Tottelevaisuutta

Viikko aloitettiin hallilla pikaisella paikkamakuutreenillä maliuroksen kanssa ja pienellä seuruulla. Taas oli niin mallikasta menoa eli kyllä me homma osataan, kunhan saadaan vähän reilusti häiriönsietoa kartutettua.


Kaverin kanssa oli sovittu myös kaupan parkkikselle pienet pyöräilytreenit. Vissiin eka kera, kun Taavi kuulee pirikellon äänen. Ekalla kerralla pää pyöri kuin väkkärä, mutta nopeasti Tapsu hokas, että homma on ok. Muutenkin oli melko vilkas parkkis ja saatiin hyvää häiriötä ohikulkijoista, hengattiin vaan ja totuteltiin hiljaisen talven jälkeen menoon ja meininkiin. Kokeilin myös jättää Taavin yksin kytketyksi ja menin itse piiloon. Kaveri kävi kävelemässä ja pyöräilemässä ohi ja meni siitä muitakin. Lunkisti meni!


Tiistaina tokotunnilla merkin kiertoa, perusasentoharkkaa ja huisi paikkis. Merkin kierron Tapsa periaatteessa osa, mutta menovauhti on hidas ja paluu vauhdikas. Nyt myös vieruskaverin merkkitreeni vei vähän fokusta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja lelupalkka toimi tässä tosi hyvin, Taavi pääsi purkamaan toisen koiran aiheuttamaa stressiä.

Perusasennot on parantuneet paljon talvesta. Mun pitäis taas ite muistaa, että huonosta tulee 'ohhoh, ei noin' ja sit homma alusta. En sias antaa Taaville niin paljon apuja, kun se kuitenkin osaa, mutta häiriössä välillä herpaantuu.

Paikkista tehtiin kuuden koiran pienessä ringissä, Taavi porokoira- ja hoffiurosten välissä. Koirien naamat ensin ringin keskelle ja ohjaajat sinne. Sitten ruvettiin kiertämään koira kerrallaan oikealle koko kierros ympäri. Hauska ja erilainen treeni. Toinen paikkis tehtiin koirien takapäät keskelle. Jätettyämme koirat, rupesi tunnin vetäjä kiertelemään koiria ja juoksemaan niitä ympäri, kaikilla meni tosi hienosti! Ihan lopuksi tehtiin vielä pienet pätkät seuruuta kaikki koirat hallissa ja mentiin sikin sokin sekaisin ilman mitään ohjauksia. Tapsa keskittyi hienosti. Kaveritunnit loppuivat maaliskuussa, nyt pieni tauko niistä ja toivottavasti homma jatkuu ulkokenttien vapautuessa lumi- ja jääkuoren alta.


Keskiviikkoaamuna pikapikatreeni ulkona sakemanninartun kanssa. Taavi teki seuraamista huomattavasti paremmin kuin viimeksi ulkona, mutta kyllä muutama ohi ajava auto ja pari pyöräilevää lastakin saivat Tahvon pään kääntymään. Paikkis sakemannin tehdessä seuruuta Tapsan vierestä. Plussan puolelle jäi reilusti tämä treeni pienistä keskittymisen herpaantumisista huolimatta.

Illalla BH-treenit, ekat oikeesti hyvin menneet ulkotreenit. Taavi ensin paikkamakuussa urosaussin suorittaessa tottisjuttuja. Olin jopa ihan levollisin mielin täyden matkan päässä selin Taaviin, luoksetulon kohdalla oli kaula vähän pidentynyt. Liikeosuudessa pitkän sivun seuruu ja paluu temponvaihteluin hihnatta sekä lopun jättävien osuus ja luoksetulo. Olin oikein tyytyväinen. Juoksuosuuden kontaktissa vielä toivomisen varaa, mutta eihän sitä täydellinen voi olla ;).


Perjantaina pk-hakuporukan kanssa vähän tottisteltiin. Taavilla parina malinarttu. Seuruupätkät meni vieraan paikan ulkotreeniksi ihan ok, vähän olis ollu kuitenkin toivomisen varaa. Juoksu ei nyt seuratessa jostain syystä ota onnistuakseen, mutta henkilöryhmä ja jättävät jutut onnistu oikein kivasti ja paikkamakuu malin touhutessa oli hyvä.

Harjoiteltiin myös ilmoittautumista kokeeseen ja sitten odottelua/tuomarin puheiden kuuntelua. Ei ole meidän juttu tommoset pitkään paikallaan olot, vinkumiseksihan se menee...


Tehtiin myös ilmaisutreeniä mökkikylätyylillä. Ekan ukon piiloon menon Taavin näki. Tästä nousi Tahvo kyllä sellaiseen suoritukseen, ettei ole ennen nähty. Kaikki neljä ukkoa oli aivan loistavia ja Taavi teki hienosti nenällä töitä. Ihan kuin se olis nähny kaikkien ukkojen piiloon menot, niin hienosti nenä vei ukkelia vienoon vastatuuleen. Ilmaisut olivat hyvät Taavi hienosti kuulolla odottaessaan lupaa lähteä ukolle ja ukkojen välissäkin.

Kevättä rinnassa

Viikko sitten lauantaina pehatreeneissä Tapsa pisti parastaan. Eka ukko muistikuvana, jotta saatiin fokus taas pois kuseskelusta. Se meni siis hyvin ja ukoilta keskilinjallekin Taavi oli vapaana. Jonkun verran piti käskyttää, mutta koko treenin aikana ei karvaturri kussu kertaakaan!

Toinen ukko oli maanalaisessa bunkkerissa, mutta sieltäkin Tahvo löysi sen helposti. Tämän jälkeen pitkä pisto ja löytö. Sitten kaksi tosi hyvää tyhjää ja  näiden jälkeen Taavi puhkui vielä intoa lähteä uudelle pistolle. Viimeisellä lähetyksellä hieno löytö.

Keli oli todella raskas upottavassa hangessa, mutta Tahvo jaksoi painaa ja intoa riitti. Ilmaisut olivat todella hyviä ja muutenkin draivi päällä. Treenin loppuun ammuttiin neljä laukausta 6 mm startilla. Leikin Taavin kanssa, eikä se reagoinut laukauksiin.


Viime viikon sunnuntaina aloitettiin jokakeväinen harrastuksemme, bh-kurssi. Treenattiin lähes umpihangessa, mutta silti meni aika hyvin. Seuruuta yhdessä ja erikseen, Tapsa keskittyi hyvin. Harmi kun monet näkee Taavissa vaan sen räyhäävän rakin, vaikka se oikeesti on maailman ihanin mussukka ja pelot muita koiria kohtaan ovat nykyisin paljon paljon pienemmät kuin aikaisemmin. Voi kun niitä päällekäyntejä, joita kohdallemme on sattunut, ei olisi koskaan käynyt! On vaan niin surullista, kun rakas karvaturri ei ymmärrä, ettei kaikki muut koirat ole pahoja. Käskyn alla ollessa ei ole mitään ongelmia, mutta ns. vapaana Taavi ei kestä toisten tuijotusta ollenkaan ja itse ei aina vaan pysty koko aikaa keskittymään pelkkään koiraan niin täysin, että ehtisi yrittää puuttua tilanteeseen. Ja se edistys mitä on tapahtunut, on huimaa. Enää ei ole tietoakaan niistä järjettömän kamalista pelkoräyhäkohtauksista, joiden aikana koiraan ei saa mitään kontaktia ja näkee, että se on ihan kauhuissaan. Nykyään se on enemmän sellaista tyhjänpäiväistä haukkumista vähän kuin tavan vuoksi. Mutta silti menneet tapahtumat ovat jättäneet syvät jäljet, joiden parantelu vie aikaa, eikä vähiten minulta itseltäni.


Jälkiryhmän tottistunnilla Taaville henkilöryhmää, joka oli kyllä huippuhyvä. Vähän bh- tyyppisiä jättäviä ja luoksetuloja ihan onnistuneesti. Loppuun vielä pitkä paikkamakuu toisen koiran treenatessa ja sitten leikittiin.


Keskiviikkona pienet BH-harkat, aiheena henkilöryhmä ja liikkeestä istuminen mikä ei BH:ssa kuitenkaan ole liikkeestä istuminen vaan ihan istumaan jääminen... No mut kuitenkin. Yllättäen Taavi oli vähän häiriöherkkä, kun treenattiin parkkipaikalla, jossa tapahtui muutakin kuin meidän porukan treenit. Tähän nähden suoriuduttiin kyllä ihan mallikkaasti ja Taavi seurasi aika hienosti ja osasi istuakin. Pitäisköhän jossain vaiheessa lukea koeohje, niin tietäis mitä oikein treenataan...


Lauantaina uhmasin järkeä ja jatkoin lupausten rikkomista, käytiin Taavin kanssa suoraan yövuoron jälkeen kotihallilla järjestetyissä möllitokokokeissa. Kun ohjaaja on valvonut lähes vuorokauden ennen koetta, voi odottaa katastrofia. Katastrofia ei kuitenkaan tullut, mutta ennen koetta lenkiltä tullessamme laittaessani Tapsaa autoon, livisti se jotenkin ihmeen kaupalla häkistä ennen kuin ehdin sulkea luukun. Äijä pinkoi hirveellä vauhdilla parkkiksen toiselle puolelle ja erään auton avoimesta ovesta repsikan paikalle... siitä se sit yritti paksiin moikkaamaan ihanaa pyreneittenkoiranarttua, mutta sain sen ennen sitä kaapattua kainaloon. Mistä se ties, että sen auton paksissa on ihana Fiona?! Nää kaks on muutenkin ihan hassuja, kun tykkäävät toisistaan niin kovasti <3

Vaikka paikka oli tuttu, niin ilmeisesti pieni jännitys ja hirmuinen katsojajoukko vaikuttivat tekemisen tasoon tai sitten joku muu. Ei ylletty läheskään siihen, mitä treeneissä parhaimmillaan ollaan. Mutta Heinolan mölliin verrattyna oltiin todella paljon parempia! Vinkumista nytkin ihan kamalan paljon ja muuta ihme häröilyä, seuruussa esim. Taavilla totaalinen herpaantuminen.

Paikkiksessa oltiin briarduroksen ja pyreneittenkoiranartun välissä. Meidän piti ensin olla reunassa, mutta paikkiskaverit ei oikein tulleet toimeen keskenään, niin meidät (!) laitettiin siihen väliin rauhoittamaan tilannetta, ihana supertahvo pysyi rauhallisena toisten rähinästä huolimatta.

Tuomarina Sanna Muuri ja tässä tuomio:

• Paikalla makaaminen ryhmässä 9 (lopun vinkuminen ja tuplakäsky ylös, mut ei menny kaverin käskystä maahan!)
• Seuraaminen 7 (mitä ihmettä tapahtui??)
• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
• Luoksetulo 8 (voimakas törmääminen ja taisi se vähän ennakoida sivulle tuloakin)
• Noutoesineen pitäminen 9
• Kauko-ohjaus 8 (ei se meinaa millään nousta sieltä maasta)
• Estehyppy 9
• Kokonaisvaikutus 8 (vinkumista ja pientä häröilyä liikkeiden välillä)

Ei varmaan oikeessa kokeessa oltais ihan noin hyviä pisteitä saatu, mutta ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Tuloksena kakkostulos pistein 159 ja sija 3/6, alla videot, kiitos Johanna Koskinen ja Heli Roimola:

Sunnuntaina tuplatreenattiin. Ensin aamupäivästä BH-treenit, jotka meni taas melko laamailuksi. Taitaa olla Taavilla sen verra  kevättä rinnassa, että ihan ei nyt pysty keskittymään täysillä. Tehtiin kaavion eri osia pienempinä pätkinä. Seuruut oli kyllä vähän sinne päin, niin kovasti tapahtui ympärillä, että oli pienen pyrriäisen vähän vaikea keskittyä. Tarvitaan siis pitkän hallikauden jälkeen paaaljooon ulkotreeniä! Tuli sinne väliin kyllä ihan onnistuneitakin pätkiä ja toisella yrittämällä henkilöryhmäkin oli vallan mahdava! Paikkista tehtiin kahteen otteeseen, olin täyden matkan päässä selin Tahvoon ja toinen koirakko treenas, hyvin meni molemmat!

Kuva Tiina Suuronen

Tässä bh-kurssin sekalainen sakki, kuva Sari Niemisen kamerasta

Illalla tän kevään viimeisissä jälkiryhmän hallitottistreeneissä mulla oli ajatuksena saada jotain parannusta ja vinkkejä kamuilta tohon seuruun laamailuun, jota nyt on esiintynyt molemmissa mölleissä ja noissa bh-treeneissä. Mutta mitenkäs treenaat seuruun parantamista, kun tyyppi nakottaa niin hyvässä kontaktissa koko ajan. Ei herpannu edes henkilöryhmässä, vaikka kylki ihmistä viistäen mennään. Oli siis vallan korkeatasoiset treenilöiset. En nyt keksi muuta syytä tuohon surkeaan suoritustasoon, kuin mun jännittäminen ja ulkona pitkästä aikaa treenaaminen. Ulkona treenimistä pääsee pikku hiljaa tekemään enemmän, kun paikat sulaa, mutta milläs sais tuota jännitysjuttua harjoiteltua?


Viime vuonna aloitimme jälkikauden 5.3.. Nyt ei ole tietoakaan metsään pääsystä, lunta on vielä niin paljon. Kovasti kyllä syyhyttäisi jo päästä tallaamaan. Palaveerattiin kuitenkin asian tiimoilta ja me asetettiin omiksi tavoitteiksemme janojen pidentämisen, harhajäljistä selviämisen ja jäljen lopussa odottavan maalimeihen ilmaisun. Tietysti lisää tarkkuutta saa aina tulla tuohon hommaan.

Lenkillä on käyty kovasti ihmisten ilmoilla, mukana menossa ovat olleet Otto ja Kuisma sekä Remu.

Tokojuttuja ja sanojen syöntiä

Lauantaina käytiin kuokkimassa tokotreeneissä ja oli kyllä todella superit treenit! Mulla on niin mahtava koira, ettei mitään rajaa <3 <3

Alkuun paikkamakuu, jossa ensin tehtiin pelkkä maahanmenoharjoitus. Taavi tällä kertaa pysyi istumassa, vaikka vieressä käskettiin maahan. Mutta sitten kun tuli se varsinainen paikkis, meni Taavi pari kertaa maahan ihan vaan varmuuden vuoksi. Kotona ollaan saatu nyt tuo istumassa pysyminen toimimaan, mutta heti kun ollaan hallilla ja on muita koiria ja homma tehdään kokeenomaisesti, ennakoi Tahvo maahanmenoa pyrrimäisen nopeasti useaan kertaan. No itse paikkamakuu meni hyvin aussi- ja pyreneittenkoiranarttujen välissä.

Sitten tehtiin pareittain treeniä ja se oli ihan loistavaa meille. Olin niin iloinen, kun Taavi keskittyi hyvin hommiin ja oli oikein pätevä, vaikka parinamme oli Taavin mielestä kovin ihana aussinarttu. Ekana liikkeenä kaukot siten, että koirat olivat naamat vastatusten kahden metrin päässä toisistaan ja me ohjaajat siinä välissä. Taavi teki vaihdot hyvin.

Seuraavaksi tehtiin seuruupätkiä niin, että alussa olimme samassa alkuasetelmassa kuin kakeissa ja siitä sitten toinen lähti seuraamaan toisen taakse ja siellä palkattiin koira oikein riemukkaasti. Sitten seuraten paluu omalle paikalle ja sama toisinpäin. Näitä pari toistoa. Eka seuraamispätkä oli meiltä tosi huono ihan mun omasta epävarmuudesta johtuen. Kun rohkaistuin luottamaan Taaviin, seurasi se tosi hienosti ja perusasennossa toisen seuratessa piti kontaktin tosi hyvin.

Viimeisenä harjoitteena luoksetuloja. Aluksi koirat istumassa vierekkäin ja siitä vuoron perään luoksetulo. Muutamia toistoja näitä ja taas Tapsuli oli mahtava; pysyi hienosti istumassa, vaikka paikkaistumista ei juuri olla harjoiteltukaan ja omalla vuorollaa tuli hyvin luokse. Mahtitreenit siis ja meille just passelit häiriöharjoitukset, joissa testattiin myös mun luottoani koiraan.

Maanantaina karkotin yövuorokrapulaa tekemällä Tapsalle esineruudun. Lunta on vielä riittämiin, mutta lähimetsässä on tehty hakkuita ja hyvin kantavan hangen alta pilkotti sopivan tiheässä oksia, joiden suojiin esineitä sai vähän piiloon. Kaistaleella mennään edelleen, eikä syvyyskään vielä ollut sitä 50 m, mutta tää on ollut meille niin hankalaa, että turha yrittääkään isolla ruudulla. Viisi esinettä vein ruutuun ja kas kummaa! Neljä ekaa Taavi haki hirveällä innolla ja viimeinenkin oli hyvä, koska Taavi jaksoi tehdä töitä sen eteen, vaikkei vauhti niin kova ollutkaan. Koko talven olen haetuttanut Taavilla sisällä esineitä, lähinnä karvaturrin niin kovin rakastamia sukkia, ja se on toivottavasti auttanut, ainakin vähän siltä näytti :). Vaikka viimeinen oli hidas, ei se ollut lähelläkään sitä epävarmaa hiippailua, mitä tuo homma on meillä pahimmillaan ja yleensä ollut, vaan Taavi tiesi mitä siltä halutaan ja se jatkoi työskentelyä, kunnes löysi esineen. Nyt vaan odotellaan lumien sulamista ja kunnon ruututreenejä!

Tiistaina kävin aamulenkin lomassa tsekkaamassa treenikentän kuntoa. Todella on karmeassa kunnossa kenttä, ei ole koko talvena kaupunki laittanut tikkua ristiin tuon paikan hoidon eteen. Tehtiin muutama eteenmeno palkalle, mutta enempää ei uskaltanut, kun pelkäsin jäistä kynnöspeltoa muistuttuvalla kentällä Taavin satuttavan itsensä jos tehdään yhtään enempää.


Tiistaitokossa ekalla tunnilla lähes sama treeni kuin lauantaina, parina meillä kääpiövillakoiranarttu, jota Taavi jostain syystä väisti aika voimakkaasti. Tunti aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla, Tapsa porokoiran ja malin välissä, hyvin meni.

Pariteenissä Taavi keskittyi hyvin tekemiseen ja ainut vaikea juttu oli istumassa pysyminen toisen maahan -käskyjen aikana. Luoksetuloissa villis lähti mun käskystä, mutta sekään ei juuri hetkauttanut Tapsaa, että ooin tyytyväinen! Lopuksi treenattiin myös kävelyä ja käännöksiä ilman koiraa, ei ole helppoa tuo kävely...


Kaveritunnilla viljeltiin halli täyteen tötsiä häiriöksi, mutta ei ne Taavia juuri haitannet. Aloitettiin liikkuroidulla kapulan pidolla, meni melko hyvin. Ihan pientä elämistä kapulan pidossa, mutta sen verran vähäistä, ettei sitä oikein pureskeluksikaan voi sanoa, ehkä enemmän kapulan paikan korjausta. Kapulaa pitää haistella ennen sen suuhun ottamista, mutta positiivisena juttuna liikkurin kapulan ojentaminen ei aiheuttanut Taavissa mitään liikehdintää kapulan suuntaan. Kolme hyvää toistoa tätä. Tehtiin myös pari noutoa kokonaisena liikkeenä, hyvin Tapsa osasi, vaikkei olla pitkään aika tehty.

Seuraaminen liikkuroituna olikin sitten vaikeampaa, mulle nimittäin. Sivusta seuranneet tekivät hyviä huomioita mun jalkojen vispaamisesta perusasennossa ja ihan liian nopeusta liikkeille lähdoistä ja muista. Kyllä nuo apusilmät ovat korvaamattomia! Taavi teki oman osuutensa niin hyvin, kuin huonosti liikkuvan ohjaajan kanssa voi tehdä. Tötsät eivät tuoneet lisähaittaa seuruuseen, hyvä niin.

Luoksetulo tötsäviidakon läpi onnistui myös hyvin ja muutama merkin kiertokin tehtiin lyhyestä matkasta sekä kaksi liikkuroitua hyppyä. Hypyt muuten oiekin loistavia, mutta eteen tulossa pientä törmäämistä havaittavissa, toinen toisto meni kuitenkin tämänkin osalta paremmin.

Lopuksi haastavin osuus treeniä; rinkihommia! Neljä koiraa piirissä ja siinä nenät ja sitten perät ringin keskelle istu - maahan -vaihtoja. Ylöättäen oli Taavilla taas vaikeuksia olla tottelematta muiden käskyjä, mutta noin nii  kuin muuten meni ihan jees, kun se kuitenkin yritti kovasti. Paras osa tätä treeniä oli pujotteluseuruu, Taavin kontaksi oli todella hyvä, vaikka koirien välit oli aika kapeat. Perusasennossakin kontaksi pysyi jokseenkin hyvin muiden kkertäessä meitä. Loppuun vielä paikkis rivissä, Tahvo sakemannin ja lappiksen välissä ja voi kun meni hienosti, niin oli hiljainen rivi ja liikkurikin sai kiertää koirat ihan rauhassa. Oli kyllä niin mahtavat treenit taas! Pitäisköhön mun pikku hiljaa oikeasti alkaa luottamaan tuohon otukseen <3

Torstaina ehdin pikatreeneihin mali- ja bc-urosten kanssa. Tehtiin ensin kolmiossa istu - maahan vaihtoja, tällä kertaa meillä meni hyvin. Seuruuta tein bcn tehdessä omia treenejään, Tahvo keskittyi meidän tekemiseen ihan superisti. Tuntuu kuin se olisi nykyään vaihtanut tressitilanteessa räyhäämisen useimmiten minuun keskittymiseen. Ei huono vaihto ollenkaan. Seuruu oli pientä ääntelyä lukuun ottamatta ihan kivaa, ehkä aavistuksen yli-innokasta tekemistä. 

Kaukoja teimme myös, mutta ihan kuin ne olisivat hukkuneet jonnekin, Taavi ei vaan meinannut nousta maasta millään ylös... Muutama luoksetulo lyhyeltä matkalta ja loppuun paikkis. Tapsa oli toisten välissä ja sitä taisi vähän hirvittää, kun se lähti mun perään. Eipä ole juurikaan tuollaista tapahtunut, mutta parempi toi kun toisten päälle meneminen. Uudella jätöllä jäi hyvin ja oli koko makuun hiljaa, vaikka bc jumppas muutamaan kertaan ylös ja takas maahan... Kokonaisuudessaan treeni jäi selvästi plussalle, vaikka tuo vinkuminen ärsyttääkin.

Pitkäperjantaina kumottiin viime vuoden vannomiset ja osallistuttiin Heinolassa möllitokokisoihin, tuomarina Susanna Berghäll. Paikka oli sisähalli, jossa keinonurmimatto. Tämä matto koitui vähän meidän kohtaloksi, sillä se haisi Taavin mielestä niin julmetun hyvälle, että sen nenä oli lähes liimattuna maahan ja pitihän sitä mattoa jopa jossain välissä vähän lussuttaakin... Tämän lisäksi ääntä löytyi vaikka muille jakaa. Noin kamalaa haistelua ja ääntelyä ei ole koskaan ollut missään ja se vaikutti voimakkaasti saamiimme pisteisiin ja selkeesti meiltä puuttui se yhdessä tekemisen meininki, joka muuten on löytyynyt meidän viime aikojen treeneihin. Hyvin huomasi, että tutuissa paikoissa tuttujen kesken treenaaminen on ihan eri asia kuin uusi ja vieras paikka. Mutta silti mulla oli kokeen jälkeen aika voittajafiilis; mein paikkis onnistui!

Kaikki liikkeet meni liikkeinä aika hyvin mutta vaikka saimme seuraamisesta kehuja, oli se mun mielestä aika surkeaa. Hypyssä Taavi törmäs muhun todella voimakkaasti, kapulan pito olisi kuulemma saanut olla tiukempaa ja kaukoissa istumaannousu vaati kaksi käsyä ja hämmästyksekseni myös liikkeestä maahan vaati toisen käskyn. Mutta me uskallettiin osallistua vieraassa paikasssa vieraiden koirien kanssa mölleihin ja odotteluaikoinakin Taavi lähes viisveisasi muista koirista. Paikkamakuu oli viimeisenä ja Tapsa rivin reunimmaisena. Mulla oli kuitekin täysi luotto siihen ja uskalsin hyvin jättää sen täyden matkan päähän. Maahan se tosin meni vieruskaverin käskystä... Vaikka esitimme muille pääsiäisviihdettä koko rahan edestä, olen tyytyväinen että mentiin! 

Möllitokon pisteet:

      - paikalla makaaminen 1 min 7 (vinkuminen ja kaverin käskystä maahan meno rokotti pisteitä)

      - seuraaminen 8,5 (lähdön haukahdus ja muutama vinkuminen käännöksissä pudotti pisteitä)

      - maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6 (tuplakäsky)

      - luoksetulo 10 (joku liike sentään onnistui)

      - noutoesineen pitäminen 9 (ote olisi voinut olla tiukempi (omasta mielestä kyllä vallan kelpo pito))

      - kouko-ohjaus 6 (vähän vinkumista ja istumaannousussa tuplakäsky) 

      - estehyppy 6 (vinkumista paikalle jäädessä ja voimakas törmäys)

      - kokonaisvaikutus 7 (liikkeiden välissä jatkuva ja lähes toivoton maan haistelu oli suurin syy tähän ja sitten se vinkuminen)

Kokonaispisteet 151,5 ja kakkostulos.

Lenkille olemme päässeet Remun kanssa.

Taavista tuli eno, kun Martta-sisko synnytti viisi ihanaa palleroa Kivasti-kennelille.

Viime viikkojen juttuja

Viikko sitten perjantaina käytiin pikasesti hallilla paikkamakuutreenissä maliuroksen kanssa. Taavi oli oikein pätevä. Kaksi toistoa tehtiin. Tehtiin myös pari ruutua alustalle, eka ihan super, tokalla meni suoraan maahan. Pitää jatkossa palkata useammin pelkästä ruudussa seisomisesta, tuo kun on  niin kova ennakoimaan vähän kaikkea =).

Taavi menee paikkamakuussa herkästi vieruskaverin käskystä maahan ja tätä treenittiin apparin maahan käskyillä. Kyllä on maahanmeno iskostunut syvälle pyrriäisen aivoihin ja sitä totellaan aina tosi hienosti... Huh, saatiin onneksi muutama onnistunutkin istumassa pysyminen, mutta tätä tarvis ihan älyttömän paljon lisää. Muru on hokannut sen verran koiran koulutuksesta, ettei suostu mun kanssa tätä kotona treenaamaan, koska sittenhän Tahvo oppisi, ettei sen tarvi Murua totella. Joten kavereita kaivataan jatkossakin tähän avuksi.


Maanantaiaamusta omineen hallilla. Ei ollut oikein meidän päivä tänään, tiedä sitten johtuuko siitä, että mä rupean olemaan melko dööd hirmuisen työputken jäljiltä vai eikö herraa vaan muuten oikein huvittanut. Kyllä se kaiken pyydetyn teki, mutta jotenkin se into puuttui... Veikkaan tuota mun nuutuneisuutta ja ehkä aavistuksen omaista kireyttä, jonka tosin tiedostin vasta paikan päällä. Taavi on niin herkkis mun fiiliksille.

Teimme kuitenkin hyppyä pari kertaa ja kapulan pitoa, molemmat ihan ok. Seuruuta myös vähän kokeiltiin, mutta mihin ihmeeseen on taas meitin hyvät lähdöt kadonneet? Peruutettiinkin tolpparivin vieressä, mutta niin on alkutekijöissään tämä homma ettei mitään rajaa.

Ruutuun lähetykset oli jokseenkin hyviä ja merkin kierto muuten, mutta menovauhti on edelleen hitaampi kuin paluu. Luoksetulojen vauhti näyttää tulleen jäädäkseen, jei! Ja liikkeestä maahan on selkeesti meidän pravuuri, kunhan tuo liikkeelle lähtö saadaan taas kohdilleen.


Perjantaina käytiin pk-porukalla kentällä tekemässä ilmaisutreeniä mökkikylän muodossa. Tapsan treeni meni kyllä taas enemmän tai vähemmän kuseskeluksi, mutta kyllä se jokaisesta piilosta kävi ukon haukkumassa.


Lauantaiaamu aloitettiin kokeenomaisella tokotreenillä. Paikkamakuussa Taavi kahden nartun, suuren valkoisen ja aussin välissä. Hyvin meni. Yksilövuorolla jonkin verran vinkumista siellä täällä. Seuruussa mun vauhti kuulemma hidastui loppua kohden ja tästä seurasi pientä herpaantumista Taavin tekemiseen. Kapulan pidossa ei ohjaajalla kannata ollä käsissään maksalle haisevia hanskoja... muuten sekin meni hyvin. Luoksetulossa Taavi kerkes käydä kolme kertaa perusasennosta maassa, huh kun se on nopea! Hypyssä eteentulo pinellä törmäyksellä ja sivulle tulossa ennakointia. Mut noin niin kuin kokonaisuutena hyvää tekemistä ilman palkkaa. Siihen olen kyllä tyytyväinen, että Tahvo jaksaa tehdä, vaikka palkka ei joka liikkeen jälkeen tulekaan.

Lopuksi tehtiin vielä vähän seuruuta rivissä sillä ajatuksella, että seurautetaan niin kauan, että koira herpaantuu ja siihen heti korjaus eli karkuun lähtö, joku temppu tai mikä nyt kenenkin koiralle sopi. Mutta Taavipa ei herpaantunut, kun pidin vauhdin rivakkana. Tuossa kokeenomaisessa liikkuroidussa seuruussa joutuu keskittymään  niin paljon enempi, että vauhti väkisinkin näyttää hidastuvan. Mutta nyt kun tämä on tiedostettu, voi siihenkin koittaa saada parannusta.


Tokotreenistä singahdettiin pelastushakutreeneihin, joissa taas vähän yritettiin hillitä kuseskelua haamulla ja peräänajolla. Haamu oli ekana ja tuo pikku pirulainen kävi silti kusemassa ekan matkalle osuneen männyn kylkeen. Roimasin hihnalla viereisen puun runkoon ja kielsin. Tästä tai jostain muusta sai Taavi draivin päälle ja lopputreeni meni tosi hyvin. Toisena siis peräänajo ja sen jälkeen oikein hyvä tyhjä. Tyhjältä lähetin valmiille, joka teetti vähän töitä, mutta löytyi kuitenkin aika hyvin. Viimenen meni myös kivasti.


Video Taavin viimeisestä ilmaisusta Aki Kyyrö:

Sunnuntaina jälkiryhmän treeneissä mentiin pois mun mukavuusalueelta ja treenattiin pikkuisessa hallissamme samaan aikaan urosdopperin kanssa. Ekalla setillä Taavi haukkui jonkin verran tehdessään hommia, mutta olin kyllä iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Taavi kuitenkin teki mun kanssa hommia. Tehtiin seuruuta henkilöryhmässä ja paikkamakuuta. Vähän myös harjoiteltiin perusasentoa ja siinä pysymistä. Tapsa hiljenikin pikku hiljaa.

Tokalla setillä jäävien erottelua höntsäten ja kaikki meni oikein, ei virheen virhettä!! Näihin treeneihin sisältyi myös pieni pyrrin kiusaamisosuus; Tahvo istumaan ja muut huuteli maahan-käskyjä. Kerran vaan meni Taavi lankaan. Tokallakin setillä otettiin paikkis, kun vieras uros oli niin hyvä häiriö ja seuruuta myös. Taavi oli kyllä niin positiivinen yllätys tällä kertaa, että jihuu!


Päästiin pitkästä aikaa tiistaitokoihinkin! Mä niin tykkään niistä!! Ekalla tunnilla aluksi paikkamakuu, joka meni kaikin puolin hyvin. Sitten liikkuroituna seuruuta, joka meni meidän tasolla hyvin. Liikkeestä maahan meni myös oikein hienosti, vaikka liikkuri kulki ihan vieressä. Luoksetulossa en meinannut millään saada Taavia jätetyksi istumaan, kun se meni koko ajan maahan. Ja kun sain sen jätettyä, lähti se hiippailemaan mun perään. Uskon tämän johtuvan kaverina reenineestä briardista, joka hivenen hirvitti Tahvoa. Lopulta Taavi kuitenkin jäi istumaan ja tuli vauhdikkaasti luokse hieman kuitenkin Remua väistäen.

Tokalla setillä hyppy ja kaket, joissa Taavi ei taaskaan noissut istumaan kuin ehkä kolmannella tai neljännellä käskyllä, enkä edes ollut kahden metrin päässä. Otettiin uusiksi niin että olin vajaan metrin päässä ja nytkin istumaan nouseminen onnistui vasta toisella käskyllä. Hyppy muuten hyvä, mutta edestä ennakointia sivulle tulossa liikkurin käskystä. Otettiin uusiksi ja nyt palkkasin edestä.


Tokalla tunnilla tehtiin vähän erilaisia juttuja. Aloitettiin kuitenkin istumisharjoituksilla. Mihin oli hukkunut se ensimmäisen tunnin koira, joka jumppas istu - maahan vaihtoja itekseen vähän joka välissä? Nyt Taavi napotti istumassa, eikä mennyt maahan vaikka jätin sen tai muut huuteli häiriökäskyjä. Tein muutaman jätön myös hypylle ja palasin palkkaamaan istumassa pysymisestä.

Sitten hömpöteltiin A-esteen ja putken kanssa. Taavi tykkäs molemmista, vaikka kummastakin olis saanut aikaiseksi hyvän hupivideon :). On mulla vaan vikkelä kaveri, joka tekee niin innoissaa ja yrittää kovasti.

Lopuksi vielä paikkamakuu liikkuroituna, hyvin meni sekin vaikka jostain kumman syystä mua vähän jänskätti. Taavi tais vähän vinkua, mut tosi vähän kuitenkin, jos se nyt edes oli Taavi. Superhyvät treenit pitkästä aikaa, toivottavasti näin pitkiä taukoja ei tule uudestaan ihan heti!


Tapsa on päässyt myös Paavon hierottavaksi, ei huomautettavaa.

Ollaan käyty potkukelkkailemassa, mikä oli Taavista ihan hauskaa ja lenkkikaverina on ollut Otto ja Kuisma, rattaissa Tuukka.

Jouduin myös viimein hankkimaan kotiin treenipeilin, että olis edes jonkinlainen mahdollisuus saada perusasento kuntoon :P En oikein tykkää peileistä, mutta täytyy yrittää saada tuo edes vähäiseen käyttöön. Nyt se on kaksi viikkoa vain ollut tuolla ja odottanut käyttöä, ehkä sit joskus...

Tokoa Oili Huotarin opissa ja järjetön määrä kuvatuksia

Keskiviikkona aamusta käytiin omineen hallilla tekemässä pikku treeni. Vähän hyppytekniikkaa ja siihen päälle ruutua. Ensin pari toistoa alustalle ja sitten kolmas ilman. Hyvin meni kaikki, Taavi hakeutuu aika takalaitaan, joten alustaa ei voi viedä ruudun keskilinjaa taaemmas. Ilman alustaa tehdyssä ruudussa Tapsa hakeutui lähelle toista sivua.

Merkkiä kierrettiin kaksi toistoa, tällä kertaa sekä meno- että paluuvauhti olivat samanlaiset, tosin melko hitaat... Seuruussa tehtiin lähtöjä ja käännöksiä sekä askelsiirtymiä. Nyt onnistui oikeallekin askeleet. Taavi oikein painoi reiteen, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Lopuksi vielä otettiin 85 cm umpiestettä. Taavi hyppää hienosti, kun jätän sen istumaan ja menen itse esteen toiselle puolelle ja vapautan sen sieltä hyppäämään. Koitin myös perusasennosta, mutta siinä Taavi vähän epäröi kai sitä mitä sen pitää tehdä, varsinkin kun tokohyppykin on nykyään niin, että koira hyppää ohjaajan luokse. Kyllä se tuon oppii, kunhan harjoitellaan silloin tällöin.


Lauantai vietettiin Oili Huotarin tokoseminaarissa. Kyllä oli taas antoisa päivä!
Taavin osuudessa keskityttiin kaukojen opetukseen ja seuruuseen. Kaukoissa istu - maahan - istu -vaihdot sujuvat meiltä teknisesti hyvin ja Oili jopa kehui Taavin suoritusta. Seisomisen opettaminen onkin sitten ollut ihan tuskaista tuon valoakin nopeamman eläimen kanssa. Olen treeninyt sitä samoin kuin noita muitakin vaihtoja nami nenässä liikeratoja hinkaten. Mutta, mutta... Kun se nami on niin valtavan hyvää ja seisomisessa koiran paikallaan pysyminen ja namin kiivas tavoittelu nyt eivät vaan ole tuottaneet muuta tulosta, kuin kovasti eteenpäin pyrkivän koiran, on meidän harjoittelu tämän osalta ollut aika karmeaa ja vähäistä.

Tähän ongelmaan Oililla oli hyvinkin yksinkertainen ratkaisu: luopuminen! Kun muutettiin liikkeen harjoittelu niin, että namit oli maassa Taavin vieressä ja mulle ei ollut kädessä mitään ja silti kädellä autoin oikean liikeradan, oli Taavi kuin eri koira. Teki todella rauhallisesti ja keskittyneesti, ei lainkaan sähellystä! Palkkaus luopumisen kautta eli hyvän suorituksen jälkeen otin maasta namin ja Taavi sai luvan ottaa sen mun kädestä vasta kun oli ensin luopunut siitä. Onneksi ollaan treenattu luopumista aika paljon ja Taavi tiesi mistä oli kyse. Saatiin tosi hyvä treeni ja mä oivalsin miten jatkan eteenpäin.

Oili neuvoi myös koiran tuuppimisharjoituksia, joissa koira opetetaan muistamaan oma takamuksensa. Koira seisomaan ja sitten mennään tönimään/työntämään sitä kevyesti takapuolesta sivulle. Jos koira liikahtaa, voivotellaan että eihän nyt noin voi tehdä! Koiran hokatessa homman, rupeaa se vastustamaan liikettä ja seisomisesta tulee todella vahva liike. Samaa voi tehdä myös makuulla ja istuen. Koiran vastustaessa liikettä, kehutaan sitä kovasti.

Ensin tehtiin nami nenässä säheltäen

Ensin tehtiin nami nenässä säheltäen

Sitten laitettiin namit maahan ja keskityttiin tekniikkaan

Taavi teki todella rauhallisesti, kun joutui luopumaan nameista

Koiraa työntämällä sitä autetaan hahmottamaan takapää ja haluttu toiminta

Taavi ei sitten millään pysynyt paikallaan, mutta kyllä me opitaan

Näin luovutaan herkuista!

Muita kaukoihin liittyviä treenivinkkejä:

• Käsi/riisipussi tms. takatassulla vaihdoissa auttamassa koiraa hahmottamaan jalkansa 
• rima joko etu- tai takajalkojen edessä
• koiran pyrkiessä liikkumaan sivusuunnassa, auttaa matonreunalla treenaaminen, jalan mennessä lattialle kauhistellaan, ettei noin voi tehdä
• rauhallisia toistoja paljon (liikkeen oppiminen vie 3 - 4 kk jos harjoittelee 2 kertaa päivässä)
• eri käskysanat kuin normaaleissa istu, maahan ja seiso -liikkeissä
• tekniikkaa harjoitellaan niin kauan ohjaaja ihan koiran edessä, että liike osataan varmasti, vasta sitten voi treenata etäisyyttä
• sanalliset käskyt niin varmoiksi, että kokeessa käsimerkit ovat vain lisäapu
• sitten kun koira osaa, on hyvä treenata myös selkä koiraan päin. Näin selviää osaako koira oikeasti

Seuruuosuudessa törmättiin taas siihen, että tietääkö Taavi oikeasti mikä on perusasento. Ensin seisottiin aika pitkä aika perusasennossa ja siinä Taavi valuu alaspäin, ikäänkuin rupesi roikkumaan. Kontakti kyllä pysyi hyvin, mutta koko koira oli ihan mutkalla ja kenossa. Oilin mielestä se odottaa kamalasti jotain tapahtuvan, vaikka pelkkä perusasennossa olo pitäisi olla rauhallista ja miellyttävää, hyvässä mielentilassa tapahtuvaa toimintaa. Koiran kuuluisi olla aktiivinen, auki ohjaajaansa kohtaan, suorassa ja korvat höröllä. Koira pitäisi saada kohottamaan itsensä.

Mä joudun siis peilikaupoille, jotta pääsen kotona treenaamaan tätä. Palkkaus suoraan ylhäältä, jotta koira joutuu "nousemaan" ylöspäin, ei saa kuitenkaan hyppiä tai pomppia namin perässä. Rauhallinen palkkaus siis. Tässäkin luopuminen hyvä tapa palkata ja treenata asiaa: nami vasempaan käteen ja käsi irti reidestä sivulle. Pyydetään koira perusasentoon ja sen tulee olla avoin ohjaajalle, ei tavoitella namia vasemmalta. Kun koira on hyvässä ryhdissä ja keskittyy ohjaajaan, palkataan se rauhallisesti suoraan ylhäältä.

Tehtiin melkoinen pätkä seuruuta Oilin liikkuroimana ja liikkeessä ollessamme Taavin paikka ja asento olivat hyviä. Paljon siis lisää perusasentotreeniä ja siihen voisi lisätä ihan oman käskysanan, esim. "katso", jolla koiran tulisi kohottaa itsensä hyvään ryhdikkääseen asentoon oikeassa miellentilassa. 

Roikkuva koira

Kädellä avustusta oikeaan asentoon

Tässä muutama kuva muiden harjoitteista samaan perusasento-ongelmaan:

Kädet levällään koira sivulle:

Alkuasento

Ei näin

Nyt on perempi!

Sama homma kädet selän takana:

Hienosti meni!

Palkkaus suoraan ylhäältä kohottaa koiran hyvään asentoon

Namista luopumista, ohjaajalla nakki vasemmassa kädessä ja koiran on silti tultava hyvään perusasentoon.

Ryhmäliikkeinä tehtiin ensin kokeenomainen paikkamakuu. Taavi meni vieruskaverin käskystä maahan, mutta muuten olin oikein tyytyväinen. Paikkamakuu oli rauhallinen ja Taavi oli hiljaa. Rivimakuun jälkeen tehtiin ringissä istumista ja maahanmenoja sekä kuono kohti keskipistettä että peppu keskelle. Me keskityttiin lähinnä pysymään istumassa, vaikka muut käskivät koiriaan maahan. Taavi vaan menee niin kovin herkästi muiden käskyistä maahan...

Oilin muut treenivinkit sekailaisessa järjestyksessä:

• Aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan voi lisätä harjoitteella, jossa heitetään nami koiran haettavaksi ja käännetään sille selkä. Kun koira palaa ohjaajan eteen odottaen uutta tekemistä, palkitaan se hyvästä ilmeestä
• Noudossa pitää palkata alussa kapulan pitämisestä, ei irrottamisesta!
• Kapulan puremisesta kielletään napakasti (koiran parempi olla tässä vähän väsynyt) jolloin koira vähän hätkähtää ja on hetken purematta ---> Bileet!!
• Pureskelevalle koiralle voi toimia myös harjoite, jossa laitetaan namia maahan ja koiralle kapula suuhun. Käsillä voi vähän pitää kuonosta kiinni. Pureskelemattomuudesta vapautetaan palkalle.
• Ruudussa kannattaa opettaa koiralle paikka ja seisottaa koiraa siellä paljon ja kehua kovasti oikeassa paikassa seisomisesta. Näin koira tajuaa ruudun olevan se juttu, ei matka sinne.
• Matkaa, vauhtia ja motivaatiota ruutuun treenataan erikseen ja paikkaa ruudussa erikseen
• Palkkaus namilla luopumisen kautta rauhoittaa koiraa ja auttaa sitä keskittymään itse tekemiseen, ei pelkkään palkan tavoitteluun.
• Merkille menoon vauhtia voi hakea juoksemalla sinne koiran kanssa kilpaa ja jos voittaa koiran, nappaamalla merkin itselleen -> palkan mahdollisuus katoaa
• Merkin opetus: Ohjatun noudon kapulat aina mukaan treeniin! Kapula - merkki - kapula rivissä. Näin merkistä tulee tärkeämpi kuin kapuloista eikä koira karkaa suoraan kapuloille. Koira viedään merkille ja kehutaan ja vahvistetaan sitä. Osaavamme koiralle voidaan heittää kapulaa ja sitten käskeä merkille. Koiran olisi hyvä oppia vastapainossa oleminen ohjaajaan nähden. Eli ohjaajan liikkuessa ympyrän kehällä, jonka toisela laidalla merkki on, liikkuu koira samaan aikaan vastakkaiseen suuntaan ollen koko ajan suorassa linjassa ohjaajaan nähden. Treenaaminen aloitetaan aina tosi läheltä, käskysanana esim. "piste" erotukseksi muista samantyylisistä käskysanoista. Vauhtia ja motivaatiota pitkästä matkasta pisteelle menoon harjoitellaan viemällä palkka merkin/pisteen taakse. Koiran tulee pysähtyä pisteelle oikeaan kohtaan ja siitä vapautus palkalle.

• Treeneihin yllätyksellisyyttä. Kaavat rikottava, jotta koiran mielenkiinto säilyy
• Koiralta pitää vaatia samanlaista toimintaa, ei voi hyväksyä erilaista toimintaa eri päivinä
• Peruuttamista kannattaa harjoitella tolpparivin vieressä. Näin koira joutuu enemmän ajattelemaan tekemistään. Seinän vieressä peruutettaessa koira voi törmäillä seinään eikä ajatus silti välttämättä ole mukana. Vinoon menemisestä torutaan voivotellen

• Tarkkuutta seuruuseen, varsinkin apu edistämiseen: koira perusasentoon ja se saa liikkua vain vasemman jalan liikkuessa. Ensin kumarrellaan perusasennossa, sitten otetaan askel oikealla. Koira ei saa liikkua! Jos liikkuu, "oivoi, ei noin" ja palautus perusasentoon. Kun koira on hokannut tämän, voidaan lähteä liikkeelle ja siinä tehdään pysähdyksiä kesken askeleen. Eli ei pysähdytä perusasentoon, vaan siten, että ohjaajan jalat jäävät vasen taakse ja oikea eteen. Koiran on tässä pidettävä paikkansa vasemman jalan vieressä.

Kumartelua

Kesken askeleen pysähtyvä liike

• Luoksetulon pysäyttäminen: heitetään nami koiran taa ja koiran palatessa namilta pysäytetään se. Jos pysähtyy hyvin, palkataan heti heittämällä nami koiran taakse. Jos pysähtyminen huono, "voivoi" ja uusiksi. Välillä vaan heitellään namia ja pysäytyksiä silloin tällöin. Palkka heti pysähtymisestä. Pysäytyskäskyn kanssa samanaikaisesti kädellä pieni liike koiraa kohti. Koiran on osattava ensin pysähtyä kunnolla ennen kuin siltä voidaan vaatia luoksetulon pysäytyksiä

• Jäävien erottelua: jos koira tekee väärän liikkeen, korjataan se oikeaan asentoon uudella käskyllä ja tarvittaessä käsin auttamalla. Koira ei saa liikkua yhtään väärän ja korjatun liikkeen välillä. Oikeaa käskyä vahvistetaan toistamalla käskyä monta kertaa peräkkäin. Kun koira osaa oikeasti eri liikkeet jäävinä, voidaan ruveta harjoittelemaan liikkeenomaista Z:taa, ei aiemmin ettei liike mene pelkäksi korjaamiseksi
• Kaukoja maton reunalla ja jos tassu putoaa matolta "oioioi, hirveetä! Ei lattialle voi osua tassulla". Matto parempi kuin fyysiset esteet, joiden kanssa koiran ei niin tarvitse ajatella itse

Tottelevaisuutta ja erilaista hakua

Taavi oli reilun viikon porukoilla hoidossa meidän lomaillessa. Taavi sai kovasti kiitosta hyvästä käytöksestä ja helppoudesta, terapiakoiraksikin sitä tituleerattiin. Kummallisinta hoidossa oli se, että Taavi oli syönyt kaiken mitä kuppiin oli laitettu ja se oli samaa ruokaa kuin kotonakin. Taidan jatkossa viedän Tapsan aina porukoille syömään, kun kotona ruoka jää niin usein kuppiin :)


Sunnuntaina käytiin sakemanniuroksen kanssa lenkillä. Ensin pojat saivat riekkua vapaana ja lopuksi tehtiin vielä pieni hihnalenkki. Kiva, että on uroksia joiden kanssa Taavi saa leikin aikaiseksi.

Illalla jälkiporukan tottistreeneissä Taavi taas loisti. Ensin seurattiin perusasennossa olevaa lansunarttua ympäri ja ämpäri. Taavi piti kontaktin tosi hyvin, vaikka mentiin ihan läheltä. Kierreltiin ja kaarreltiin koirakkoa hetki ja sitten mentiin paikkamakuuseen. Olin selin Taavin hallin toisella laidalla ja lansu teki häiriötä; seuruuta läheltä ja kaukaa, luoksetuloja, palkkauksia. Lopuksi lansu Tapsan viereen makuuseen ja siitä luokse. Pientä vinkumista Taavilla oli, mutta kyllä se oli super!

Kapulalla leikittiin myös ja ihan kun siihen olisi tullut vauhtia. Yksi kokonainen liike tehtiin, muuten oli kapulahömppää eri muodoissa ja into kapulaan oli kyllä meidän tekemiseksi hyvää. Lelupalkkakin toimi melko hyvin, vaikka kyllä Tapsa sitä namia vähän hamuaa ja sitä käytinkin pääasiassa.

Lopuksi olimme häiriönä picardiurokselle. Yritin tehdä jättävien erottelua ja teinkin, mutta Tapsa ei ihan aina ymmärtänyt mua. Seisominen menee helposti istumiseksi, muuten aika hyvä. On vaan jostain syystä hirveän vaikea saada käskyt kuulostamaan aina samalta ja jättävissä se meillä kostautuu selvästi. Seuruuta tehtiin melko pitkiä pätkiä palkatta, paljon käännöksiä ja vauhdin vaihteluja ja Taavi teki tosi hyvin, läheltä picardia mennessä piti ihan vähän vilkaista, mutta kyllä oli kontakti ja tekemisen riemu niin kohdillaan. Loppuun vielä luoksetulo ja leikkiä.


Tiistaina oli todella upea talvipäivä ja mehän mentiin tietenkin metsään nauttimaan tästä ihanuudesta. Useampi tunti vierähti luonnon helmassa. Vauhtia ja valoa riitti:

Tiistaitokossa ekalla tunnilla seuruuta, seuruuta ja seuruuta. Lähdöt oli hyviä, käännökset hyviä, täyskäännös oikealla hyvä, suorastaan erinomainen pienellä ääni-innostuksella ja heti käännöksen jälkeen etuviistoon oikealle lentävällä palkalla, seuruu juoksussa hyvää, käännökset paikallaan hyviä, sivuaskeleen vasemmalle hyviä. Mutta se mikä ei tänään onnistunut, oli askeleet oikealle. Perusasennosta askel oikealle ja koira oli mittansa edellä ja vielä vinossa. Tätä sitten hinkattiin oikein urakalla, mutta haastavaa oli. Tein askeleita hieman etuviistoon, jotta se olisi vähän helpompi Taaville, mutta ei tuntunut auttavan. Huonosta "ei noin, höh" -palaute ja korjaus oikeaan paikkaan. Näki oikein kun Tahvo mietti, että mitä hittoa tuo akka mun nyt haluaa tekevän. Muutama hyvä suoritus ja niistä superpalkka (joo, olen tosi surkea näissä superpalkoissa, mutta palkka nyt kuitenkin). Jatkossa(kaan) sinne päin olevia suorituksia ei saa hyväksyä ollenkaan, palkka vaan hyvistä suorituksista.

Loppuun tehtiin paikkamakuuta aika pienessä kuuden koiran ringissä. Taavi oli isovilla- ja briardiurosten välissä. Villis hirvitti Taavia. Naamat ringin keskelle ja ohjaajat siihen ryppääseen. Tapsa oli hiljaa ja hienosti, villiksen puoleinen korva vinksallaan. Sitten vaihdettiin perseet kehän keskelle päin ja makuu uusiksi. Koirille oli selvästi hankalampaa olla niin, että niiden selän takana oli muita. Taavi oli hienosti, vaikka selvästi sitä jännitti. Nää rinkitreenit on ihan huippuja, paljon vaikeempia koiralle kuin yksin makaaminen muiden häiritessä tai rivissä olo, näitä lisää!


Kaveritunnilla yksi liikkuroitu hyppy. Hypyn jälkeen eteen tulo vähän vino, muuten oikein mallikas suoritus. Ruutua tehtiin kaksi toistoa lätkälle niin, että hyppyeste oli vähän houkuttimena lähetyslinjan sivussa. Eka oli ihan superhyvä, ei mitään korjattavaa, tokakin muuten huippu, paitsi mennessä piti melkein käydä esteellä, mut ei sit kuitenkaan eli vähän kiero linja ruutuun.

Sitten oli vuorossa 'näin kiusataan pyrriä' -osuus. Taavi paikkamakuuseen ja kaverit härnäämään ja houkuttelemaan sitä. Kerran saivat penteleet namipurkilla ja hypyllä houkuteltua Taavelon lähtemään, muuten pysyi pientä nykimistä lukuun ottamatta melko mallikkaasti paikallaan. Viimeseksi vielä ihan tavan paikkamakuu kolmen koiran rivissä pariin otteeseen paikkoja vaihdellen. Taavi oli hiljaa.

Näin kiusataan koiraa. Toisella lelu ja toisella namipurkki, kyllä olivat ilkeitä!

Keskiviikkona aamusella päiväporukalla hakuilemassa. Taavi jatkoi kusiteemalla eli tarkoitus oli saada vauhtia niin, ettei äijä kerkeä kusta. Haamu, haamu, peräänajo, tyhjä, pinkasu yliheitolla ja haamu. Tuollaisella setillä mentiin, eikä kusi lentänyt. Tyhjällekin lähtiessä oli vauhtia niin paljon, ettei ole varmaan ikinä ollut. Palkkaus 15 - 20 haukun jälkeen rauhallisesti syötellen. Ukoilta keskilinjalle paluu hihnassa, ettei pääse kusemaan. Nää oli hyvät treenit ja tällä kaavalla jatketaan nyt ainakin muutama kerta.

Torstaitokot taitaa kuivua kasaan ja muutenkin seuran toiminta vähän kismityttää. Olin siis hallilla yksin (harmitti, koska toisten koirien aiheuttaman häiriön alla treenaaminen on ainut syy, miksi kyseiselle kurssille olen ilmoittautunut), kun kurssin vetäjä ei ehtinyt paikalle ja ainakin osalla kurssilaisista on maksut maksamatta tai talkoot tekemättä ja siten treenikielto päällä. En sinänsä ihmettele, koska maksu nousi 20 % vuodenvaihteessa ollen nyt aika lailla kipurajoilla ainakin mun mielestä ja talkootuntejakin vaaditaan minusta melkoisen paljon.

Kun kerran oltiin hallilla, niin tehtiin ruutua kaksi toistoa alustalle ja kolmas ilman. Todella hienot ruudut pitkästä matkasta. Merkin kiertoa tehtiin niin, että mä olin Taavin ja merkin välissä. Luin jostain, että ohjaajasta pois päin lähetyksiin saa vauhtia, kun treenaa niitä siten, että aloittaa olemalla koiran ja kohteen välissä ja siirtyy sitten pikkuhiljaa koiraa kohti treenien edetessä. Taavi siis istumaan ja minä tötsän ja Tahvon väliin. Kierrä - käskyllä Taavi rynni mun luo, mutta pikku opastuksella kiersi tötsänkin. Näitä pari ja sit tehtiin kyllä ihan niitä liikkeenomaisiakin. 

Kun ei ollut kavereita, niin tein paikkista peilin edessä. Ei tainnu Taavi mennä lankaan, peilikuva ei kiinnostanut yhtään. Lopuksi vielä kolme luoksetuloa. Ekalla sain päähäni kokeilla, pysähtyykö elukka kesken matkan. Pysähtyihän se hienosti seisomaan ja siitä sitten luokse. Keskimmäinen toisto suoraan luokse ja viimeisellä maahan meno kesken matkan. Ollaan lenkillä tehty näitä pysäyttäviä kaskyjä silloin tällöin Taavin juostessa jonnekin ja varmasti ne on auttaneet, kuin nää meni ihan kuin oltais enemmänkin harjoiteltu :). 

Lauantaina aamusta käytiin pikatokoilemassa. Pari ruutua tehtiin, Taavi jotenkin jumitti, eikä meinannut lähteä ruutuun ollenkaan. En keksinyt muuta syytä kuin mein selän takana oleet kaksi muuta koiraa, joista toinen äänteli voimakkaasti. Taaville nuo selän takana olevat koirat ovat hankalia, nehän voivat vaikka lähteä perään jos itse liikahtaa...

Saatiin kuitenkin se onnistunutkin ruutu ja sitten paikkamakuuta kolme settia paikkoja vaihdellen. Ekalla kerralla Taavi keskellä ja en tiiä miks, mutta mua vähän jännitti. Toiset koirat olivat meille vieraita ja valkkari oli selvästi vähän jännä Taavin mielestä ja aussi piti kovaa piipitystä koko ajan ja oli muutenkin melko levoton tapaus. Mutta hienosti oli Tahvo, ei edes piipannut.

Lopuksi vielä kiusaamisosuus. Taavi perusasentoon ja appari käski kädellä osoittaen maahan. Taavi ei vaan pysy istumassa, kun toinen vieressä komentaa maahan, ihan älyttömän vaikea juttu. Perusasennossa pystyy kyllä pitämään kontaktin kiusattaessa, mutta tuo maahan meno on mahdottoman hankala olla tottelematta...

Lauantaina käytiin myös hakuilemassa samalla kusitreeniteemalla kuin aiemminkin. Peräänajo - haamu - tyhjä - peräänajo yliheitolla ja haamu. Nyt tultiin jo ukoilta keskilinjalle ilman hihnaa ja kusematta. Muutaman kerran piti kieltää, kun nenä kävi puunrunkoa kohti siihen malliin, mutta viesti meni kuitenkin perille. Palkkaus oli 15 -20 haukun jälkeen. Ehkä vielä muutama näin ja sitten lisätään valmiita tuonne väliin.

Sunnuntaina vierailimme Kouvolan Pelastuskoirien harjoituksissa käytössä poistetussa ammattikoulussa rakennusetsinnän merkeissä. Erittäin mielenkiintoista nähdä, miten koira reagoi aivan ulkoilmasta poiketen käyttäytyviin hajuvanoihin. Rakennuksessa ilmanvaihto oli edelleen toiminnassa, joten sekin sotki omalta osaltaan hajujen kulkeutumista. Myös se oli selvästi havaittavissa, että jo käytettyyn piilopaikkaan hajut jäivät voimakkaasti. Osalla koirista pelkkä sisällä liikkuminen oli jo oma haasteensa.

Taavi teki hyvän suorituksen. Liikkui reippaasti erilaisissa tiloissa, meni rohkeasti sekä rämiseviin että pimeisiin paikkoihin, tutki huoneet omatoimisesti, ei tehnyt valeilmaisuja jo käytössä olleisiin piiloihin, vaikkakin haisteli ne erityisen tarkkaan. Iso auditorio tuotti päänvaivaa ja siellä ilmaisu auditorion ylimmällä tasanteella, kuten kaikilla muillakin koirilla. Auditorion keskellä olleen maalimiehen haju kantautui selvästi huoneen ylälaitaan, koska kaikki koirat pongasivat hajun sieltä. Kun kerroin Taaville, ettei täällä ketään ole, jatkoi se hommia, mutta palasi taas haukkumaan samaan yläkulmaan. Lopulta kuitenkin tajusi, ettei siinä ketään ole ja jatkoi etsimistä lopulta oikeaan penkkiriviväliin osuen. Tämä tila oli todella haastava kaikille, myös niille vähän kokeneemmille rakennusetsijöille. 

Taavi etsi kaikkiaan neljä maalimiestä usean sadan neliön suuruisesta sokkeloisesta koulurakennuksesta, jossa oli opetuskeittiöitä, varastotiloja ja muuta mielenkiintoista. Homma oli selvästi rankka ja äijän pää joutui tekemään kovasti töitä, koska illalla kotona oli kovin väsynyt koira. Taaville oli kuitenkin alusta asti selvää, mitä rakennuksessa ollaan tekemässä ja määrätietoisesti se teki töitä niissä vaikeammissakin paikoissa. Reipas, sitkeä ja rohkea pieni työmies <3!

Aki Kyyrö käytteli mun kameraa:

Valmiina lähtöön!

Löysin!

Tuolta se haju jostain tulee, mutta mistä?

Kukkuu!

Lenkkiseurana tällä viikolla ovat olleet myös Remu -briard ja Otto -labradori, kiitos seurasta!

Tietääkö joku miks mun kommentit tulee aina tuplana? Sekä omaan että muoden blogeihin??