Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.
Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin.
Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei.
Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut
Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.
Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.
Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.
Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.
Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!
Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.
Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.
Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.
Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.
Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti