Melkein jo liikaa tekemistä

Edellisviikon keskiviikon aamu-uinti oli taas kiva juttu. Sinnistä on tullut reipas uimari näin allasolosuhteissakin. Luonnonvedethän se puljaa mennen tullen...

Perjantaina hakuiltiin Sinnin kanssa kolmella valmiilla ukolla. Ekalle asti kantoi rullaa, siitä eteenpäin meni oikein hyvin.

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa KIKK-koulutuksessa, siitä oma postaus täällä.

Sunnuntaina osallistuttiin hyppytekniikkakoulutukseen. Olin varannut paikan koulutukseen ennen Sinnin lonkkakuvien tulosta ja olen siitä lähtien kipuillut asian kanssa, että onko järkevää hyppyyttää vai ei. Niin monenlaisia kommentteja ja kokemuksia kun olen asian tiimoilta saanut ja kuullut.

Tekniikkatreenit tehdään kuitenkin matalilla hypyillä ja niistä on hyötyä koiralle, vaikkei varsinaisesti mitään hyppylajia harrastaisikaan. Joten taidetaan jatkaa tekniikkatreeniä jos ei muuten, niin koiran kehonhallinnan kannalta.

Sinni teki perusarjaa, kasvavaa sarjaa ja etäisyyden arviointia. Olin talven treeneissä huomannut saman kuin kouluttaja nyt, että kasvava sarja on Sinnille vaikeampi kuin etäisyyden arviointi. 

Mutta noin niin kuin muuten Sinni hyppää hyvin. Alun istuma-asento välillä vähän leviää, johtunee lonkista.

Maanantaina Taaville peko-tottista ja vieraan jälki sokkona.

Tottis ihan ok. Seuruu meillä on mitä on ja paikkiksessa valui taas istumasta maahan. Eteenmenot kohtalaiset, mitä nyt yks kuseminen (oli just narttu kussu siihen) ja pysäytykset vähän hataria. Paljon hyvää kuitenkin.

Jälki oli 600 metriä, esineitä viisi ja lyhyt nostomatka, ikää tunti. Nosto meni hyvin ja aina tienylitykseen asti varmasti ja vauhdikkaasti. Tien jälkeen vähän haparointia ja sitten taas varmaa jäljestystä loppuun asti. Aikaa meni kahdeksan minuuttia, matkaa tosin kertyi vaan 500 metriä ja yksi esine liian vähän. Tiesin, että tien ylityksen jäljeen oli tapahtunut tuo hairahtuminen ja sinne jäi yksi esine. Muuten varsin mallikasta menoa. Vähän vähempi vauhti ei olis kyllä haitannu yhtään.

Tiistaina oltiin Sinnin kanssa Oili Huotarin tokovalkussa ja tutkiskeltiin meidän merkkien kiertoa, kapulan pitoa, eteen tuloa ja ruutua. 

Saatiin paljon hyviä ideoita. Nyt vaan pitäisi kaivaa jostain aikaa ja motivaatiota.

Oili näytti miten koira palkataan

Keskiviikkona tokoiltiin ulkona Oilin oppeja ja vähän rallyn juttuja, loppuun hyvä paikkis. Tarvittais lisää porukkaa meidän tokoryhmään...

Torstaina aamulla Sinttu ja K kimppalenkillä ihanan keväisessä metsässä.

Illalla jälkitreeniä Sinnille, teemana jäljen nostot. Vieraan tekemiä lyhyitä jälkiä oli neljä, jotka nostettiin peräjälkeen. Kaksi ekaa meni hyvin, osasin jopa vähän lukea Sinniä. Kolmas jälki hukkui kesken matkan ja neljäs oli taas muuten hyvä, mutta en osannut lukea nostoa varmasti. 

Nostomatkat oli nyt pidempiä, kuin mitä ollaan omineen tehty. Oli kyllä hyvä ja uskoa luova treeni, vaikka ihan kamalan kaukana ollaan siitä varmuudesta, minkä haluaisin saavuttaa.

Perjantaina Taaville hakua kokeenomaisesti. Hienosti löysi heikossa tuulessa kaksi maalia ja ihan vieras mieskin haukuttiin hienosti. Vähän se taas ennakoi  mun sivulle tuloa, muuten mallikasta menoa.

Lauantaina käytiin Sinnin kanssa kokeilemassa haun peruskoetta. Vähän liian aikaisin tuli tämä koe meille mun makuun, mutta kun vertaa mun työvuorokalenteria ja koekalenteria ja jos ei Inariin tai Ouluun viitsi lähteä, niin eipä tässä inhimillisen matkan päässä ole kokeita... Joten yritettiin.

Sosiaalisuus ja hallinta heittämällä läpi ja hakukin olisi menny, jos en olisi itse sössinyt sitä. Keli oli kuuma, mittari näytti 22 plussaa ja tuulta ilmatieteen laitoksen mukaan 1 m/s ja alueena tosi tiheä kuusikko eli ei juuri henkäystäkään. Hienosti Sinni kuitenkin löysi kaksi ekaa ukkoa nopsaan ja hienot ilmaisut, joista toinen tarkastajankin mielestä ihan oppikirjasuoritus! Eikä edes aluksi kantanut rullaa turhaan. 

Kolmas ukko menikin sitten pipariksi mun toimesta. Maastossa oli paljon isoja kaatuneita kuivia kuusen runkoja ja mä luulen, että Sinni oli jo kerran käynyt hakemassa rullan ukolta ja mun luo tullessaan pudottanut sen joutuessaan luovimaan tietään näiden kuivien kuusenrunkojen yli, kun tuli mun lähelle vähän sen oloisesti että näytölle pitäis mennä. Sai siinä sitten jalkansakin vielä rullan väliin ja kun sain sen auottua siitä, niin lähti kivasti kyllä uudestaan sinne suuntaan, mistä oli tullut ja hetken päästä tuli rulla suussa mua kohti. Tässä kohtaa mä sanoin "hyvä tuo" ja "täällä". En edes itse tajunnu tätä, mutta siihenhän se koe sitten kosahti, kun koiraa ei saa auttaa ilmaisussa. Ihan lievästi harmittaa. Mut Sinni oli hyvä, paljon parempi kuin osasin edes odottaa. Mutta ei maha minkään ja onhan tuossa rullassa omat mulle uudest haasteensa... Ilman ylimääräistä härväystä en varmaan olis menny vahingossakaan huutelemaan mitään.

Kuvat Tarja Lindfors:

Hallinta läpi

Jälkipuintia testaaja Pekka Ulvelinin kanssa

Otsikkoon viitaten on ollut pikkusen ruuhkaa kaiken tekemisen kanssa viime aikoina ja rupeaa olemaan takki aika tyhjä. Kesäkuun alkuun kun jaksais vielä painaa, niin sitten ei olis enää sovittuna mitään suurempia juttuja ja pieni tauko kaikesta voisi tehdä hyvää ja auttaa rakoilevan motivaation kanssa...

Kelit rupeaa lämpenemään ja lenkeillä ojat houkuttaa

Murut

KIKK - koiran itsetunnon kohotus

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa kauan mua kiinnostaneessa KIKK-koulutuksessa, kouluttajana Juha Korri.

KIKK on siis koirien itsetunnon kohotuskurssi, jonka tausta on suojelussa. Täytyy myöntää, että vähän mietin ollaanko me ollenkaan oikeaa kohderyhmää, mutta uteliaisuus voitti ja osallistuttiin.

Koulutuksessa koiran lähtötasolla ei ole väliä ja jokainen koira hyötyy itsevarmuuden kasvusta eikä koira voi koskaan olla liian itsevarma. Itsevarmuuden nostosta on koiralle hyötyä arjessa, sillä se vähentää pelkoja ja näin parantaa koiran elämänlaatua. Harrastuspuolella itsevarman koiran suoritusvarmuus kasvaa. Lisäksi epävarmat koirat voivat olla helpommin aggressiivisia, joten itsevarmuuden nosto voi vähentää aggressiivisuutta.

Itsevarmuuden nostossa on kolme perusasiaa. Ensimmäisenä perusturvallinen elämä ja arki, jossa koiralla on mahdollisuus levätä tarpeeksi ja rauhassa silloin kun se kokee siihen tarvetta. Itsevarman koiran arjen peruspilari on myös looginen ja johdonmukainen omistaja. Arkielämän säännöt opetetaan koiralle reilusti ja ollaan kaikin puolin johdonmukaisia. Sääntöjä voi jopa joskus muuttaa, mutta sekin on tehtävä koiralle reilulla tavalla.

Toisena itsetunnon kohotukseen vaikuttavana tekijänä on erilaisten kokemusten tarjoaminen pennulle ja miksei aikuisellekin koiralle. Näissä on tarkasti huomioitava pennun reaktiot ja kokemukset näistä tilanteista. Jos pentu käy usein pelkäämässä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, se murentaa sen itsevarmuuden ja heikentää koiran ja ohjaajan suhdetta. Pennulle on siis tarjottava kokemuksia, joissa se ei pelkää. Kokemuslaaria kasvatetaan rauhallisesti ja koiran mukaan tarjotaan isompia kokemuksia.

Kolmantena keinona on sitten ihan varta vasten tehdyt itsetunnonkehitysharjoitteet. Näissä harjoitteissa hyödynnetään koiran halua kamppailla lelusta. (Tätä mä pelkäsinkin, kun eihän Sinnille lelut ole sellainen juttu, joista se olisi valmis varsinkaan vieraan kanssa kamppailemaan niistä...). Harjoituksissa luodaan koiralle kuva sen fyysisestä vahvuudesta antamalla sen voittaa lelu. Lelukamppailuissa asetetaan koiralle pikku hiljaa erilaisia ja eriasteisia haasteita, muistaen kuitenkin aina välillä tehdä myös tosi helppoja ja vähemmän haastavia treenejä. 

Pennun kanssa homma alkaa ihan vain vetoleikistä pikku hiljaa ohjaajan otetta lelusta vahventamalla. Vieraan kanssa leikkiessä vieras ei ole koskaan uhkaava, vaan vieras "pelkää" koiraa. Näin koira voittaa lelun lisäksi myös ihmisen ja se jos mikä kasvattaa itseluottamusta. 

Itsevarmuutta laajennetaan erilaisiin tilanteisiin luomalla vetoleikkeihin haasteita, joissa vain mielikuvitus on rajana (multa puuttuu tää ominaisuus kokonaan). Muutama esimerkki haasteista voisi olla vaikka leikin aikana kova ääni, leikkiminen pimeässä, leikkiminen epävakaalla alustalla, leikkiminen ihmisjoukossa....

Harjoittelussa on muistettava maltti, yhdessä treenissä toistoja ei voi olla kuin muutama ja tasoa ei voi aina vaikeuttaa. Päin vastoin haaste laskee yhden treenikerran toistojen välillä. Seuraavassa treenissä voi sitten alkutilanne olla taas himpun haastavampi, mutta nämä on koirakohtaisia juttuja.

Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa hakeutua osaavan ohjaajan oppiin, ettei mene mönkään.

Vaikka Sinttu ei leiki ainakaan vieraan kanssa, niin senkin itsetuntoa voi kohottaa paljonkin opettamalla se leikkimään mun kanssa ja lisätä haasteita sitten meidän leikkimiseen. Olisi ihan varmaan tehtävissä, jos ois vaan aikaa tarpeeksi. Mut ehkä me jatketaan meidän leikkitreenejä jollain tasolla ainakin.

Päivä sisälsi myös kaksi kierrosta käytännön harjoituksia. Meidän kohdalla päädyttiin sitten vain ajamaan ihmistä pois, kun lelu ei kiinnosta. Tässäkin kyllä oli nähtävissä jo ihan isoakin muutosta Sinnissä, vaikka ite olin pihalla kuin lumiukko siitä, mitä mun ois pitänyt tehdä ja koiran haukkuessa kaikuvassa hallissa en kuullut yhtään neuvoja. Alun epävarma koira, joka ei halunnut kääntää Juhalle selkäänsä, poistui lopulta hallista rinta rottingilla hyvinkin varmana omasta erinomaisuudestaan. Viimeisillä toistoilla Sinni haisteli jo maata eikä kokenut suurtakaan tarvetta haukkua Juhaa ja poistuessa ei tarvinnut yhtään vilkuilla taakse.

Ei me ehkä ihan oltu koulutuksen parasta kohderyhmää suojelukoirien seassa, mutta oli siellä onneksi muitakin ihan vaan koiria ja kaikilla meni kyllä tosi hyvin. Ei menny rahat siis ihan kankkulan kaivoon.

Tänään huomasin, että Koiruuksien klubi järjestää myös koiran itseluottamuksen kohotuskursseja ja uskoisin näiden perustuvan johonkin muuhun kuin suojeluun, joten voisi toimia paremmin myös leikkimättömillä koirilla. Harmi, kun kurssit on Tampereella, kun tää on kuitenkin aihe, joka mua kiinnostaa.

Taavin pyöreitä vuosia on juhlittu treenaten

Edellisellä viikolla perjantaina aamu-uinnit, mahtavuutta! 

Uinnin jälkeen kuivaus on Sinnistä melkein yhtä kivaa kuin uiminen.

Lauantaina oli Taavin 10 v. synttärit, valtavasti onnea erityinen ja ainutlaatuinen Taavi ❤️❤️❤️❤️

Sunnuntaina jäljestettiin. Taaville 700 metriä, kolme tuntia vanha jälki. 

Ei ollu helppo, moneen kertaan joutui Taavi hakemaan jälkeä ja varmistamaan, että missä se menee. Ihan huikea motivaatio sillä on! Missään vaiheessa se ei tullu multa kyselemään, että mihinkäs pitäs mennä tai muutenkaan ei ollut pienintäkään luovuttamisen merkkiä, vaikka joutui kyllä ihan tosissaan tekemään töitä. Esineet vähän huolimattomasti, mutta yhtä lukuun ottamatta nekin löytyi. Tää kevät ei selkeestikään ole mitenkään helppoa jälkiaikaa. 

Sinnille pieni metsätottis, jossa seuruu oli huonoa ja paikkiksesta olin erityytyväinen, koska vähän matkan päästä meni pyöräilijä ja se sai Sinnin vain tarkkaavaisesti seuraamaan tilannetta, mutta ei hievahtamaankaan.

Sinnin treenin teema oli jäljen nosto. Viisi lyhyttä jälkeä, jotka loppuivat esineeseen. Kaikilla nostomatka 20 -  50 metriä. Meni kyllä niin reisille, etten oikein tiedä mitä ton kanssa pitäisi tehdä. Ekan nosti hapuillen, muista ei oikein mitään yritystäkään, yhden vähän vahingossa jotenkin taisi lopuista löytää.

Nyt odotellaan loppujen lumien sulamista ja vähän vesisateita ennen kuin yritetään uudestaan kummankaan kanssa. Sinnille pitää keksiä jotain kivaa ja motivoivaa jäljelle, mutta mitähän se olis? Vai onko meidän ainut mahdollisuus ajaa vain vieraan jälkiä, ne onnistui viime vuonna huomattavasti paremmin kuin mun tekemät jäljet?

Illalla vielä Taaville tottista. Eteenmenot kohtalaiset, seuruu kohtalaista ja paikkis häirittynä muuten oikein mallikas, mutta jossain vaiheessa vaihton asennon istumisesta maahan. Kovasti ois paikkiksessa hajut kiinnostaneet, mutta hyvin pysyi siihen nähden paikallaan, vaikka asentoa vaihtoikin. 

Tiistaina Sintun tuplatreenipäivä, rallya ja hakua.

Rallytreeni olikin meidän vika tältä keväältä, katellaan sitten syksyllä jatketaanko vai ei. Tällä kertaa tehtiin kahta pientä ratatreeniä avon liikkeillä. Meni kohtuullisesti, mut Sinni oli jotenkin vähän vaisu.

Rallysta suoraan hakumetsään, jossa Sinnille parin hehtaarin alueella neljä valmista ukkoa. Näistä kolme seisoi. Kiintorullalla mentiin.

En tiedä häiritseekö heiluva rulla Sinniä liikaa, kun se poimii sitä suuhunsa usein. Mulle se kuitenkin tuo rullan vasta, kun on käynyt ukolla. Rullan tuonnit oli hyvin rauhallisia, mutta näytöt hyviä. Aikaa meni kokonaisuudessaan 18 minuuttia. Jotenkin vaisu tunnelma jatkui näissäkin treeneissä. Voiko punkkilääkkeet väsyttää...?

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Keskityttiin lähinnä hyvänmielen hömppään. Sinni teki kivasti. Paikkis loppuun ja se meni hyvin.

Torstainakin oli aamu-uinti. Superkivaa taas!

Illalla Taaville hakua. Alkuun hyvin mennyt tottis.

Haku tehtiin kokeenomaisesti vajaan kolmen hehtaarin alueella, maasto oli haastava ja tuulta nolla, mutta kyllä Tapsu-papsu vielä jaksoi painaa ja kolme ukkoa löytyi.

Kävelevä maalimies

Sateet tuli ja metsä on kostea ja lumeton, joten lauantaina molemmille pieni jälkitreeni. Sinnille lyhyt, 250 m, jälki, jolla kolme esinettä. Ikää tunnin verran, nostomatka 10 m. Alkuun kuitenkin vähän seutuuta ja paikkis, ok.

Nosto oli hapuileva, takajälkeä liinan mitta, sitten oikea suunta, mutta vähän epävarmasti. Aika äkkiä kuitenkin löytyi kiva veto liinaan, jonka pidin lyhyenä. Tahti on rauhallinen, mutta nyt oli jonkinlaista määrätietoisuutta kuitenkin hommassa. Esineet löytyi hyvin, mutta kaikilla Sinni haukotteli eli jokin vähän ahdistaa niillä...? Seurataan jatkossa kuin esineet menee.

Taavi teki kaksi nostoa noin 50 metristä. Lyhyet jäljet loppuivat esineeseen. Ei olisi kyllä paremmin voinut mennä!

Loppuun tottista, seuruu huono, paikkis ja yksi eteenmeno hyvät.

Sunnuntaina hakuiltiin molempien kanssa. Sinnille lähinnä testiä, että osaako poimia norskin suuhunsa ja vähentäisikö se vähemmän heiluvana rullan suuhun poimimista liian aikaisin, mutta ei vähentänyt. Sinni poimi rullan suuhunsa jo hyvissä ajoin, kävi sitten maalimiehellä ja toi rullan sitten mulle. Palaamme siis irtorulliin tai ainakin niin, että osalta maalimiehistä haetaan aina vain irtorulla...

Taaville kaksi maalia ja ne löytyi nopsasti. Ilmaisut oli hyvät, vähän se ennakoi sivulle tuloa. 

Treenikamun omalle koiralleen tekemä jälki jäi ajamatta ja me mentiin Sinnin kanssa se sitten ajamaan. Mulla ei ole kyllä pienintäkään käsitystä tuon koiran lukemisesta. Kohtuullisen hienosti Sinni jäljesti ja löysi esineet, joilla ei haukotellut, vaan heilutti häntää. Mulla ei olisi ollut hajuakaan siitä ollaanko oikealla jäljellä vai ei, ellei kartturi olisi kertonut, että hyvin menee...

Koirakavereitakin nähtiin.

Kauheesti on taas tehty. Jälkikausi korkattu ja Sintturalle käyty kisailemassa RTK1

Edellisen viikon sunnuntaina aamulla Sinnin kanssa Mari Leiviskän tokovalkussa. Olipa ihana kouluttaja, selkeät yksinkertaiset ohjeet ja ohjeet myös siihen miten jatketaan, kun asiaan liittyvä eka steppi on saatu toimimaan. Tykkäsin kovasti!

Me katottiin kaukoja, peruutusta ja seuruuta. Kaukoissa kyllä tiesin itsekin, että targetti on varmasti Sinnille toimivin ja nyt kun vaihdettu kaukot etujaloilta takajaloille, niin ei auta kuin hinkata. Hyviä vinkkejä namin suunnasta ja erityisesti seisomisen opettamisesta. 

Peruuttaessa Sinni on vahvasti vasenjalkainen ja tähän ei saatu ainakaan heti toimivaa ratkaisua, mutta hyviä vinkkejä kuitenkin sekä edessä että sivulla peruuttamiseen. Harjoiteltiin myös perusasennosta seisomaan nousemista ja sen Sinni tajusi hurjan nopeasti takatargetin avulla. 

Seuruun lähtöjä voisi kokeilla parantaa alkuun tehtävällä käsitargetilla, josta olisi sitten mahdollisilla koekentilläkin hyötyä.

Tiistain rallytokossa edestä sivulle tuloja molempia kautta. Suoraan sivulle on Sinnille helpompi kuin takaa kiertäen. 

Maahan menoja liikkeestä ja sivulta ja kaikenlailla. Nää on Sintulla hyvin hallussa.

Loppuun vielä häiriköityä perusasentoa. Mahtavan hienosti stemppasi Sinni kontaktin kanssa, vaikka koutsi häiriköi ja pyysi luokseen.

Keskiviikkona molemmille jälkikauden avaus, vaikkei metsässä vielä sulaa juuri olekaan. Mut en voinut malttaa enää kauempaa.

Aluksi Sinnille pätkä seuruuta metsätiellä ja paikkis.

Paikkis meni hyvin

Sinnille 400 metriä, 2,5 tuntia vanha neljä esinettä sisältävä jälki, joka kulki lähes koko matkan lumella. Lyhyt nosto.

Sinni kyllä reagoi jälkeen, muttei kuitenkan lähtenyt sitä kunnolla jäljestämään. Pieni lenkki takaisin ja uudella yrityksellä lähti ihan hyvin. Sinni jäljesti koko matkan kohtuullisen hyvin. Hidas se on ja eka esine jäi täysin huomiotta, mutta mentiin koko jälki aika hyvin ihan jäljen päällä. Välillä muut hajut kiinnosti, mutta niiltä Sinni palasi omatoimisesti ennemmin tai myöhemmin takaisin jäljelle. Sulat kohdat selvästi vaikeampia kuin lumi.

Taaville myös neljäsataa metriä pitkä kolme tuntia vanha jälki neljällä esineellä. Melkein koko jälki sulalla. Olipa vaikea. Lumiset kohdat meni helpommin. Kaikki esineet ylös, mutta moneen kertaan joutui Taavi hakemaan jälkeä uudestaan. Tuo alue on todella täynnä kauriiden jälkiä, mutta silti oli kyllä haastavampaa menoa kuin mitä osasin odottaa. Mutta tästä se taas lähtee.

Illalla Sinnin kanssa tokoilemassa. Harjoiteltiin kaukojen istu-maahan-istu vaihtoja targetilla. Ne meni oikein hyvin. Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja ruudun alkeita. Paikkis myös. Hyvä treeni.

Torstaina korkattiin hakukausi sulassa metsässä. Ei se iso sula lämpäre ollut, mutta sen verran suuri kuitenkin, että saatiin ihan oikea treeni tehtyä. 

Mallailin Sintulle kotona Kostin vanhaa norskirullaa. Josko se olisi pidemmillä näyttömatkoilla ja kuumalla kelillä läähättäessä helpompi kuin toi ruotsalainen, mut mennään nyt toistaiseksi vielä ruotsalaisella versiolla... 

Oisko säädöt kohdallaan?

Miltä tää norski maistuu

Neljä valmista ukkoa kiintorullalla. Ekalta toi rullan, mut oli niin täpinöissään, että juoksi vielä toisen kerran ukolle rulla suussa ennen kuin toi sen mulle ja mentiin näytölle. Toiselta oli poiminut rullan reilun kymmenen metrin päässä, mutta näytölle vei hienosti perille asti. Kaksi viimeistä melkoisen mallikkaasti. Rullan luovutusta pitäisi hioa vielä paljonkin.

Taavi teki tottista ja harjoiteltiin sirun lukua. Eteenmenoihin pitää taas luoda lisää uskoa, mut eiköhän ne rupea pian toimimaan. Muut meni hyvin.

Perjantaina aamusta hallilla molemmille rallyn avorata.

Taavi oli ihan mahtava. Teki niin hienosti ja hiljaa.

Sinnille olikin sitten paljon vaikeita juttuja. Houkutuksessa vaihtoi seuruun puolta, hyppy ei onnistunut ei sitten millään ja pyörähdys oli myös täysin mahdoton.

Treenattiin erikseen hyppyä, joka saatiin jotenkin toimimaan, mutta pyörähdyksessä ei onnistutta. Nami kädessä se menee, mutta muuten ei millään.

Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja kaukojen istu-maahan vaihtoja alustalla. Nää meni hyvin.

Lauantaina käytiin Iiris Harjun tuomaroimissa rally-kisoissa hakemassa ohjaajalle ahdistus. Rata meni siihen asti hyvin, kunnes hallin ovella kävi kunnon koiratappelurähäkkä ja Sinni jäi siihen ihan kiinni. Pystyi hirveellä tsempillä tekemään vielä muutaman liikkeen, mutta kolmessa vikassa liikkeessä Sinni päätti kohdistaa epäilyksensä kehäaidan takana seisoneeseen yksittäiseen ihmiseen ja näistä kaikista - 10 rintamasuunnasta. Mut noin niin kuin muuten meni hyvin... Ärsyttää ihan sikana! Virhepisteitä kertyi 37 ja ei siis tulosta. Tuomarikommetti "Ohjaajalla erinomaiset koiranlukutaidot" lämmitti mieltä paljon.

Onneksi päästiin heti kisan loputtua käymään vähän hallissa ja Sinni tuntui siinä tosi kivalta tehdessä. Toisista koirista otti kyllä tosi kovat kierrokset.

Sunnuntain Taaville jälki. Ehti vanheta noin kolme tuntia, sulahkoa maata riitti reiluun 300 metriseen jälkeen. 

Nosto oli ihan superhieno, muutaman askeleen tarkistus suunnasta ja varmasti oikeaan suuntaan. Ihan ei vielä päästy siihen junamaiseen puksutustyyliin, mutta edelliseen jälkeen verrattuna kovin varman oloista työskentelyä. Kaikki neljä esinettä hyvin ylös. Taavin kanssa jäljestys on vaan parasta ❤️

Maanantai-ilta kului Korialla rallykisoissa. Onneksi tuli toiset kisat heti näin pian, niin pääsin purkamaan lauantain kisasta jäänyttä ahdistusta. Olin kyllä radalla jäykkä kuin rautakanki ja tekeminen tuntui todella jäykältä. Sinnikin oli jotenkin kankea, mutta johtui varmaan mun epänormaalista toiminnasta. Tuomarina oli Taru Leskinen ja rata näytti tältä.

Tehtäviltä viisi, kuusi ja seitsemän kultakin - 1 pistettä puutteellisesta yhteistyöstä, kutoselta myös - 1 kontrollin puutteesta. Kasilla sain taluttimen kiristymään - 1 pisteen verran. Olipa muuten hankala rata, kun tuomari ja sihteeri seisoivat niin keskeisellä paikalla lähellä montaa tehtävää ja niitä olisi ollut niin kiva mennä katsomaan! Tuo suora, jolta noi virheet tuli, oli ilmeisen hyvän hajuinen monen koiran siellä haistellessa oikein antaumuksellakin. Lisäksi onnistuin saamaan maahan menon yhteydessä tehtävällä viisi meidän lyhyen hihnan Sinnin tassun alle ja siksi koiran kiertäminen näyttää vähän hassulta. Luojan kiitos Sinttu sai tassun hienosti pois hihnasta, muuten ois voinut meidän matka loppua siihen. Tuomarikommenttina " Iloisesti häntä heiluen läpi radan". Ei kyllä itsestä tuntunut yhtään meidän omalta iloiselta tekemiseltä, mutta kiva jos edes vähän näytti siltä. Pisteitä 95 ja RTK1!

Video Tiina Suuronen:

Kisoissa oli kuvaamassa Aava Koljonen, tässä pari hänen otostaan:

Lähdössä

Tiistaina aamusta Taaville tottista. Seuruu ihan ok, paikkis muuten hyvä, mutta nousi istumisesta seisomaan. Istui kuitenkin heti ekasta käskystä uudestaan ja istui nätisti neljä minuuttia. Eteenmenot oli melkoisen mallikkaat, palloille mentiin.

Iltapäivällä ahkeroitiin vielä Sinnin kanssa kevyet rallytreeni seisomisen, hypyn ja pyörähdyksen merkeissä. Paljon palkkaa ja kiva rento fiilis. Hienon rennosti Sinni otti treenitilan kaksi muuta koiraa.

Rallysta suoraan hakumetsään ja siellä alkuun pieni koirien sosiaalisuusharjoitus, joka teki Sinnille ihan tosi hyvää. 

Alueena 2,5 ha, neljä maalia valmiina, mulle sokkotreeni. Yksi maalimiehistä seisoi, Sinnille uusi asento. Kiintorullalla mentiin.

Ekaksi löytyi tuo seisova ja Sinni tomerasti vain istui sen vieressä ja odotti palkkaa. Irrotin sitten rullan sen kaulasta ja pyysin maalimiestä antamaan sen Sinnille ja saatiin lyhyt rullan tuonti. Seisovia siis paljon lisää. Toinen ukko oli ihan superhieno! Haki rullan hyvin noin 60 metrin päässä olleelta maalilta ja toi rullan mulle asti vaikeassa kallioisessa maastossa, jossa joutui vähän hyppimään. Kolmas löytö tuli tosi läheltä mua ja siinä vähän huono ilmaisu. Luulen, että mun läheisyys vaikutti heikentävästi. Viimeinen löytyi taas vähän kauempaa ja sieltä hyvä rullan haku, mutta matkalla tapahtui jotain ja rulla putosi suusta. Omatoimisesti Sinni kuitenkin haki rullan uudestaan, vahvistin vielä tuo-käskyllä. Näytöt kaikilla hyviä. 

Pikku hiljaa eteenpäin, mutta on kyllä ihan hitokseen vielä tekemistä. Haukku ois varmaan jo ilmaisuna valmis, mutta jotenkin tää rullan opettaminen on kiehtova juttu.

Taavin poistetun patin patologinlausuntokin tuli ja patti oli jokin hikirauhasen toimintahäiriöön liittyvä juttu. Ei kasvainta tai mitään muutakaan, mistä pitäisi huolestua.

IRAP-hoito Sinnin nivelrikkoon

Sinnin virallisten luustokuvausten tulokset (lonkat E/E ja lievä nivelrikko) tulivat keskellä yövuoroja, jolloin elämä aina muutenkin tuntuu synkältä, joten tulos tuntui lähes maailmanlopulta. Terve koira muuttui yhdessä yössä sairaaksi. Mustina aamuyön tunteina netin selailu ei auttanut yhtään mielen rauhoittumiseen sen ollessa pullollaan tarinoita, joissa lonkkavikainen koira on jouduttu lopettamaan jo hyvin nuorena. Ehdin jo luoda melkoisia kauhuskenaarioita tulevaisuudesta ihan siihen asti, että Sinni joudutaan lopettamaan mahdollisesti kohtuullisen piankin. Onneksi tässä viikkojen kuluessa olen saanut vertaistukea ja lisää tietoa ja tulevaisuus on ruvennut näyttämään taas ihan valoisalta. Löysät lonkat ei sittenkään ole kuolemantuomio ja loppupelissä vaikuttavat todennäköisesti Sinnin elämään vähemmän kuin mitä olisi jos vika olisi etupäässä tai selässä. Vaan eipä näistä koskaan teidä.

Netissä roikkumisen yhteydessä törmäsin nivelrikon hoidossa käytettyyn IRAP-hoitoon, jossa koiran omasta verestä valmistetaan erikoismenetelmän avulla seerumia, jota sitten injektoidaan rikkoniveliin.

IRAP on lyhenne sanoista Interleukiini Reseptori Antagonisti Proteiini. Se on biolääketiedettä ja kuuluu regeneratiivisiin eli kudoksia uudistaviin hoitoihin.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin interleukiinit ylläpitävät tulehdusta nivelessä ja näin edesauttavat nivelrikon muodostumista. IRAP-hoidossa on tavoitteena nostaa interleukiinien vastavaikuttajaproteiinin pitoisuutta nivelrikosta kärsivän nivelen nivelnesteessä ja näin poistaa tai ainakin vähentää tulehdusta ylläpitävä välittäjäaine nivelestä. Lisäksi seerumin sisältämät kasvutekijät auttavat elimistöä korjaamaan niveleen jo muodostuneita vaurioita. 

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisensiaattityöstä löysin tietoa, jonka mukaan tutkimustuloksissa on todettu, että IRAPilla hoidetuilla koirilla/hevosilla nivelruston kato on vähentynyt, ontumiset ovat vähentyneet ja nivelkalvon tulehdusreaktiot ovat lievittyneet. Ruumiinavauksissa on todettu, että nivelrikkomuutokset ovat IRAP-hoidetuilla olleet kontrolliniveliä lievempiä sekä nivelrustopitoisuus on ollut hoidetuissa nivelissä korkeampi.

Vastakohdaksi tosin Evidensian Esa Eskelinen kirjoittaa omassa artikkelissaan, että IRAP ei auta ollenkaan nivelrikon hoidossa.

Hoitoa on kuitenkin käytetty paljon ja ilmeisen hyvin tuloksin etenkin hevosilla ja toivon, ettei se ole ihan pelkkää rahastusta.

Perinteisesti nivelrikon hoidossa on keskitytty oireiden hoitamiseen ja siihen on käytetty kipu- ja tulehduskipulääkkeitä, kortisonia, natriumpentosaanipolysulfaattia (Cartrophen) sekä erilaisia ravintolisiä, joiden kaikkien teho niveltulehdukseen on heikompi kuin IRAP:lla pitäisi olla.

Otin saman tien yhteyttä IRAP-spesialisti eläinlääketieteen tohtori Timo Talvioon ja saimme nopeasti ajan hänen vastaanotolleen. Käynti rauhoitti mieltä todella paljon. Talvion mukaan Sinni on hyvässä kunnossa (normaalipainoinen, vahva lihaksisto) ja onnellinen koira, jota hänen näkemyksen mukaan 'siistin näköiset, mitä nyt vähän löysät lonkat' eivät tällä hetkellä vaivaa. Sinnin liikkeet on puhtaat. Kaikkea tekemistä Sinnin kanssa saa ja pitää jatkaa, mitään rajoitteita ei ole niin kauan kuin koira pysyy oireettomana. Lieviä nivelenreunamamuutoksia on molemmissa lonkissa, mutta vertailun vuoksi hän näytti meille pahasta nivelrikosta kärsivän koiran lonkkakuvan ja ero oli todella suuri. Paha rikko muistutti lähinnä kukkakaalia ja omiinkin silmiin Sinnin lonkat on todella hyvät toisiin verrattuna.

Ensimmäisen käynnin yhteydessä Sinnistä otettiin uudet kuvat (olihan edellisistä kulunut jo viikko 😅, mutta onpahan nyt sitten laadukkaat kuvat tulevien vuosien vertailua varten tallessa) sekä verta, josta valmistettiin IRAP-seerumi. Seerumin valmistaminen kestää vuorokauden, joten samalla käynnillä ei ole mahdollista saada varsinaista hoitoa. Seerumi pakastetaan ja se säilyy noin puoli vuotta käyttökelpoisena.

Toisella ja kolmannella käynnillä sitten pistettiin tuo IRAP-seerumi sekä hyaluronaattia molempiin lonkkaniveliin. Hyaluronaatti, kai aika sama asia kuin hyaluronihappo, on tärkeä nivelnesteen sitko- ja kimmoisuusominaisuuksille ja se on myös rustokudoksen rakennusaine. Niveleen ruiskutettuna hyaluronihapon oletetaan stimuloivan nivelkalvon solujen omaa hyaluronihapon tuotantoa. Hyaluronaatin on todettu tutkimuksissa antavan ainakin ihmisten polvinivelrikon hoidossa lumelääkettä parempia tuloksia lievittäen kipua ja parantaen nivelen toimintakykyä.

Pistokäyntien väliksi suositellaan lähteistä riippuen viikosta neljään viikkoa. Meillä pistosten väli oli parisen viikkoa.

Pistoksia varten koira rauhoitetaan ja pistopäivä sekä seuraava päivä pitää olla rajoitetulla liikunnalla. Pienet hihnalenkit tarpeiden tekoa varten on sallittuja, mutta kaikki hyppiminen, juokseminen yms. on estettävä. Viikon ajan pistoksesta pitää välttää raskasta liikuntaa, sen jälkeen ei ole mitään rajoituksia. Käytännössä meillä tämä tarkoitti Sinnin rajaamista kylppäriin pariksi päiväksi pistoksien jälkeen, koska muuten se olisi voinut hyppiä sohvalle ja sänkyyn, riekkua Taavin kanssa ja kaikkea muuta sopimatonta. Yllättävän paljon Sinni yritti kyllä hihnassakin loikkia ja ryntäillä 🙈. Taaville Sinnin eristäminen oli kova paikka ja se oli kamalan huolissaan Sinnistä. 

Nukuin ekalla kerralla pistospäivän jälkeisenä päivänä päiväunet yhdessä Sintun kanssa kylppärissä, ettei sen tarvinnut olla ihan yksin koko päivää. 

Mitään ennustetta tulevasta ei tietenkään voi kukaan antaa, koska nivelrikon eteneminen on yksilöllistä, mutta mitä aikaisemmassa vaiheessa hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet hyvälle lopputulokselle pitäisi olla mahdolliset. Parhaassa tapauksessa Sinni voisi elää oireettoman normaalin elämän ja huonoimmassa mitkään hoidot eivät tepsi ja nivelrikko etenee hurjaa vauhtia. Toivotaan tuon ensimmäisen vaihtoehdon toteutumista! Sitä onneksi puoltaa se, että koira on yli kaksivuotiaana oireeton ja nivelrikon aste on lievä, mutta koskaan ei voi tietää. Jos ja kun oireita joskus tulee, voi niitäkin onneksi hoitaa. Mutta kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivon Sinnille pitkää, oireetonta elämää!

Kahden IRAP-pistoshoitokerran lisäksi Sinnin ruokavalioon lisättiin nivelvalmiste, joka sisältää metyylisulfonyylimetaania (msm), glukosamiinia, kodroitiinisulfaattia ja hyaluronihappoa. Omegoja Sinni sai jo aiemminkin. Näiden toimivuudesta tuntuvat lääkäritkin olevan keskenään erimielisiä, mutta koska mistään näistä ei ole todettu olevan haittaa, niin kaikki nämä otettiin käyttöön. Myös Castrophen pistossarja pisteltiin kevään aikana. Näiden lisäksi vielä fyssarin avustuksella luotiin jumppaohjelma tukemaan lonkan seudun lihasten vahvana pysymistä ja satunnaisesta jumppaamisesta siirryttiin aktiivisempaan viikoittaiseen jumppaamiseen.

Jumppakorneri

Hoidon hinta on kiinnostanut monia. Meillä kevään hoitojakso (röntgenkuvaus, seerumin valmistus, kaksi pistoskäyntiä ja kuusi (yksi ylimääräinen yhden huti pistetyn tilalle) Cartrophen-piikkiä sekä kipulääkekuuri kotiin siltä varalta, että sille tulee tarvetta) maksoivat Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla yhteensä 962 euroa. Mulla ei ole koirille vakuutuksia, joten siihen en osaa vastata, olisiko vakuutus korvannut tämän hoidon tai osan siitä.

Mikäli Sinni pysyy oireettomana, on tarkoitus käydä noin vuoden päästä kontrollikuvissa ja miettiä sitten miltä tilanne näyttää ja miten jatketaan.