Monenlaista treeniä mahtui viime viikkoon

Mulla meni juhannus töissä, joten lähdettiin maanantaina saareen. Tai Taavi ja Muru olivat menneet jo viikonloppuna ja tulivat nyt hakemaan mua.

Taavi on ruvennut omatoimisesti kahlailemaan, kohta se varmaan jo uikin milloin huvittaa. Eihän se näin levättömänä aikana haittaa, mutta sinilevän tultua ei sitä varmaan uskalla saareen viedä ollenkaan.

Kotona kovin reviiritietoinen Tapsu on saaressa aika erilainen. Naapurimökin, joka on mun makuun ihan liian lähellä, elämöinti ja siellä mellastavan kolmen koiran koplan touhut ei Taavia kiinnosta ja molempien mökkien koirat voivat olla vapaana. Aika ihanaa.

Maanataina Muru talloi Taaville pienen jäljen (800 m) saaren ryteiköihin. Lämmin kuiva kesäkeli ja reilu pari tuntia vanha jälki, jossa muutama ei juuri yhtään hajustunut keppi

Me lähdettiin nostamaan jälke sokkona vähän sivusta, kun ei tuolla ole oikein tilaa millekään pitkille janoilla. Taavi nosti jäljen hyvin ja jäljesti vapaana tarkan oloisesti löytäen kepinkin. Kalliolle tullessamme hukkui jälki ja kallion halki metsään kulkeva polku vei mennessään. Tajusin Taavin kuitenkin pudonneen jäljeltä, joten pyysin sen takaisin kalliolle etsimään jälkeä ja sieltä se löytyi ja loppumatka meni hienosti, tosin keppejä ei löytynyt. Otin Taavin myös liinaan loppumatkaksi. Ihan lopussa, missä varmaan oli vika keppikin, jälki meni aika lähellä naapurimökkejä, joissa oli porukkaa, joten sieltä varmaan tuli vahvat hajut ja ne veti vähän Taavia puoleensa. Hyvä pikkutreeni makuupäivän treeniksi.

Tässä ollaan vielä jäljellä

Tiistain tokotreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa ja Taavi oli oikein kiva siihen asti, kun treenikamu otti kentän laidalla oman koiransa autosta ja sen toinen koira jäi paksiin haukkumaan. Taavi ei sen jälkeen pystyny keskittymään yhtään ja se pääsikin sitten takaisin autoon. Uusi yritys myöhemmin ja se meni hyvin. Lopuksi vielä seuruuta koko porukka kerralla kentällä ja paikkaistuminen. Hienosti meni, vaikkakin jonossa seuratessa Taaville oli vähän vaikeaa mennä jonon viimeisenä.


Keskiviikkona aamusta extemporee jälki- ja esineruututreenit. Taavi jäljesti hyvin ja kaikki kepit nousi, mutta otti taas takajäljen. Oli vapaana ekalle kepille ja vauhtia oli niin paljon, etten pysyny perässä, joten siitä liinaan ja loppu liinassa hienosti.

Kuva Tiina Suuronen

Esineruudussa Taavi sitten yllätti hakemalla kaksi esinettä oikein mallikkaasti. Se näki kolmen esineen viennin ja eka ja kolmas lähetys olivat hyviä. Toisella lähetyksellä se ampaisi ihan jonnekin muualle jonkin hajun perässä, eikä edes meinannut tulla takaisin... mut hyvin palautui työmoodiin kolmannelle lähetykselle. Ja oli vieraat esineetkin!

Hyvin lähtee! Kuva Tiina Suuronen

Illalla osallistuin möllitokokokeeseen. Mennessä oli kyllä semmonen fiilis, että jätänkö väliin, mut menin kuitenkin. Paikkiksen jätin kuitenkin väliin, kun olin jotenkin niin ahdistunut, enkä halunnu siirtää sitä tunnetta Tapsaan, kun paikkaistuminen ei ole sen lemppariliike.

Liikkeet oli jaettu kahteen osaan, kun kenttä on niin pieni, ettei kaikki härpäkkeet mahtunu sinne kerralla. Taavi haukkuin taas aika paljon ja ruutu ja nouto meni nollille, kun se ei niitä suorittanut. Parissa kohtaa vähän hajut haittasi, mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Ei olla tehty palkattomia treenejä ja nyt oltiin kuitenkin yhdessä kentällä tekemässä hommia. Meille vaikeat liikkeiden välit onnistuivat myös hyvin. Kaukot ja hyppy ihan täydellisiä ja muutkin onnistuneet liikkeet pientä hienosäätöä vaille aikas hyvät. Mut niin kauan kuin Taavi haukkuu, ei ole mitään asiaa kokeeseen. Oltiin tuomarin suosikki Taavin täpäköiden liikkeiden ja ääntä lukuun ottamatta kivan yhdessä tekemisen vuoksi.


Torstai-ilta vietettiin hakutreeneissä itikoiden syöttinä. Taaville kaksi maalimiestä radalla. Jostain syystä nyt lyö niin tyhjää, etten ihan tarkkaan muista miten ukot oli, mut muistaakseni eka lähetys oli tyhjä, toisesta etukulmasta ukko, sit en muista oliko toinen tyhjä vai suoraan toinen ukko, joka oli aika lähellä keskilinjaa. Joka tapauksessa Taavi työskenteli taas hienosti. Nää mettähommat on niin meidän juttuja, kun koiran on itse ratkottava tilanteita.


Perjantaina oltiin raunioilla ja Taavi löysi kolme maalimiestä. Kahden ekan osalta se ei ollut mitenkään kehuttavasti ohjattavissa, vaan ukko-käskyn saatuaan lähti kuin Naton ohjus. Intoa siis ainakin oli. Kolmannella jo kuunteli vähän muakin.

Kukkuu!

Kotona iltaruoka tienattiin vielä tarkkuusruudusta mutterin ja kolikon etsimisellä. Hienosti pysyi ruudussa ja löysi esineet. Vähän ällötti ottaa niitä suuhun, mutta urheasti Taavi ne toi mulle.

Lauantaina rallateltiin vähän kotipihalla alla olevaa rataa. Oikea seuruu onnistuu välillä paremmin, välillä huonommin.. Heti ekana oleva ohjaajan kierto liike, muuttui Taavilla seuraavan kyltin kierroksi. Vissiin vähän vaikuttaa tokon merkin kierron treenit =) =), vaikka käskysana on eri ja rallyssa myös käsimerkki apuna. Oikealla seuratessa Taavi ei myöskään osaa käyttää peräpäätään, käännökset on tosi kankeita. Lisää jumppaa siis!

Koirakavereita ja monenlaista treenailua

Viime viikon keskiviikkona tokoteltiin taas ihan mukavan lämpimässä kelissä. Taavi syttyi vähän hitaasti, mut kaikkinensa oli ihan kiva. Tehtiin semmosta häiriö/kuuntelutreeniä, että esim. hypyn luona kaukoja jne. Taavilla oli kaukoissa häiriönä ihminen, johon se ei kiinnittänyt mitään huomiota, mut istumaan nousu ekalla käskyllä oli taas vähän vaikea. Seuruut aavistuksen laamaillen. Merkin kierto ekalla yrittämällä ei onnistunu, vaan iski aivokäpy ja Tapsa lähti kiertämään merkkiä väärästä suunnasta ja sit se hämäänty siitä itekin niin paljon, että homma jäi kesken. Seuraavat yritykset ok. Ruutu meni etutötsän kiertämiseksi, mutta paikan näytön jälkeen homma sujui. Luoksetulo ja hyppy mahtavia. Paikkiskin onnistui tänään tosi hienosti ja Taavi istua tönötti nätisti hiljaa koko ajan. Lopuksi veilä ringissä häiriötreeniä ja keskittyminen oli loistava.


Torstaina Martta tuli viihdyttämään Taavia iltapäivälenkille. Taavi on niin rakastunu Marttaan 😍😍

Torstaina oli myös hakutreenit, joissa Taavi teki kokeenomaisen pk-ratatreenin. Piilossa oli kolme maalimeistä, joista Taavi tietenkin nosti ekaksi toisen takakulmassa olleen ukon. Huh, kun oli pitkä matka juosta sinne, mut hyvin paukutti Taavi koko pitkän ajan. Tokalla pistolla myös maali ylös etukulmasta, sitten muutama tyhjä ja sen jälkeen viimeinenkin ukko ylös. Pitäiskö ruveta treenaamaan esineruutua, että vois mennä kokeeseen...?

Perjantaina lenkkiseurana oli Lola ja Sisko.

Illan jälkitreenissä pohdittiin takajälkiongelmaa ja päädyttiin tekemään kaksi nostoharjoitusta, joissa toin Taavi jäljelle viistossa kulmassa jälkeen nähden. Tapsu nosti molemmat jäljet hyvin, toisen erityisesti. Näitä treenejä pari lisää ja sit katotaan onko ollu apua.

Ennen jälkitreenia pienet tokosulkeiset ruudun, kierron ja noudon merkeissä. Nouto ok, merkin kiertokin oli ihan hyvä, mutta ruudussa Taavi kiersi etummaista tötsää, vaikka tehtiin ruutu ennen kiertoa. Muutama läpijuoksu namipallolle ja johan onnistui ruutukin.


Lauantaina oltiin pelastuskoirien taajamaetsintäharjoituksessa, joka pidettiin pienteollisuusalueella. Taavi teki ensimmäistä kertaa hakua liinassa. Ei kyllä haitannut sitä yhtään ja ihanan rohkeasti ja reippaasti se meni joka paikkaan erilaisista alustoista välittämättä. Ukot löyty myös hyvin. Kiva ja opettavainen päivä.

Kuvat A. Kyyrö

Illalla intouduin vielä kokeilemaan rallyn voi-rataa kotona. Ollaan vähän yritetty harjoitella sitä julmetun vaikeaa oikean puolen seuruuta, mutta mutta... 

Oikean puolen seuruu meni yllättävän hyvin, vaikkakin Taavi seuraa aika takana mun makuun ja varmaan siks vaihtaakin melko helposti vasemmalle kesken kaiken. Nyt kuitenkin pysyi oikealla melkein spiraalin loppuun asti. Ja siitä sit taas uudestaan käskin oikealle, niin loppu meni hyvin. Puolenvaihtoa jalkojen välistä ei olla treenattu ja se onnistui imuttamalla. Hurjan hankalaa oli myös miettiä, missä kohtaa itse pitää olla suhteessa kylttiin, että Taaville jää tilaa tarpeeksi. Osaamistasoon nähden ihan ok rata, joten jostain pitäis kaivaa into ja aika tuon oikean puolen seuruun opetteluun.

Sunnuntaina taas vähän rallyiltiin alla olevaa rataa, treenattavaa riittää, vaikka tykkäään kyllä Taavin fiiliksestä. 

Päivällä Seija ja Osku kävi ällöttävän hoitopennun kanssa kylässä.

Elli

Ketäs tuolla kaakattaa!?

Maanantaina käytiin tietenkin uimassa ja illalla jälkitreeneissä nostelemassa jälkiä viistosta kulmasta. Eka jälki ei noussut ollenkaan. Taavi vaan oli kuono ylhäällä menossa kovalla vauhdilla jonnekin jäljen taakse. Toinen nosto oli superhyvä. Ihan aavistuksen ristiriitaiset fiilikset jäi...

Viimeisen lomapäiväni ilta vietettiin keskiviikkona tokotreeneissä ihan helvetin kuumalla kentällä. Taavilla tais aivot vähän kiehua, kun teki ihan ihme juttuja. 

Aloitettiin ruudulla, namipallo ruudussa, loistava! Sit tehtiin ohjattua ja Taavi oli ihan jumissa ruutuun. Ekalla lähetyksellä juoksi ruutuun, toisella kapulan luo, mut vaikeeta oli. Toisen suunnan kapula oli kans ihan hirmu vaikee, kun ruutuun vaan olis pitänyt päästä.

Jättäviä tehtiin L:nä, maahan istu. Molemmissa Taavi pomppas ylös ja kääntyi minuun päin, kun olin palaamassa sen luon. Mistähän tuokin tuli, ei se tommosta ole ennen tehnyt. Korjattiin tietty molemmat ja ne oli hyvät, istuminen eritoten. Sit taas ruutu pallolle eri suunnasta ja se oli hyvä. Lopuksi vielä eteenlähetystä namitargetille, ei ongelmia.

Hetken viilennystauko autossa ja sit omatoimisesti kentälle toisen koiran häiriöksi. Taavi paljon paremmassa vireessä, mut tehtiinkin hömpöttelyjuttuja. Lopuksi vielä paikkaistuminen ja se oli kaikin puolin ihan mahtavan hieno.

Mökkeilyä

Perjantaina ajeltiin illaksi mökille ja tietenkin uimaan.

Lauantain mä tein polttopuita ja Taavi vaan ui. Lauantaina olisi ollu pyrrierkkari ja olin ilmoittanut Taavin, mutta en pystynyt menemään, kun Kosti oli siellä. Olisin varmaan romahtanut ihan totaalisesti sinne. Haluaisin kyllä nähdä Kostia, mutta en tuollaisessa paikassa ja ehkä en vielä muutenkaan ole valmis siihen. Kosti kuitenkin hienosti rotunsa paras ja samalla siitä tuli Suomen muotovalio sekä Norjan muotovalio, onnea rakas!


Sunnuntaina uinnin ja pitkän lenkin lisäksi tehtiin tarkkuusruutua heinikossa (ja polttopuita). Taavi oli mahtava ja toi niin nätisti mulle pienen kankaanpalan, pikkuruisen muovioravan ja nepparin.

Maanantaina sain polttopuiden teon lisäksi vieraan tekemään Taaville jäljen. Suunnitelma oli lyhyehkö suora jälki, jossa pääsisin harjoittelemaan jäljen nostoa. Mutta kun metsään laittaa ihmisen, joka ei lue karttaa ja jolla ei ole suuntavaistoa, niin saa oikein hyvän ja todenmukaisen jäljen =D.

Lähdettiin Taavin kanssa nostamaan kolme tuntia vanhaa jälkeä kovin tuuliseen metsään. Lämpöä oli parikymmentä astetta. Taavi nosti taas takajäljen. Perse, mitä tolle voi tehdä?

Oikean suunnan löydyttyä annoin Taavin jäljestää vapaana, mutta kun tulimme ihan hirveeseen pöpelikköön, niin hukkasin Taavin. Ei auttanut kuin kutsua se takaisin ja laittaa liinaan. Onneksi ei haitannut Taavin työskentelyä, jatkoi hienosti jälkeä.

Jäljen edetessä meinasi tulla epäusko, kun jäljen tekijän kanssa oli ollut puhe suorasta jäljestä tieltä toiselle. Mutta ei auttanut kuin mennä koiran perässä, kun se niin vakaasti jäljesti. Lopulta löytyi hanska sovitusti ennen tielle tuloa. Esineiden väli oli tiellä jäljestämistä ja se oli aika haparointia, mutta halusin sitäkin kokeilla, kun tiellä jäljestämistä on tehty niin onnettoman vähän. Esine löytyi kyllä pienestä jäljestyksen hapuilusta huolimatta.

Jäljennostomatka oli 180 m, eka esine 1,2 km (!) ja jäljen koko pituus 1,5 km. Kyllä se on työkoira, ei siitä mihinkään pääse!

Taavin kulkema jälki

Punainen viiva on suunniteltu jälki, vihreä todellinen jälki

Palkaksi Taavi pääsi taas uimaan, videosta saa vähän osviittaa tuulesta, jota oli ihan tarpeeksi.

Tiistaina tietenkin uitiin, tehtiin polttopuita ja lenkkeiltiin. Lenkin lomassa löytyi taas tien varresta tavaroita. Illalla ajeltiin kotiin.

Menossa mukana oli myös 18 v. Waltsu <3

Hellekelejä

Tiistaina aamusta treenattiin jäljen nostoa kahdella jäljellä. Mä en tienny missä jäljet menee, mutta osasin lukea hyvin Taavin nostot ja jäljestyksen. Taavi jäljesti vapaana ja toisella jäljellä otin sen liinaan. Täytyy tässä kesän mittaan testailla tuota vapaana jäljestystä versus koiran kytkemistä jäljen noustua. Pelastushommissa meille kuitenkin luontaisempaa mennä koira vapaana metsässä, mutta kumpi jäljestystapa toimii paremmin?


Keskiviikkona oli eka hellepäivä ja meillä tokotreenit. Taavi teki helteeseen nähden hirmu kivasti töitä. Aiheena oli käännökset ja peräpään käyttö. Loppuun paikkaistuminen, jossa Tapsa taas painui maahan jossain vaiheessa...

Torstaina oman ryhmäni hakutreenit. Porukka tosin jäi lopulta aika pieneksi, kun helle oli melkoinen (vielä kuudelta illalla 30 °C). Tehtiin kuitenkin pienellä porukalla pienet hakutreenit. Taaville kaksi maalimiestä ja hyvällä draivilla se teki kuumuudesta huolimatta töitä ja löysi maalimiehet hyvin.

Perjantaina tehtiin taas aamusta sokkona jälkihommia parin noston verran edelleen kovassa kuumuudessa. Taavi oli taas vapaana ja nosti ekalta jäljeltä takajäljen. Tai ei se sillai vahvasti lähtenyt jäljestämään, mutta väärään suuntaan jolkotteli kuitenkin jotain vähän haistellen. Jatkettiin sitten matkaa ja tultiin kohta jäljelle uudestaan toisesta suunnasta ja sitten nousi selkeästi jälki oikeaan suuntaan. Toinen meni mallikelpoisemmin heti alusta ja mä osasin lukea molemmat nostot Taavista. Mut mitä noille takajäljille tekis??? Nyt vapaana jäljestäessään Taavi jätti myös esineet ilmaisematta selkeästi. Tarkkaan kun seurasi, niin siitä huomasi esineen paikan, mutta ihan erilainen reaktio kuin liinassa jäljestettäessä...

Koska on ollut lämmintä, on käyty uimassa melkein joka päivä. Ja käytiin Kotkassakin sivistyslenkillä ihailemassa kauniita puistoja!

Toukokuu oli ja meni

Nyt laahaa blogi pahasti, mut yritetään vähän kuroa kiinni...

Viime aikoina on lähes kaikki vapaa-aika menny yllättävän remppaprojektin kanssa, joten juuri mitään ei olla ehditty Taavin kanssa tehdä ja loppu aika on sit mennyt töissä. Nyt kuitenkin pari viikkoa kesälomaa, jos vaikka ehdittäisiin taas ruveta harrastamaan. Lisäksi on tuska ja ikävä Kostista taas ollut niin voimakas, että sekin on syönyt iloa tekemisestä ja olemisesta.


Ja koska motivaatio eri juttujen tekemiseen on ollut taas vähän hakusessa, niin olen harkinnut muutamasta treenipaikasta luopumista. Sulattelen nyt ehkä vielä kuitenkin hetken ajatusta, jos vaikka saisinkin jostain uutta intoa tekemiseen.

Uutta intoa on  maastohommiin tullut vähän, kun aloitin oman ryhmän vetämisen pienen painostuksen jälkeen. Pelottaa ja hirvittää, mutta toisaalta olen innoissani. Ekat oman ryhmät treenitkin oli jo, tehtiin jälkeä. Taaville oli jäljen nosto, jotta oppisin sitä lukemaan. Taavi oli vapaana ja se nosti jäljen hienosti ja mä osasin lukea sitä. Kutsuin sen kytkettäväksi ja esineelle mentiin hienosti.  Toivottavasti saadaan hyvä ja aktiivinen porukka kasaan ja treenit pyörimään!


Tässä välissä ollaan ehditty reissata vähän. Käytiin viikon reissu Norjassa. Pojat lähti kalaan ja me Jennin ja koirien kanssa lyöttäydyttiin matkaan mukaan. Kelit ei meitä ihan hirveästi suosinut, mutta kyllähän tuollaiset pienet irtiotot aina tekee hyvää. Poikien ollessa kalassa me patikoitiin päiväretkiä lähimaastoissa. Taavi oli taas ihan huippu matkaseuralainen ja koska kotimatkalla liikuimme samalla suunnalla kuin Taavin siskopuoli, niin toki sovimme treffit ja poikettiin katsomassa Ruotsissa asustavaa Tiikaa.

Kuva Lise Rosvald

Taavi vois ruveta tullikoiraksi

Sorsilla etuajo-oikeus

Nää kaks jaksais painaa vaikka kuinka paljon kahestaan

Taavi onnensa kukkuloilla, kun löytyi vielä lunta!

Uimassa on sentään ehditty käydä, vaikka kunnon lenkit on jääneet ihan liian vähälle:

Yksi pitkä etsintäharjoitus ollaan päästy myös tekemään, jossa alue oli noin 40 hehtaaria ja mulla oli käytössä kartturi, jonka käyttöä pitäisi harjoitella paljon enemmän. Tuuli oli aika kevyt, muuten kiva keväinen viileä keli. Tein alueesta etsintäsuunnitelman, jota lähdettiin toteuttamaan. Taavi oli tässä treenissä hyvä, minä en niinkään. Kaikkiaan tehtiin töitä parisen tuntia ja Taavi jaksoi hienosti ja lopussa se nosti jäljen ja eteni sitä pitkin maalimiehelle ja ilmaisi sen hienosti kallionkolosta. 

Mun mokat oli lähinnä huono koiranlukutaito, koska aika alussa Taavi lähti jäljelle, mutta mä en sitä älynnyt ja kutsuin sen hetken päästä pois. Sen lähtö oli niin vauhdikas, että oletin sen saaneen hajun, mutta kun haukkua ei kuulunut, niin luulin sen lähteneen hirven tms. perään. Olisin myös voinut hyödyntää kartturia ja keskittyä itse enemmän koiraan, mutta hitto kun mulle on vaikeeta tommonen. Mun pitää itse olla koko ajan kartalla enkä jotenkin osaa luottaa kartturiin, vaikka se olisi kuin hyvä.

Jälkiryhmän treeneihinkin ehdittiin tänään ja Taaville taas jäljen nostoja kaksin kappalein. Ekalla nosti takajäljen toinen meni tosi hienosti.

Taavin tytär Salokannel Hermione, Milli, saavutti Suomen muotovalion arvon toukokuun lopussa ja Viron muotovalia siitä tuli tänään, onnea! Kuva Jukka Kaijansinkko