Menneen vuoden mietteitä ja tulevan toiveita

Tälle vuodelle olin kirjannut joitain tavoitteita ja näin niiden kanssa kävi:

• hakumetsässä hallittavuutta lisää (olis hienoa jos syksyllä voitais olla metsässä koko ajan ilman hihnaa)
• Tämä melko hyvin hanskassa, mutta vaatii vielä lisätreeniä
• jälkihommissa varmuutta esine/keppi-ilmaisuun
• Esineet löytyvät pääsääntöisesti, aina voi toki parantaa
• tottista varmemmaksi ja jos hyvin menee, niin BH ja joku tokokoe, edes mölleinä
• No tämä meni miten meni, nyt ei kokeista haaveilla edes mölleinä
• näyttelykehissä pari pyörähdystä, jos vaikka valioiduttais 
• Tämä tavoite saavutettiin
• paimennusleirille olis kiva päästä
• Pari kertaa käytiin paimentamassa ja kivaa oli
• uimaan pitäisi opetella
• Uiminen on hyvin hanskassa!
• kaikkeen kivaan ja uuteen suhtaudutaan avoimesti ja innolla
• Tätä on yritetty toteuttaa

Olin ilmoittanut Taavin neljään MH-luonnekuvaukseen syksylle, mutta emme valitettavasti päässeet niistä mihinkään.

Räyhäongelma ollaan saatu ratkottua aikas hyvin, useimmiten ohitukset lenkillä onnistuvat ilman ongelmia (edelleen aika harvoin tulee mahdollisuus harjoitella näitä lenkkiohituksia, mutta joka tilaisuus käytetään hyväksi) ja treeneissä tai muissa tilanteissa, joissa on muita koiria, on Taavi pääsääntöisesti melko rauhallisen ja rennon oloinen. Jos joku tuijottaa sitä tai haastaa muuten ja en ehdi puuttua, saattaa Taavi alkaa haukkumaan, mutta tämäkin loppuu nopeasti huomautuksesta, eikä Taavi enää mene siihen paniikkiräyhäkuplaansa, johon se vielä keväällä meni. Kaikkien kaveria Taavista tuskin tulee, eikä edes tarvi tulla. Hihnalenkit muiden koirien, varsinkin urosten, kanssa ovat selvästi tehneet hyvää ja muutkin harjoitteet asiaan liittyen ovat pikku hiljaa tuottaneet tulosta. Tämä työ tuskin loppuu tyysti koskaan, mutta jos näinkin hyvin jatketaan ei meillä ole tulevaisuudessa mitään hätää.

Tulevan vuoden toiveita ja suunnitelmia:

• MH ja/tai luonnetesti
• petotestiä olen myös miettinyt
• paimentamaan halutaan tänäkin vuonna
• jäljellä tarkkuutta kulmiin ja janalähtöjen pidennystä
• hakumetsässä edelleen lisää hallittavuutta
• tokossa alo ja avo luokan liikkeet haltuun ja paikkamakuussa mun pitäisi oppia luottamaan Taaviin
• näyttelyissä voisi käydä kerran tai pari jos hyvä näyttely saattuu aikatauluihin ja kohtuullisen matkan päähän tai sitten kiva ulkomaanreissu, johon näyttelyn vois ympätä
• paljon kivaa ja rentoa yhdessä tekemistä ja terveyttä

On mulla vaan maailman ihanin ja rakkain kamu! <3 

Rauhallista ja onnekasta uutta vuotta kaikille!

Nolot tokovideot ja kelpo kepo

Tiistain tuplatokotreeneissä ensin varsinainen tokoryhmän treeni, joka aloitettiin paikkamakuulla. Tapsa keskelle ja molemmin puolin kaksi koiraa. Jätettiin koirat ja ei keretty kauaa siinä olla, kun rivin laitimmaisena ollut nuori briard uros päätti käydä vieruskaverin kimppuun. Jäihän siinä sitten Taavikin jalkoihin (yritti kyllä pysyä paikallaan viimeiseen asti, mutta pakkohan sitä on itseään ruveta puolustamaan, kun porukkaa vyöryy niskaan) ja pystyssä oli hetken aikaa kunnon rähinä. Sain onneksi suojeltua Taavin pahemmalta päällekäynniltä. Vitutti silti armottomasti, just näitä me ei tarvittais enää yhtää!!!

Sain onneksi nollattua itseni tosi hyvin ja otettiin paikkis uudestaan. Nyt briardi paremmin varmistettuna. Taavi oli onnekseni melko rennon oloinen ja vaikka briardi siellä rivin päässä kerran palautettiin paikalleen, ei Tahvo ollut moksiskaan. Hyvä, että tuli näinkin onnistunut suoritus, muuten olisin varmaan heittänyt pyyhkeen taas hetkeksi kehään.

Yksilötreenissä aiheena perusasento ja seuraaminen. Kouluttaja muisti sanoa useamman kerran, että Taavi on aika vikkelä kaveri! Aijaa, enpä olekaan itse huomannut =). Tekemisen riemua meillä ainakin on vaikka muille jakaa, vielä kun sen saisi kanavoitua oikein.

Mun pitäisi nyt jo vihdoin oppia muistamaan se, että jos joudun korjaamaan tai Tapsa korjaa ite, tulee vain sanallinen palkka ja namia vain jos tekee eka yrittämällä oikein. Ja mustavalkoisuutta lisää peliin, mut kun se on vain niin vaikeaa! Rauhaa pitäisi myös saada tekemiseen ja siihen keinona olisi ainakin oma rauhallisuuteni ja varmuuteni. Kun olin itse omasta mielestäni korostetun rauhallinen, teki Taavi heti paremmin. Pientä vinkumista esiintyi myös, jos jokin kesti Taavin mielestä liian kauan. Maltti auttaa kai tähänkin asiaan. Seuraamispätkät meni mein tason mukaisesti, liikkurin käskyt aiheuttavat vielä härväämistä.


Tässä viime viikolla kuvatut videot. Seuraaminen on ihan järkyttävää!!! Onneksi sain videon, en ole ite tajunnu sen olevan noin kamalaa!!! Pääsette kokemaan kunnon myötähäpeää.... Mut kiva nähä kuin terhakasti töpö on pystyssä =).

Heti perään kaveritoko ja aloitettiin se myös paikkiksella. Sidoin Taavin liinalla seinään omaksi mielenrauhaksi. Viereen viime viikolla hermostusta aiheuttanut sakemanninarttu, joka tällä kertaa oli kovin levoton. Ja mitä tekee Taavi?! Pötköttelee iisisti paikallaan ilman elettäkään mistään vaikeuksista. Tehtiin kaksi toistoa ja toinenkin meni oikein hyvin, vaikka sakemanni lähti ohjaajansa luo. Ehkä mä vielä joskus uskallan pitää Taavin irti paikkamakuussa.

Tapsu teki tällä kertaa hyppyä, ruutua, merkin kiertoa ja liikkeestä maahan. Hyppy oli loistava! Ihan pientä hiomista todella vauhdikkaassa sivulle tulossa kevyen törmäyksen johdosta, mutta ei se kyllä haitannut, kun intoa ja riemua oli niin kovin paljon.

Merkin kierrossa Taavi meinaa jäädä sinne merkille tönöttämään, en ymmärrä mistä se on saanut sen päähänsä. Muutama toisto näitäkin eri etäisyyksiltä, vauhtia oli tänään hyvin. Ruutua tehtiin niin, että kaveri vei namialustan ruutuun ja mä lähetin ja vapautin sitten juuri ennen namia. Vähän piti matkalla nuuhkaista maassa olevaa karvatuppoa ja ruutuun pääsyn jälkeen piti ruudun ulkopuolla ollut tötsä käydä tarkistamassa ennen namille menoa. Tämä kaikki oli kovin huvittavan näköistä, koska Taavin kaasujalka oli koko ajan pohjassa. Toinen toisto oli sitten jo oikein hieno suoritus.

Liikkeestä maahan meni siihen asti hyvin, kunnes palasin Taavin viereen. Liikkurin käskytys on meille niin uutta, että "käsky" kohdassa Taavi ponnasi istumaan. Siinä sitten hetki jumppailtiin tätä ja Taavi ehti varmaan sata kertaa vaihtaa maahan - istu sarjaa. Rauhoitettiin tilanne hetkeksi, vaihdettiin vähän paikkaa ja tehtiin koko liike uudestaan. Nyt meni paremmin. Loppuun vielä muutama paluuharjoitus koiran vierelle. Liikkuroituja treenejä tarvitaan hurjasti lisää!!! Mut onneksi niitä on nyt säännöllisesti tarjolla. Tietysti sitten vielä vähän leikittiin hurjan innokkaasti.


Perjantaina mökillä treenattiin esineruutua pienessä ruudussa suurella esinemäärällä. Taavi toi mulle melkein innoissaan kuusi esinettä.

Muru kävi tarpomassa mökkiseudulle tyypilliseen vaikeakulkuiseen maastoon n. 600 m jäljen. Jälki vanheni puolitoista tuntia ja sille oli ripoteltu viisi keppiä ja kolme esinettä. Tuuli oli melko kova.

Jana parikymmentä metriä, meni hyvin. Kepit oli ihan tuoreesta pihlajasta ja jostain syystä tai sitten siitä tuoreudesta johtuen ne eivät meinanneet oikein nousta. Kolme Tapsu kuitenkin lopulta merkkasi ja kaikki kolme esinettä löytyivät myös. Varsinainen jäljestäminen meni lähes koko matkan todella hyvin. Parissa kohtaa Tapsu teki liinan mittaisen hukkalenkin, mutta palasi lopulta kuitenkin jäljelle. Murulle vähän lisää oppia ja saan siitä oikein kelpo kepon!

Torstai on toivoa täynnä

Kävin tänään koirakouluttajan yksityisvastaanotolla ns. ongelmakoirakoulutuksessa. Tuo ongelmakoira -termi on kyllä mun mielestä tosi huono, kun ongelma on kuitenkin se ihmisosapuoli ja väärät opitut toimintamallit. Taavi ei ole mikään ongelma! Oli kyllä niin  hyvä ja kiva kokemus, että suosittelen kaikille vaikkei ongelmia olisikaan! Nyt on pää ylivuodossa ohjeita rähjäasian selvittämiseksi, onneksi kaikki ohjeet on myös kirjallisina!

Kotiläksyjä saatiin siis iso satsi ja lähiviikkoina pitäis treenata kovasti kaikenmoisia häiriöjuttuja. Emme siis kotoile enää vaan syöksymme suin päin kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Kontrollikäynti on sitten muutaman viikon päästä. Oikotietä onneen ei tässäkään asiassa ole, käytöksen muuttaminen vaatii noin tuhat onnistunutta toistoa. Töitä on siis paljon edessä, mutta onneksi mulla on ihan superoppivainen koira!

Saatan ehkä hieman vaikuttaa maanis-depressiiviseltä, mutta olen kyllä taas intoa täynnä. Kouluttaja oli sen verran vakuuttava ja innostava, että hän sai jopa minut uskomaan tulevaan. Toivottavasti en nyt mene sössimään tätä juttua.

Lomaviikko Vuokatissa ja grande katastrofi

Tältä tuntui viime viikonloppuna: Kai sitä on taas pikku hiljaa keräiltävä itsensä kasaan ja luotettava tulevaan. Taavi on maailman hienoin koira, jossa on potentiaalia vaikka mihin. Tapsuhan otettiin meille kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi, mutta sen huima energiamäärä on helpompi purkaa tekemiseen kuin pelkkään lenkkeilyyn. Ja noin hieno koira menisi vähän hukkaan pelkillä metsäpoluilla. Se, että osa muista koirista tuottaa (vielä) hieman päänvaivaa on meille haaste, josta aiomme selvitä. Muutenhan meidän elämä olisi ihan liian helppoa😜

Sunnuntaina käytiin koulun pihalla tekemässä tokotreeniä ja voi viude tuo koira oli taas hyvä! Seisominenkin onnistui, olisikohan ennoiva merkki menossa vähitellen jakeluun... Tehtiin kaikki alo-luokan liilkeet. Paikkamakuu niin, että välillä häiriköin ite ja luoksaria karkuun juosten vauhdin lisäämiseksi. Superisti palkkaa kaikesta.

Treenin jälkeen tuuletettiin päätä valloittamalla Vuokatinvaara. Lunta vielä melkoisesti, onneksi se kantoi lähes koko matkan hyvin.

Nuttu taustajoukkoineen liittyi lomaseurueeseen. Kyllä on pyrrit juosseet pitkin ja poiki Vuokatinvaaraa. Harmi kun lunta on vielä niin paljon ja viikon edetessä se lakkasi myös kantamasta. Mutta kyllähän noiden kanssa tuli kuitenkin paljon liikuttua. Sisäelokin sujui hyvin, kovin sopeutuvaista porukkaa!

Pari kertaa treenattiin paikkamakuuta kimpassa, vaihtelevalla menestyksellä... Taavi oli muutenkin koko viikon ulkona jotenkin ylirähjäherkkä, tais olla jokin Nutun suojeluvaihde päällä?


Lauantaina meillä oli tokokisat, jotka meni kyllä ihan penkin alle. Ei olis pitäny mennä ollenkaan, kun tuo edellinen viikko ei ollut ihan paras mahdollinen, reissuväsymystä kummallakin. Ja mä jännitin niin paljon, etten edelisenä yönä saanu nukutuksi ja kahteen päivään en pystynyt syömään.

Luoksepäästävyys meni hyvin, mutta se paikkamakuu oli liikaa. Mein vieressä oli saksanseisoja, joka luoksepäästävyyden aikana tuijotti Taavia ja se oli liikaa Tapsulle. Ehdittiin seisoa rivissä muutama sekunti kun Taavi nousi ja alkoi rähjäämää =(  Onneksi se ei kuitenkaan tee kellekään mitää. Mut vituttaahan tuo vietävästi! Taavi ei ole koskaan ollut noin paha kuin tänään. Varmaan mun jännityskin vaikutti asiaan, mutta silti.

Yksilösuoritukset meni sitten kuitenkin ihan kivasti, vaikka hihnaseuraamisessa Taavi oli aluksi vähän lenkillä ja hyppy meni nollille, kun Taavi kävi moikkaamassa liikkuria. Sen vire pysyi ihan hyvänä, vaikkei palkkaa tullutkaan ja muutenkin tekeminen oli ihan kivaa.

Tässä pari videota:

 

Pisteistä ei mitään hajua, kun kisakirja jäi koepaikalle, en viittiny jäädä sitä odottelemaan, ei me sillä kuitenkaan enää tehä mitään.


Nyt on fiilikset nämä: Harmittaa tuo Taavin epävarmuus niin paljon, etten pysty edes sanoin kuvailla. Nyt me pidetään määrittelemättömän pitkä treenitauko ja mä käperryn vellomaan mun omaan riittämättömyyteeni. Ehkä meidän olisi myös syytä hakeutua jonkinlaiseen ongelmakoirakoulutukseeen, jotta saadaan tuolle rähjäämiselle joku tolkku ja mulle työkaluja hoitaa tilanne. Onneksi Tapsu on muuten maailman ihanin koiruli ja voidaanhan me yön pimeinä tunteina säkki päässä tehä omineen jotain kivaa, unohdetaan vain nuo kisahommat. Kotikoiraksihan Taavi meille kuitenkin otettiin <3

Heitänkö pyyhkeen kehään?

Tällä viikolla alkuviikoksi suunnitellut treenit jäivät väliin aikataulumuutosten ja muiden tuplabuukkausten takia. Ei ehkä kuitenkaan ollut huono juttu pitää taukoa, mä ainakin olen taas ollut tosi väsynyt ja tuntuu että kaikki meidän osaamat jutut hajoilee. Seuraaminen on mitä sattuu, seisominen ei onnistu, Taavi on ruvennut vikisemään ja haukkumaan... Oli siis hyvä aika käydä eläinlääkärillä ottamassa rokotukset ja hankkimassa punkkitabletit sekä pari päivää vaan lepäillä.

Onneksi Tapsalla on ollut kotona vastuullinen tehtävä tipupaimenena

Eilen oltiinkin sitten isolla kentällä ja ekaa kertaa oli molemmat Taavin päälle käyneet koirat paikalla. En voi sille minkään, mutta mua oikeesti vähän pelotti ja mietinkin pitkään otanko Taavia ollenkaan paksista ulos. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja treenattiin Tapsun kanssa kentän laidalla.

Taitaa tauko tehdä aina välillä hyvää, sillä nyt oli seuraaminen tosi loistavaa! Tehtiin pieniä pätkiä ja paljon käännöksiä ja sivuaskelia ja kiemuroita. Parilla pidemmällä osuudella Taavi vähän vilkuili muita, mutta kontakti palasi hyvin nopeasti. Seisomista hiottiin myös peruuttamalla, kun seuraamisen yhteydessä Tapsu menee edelleen maahan... :/ Peruuttaessa sain seisomisenkin toimimaan paremmin.

Paikkamakuuta tehtiin useampi lyhyt toisto ja mä olin aika lähellä, Taavi oli vähän turhan kiinnostunut muista kentällä treenaavista, enkä halunnut ottaa mitään riskejä. Saatiin siis monta hyvää pientä onnistumista. Myös sitä maasta istumaan nousua harjoiteltiin useampaa otteeseen, kun Taavi on viime aikoina tupannut jäämään maahan istu -käskystä huolimatta.


Perjantaina käytiin koirakoulussa, kyllä meinasi itku päästä. Taavi teki 98 % ajasta ihan superhyvin myös niitä meille vaikeita juttuja, kuten toisten koirien ohituksia ja paikkamakuuta toisten touhutessa omiaan. Mutta mun olessa sadasosasekunnin myöhässä, ehtii se aloittaa rähjäämisen, jos joku toinen koira juuri katsoo sitä tai juoksee tai muuten riekkuu. Mua harmittaa niin vietävästi, etten osaa tehdä tuolle asialle enempää. On niin turhauttavaa nähdä Taavin pelkäävän muita. Kumpa vain osaisin kertoa sille jotenkin, ettei ne muut ole niin pahoja ja mun kanssa on turvallista! Tän asian kanssa on painittu jo puolitoista vuotta, päästäänkö me tästä koskaan eroon??

Tän viikon touhuja

Torstaitottiksessa aloitettiin noudon opetuksen teorialla. Paljon tuli asiaa ja puoliakaan en varmasti enää muista, mutta esim. täältä löytyy aiheeta lisää.

Me Tapsan kanssa ollaan siinä vaiheessa, että Taavi istuu edessäni kapula suussa ja pitää sitä, eikä muuten jäystä enää!! Pikku hiljaa lisätään liikettä mukaan harjoitteluun.

Teoria muuttui kotona heti käytäntöön

Varsinaisessa tottisreenissä tehtiin seuraamista kättä häivyttäen ja vähän niitä jättäviä liikkeitä peruuttaen. Viikossa ollaan edistytty hirveästi, vaikken ehtinyt harjoitella kuin ihan vähän kahtena päivänä. Kyllä Tapsa on fiksu veijari <3. Lisäksi paikkamakuuta lyhyellä matkalla, aika hyvin malttoi, vaikka oli yleisöä. Edestä sivulle tuloihin on tullut vauhtia. Lopuksi luoksetulo pitkästä matkasta hienolla eteen tulolla. Treenin aikana vahvistui se, minkä jo tiesinkin eli Taavi palkkautuu paremmin namilla kuin lelulla. Leikkimistä olen harjoitellut, mutta tällaiselle tylsälle pönöttäjälle se vaan on ollut vähän vaikeaa. Mutta kyllä sitäkin voi nyt käyttää tietyissä liikkeissä. Saatiin kehuja, kyllä tuntui hyvältä!



Lauantaina olimme todella upeassa kelissä kaatiskukkulalla hakutreeneissä. Taavilla neljä ukkoa, eka peräänajona ja loput haamuina. Kaikille meni tosi hyvin ja malttoi pysyä maalimiehillä kunnes tulin paikalle. Muut löysi varmasti enemmän näköhavaintojen perusteella, mutta toinen haamu oli alaspäin viettävän mäen alla ojassa ja siina Taavi joutui ihan oikeasti vähän tekemään töitä löytääkseen ukon. Suora lähtö, ojan pientareella pari kierrosta eestaas ja sieltähän se palkka löytyi.

Ukkojen jälkeen otettiin haukkuharjoituksia "leirissä". Taavi haukkuu kerran tai kaksi käskystä, sen pidempiä haukkuja en ole vielä vaatinut. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta haukuttamaan enemmän ja vaikeuttamaan ukkojen piiloja.

Lopuksi vielä päästiin testaamaan laukausreaktiota. Kaikki halukkaat koirat paikalle ja silloinhan Taavi oli kiinnostuneempi haukkumaan muille kuin keskittymään minuun... Kolme laukausta n. 40 m päästä starttipistoolilla. Kahteen ekaan Taavi ei reagoinut mitenkään, kolmannen kohdalla korvat nousi ja katse kääntyi ampujan suuntaan. Tuuli oli kyllä melko voimakas ja vei laukausten ääntä poispäin meistä, joten kamalan kovana tai terävänä ääni ei kuulunut, mutta ompahan tuotakin nyt päästy vähän testaamaan.

Viime syksynä vähän liian rajusti Taavin päälle tulleen landseerin kanssa otettiin pieni yhteiskävely, lantikka edellä ja me perässä. Taavia kiinnosti hajut ojanpientareella ja muutenkin se oli ihan oma itsensä ja ihan kuin se olisi jopa saanut päähänsä ajatuksen mennä nuuhkimaan toisen takamusta kunnes lantikka kääntyi Taavia kohti, silloin rupesi vähän hirvittämään. Välimatkaa meillä oli kuitenkin useampi metri. Käveltiin pari kertaa ohi ihan onnistuneesti, Taavi vaan vähän vilkuili landseeria, ei vetänyt hihnassa eikä rähjännyt. Näitä siedätyshoitoja olisi nyt tarkoitus aina tilaisuuden tullen tehdä lisää.



Sunnuntain hakutreenit meinas olla fiasko jo ennen kuin pääsivät edes alkamaan. Mä olin edellisen yön töissä ja seuraavaksikin yöksi olisi töitä tiedossa. Pirteystaso ei siis paras mahdollinen, mutta ajattelin kuitenkin mennä harkkoihin, kun tulevina viikonloppuina työvuorot ja muut menot osuvat niin huonosti, etten tiedä koska pääsen seuraavan kerran. Treenit oli sovittu paikkaa, johon toinen koiraporukka olikin käynyt tekemässä jäljet. No, sovimme menevämme naapurikaupungin ampumaradan metsikköön, mutta osa porukasta menikin väärän ampumaradan metsään... Aikaa kului siis melkoisesti ennen kuin olimme kaikki oikeassa paikassa ja pääsimme tallaamaan aluetta. Tilanteen ollessa tämä, sain olla ensimmäinen koirakka ja sain luvan lähteä sen jälkeen kotiin.

Taavilla kuusi ukkoa, ensimmäinen ääniavulla, muut haamuja, kaikki takarajalla. Tavoitteena hyvät suorat pistot takarajalle ja maalimiesmotivaation kasvattaminen. Ensimmäiselle meni kuin ohjus ja pysyi hyvin ukon luona. Toinen olikin sitten mörkö. Taavi meni vauhdilla lähes takarajalle, mutta pysähtyi viiden metrin päähän kuusikkopöheikössä olevasta maalimiehestä ja alkoi haukkua. Vähän kierteli ja haukkui, vilkaisi kerran keskilinjalle. Annettiin sen rauhassa miettiä mitä tekee, mutta aikansa pyörittyään ja haukuttuaan annettiin sille uusi haamu. Nyt Taavi meni varovasti loppumatkan ukolle ja mussutteli siellä palkkaansa, kunnes tulin paikalle.

Hyvää tossa oli se, että Taavi ei lähtenyt tulemaan takaisin mun luokse, vaan jäi paikalleen, vaikka vähän jänskätti ja pienellä avustuksella rohkaistui. En tiedä mitä se oikein pelästyi, paikka ja maalimies olivat ennestään tuttuja. Kai se kuuluu tuohon ikään, että välillä vähän möröttää.

Kolmannelle ukolle Lärppis lähti taas vauhdilla, mutta oli kuulemma lopun tullut vähän rauhallisemmin. Meni kuitenkin ilman ihmettelyjä ukolle asti. Lopuille meni hyvin ilman minkäänlaisia hidasteluja tai mörköilyjä. Neljänneltä ukolta tosin karkas kuselle, mutta tuli sitten heti takaisin... Ei tuo toisen piston mörkö tuntunut millään tavalla jääneen vaivaaman, hyvä niin.


Iltalenkin yhteydessä käytiin vähän kaupungilla koulun pihassa tottistelemassa. Tämä olikin samalla hyvä häiriöharjoitus, kun pihaa ympäröivillä jalkakäytävillä meni harvakseltaan lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Tapsa teki hommia hyvällä vireellä ja ohikulkijat saivat osakseen vain pientä vilkuilua, muuten keskittyminen tekemiseen pysyi hyvänä. Vedettiin ihan perussetti sitä samaa mitä ollaan viime aikoina tehty.

Tottista x 2

Torstai-illan junnutottis meni vähän puolikuntoisena flunssan kourissa, mutta Taavi oli silti ihan loistava! Seuraamista, miten se mun käden paikka voi olla niin vaikea? Jousikäsi nousee eteen, ei ylös. Täytyy vissiin reenata tuota pelkkää kättä ilman koiraa... Mutta siis Taavin osalta ihan hyvää tekemistä. Täyskäännökset ja sivulle meno sujuivat hyvin.

Maassa Tapsa ei tänään meinannut pysyä, vaikka kotona ollaan siinä jo tosi hyviä. Kissojen ruokinta ja siihen liittyvä kolmen kissan sinkoilu onnistuu Taavilta hyvin paikallaan maaten, mutta tänään maneesilla ei oikein meinannut malttaa. Saimmekin häiriönsietokykyharjoittelua kotiläksyksi. Lopuksi erittäin vauhdikas luoksetulo ohjaajan kiinnipidosta puolesta välistä maneesia ilman törmäystä!!

Häiriönsietokyvyn harjoittelun lisäksi kotiläksyksi tuli jäävien liikkeiden harjoittelun aloitus peruuttamalla ja sivulletulon nopeuden lisäys.

Flunssainen olokin helpotti kummasti, kun näki taas kuinka intoa piukassa pieni iloinen pyrri oli tekemisestä. Tän viikon kotiharjoittelu on jäänyt aika vähiin lenssun takia.

Perjantai-illan pentutottikset meni paremmin kuin viime viikolla, mutta kyllä ne toiset koirat silti vaan ovat pelottavia. Surettaa Tapsan puolesta, kun se pelkää osaa koirista. Kumpa joskus oppisimme olemaan rennosti kentällä muista välittämättä.

Mutta siis viime viikkoon nähden huima parannus, sehän jopa katsoi mua! Meitä oli tänään paljon vähemmän kuin viime viikolla ja otettiin Tapsan kanssa aavistusen syrjäisempi paikka ringistä. Kontakti siis oli ajoittain ihan hyvä, mutta ne kaikenmaailman haukahdukset ja muut äänet saa kyllä Taavin kääntämään päätään heti vaikka katse kyllä palaa pian takaisin muhin.

Jotenkin mulla on hirveän kaksijakoiset fiilikset tästä illasta; jee, me parannettiin viime viikosta, mutta voi vitsi kun me oltiin kuitenkin surkeita :) Kenttä oli n. 10 cm loskan peitossa (onneksi laitoin kumisaappaat!) ja jostain syystä Taavin karvaperse nyt tuntui kastuvan niin kovin paljon, ettei millään voinut istua tai mennä maahan. Kotona siis maataan ropakoissa, mieluusti vielä mun hanskan tai pipon kanssa... No, onnistuttiin kuiten muutamassa maahanmenossa,mutta sieltä kyllä noustiin samantien ylös. Seuraamisessa kontakti oli tosi huono, piti vilkuilla missä ne muut koirat menee... Perusasentokäännöksissä se pylly ei vaan pysynyt maassa, mutta muuten Lärppis kyllä oli hyvin mukana. Ohitukset meni hyvin viime viikkoon nähden, vaikka parantamisen varaa on ja luoksetulo oli loistava.

Kotona otettiin sitten vielä paikkamakuuta; saan kiertää Taavin ympäri ja mennä vaikka kuinka kauas ja siinä se vaan jököttää! Vähän luoksetuloja ja kovasti leikkiä. Mä alan oppia palkkaamaan tuota otusta leikillä!

Voi kauhistus ja hirvitys

Tänään oltiin kevätkauden ekoissa pentutottiksissa kentällä. Ja siitähän ei sitten meinannut tulla yhtään mitään. Kenttä täys koiria, isoja ja pieniä, mustia ja valkoisia, haukkuvia ja hiljaisia. Ja kaikki ne näyttivät nyt olevan niin kamalan hirveitä ja hirmuisen epäilyttäviä. Ei paljon vietinnostatusyrityksistä ollut apua.

En sitten millään meinannut saada Taavia keskittymään minuun, ei auttanut namit eikä elämöinti, ei mikään. Pieniä hetkiä se malttoi vähän keskittyä, mutta ei siinä paljon ollut hurraamista.

Aiheina tänään oli istuminen, maahan meno ja perinteinen pujottelukävely, lopuksi luoksetulo. Istumiset ja maahanmenot meni hyvin ja niitä tehdessä Lärppä lähestulkoon keskittyi vain minuun, mutta se pujottelukävely... Viime syksynä se meni meiltä tosi hyvin, mutta nyt tauon jälkeen metsäläinen oli ihan pihalla. En meinannut millään päästä kierrosta läpi, kun koira oli koko ajan menossa mihin sattuu, eikä vahingossakaan vilkaissutkaan minuun. Yrityksestä ei kyllä jäänyt puuttumaan, hauskuutin varmaan kaikkia puita pärisemällä ja pirisemällä siellä minkä kerkesin, mutta kun ei niin ei.

Lopun luokse tulokin meni niin, että matkan aikana Taavi taisi ainakin kolme kertaa kääntyä katsomaan taakseen, ettei vaan kukaan seuraa. Vauhtia oli kyllä koko ajan paljon ja ajattelin sen jo sekoavan jalkoihinsa, kun katse oli taaksepäin ja suunta kuitenkin melko mutkitellen mua kohti, takamuskin viisti maata, ettei hännäntöpöstä vaan päässyt kukaan nappaamaan. Kun etäisyys muuhun porukkaan kasvoi tarpeeksi ja Taavi vakuuttui siitä, että kukaan ei seuraa, niin lopun matkaa se tuli suoraan ja istahti nätisti mun eteen.

Että näin tällä kertaa. Onneksi tämä muiden koirien siedätyshoito taas alkoi, ehkä ensi kerta menee jo paremmin =)

Hyvät koirakokemukset

Muutama huono kokemus muista koirista on jättänyt Taaviin selvästi jäljet. Vieraat koirat arveluttavat, niille rähjätään tai sitten ei meinata uskaltaa mennä lähellekään. Esimerkiksi lenkillä toisen koiran perässä kävely ei meinaa aina onnistua, kun Taavi hankaa vastaan. Yleensä Taavi kyllä vähän rentoutuu hetken päästä ja alkaa kävellä ihan hyvin. Ollaan kyllä edistytty kovasti. Myös toisten koirien pienetkin rähinä-äänet saavat Taavin ihan lukkoon ja palautuminen vie aikaa. Näitä on vähän vaikea harjoitella, kun keskenään rähiseviä koiria on onneksi kuitenkin aika vähän.

Näistä syistä olemme pyrkineet hankkimaan paljon hyviä koirakokemuksia, jotta Tapsa pääsisi peloistaan. Eniten Taavi on tekemisissä samanikäisen Hipun kanssa. Hippu on hoffi ja Taavin bestis. Hipun kanssa riekutaan pihalla ja käydään metsälenkeillä, hihnassakin osataan kimpassa mennä ihan mallikkaasti. Hipulla on seuranaan kaksi aikuista belgi-sakemannisekoitusta, jotka pitävät pennuille vähän kuria ja järjestystä. Aivan loistava ystäväkolmikko siis!

Heinäkuista köydenvetoa Hipun kanssa

Pakki-isukkia pyrimme myös tapaamaan säännöllisesti, noin kerran kuussa. Vielä ainakin pojat tulevat hyvin toimeen keskenään ja intoutuvat välillä jopa painimaan. Toivottavasto Pakki sietää poikaansa myös tämän aikuistuessa! Myös Seijan koiralauman kanssa ollaan tekemisissä silloin tällöin. Silloin kyllä tytöt näyttävät Tapsalle missä kaappi seisoo, mutta kun on tilaa temmeltää, niin hyvin menee.

Ihanaista Nuttu-pyrriä Taavi liehitteli mökkireissulla lähes vuorokauden, ennen kuin Nuttu heltyi leikkiin. Sen jälkeen kaksikko onkin tullut hyvin toimeen, vaikka pitkän välimatkan johdosta näkevätkin toisiaan aivan liian harvoin.

Työkaverini kuultua Taavin traumoista, saimme kutsun tapaamaan hänen setteriurosvanhustaan, jonka kanssa sama sävel löytyi lähes välittömästi. Vanhuksen vauhti vaan meinasi hyytyä Taavin vauhdissa pitkällä metsäreissulla, mutta iloisina tultiin kotiin asti. Heitä menemme varmasti tapaamaan uudestaankin.

Ennen tai jälkeen pentukoulun pyrimme haistelemaan vähän muita koiria. Kenttä on kuitenkin se paikka, jossa pahimman päällekäynnit ovat tapahtuneet, joten siellä hyvät koirakohtaamiset ovat uskoakseni erityisen tärkeitä. Sieltäkin on jo muutama hyvä kaveri löytynyt, harmi kun niitä ei näe pentukoulun ulkopuolella... Ja talvitaukokin on meneillään.

Silloin harvoin kun lenkillä tapaamme muita koiria, yritän keskittyä hyviin ohituksiin tai perässä kävelyihin, silloin ei paljon haistella. Olen ajatellut asian niin, että näin Taavi saisi rohkeutta ja luottoa itseensa, kun kaikkien vastaantulijoiden kanssa ei tarvitse tehdä tuttavuutta. Taavi kuitenkin alistuu selvästi lähes kaikille vieraille koirille. Ei sentään heittäydy ihan selälleen maahan, mutta tekee kyllä selväksi, ettei hänen kimppuunsa kannata hyökätä... Mun uskomuksen mukaan hyvä reipas ohitus vahvistaa sitä, ettei kaikista koirista tarvitse välittää ja mun vierellä on turvallista eikä tarvitse jännittää.

Tietysti on sitten niitäkin koiria, jotka tulevat hihna pitkällä vastaan ja ei oikein ole muuta mahdollisuutta kuin antaa nuuhkia, kun toinen tulee vaan. Nämä muutamat tapaukset ovat onneksi olleet ihan kilttejä ja alkupörhistelyn jälkeen Taavikin on rentoutunut. Toivon, että koiranomistajat tuntevat lemmikkinsä niin, etteivät päästä puruherkkiä koiria ihan noin vapaasti muiden luokse, tosin koskaan ei voi tietää...

Ensimmäiset pelastushakuharjoitukset

Tänään olimme Taavin kanssa ensimmäistä kertaa pelastushakutreeneissä. Täälläpäin on todella vaikea ollut päästä mukaan, kun vetäjiä tuntuu olevan liian vähän ja kaikkien ryhmissä on jo niin paljon porukkaa, ettei mukaan mahdu. Kolme kuukautta hain paikaa ja sitten tässä porukassa tärppäsi. Katsotaan miten meillä alkaa sujua, vaikka mieluummin kyllä treenaisin lähempänä kotia ihan käytännön syistä...

Ensimmäinen harjoitus Taavilla oli sellainen, että tien molemmin puolin meni ihmisiä ihan tien laitaan ja Taavi kulki vapaana ukolta toisella saaden namia. Hyvin meni, onhan Taavi ihmisrakas ja sitten oli ne kananpalat!

Toisena harjoituksena saman tien molemmin puolin meni taas ukkoja. Ensimmäine oli vähän kauempana kuin ensimmäisellä kierroksella. Seuraavat kaksi olivat karkuun juoksevia. Heidän kiljaisunsa saivat Taavin vähän hämilleen, mutta kyllä Tapsa silti meni reippaasti hakemaan kanat. Ilmeisesti kiljaisuista tuli taas kahakat mieleen? :/  Kolme viimeistä ukkoa olivat vähän syvemmällä metsässä (~5 m) ja he kutsuivat Taavia luokseen. Näille Taavi irtosi hyvin minusta, sillä en millään pysynyt sen vauhdissa mukana ja kivaa oli!

Seuraavaa kertaa varten tarvitsee muistaa, ettei kiljumista saa käyttää Taaville, karkuun juoksevat ovat siis hiljaa. Myös haamu tuli ensi kerran harjoituslistalle.

Olen tosi innoissani pelastushakuryhmään pääsystä, mutta käytännön asiat vähän hirvittävät jo etukäteen; miten vuorotyöläisen aika riittää, kun treenit ovat naapurikaupungissa ja työ- ja treenimatkat nielevät niin paljon aikaa ja muutakin pitäisi ehtiä tekemään... Tänäänkin jouduin lähtemään kesken pois, kun ennen yövuoroa nyt on vain yritettävä nukkua...

Tommi pitäisi saada innostettua lenkeille meidän kanssa mukaan, niin voisi edes vähän yrittää harjoitella jotain omineen.

Jotain pientä

Taavi vietti eilen isänpäivää Pakki-isukin kanssa vauhdikkaalla ja erittäin kuraisella metsälenkillä. Koirilla näytti olevan oikein hauskaa ja lopuksi vielä jaksoivat painia pitkään pihassa. Ihania!

Eilen illalla kävimme myös tutustumassa Nala-sakemanniin tarkoituksena Tapsan jännityksen poistaminen ja uusien koirien tapaaminen. Nala oli komennettu maahan ja Taavi päästettiin tekemään tuttavuutta ilman apuja. Kymmenisen minuuttia Tapsa räkytti, välillä jotain pieniä sijaistoimintoja tehden. Muutaman kerran se kävi myös hakemassa mun tai jonkun muun luota apua, mutta ei sitä saanut. Taavi ei kuitenkaan poistunut paikalta, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Myöskään karvat eivät olleet pystyssä. Pienet aivot varmasti raksuttivat kovasti, että mitä nyt pitäis tehdä ja miten tohon isoon tummaan koiraan pitäisi suhtautua, kun vähän pelottaa, mutta kuitenkin kiinnostaa.

Räksytys vain oli aivan kamala ja Nala jo katteli vähän siihen malliin, että onko pakko jaksaa kuunnella :) Lopuksi Taavi kuitenkin uskaltautui haistamaan ja hiljeni. Nala sai luvan nousta ja sitten vähän pyörittiin ympyrää ja haisteltii ja tutkittiin ja töpökin taisi vähän heilahtaa. Lopuksi Tapsa yritti astua Nalaa :\ rupeaa vissiin hormonit hyrräämään pienellä vai yrittikö vain isotella? Sovittiin, että kun Nala on seuraavan kerran täällä käymässä, niin otetaan homma uusiksi ja jos Taavilla menee hyvin, niin tutustutaan Onni-holskuunkin.

Tänä iltana kävin kentällä vähän tekemässä jotain pientä... Seuraaminen meni hyvin ja luoksetulot myös. Joku oli jättänyt esteen keskelle kenttää, niin kokeilin Taavin hypyttämistä ja sehän oli ihan luonnonlahjakkuus! En tiedä menikö se ihan vahingossa vai hokasiko se jutun oikeasti, mutta hyppy-käskyllä se hyppäsi aina esteen yli, vaikka ei edes ollut ihan siinä edessä jo valmiiksi menossa... Oisko siitä ollut apua, että metsälenkeillä olen aina kun ajoitus on sattunut, sanonut "hyppy" silloin, kun Tapsa hyppää jonkin kaatuneen puun tms. yli?!

MaassaTaavi ei tänään malttanut juurikaan pysyä ja paikallaan istuminenkin teetti vähän enemmän töitä... Taavi oli tänään myös melko häiriöherkkä kaikenmaailman äänille. Armeijan pojilla kuului olevan jotkut huutoharjoitukset ja kovan kaasujalan omaavia autokuskejakin oli liikenteessä useampia.

Olisin halunnut tänään harjoitella lelun palauttamista mulle, mutta unohdin sen lelun kotiin... Ehkä sitten ensi kerralla!? Taavi oli tänään kuitenkin oikein reipas ja innokas tekemään hommia, mun muru <3

Seija on ilmoittanut Taavin sinne tammikuun näyttelyyn!

Itsekseen kentällä

Eilen illalla käytiin kentällä omineen vähän harjoittelemassa. Oikeasti kentällä oli ratsastajien vuoro ja jouduimmekin hieman odottamaan hevosten pois lähtöä. Hevosten haju kentällä ei kuitenkaan Taavia haitannut (olen kuullut osan koiraporukasta valittavan, etteivät heidän koiransa voi keskittyä kun hevosten hajut haittaavat ;D) vaan se jaksoi keskittyä tekemiseen tosi hyvin.

Aluksi otimme vähän seuraamista. Imuttamalla mennään edelleen ja nyt otettiin vain askel tai kaksi ja hienosti tulee heti perusasento pysähdyttäessä. Perusasentoa yritän vähän pitkittää ennen palkkaa. Muutaman kerran mentiin seuraamista ristiaskelein etuviistoon sivuttain ja sekin meni hyvin! Mutta heti jos yrittää ottaa kättä pois kuonon edestä, Taavi karkaa kauemmas ja perä kääntyy poikittain… Täytyy siis kai vain malttaa vielä.

Muutamia maahan menoja tehtiin myös. Nyt Taavi jaksaa jo pysyä maassa hieman pidempään kuin sadasosasekunnin, jee! Sillä ei kyllä ole vielä mitään hajua mitä eri käskysanat tarkoittavat, kaikki pitää kädellä näyttää, mutta sekin kai on ihan normaalia noin nuorella ja kuitenkin aika vähän treenatulla koiralla?

Pari paikalla oloa istuen tehtiin myös: Taavi istumaan ja ”paikka”, sitten otin muutaman askeleen taaksepäin tai sivulle, muutaman sekunnin odotus ja rauhallinen palaaminen Taavin eteen. Vielä hetken odotus hyvällä katsekontaktilla ja palkka. Loistavasti meni!

Lopuksi muutama luokse tulo. Kaikkinensa treeni kesti 15 – 20 minuuttia useammalla tauolla, joiden aikana Taavi sai mennä miten halusi ja haistella kaikessa rauhassa.

Jossain vaiheessa treeniä kuului kauempaa mopon tai jonkun muun vempeleen ääni, joka saattoi hivenen muistuttaa kiljaisua tai vinkaisua tai ulahdusta. Taavi reagoi tähän ääneen jäykistymällä ja jäämällä tuijottamaan äänen suuntaan voimatta keskittyä mihinkään muuhun. Taas meni hetki, ennen kuin sain sen ajatukset pois tuosta pelottavasta äänestä ja pääsimme jatkamaan harjoituksia. Kauankohan tuo koiruus pelkää noita rähinä- ja muita koiramaisia ääniä?

Lopuksi vielä hevosjuttuja: enne kentälle menoa kävin hakemassa Sannan hevoset tarhasta talliin ja Veeran riimunnaru pääsi irti (huono lukko) riimusta. Tästähän Veera innostui ja otti pari kierrosta ravia ympäri pihaa ;). Taavi kuitenkin kunnon paimenkoiran elkein auttoi Veeran talliin saamisessa. Ihan vahinkohan se oli, mutta Taavi toimi kuin paremminkin koulutettu paimenkoira! Mun oma ihana <3

Pentutokoa

Eilen illalla olimme pentukoulussa. Muut koirat vähän jännittivät aluksi, mutta pienen haistelun jälkeen piti päästä leikkimään :)

Tunnilla Taavin kontakti minuun oli hyvällä tasolla, ollaan petrattu siinä aika hyvin! Tunnun aiheena oli ohitukset, seuraaminen ja luoksetulo. Muuten kaikki meni hyvin, mutta yhden seuraamisharjoituksen aikana kaksi muuta pentua vähän rähähtivät keskenään rivin toisessa päässä. Taavi meni tästä ihan lukkoon, eikä pystynyt keskittymään muuhun, kuin tuijottamaan rähähdysäänen suuntaan. Palautuminen tilanteesta kesti minusta melko kauan ja onnistuneen seuraamisen aikaansaaminen teetti vähän työtä, onneksi saimme sen kuitenkin onnistumasn! Kenttää Tapsa ei onneksi arastele, mutta nuo rähinä-äänet tuntuvat saavan sen aivan lukkoon :(

Seuraaminen menee vielä ihan imuttamalla, perusasennossa malttaa jo istua kauemmin ilman palkkaa. Seuratessa jos yritän ottaa namia kuonon edestä pois poikittaa heti...
Luoksetulossa meillä on ollut hieno loppuasento ilman opettamista, Taavi on alusta asti tullut luonnostaan eteen istumaan. Siinä hiotaan asennon suoruutta ja etäisyyttä minuun, mutta yleensä siihen ei tarvitse puuttua.

Äsken tuli viesti, että tämän vuoden viimeiset jälkitreenit ovat ensi viikolla ja minä en pääse niihin :( Täytyy siis harjoitella omineen. Hakuporukkaan kun vielä pääsisi, niin saisin otetta siihenkin lajiin!