Erilaisia treenejä

Edellisenä sunnuntaina aamulenkki Veelan kanssa, vauhtia riitti.

Keskiviikkona piiitkästä aikaa hallilla tokoilemassa. Tais olla maaliskuu, kun korona sulki hallit ja nyt oltiin ekaa kertaa sen jälkeen. Illan aihe oli ruutu. Taavilla oli ajatus, mutta ihan loppuun asti se ei kantanut. Haki etumerkin taakse tai ihan etunauhan taakse. Tarketilla sit korjattiin paikkaa. Vähän liikaa tuli haukkujakin.

Lopuksi oltiin kaikki hallissa ringissä paikkista ja sit vielä kukin mitäkin omiaan. Tässä porukkatreenissä Taavi oli superhyvä, vaikka hallissa oli kaksi inhokkikoiraa. Niin hieno keskittyminen ja hiljainen koira!

Perjantain ja lauantain sekä lauantain ja sunnuntain välisiksi öiksi oltiin lupauduttu vahtimaan SM-viestien aluetta pelastuskoiraseuran nimissä, lähinnä Ylen kallis kalusto kaipasi hieman silmällä pitämistä. Mitään varsinaista vartiointia ei meidän homma ollut, mutta piti pitää vähän liikettä ja ääntä alueella ja ilmoittaa mahdollisista alueelle tulijoista eteenpäin.

Palkaksi hommasta saimme treenata urheilukentän alueella. Pe - la yönä meidän vuoro oli 01 - 06. Tehtiin kaksi treeniä. Ensimmäisessä en tiennyt maalimiesten sijaintia. Tuuli oli kova ja puuskittainen ja taas huomasi, että rakennetussa miljöössä hajut käyttäytyvät erilailla kuin metsässä. 

Ensimmäinen ukko löytyi bajamajasta. En meinannut uskoa, että koira pystyy erottamaan ihmisen hajun siitä kemikalilöyhkästä, joka noista vessoista lähti. Taavi teki töitä hienosti ja tarkensi hyvin oikeaan vessaan.

Toinen ukko oli myös haastava, pääkatsomossa makoileva ukko. Täällä hajun tarkentaminen oli selkeästi vaikeampaa ja haju todennäköisesti nousikin katsomon katon rajaan. Hienosti löytyi kuitenkin tämäkin ukko.

Toisella kierroksella maalimiehet olivat puistonpenkillä makaamassa ja rekan rappusilla istumassa. Ensin löydettiin puistonpenkkityyppi ja musta tuntui, että Taaviin vähän vaikutti se, että ihmisten ilmoilla liikuttaessa ei ole sallittua mennä vieraiden luokse. Vähän se siis ekaksi empi, mutta aloitti kuitenkin hyvin ilmaisun. Rekan rappusilla istuva maali ei sitten tuottanut yhtään vaikeuksia.

Lauantai - sunnuntaina yönä vuoromme oli klo 20 - 01. Yli tuhat ihmistä oli liikkunut päivän aikana urheilukentän alueella ja koirista näkyikin selvästi hajujen paljous. Keli oli edelleen kovin tuulinen, ajoittain jopa myrskyisä ja hieman sateinen. Taaville otettiin taas ukkoja katsomossa ja avoimilla alueilla sekä telttakojualueella. Rohkeasti se liikkui tuulen riepottelemien telttojen seassa ja kävi tutkimassa niitä oma-aloitteisesti sisältä. Niistä se löysi tavaroita (lapasia, sukkia...), joita kiikutti mulle. Löytyi ne ukotkin. Tosi tyytyväinen olin tuohon tavaroiden tuomiseen, kun esineilmaisu ei ole ollut meidän vahvin puoli. Esineilmaisuna peko-puolella haukku olisi käytännöllisempi, mutta en ole enää vanhaa koiraa viitsinyt opettaa uuteen ilmaisuun esineiden osalta. Esillä olevien ukkojenkin ilmaisu oli hyvää. Pari kierrosta ehdittiin treenata tässäkin vuorossa.

Sunnuntai vietettiin metsässä pitkän treenipäivän merkeissä. Koirakoita oli mukana viisi ja aikaa meni melkein kymmenen tuntia. Jokainen sai siis pitkän treenin ja päivän aikana saatiinkin hyviä onnistumisia ja ohjaajille rohkeutta kokeilla välillä vähän vaativampiakin treenejä. Kelikin suosi tällä kertaa ja saimme treenata auringonpaisteessa, tuulta tosin oli aika paljon.

Taaville alueena oli parikymmentä hehtaaria ja sieltä löytyi suden jälkien lisäksi kaksi maalimiestä. Molemmat olivat korkeilla kivillä. Ensimmäinen oli keskellä hieman rinteistä hakkuuaukeaa. Tämä oli vaikea Taaville. Jotain hajuja se sai, kiipeili kiville etsimään parempaa hajua, mutta sen oli hankala selvittää mistä haju tuli. Ilmeisesti metsän ympäröimällä aukolla tuuli pyöri melkoisesti ja kiven päällä olleen maalin haju kulkeutui kauemmas ylärinteeseen. 

Toisen ukon Taavi bongasikin sitten melko kaukaa. Tässäkin näki tuulen vaikutuksen hajun kulkeutumiseen, sillä Taavi ei mennyt maalille suoraviivaisesti vaan kulki nenä pystyssä U:n muotoisen reitin. Haju ilmeisesti kulkeutui tuulen mukana pellon yli metsänreunaan, josta se hieman kääntyi tien suuntaisesti kulkemaan. Taavi merkkaili hajua jo aiemmin, mutta sai siitä varmuuden vasta ollessaan suorassa linjassa maalin suhteen. Taavin treeni kesti kaikkinensa noin 1,5 tuntia. 

Ladosta ei löytynyt ketään

Juomatauko

Maanantaina jälkitreeneissä kaksi lyhyttä jälkeä, pääpaino nostossa, joka tehtiin viistosto jälkeen nähden. Jälkien päässä oli maalimiehet. Molemmat jäljet nousi tosi nätisti, ekan jäljen lopussa Taavi vaihtoi ilmavainulle, toinen jälki kokonaan maavainulla maalille. Hyvä pieni pikaharjoitus.

Treenien jälkeen käytiin vielä Oton ja Taren kanssa iltalenkillä.

Tiistaina palauttava hakutreeni neljällä haamulla. Vauhtia, intoa, helppoutta, motivaatiota rankan viikonlopun jälkeen.

Tunteikas viikko

Viime viikon torstaina käytiin tottistelemassa pienellä porukalla. Mukana oli myös parsoninarttu, mikä oli Taaville jotenkin vaikea. Se jäi siihen ihan kiinni. Ei mitään räyhäämistä tai muuta, mut ei vaan pystynyt luopumaan siitä. Erikoista. Ehkä syy oli pieni koko, äkkinäiset liikkeet ja aika äänekäs meno? Muutoin oikein hyvää tekemistä seuruun muodossa ja pari pidempää paikkamakuuta.

Tiistaina huippu hakutreeni. Alue noin neljä hehtaaria, kolme maalimiestä piilossa montuissa/koloissa, ideana maalien oleminen maan pinnan alapuolella. 

Eka maalimies teetti töitä, kun oli piilossa kallionkolossa tai pienessä luolassa. Kauan Taavi pyöri ja hyöri, ennen kuin paikallisti hajun lähteen. 

Melko pian ekan ukon jälkeen Taavi sai hajun toisesta ja painui lähes sadan metrin päähän haukkumaan. Hyvä haukku montussa taas kerran. Kamut oli tehny pienen killerin ja kolmas maalimies oli vain muutaman metrin päässä tästä toisesta omassa montussaan kuusen alla. Mä olin ihan muina naisina lähdössä palaamaan sinne, mistä tokalle ukolle lähdettiin, mutta Taavipa ei mennytkään halpaan, vaan loikkasi monttuun ja haukkui kolmannenkin ukon. Hirvikärpäsinvaasiosta huolimatta jäi mahtifiilis, loistavat hieman haasteita sisältävät treenit osaavalle koiralle!

Lopuksi vielä vähän totisteltiin ja se oli kaikkea muuta kuin mahtavaa. Juoksujaan lopetteleva narttu oli ihan liikaa Taavin sietokyvylle ja seuruu oli mahdotonta. 

Keskiviikkona ajeltiin Savonlinnaan Pelastuskoiraliiton jälkikokeeseen. Koska meidän peruskoe on vielä voimassa ja loppukokeessa jäljen suunta on tiedossa, eikä peikoksi muodostuneesta takajäljestä tarvi huolehtia, niin kokeiltiin loppukoetta. Jäljen loppukoe on 3 - 4 tuntia vanha n. puolitoistakilometriä pitkä jälki neljällä esineellä. Loppujäljen kulmat on jyrkempiä kuin peruskokeessa ja se suoritetaan pimeässä, janan pituus on 100 - 150 m. 

Sosiaalisuusosuus meni hyvin ja Taavia ei kiinnostanut tippaakaan, vaikka vieressä ollut kultsunarttu vähän murisi. Miten kultsunarttu edes voi murista?!?! No nuori koira kyseessä, joten pientä epävarmuutta kai. Mut Tapsu oli mahtava!

Miestestaajakin sai rapsutella ja taputella Tahvoa ihan rauhassa. Hallintaosuuden seuruu ei sitten ollut ihan niin mun makuun. Taavi kulki hyvin mukana, mutta oli kamalan väljä ja kontaktia ei paljon ollut. Mut sääntöjen mukaan ihan hyväksyttävä suoritus. Paikkamakuu olibsitten taas loistava.

Jäljelle Taavi lähti hyvin ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Alussa muutama pieni tarkistus ja saatiin liina sotkeutumaan sen verran, että jouduin pysäyttämään Taavin ennen tarkastajan pysäytyskäskyä. Ei tarvinnu enää uudestaan pysäyttää ja sitten puksuteltiin kivassa, mutta mäkisessä maastossa koko jälki tasaisen varmasti. Kaikki esineet löytyi ja aikaa meni 33 minuuttia. Ei ainakaan haittaa ollut siitä nenäpunkkihäädöstä.

Kiitos Savonlinna loistavasti järjestetystä kokeesta!

Torstai kului Kostin kanssa, joka oli tullut lomailemaan lähistölle. Tunteikas päivä. En kyllä olisi voinut parempaa kotia Kostille löytää, kiitos Tiina ❤❤❤

Viikonloppuna olisi Tottakai-päivät, mutta mä olen töissä, enkä pääse osallistumaan kunnolla. Lauantaina menen illaksi aamuvuoron jälkeen moikkaamaan tuttuja.

Vielä on kesää jäljellä

Edellisen viikon keskiviikkona käytiin hakuilemassa meille uudessa ja todella mielenkiintoisessa maastossa. Oli kalliota ja korkeuseroa ja koloa ja sopukkaa vaikka muille jakaa. Ilma oli tyyni ja painostava. Alue oli kooltaan noin viisi hehtaaria ja Taaville oli piilossa kaksi maalia. Ensimmäinen löytyi nopeasti, toista etsittiin hieman kauemmin, mutta hyvin löytyi sekin, kokonaisuudessaan aikaa meni noin vartti. Mahtavan haastava maasto!

Maanantaina käytiin Taavin kanssa Langinkoskella nuuskuttelukävelyllä, kun piti tappaa aikaa Kotkassa. Irti ollut Inkeri-labbispentu tuli melko vauhdikkaasti tekemään tuttavuutta turhia kyselemättä haluaako Taavi vai ei. Hienosti Taavi hoiti tilanteen, vaikka selkeästi ärstytti ihan hirveästi. Äiti-Auneakin käytiin moikkaamassa.

Langinkoski

Todella ihana tunnelma oli hiljaisessa metsässä

Taavi ja Aune-äiti

Maanantaina Muru lähti Taavin kanssa mökille pariksi päiväksi. 

Hyvä pitää vähän vahtia Murun poimiessa puolukoita

Pihassakin on hyvä vahtipaikka

Keskiviikkona makuupäiväpöhnä karkotettiin ensin kimppalenkillä Viiman kanssa. Ullan kanssa on monesti ollut puhetta, että pitäis kokeilla kuin kimppalenkki onnistuu ja hyvinhän se onnistui. Koirat intoutuivat jopa leikkimään vauhdikkaan juoksentelun lisäksi!

Lenkiltä suoraan kentälle vähän tottistelemaan. En makuupäivinä yleensä tykkää hirveesti tehä tottista, mut nyt oli hyvä fiilis ja Taavikin oli ihan mahtava. Superia seuruuta ja häiriön sietoa muiden koirien treenatessa samaan aikaan ympärillä sekä paikkamakuu ryhmässä, kiva fiilis jäi.

Perjantaina aamupäivällä vieraan tekemä hellejälki. Meidän jäljethän ei ole mitään kovin hyviä tässä kesän aikana olleet ja jossain vaiheessa huomasin Taavin välillä ryystävän. Haettiin varoiksi nenäpunkkilääkkeet ja edellisenä päivänä Taavi sai toisen lääkkeen. Jälki oli 1,5 h vanha, 700 m, neljä esinettä ja yksi tien ylitys, lämpömittari näytti + 25 °C ja tuulta oli vähän. Vaikka näin elokuussa on aamulla kastetta, on maa ihan rutikuiva pitkän sateettoman ja kuuman jakson jäljiltä.

Taavi nosti jäljen ja valitsi oikean suunnankin. Koko jälki mentiin tasaisesti kuin juna ja kaikki esineet nousi. Olisinkohan saanut mun jälkikoiran takaisin?!

Viikonloppu vierähti järjestäjän roolissa pelastuskoirien apuohjaajakoulutuksessa. Lauantai oli teoriaa ja sunnuntainan harjoiteltiin käytännössä. Sunnuntaina Taavikin oli harjoituskoirakkona ja tehtiin kaksi etsintää, molemmat noin seitsemän hehtaarin alueella. Apuohjaajakoulutettavat tekivät etsintäsuunnitelmat ja pitivät koirakon maastossa tässä suunnitelmassa. Keli oli aurinkoinen ja puuskatuulinen.

Ensimmäinen suunnitelma eteni myötätuuleen ja hyvin huomasi Taavista, että se ei ole koiralle optimaalisin tapa toimia. Muutaman kerran se hieman teki lenkkiä ikään kuin puuska olisi sille jotain hajua tuonut ja se yritti saada siitä kiinni, mutta ei ne johtaneet mihinkään. Lopulta löytö tuli tosi läheltä, kuten myötätuulessa usein käy.

Toinen etsintä mentiin sitten enemmän mun maun mukaisesti eli lähestulkoon poikkituulessa, jolloin koiralla on maksimaaliset mahdollisuudet saada haju. Maasto oli paikoitellen hyvin tiheää nuorta metsää tai pientä kuusikkoa, siis aluetta jossa hajut liikkuu huonosti. Taavi merkkasi muutaman kerran maalin jo kauempaa ja lopulta reilusta sadasta metristä sitten nosti sen. Oikein hyvä treeni tämä viimeinen. Ja ihan hyvä noita myötätuuliakin on joskus treenata, mutta kyllä siinä koiran toiminta on melko hankalaa.

Maanantaina hakuiltiin aamupäivällä tuulisessa ja sateisessa säässä. Alue oli nelisen hehtaaria ja kaksi maalia. Ennen Taavia alueella treenasi juoksuinen narttu. Kyllä nartun hajut kiinnosti, mutta työmotivaatio vei silti voiton. Eka ukko nousi n. 70 metristä ja toinen vähän lähempää, aikaa meni 12 min. Hyvät ilmaisut ja intoa kuin pienessä kylässä vaikka eilenkin oli rankat treenit. Hyvä Tapsu!

Norja vol 2

Oltiin pari viikkoa Norjassa, tämä oli nyt se suunniteltu reissu tälle kesälle. Kelit suosi ja Norja tarjosi taas toinen toistaan upeampia maisemia. Matkaseurana oli Hilde porukoineen, mutta valitettavasti Hilde loukkasi jalkansa reissua edeltävänä iltana ja oli levossa melkein koko reissun, joten leikkikaveria ei siitä tällä kertaa Taaville ollut. 

Hilde
Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki

Käytiin kiipeämässä Taavin kanssa sekä Burenille (802 m merenpinnasta) että Grunnfjordtindanille (1005 m merenpinnasta). Burenilla päästiin huipulle, mutta alastulon alku oli koiran kanssa melko haastava. Grunnfjordtindan jäi huiputtamatta, kun loppunousun rinne oli niin jyrkkä ja kivikkoinen, ettei hankalan alastulon takia uskallettu mennä ylös asti. Saavutettiin kuitenkin n. 800 metriä merenpinnasta. Alastullessa sitten kävikin pieni kynsivahinko ja Taavin toisen takajalan toinen kannuskynsi otti vähän osumaa. Lopulta kynsi irtosi kokonaan ja vain ydin on nyt näkyvissä. Onneksi kynsi irtosi niin siististi ja kokonaan, ettei sille tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin putsata. Nyt sitten seurataan ytimen vointia ja putsaillaan sitä, ettei pääse tulehtumaan. Taavi ei onneksi ole yhtään kiinnostunut koko kynnestä. On muuten ihme, ettei noille ärsyttävästi lerpattaville kannuskynsille ole aiemmin sattunut mitään.

Grunnfjoedtindan rinteellä

Burenin huipulla

Grunnfjordtindanin huipun rinne

Nordkapp

Grunnfjordtindan

Rovijoen putous

Burenin rinne

Sommaroya

ihanasti tarttuu suolainen ja kostea hiekka turkkiin

Målselvfossen

Kirkeporten