautta, Tapsa pääsi illalla kunnon pyrrilenkille kun treffattiin Nuttu, Lada ja Olga. Pari tuntia meni kuin siivillä ja Taavi oli ihan naatti haareminsa vahtaamisesta :). Oli kyllä hauska nähdä isommalla pyrriporukalla, pitää ottaa joskus uusiks!
Olga (T. Toi on Tuulen Tarina), Lada (T. Olen Onnentyttö), Nuttu (T. Se on Suhina Lempi) ja Taavi
Keskiviikkona aamusta pikkuinen tokotreeni hallilla. Sika kiva fiilis tehdä yhdessä! Alon liikkeitä hinkattiin, kaukoissa ei sitten millään nouse ekalla käskyllä ja jostain syystä perusasennosta maahan meno oli vähän nihkeetä... muuten ihan huippua tekemisen meininkiä!
Käytiin vielä kentällä vähän Rosmo-poron kanssa tottistelemassa. Alkuun Taavi protestoi kovin äänekkäästi Rosmon läsnäoloa, mutta pian rauhoittui kuitenkin ja keskittyi meidän omaan tekemiseen. Taavi näki kun vein eteenmenopurkin treenin aluksi kentän laidalle.
Seuruuta ympäri ämpäri ja Rosmon vierestä, jättäviä ja tokopaikkis tehtiin ainakin ja loppuun eteenmeno. Olipas taas kivaa!
Käytiin vielä kimpassa ihmisten ilmoilla lenkillä ja alun pienen jäykistelyn jälkeen lenkki sujui oikein mallikkaasti, lopuksi kun jäätiin vielä autoaille vähän juoruamaan, niin koiruuden kävivät molemmat köllöttelemään, ei siis stressistä tietoakaan. Näitä tarvitaan taas selkeesti lisää.
Lauantaina käytiin naapurikaupungin tokokokeissa, tuomarina Harri Laisi. Tavoitteena meillä oli onnistunut paikkamakuu ja tekemisen meiningin löytäminen. Treenit kun kulkee loistavasti, mutta koetilanteessa ei sitten niinkään...
Paikkis meni muuten hyvin, mutta vaati kaksi käskyä maahan menoon. Laisi rokotti tästä kaksi pistettä ja edellisessä kokeessa samasta meni vain yksi piste. Eli on tämä kyllä niin tuomarilaji, ettei mitään rajaa. Luulis nyt noin yksinkertaisen ja varmasti usein toistuvan jutun olevan tuomareille koulutettu niin, että tuomiot olis samanlaisia.... Onneks en harrasta tätä tiukkapipoisesti.
Yksilöliikkeissä saatiin aikaan hieman tekemisen meininkiä, vaikka kyllä oltiin aika kaukana treenimeiningistä. Kehuja saatiin seuruusta, vaikkei se pisteissä näykkään ja kapulan pito oli kuulemma päivän paras, kuulemma hyvinpyrrimäistä tekemistä kokonaisuudessaan =). Hypyssä ja luoksetulossa Taavi pomppas mua vasten, liikkeestä maahan se meni maahan vasta tokalla käskyllä ja mun palatessa sen luokse nousi ylös. Kaukoissa tarttui nenä niin tiukasti maahan, ettei sieltä noussu sitten millään edes sivulle nostossa. Kaket oli vika liike ja siihen asti ei nenä mennyt maahan ja liikkeiden välit oli hyvät. Katsomo ja liikkuri saivat oman osansa huomiosta, mutta kyllä lopputulemaksi jäi hyvä mieli ja usko siihen, että voidaan joskut hyvänä päivänä yltää kisoissakin hyvään suoritukseen.
Ja jos jotain hyvää, niin oli kyllä varsin paska päivä muuten. Olen varmasti aikaisemminkin marissut siitä, miten vaikeaa on päästä mihinkään ryhmään mukaan harrastamaan mitään lajia. Pitkän aikaa tilanne on ollut hyvä ja treeniporukat kivoja. Nyt sitten meni tokotreeniryhmät uusjakoon ja mulle jo luvattu jatko tiistain ryhmässä ei sitten pitänytkään paikkaansa ja mun treenipäivä vaihtui lauantaiksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta en vain juurikaan pääse lauantaisin treenaamaan ja muutenkin vituttaa vietävästi kun ihmisiin ei voi luottaa!!
Keskiviikkona käytiin aamusta pikaisesti hallilla vähän treenaamassa. Kaikki alon liikkeet käytiin läpi, osa kisamaisemmin, osa vähän vähemmän. Pikkuisen oli tällä kertaa ääntelyä, toivotaan, että johtui vain ihan pikkuisen ylivirtaisesta eläimestä. Tehtiin myös merkin kiertoa, johon on jostain ihan itsestään ilmestynyt vauhtia myös menosuuntaan! Nenäkin pysyi hienosti irti maasta, vaikka eihän se treeneissä meillä juurikaan ole ollut ongelma.
Keskiviikkona käytiin myös fyssarin vastaanotolla. Epäilin jo etukäteen, että vieraassa paikassa käsittely ei onnistu ihan niin hyvin kuin kotona. Taavi läähätteli aluksi aika voimakkaasti ja pariin kertaan yritti käsittelyn aikana myös väkisin ylös. Rentoutui se kuitenkin aina välillä ja käsittely saatiin tehtyä hyvin. Mitään erikoisempia löydöksiä ei fyssari tehnyt, lomareissun mäkien kiipeily kuulemma näkyi vähän pakaroissa ja selän keskikohta aavistuksen jumissa. Jumppaillaan kotona ja uusi käsittely sitten joskus 3 - 4 kk päästä jos ei mitään ihmeellistä tule ennen sitä.
Perjantaina köröteltiin Kuopioon Suomen Pyreneläisten paimennusleirille. Illalla Maisa kävi juoksuttamassa Taavia, ihanat sisarukset!
Lauantaina käytiin lampailla kolmesti. Ekalla kerralla Taavi haki lampaat aholta ja kuljetti ne välipellon kautta isolle pellolle. Tilan oma Li-uros lähti meidän mukaan vähän kai siltä varalta, jos lampaat lähtee ihan omille teilleen ja ekaks mä vähän mietin mitä siitä tulee, mutta kun koirat laskettiin pellolle vapaaksi, niin homma meni oikein hyvin. Se olen siis selkeesti minä ja hihna, kun saadaan Taavi ärräämään.
Taavi siis kuljetti lammaslauman aholta isolle pellolle. Matkalla kaksi porttia ja isolla pellolla sitten kuljeteltiin laumaa. Taavi oli niin rauhallinen ja ihanasti kuulolla!
Toisella kerralla käytiin kuljettamassa laumaa isolla pellolla ja taas oli Tapsa ihan mahtavassa mielentilassa, rauhallinen ja kuuliainen, pysäytyskäskyt meni hyvin perille ja liikkuminen oli rauhallista. Lopuksi kuljetettiin lauma takaisin portille odottamaan aholle vientiä. Välipellolla oli toinen lauma ja kun lampaat näkivät toisensa, muodostivat ne ikään kuin yhden lauman, aita vain oli välissä. No Hannu sitten pyysi meitä irrottamaan ison pellon lauman aidasta ja siinäkin Taavi onnistui ja pysyi rauhallisena, vitsi että olin tyytyväinen! Kuljetettiin lampaat takaisin portille ja jäätiin odottamaan Hannun lähtiessä hakemaan Litä. Taavi makasi rauhassa ja odotteli. Lopuksi vielä Hannu pyysi meitä hakemaan toisen lauman imussa väärään suuntaan lähteneet lampaat takaisin portille. Ja mehän haettiin, ihan ite!
Kolmas kerta oltiin metsässä kahdella koiralla. Meidän parina oli Rilla-pyrri. Metsässä ei lampaita suuremmin kuljeteltu, siirrettiin vain pieniä matkoja. Koirien rentoutuminen ja rauhoittuminen päätavoitteina. Taavi sai lauman hienosti liikkumaan ja oli jännä nähdä, miten aamupäivällä hieman kierroksia ottanut Rilla tukeutui Taaviin ja oli itsekin kovin rauhallinen. Toisen koiran kanssa yhdessä työskentely toi omat haasteensa ja ajoittan Taavi olisi mieluummin halunnut päästä leikkimään Rillan kanssa ja pelkkä paikallaan olo oli sille hieman turhauttavaa. Metsässä myös näki lampaiden käytöksestä uuden puolen, nuorien koirien muodostama pari ei saanut lampaita liikkumaan mihinkään, enempi näytti välillä siltä kuin lampaat olisivat paimentaneet koiria ja kokeneempi koira osasi sitten taas hienosti viedä laumaa vaikeammassakin maastossa.
Päivän jälkeen Tapsa lenkkeili vähän aikaa kolmen pitkäkarvanartun kanssa ja sitten käytiin vielä pienellä lenkillä Maisan ja Rillan kanssa. Lenkki oli pakko jättää aika tyngäksi, kun myrsky yltyi kaatamaan puita ympäriltämme.
Sunnuntaina käytiin kaksi kertaa isolla pellolla. Eka kerta edellisen päivän tapaan poispäinajoa ja hienoa rauhallista työskentelyä. Toisella kerralla kokeiltiin kuljetusta mun ollessa lauman edessä ja Tapsu siellä perällä. Alkuun Taaville tuli vähän hätä mun luokse, lampaita oli kuitenkin useampi kymmenen, mutta pian se kuitenkin rauhoittui sinne työskentelemään. Tokan kerran loppuun Hannu laittoi meidät taas tekemään omineen vähän kuljetusta, onnistuttiin.
Vikana tehtävänä oli viidenkymmenen lampaan lauman kuljetus pitkän radan läpi. Rata sisälsi erilaisten merkkien kiertoja ja kaksi portista vientiä. Taavi oli radan ajossa vähän kierroksilla, taisi väsy paimaa jo. Saatiin kuitenkin homma hoidettua ja loppua kohti Taavikin rauhoittui.
Koiranotko on kyllä uskomaton hyvänmielen paikka, isäntäpari on asiansa osaava ja koirat ja ohjaajat treeneissä huomioon ottava, lampaista pidetään erittäin hyvää huolta ja tunnelma on aina mukava. Kiitos myös kaikille mukana olleille, kyllä meillä oli taas hauska, opettavainen ja rankka viikonloppu!
Totesin viime vuonna, että näihin kuvauksiin on vaikea tai lähes mahdoton päästä mukaan. Viime vuonna ilmoittauduin lähes kaikkiin noin 300 km säteellä oleviin kuvauksiin, mutta lähimpänä mukaan pääsyä taisi olla 9. varasija... Olin selkeästi auttamattoman myöhässä ilmoittautumisteni kanssa.
Tänä vuonna olin liikkeellä jo heti tammikuussa ja selasin kuvauskalenteria ahkerasti, silti kaikki kevään kuvaukset täyttyivät eikä paikkaa meille irronnut. Olikohan huhtikuuta, kun sain viimeisen vapaan paikan elokuun lopulla Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien järjestämääm kuvaukseen Maaningalle viimeisenä kesälomapäivänäni.
Kesän mittaan lomasuunnitelmat tarkentuivat ja kuvausajankohta rupesi hirvittämään entistä enemmän. Aikataulut olivat tällä kertaa sellaiset, että Taavin kuvaus osuin 1,5 viikon Norjan reissun kotiinpaluumatkalle. Ei siis todellakaan mikään normitilanne. Koira on matkannut tuhansia kilometrejä autossa, kirmannut vapaana autioilla tuntureilla reilun viikon näkemättä juuri muita ihmisiä tai eläimiä muutamaa lammasta ja paria Nutun kanssa vietettyä iltaa lukuun ottamatta. Selkeästi reissuväsymyksen ja erakoitumisen vaivaama otus oli siis kuvattavana.
Kuvauspäivää edeltäneen yön vietimme leirintäalueella reilun sadan kilometrin päässä kuvauspaikasta. Yö ei mennyt ihan nappiin, alkuyön satoi rankasti ja ukkosti, sitten paikalle kurvasi rallikansaa viiden linja-autollisen verran ja heidän leiriytyminen ei ollut ihan nopea ja hiljainen. Kun tästä oli selvitty, soi Murun kello kolmen maissa, pitihän sitä kuulemma Rion olympialaisten keihäsfinaali nähdä... Ei ole siis ihmisosapuoli saati sitten koira kovin pirteitä...
Ajattelin kuitenkin osallistua, saisinhan kuvan siitä, miten Taavi käyttäytyy eräänlaisissa ääriolosuhteissa ja ainahan tuon kuvauksen voisi keskeyttää, jos tilanne siltä tuntuu. Luonnetestiin mentäessä pidetään sitten huoli, että elo ennen sitä on täysin normaalia. Ja onhan nämä kuvaukset muutenkin vähän vain suuntaa antavia, jokin numero lapussa ei kuitenkaan kerro kovin paljoa. Mutta kivahan kaikenmoisissa testeissä on käydä, oppii ainakin itse koirastaan ehkä jotain uutta tai saa varmistusta omille tulkinnoilleen. Lyhytkarvapyrrejä ei ole kovinkaan paljoa testattu, joten mitään vertailukelpoisia tuloksia tuskin on saatavissa. Koiranetistä löysin ennen Taavia kahdeksan testikertaa...
Kuvauskeli oli lähes helteinen ja paikkana Maaningalla sijaitseva Haukkumaja. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Videokuvaajana toimi Muru.
Kuvaus eteni reippaasti ja Taavi käyttäytyi lähes kaikissa osioissa kuten olin sen kuvitellutkin käyttäytyvän, maa haisi taas kerran hirmu hyvälle ja mä olin hihnan kanssa ihan tarpeeks solmussa. Oletuksistani poiketen Taavi ryhtyi toisella yrittämällä leikkimään vieraan ihmise n kanssa ihan kaameella lelulla. Etäleikissä olisin olettanut Taavin menevän kasomaan tyyppiä ja hamuissa jäi vähän hakku päälle. Haalarilla joku örkki pyöri Tapsan pään ympärillä ja sen jälkeen lopputestin ajan se vähän oireili toista korvaa... oisko joku pistänyt sitä?
Luonnekuvauksen arvostelu:
1a kontakti, tervehtiminen:4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen 1b kontakti, yhteystyö: 4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu to:sta 1c kontakti, käsittely: 3 hyväksyy käsittelyn
2a leikki 1, leikkihalu: 3 leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee 2b leikki 1, tarttumunen: 2 ei tartu, nuuskii esinettä 2c leikki, puruote ja taisteluhalu:3 tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otettaan
3a takaa-ajo 1. kerta: 3 aloittaa etenemisen hitaasti (täsdä astun Taavin varpaille :( ) voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista 3b tarttuminen 1. kerta:2 ei tartu, nuuskii saalista
3a takaa-ajo 2. kerta: 1 ei aloita 3b tarttuminen 2. kerta: 1 ei kiinnostu saaliista
4 aktiviteettitaso: 4 tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a etäleikki, kiinnostus: 3 kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja 5b etäleikki, uhka/agressio:1 ei osoita uhkauselkeitä 5c etäleikki, uteliaisuus: 1 ei saavu avustajan luo 5d etäleikki, leikkihali: 1 ei osoita kiinnostusta 5e etäleikki, yhteistyö: 1 ei osoita kiinnostusta
6a yllätys, pelko:3 väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista 6b yllätys, puolustushaku/agressio:1 ei osoita uhkauselkeita 6c yllätys, uteliaisuus:2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa 6d yllätys, jäljellejäävä pelko: 1 ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä 6e yllätys, jäljellejäävä kiinnostus: 2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
7a ääniherkkyys, pelko:3 väistää kääntämättä pois katsettaan 7b ääniherkkyys, uteliaisuus:2 menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa 7c ääniherkkyys, jäljelle jäävä pelko: 1 ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä 7d ääniherkkyys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a aaveet, puolustus/aggressio: 2 osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä 8b aaveet, tarkkaavaisuus: 3 tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista 8c aaveet, pelko: 2 on enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa 8d aaveet, uteliaisuus: 3 menee katsomaan kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä 8e aaveet, kontaktinotto aaveeseen: 4 ottaa itse kontaktia avustajaan
9a leikki 2, leikkihali: 1 ei leiki - ei osoita kiinnostusta 9b leikki 2, tarttuminen: 1 ei tartu esineeseen
10 ampuminen: 2 häiritsevyys lisäntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön
Olen kyllä taas kerran niin tyytyväinen tuohon rakkaaseen karvakorvaan. Jäljelle jääviä pelkoja ei ollut ja muutenkin oli melko turhia hötkyilemätön, kerran nähdyt jutut eivät juuri jaksaneet kiinnostaa. Pääkuvaaja kysyi, onko Taavi paimentanut, se oli kuulemma nähtävissä. Taavi sai lisäksi toimihenkilöiltä tänään täydet söpöyspisteet.
Matkalla pohjoiseen käytiin treffaamassa Pihkaa (Salokannel Chaos). On se hassua, miten tutulta joku ihminen voi tuntua, vaikka hänet on tavannut vain kerran pari vuotta sitten. Facebook ja blogit sen varmaan tekevät. Joka tapauksessa oli ihan huippuhauskaa käydä yhdessä metsälenkillä ja turista koirajuttuja karvakavereiden kirmaillessa. On nuo elukat vaan niin kovin samanmoisia vaikka kuitenkin ovat aivan erilaisia. Kiitos ihan huipusta lenkistä!
Teimme puolentoista viikon kesälomareissun Norjaan, kävimme Pykeijassa, Vardøssa, Nordfjordissa, Båtsfjordissa, Berlevågissa ja Tenolla kalassa. Maisemat tuolla maailmankolkalla ovat jotain aivan käsittämättömän hienoa, eivätkä valokuvat anna oikeutta niille.
Reissukaverina Taavi oli taas kerran mitä parhain. Se matkustaa autossa pitkiäkin pätkiä hiljaa ja rauhallisesti, pysyy hienosti leiripaikoilla vapaanakin ja ruoka maittoi koko reissun. Koirasta kyllä huomasi, että reilu viikko lähes autioissa olosuhteissa sai sen ihmisten ilmoille palattuamme reagoimaan asioihin aavistuksen herkemmin. Tämä kuitenkin tasaantui yhdellä pienellä lenkillä perjantairuuhkaisessa Ivalon keskustassa. Nuo norjalaiset kylät kun ovat sellaisia, ettei niissä välttämättä ole edes kauppaa, saati että pääsisi kävelyttämään koiraa muualla kun lähes autiolla tiellä. Yöpaikatkin meillä oli koko reissun ajan ns. puskamajoituksia.
Parilla yöpaikalla yövyimme samaan aikaan Nutun karavaanin kanssa ja mikäs oli sen hauskempaa kuin päästä kimpassa lenkille ja leikkimään. Muutenkin tuli lähes päivittäin patikoitua pitkin tuntureita vai voisiko noita sanoa jo pieniksi vuoriksi ja ihailtua toinen toistaan hienompia ja karumpia maisemia. Tuo koira on niin luotu vaikeisiin vuoristomaastoihin! Itellä otti välillä mahan pohjasta sen menoa katsellessa, mutta niin vain ketterästi (ja vauhdikkaasti) se viipotti menemään. Kyllä sielu lepäsi ja kaikki arkiset murheet unohtuivat!
Neidenissä
Pykeijassa
Ritiläsillan alla kuohuu koski
Norjassa suhtaudutaan koiriin järkevästi, toisin kuin ainakin kovin koiravasraisessa Kaakkois-Suomessa, jossa koirat kielletäännjoka paikasta.
Nää lambit olivat kovin kiinnostuneita Tapsa
Aamulenkillä Nessebyssä
Nutun kanssa valloitettiin vuori Nordfjordissa, kuvat huonoja kännykuvia...
