perjantai 22. maaliskuuta 2024

Talvilomareissu Bornholmin saarelle

Toissa perjantaina ajeltiin Naantaliin ja uutuuttaan kiiltävällä Finnlines Canopuksella yötä vasten Kapellskäriin. 

Hytit ei ainakaan ole isompia kuin Saksaan menevällä lautalla tai Tallinkin Ruotsinlaivoilla. Ekaks vaikutti siltä, ettei Taavi pääse sängyn alle, ois vakava puute hytissä!

Mut onneksi sohvan alla oleva palkki ei haitannut niin paljoa, etteikö sinne yks kolopesijä mahtunut.

Kahden kerroksen väkeä

Taavi testasi aamulla kannen ulkoilutusalueen. Ei ehkä ihan osunut sinne minne arkkitehti on suunnitellut... Kansi oli myös harmittavan liukas.

Brahehus



Lauantai meni Tukholmassa pyöriessä ja rauhalliseen tahtiin ajellessa kohti etelää. Yöksi jäätiin jonkin matkaa Jönköpingin eteläpuolelle puskaparkkiin.

Sunnuntaina aamusta kunnon lenkki koirien kanssa. Miten ihanaa oli päästä metsään, eikä missään ollut liukasta! 



Iltapäivällä saavuttiin Ystadiin ja käytiin koirien kanssa hölkällä ja rannassa rallattelemassa sekä tehtiin vähän tottista, kun matkaparkin vieressä oli niin houkutteleva 'kenttä'. 


 

Maanantaina puolen päivän jälkeen kovasti keinuvalla lautalla Bornholmin saarelle Tanskaan. Bornholm on pieni saari, jonka suurin pituus on 40 km, joten siirtymät paikasta toiseen ovat ketteriä. 

Yöpaikaksi valikoitui maastopyöräilykeskuksen parkkis. Ihan mahtavat pyöräreitit ja hyvät lenkkimaastot. Rauhallinen paikka ainakin tähän aikaan vuodesta, kuten koko saari. Leirialueetkin aukeavat vasta huhtikuussa.



Tiistaina aamutuimaan kävin polkasemassa molemmille pienet jäljet muhimaan. (Tanskassa ei ole jokaisenoikeuksia, eikä kyllä juuri metsiäkään, mutta kunhan ei jätä eikä ota mitään, eikä leiriydy, niin liikkuminen käsittääkseni on sallittua.) Kovasti riistarikkaan aamulenkin jälkeen kyllä mietitytti, että kannattaako Sinnin kanssa lähteä edes yrittämään jälkeä. Oli nimittäin semmoista sinkoilua ja huutoa iso osa lenkistä, kun kauriita oli siellä ja täällä.



Tapsukka kävi ekaks tekemässä mallisuorituksen omalla jäljellään, joka ehti vanheta kolmisen tuntia ja sillä oli pituutta kuutisensataa metriä. Lämpötila + 5 °C, tyyntä ja pieni tihkusade.

Taavin kanssa jäljestys on vain yhtä nautintoa. Se on niin varma ja rauhallisen reipas, että perässä voi kävellä vaikka silmät kiinni. Ihan täydellinen suoritus.





Sinni kanssa meni sitten vähän vähemmän nautinnollisesti. Ensiksikään en osannnut käyttää tanskalaista karttaohjelmaani ja tallausjälki ei tallentunut alusta asti ja jäljestäessäkin se teki omia kiekuroitaan. Osa kiekuroista oli ihan meidän tekemiä, mut osa tuli kyllä kaupan päälle. Jälki oli ehkä noin 800 metriä pitkä ja vanheni nelisen tuntia.


Sinni merkkasi jäljen kahdesti nostossa, mutta ei lähtenyt jäljestämään. Melkoista tempoilua oli alku. Ihan pikkuriikkisiä pätkiä meni sen näköisesti, että jäljesti, mut sit taas sinkoiltiin. Jotenkin kummasti se kuitenkin löysi ekan ja tokankin esineen. Sitten meno vähän rauhoittui ja homma rupesi näyttämään siltä, miltä sen haluaisin näyttävän. Jäljen loppupuolisko mentiin ajoittain jopa varsin mallikkaasti. On tässä työnsarkaa, mut ihan kiva, että halus lopulta jäljestää sulallakin maalla mun jälkeä. Oman lisähaasteen teki mulle vieras metsä, jossa ei juurikaan kiintopisteitä ollut. Mut ihana metsä 💚. 





Iltapäivällä ajeltiin saaren eteläosaan. Lenkkiä hiekkarannalla ja Sinnin kanssa pieni tottis keskittyen lähinnä oikean puolen seuruuseen ja juttuihin sillä puolen.




Aamulenkillä rannalla labbisuros kävi tervehtimässä meidät. Hitto kun kaikki osasivat käyttäytyä hienosti, koiraa puhuttiin hitokseen hyvin. Taavi kyl ilmoitti ettei tarttis tulla ihan iholla. Sen jälkeen vierailijakin rupes kuulemaan omistajansa huudot...

Taavi halus poseerata

Kaukaa karkas omistajaltaan labbis meidän luo


Aamupäivällä pidempi lenkki Paradesbakkernen luontopoluilla.






Iltapäivälenkille saaren pohjoiskärjessä Taavi ei ollut innokas lähtemään ja papparainen sai jäädä lepäämään. Sinnin kanssa käytiin muutama kilsa ihastelemassa vuohia luontopoluilla. Yöksi sataman matkaparkkiin.





Torstai oli koirille aika lailla lepopäivä, mitä nyt autossa piti pitää vahtia. Käytiin puolipäiväreissulla Christiansøssä, jonne koiria ei saa viedä, joten turret odottivat retken ajan autossa parkkiksella. 

Iltalenkki tehtiin saaren eteläosan hiekkarannoilla Murun kalastaessa ja yöksi ajeltiin taas maastopyörämestoille.




Perjantaina aamusta Sinnille kolmisen tuntia vanha reilu 600 metrinen jälki. En tiedä itkiskö vai nauraisko, oli taas semmosta menoa. Oma mielentila ei jostain syystä ehkä ollut paras ja rauha tekemisestä puuttui. 

Nosto oli taas vaikea ja viidestä esineestä kaksi jäi nousematta. Ajoittain mentii kuitenkin ihan todella hyvin ja sitten oli myös niitä huonoja pätkiä seassa useampi. Jotenkin tuntui, että Sinni kyllä koko ajan tiesi missä jälki on, mutta jostain syystä jäljestys oli ajoittain mitä sattuu. Tai en ainakaan osaa lukea sitä kunnolla ja oma epävarmuus jäljen sijainnista haittasi, omaan piikkiin menee siis ainakin osa, mut on kyllä haastava jälkikoira. Nyt taas taukoa sen aikaa, että kotona metsät sulaa ja katellaan sit mitä tehdään.





Käytiin taas polkemassa huiman hienoja metsäpolkuja ja sit pöyrittiin iltapäivä Rønnessä, saaren pääkaupungissa.


Koirat oli tervetulleita ravintolaan



Illaksi pohjoisen satamaparkkiin ja kunnon iltalenkki, joka venyi eksyessäni luontopolulta ilmeisesti lehmien kulkureitille, joka haarautui jossain vaiheessa moneksi pienemmäksi poluksi. Arvoin niistä yhden ja melkoisen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin ennen pimeää takaisin autolle.

Eipä näille polulle haittaa vähän eksyä


Maisemiakin sattui matkan varrelle



Lauantaina aamupäivä oli sateinen, joten otettiin lepiä pitkän kaavan mukaan. 




Iltapäivällä käytiin tutustumassa Hammershusin linnanraunioihin ja illaksi ajeltiin taas etelärannikolle. Tuuli oli tosi kova, eikä viihdytty rannalla kauaa.





Sunnuntaina aamulla rantarallattelua ja sit mentiin vielä ajeleen maastopyöräreittejä saaren keskelle ja pyöräilyn jälkeen ihanan rauhallinen pitkä lenkki koirien kanssa.


No oli näitä taas, mut Sinni handlas tilanteet kohtuullisesti
Vähän piti kytätä, mitä pihalla tapahtuu


Illalla lautalla takaisin Ruotsiin Ystadiin yöksi matkaparkkiin.

Maanantaina päivä palloilua Ystadissa ja illaksi Malmön eteläpuolelle matkaparkkiin ja siellä kunnon iltalenkki.


Tiistaina käpsyteltiin Ruotsin lounaisimpaan kolkkaan katsomaan Skandinavian vanhinta majakkaa ja ihastelemaan muuttolintuja.



Yöpaikka löytyi Halmstadista, jossa oli myös loistavat lenkkimaastot.


Halmstadista ajeltiin yhden yön taktiikalla Tukholmaan sukuloimaan ja illaksi Kapellskäriin ja lautalla kotiin. 





Ihanan rento ja rauhallinen loma ilman aikatauluja. Paljon ulkoilua, nukkumista, syömistä ja rentoutumista. Ja lenkkeilyä keväisissä maisemissa, niitä odotin eniten tältä lomalta ja niitä sain! Vaikka flunssa kiusasi enemmän tai vähemmän koko loman ajan, niin se ei kuitenkaan onneksi ollut niin paha että olisi pilannut loman. Seuraavia seikkailuja odotellessa.

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Vähän jo kevättä ilmassa

Viime viikon tiistaina käytiin uimassa. Otettiin tällä kertaa aika rauhassa ja koirat ui vaan leluja hakien puolisen tuntia ilman pidempiä vetoja. Kivaa näytti olevan!

Tän uintireissun jälkeen tuli tieto, että koirauimala lopettaa toimintansa ja nää oli luultavasti meidän viimeiset uinnit täällä. Tää on ihan kamalan iso menetys meille ja harmittaa aivan älyttömän paljon!! Sinnin lonkkien hyvinvoinnille tämä on ollut tosi hyvä juttu. Kattelin korvaajaksi vesijuoksumattoharjoittelua, mutta se on niin kallista ja aikoja oli ainakin nyt tosi huonosti saatavilla, että siitä tuskin tulee meille ainakaan tällaista joka toinen viikkoista harjoittelu. Surettaa pirusti.






Keskiviikkona oltiin tokoilemassa molempien koirien voimin. Sinni teki ruutua, kaukoja ja sit pohdittiin luoksetulon loppuasentoa. Jos tehdään vain BH, niin eteen tulemisen opettaminen on turhaa, mutta jos joskus kuitenkin tulisi päähänpisto suorittaa pk-kokeita uusilla hypyttömillä B-säännöillä, niin luoksetulon pitäisi olla eteen. Opettaako vain eteen tulemisen, opettaako sekä eteen tulemisen että suoraan sivulle tulemisen molemmat omilla käskyillään vai opettaako kuitenkin vain suoraan sivulle tulemisen. Siinä sitä onkin pohdittavaa.

Ruutu meni hyvin. Tehtiin sekä targetille että ilman targettia ja molemmissa vaihtoehdoissa Sinni juoksi hyvin ruudun takalaitaan asti ja otettiin mukaan pysäytyskäskykin. Vähän toisen koiran puuhastelu välillä jänskätti Sinniä, mut muuten oli reipas.

Kaukot oli vähän hukassa, tarvi istumaan nousuun pari käskyä ekalla yrityksellä. Mut aika hyvin meni kuitenkin.

Taavi hömpätteli seuruuta, jättäviä, luoksetuloja ja paikkista. Into pinkeenä se teki kaiken. Ihana pappakoiranen!


Torstaina lumietsintää ja hypotermisen potilaan hoitoa yhteistreeneissä vpk:n kanssa. Olipahan mahtavaa! Meille oli kaiveltu kunnon tunnelit lumipenkkoihin ja pahin liukkauskin oli kaikonnut, joten koirien oli kohtuullisen turvallista juosta paloaseman pihamaalla. Kaikki koirat pääsivät tekemään tasonsa mukaiset treenit; kokeneemmat joutuivat kaivelemaan tiensä uhrin luokse ja aloitteleville oli sitten vähän helpotettua versiota. Ja mikä parasta, palokuntalaiset olivat maalissa, joten saatiin meille niin kullanarvoisia vieraita miehiä maaleiksi.

Sinnille lumietsintäharjoitus oli ihan uus juttu. Hirveellä innolla se meni hajun luo, mutta sitä vähän rupes hirvittämään, kun hangen sisältä tulikin joku esiin ja se päättikin ryhtyä haukkuvaksi. Hyvin palautui kuitenkin näistä jännityksistä ja heti innolla uutta etsimään. Kolmannella ei tarvinnu enää haukkua, vaikka sekin oli vähän jännä. Ihan hirmu hienoa itsensä ylittämistä Sinniltä.

Papsukkakin haki kaksi ukkoa. Koska Taavi treenas loppupäässä, niin luolat oli jo vähän kärsineet ja ekalla oli suuaukko peitetty makuualustalla ja se meni Taavilta kyllä ihan esineilmaisuksi. Mut sehän ei haitannu yhtään, kun pitäähän ne esineetkin ilmaista. Tokalla ukolla Taavi humpsahti onkaloon ja hieno ilmaisu sieltäkin. 

Iso kiitos vpk:lle yhteistyöstä. Me ei oltais ikinä ite saatu kaiveltua tuollaisia onkaloita! Yhteistyö jatkuu keveemmällä vähän toisenlaisissa merkeissä, sitä odotellessa =)



Tiistaina ilmaisutreeniä kentällä. Oli liukasta, mut sen verran kentän perällä lumipeitettä, että saatiin treenit tehtyä. Kaksi kolmen ukon kierrosta, joilla Sinnin kanssa keskityttiin rullan palautukseen mut kiertäen. Mentiin irtorullilla. Sinni on ihan kohtuullisesti jo hokannu, että haluan sen kiertävän mut palauttaessaan rullaa. Tätä nyt varmaan hinkataan kevät.


Keskiviikkona sattui ekaa kertaa hankikanto ja heti piti lounastunnilla käydä rykäsemässä jälki viereiselle pellolle. Sinnin kanssahan meillä on vähän ollut haasteita tuon jäljen suhteen, kun sitä ei ole juurikaan kiinnostellut jäljestää mun omatekemää jälkeä. Nyt kuitenkin jälkihammasta kolotti niin paljon, että päätin taas kokeilla ja kaivaa verta nenästä. Tein reilu 200 metrisen jäljen neljällä esineellä.

Ajettiin jälki aika lailla saman tien ja kun ottaa huomioon aiemmat meidän jälkiyritykset, niin tämähän meni vallan hyvin. Nosto oli haparoiva, mutta jälki löytyi kuitenkin. Ekan suoran alkupuolisko oli vähän hakemista, mutta ajoittain se näytti jo ihan jäljestykseltä. Esineet löytyi hyvin ja vaikka molemmat kulmat tuotti vähän haastetta, niin Sinnillä riitti moti etsiä jälkeä ja ratkaisi tilanteet itse. Viimeinen suora oli jo aika kivanoloista menoa. Erityisen iloinen olin, että Sinni halusi jäljestää ja se keskittyi tekemiseen ja vaikka jälki hukkui, niin se halusi jatkaa. Tästä jäljestä jäi hyvä mieli!




Päivällä käytiin Koirametsä Reviirillä tunnin käppäilyllä Muskan kanssa. Muskaa kun ei voi aitaamattomalla alueella päästää ihan noin vaan vapaaksi, niin siihen tuollainen koirametsä on vallan mainio paikka, mutta olihan se kovin pieni siihen nähden, jos ois halunnut tehdä tunnin lenkin siellä. Mutta ihan kiva oli, kun nuo kaikki pääsivät rallattelemaan vapaana ja Muskakin sujahti porukkaan vallan reippaasti, vaikka yleensä on kovin varovainen vieraiden koirien kanssa. Liukasta oli paikoitellen, mut suurimmaksi osaksi saatiin väisteltyä ne kohdat onneksi. 

Ja vaikkei lenkkiä kunnolla päästynytkään tekemään, niin olihan tuolla koirille paljon hajuja haisteltavana. Harmittavasti vaan ihmiset olivat jättäneet hirveän määrän koiriensa jätöksiä korjaamatta, vaikka alue on täynnä roskiksia. Mut kaikesta huolimatta oikein kiva vierailu koirametsään.







Illalla käytiin tokoilemassa ja ruvettiin Sintun kanssa työstämään merkkien kiertoa. Kamalasti se haluaa pysähtyä sinne merkeille, joten sieltä mun luokse tuloa koitettiin saada toimimaan. Tämä vaatinee useammankin treenikerran, vaikka hyvin Sinni osti ajatuksen.

Kapulan pitoa tehtiin liikkuroituna ja siihen on jostain syystä palanneet kaikki ongelmat; mälvääminen, pudottelu ja taaksepäin pomppaaminen. Saatiin kyllä monta hyvääkin toistoa, mutta se eka on aina huono...


Torstaina oli pakko taas tehdä pieni jälki Sinnille. Tällä kertaa nelisensataa metriä ja jälki vanheni reilun tunnin. Edelleen jäi enempi positiiviselle tää jälki, vaikka nyt olikin tuoretta kauriin jälkeä papanoineen haasteena. 

Nosto tehtiin lyhyenä ja se olis muuten ollu hyvä, mutta oli takajälki. Käännön jälkeen meni hyvin toiselle kulmalle asti, eka kulma oli jopa tosi hieno.

Tokassa kulmassa oli ihan tuoreet kauriin jäljet. Ne vei kovasti mennessään, mutta olin huomaavinani milloin Sinni vaihtoi riistalle. Sinnin oli aika vaikea luopua riistajäljestä ja kun se lähti taas jäljestämään mun jälkeä, oli vaikea sanoa milloin ihan oikeasti vaihtoi riistalta takaisin mun jäljelle. Mut joka tapauksessa saatiin matka jatkumaan ja kun päästiin vähän matkaa kulmasta, niin loppu meni taas oikein hienosti.

Ehkä tästä tulee vielä jotain joskus. Aikaa meni 12 minuuttia kaikkine härväyksineen, joten vauhtikin on saattanut hieman parantua viime vuodesta. Ainakin liinaan on tullut se kaivattu veto. Epävarmuudet kun sais pois tai ainakin vähemmälle, niin oltais oikein hyvässä jamassa. Isoin plussa jäljestysinnosta, sitä on niin kaivattu omiin jälkiin!






Illalla vielä bh-kurssia. Tehtiin ekaks ilmoittautuminen, jossa Sinni tietysti halusi rakastaa "tuomaria". Tähän täytyy ottaa joku väljempi sivullaolokäsky kuin seuraaminen, että Sinnillä on vapaus katsella ympärilleen.

Sitten paikkikseen ja saatiin lupa olla ilman liinavarmistusta. Pari kertaa piti huomauttaa haistelusta, mutta muuten ihan loistavan hieno suoritus pitkässä, noin 6 minuutin paikkiksessa.

Hihnaseuruuosuus oli tosi hyvä, vapaana seuruun alussa Sinni vähän haahuili, jäi musta vähän jotenkin kiinni paikkiksessa olevaan maliurokseen, joka tais Sintusta olla vähän jännä. Pienellä huomautuksella jatkettiin hyvin. Jättävät ihan ok, pientä epävarmuutta molemmissa, mut kuitenkin ihan kohtuulliset suoritukset. Luoksetulossa tuttu loppuasento haaste, joka tarvii ensin ratkaista mun omassa päässä ja sitten opettaa Sinnille oikein.


Paappakoiran kohdalla meinasin huolestua laahaavista jäljistä, mut kun katsoo komeita tassukarvoja, niin ei ehkä tarvi olla asiasta huolissaan =)




Kun koirauimala lopettaa ja rahat ei riitä käyttämään molempian säännöllisesti vesijuoksumatolla, niin rakensin köyhännaisen vesijuoksualtaan. Ajanee nyt ainakin toistaiseksi asiansa ja materiaalit on maksaneet itsensä takaisin molempien käytyä kahdesti kävelemässä. Vesi tietty maksaa myös jotain, mut omille koirille voi olla sama vesi useamman käyttökerran... Fyssarin kanssa katsotaan vedenpinta sopivaksi, jotta teho menis sinne minne halutaan.




maanantai 26. helmikuuta 2024

Tulevaisuuden tummat pilvet, BH-kurssin aloitus ja Tapsa-aksaa

Viime maanantaina käytiin Sinnin kanssa lonkkien kontrollikuvissa Talviolla. Olin taas lietsonut itselleni kaikki kamalat kauhuskenaariot ja itkuhan se siellä sitten tuli. Nivelrikko kun on parantumaton ja etenävä sairaus, niin kyllä tuon pienen kultaisen koiran tulevaisuus huolettaa ihan kamalasti. Kuvat kertoivat, että rikko on hieman edennyt, mutta edelleen lonkat on aika siistit ja Talvio rauhoitteli, ettei tilanne ole ollenkaan paha. Kehui myös Sinnin kuntoa, hoikka (vaikka nyt onkin ehkä aavistuksen lihonut, kun sterkka rupeaa kai vaikuttamaan ja täytyy itse opetella uusi tapa pitää paino kurissa.) ja lihaksikas koira elää todennäköisimmin ilman ongelmia, joten jatkossakin Sinnin kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää.

Olin valmistautunut IRAP-hoidon uusintaa, mutta Talvion mukaan tilanne on niin hyvä, ettei sitä kannata nyt tehdä. Sinni saikin siis lonkkiinsa vain hyaluronaattia ja triamkinolonia sisältävät injektiot sekä Cartrophenpistoksen niskaan. Cartrophenia saatiin muutama piikki kotiin kuuriluontoisena pistettäväksi. Sitten kun vielä keksitään, miten ihmeessä saadaan pistettyä ne Sinniin... Kaksi päivää mentiin vain pienillä hihnapissatuksilla, viikko ilman rajua liikuntaa (me kun ei juurikaan mitään rajua harrasteta, niin tulkitsin tämän niin, ettei jumppailtu ja tehtiin vain lyhyitä rauhallisia kävelylenkkejä) rauhassa, jotta lonkkainjektiot saavat rauhassa vaikuttaa ja pistokohdat paranevat ja sitten palattiin takaisin normaaliin arkeen. Uusi kontrolli taas vuoden päästä ellei sitä ennen ilmene jotain oireita. Kaikessa kamaluudessaan tilanne näyttää siis toistaiseksi ihan hyvältä.


Torstaina oltiin BH-kurssin ekalla tunnilla. Meillä noin niinkuin periaatteessa Sinnin kanssa on liikkeet koossa ja oltaisiin oltu valmiit BH-kokeeseen jo viime vuonna, mutta haluan nyt vielä vähän hioa asioita ja saada itselleni varmuutta. Tosin tälläkään kurssilla ei taideta harjoitella kaupunkiosuutta, mikä meille on se haastavampi. Myös paikkista pitäisi päästä treenaamaan sillai ihan kokeenomaisesti vieraan koiran kanssa, mutta turvallisuuden varmistamiseksi kurssilla ei saa jättää koiraa paikkikseen kytkemättä ja Sinni väistää hihnaa niin paljon, etten halua sen yhdistävän sen luomaa ahdistavaa tunnetta paikkikseen.

Oltiin Sinnin kanssa vähän niin kuin mallikoirakkona ekaksi ja näytettiin muille, että miten se kaavio menee ja miten koe suoritetaan ja hyvinhän me homma hoidettiin. Sirunluvussa Sinni vähän rakasti ehkä liikaa koutsia, mutta ilmoittautuminen vieraan koiran kanssa meni sitten oikein mallikkaasti. 

Hihnaseuruun tein näyttelyhihnalla, niin selvittiin siitä hyvin ja Sinni seuras kyllä ihan todella ihanasti. Palkkasin sen hihnaseuruun, vapaana seuruun ja jättävien jälkeen eli tuli ihan kohtuullisen pitkiä palkattomiakin pätkiä, mutta on tuo kyllä tosi pitkä suoritus kokonaan ilmaa palkkaa tehtynä. Onneksi Sinnille toimii sosiaalinen palkka kohtuudella. 

Liikkeestä maahan Sinni meni hyvin maahan, mutta lähti jostain syystä hetken perästä mua kohti. Uusittiin tämä. Istumisen tein pysähdyksen kautta, kun ei sitä vielä liikkeestä osata ja luoksetulon loppuasento oli ihan poikittain. Tätä loppuasentoa tarvii hioa, mut varmaan nyt tuottaa Sinnille päänvaivaa, kun on tokossa ruvettu treenaamaan suoraan sivulle tuloa. Ehkä reiluuden nimissä teen tämänkin jatkossa suoraan sivulle, kun ei se siihen kosahda kuitenkaan. Henkilöryhmä oli huippu, kun siinä oli vieraita ihmisiä ja silti Sinni ei halunnut mennä tutustumaan, ihan loistava suoritus Hintturalta!


Sunnuntaina osallistuttiin aamusta Tapsukan kanssa aksamölleihin. Olipa hauskaa! Tämä oli siis meille molemmille eka kerta ikinä mitenkään aksan parissa ja siihen nähden meni ihan kivasti. Ei eksytty radalla ja Taavi suoritti kaikki esteet jotenkuten. Huvittavaa oli se, että radalla vauhti tuntui hirmu kovalta, mutta kun kattoo videolta suorituksia, niin melkoista mateluahan se oli. Mut pääasia, että meillä oli hauskaa. Ilmoitin meidät myös uusintaan, joten tehtiin kaksi kertaa sama rata.




Illalla vielä hallillä Sinnin kanssa. Ennen treenejä pieni käpyttely Taren kanssa ja sit treenattiin BH-juttuja ja vähän peruutusharjoittelua. Pitkä paikkis meni hyvin ja kaikki muukin. Peruutus vaatii vielä hiomista.




maanantai 19. helmikuuta 2024

Tokotuksia pääasiassa männä viikolla

Edellisen viikon sunnuntain hallivuorolla harjoiteltiin Sinnin kanssa oikean puolen seuruuta ja käännöksiä. Käännös oikealle ei vielä onnistu ja muutenkin Sinni lipsahtaa helposti vasemmalle. Yllättävän paljon hyvää kuitenkin jo tuolla oikeallakin puolella oli.


Keskiviikon tokotreeneissä alkuu paikkis, jossa ei tällä kertaa ollut niin minkäänlaista huomautettavaa, hyvä me! Sinni pysyi istumassa 'maahan' -käskyyn asti ja pysyi maassa kun odotettiin muiden käskyt ja jätettiin koirat. Pompottaminen tässä vaiheessa on ehkä alkanut oikeasti vähentyä. Tällä kerralla palatessa tein koiran taakse menon ja se oli Sinnistä vähän epäilyttävä, vaikka ollaan sitä kyllä joskus muulloinkin kokeiltu.

Tehtiin kaksi toisto, ensimmäinen ihan kunnon pitkä paikkis ja toinen vaan jättö ja paluu. Tällä tokalla kerralla ryhmän kolmas koira ei osallistunut ja hänen ohjaaja toimi liikkurina. Sillä aikaa kun oltiin kauempana koirista, kävi hän viemässä paikkiksessa olleiden koirien eteen koirankeksit. Tästä häiriöstä Sinni selvisi hienosti, vaikka häntä vispasi taas ihan hulluna. Kun palasimme koirien luo ja odotimme nostokäskyjä, kolmas koira ampaisikin syömään piparit paikkiskoirien nenän edestä. Olisi pitänyt saada Sinnin totaalisen tyrmistynyt ilme nauhalle. Selvästi mieli olisi tehnyt mennä väliin puolustamaan omaa namia, mutta vieras koira ja käskyn alla olo sai selvästi Sinnin miettimään tilannetta kovasti huolestuneena ja onneksi päätyi pysymään nätisti paikallaan. Tästä tietysti palkittiin uudella piparilla.

Kuva pöllitty Tarja Martinpurolta


Tehtiin Sinnin kanssa häiriössä perusasentoa, kaukoja, peruutusharjoituksia ja hyppyä. Perusasennossa Sinni pitää kontaktin kohtuullisesti häiriön alla, mutta kyllä sille on vaikeaa olla tsekkaamatta tilannetta, kun toiset koirat juoksee tai niitä palkataan pallolla. Toisaalta pieni vilkuilu ei mua haittaa, jos sillä Sinnin varmistaa tilanteen turvallisuuden itselleen ja pysyy kuitenkin hyvin hommissa koko ajan.

Peruutuksessa Sinni meinaa kaartua mun taaksi ja pari kertaa vähän tallasinkin sen tassuille. Noin muuten ollaan menty siinä aika lailla parempaan suuntaa. Hyppy meni hyvin, lopun perusasennot oli ehkä vähän vinoja, vaikka koitin kyllä auttaa. Kaukot meni hyvin, pientä takatassujen liikkumista, joka johtui todennäköisesti siitä, että alun maahan menossa Sinni jotenkin vähän kippasi itseään taaksepäin ja paino jäi liian taakse. Täytyy tätä tutkailla vähän lisää.



Torstaina käytiin hiihtelemässä. Tällä kertaa molemmat intoutuivat alkumatkasta oikein laukalle. Hyvä oli taas hiihdellä ja tälläkin kertaa ajoitus oli loistava ja saatiin olla ainoita koirakoita, vaikka ilman koiraa hiihtäviä olikin tällä kertaa koiralatu pullollaan. Just kun pakkasin Sinnin autoon, kurvasi parkkiin seuraava koirallinen hiihtäjä.




Sunnuntaina tuplatreenattiin. Ensin aloitettiin raksahommista Sinnin kanssa ja illalla vielä hallille molempien kanssa.

Raksalla teemana tarkennus ja Sinni veti ihan hyvin. Tossut on sen verran ällöt, ettei ne jalassa pysty istumaan, mut ei annettu sen haitata. Suorapalkka, katellaan rullahommia sitten joskus kun lumet on sulaneet...





 
Hallilla Sinnin kanssa paikkista ja rallyjuttuja. Eka paikkis vähän pieleen, kun rupes maahan käskyn jälkeen haistelemaan kovasti jotain tosi mehevää hajua ja huomautin siitä. Toisella kierroksella päästiin hörökorvien väliin ja toinen näistä oli Sinnille vieras koira ja sehän heti näkyi pienenä ahdistuksena. Ei kuitenkaan pompottanut ylös alkuvaiheessa, korvat vaan oli luimussa yksin ollessa. Teki tosi hyvää meille saada taas vieras koira riviin!




Peruutusjuttuja tehtiin ja takaperin seuruu onnistuu aika kivasti, jos lähdetään perusasennosta tokotyyliin, mutta rallyn liikkeestä suunnan vaihto saa aikaan melkoisia akrobatiasuorituksia Sinnin osalta. Täytys varmaan kehittää joku ennakoiva merkki sille, jotta homma helpottuisi. Nyt olen vain yrittänyt vähän hiljentää vauhtia ennen suunnan muuttamista, mutta se ei selkeästi riitä.

Sivulta seisomaan nousut onnistuu takatargetille, ilman targettia Sinni pomppaa kamalan sivuun ja vinoon. Paaaljon lisää treeniä tähän. Pikkuinen putki oli viriteltynä halliin, niin koitettiin sitäkin ja se meni hyvin. Oikean puolen seuruuta treenattiin vähän, mutta siinä on työnsarkaa vielä pitkäksi aikaa, vaikka peruspalikat on jo hyvin hallussa.


Tapsu-papsukkakin pääsi hommiin ja tehtiin sen kanssa ruutua ja seuruuta sekä liikkeestä maahan menoa. Vähänkö Taavi oli tohkeissaan!



lauantai 10. helmikuuta 2024

Jos ei ole liukasta niin on hirveä pakkanen...

Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.

Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin. 



Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei. 
Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut



Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.

Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.

Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.


Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.


Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!








Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.




Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.




Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.


Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.




Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.

maanantai 29. tammikuuta 2024

Perus puurtamista

Taas hujahti pitkä tovi ilman juuri minkäänlaisia treenejä. Pakkaset on olleet kovia ja lisäksi työt on syöny taas ihan tolkuttomasti aikaa. Sunnuntaina keli ja aikataulu kuitenkin salli jääretken ja Muru otti koirista vähän kuvia. Nauttivat niin paljon, kun pääsi juoksemaan täysiä, Sinni varsinkin.

Hymy huulilla aina



Vaikka kuva saattaa vaikuttaa toiselta, niin ihan hipihiljaa nämä rellestivät

Lumi vaan pöllysi, kun pappakoira päästeli menemään



Illalla oltiin tottistelemassa ja Sinnin kanssa keskityttiin tokojuttuihin. Paikkis oli ihan kamalan vaikea, kun oltiin rivissä. En meinannut saada Sinniä millään maahan ja sitten kun meni, niin pomppasi heti pystyyn. Sitten kun sen sai maahan, niin jäi kyllä tosi nätisti ja palatessa malttoi odottaa omaa käskyä istumaan nousussa. Tehtiin kolme toistoa ja ei ne kyllä mikään ollu hyviä. Kai sitä sitten vain jännittää vieruskaverit niin paljon. Ekalla kerralla jäi kyllä ihan todella kovasti kiinni myös vieraaseen liikkuriin ja sen keskittyminen meni varmasti kaikki siihen, ettei rynnännyt rakastamaan sitä...



Tehtiin paikkista myös muiden koirien touhutessa jotain muuta ja silloin hommassa ei ollut mitään ongelmaa. 

Pureuduttiin myös kapulan pitoon, jossa on alkanut ilmetä mälväämistä, pienoista kapulan heittelyä ja pentuaikojen tassunhuitomistakin. Liikkuroituna tehtiin tätäkin useampia toistoja ja saatiin onnistumisia.

Muuten hömpöteltiin seuruuta, liikkeestä maahan. luoksetulo ja superonnistuneet kaukot. Paikkis myös toisen koiran luoksetulon aikana.



Tiistaina pääsin taas vierailemaan toisen tokoryhmän paikkiksiin. Hulina ja melske tuossa ryhmässä on kova, mutta nyt osasin jo varautua siihen ja mentiin Sinnin kanssa rohkeasti heti mukaan. Jopa alun kenkien vaihto yms ahtaassa tulokarsinassa meni hyvin ja Sinni oli nätisti, vaikka koiria oli edessä ja takana ja sivulla ja ja ja.

Kentän puolelle päästyämme muiden riekuttaessa koiriaan tein pari kertaa maahan menon ihan omineen ja Sinni oli niin topakka! Sitten mentiin rinkiin ja siinä paikkista, Sinni meni nyt ekalla ja pysyi maassa. Vieruskaveri pomppi toistuvasti istumaan ja sitä käytiin siinä usein korjaamassa, joten kovan häiriön vuoksi kävin välipalkkamassa Sinniä useaan kertaan. Meni kyllä hyvin tämä. Tehtiin pari toistoa.

Lopuksi osa koirista kutsuttiin vuorollaan ringistä ohjaajien luokse. Tällöin menin Sinnin viereen, kun oli meille aika vaikea treeni. Rauhallisesti Sinni kuitenkin oli, vaikka toisen kutsutun koiran jälkeen nousikin istumaan. Hirmu hyvä treeni meille taas ja toivottavasti päästään tässä kevään aikana vielä muutaman kerran vierailemaan tuossa porukassa!




Keskiviikon tokotreeneissä keskityttiin kapulan pitoon ja ruvettiin harjoittelemaan ruutua sillai ihan oikeesti. Kapulan pidossa eka yritys oli ihan kalama, mut sit saatiin namista luopumisen kautta onnistumisia. 

Ruutua tehtiin tassutargetille ja voi miten hienosti Sinni teki! Tehtiin läheltä vähän etäisyyttä muutellen ja sitten pari vähän pidemmästä matkasta. Mun ennakkko-odotuksista poiketen Sinni jäi targetille eikä palannut mun luo siellä käytyään, loistavaa!

Tehtiin myös vähän perusasentoa häirittynä. Liikkuri käski muita koiria maahan ja Sinnin piti pysyä istumassa. Nyt kun on harjoiteltu tuota maahan menoa, niin aluksi Sinni meni maahan koko ajan itsestään ilman mitään häiriöitäkään, mutta sai lopulta jutun juonesta kiinni ja kehuilla ja palkalla koitin vahvistaa oikeaa toimintaa. 


Torstaina oli uimahommia, mutta tällä kertaa ei tullu otettua yhtään kuvia... Sinni ui useamman pitkän pätkän ja sit monta monituista kertaa altaan päästä päähän. Taavi keskittyi lelujen kahmimiseen niin vedestä kuin altaan ulkopuoleltakin. On se vaan aina yhtä kivaa hommaa!

Uinnin jälkeen on aina vähän aikaa erittäin rauhallista.


Perjantaina Sintturan kanssa rakennusetsintähommissa. Aina vaan ne on vaikeita mulle ja oli ne Sinnillekin vähän hankalia. Tai isoin hankaluus oli varmastikin ilmaisussa, kun laitoin sille rullan kaulaan ja tossut jalkaan. Tossut haittasi ihan kamalasti, niiden kanssa ei esimerkiksi voinut istua. Kolme ukkoa kyllä löytyi, mutta rullan kanssa Sinnillä oli taas haastetta, kun se kanteli sitä aika paljon ja ei jostain syystä oikein pystynyt tuomaan sitä mulle. Kulki vaan edes takas mun ja maalin väliä rulla suussa. Täytynee seuraava rakennusetsintä ottaa ihan vaan suorapalkalla.



Sunnuntaina tottiksessa tehtiin paikkishommia, vaikkei ollut kuin yksi koira meille seuraksi. Oli kuitenkin liikkuri ja rivissä ihmisiä ilman koiria. Ei mitään ongelmaa tällä kertaa.

Ruutua harjoiteltiin myös ja se meni targetille ihan mahtavan hyvin eri matkoista. Sitten tehtiin pitkää seuruuta ja liikkeestä maahan menoa ja ehkä vielä jotain muuta ja sitten palattiin ruudun pariin toisesta suunnasta. Sehän ei sitten ottanut onnistuakseen, vaan Sinni kiersi ruutuun sivun kautta. Voiko se oikeasti ajatella niin, että kun äskenkin mentiin tuon sivun kautta sisään, niin mennään sieltä nyt sitten tälläkin kertaa? No joka tapauksessa piti mennä aika lailla ruutunauhan viereen onnistuakseen.

Jumppakornerissa treenattiin lopuksi vielä oikean puolen seuruuta ja puolenvaihtoja jalan alta ja takaa. Oikea on tietysti vielä hankala, kun ei sitä olla treenattu ja selkeästi kropan käyttö näin päin on Sinnille tosi vaikea. Käännöksissä takajalat jää ihan paikalleen seisomaan, treeniä, treeniä siis... Puolenvaihto takaa meni kohtuullisesti, mutta jalan alta puolta vaihtaessa Sinni halusi välttämättä tehdä oman ylimääräisen piruetin. Olikin jotenkin hankala, kun oma tasapaino pitäisi pitää ja silti pystyä ohjaamaan koiraa selkeästi ja järkevästi. Saattaa olla pientä haastetta meille.