Sunnuntaina karavaani starttasi kohti Hyvinkäätä. Taavi oli niin innoissaan Nutun näkemisestä!
Jenni oli valmistellut meille pienet verijäljet, jotka käytiin koirien kanssa ajamassa. Jälki oli aika lyhyt, mutta kiva muistutus tästäkin hommasta koiralle. Pitää itsekin aktivoitua vielä tänä syksynä tässä lajissa. Sorkkatilauksen pistin jo hirvimiehille menemään ;)
Jälkien jälkeen käytiin metsälenkillä ja päädyttiin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Seuraamista tehtiin ja Jenni muistutti mua siitä, mistä niin usein olen kuullut aiemminkin; muista reipas vauhti, älä hidastele! Vauhtinoutoakin yritettiin, mutta ei siitä tullut tällä kertaa oikein mitään, vaikka kotipuolessa ollaan siinä ihan hyvin onnistuttu. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin hukannut kapulan, meni vähän ettimiseksi... Myöskään leikkimään ei Taavi tänään suostunut, vaikka niin olin hehkuttanut kuinka me ollaan opittu narupalloleikki. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Nutun tehdessä omaa osuuttaan, oli Taavi paikkamakuussa ja pysyi hyvin. En mennyt kovin kauaksi ja kävin palkkaamassa tasaisin väliajoin. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta rinnakkain, siinä Taavi nousi pari kertaa, mutta taisi johtua enemmän hyytymisestä kuin mistään häiriöstä. Taavi oli kyllä tosi väsynyt edellisten päivien aktiviteeteista ja pitkistä automatkoista.
Päivä vierähti nopeasti enemmän ja vähemmän koiramaisissa merkeissä. Kiitos isäntäväelle!!
|
Verijäljelle lähetys |
|
Nenä maassa mennään! |
|
Tottakai Se On Suhina Lempi "Nuttu" |
Tiistaina pelastushakutreeneissä oli vähän erilainen "rata". Olimme raunioalueella, mutta etsintäalueena oli raunioradan lisäksi viereinen vanhan kaatopaikan maisemointikukkula, aika iso alue siis. Alueelle oli piiloutunut kaksi mm. Aloitimme Taavin kanssa etsinnän kukkulan reunalta edeten vastatuuleen, Yritin risteilyttää Taavia kuvitellun keskilinjan molemmin puolin ja onnistuinkin siinä ajoittain. Vasta kotona illalla tajusin, että Taavihan teki tänään tosi monta hienoa tyhjää pistoa! Aika itsenäisesti annoin sen kuitenkin etsiä. Aivan kukkulan toiselta laidanta kuormalavojen seasta löytyi sitten ensimmäinen maalimies. Harmittavasti maalimies vain palkkasi Taavin heti kahden haukun jälkeen. Oli ilmeisesti ymmärtänyt väärin, kun yritin selittää, että Taavi pitää yrittää pitää maalimiehellä jos se meinaa siitä lähtä kusikeikkaa heittämään... No, nyt kävi näin ja ihan hyvä löytö kuitenkin.
Raunioradan puolella mun olikin sitten vähän vaikeampi suunnitella ja hahmottaa, miten etsintä kannattaisi suorittaa. Päätin ensin kiertää alueen reunaa vastatuuleen ja siitä sitten alueen keskelle. Jonkin aikaa kierreltiin ja Taavi teki töitä tosi hyvin, tosin olisin ehkä voinut ohajata sitä enemmän. Mut toisaalta se etsi kyllä ite aika hyvin. Yhden pitkän putken suulla se vähän tuumaili ja kannustin sitä menemään sisään putkeen. Hienosti meni koko putken läpi ja tuli kasan toiselta puolen ulos. Jälkeenpäin selvisi, että edelliselle koiralle oli ollut mm juuri tuolla putkessa.
Puolet raunioista oli ehkä vielä käymättä, kun Taavi palasi vähän takaisinpäin ja voi että kun siitä näki taas selvästi, että hajulla ollaan! Maalimies oli isossa kyljelleen kaadetussa roskiksessa, jonka kansi oli kiinni, aivan alueen sillä laidalla, josta tuuli vie hajut pois jyrkkään alarinteeseen (ei pysty kulkemaan). Tosi tomerasti Taavi aloitti haukun roskiksen kannelle. Yksi parhaista ilmaisuista ikinä, vaikkei olla koskaan harjoiteltu umpipiiloja. Kerran Taavi oli kulkenut roskiksen ohi aikaisemmin, mutta ilmeisesti voimakas tuuli vei hajut silloin niin hyvin poispäin, että mm oli jäänyt huomaamatta...
Tosi kiva treeni! Harmi vaan, että illat alkavat hämärtää jo yhä aikaisemmin ja harkat siirretään lauantaille. Mun kalenteri näyttää siltä, että hakuharrastus saa jäädä vähäksi aikaa kokonaan ja koko loppuvuonnakin pääsen vain muutamiin treeneihin =( Täytyy varmaan yrittää omatoimisesti treeniä jotain tohon liittyvää...
Keskiviikkona kävin tokotreeneissä ja kyllä käy Taavia sääli, kun sillä
on näin paska ohjaaja. Mä en osaa tehdä mitään oikein, ajoitus on aina
pielessä, kävelen väärin ja palkkaan väärin. Yritettiin tehdä
perusasentoa ja seuraamista, mutta Taavilla ei ole hajuakaan oikeasta
perusasennosta kun en ole sitä osannut sille opettaa ja seuraamisesta ei
tule mitään, kun en osaa kävellä tarpeeksi reippaasti enkä kääntyä
oikein. Ainut mikä vähänkään onnistui, oli eteen meno palkkakipolle.
Kyllä olen paska! Taidan vaan keskittyä koiran tyytyväisenä pitämiseen
jälki- ja hakuleikeillä ja unohdan oikean kouluttamisen.
Torstaina sitten tahkosin perusasentoa turhautumiseen asti ja testailin kaikkia erilaisia apukikkoja, joista olen kuullut. Kädellä tai kepillä ohjaaminen ei onnistu, Taavi ottaa niistä liikaa häiriötä. Keppi maassa linjaamassa oikeaa suuntaa toimis ehkä pienellä harjoittelulla. Seinänvieressä onnistuu, mutta eipä tuollakaan metodilla voi loputtomiin harjoitella... Peilin edessäkään ei meillä oikein toimi, kun ainut peili on eteisessä ja siinä ei oikein ole tilaa tehdä.... Vähän konsultointia kokeneemmilta ja taas on suunnitelma miten tästä selvitään. Tosin taas törmäsin siihen, että eri ihmisiltä saa aivan päinvastaisia neuvoja :/ Ehkä tässä osasyy ongelmiin näin keltanokkana treenatessa...
Perjantaina treenittiin taas Joren kanssa. Ensin Taavi keskittyi perusasentoharjoituksiin ja peränkäytön treenaamiseen. Kyllä se tästä taas ehkä lähtee! Sitten Jore tuli häiriöksi ja Tapsuli narunpäähän paikkamakuuseen. Joren haukkuminen oli Taavin sietokyvylle liikaa ja se rupesi rähjäämään. Palautus paikkamakuuseen ja tiheämpi palkkaus hyvästä suorituksesta, Jore tosin oli lopun ajan hiljaa. Nyt se kesti maassa myös Joren juostessa pallon perässä, vaikkakin seurasi tiiviisti katseellaan sen menoa.
Lopuksi otettiin kolme laukausta 6 mm starttipistoolilla. Taavi hengaili hihnassa ilman mitään käskyjä ja vähän se säpsähti laukauksia ja katteli aavistuksen epäluuloisesti ympärilleen, mutta ei mitään kummempaa reaktiota. Ensi kerralla kun saadaan ase käsiin, niin vois ehkä kokeilla vaikka jotain seuraamista tai paikkamakuuta ammunnan aikana...
Lauantaina taas raunioilla vierailemassa toisessa hakuporukassa. Tuuli oli melko kova, ainakin puuskissa. Kolme maalimiestä oli piilossa raunioalueella ja Tapsa laitettiin sinne ettimään. Ensimmäinen löytyi melko keskeltä aluetta betonimurikkakasan alka. Nätisti oli Taavi käynyt nuuhkaisemassa ja sitten aloitti ilmaisun.
Toisen ukon löytyminen olisi pitänyt saada videolle, olisi ollut oivaa opetusmateriaalia siitä, miten koirasta luetaan hajun saanti. Taavi jolkotteli eteenpäin ja sitten näytti ihan siltä, että sen nenä olis jäänyt johonkin kiinni ja kroppa vielä jatkoi matkaa aikaisempaan suuntaam. Ihan mielettömän hienon näköistä oli katsoa, kun koira saa hajun ja lähtee paikallistamaan sen alkulähdettä nenä korkealla määrätietoisesti edeten! Kyseinen mm oli "ampiaispesäpiilossa" eli keossa, jonka päällä on vieri vieressä luukkuja kaivopiiloihin. Nenä vei koiran hienosti keon päälle ja sitten alkoi armoton nuuskutus kansien reunoista ja niinhän se oikea kansi löytyi. Pari kertaa Taavi kaapi kantta tassullaan ja sitten alkoi haukku. Ihan mahtava!
Kolmas ukko oli kontissa, jossa Taavi kertoi ensin kontin ovella vaativasti haluavansa sisään konttiin ja sisältä löytyi sitten maalimies, jonka Taavi ilmaisi vielä erikseen.
Iltapäivällä kävin vielä tekemässä pienen jälkitreenin, jonka tarkoitus oli vahvistaa keppi-ilmaisua. Eli tein neljä lyhyttä jälkeä, jotka kaikki loppuivat keppiin, josta hyvä palkka. Taavi lähti ekalle jäljelle hyvin ja ilmaisi kepin kuten aiemminkin nuuhkimalla sitä ja vähän tökkimällä kuonollaan. Seuraavilla jäljillä Taavin oli jotenkin vaikea lähteä jäljelle, se olis vaan halunnu jatkaa sitä edellistä jälkeä. Kolmella viimeisellä jäljellä keppi-ilmaisu kuitenkin toimi loistavasti, Taavi nosti kepit suuhunsa ja toi niitä vähänmatkaa mulle! Katotaan miten seuraavan kerran jäljellä keppien kanssa käy. Tässä jälkien lyhyys näytti hämäävän Taavia tosi paljon.