Torstai on toivoa täynnä

Kävin tänään koirakouluttajan yksityisvastaanotolla ns. ongelmakoirakoulutuksessa. Tuo ongelmakoira -termi on kyllä mun mielestä tosi huono, kun ongelma on kuitenkin se ihmisosapuoli ja väärät opitut toimintamallit. Taavi ei ole mikään ongelma! Oli kyllä niin  hyvä ja kiva kokemus, että suosittelen kaikille vaikkei ongelmia olisikaan! Nyt on pää ylivuodossa ohjeita rähjäasian selvittämiseksi, onneksi kaikki ohjeet on myös kirjallisina!

Kotiläksyjä saatiin siis iso satsi ja lähiviikkoina pitäis treenata kovasti kaikenmoisia häiriöjuttuja. Emme siis kotoile enää vaan syöksymme suin päin kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Kontrollikäynti on sitten muutaman viikon päästä. Oikotietä onneen ei tässäkään asiassa ole, käytöksen muuttaminen vaatii noin tuhat onnistunutta toistoa. Töitä on siis paljon edessä, mutta onneksi mulla on ihan superoppivainen koira!

Saatan ehkä hieman vaikuttaa maanis-depressiiviseltä, mutta olen kyllä taas intoa täynnä. Kouluttaja oli sen verran vakuuttava ja innostava, että hän sai jopa minut uskomaan tulevaan. Toivottavasti en nyt mene sössimään tätä juttua.

Lomaviikko Vuokatissa ja grande katastrofi

Tältä tuntui viime viikonloppuna: Kai sitä on taas pikku hiljaa keräiltävä itsensä kasaan ja luotettava tulevaan. Taavi on maailman hienoin koira, jossa on potentiaalia vaikka mihin. Tapsuhan otettiin meille kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi, mutta sen huima energiamäärä on helpompi purkaa tekemiseen kuin pelkkään lenkkeilyyn. Ja noin hieno koira menisi vähän hukkaan pelkillä metsäpoluilla. Se, että osa muista koirista tuottaa (vielä) hieman päänvaivaa on meille haaste, josta aiomme selvitä. Muutenhan meidän elämä olisi ihan liian helppoa😜

Sunnuntaina käytiin koulun pihalla tekemässä tokotreeniä ja voi viude tuo koira oli taas hyvä! Seisominenkin onnistui, olisikohan ennoiva merkki menossa vähitellen jakeluun... Tehtiin kaikki alo-luokan liilkeet. Paikkamakuu niin, että välillä häiriköin ite ja luoksaria karkuun juosten vauhdin lisäämiseksi. Superisti palkkaa kaikesta.

Treenin jälkeen tuuletettiin päätä valloittamalla Vuokatinvaara. Lunta vielä melkoisesti, onneksi se kantoi lähes koko matkan hyvin.

Nuttu taustajoukkoineen liittyi lomaseurueeseen. Kyllä on pyrrit juosseet pitkin ja poiki Vuokatinvaaraa. Harmi kun lunta on vielä niin paljon ja viikon edetessä se lakkasi myös kantamasta. Mutta kyllähän noiden kanssa tuli kuitenkin paljon liikuttua. Sisäelokin sujui hyvin, kovin sopeutuvaista porukkaa!

Pari kertaa treenattiin paikkamakuuta kimpassa, vaihtelevalla menestyksellä... Taavi oli muutenkin koko viikon ulkona jotenkin ylirähjäherkkä, tais olla jokin Nutun suojeluvaihde päällä?


Lauantaina meillä oli tokokisat, jotka meni kyllä ihan penkin alle. Ei olis pitäny mennä ollenkaan, kun tuo edellinen viikko ei ollut ihan paras mahdollinen, reissuväsymystä kummallakin. Ja mä jännitin niin paljon, etten edelisenä yönä saanu nukutuksi ja kahteen päivään en pystynyt syömään.

Luoksepäästävyys meni hyvin, mutta se paikkamakuu oli liikaa. Mein vieressä oli saksanseisoja, joka luoksepäästävyyden aikana tuijotti Taavia ja se oli liikaa Tapsulle. Ehdittiin seisoa rivissä muutama sekunti kun Taavi nousi ja alkoi rähjäämää =(  Onneksi se ei kuitenkaan tee kellekään mitää. Mut vituttaahan tuo vietävästi! Taavi ei ole koskaan ollut noin paha kuin tänään. Varmaan mun jännityskin vaikutti asiaan, mutta silti.

Yksilösuoritukset meni sitten kuitenkin ihan kivasti, vaikka hihnaseuraamisessa Taavi oli aluksi vähän lenkillä ja hyppy meni nollille, kun Taavi kävi moikkaamassa liikkuria. Sen vire pysyi ihan hyvänä, vaikkei palkkaa tullutkaan ja muutenkin tekeminen oli ihan kivaa.

Tässä pari videota:

 

Pisteistä ei mitään hajua, kun kisakirja jäi koepaikalle, en viittiny jäädä sitä odottelemaan, ei me sillä kuitenkaan enää tehä mitään.


Nyt on fiilikset nämä: Harmittaa tuo Taavin epävarmuus niin paljon, etten pysty edes sanoin kuvailla. Nyt me pidetään määrittelemättömän pitkä treenitauko ja mä käperryn vellomaan mun omaan riittämättömyyteeni. Ehkä meidän olisi myös syytä hakeutua jonkinlaiseen ongelmakoirakoulutukseeen, jotta saadaan tuolle rähjäämiselle joku tolkku ja mulle työkaluja hoitaa tilanne. Onneksi Tapsu on muuten maailman ihanin koiruli ja voidaanhan me yön pimeinä tunteina säkki päässä tehä omineen jotain kivaa, unohdetaan vain nuo kisahommat. Kotikoiraksihan Taavi meille kuitenkin otettiin <3

Heitänkö pyyhkeen kehään?

Tällä viikolla alkuviikoksi suunnitellut treenit jäivät väliin aikataulumuutosten ja muiden tuplabuukkausten takia. Ei ehkä kuitenkaan ollut huono juttu pitää taukoa, mä ainakin olen taas ollut tosi väsynyt ja tuntuu että kaikki meidän osaamat jutut hajoilee. Seuraaminen on mitä sattuu, seisominen ei onnistu, Taavi on ruvennut vikisemään ja haukkumaan... Oli siis hyvä aika käydä eläinlääkärillä ottamassa rokotukset ja hankkimassa punkkitabletit sekä pari päivää vaan lepäillä.

Onneksi Tapsalla on ollut kotona vastuullinen tehtävä tipupaimenena

Eilen oltiinkin sitten isolla kentällä ja ekaa kertaa oli molemmat Taavin päälle käyneet koirat paikalla. En voi sille minkään, mutta mua oikeesti vähän pelotti ja mietinkin pitkään otanko Taavia ollenkaan paksista ulos. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja treenattiin Tapsun kanssa kentän laidalla.

Taitaa tauko tehdä aina välillä hyvää, sillä nyt oli seuraaminen tosi loistavaa! Tehtiin pieniä pätkiä ja paljon käännöksiä ja sivuaskelia ja kiemuroita. Parilla pidemmällä osuudella Taavi vähän vilkuili muita, mutta kontakti palasi hyvin nopeasti. Seisomista hiottiin myös peruuttamalla, kun seuraamisen yhteydessä Tapsu menee edelleen maahan... :/ Peruuttaessa sain seisomisenkin toimimaan paremmin.

Paikkamakuuta tehtiin useampi lyhyt toisto ja mä olin aika lähellä, Taavi oli vähän turhan kiinnostunut muista kentällä treenaavista, enkä halunnut ottaa mitään riskejä. Saatiin siis monta hyvää pientä onnistumista. Myös sitä maasta istumaan nousua harjoiteltiin useampaa otteeseen, kun Taavi on viime aikoina tupannut jäämään maahan istu -käskystä huolimatta.


Perjantaina käytiin koirakoulussa, kyllä meinasi itku päästä. Taavi teki 98 % ajasta ihan superhyvin myös niitä meille vaikeita juttuja, kuten toisten koirien ohituksia ja paikkamakuuta toisten touhutessa omiaan. Mutta mun olessa sadasosasekunnin myöhässä, ehtii se aloittaa rähjäämisen, jos joku toinen koira juuri katsoo sitä tai juoksee tai muuten riekkuu. Mua harmittaa niin vietävästi, etten osaa tehdä tuolle asialle enempää. On niin turhauttavaa nähdä Taavin pelkäävän muita. Kumpa vain osaisin kertoa sille jotenkin, ettei ne muut ole niin pahoja ja mun kanssa on turvallista! Tän asian kanssa on painittu jo puolitoista vuotta, päästäänkö me tästä koskaan eroon??

Pääsiäinen 2015

Pitkäperjantaina käytiin patikoimassa Kuukkelin kierroksella, mulle matkaa kertyi viitisentoista kilometriä ja Taaville varmasti tuplasti. Paikoin oli vielä Salpausselän pohjoispuolella huomattavasti enemmän lunta kuin mihin täällä eteläpuolella oli jo tottunut ja vähän meni välillä raskaaksi matkan teko, mutta hyvin jaksettiin molemmat.

Lauantaina pelastushaussa meille oli tarjolla kokeenomainen treeni. Alueena metsä, jossa aika hyvä näkyvyys, toisella puolella tosin ennen alueen reunaa nousi kalliot vähän ylemmäksi ja toivat haastetta mukavasti. Keli vähän plussalla ja tuulta aika sopivasti.

En tiennyt 'kadonneiden korvasienestäjien' tarkkaa määrää, heitä oli kuitenkin useampia eksyksissä noin 150 x 300 m alueella. Lähetin Taavin ensin etukulmaan, mutta se kaartoi vähän radalla eteenpäin nostaen sieltä hienosti yhden kadonnen kivenkolosta. Toisen lähetyksen tein toiseen etukulmaan ja sieltäkin löytyi ukko. Palasin jälkiäni vielä alueen etureunaan ja lähetin uudestaan etukulmaan, kun se äsken jäi Taavilta käymättä. Ja niinhän siinä kävi, että siellä oli kallion laella piilossa yksi sienestäjä!

Sitten lähettelin Taavia puolelta toisella edeten itse radalla ainakin omasta mielestä ihan reilusti. Vastatuulen puollelle Taavi ei niin hyvin tänään uponnu, meni kuitenkin lähes sen 50 m. Sieltä puolelta se löysi aika aikaisessa vaiheessa aivan takakulmassa olleen teltan, jossa oli myös maalimies. Tapsu meinas mennä ensin läpi teltasta ja sitten vasta aloitti ilmaisun. Taas sain palata melkoisen matkan metsää pitkin takaisin keskilinjalle. Tuon löydön jälkeen Taavi ei mennyt niin hyvin vastatuulen puollelle, kai se oli jotodennut sen tyhjäksi?

Myötätuulen puolle sain lähetellä pariin otteeseen lähes samasta paikasta, että sain Taavin nousemaan ylös kalliolle, mutta se kyllä kannatti, sillä viides ukko oli kaukana ylhäällä kalliolla.

Ilmaisut olivat todella hyviä. Ei mitään hapuilua tai kuseskelua, vaan vaativaa hyvää rytmikästä haukkua.  Ja maalimiehillä viimeistä lukuun ottamatta otin Taavin sivulle ja se sai palkan vasta hetken odoteltuaan, että maalimies kömpii ylös ja kaivelee palkat. Ja mikä parasta, Tapsu oli mulla melkoisen hyvin hallinnassa maalimiehiltä keskilinjalle tultaessa, ei tarvinnu pitää sitä hihnassa kiskomassa :) Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta nää oli todella hyvät treenit! Jäi hirmuisen hyvä mieli sekä omasta että koiran tekemisestä, sillä moottori ei tuolta koiralta tunnu tähän hommaan ihan heti loppuvan. Eilisen rankan patikoinnin jälkeen se jaksoi kuitenkin tehdä hurjasti töitä ja vaikkei maasto tänään ollut hirmuisen vaikea, oli siinä tekemistä kuitenkin ja treenillä tuli kestoakin ihan kiitettävästi. Mä niin, ja Tapsu kanssa, tykätään tästä hommasta kyllä tosi paljon!

Ihan loistava harjoitus. Tosi vaikea mulle (mistä lähetän koiran? Paljonko etenen lähetysten välillä? Milloin jokin alue on varmasti katsottu vai vieläkö pitäisi tarkistaa? Koiranlukutaito!! Ja missä helkkarissa se keskilinja menee?)ja paljon töitä Taaville. Taavi teki hienosti monta tyhjää pistoa, vaikkei ne sellaisia suoria laatikkomaisia pistoja olleetkaan. Mutta pelastuspuolella onneksi tärkeintä on ihmisten löytyminen eikä kaavamainen (aivoton) eteneminen. Jos koira kerran saa hajun, niin tyhmäähän se on olla sinne menemättä. Niissä kaavamaisissa suorissa pistoissa on toki se hyvä puoli, että niillä voi varmistaa koko alueen läpi käynnin. Mutta sainpas mäkin tänään Taavin menemään sinne minne halusin, vaikkakin se välillä vaati pari uusintayritystä.


Sunnuntaina avattiin jälkikausi virallisesti kaatiskukkulalla. Taaville noin sadan metrin mittainen suora jälki, jolla kuusi keppiä/esinettä. Jälki vanheni n. 40 min ja jäljellä oli melko kova takatuuli. Kyllä meni hienosti! Kaikki esineet ja kepit löytyivät hienosti ja muutenkin melko tarkkaa jäljestystä. Kovasti joutui kyllä jarruttamaan ja ryhmän vetäjän mielestä voisi jarrutella vieläkin enemmän. Hän myös epäili meidän treenanneen salaa kamalasti, mutta ei me olla tehty kuin se yksi jälki helmikuun lopussa. Taavi on varmaankin vaan sen verran aikuistunut ja talven miettinyt juttuja, että tämä(kin) homma sujui paremmin kuin viime vuonna!

Kuvat Tiina Suuronen

"Mä löysin tällasen hammasharjan, niin saanko mä nyt sitä palkkaa?!"

Maanantaina käytiin aamusta siskon koiran kanssa tekemässä vähän paikkamakuutreeniä. Taavi pysyi hienosti koko kaksi minuuttia! Pari kertaa kehuin, kun oli niin hienosti. Tehtiin myös vähän seuraamistä, mutta se oli tänään kyllä niin ala-arvoista, ettei tosikaan; Taavi laahusta kaukana mun takana, ei oikein hommat kiinnostaneet tänään. Tehtiin sitten vielä tuota paikkista uudemman kerran ja nyt niin, että sisko lähti liikkeelle useampaan kertaa Taavin vierestä, ei ongelmia! Ja sitten ne käveli ees taas ja ohi ja vaikka miten Tapsun ympärillä ja Taavi vaan makas hienosti. Kävin palkkailemassa aina välillä. Onnistui sentään tuo paikkamakuu tänään kun muusta tekemisestä ei tullut mitään. Tuota vireystilaa kun oppisin vielä säätelemään, niin ei tulisi tehtyä noita "turhia reissuja" kentälle. Mutta onnistuihan sentään tuo pötköttely =)

Illalla meillä oli vielä BH-kurssi, jossa tänään oli vuorossa kaupunkiosuuden harjoittelu. Häiriökoirana dobberinarttu. Muuten meillä meni ihan hyvin, mutta eihän se ohitus nyt niin kaunista katseltavaa ollut. Otettiin sitten pariin kertaan uudestaan ja saatiin ihan hyviä suorituksia. Kurssin vetäjä kyllä sanoi, ettei se ensimmäinenkään pieni rähjäys nyt niin kamalan paha ollut ja treenillä saadaan tuokin ongelma kuosiin. Toivottavasti näin on! Ja varmasti paljon on myös siitä kiinni, että itse varmasti vähän jännityn joka kerta ohitustilanteissa ja näin provosoin Taavia rähjäämään...

Myös ihmiset kiinnosti siinä puhutteluvaiheessa Taavia. Mun pitää vain laittaa se aina istumaan ja reagoida nopeammin ja tiukemmin siihen, jos se meinaa nousta haistelemaan. Ohi ajeleva pyörä tai kävelevät ihmiset eivät Taavia juurikaan kiinnostaneet ja se yksin jättö, jota jännäsin ehkä eniten, meni ihan superhyvin. Siinä se oli vaan tönöttänyt, eikä ihmiset, koira tai pyöräilijä olleet kiinnostaneet.

Tehtiin lopuksi vielä ohitusharjoituksia ja nyt ne menivät oikein mallikkaasti. Taavi jopa vähän väisti katsellaan dobberia. Täytyisi nyt vaan päästä paljon harjoittelemaan kivojen koirien kanssa noita ohituksia...


Siinä ne pääsiäisen pyhät sitten vierähtivätkin. Ollaan Taavin kanssa molemmat aika väsyjä, niin paljon tuli touhuttua ja vieraitakin meillä kävi paljon pyhien aikaan, joten kyllähän sekin pientä pyrriäistä vähän varmasti väsyttää. Vieraat kun ovat vähän jänniä, mutta kuitenkin niin kivoja. Taavi oli oikein hieno isäntä vieraille!

Tekemistä riittää

Tää kevät on pahaa aikaa. Mulla näyttää olevan tapana vähän ylibuukata itteäni pitkän tylsän talven jälkeen. Toivottavasti minä ja Tapsu jaksetaan seuraavan parin viikon rypistys, kun on vähän tullut hamstrattua taas tuota tekemistä... Mutta kun on niin paljon kaikkea kivaa, eikä mitään malttais jättää välistä...

Viikonloppuna oltiin pk-hakuporukan kanssa ensimmäistä kertaa metsässä  tänä vuonna. Kyllä oli kivat treenit. Keli oli melko tuulinen ja asteen pari plussalla. Taavin treenissä ajatuksena suorat pistot ja ilmaisu. Sehän on kenttätreeneissä talven aikana lähinnä keskittynyt kuseskeluun. Viisi ukkoa, tuulen puolelle kolme valmista ja myötätuulen puolelle kaksi haamua.

Ensimmäiselle valmiille Taavi lähti vauhdilla ja löysi nopeasti maalimiehen. Maalina oli Taaville uusi ihminen, niinpä ennen ilmaisun aloittamista oli ensin naaman pesu ja sitten hyvä haukku. Tänään palkattiin hyvästä haukusta ennen mun paikalle ehtimistä. Maalimiehen mukaan ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa haukun aloituksessa, vaikka Taavi ensin vähän pussailikin.

Toinen mm haamuna ylös mäkeen. Siellä maalimies oli vähän auttanut namipurkilla ja ilmaisu oli hyvä. Kolmas ukko valmiina. Nyt ei tullut ihan suoraa pistoa, sen verran oli matkan puolivälissä kivikkoa, että Tapsu kaarsi siitä rataa eteenpäin. Maalimies löytyi kuitenkin hyvin eikä haukun aloituksenkaan kanssa ollut mitään ongelmaa. Neljäs ukko haamuna meni hyvin ja se viides ja viimeinenkin oli oikein mallikas suoritus. Tultiin sitten porukalla siihen tulokseen, että kentällä kuseskelu johtui joko siellä olevista toisten koirien hajuista tai sitten siitä, että homma oli Tapsun mielestä vaan ihan liian tylsää.


Ehdittiin viikonloppuna uimaankin Nutun ja Ladan kanssa. Taavi ei olisi millään malttanut pysyä poissa altaasta, se oikein huusi ja kiskoi kohti allasta =)

Tässä pari videota uimahommista. Vähän oli vaikea samaan aikaan kuvata ja uittaa, siitä syystä vähän kehnot videot. (Kattokaa ilman ääniä! En osaa laittaa mitään hienoja taustamusiikkeja...)

Ensin uitiin kellukkeilla

      

ja sitten ilman

Maanantaina alkoi BH-koekurssi. Koska täällä jo hyvällä mallilla ollut kevät oli kadonnut ja tilalle oli tullut talvimyrsky, meni ensimmäinen kerta lähinnä jutellessa kokeen kulusta ja vaatimuksista ja koirien tilanteesta. Jokainen koirakko kävi kuitenkin esittäytymässä lumipohrussa pienen seuraamisen ja jättävien merkeissä. Vähän oli haastavaa, kun lunta satoi vaakasuoraan ja joutui pohraamaan lähes kymmensenttisessä hangessa. Taavi sai kuitenkin kehuja innokkuudestaan, henkilöryhmää täytyy kuitenkin treenata kovasti. Vähän jäi kanssa harmittamaan se, ettei sitä mun niin kovasti odottamaa paikkamakuuta päästy tuossa kelissä harjoittelemaan. Kivan tuntuinen ohjaaja ja kiva porukka, tätä kurssia odotan kovasti!


Tiistaina käytiin iltapäivällä hallilla parsonin kanssa treenaamassa paikkamakuuta. Tänään meni oikein hyvin, kun ei vaadittu koirilta ihan niin paljoa kuin viimeksi. Tein myös ALO luokan kokeen liikkeet läpi; muuten meni oikein loistavasti, mutta seisominen on vaihtunut maahan menoon. En tajua mitä tossa on käynyt, mutta seis-käskyllä Tapsu käy maahan kuten myös maahan käskyllä... Tätä sitten vähän hinkattiin ja saatiin onnistumisia, mutta vähän jäi epävarma fiilis tuosta. Täytyy tehotreenata seisomista. Hyppy meni muuten hyvin, mutta ekalla yrittämällä Tapsu kolautti toisen takatassunsa esteeseen. Onkohan sillä joku hahmotushäiriö, kun kolistelee itteensä niin usein? Este on kuitenkin vain noin sen säkän korkuinen. Pari uusintayritystä meni hyvin, vaikka se paikallaan seisominen sen hypyn jälkeen vois olla varmempaa.

Illalla käytiin vielä pelastushakuporukan kanssa vähän tottistelemassa. Koitettiin sitä henkilöryhmää ja kyllähän ne ihmiset kovasti kiinnostaisi. Mä myös ite himmailen hassusti ja tästä seuraa Taavin laamailu. Miten sitä taas sais ittensä kävelemään paremmin? Vähän myös seurattiin ja tehtiin luoksetuloja, hienosti meni!

Torstaina oltiin viimeisissä tokotreeneissä. Aiheena oli alo-luokan koeliikkeet. Ensin tehtiin paikkamakuu, koiria tosin oli vain kaksi. Taavi pysyi hienosti koko kaksi minuuttia. Kerran piti vähän sanoa, kun Taavi vähän tuijotti sitä toista koiraa. Myös aksapuolen älämölö sai vähän pään kääntymään ja korvat heilumaan, mut siihen ei tarvinnu puuttua. Vähänkö tuli hyvä fiilis tuosta! Paikkis on siis mahdollinen!!! Ehkä...

Seuraamiset meni aika lailla nappiin yhtä täyskäännöstä lukuun ottamatta. Taavi sattui just kattomaan aksapuolelle sieltä kuuluvan metakan takia ja mä talloin sen jaloille. Onneks sen jälkeenkin seuruu onnistui.

Jättävät meni kanssa ihan hyvin. Seisomisessa annoin pienen käsiavun, kun Tapsu on viime aikoina perusteellisen makuutreenin jälkeen ruvennut menemään myös tässä liikkeessä maahan. Tähän mun pitää nyt ruveta sisäänajamaan ennakoivaa merkkiä, jos se auttais.

Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta ekalla yrittämällä Taavi nousi seisomaan. Toinen yritys onnistui loistavasti, se edestä sivulle tulo oli niin mahtavan nopea ja napakka!

Hyppy meni myös hyvin, vaikka mulla itelläni ei taida riittää usko siihen, että Tapsu pysyy hypyn jälkeen paikallaan.

Kyllä tulee haikea olo. Meillä oli tosi hyvä porukka ja superloistava ohjaaja! Muu porukka sai itselleen uuden vetäjän, mutta treenit vaihtui eri päivään ja mulla on silloin hakutreenit... :/  Ei auta kuin toivoa parasta, että näin tokokärpäsen puraisemana saatais joskus joku paikka treenata. Omat taidot ei kuitenkaan riitä omineen treenata, mut jos ryhmissä ei ole tilaa, niin eihän sille mitään voi. Ja tuleehsn Annukka vuoden päästä takaisin, toivottavasti!!

Paikkamakuu

Perkeleen paikkamakuu!! Miten voi olla niin älyttömän vaikeaa pysyä siellä maassa?! Maanantaina oli selkeästi surkeiden paikkamakaajien kimppatreenit hallilla. Meidän seurana oli parsoni, joka ei sitten ollenkaan pysynyt maassa. Ensi tehtiin sellaista paikkista, että Taavi oli makuussa ja parsoni teki seuruuta Tapsan edessä ja ympäri. Näissä olin aika lähellä ja palkkasin tiuhaan ja ne menikin ihan hyvin.

Sitten tehtiin paikkista rinnakkain ja parsoni ei pysynyt paikallaan ollenkaan, vaan tuli toistuvasti ohjaajansa luo ja Taavi ei tietenkään kestänyt tätä. Rähjärinki oli valmis =/ Toistoja tehtiin varmaan sata ja niistä suurimman osan Taavi pysyi hyvin, vaikkakin vähän luimistellen ja parsonia tuijotellen, mutta sitten ne pari kertaa kun Tapsu lähti, niin se oli ihan hirveetä. Ei me voida ikinä mennä mihinkään kokeeseen, kun pilataan kaikkien muiden paikkis sillä, että Taavi vaan ei pysy siellä jos joku muu lähtee huitelemaan. Suurimman osan toistoista palkkasin tiuhaan, jotta saisin vahvistusta sille paikallaan ololle, mutta ei se taida tuon luupään kaaliin mennä, että ei ne toiset koirat ole heti sen kimppuun tulossa, vaikka nousevatkin ylös... Yhden kerran kokeilin kahden minuutin makuuta ja se meni loistavasti minuutin ja 55 sekuntia, mutta sitten lähti parsoni vaikka kuinka monennen kerran ja Tapsu kanssa. Oli ehkä vähän liikaa vaadittu, mut tulipahan testattua.

Voin sanoa, että ottaa ihan lievästi aivoon, kun en osaa tehdä tolle mitään. Vaikka kai tässä pitäisi taas ajatella niin, että ollaan kuitenkin edistytty kovasti ja nyt vaan paljon treeniä, niin kyllä se siellä rupeaa pysymään. Sitä omaa edistymistä kun on niin vaikea havaita ja mä ainakin jään niin helposti vellomaan niihin huonoihin juttuihin. Luottamuksen kasvattaminen jonkin asian suhteen kun vie vaan aina oman aikansa ja joku pienikin takapakki horjuttaa tuota luottamusta melkoisesti.

Alku meni ihan kivasti

Sitten alkoi tuijottelu

Parsoni ei kestänyt...

...ei sitten millään

Tässä näyttää taas ihan hyvältä

Seuraaminen oli maanantaina ajoittain tosi hyvää ja ajoittain ihan mitä sattuu. Oli kyllä ehkä paras vire tapettu tossa paikkiksessa, vaikka sitäkin tehtiin useammassa pätkässä ja välillä huilittiin autossa. Jättäviä tehtiin höntsäten ja ne meni hienosti. Luoksetulokin oli vähän kauas jäänyttä loppuasentoa lukuun ottamatta oikein vauhdikas. Hyppyä tehtiin kolme toistoa, joista kaksi ekaa tosi hyviä ja sitten olis pitänyt lopettaa siihen, mutta ahneena otin vielä yhden toiston ja eihän Taavi enää pysynyt paikoillaan hypyn jälkeen. No ajateltiin korjata asia tekemällä pari jättävää seisomista ja sit uudestaan hyppy. Mutta Taavipa menikin jättävissä seis -käskyllä maahan. Että näin pilataan ahnehtimalla hyvä liike tai jopa kaksi ;P Saatiin lopulta onneksi sekä onnistunut jättävä seisominen että hyppy. Ei siis pitäis ikinä ahnehtia hyviä suorituksia jos saa yhdenkin onnistuneen!



Tiistaina kotitottista ja seuraaminen oli todella  mahtavaa. Ainakin mun omalla mittapuulla. Se intensiivisyys ja kontaktin pysyvyys!! Millä ilveellä saisin tuon tekemisen riemun siirrettyä kotipihasta muualle. Ja tehtiin pitkiä pätkiä palkatta! Kyllä on pyrriäisen kanssa treenaaminen vaihtelevaa, kun vain tietäisi syyn siihen ja osaisi tehdä huonolle vireelle jotain... Paikkamakuuta häiriössä tehtiin myös. Itse riekuin Taavin ympärillä ja sain jopa Murun mukaan hommaan, vaikka se vähän epäilikin saavansa hullun maineen. Kyllä Taavi osaa maassa olla, ei epäilystäkään. Miks kokeen paikkamakuu ei vois olla viimeinen liike, niin olis ehkä vähän helpompi?!

Tein tiistaina myös esineruutua illan pimettyä, kun mulle kerrottiin, että koira toimii usein paremmin pimeällä kuin valoisassa. Voin kertoa, ettei toimi. Eli ei edistystä meidän ruutuharjoittelussa.



Keskiviikoksi sain houkuteltua pari kaveria kentälle treeniseuraksi. Harjoiteltiin luoksepäästävyyttä; vieras ihminen kun tulee ekaa kertaa luokse, niin pakkohan sitä on vähän päästä haistelemaan ja jos vaikka yltäis vähän lipaisemaankin. Uudet lähestymisyritykset Taavi malttaa sitten jo istua paikallaan paremmin. Yllättäen treenattiin myös tuota paikkamakuuta ja kyllä olin ylpeä pienestä raitapaitulistani! Kyllä on vuoristorataa tämä meidän treenaaminen ja tunneskaala... =D  Mulla oli salaisena aseena superpalkka. Miks ihmeessä en ole tajunnu kokeilla tätä aikaisemmin?? Eli hakupalkkarasiassa (Taavi on ihan pähkinöinä jo pelkän rasian näkemisestä) tuoretta kalkkunan jauhelihaa. Ei ehkä se miellyttävin palkka näin ihmisnäkökulmasta, mutta kyllä toimi.

Koirat riviin ja suunnitelma oli se, että porokoirauros lähtee tekemään seuruuta Taavin vierestä. Kerran se lähti jopa omineen siitä rivistä ohjaajansa luokse. Ja minä palkkasin Taavin aina, kun se malttoi pysyä paikallaan toisen liikkuessa eli joka kerta! Porokoira myös teki seuruuta Taavin ympäri ja sekin meni hienosti. Ihan pientä vilkuilua lukuun ottamatta Taavin katse oli naulittuna palkkapurkkiin!!

Tehtiin myös seuraamista niin, että kentällä oli myös tuo poro ja aussi. Vähän oli Taaville haastavaa pitää kontakti, kun toinen koira meni jostain läheltä ohi, mutta olen kyllä tosi tyytyväinen sen suoritukseen silti. Pari jättävää tehtiin myös ja niissä oli vähän toivomisen varaa. Seis käskyllä Taavi meni kerran istumaan, mutta muuten nekin onnistuivat. Kai mun omassa liikkumisessa on jotain korjattavaa tms. kun 99 % toistoista menee hienosti ja sit välillä tulee vääriä liikkeitä.

Olen varmaan jo tästä joskus maininnutkin, mutta vaikka välillä tuntuu, että rämmitään pitkin pohjamutia, niin ollaanhan me edistytty ihan hirveästi! Taavin kanssa voi jo ihan hyvin treenata kentällä niin, että siellä on muitakin koiria ja Taavi ei ole koko ajan mulla kiinni. Se jaksaa keskittyä tekemiseen, eikä vain koko ajan kyttää muita peloissaan ja rähise koko aikaa kaikille. Pienet takapakit varmasti kuuluu asiaa, vaikka ne aina niin kovin harmittavatkin.

Käyttökoirayhdistyksen aktiivisuuspinssi

Tokohommia

Maanantaina treenittiin kentällä omineen. Ajatuksena oli kokeilla palkantonta treeniä, kun pitäis kai sitäkin ruveta pikku hiljaa kokeilemaan... Aluksi tein paikkamakuun, josta Taavi ekalla yrittämällä nousi puolen minuutin jälkeen. Palautus paikalleen ja uusi yritys, kaksi minuuttia onnistui hienosti! Tästä palkkasin ruhtinaallisesti.

Seuraavaksi seurattiin ensin hihnassa ja sitten hihnatta. Normaalisti kehun Tapsaa kulkiessani, mutta nyt kun olin hiljaa, Taavi jätätti ja oli melko väljä. Ei siis ehkä olla vielä pitkään aikaan valmiita mihinkään isompiin koitoksiin. Täytyy tehotreenata pieniä pätkiä nyt vähän useammin.

Jättävät sitten taas onnistuivat todella hyvin, myös se maahan meno! Luoksetulokin meni muuten hyvin, mutta edestä sivulle tullessa se jäi vinoksi. Olis se luoksetulon loppuosakin ehkä vähän vauhdikkaampi voinut olla. Näissä olen tyytyväinen siihen, että Taavin vire pysyi hyvänä, vaikkei namia tullutkaan tavalliseen tahtiin.

Lopuksi tehtiin hyppyä. Ekalla yrittämällä Taavi kolautti polvensa esteeseen, joten otettiin sitten pari uutta toistoa onnistuneesti ja palkkasin sen niistä isosti. Onneksi polvet kolahti vain kevyesti, joten ei tainnut pahemmin sattua, ei Taavi ainakaan suuremmin reagoinut koko hommaan, onneksi!


Tiistaina kaverin kanssa kentällä paikkamakuutreeniä, toisena koirana malikkauros. Koirat makuuseen vierekkäin, väli tosin oli koetilannetta huomattavasti pidempi. Taavi pysyi muuten koko ajan hyvin, mutta siinä vaiheessa kun kaveri kävi korjaamassa koiransa asentoa ja ne käveli siinä vähän eestaas, nousi Tapsu puoli-istuvaan asentoon ja meni sit omineen takas maahan lonkalleen. Kävin korjaamassa sen asennon. Muutenkin kävin välillä palkkaamassa, kun Tapsu pysyi nätisti.

Jännää oli taas se, että niin kauan kun "oltiin hommissa" kaikki meni hyvin, mutta kun tuli vapautus ja piti siirtyä autoon, alkoi kamala rähjääminen. Onneksi se loppui lyhyeen.

Tehtiin myös seuraamista, lähinnä käännöstä vasemmalle ja täyskäännöstä. Saatiin ihan hyvää palautetta, mistä tietysti tuli taas ihan kiva fiilis. Taavikin oli tänään tosi hyvin mukana tekemisessä ja kyllä on kiva itekin huomata, että esim. tuossa paikkamakuussa voi jo luottaa siihen aika hyvin!


Torstain tokotreenit oli melkoista sähellystä. Aluksi luoksepäästävyys, joka meni taas tosi hyvin, mutta se paikkamakuu... Kolme koiraa rivissä ja kun oltiin hetken aikaa oltu kauempana, lähti parsoni paikaltaan ja niinhän se sit lähti Taavikin ja sitten meillä olikin melkoinen härdelli päällä, että se siitä paikkamakuun luotettavuudesta... Tapsu oli onneksi kuitenkin aika hyvin kaikesta huolimatta kuulolla ja sain sen nopsaan kiinni. Ohjaajan mukaan oli kuulemma tosi hyvin hoidettu tilanne, vaikka itsestä se kyllä tuntui aika kamalalta. Ei auttanut kuin yrittää uudestaan ja nyt oltiin vähän lähempänä ja palkkailtiin useammin. Jännä nähdä miten seuraavalla kerralla menee tuo paikkis. Paikkaistumista myös pieni hetki, olin lähellä ja palkkasin usein. Jos tästä jotain positiivista hakee, niin Taavi ei enää mene toisten koirien suhteen siihen omaan kuplaansa, jossa en saa siihen mitään kontaktia.

Tehtiin vielä vähän kehään sisääntuloharjoituksia ja luoksepäästävyyttä. Molemmat menee meillä ihan hyvin. Seuraamista tehtiin hihnassa ja vapaana. Tänään ei kyllä ollut meidän päivä ollenkaan. Taavi vinkui ja haukkui. Se ei ole ikinä haukkunu perusasennossa!! Seuraaminenkin oli vähän sinne päin niin hihnassa kuin irrallaankin. Liikkeestä maahan ja seis meni ihan superhyvin sitä seuraamista lukuunottamatta eli ei siis kokonaisuutena ollenkaan hyvin. Luoksetulon istumisessa Taavi taas vinkui, mutta itse suoritus oli hyvä. Hyppyäkin tehtiin pari kertaa, se paikallaan seisominen siellä esteen takana on vähän vaikeeta, mutta saatiin sekin onnistumaan.

Nyt vaan pitäisi saada kovasti lisää tuota paikkistreeniä toisten koirien kanssa ja sitten tuota seuraamista pitää jaksaa jatkaa hinkata.


Iloisia asioita: Muru on palannut koulunpenkiltä töihin, joten Taavin ei enää tarvitse viettää juurikaan päiviään yksin kotona!! Lisäksi Taavi tuli kolmanneksi seurakoirakerhon näyttelykoirakilpailussa ja pokkasi itselleen lahjakortin paikalliseen eläinliikkeeseen!