Viime aikoina on lähes kaikki vapaa-aika menny yllättävän remppaprojektin kanssa, joten juuri mitään ei olla ehditty Taavin kanssa tehdä ja loppu aika on sit mennyt töissä. Nyt kuitenkin pari viikkoa kesälomaa, jos vaikka ehdittäisiin taas ruveta harrastamaan. Lisäksi on tuska ja ikävä Kostista taas ollut niin voimakas, että sekin on syönyt iloa tekemisestä ja olemisesta.
Ja koska motivaatio eri juttujen tekemiseen on ollut taas vähän hakusessa, niin olen harkinnut muutamasta treenipaikasta luopumista. Sulattelen nyt ehkä vielä kuitenkin hetken ajatusta, jos vaikka saisinkin jostain uutta intoa tekemiseen.
Uutta intoa on maastohommiin tullut vähän, kun aloitin oman ryhmän vetämisen pienen painostuksen jälkeen. Pelottaa ja hirvittää, mutta toisaalta olen innoissani. Ekat oman ryhmät treenitkin oli jo, tehtiin jälkeä. Taaville oli jäljen nosto, jotta oppisin sitä lukemaan. Taavi oli vapaana ja se nosti jäljen hienosti ja mä osasin lukea sitä. Kutsuin sen kytkettäväksi ja esineelle mentiin hienosti. Toivottavasti saadaan hyvä ja aktiivinen porukka kasaan ja treenit pyörimään!
Tässä välissä ollaan ehditty reissata vähän. Käytiin viikon reissu Norjassa. Pojat lähti kalaan ja me Jennin ja koirien kanssa lyöttäydyttiin matkaan mukaan. Kelit ei meitä ihan hirveästi suosinut, mutta kyllähän tuollaiset pienet irtiotot aina tekee hyvää. Poikien ollessa kalassa me patikoitiin päiväretkiä lähimaastoissa. Taavi oli taas ihan huippu matkaseuralainen ja koska kotimatkalla liikuimme samalla suunnalla kuin Taavin siskopuoli, niin toki sovimme treffit ja poikettiin katsomassa Ruotsissa asustavaa Tiikaa.
 |
| Kuva Lise Rosvald |
 |
| Taavi vois ruveta tullikoiraksi |
 |
| Sorsilla etuajo-oikeus |
 |
| Nää kaks jaksais painaa vaikka kuinka paljon kahestaan |
 |
| Taavi onnensa kukkuloilla, kun löytyi vielä lunta! |
Uimassa on sentään ehditty käydä, vaikka kunnon lenkit on jääneet ihan liian vähälle:
Yksi pitkä etsintäharjoitus ollaan päästy myös tekemään, jossa alue oli noin 40 hehtaaria ja mulla oli käytössä kartturi, jonka käyttöä pitäisi harjoitella paljon enemmän. Tuuli oli aika kevyt, muuten kiva keväinen viileä keli. Tein alueesta etsintäsuunnitelman, jota lähdettiin toteuttamaan. Taavi oli tässä treenissä hyvä, minä en niinkään. Kaikkiaan tehtiin töitä parisen tuntia ja Taavi jaksoi hienosti ja lopussa se nosti jäljen ja eteni sitä pitkin maalimiehelle ja ilmaisi sen hienosti kallionkolosta.
Mun mokat oli lähinnä huono koiranlukutaito, koska aika alussa Taavi lähti jäljelle, mutta mä en sitä älynnyt ja kutsuin sen hetken päästä pois. Sen lähtö oli niin vauhdikas, että oletin sen saaneen hajun, mutta kun haukkua ei kuulunut, niin luulin sen lähteneen hirven tms. perään. Olisin myös voinut hyödyntää kartturia ja keskittyä itse enemmän koiraan, mutta hitto kun mulle on vaikeeta tommonen. Mun pitää itse olla koko ajan kartalla enkä jotenkin osaa luottaa kartturiin, vaikka se olisi kuin hyvä.
Jälkiryhmän treeneihinkin ehdittiin tänään ja Taaville taas jäljen nostoja kaksin kappalein. Ekalla nosti takajäljen toinen meni tosi hienosti.
Taavin tytär Salokannel Hermione, Milli, saavutti Suomen muotovalion arvon toukokuun lopussa ja Viron muotovalia siitä tuli tänään, onnea! Kuva Jukka Kaijansinkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti