Taavilla ihan mahtava motivaatio ja hyvät ilmaisut, mulla taas kyllä opeteltavaa, vaikka ihan ok menikin.
Torstaina osallistuttiin PEKO-T eli Palveluskoiraliiton pelastuskoirakokeen möllikokeeseen. Kokeessa osiot ovat hallinta, jälki ja haku. Hallintaosuus koostuu seuraamisesta tuomarin antamien ohjeiden mukaan, paikkamakuusta häirittynä ja eteenlähetyksistä. Nää eteenlähetykset on ollu jotenkin vaikea hahmottaa ja olikin kiva päästä niitä testaamaan, vaikka tiesin ettei ne ole meillä ihan hanskassa vielä. Olin valinnut meilla A jäljen ja B haun eli lyhyempi jälki ja isompi hakualue.
Hallinta suoritetaan maastossa jollain tieuralla tai vastaavalla ja se meni meiltä ihan ok, vaikka tuollainen paikka kyllä houkuttaa kovasti nuuskimaan puskia. Seuruu olisi aluksi saanut olla hieman parempaa, Taavi vähän jätätti aluksi. Ja haukkuikin, mut siitä ei kuulemma kauhesti sakoteta, jos ei ole jatkuvaa ja häiritsevää. No mua se kyllä häiritsee, mutta en nyt vain ole keksinyt siihen mitään ratkaisua. Häiritty paikkis oli kyllä ihan täydellinen suoritus, ei paljon Taavia haitannut vieras ohi kävelevä ihminen, joka töräyttelee mennessään torvea. Eteenlähetysten tiesin siis olevan vielä kovin vaiheessa ja osaamistasoomme nähden olin kovin tyytyväinen Taavin tekemiseen. Eli ensin seurattiin pieni pätkä ja siitä lähetys eteen niin, että itse jatkan matkaa ja koiran tulisi ottaa etäisyyttä minuun ja sitten kulkea edelläni välimatka säilyttäen eli samaa vaihtia mun kanssa. Tässä Taavi kävi pari kertaa puskassa haistelemassa ja pissatakin se taisi, mutta lisäkäskyillä jatkoi matkaa. Sitten koiran pysäytys, joka oli ok, kunhan ensin itse muistin oikean käskysanan =). Siitä taas seuruu ja uusi lähetys, joka meni ehkä vähän paremmin ja jonkin matkaa kuljettuamme koira edellä sain taas käskyn pysäyttää koiran ja sitten kutsua sen luokse. Pysäytys ja luoksetulo oikein mallikkaat.
Hallinnasta suoraan ruutuun nostamaan jälkeä. Mulla oli ajatus kiertää ruutu sulkuperiaatteella, mutta Taavi nosti jäljen ekalta suoralta ja suoraan oikeaan suuntaan. Tää ruutu oli jotenkin vaikee mulle ja nytkin haparoin siinä, kun Taavi lähti jäljelle oman mielen oleessa vielä menossa kohti ruudun takalaitaa. Onneksi tajusin kuitenkin lähteä Taavin perään. Tuomari seuraa ekalle esineelle asti ja sen Taavi nosti hienosti ja matka jatkui. Taavi jäljesti ihan superhyvin reilun 800 m jäljen, joka oli todella vaihtelevassa maastossa; oli metsää, hakkuuaukeaa, heinikkoa, märkää pohjaa, kuivaa pohjaa ja hirveää ryteikköä, ihan supermahtava jälki siis! Kaikki esineet nousi ja aikaa meni 18 minuuttia suoritusajan ollessa puoli tuntia.
Jäljen ja haun väliin meille tuli tässä möllissä tunnin verran odotusaikaa, vaikka oikeassa kokeessa heti jäljen jälkeen jatkettaisiin hakualueelle. Möllien idea olikin ensisijaisesti harjoitella kokeen järjestämistä ja siinä sivussa meille tarjoutui Taavin kanssa mahdollisuus osallistua. Joka tapauksessa pääsimme lopulta hakualueen reunaan ja sain kartan käteeni. Suorituksen aloituspiste on tuomarin määräämä ja hakulinjojen etäisyys toisistaan tulee olla vähintään 50 m. Illan tuuliolot ja annettu aloituspaikka eivät antaneet mun tehdä mieleistäni suunnitelmaa, joten mentiin sitten vähiten huonolla ratkaisulla. Kartturia mulla ei ollut viime hetken peruutuksesta johtuen, joten jouduin lisäksi suunnistamaan itse. Vähän se haittaa tuota koiran lukua, mutta ihan ok selvisin.
Lähdettiin siis matkaan ja ei mennyt kovinkaan pitkästi kun Taavi jo lähti määrätietoisesti johonkin ja hetken odottelun jälkeen alkoi haukku jostain kaukaa. Varmaankin vajaan 100 metrin päästä sitten löysin Taavin haukkumasta pressun alle piiloutunutta maalimiestä. Paluu sinne mihin äsken jäätiin ja taas matkaan. Taavi liikkui hyvin, toisinaan jopa mietin, että liikkuiko vähän liikaakin. Alueelta löytyi vielä kaksi muutakin maalimiestä ja nekin nousi varsin hienosti. Ilmaisut ja hallintaan otto kaikilla maaleilla hyvät, mä tosin palkkasin jokaiselta. Tilanne ois voinu olla eri, jos olisin jättänyt palkkaamatta, kuten kokeessa kuuluu tehdä... Taavi kun osaa myös vaatia sitä palkkaa maalimieheltä, jos sitä ei tule. Aikaa suoritukseen kului 21 minuuttia (aikaa on käytettävissä 30 minuuttia) ja olin kyllä varsin tyytyväinen Taaviin.
Ihan mahtava oli päästä mukaan ja todeta, että homma on meillä kyllä aikas hyvin hanskassa ja Taavi rakastaa tätä tekemistä!
Perjantaina aamulla käytiin omineen kentällä tekemässä ruutua ja vähän seuruuta. Seuruu on hukkunu jonnekin ihan kokonaan, täytyy sen kanssa nyt ottaa joku pieni tehokuuri, että saadaan homma taas pelaamaan. Ruutua kolme toistoa, joista ekalla ja vikalla namipallo ruudussa, toinen lähetys tyhjään ruutuun. Eka oli vähän laiska, mutta kaksi seuraavaa vauhdikkaita ja Taavilla kiva fokus ruutuun. Omineen kun treenataan, niin se on ihan hiljaa, joten hirveän hankala puuttua tuohon meidän ääntelyongelmaan...
Lauantaina iltapäivällä ekaks pienet seuruusulkeiset ja sit jälkitreenit. Taaville pari tuntia vanha jälki, jonka päässä maalimies. Koko treeni liinassa.
Keli oli kovin lämmin ja tuulinen ja lähdettiin nostamaan jälkeä vastatuuleen. Kaikkinensa jäljennostomatkaa kertyi kolmisensataa metriä, joista viimeiset reilu sata metriä Taavi meni selvästi jonkin hajun saaneena ja sit nousi jälki hienosti heti oikeaan suuntaan.
Jäljellä oli pituutta kuutisensataa metriä ja Taavi jäljesti sen tosi hienosti, vaikka se oli melko haastellinen kuivasta ja osittain kallioisesta maastosta johtuen. Ihmiselle paikoin vaikeakulkuinen maasto toi lisähaastetta ohjaajalle, varsinkin kun koira pyrki hyvin määrätietoisesti eteenpäin välittämättä ohjaajan vaikeuksista edetä jyrkillä rinteillä tai ryteikössä. Jälleen kerran siis varsin mainio jälki! Jäljen päästä löytyi ihminen ja sen Taavi haukkui hienosti ilman apuja.
Melkein hellerajaa hipovan treenin jälkeen piti tietysti päästä vielä uimaan.
Sunnuntaina kävin metsässä tekemässä hallintajuttuja. Kyllä huomasi, ettei olla reiluun kahteen kuukauteen tehty oikein mitään tottisjuttuja toisten koirien kanssa kimpassa ja kun kaikki muut kolme koiraa oli vielä uroksia, niin kyllähän ahdisti. Taavin oli kovin vaikea keskittyä aluksi ihan vain istumaan perusasennossa hiljaa mun vieressä, kun oltiin kaikki rivissä metsätiellä. Tehtiin sitten vielä seuruuta toistemme editse useampaan kertaan vuoron perään ja kyllä se pikkupyrrikin rupesi keskittymään tekemiseen, kun huomasi, että nää muut koirat on ihan ok. Taavi vaan tarvis hirveen paljon ton tyyppistä häiriötreeniä säännöllisesti... Josko taas ryhdistäydyttäisiin tässäkin asiassa, vaikkakin kalenteria katsellessa näyttää siltä, että taitaa seuraavan kuukauden treenit jäädä aika vähiin. Paikkamakuussa ei mitään ongelmaa, vaikka saksmanni leikki patukkaleikkiä pienen matkan päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti