Parin viikon puuhastelut

Edellisen viikon maanataina käytiin hallilla tekemässä rallyn ratatreeni ja nettikurssin edellisen ja tän viikon tekniikkaharjoituksia, jotka oli ohjaajan kiertäminen ja eteen istuminen ja seisominen.

Ratana tein tosi kivan Anna Pekkalan radan tältä keväältä. Oikean puolen hyppy, ei mitään hajua miten se hyppy pitäisi asettaa kylttiin nähden ja sehän meni ihan liian lähelle , joten ei ihan onnistunut. Spiraali myös hankala ja tuntui tökeröltä tehdä, jotenkin muuten olisi pitänyt asetella tötsät ja kyltti. Tein radan kaksi kertaa ja toinen suoritus oli ihan huippuhyvä. Oikean puolen seuruu onnistu siinä ihan superhyvin. Ekalla kierroksella spiraali kiihdytti niin paljon, että Taavi alkoi haukkua, toisella kierroksella ei edes haukkunut.

Tekniikkatreenien kuvioissa vasemmalla seuratessa sain sivuaskeleet nyt onnistumaan, kun tein olkapäällä selkeän vartaloavun. Oikealla seuratessa ei onnistu vielä. Ohjaajan kiertäminen meni molempiin suuntiin ihan hyvin ja eteen istuminen vois olla toisinaan suorempi. Eteen seisomisessa mun pitää miettiä, että pitäiskö siihen kehitellä oma käskysana vai toimisko se eteentulokäskyllä johon yhdistän seisomiskäskyn. Nyt tuplakäsky toimi pari kertaa ja pari kertaa ei.


Tiistaina metsätreeneissä ja aluksi hallintaa. Taavi oli aika super. Koiria oli monta, tosin vain yksi uros. Juoksuja tekevä narttu vähän meinas kiinnostaa, mut hyvin keskittyi silti.

Varsinaisena treeninä Tapsulle tällä kertaa pentuhömppää eli haamuja. Matka tosin oli pitkä, jopa 200 m. Ei puuttunut vauhtia ja iloa näistä.


Käytiin Murun kanssa vähän reissussa ja Taavi oli siskollani hoidossa Vantaalla ja pääsi se mökillekin. Tuli pienelle pyrriäiselle sivistyshoitoa kerralla oikein urakalla. Mahtavan hienosti oli käyttäytynyt ja siitä oli kuoriutunut oikea kainaloinen.

Tällä viikolla tiistaina treenattiin hakua, hallintaa ei näissä treeneissä ollut kyllä ollenkaan. Lähdettiin kulkemaan alueen laitaa ja Taavi hävis melkein heti omille teilleen. Maasto oli sen verran pusikkoista, että en nähnyt sen kulkua, mutta sain sen pari kertaa kutsuttua luokse, kunnes se sit häipyi lopullisesti. Hetken päästä alkoi haukku noin 200 metrin päässä. Jos ei muuta, niin tuli hyvä haukkuharjoitus, kun rämmin suon ja ryteikön läpi paikalle. En nimittäin ollut kamalan nopea. Ehkä viikon totaalinen treenitauko ja sohvalla köllöttely vähän näkyi ylimääräisenä vaihtina, mutta motivaatio on ainakin kohdallaan.


Keskiviikkona aloitettiin uudessa tokoryhmässä. Meillä siis kotiseurassa joka syksy pistetään ryhmät uusiksi ja tällä kertaa arpaonni soi meille keskiviikkoillan ryhmän. Treenataan tosin ilman koutsia toinen toisiamme auttaen, mutta onneksi koko porukka on osaavaa. Muu ryhmähän on jo aloittanut elokuun alusta, mutta mulla työt ja reissut on olleet esteenä ja nyt vasta pääsin ekaa kertaa mukaan. Paljon jää jatkossakin treenejä väliin, mutta tehdään kuitenkin parhaamme.

Ennakko-odotuksena mulla oli katastrofitreenit, kun edellisistä on aikaa useampi kuukausi ja kotonakin ollaan oltu aika laiskoja. Mutta mitä vielä! Taavi yllätti olemalla ihan mahtavan hieno. Melkein saavutettiin se oma kupla, jossa voidaan tehdä mitä vaan muista välittämättä. Kentällä oli koko ajan yksi tai kolme muuta koiraa touhuamassa ja hyvänä häiriönä meille. Illan varsinaisena teemana oli merkin kierto ja Taavi on sen vissiin itse jossain välissä opiskellut, kun teki niin hienoja toistoja! Tehtiin myös seuruuta, joka ihan aavistuksen keuli, mut toisaalta sen vire oli super, joten ei niin haittaa vaikka vähän edisti ja poikitti, kun oli vaan niin innoissaan. Luoksetuloja, kaukoja ja muuta pientä tehtiin myös. Kaukoissa Taavi on myös opiskellut kesän aikana itekseen seisomisen, kun sekin meni niin hienosti pidemmästäkin matkasta.

Paikkaistuminenkin tehtiin ja sekin oli ihan hyvä. Vähän mulla on edelleen luotto hukassa, kun Taavi näyttää vähän ahdistuneelta aina siellä rivissä ja ryhmän bc-uros on Taavin mielestä kamalan pelottava. Hyvin se kuitenkin tönötti, aluksi olin lähempänä, mutta sitten uskaltauduin täyden matkan päähänkin.

Lauantaina pikainen esineruutu ja pikkutottis. Esineruudusta Taavi haki kaksi valmista esinettä. Hidashan se on, mut tykkään kun on tänkin kuitenkin oppinut kaiken sen hankaluuden jälkeen.

Tottiksessa seurana ja häiriönä kaksi lansua. Taavi keskittyi heinosti ja tehtiin hyvää häiriötreeniä sekä paikkamakuu, jossa lansut olivat liikkuvia häiriöitä. Hyvin meni kolme minuuttia. Varsin pätevä yövuoropäivän aloitus.

Tottakai viikonloppu

Perjantaina ajelin todella ahdistuneissa tunnelmissa Tottakai-päiville, Kosti oli tulossa sinne myös. Tänä vuonna ei ole mennyt vielä päivääkään, etten olisi itkenyt ikävää ja omaa surkeuttani, mutta mennyt viikko oli pitkästä aikaa erityisen vaikea ja mietin pystynkö menemään paikalle ollenkaan.

Kostin saavuttua käytiin heti lenkillä uuden omistajan kanssa. Voi miten ihana oli nähdä Kosti, se ei ollut edes unohtanut mua. Oli niin hyväksi mulle päästä näkemään kuinka hyvä suhde Kostille on muodostunut uuteen omistajaan ja ihanaan koirakaveriin, se on niin rento nykyään kun ei tarvitse koko ajan pelätä. Mulla ei olisi voinut käydä parempaa tuuria uuden kodin kanssa. Viikonlopun aikana käytiin pari kertaa lenkillä ja muutenkin päästiin puhumaan paljon ja vaikka itku ei varmaan koskaan lakkaa, niin nyt mun surun kyyneleiden sekaan mahtuu jo paljon onnen kyyneleitä siitä, miten hyvä Kostilla on olla.

Cina, Piko, Kosti, Neva ja Siru, Ihan Oon sisarukset ❤. Tico ja Haru eivät osallistuneet leirille.

Taavikin oli mukana leirillä ja pääsi metsälenkeille tyttöseurassa sekä esittelemään pelastushakua. Kuumana päivänä se etsi varmasti ja motivoituneesti kolme maalimiestä noin neljän hehtaarin alueelta. Kaksi maaleista oli umpipiiloissa ja yksi kaatuneen puun juurakon muodostamassa onkalossa. Kaikki ilmaisut hyviä ja muutenkin tasaisen varmaa tekemistä. Toivottavasti sain istutettua pelastushakukärpäsen johonkin leiriläiseen.

Tutustuttiin myös doboon ja aika paljon samanlaisia juttuja ollaankin jo tehty omissa jumppajutuissamme, mutta kivoja uusiakin vinkkejä tuli.

Kuva Pieta. Ollaan vähän kaukana piilosta, mutta oli niin karmee risukko tuossa. Samalla hyvää treeniä Taaville maalimiehestä luopumisesta.

T

Naku-Ronja ja Tapsa

Raina ihastui Taaviin

Windy ja Taavi 

Femme, Foca, Elli ja Tahvo

Taavi "setämies" ja Elli, kuva Pieta Luukkonen

Paras leikkiosuus jäi tietenkin kuvaamatta, mutta Raina ja Taavi, Aida vie lopulta voiton:

Kiitos kaikille mukavasta viikonlopusta! Erityiskiitos Tiinalle kaikesta ❤❤

Nettikurssia pukkaa

Edellisen viikon keskiviikkoaamuna kävin omineen kentällä seuruun ja noudon merkeissä. Seuruu meni jo vähän paremmin, mut nouto ihan haluton. Kotipihassa kyllä onnistuu nouto oikeinkin innokkaasti.


Perjantaina oltiin taas maastotreeneissä tekemässä vaan hallintaa, makuupäivä niin en muuhun kyennyt... Meni jo paljon paremmin kuin viimeksi. Arvasinkin, ettei tuo montaa toistoa tarvi, kun taas muistaa ettei muista tarvi niin välittää. Seurattiin ja tehtiin paikkista, tosi kiva fiilis tehdä. Paikkiksen aikana meni juoksija meistä ohi ja se oli ihan innoissaan meidän treeneistä, aika hauska ja hyvää pr:ää koirille!

Lauantaina käytiin aamulla ensin etsimässä edellisenä iltana yhdeltä koiralta jäljellä maastoon jääneet esineet. Mä tiesin suunnilleen, missä esineet oli ja Taavi etsi ne tosi hienosti.

Siitä suoraan jälkitreeneihin, jossa ekaks vähän tottista monen koiran voimin. Tapsa teki ihan ok, vaikka aluksi oli taas kovin äänekäs. 

Varsinaisena treeninä jäljen nosto. Pitkä jana ja hieno nosto, harmittavasti vaan takajäljelle. Taavi lähti niin varman oloisena, että meni mulle ihan täydestä. Vähän härvääntyi homma siinä vaiheessa, kun liinan lukko petti ja Taavi pöyriskeli vapaana eestaas. Löytyi oikea suunta lopulta ja siitä varmasti esineelle pieni matka.

Kuvat Tiina Suuronen:

Elokuun alussa aloitin SporttiRakin rallyn nettivalmennuskurssin kuunteluoppilaana VOI-MES ryhmässä. Kurssin vetää ylituomari Krista Karhu ja se kestää tammikuulle asti ja siinä tulee aina parin viikon välein uusi tehtävä, tekniikkaa tai rata, ja tehtävien välillä on koirakkopaikoille osallistuneiden tehtävävideoiden palautekeskustelu. Yritän tehdä omineen kurssilla annetut tehtävät ja imeä oppia mahdollisimman paljon ylempien luokkien jutuista, vaikkakin työt ja tulevat reissut vähän haittaa säännöllistä treenaamista tässäkin lajissa...

Tiistaina käytiin melkein helteisellä kentällä tekemässä rataharjoitus. Rata ei ollut sääntöjen mukainen, vaan siinä keskityttiin treenin alla olleisiin tehtäviin eli tällä kertaa puolenvaihtoihin takana ja sivuaskeleisiin.

Puolenvaihdot Taavi handlaa, vaikkakin oikealla tuppaa jäämään mun makuun liian taakse. Oikea seuruu muutenkin tosi paljon huonompaa, mut en tiedä saakokaan siitä parempaa, kun vasta näin vanhoilla päivillä sitä aloittaa.

Sivuaskeleet  onkin sitten haastavat, sekä mulle että koiralle. Oikealla seuratessa sivuaskel vasemmalle ei onnistu ollenkaan, kun Taavi ei hokaa ahteriaan. Toki tekniikkatreeniä tarvitaan kosolti enempi. Vasemmalla seuratessa askel sivulle menee usein paremmin, mutta ei se ole hyvä sekään. Tokon sivuaskeleet kun otan sillai ristiin, niin Taavi pitää hienosti paikkansa ja suuntansa, mutta rallyn askel suoraan sivulle onkin sitten jo hirmu paljon vaikeampi.


Torstaina todelliset makuupäivän hakutreenit; kaks maalia alueelle ja alueen laidassa Taaville käsky etsiä. Itse en juuri ehtiny/jaksanu liikkua mihinkään ja Taavi sai toteuttaa itseään ja etsiä tyypit. Eikä se kyllä mua mihinkään tarvi, hyvin löytyi maalit kolmen hehtaarin alueelta.

Me on taas melkein asuttu metsässä

Tiistaina hakutreenit kolmen hehtaarin alueella. Kolme maalimiestä, joista Taavi nosti kaksi ekaa aika pian. Kolmas oli vähän hankalampi; ihan alueen laidalla ja maaston muodot haittasivat tehokkaasti hajun saantia kauempaa. Hyvin sekin sitten nousi, kun päästiin kallion alle. Tuulesta ei tällä kertaa ollut juurikaan apua ja Taavi oli treenin viimeinen koira, joten alueella oli jo niin paljon jälkiä, ettei niistäkään saanut apua. Treeni osoitti myös sen hyvin, miten maalimiehen haju jää paikkaan, sillä Taavi kävi tarkistamassa kaikki paikat, joissa aiemmille koirille oli ollut maalit.

Taavilla ihan mahtava motivaatio ja hyvät ilmaisut, mulla taas kyllä opeteltavaa, vaikka ihan ok menikin.

Torstaina osallistuttiin PEKO-T eli Palveluskoiraliiton pelastuskoirakokeen möllikokeeseen. Kokeessa osiot ovat hallinta, jälki ja haku. Hallintaosuus koostuu seuraamisesta tuomarin antamien ohjeiden mukaan, paikkamakuusta häirittynä ja eteenlähetyksistä. Nää eteenlähetykset on ollu jotenkin vaikea hahmottaa ja olikin kiva päästä niitä testaamaan, vaikka tiesin ettei ne ole meillä ihan hanskassa vielä. Olin valinnut meilla A jäljen ja B haun eli lyhyempi jälki ja isompi hakualue.

Hallinta suoritetaan maastossa jollain tieuralla tai vastaavalla ja se meni meiltä ihan ok, vaikka tuollainen paikka kyllä houkuttaa kovasti nuuskimaan puskia. Seuruu olisi aluksi saanut olla hieman parempaa, Taavi vähän jätätti aluksi. Ja haukkuikin, mut siitä ei kuulemma kauhesti sakoteta, jos ei ole jatkuvaa ja häiritsevää. No mua se kyllä häiritsee, mutta en nyt vain ole keksinyt siihen mitään ratkaisua. Häiritty paikkis oli kyllä ihan täydellinen suoritus, ei paljon Taavia haitannut vieras ohi kävelevä ihminen, joka töräyttelee mennessään torvea. Eteenlähetysten tiesin siis olevan vielä kovin vaiheessa ja osaamistasoomme nähden olin kovin tyytyväinen Taavin tekemiseen. Eli ensin seurattiin pieni pätkä ja siitä lähetys eteen niin, että itse jatkan matkaa ja koiran tulisi ottaa etäisyyttä minuun ja sitten kulkea edelläni välimatka säilyttäen eli samaa vaihtia mun kanssa. Tässä Taavi kävi pari kertaa puskassa haistelemassa ja pissatakin se taisi, mutta lisäkäskyillä jatkoi matkaa. Sitten koiran pysäytys, joka oli ok, kunhan ensin itse muistin oikean käskysanan =). Siitä taas seuruu ja uusi lähetys, joka meni ehkä vähän paremmin ja jonkin matkaa kuljettuamme koira edellä sain taas käskyn pysäyttää koiran ja sitten kutsua sen luokse. Pysäytys ja luoksetulo oikein mallikkaat.

Hallinnasta suoraan ruutuun nostamaan jälkeä. Mulla oli ajatus kiertää ruutu sulkuperiaatteella, mutta Taavi nosti jäljen ekalta suoralta ja suoraan oikeaan suuntaan. Tää ruutu oli jotenkin vaikee mulle ja nytkin haparoin siinä, kun Taavi lähti jäljelle oman mielen oleessa vielä menossa kohti ruudun takalaitaa. Onneksi tajusin kuitenkin lähteä Taavin perään. Tuomari seuraa ekalle esineelle asti ja sen Taavi nosti hienosti ja matka jatkui. Taavi jäljesti ihan superhyvin reilun 800 m jäljen, joka oli todella vaihtelevassa maastossa; oli metsää, hakkuuaukeaa, heinikkoa, märkää pohjaa, kuivaa pohjaa ja hirveää ryteikköä, ihan supermahtava jälki siis! Kaikki esineet nousi ja aikaa meni 18 minuuttia suoritusajan ollessa puoli tuntia.

Jäljen ja haun väliin meille tuli tässä möllissä tunnin verran odotusaikaa, vaikka oikeassa kokeessa heti jäljen jälkeen jatkettaisiin hakualueelle. Möllien idea olikin ensisijaisesti harjoitella kokeen järjestämistä ja siinä sivussa meille tarjoutui Taavin kanssa mahdollisuus osallistua. Joka tapauksessa pääsimme lopulta hakualueen reunaan ja sain kartan käteeni. Suorituksen aloituspiste on tuomarin määräämä ja hakulinjojen etäisyys toisistaan tulee olla vähintään 50 m. Illan tuuliolot ja annettu aloituspaikka eivät antaneet mun tehdä mieleistäni suunnitelmaa, joten mentiin sitten vähiten huonolla ratkaisulla. Kartturia mulla ei ollut viime hetken peruutuksesta johtuen, joten jouduin lisäksi suunnistamaan itse. Vähän se haittaa tuota koiran lukua, mutta ihan ok selvisin.

Lähdettiin siis matkaan ja ei mennyt kovinkaan pitkästi kun Taavi jo lähti määrätietoisesti johonkin ja hetken odottelun jälkeen alkoi haukku jostain kaukaa. Varmaankin vajaan 100 metrin päästä sitten löysin Taavin haukkumasta pressun alle piiloutunutta maalimiestä. Paluu sinne mihin äsken jäätiin ja taas matkaan. Taavi liikkui hyvin, toisinaan jopa mietin, että liikkuiko vähän liikaakin. Alueelta löytyi vielä kaksi muutakin maalimiestä ja nekin nousi varsin hienosti. Ilmaisut ja hallintaan otto kaikilla maaleilla hyvät, mä tosin palkkasin jokaiselta. Tilanne ois voinu olla eri, jos olisin jättänyt palkkaamatta, kuten kokeessa kuuluu tehdä... Taavi kun osaa myös vaatia sitä palkkaa maalimieheltä, jos sitä ei tule. Aikaa suoritukseen kului 21 minuuttia (aikaa on käytettävissä 30 minuuttia) ja olin kyllä varsin tyytyväinen Taaviin.

Ihan mahtava oli päästä mukaan ja todeta, että homma on meillä kyllä aikas hyvin hanskassa ja Taavi rakastaa tätä tekemistä!



Perjantaina aamulla käytiin omineen kentällä tekemässä ruutua ja vähän seuruuta. Seuruu on hukkunu jonnekin ihan kokonaan, täytyy sen kanssa nyt ottaa joku pieni tehokuuri, että saadaan homma taas pelaamaan. Ruutua kolme toistoa, joista ekalla ja vikalla namipallo ruudussa, toinen lähetys tyhjään ruutuun. Eka oli vähän laiska, mutta kaksi seuraavaa vauhdikkaita ja Taavilla kiva fokus ruutuun. Omineen kun treenataan, niin se on ihan hiljaa, joten hirveän hankala puuttua tuohon meidän ääntelyongelmaan...


Lauantaina iltapäivällä ekaks pienet seuruusulkeiset ja sit jälkitreenit. Taaville pari tuntia vanha jälki, jonka päässä maalimies. Koko treeni liinassa.

Keli oli kovin lämmin ja tuulinen ja lähdettiin nostamaan jälkeä vastatuuleen. Kaikkinensa jäljennostomatkaa kertyi kolmisensataa metriä, joista viimeiset reilu sata metriä Taavi meni selvästi jonkin hajun saaneena ja sit nousi jälki hienosti heti oikeaan suuntaan.

Jäljellä oli pituutta kuutisensataa metriä ja Taavi jäljesti sen tosi hienosti, vaikka se oli melko haastellinen kuivasta ja osittain kallioisesta maastosta johtuen. Ihmiselle paikoin vaikeakulkuinen maasto toi lisähaastetta ohjaajalle, varsinkin kun koira pyrki hyvin määrätietoisesti eteenpäin välittämättä ohjaajan vaikeuksista edetä jyrkillä rinteillä tai ryteikössä. Jälleen kerran siis varsin mainio jälki! Jäljen päästä löytyi ihminen ja sen Taavi haukkui hienosti ilman apuja.

Melkein hellerajaa hipovan treenin jälkeen piti tietysti päästä vielä uimaan.

Sunnuntaina kävin metsässä tekemässä hallintajuttuja. Kyllä huomasi, ettei olla reiluun kahteen kuukauteen tehty oikein mitään tottisjuttuja toisten koirien kanssa kimpassa ja kun kaikki muut kolme koiraa oli vielä uroksia, niin kyllähän ahdisti. Taavin oli kovin vaikea keskittyä aluksi ihan vain istumaan perusasennossa hiljaa mun vieressä, kun oltiin kaikki rivissä metsätiellä. Tehtiin sitten vielä seuruuta toistemme editse useampaan kertaan vuoron perään ja kyllä se pikkupyrrikin rupesi keskittymään tekemiseen, kun huomasi, että nää muut koirat on ihan ok. Taavi vaan tarvis hirveen paljon ton tyyppistä häiriötreeniä säännöllisesti... Josko taas ryhdistäydyttäisiin tässäkin asiassa, vaikkakin kalenteria katsellessa näyttää siltä, että taitaa seuraavan kuukauden treenit jäädä aika vähiin. Paikkamakuussa ei mitään ongelmaa, vaikka saksmanni leikki patukkaleikkiä pienen matkan päässä. 

Vanhoihin juttuihin vähän uusia haasteita

Maanataina aamupäivällä kokeiltiin kovassa tuulessa taajamaetsintää liinassa. Alueena oli pururataverkoston halkoma metsikkö, jossa kulkee myös frisbeegolf-rata.

Lähdin sivutuuleen liikkeelle ajatuksena risteillä alue pituussuunnassa. Aluksi yritin kulkea rajana olevaa pururataa pitkin, mutta siinä Taavi oli ihan lenkkimoodissa haistellen vain pissoja. Siirryttiin siitä sitten aika pian kulkemaan metsän puolelle puruskin viereen. Ja siinä haasteena oli se, että Taavi pyrki kovasti sinne pururadalle...

Löydettiin kuitenkin yhteinen sävel ja pariin kertaan Taavi lähti vähän kuin jäljelle poispäin pururadasta, mutta veto loppui näillä aika lyhyeen. Nämä kohdat olivat polkuja tms. ja niissä varmasti oli paljon hajuja.

Treenimielessä vähän liian äkkiä tultiin kohtaan, jossa Taavi lähti vetämään oikein kunnolla ja sieltähän se ukko löytyi, noin kolmenkymmenen metrin päästä hajun saannista. Taaville on vielä haastavaa ilmaista maalimies liinassa ollessaan. Toisaalta en kyllä tiedä, miksi sen edes pitäisi haukkua maali, kun itse olen kuitenkin muutaman metrin päässä.

Alueen rajat vihreällä, meidän kulkema reitti keltaisella. Tuuli luoteesta.

Positiivisia havaintoja treenistä oli Taavin välinpitämättömyys lenkkeilijöitä kohtaan, miinuksena taas kusien lussutus pururadan reunoilla.


Tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa pitkästä aikaa vauhdikkaalla lenkillä, kiva oli nähdä!

Kuvat Pieta Luukkonen:

Ja keskiviikkona lenkkiseurana oli Otto ja Tare, mentiin vähän rauhallisemmin.

Keskiviikkona treenailin omineen myös esineruutua. Tein 50 x 50 ruudun ja sinne neljä esinettä valmiiksi. Taavi toi kaksi esinettä ja lopetin siihen. Ollaan tässä hommassa edistytty huimasti, kun tämmöinen valmis ruutu onnistuu, vaikkakin ihan auttamattoman hidashan Taavi on... ei taitais kokeessa riittää aika kahden esineen tuomiseen.

Mun suureksi yllätykseksi tämä esineistä piittaamaton otus halusi kantaa lenkkarin metsästä kotiin!

Torstaina aamusta pieni ilmaisuharkka liinassa. Kaksi ukko siten, että ekalle mentiin ilmavainulla ja tokalle jälkeä pitkin. Ekalla ukolla Taavi tarvi vähän apua haukun aloitukseen, mutta tokalla sillä oli jo ihan selvä haju siitä, että myös liinassa ollessaan pitäisi löydetty tyyppi haukkua. Tokalle ukolle mennessä myös hyvä jäljen nosto ja parinsadan metrin jäljestys.

Jälkien vanhetessa tehtiin vähän tottista ja kovasti olis Taavia kiinnostanu seurana ollut narttukoira...


Sunnuntaina toivoin jälkitreeneissä Taaville haastavaa jälkeä ja sellainen saatiin. Jäljen pituutta en osaa sanoa, mutta arvioisin sen olleen noin 700 - 800 m. Haastetta tuli lenkkipolkujen vieressä kulkevasta jäljestä, jossa hajuja oli tarjolla reilusti. Taavi ei keskittynyt jälkeen 100 %, mutta pystyi kuitenkin jäljestämään vieraista hajuista ja useista merkkailuista huolimatta. Kun jälki siirtyi puhtaampaan metsään, parani jäljestyskin huomattavasti. Jäljellä oli myös harha, joka vei Taavin kyllä mukanaan. Ei ollakaan tänä kesänä treenattu harhoja ollenkaan... Plussana Taaville harhan toisenkin suunnan tarkistus, josta itsenäinen paluu alkuperäiselle jäljelle. Paluuperä löytyi myös ja sen Taavi ratkaisi kuten aiemminkin eli jäljesti perän loppuun ja lähti sieltä sitten hakemaan jälkeä uudestaan kiertämällä lenkkiä. Esineet nousi hyvin, vaikka nekin oli haastavia tänään.

Kuva ja video Tiina Suuronen

Lisäksi treenattiin vähän sirun lukua ja ihmis/äänihäirittyä paikkamakuuta, molemmat osataan hienosti.

Uimassa on tietenkin käyty useampana päivänä!

Pitkästä aikaa kisakentillä

Maanantaina käytiin päivällä jälkeä nostamassa, taas hellekeli. Vieraan tekemä jälki, joten mulle sokkotreeni. Jäljen talloja oli haastellut talloessaan marjastajan kanssa ja pyytänyt häntä olemaan tulematta jäljen alueelle. Ilmeisesti näin oli myös tapahtunut, sillä Taavi jäljesti hyvin ilman mitään poikkeavia juttuja, kiitos tästä marjastajalle. Tai sitten harha ei vaikuttanut jäljestykseen, kuka tietää.

Jana oli varmaan seitsemisenkymmentä metriä ja jälki pari tuntia vanha. Hienosti Taavi nosti jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Otin sen hetken päästä liinaan ja siitä jäljestettiin vajaa parisaataa metriä esineelle, joka nousi hienosti. Päätettiin lopettaa siihe, vaikka pienen matkan päässä olisi toinenkin esine ollut. Treenin tavoite oli kuitenkin jäljen nosto ja se meni hienosti.

Taavi joutui kuitenkin vielä hommiin, kun jäljen tekijä ei löytänytkään toista esinettä sitä pois hakiessaan. Onneksi Taavin nenä toimi ja se toi meille hukkuneen hanskan.


Torstaina myöskin jälkijuttuja helteisessä metsässä. Noin tunnin vanha jälki rutikuivassa metsässä, esineina isoja metallirikkoja. Pituutta jäljellä puolisen kilometriä ja janalla vajaa sata metriä.

Taavi lähti töihin vapaana, nosti jäljen hyvin ja lähti vauhdilla etenemään. Otin sen liinaan ekalta esineeltä ja siitä jatkettiin loppu jälki hyvin. Tien ylitys meni hienosti ja rikat löytyi myös. Oikein mallikasta työskentelyä Taavilta.


Lauantaina ajeltiin Hyvinkäälle rallyn tuplakisaan. Päivä oli helteinen, taisi tulla vuosisadan lämpöennätys. Oli kyllä järkyttävän kuumaa, ulkona ei pystynyt olemaan yhtään. Hallissa oli myös kuuma, muttei ihan niin kuuma kuin ulkona. Hiki virtasi, ei ollu kivaa ollenkaan ja Taavikin oli ihan veto pois. Onneksi se kuitenkin osasi rentoutua häkkiinsä hallin hälinästä huolimatta ja yritin helpottaa sen oloa märillä pyyhkeillä.

Ilmoittaudun kisoihin sillä mielellä, ettei todennäköisesti saada tulosta, mutta haetaan vähän vikalistaa. Yksikseen kun takapihalla tekee tätä hommaa melko satunnaisesti, niin ei oikein tiedä missä mennään.

Ekan kisan rata oli Tiia Hämäläisen käsialaa. Muutama meille vaikea liike jo lähtökohtaisesti ja hyppy jotenkin tosi ahtaasti. Muuten oikein kiva rata.

Taavi lähti huonosti ja niin meni koko rata. Kovasti läähätti ja jätätti. Jouduin uusimaan kaksi liikettä ja olisi pitänyt uusia enemmänkin, jos ois ollu mahdollista. Mut Taavi oli kohtuullisen hiljainen, jos jotain hyvää haluaa hakea. Pari virhettä tuli häiriöäänistä, joku piippaus kuului kerran ja sitten koiran haukuntaa muuten sillä hetkellä hiljaisessa hallissa, näitä Taavi jäi kuuntelemaan. Varmaan paljon vaikutti myös se, että edellisestä kisaamisesta on kulunut aikaa reilusti yli vuosi ja edellisistä häiriötreeneistäkin varmaan jo pari kuukautta.

Pisteitä jäi lopulta jäljelle 42. Virheet oli seuraavat:
Lähdössä -1 puutteellinen yhteistyö
Pujottelussa epätarkasti suoritettu tehtävä ja puutteellinen yhteistyö, yhteensä -6
Pyörähdyksen jouduin uusimaan, vaikka pitäis olla niin varma liike -3
Hypyn uusin, kun ekalla Taavi meni ohi, kun se tuli niin pian vastaan, -3
Seiso, istu maahan tehtävässä sekosin omissa askelmäärissäni, -10 väärin suoritetusta tehtävästä
Kahdeksikossa epätarkkaa suoritusta ja puutteellista yhteistyöstä -4
Askel vasemmalle oikeella -3 epätarkkuudesta (tätä ei osata vielä)
Mun ympäri pyöriminen oikealta oikealle -10. Tätä ei osata vielä, en tiedä miks on tältä puolelta Taaville niin hankala.
Puolenvaihtotehtävässä Taavi meni maahan vaihdettuaan puolta vakkei varmaan koskaan ole tehnyt niin, tästä -10
Ja vielä vikalta tehtävältä -1 puutteellisesta yhteistyöstä. En tiiä mistä tuli, kun musta oli oikein hyvä.
Ääntelystä oli vähennetty kokonaisvaikutuksesta vielä 4 pistettä.
Lopun pelin ei sit kuitenkaan niin kaukana tuloksesta, kun ois noi tyhmät virheet jääny tekemättä. Tuomarin kommenttina kuitenkin "hyvä rata ja seuraaminen", joten ilolla eteenpäin!




Toinen rata oli Hannele Pirttimaan ja se päästiin suorittamaan pari tuntia ekan kisan jälkeen.

Radan jälkeen oli tunne, että meni huomattavasti paremmin kuin eka kisa. Rallyssa ei kyllä voi koskaan olla ihan varma ja tuloksia piti odottaa loppuun asti ja kun sain tuomarilta paperin käteen, niin oli oikein iloinen yllätys nähdä pisteet; 81! Tekeminen oli suunnilleen sillä tasolla, mitä se on meidän aivan liian satunnaisissa treeneissäkin ollut, joten ensimmäinen kiinnitys RTK3-koulariin on nyt saavutettu, ehkä se ei olekaan ihan mahdoton. Tarvitaan kyllä paljon treeniä niin tekniikassa kuin häiriönsiedossakin, jotta onnistutaan jatkossakin.

Virheitä tuli kaksi kertaa -3 ohjaajavirhe tehtäviltä 2 ja 4, jolta myös -1 puutteellisesta yhteistyöstä. Yhden pisteen epätarkasti suoritettuja tehtäviä tuli tehtäviltä 2, 14 ja 16. Tehtävältä 16 tuli myös -1 puutteellisesta yhteistyösta ja -3 haukkumisesta. Tehtävällä 9 -1 kontrollin puutteesta. Kokonaisvaikutelmasta vielä -4 ääntelystä, joka oli kyllä melko kohtuullista. Tuomarikommenttina "vauhdikasta menoa!". Noista ohjaajavirheistä ei ole hajuakaan mitä tein väärin, ehkä liian voimakas käsiohjaus tai liian laajat liikkeet muuten? Tehtävävirheet olivat todennäköisesti hieman eriaikaista tekemistä tai sitten jotain ihan muuta. Ja mun todella isoksi yllätykseksi Taavi kiersi mut oikealla seuratessaan! Meni varmaan vahingossa, kun ei ole oikein koskaan onnistunut kunnolla.


Muutama hajatelma kisapäivän (ja vähän muidenkin kokemusten) perusteella ihmisten käytöksestä koiratapahtumissa; en voi ymmärtää, että hallin rajoitetuissa tiloissa häkkialueella heitellään koiralle palloa tai sen kanssa revitetään patukkaa suurieleisesti ja -äänisesti. En myöskään ymmärrä heitä, jotka jättävät koiransa yksin johonkin tuolinjalkaa sidottuna. Vaikka ois kuin kiltti, niin aina voi käydä jotain ja kevyt tuoli ei paljon koiraa pitele tai entäs jos joku pääsee karkuun ja haluaa mennä tutustumaan siihen yksin olevaan tuolinjalkakoiraan vähän liian tuttavallisesti? Myös se mietityttää, ettei koirille anneta tilaa liikkua vaan se oma vuffe on hihna pitkällään jossain omistajan selän takana, eikä tule mieleenkään ottaa sitä vähän lähemmäksi toisen ohittaessa. Kaikesta huolimatta nämä kisat olivat tunnelmaltaan loistavat. Tykkään rallykisoista hirmuisesti, kun siellä on aina jotenkin kovin iloinen ja hauska tunnelma.


Sunnuntaina vielä hellerajan ylittävässä lämpötilassa iltasella pienet hakutreenit. Tommonen +26 tuntui kyllä viileältä edeltävien päivien yli +32 jälkeen!

Tuulta oli kivasti ja meidän teemana hakua liinassa. Pitkä liina tietty hankaloittaa metsässä liikkumista, mutta joskus taajamatyyppisessä metsikössä koira on etsinnöissä pidettävä kytkettynä ja tätä nyt vähän kokeiltiin.

Jonkin aikaa kuljettiin alueella ja sitten Taavi ottikin jäljen ja jäljesti hetken matkaa ja jäi sitten nuuskimaan kuusen alle. Kartturi vahvisti epäilyni siitä, että tässä oli maalimies edelliselle koiralle. Jatkoimme kulkuamme ja pian Taavi ottikin ilmavainulla hajun noin 200 metriä maalista. Vaihtoi jossain vaiheessa jäljelle ja siitä varmasti maalille ja hyvä ilmaisu.


Maanantaina lämpötilat laski alle hellerajan ja illalla tehtiin vähän pidempi etsintäharjoitus kivan haastavassa maastossa. Taaville oli suunnitelmana olla yksi maalimies korkealla niin, ettei Taavi pääse sen luokse ja sitten kaksi maalimiestä lähekkäin toisiaan, joista toinen pienessä kallionkolossa vähän ylempänä sekin.

Tuulesta ei paljon ollut apua ja lähdettiin haravoimaan aluetta sen toisesta laidasta. Kun oltiin halkaisemassa aluetta toistamiseen, sai Taavi hajun ensimmäisestä maalimiehestä, joka oli korkean kiven päällä. Ensin Taavi haukkui maassa, mutta parin haukun jälkeen se kiersi kiven toiselle laidalle ja kiipesi sinne ylös, vaikkei sen pitänyt sinne päästä... Siellä sitten loput haukut.

Matka jatkui ja alueen viimeisestä nurkasta Taavi sai lopulta hajun toisesta maalimiehestä. Tältä maalimieheltä lähtiessä tein itse virheen, kun jatkoin matkaa siitä suoraan enkä palannut sinne, missä Taavi oli hajun saanut. Näin jäi se toinen maalimies nostamatta, koska se oli ensimmäisen hajunsaannin ja löytyneen maalimiehen välisellä alueella. Hokasin virheeni kuitenkin melko heti ja tehtiin uusi lenkki nurkkaan ja sieltä löytyi hienosti viimeinenkin ukkeli. Oikein hyvä treeni meille molemmille!

Metsän lisäksi on yritetty viihtyä myös kentällä

Edellisen viikon kekiviikkona iltaruoka tienattiin esineruudussa. Tein pienen valmiin ruudun, jonne laitoin neljä esinettä. Lähetin Taavin valmiiseen ruutuun ja sehän toi mulle esineen ja toisenkin, omaan verkkaiseen tahtiin, mutta toi kuitenkin. Näillä molemmilla esineillä se teki hyvin töitä ja etsi ihan ok motivaatiolla. Kolmas oli sitten liikaa, tuli taas ahnehdittua, kun kaksi ekaa oli meidän tasoon nähden niin hyviä... Toi se sen kolmannenkin, mutta oli tosi huono kahteen ekaan verrattuna. Iso plussa kuitenkin se, että toi ylipäätään mitään valmiista ruudusta ilman mitään hetsauksia ja esineen viennin näkemisiä yms., joten iltaruoka oli kyllä ihan ansaittu.

Maanantaina käytiin taas kentällä rallattelemassa alla olevaa rataa. Jostain syystä saksalainen täyskäännös ei meinannut millään onnistua ja kerran Taavi oli lähdössä eteenmenoon ja oikealla puolella seuratessa jätätti ja oli äänekäs. Paljon hyvää kuitenkin.

Tiistaina aamusta vieraan tekemä vajaa pari tuntia vanha lyhyt jälki. Jäljen nosto vapaana, nostomatka noin 100 metriä. Hienosti Taavi nosti jäljen ja mä sen osasin myös lukea siitä. Annoin aluksi jäljestää vapaana, mutta kun huiteli esineestä ohi, niin otin liinaan. Jäljestää musta paremmin liinassa, tarkemmin. Hiton vaikee mun on kuitenkin luottaa siihen, että osaan lukea sitä, vaikka nytkin meni hyvin. 

Kotimatkalla käytiin pitkästä aikaa uimassa, kun pallit on taas siinä kunnossa, että voi uida. Tuo elukka rakastaa uintia yli kaiken!

Illalla hakuiltiin Pierumäen haastavissa maastoissa. Kovasti kallioita ja onkaloita piiloiksi ja korkeuseroja ohjaajan kuntoa kysymään. 

Taaville kaksi maalimiestä n. 4 ha alueella ja vauhtia oli taas vaikka muille jakaa, motivaatio on kyllä niin kohdallaan tässä hommassa. Eka maalimies löytyi jonkinlaisesta kallionkolosta ja toinen alueen toiselta laidalta ihan mahtavasta piilosta tiheästä kuusikosta kallion reunalta. Ilmaisut taas loistavat ja muutenkin meno kohdallaan!

Keskiviikkona rallateltiin alla olevaa rataa pätkinä ja enemmän oikealla puolella kuin piirroksessa on. Lämmin keli vei taas terävimmän tekemisen kärjen, mutta saatiin ihan hyviäkin onnistumisia. Tuntuu, että homma menee sen huonommin, mitä enempi tehdään 🤣🤣.

Torstaina aamupäivällä vieraan tekemä jälki, jota lähdettiin sokkona nostamaan reilu tunti tallomisesta. Tällä jäljellä lisähaastetta melkoisesti toi tallaajan mukana ollut narttukoira ja pentu. Alku menikin Taavilla ihan tienvarsien haisteluksi ja kusien lussuttamiseksi ja tuo lenkura jäljessä on kohta, jossa mun oli haettava se tieltä pois, kun ei ollu yhtään korvia pissahajuhuumassa. Kohta sen jälkeen kuitenkin Taavi sai kiinni jäljestä, vaikka se kulki kalliolla, jossa vain kuivaa jäkälää vähän. Saatiin jäljestettyä koko jälki melko hyvin koirahajuhaasteista huolimatta. Kovasti erilailla Taavi reagoi koirien hajuun ja pysähteli pitkiksikin ajoiksi nuuskimaan paikkoja. Loppua kohti paransi menoa ja esineet löytyi, vaikkakin vähän haparoiden. Plussaa mulle koiran luvusta, vaikka tuo nosto on kyllä hankala aina mulle. Ekalle esineelle Taavi oli vapaana. 

Jälki

Meidän kulkema reitti.

Jei, meille on treeniryhmäpaikka tokoon ensi talveksi. Ääntelylle on tehtävä jotain, jotta päästään kokeeseen.