Tottisjuttuja ja opettelua kahden koiran kanssa elämiseen

Maanantaina Tapsan kanssa hallilla tokoilemassa ja vähän hyppimässä. Hallilla en saa tehtyä turvallista hyppyä kuin 93 cm korkuisena, metrinen este siellä on, mutta se on kiinteä lautaeste ja siitä en Taavia hyppyytä. Tuo 93 cm menee hyvin, täytyy kesän tullessa kokeilla pihalla joskus turvallista metristäkin... Mitään noutojuttuja en näihin korkeisiin hyppyihin vielä ole yhdistänyt ja useimmiten hypätään vasta vain yhteen suuntaa, joten tekemistä tällä saralla vielä on.

Ohjattu nouto onnistui hyvin ja ruutu siten, että kävin ennen lähetystä näyttämässä ruudun. Vähän etsi lätkää, mutta napakalla käskyllä seisahtui. Jättävät meni tänään hyvin, kuten myös seuruu. Käyttöesineen noudossa ei mitään ongelmaa, kun pohjana ei ole hiekka. Luoksetulot oli kivan vauhdikkaita ja tokohyppykin onnistui hienosti. Kaukoissa matkaa oli kolme metriä ja maahan meno vaati muutaman kerran kaksi käskyä.

Kosti kävi minikävelyllä kuuntelemassa kattorempan kolinoita ja se olis väkisin halunnu kauppaan tavaraa purkavan rekan kyytiin. Kosti kävi myös tutustumassa halliin ja vähän leikkimässä siellä. Kumpa osaisin ylläpitää sillä tuon leikin! Kotimatkalla käytiin myös eläinkaupassa rapsuteltavana ja maistelemassa herkkuja. Autoilukin onnistui tänään jo hiljaisemmin. Illan edellä Tiina, Jouni ja Tuukka kävivät pikaisesti katsomassa Kostia. Tyypilliseen pyrritapaan Kostin mielestä vieraat oli niin nähty, kun niitä oli kerran käynyt haistamassa. Ensi kerralla jos joutaisivat vaikka sisällekin vähän leikkimään pennun kanssa, vaikka mulle kyllä kelpais mainiosti koira, joka ei ole vieraista ylenpalttisen kiinnostunut.


Tiistaina korkattiin aamulla jälkikausi. Jälki oli noin 400 m pitkä ja tunnin vanha, jana oli viitisentoista metriä. Jana meni hyvin ja kaikki neljä keppiä löytyivät hienosti, vaikka viimeinen olikin melkein keskellä hirvenkakkakasaa. Muutaman kerran Taavi palkkas itsensä kauriiden papanoilla ja kerran meinas kauriiden polku vähän sotkea suuntaa, mutta hyvin Tahvo selvitti tämän vuoden ensimmäisen jäljen, ei ole taidot talven aikana kadonneet minnekään.

Löysin tämmösen!

Tiistaitokossa Taavi teki hyvän paikkaistumisen, mutta olin edelleen vajaassa matkassa. Sitten tehtiin ryhmäseuruuta. Ai vitsi mä tykkään näistä ryhmässä tehtävistä jutuista! Taavi oli hieno, keskittyi sika hyvin ja oli hiljaa.

Omalla vuorolla tehtiin merkin kiertoa ja siinä edelleen on vauhti pysynyt myös menosuuntaan. Tällä kertaa tehtiin jo pidempää matkaakin ja muutamassa paluussa lähdin karkuun. Liikkuroitua seuruuta tehtiin pitkä pätkä ja olin kovin tyytyväinen Taavin tekemiseen. Tämmöistä menoa kun saataisiin aikaiseksi myös kokeissa, niin ei olisi mitään hätää...

Tokalla setillä Taavi teki pari ruutua lätkälle, ekalla meni vähän pitkäks ja pylly meni nauhan päälle. Ei ole tollasta ennen sattunutkaan. Sain sitten ohjeeksi kutsua koiran pois ja tehdä vaan jutun uudestaan. Tehtiin myös yksi toisto taas siten, että lähetys oli ihmisiä päin, hyvin meni. Hyppyä kanssa tehtiin ja siinä myös paikallaan pysymistä. Loppuun vielä tunnari, jossa yhden väähän vähäisen maistelun jälkeen löytyi oma. Olin ihan tyytyväinen, kun ollaan kuitenkin treenattu tota niin vähän ja vain kotona. Mut miks tuon tunnarikapulan poimiminen hiekalta ei ole yhtään hankalaa ja noutokapun on??

Kosti kävi aamulla kaupunkikävelyllä ja mummelit rapsutteli sitä innoissaan. Kosti kävi myös illalla tutustumassa halliin ja treenikamuihin, niihin ihmisversioihin. Kotimatkalla poikettiin vielä paloasemalla, sielläkin sai rapsutuksia. Paloasemalla oli myös erilaisia ääniä, jotka aiheuttivat varovaista kiinnostusta, esimerkiksi renkaanvaihtoa ja pulttipyssyä piti mennä tutkimaan vähän lähempää... Ihmisiin Kosti tuntuu suhtautuvan varovaisen kiinnostuneesti, hetken katselee mun läheltä ja sitten vipeltää siliteltäväksi. Liikaa ei tarvi ruveta ihmisistä pitämään, mutta tää olis just hyvä!! Luonnetta Kostissa tuntuu ainakin näin alkututustumisen perusteella olevan melkoisesti, ruualle se on ahne ja lelutkin kiinnostaa. Tietyissä asioissa sen kanssa on oltava tosi tiukkana, mutta onhan se ihan mahdottoman suloinen pallero, jota tekis vain mieli nunnutella.

Murun kanssa Kosti kävi torstaina kaupungilla ja oli se myös päässyt muutaman tyypin rapsuteltavaksi taas. Oli kuulemma ollut tosi reipas poika.

Perjantaina käytiin Taavin kanssa pikatreenaamassa kentällä. Ei ollu jotenkin vire tällä kertaa kohillaan. Kaikki jutut Tapsu kyllä teki, mutta jotenkin vain tuntui vähän tahmealta koko homma. Seuruuta, jättäviä, luoksetuloa ja paikkamakuuta 9 mm ammunnalla tehtiin.

Kosti kävi eri eläinkaupassa kuin viimeksi herkkuostoksilla ja rapsuteltavana. Kaupungillakin vähän käveltiin ja tänään olis kaikkia pitäny päästä moikkaamaan.

Poikien meno on näyttänyt tältä:

Olen ollu hirmu tyytyväinen, miten hienosti Taavi on Kostin ottanut vastaan. Tietty sitä välillä vähän ärsyttää ja pinna palaa pennun kanssa, mutta silloinkin se osaa toimia hienosti. Komentaa Kostia sopivalla otteella ja pihalla jo leikitään yhdessä. Sisällä en varmaan anna niiden juuri leikkiä, ettei vaan satu mitään. Kissaakin Taavi puolustaa tarvittaessa, vaikka Waltsu kyllä pitää aika hyvin itse itsestään huolen. Sitä ei juuri koirat hetkauta suuntaan tai toiseen ja Kosti on vielä kuitenkin aika paljon pienempi kuin Waltsu. 

Pari kolme viikkoa on taas väännetty tämän kesäkauden treenipäiviä. Suurin osa on mennyt hyvin, mutta sitten on aina joku ryhmä, jossa sovitaan jotain ja sitten sen perusteella yritän järkätä muita menoja ja sitten tuleekin ilmoitus, ettei sovittu asia pidäkään. Plaah! Näin vuorotyöläisenä kun jää paljon treenejä väliin muutenkin, niin harmittaa kun taas jo kertaalleen sovitut asiat menee enempi tai vähempi mönkään. Ja miksi ihmeessä meillä ja naapurikaupungissa pentukoulun pitää olla samana päivänä samaan aikaan...? Tietty mä myös harrastan useampaa lajia kuin ehkä useimmat tai ainakin useammassa porukassa ja nyt kohta vielä kahden kanssa... Mutta tähänkin on syynä nää vuorotyöt; kun on useampi treenipaikka, niin ainakin johonkin treeneihin on mahdollisuus päästä joka viikko. Rally-toko piti jo jättää valikoimasta pois. Sitä on onneksi ainakin alaluokissa helppo treenata itekseen ja toisaalta se olis kyllä hyvä eläkelaji, joten jos sen vaikka säästäis sinne... tai ainakin talvilajiksi.

Viime viikkon treenit ja pentu-uutisia

Maanantaina käytiin omineen hallilla vähän hyppimässä ja tokottamassa.

Ruudun kävin aluksi näyttämässä Taaville ja sitten ilman muita apuja lähetys. Tämä meni tosi hyvin! Toinen toisto tehtiin myöhemmin jossain välissä treeniä ja silloin Taavi juoksi kyllä hienosti ruutuun, mutta rupes ettimään josko olis äskeisen lähetyksen palkoista jäänyt jotain johonkin... Olis taas pitänyt tehdä vain se yksi toisto tai sit seuraavalla olla ainakin lätkä.


Merkin kiertoa yritettiin, mutta siihen en vain onnistu saamaan Taaville kunnollista menovauhtia. Taannoin meille neuvottu kahdeksikko ei ole ainakaan vielä tuottanut mitään tulosta, tosin ei se kyllä toimi oikein muutenkaan vähäisestä harjoittelusta johtuen.


Kapulalla leikittiin tänään kovasti ja yritettiin malttaa istua aloillaan sen aikaa, että kapula on heitetty... Kovin on innokas kapulan perään tuo pikkumies.

Ja sitten sitä seisomista. Muutama kerta jo onnistuttiin siten, ettei Tapsa lähtenyt pyörimään tai muuten liikkumaan mun palatessa. Vahvistellaan tätä nyt kuurina kovasti.



Keskiviikkona yövuorojeni jäljiltä tuossa elukassa oli taas virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja rallytreenit oli sen mukaiset. Taavi teki ainakin kolme liikettä sekunnissa ja kun mä kävin öiden jäljiltä hitaalla, niin alkoi komentamaan mua. Kahta radanpätkää tehtiin ja saatiin ne kohtuudella läpi, vaikka kaikenmaailman härväämistä ja ääntä oli ihan likaa.


Perjantain tokotreenit aloitettiin kokeenomaisella paikkamakuulla. Mä tosin jäin lähelle Taavia, kun se on nyt muutaman kerran noussu seisomaan mun palatessa. Nyt sitten halusin varmistaa ettei näin pääse enää käymään. Nätisti pötkötteli ja oli hiljaa, totteli omia käskyjä ja kaikin puolin jees. Toisella toistolla menin sit kauas ja hyvin onnistui sekin.

Tehtiin myös häirittyä paikkista ja seuruuta; kaksi koiraa paikkikseen naamat vastakkain siten, että niiden väliin sivusuunnassa jäi muutama metri. Tästä välistä sitten seuruutettiin koiraa. Paikkiksessa tein sekä makuuta että istumista, ei mitään ongelmia, vaikka oli selän takanakin koiria tekemässä omiaan.

Seuruu meni muuten hyvin, mutta hitaassa kävelyssä lähellä toisia koiria rupes Taavia hirvittämään ja se alkoi haukkua mulle. Laitettiin homma seis ja tehtiin pari maaha-istu vaihtoa ja taas pystyi pyrri keskittymään.

Odotteluvuorolla treenattiin peruuttamista ja rentoutumista. Loppuun tehtiin vielä lisää häirittyä seuruuta tötsiä kiertelemällä. Ohjaaja käveli meidän vierellä ja muut koirakot teki häiriötä treenaamalla omiaan vieressä. Nyt meni tosi hyvin, mutta ei otettu hidasta kävelyä. Kotiin juostiin häiriökujan läpi luoksetulo.

Kotimatkalla poikkesin pikaisesti ampumatreenin merkeissä kentälle. Ihan vaan seuruussa laukaukset 6 mm ja 9 mm starteilla.


Lauantaina EK-porukalla tottista. Ei ole ollenkaan mun juttu tottistella lumihangessa ja pakkasessa. Kävely on väkisinkin lyllertämistä ja palkkaus ihan tumpeloa. Tapsa teki vähän seuruuta ja eteenmenon. Seuruu oli tosi huonoa, pistän mun lyllerryksen syyksi, eteenmeno yhdessä viedylle namipurkille oli hyvä.


Nuttu porukoineen oli sunnuntain ja maanantain kylässä. Ihana kaksikko tykkää niin toisistaan. Maanantaina käytiin vähän nauttimassa kauniista kelistä jäällä.

<3 <3 Tiistaina 7.2. Taaville ja Iitalle syntyi viisi narttupentua Salokannel-kenneliin. Pennuista kolme on töpöhäntäisiä ja kaksi pitkähäntäisiä, väritykseltään mustia ja brindlejä. En malta odottaa, että pääsen nunnuttamaan näitä palleroita! <3 <3

Kuvat Tanja Salomies:

✰Taavi valittiin Suomen Pyreneläisten vuoden 2016 palveluskoiraksi (pelastuskoirakokeet palveluskoiraliiton alaisia) ja KPH:n vuoden 2016 näyttelykoiraksi.

Monenlaista koirakaveria tällä viikolla

Tapsa oli viime viikon porukoilla hoidossa mun ollessa töissä ja Murun matkoilla. Se pääsi viikonlopuksi mökillekin.

Maanantaina kävin omineen hallilla rallyilemassa, rata alla. Tänään oli hiljaista työskentelyä, mutta tuo seuruusta eteen tulo ja siitä oikean kautta sivulle on edelleen meidän kompastuskivi. Taavi tulee kyllä eteen, mutta usein ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on se jo kiepsahtanut takaisin sivulle vasemman kautta... Lisää treeniä!! Saksalainen täyskäännös onnistuu jo oikeastaa joka kerta! Alunalkaenhan tottiksessa opetun Taaville just tuon tavan, mutta se vaihdettiin myöhemmin toiseksi. Kohta ollaan varmaan sekaisin näidenkin kanssa 😃.

Lisäksi vähän leikittiin kapulalla. Taavi on oikein innokas noutamaan ja hyppynoutoakin tehtiin. Siinä pitää muistuttaa sitä hyppäämään myös takaisintullessa. Tuohon takaisintulon hyppyyn vaikuttaa kyllä sekin, mihin kapula on lentänyt. Koska ollaan treenattu tota tosi vähän, täytyy noi sivuun menneet heitot ottaa ohjelmistoon vasta kun suoraan heitetyt tulee aina varmasti hypyn kautta takaisin.


Illalla kaupunkilenkki Otto-labradorin ja Kuisma-parsonin kanssa. Kuisman naama oli ajoittain vähän liikaa Tapsulle, vaikka takapuolta ois ehkä halunnutkin käydä nuuhkimassa.


Tiistaina käytiin Sannin kanssa rallyilemassa alla olava rata. Taavi teki ihan hyvin, mutta kuulosti ihan possulta. Pikkusen oli sillä kierrokset ylhäällä ja ääntä tuli sen mukaan. Pieni lepotauko autossa ja toinen setti oli jo ihan toisenlaista tekemistä. Lopuksi Taavi innostui leikkimään isolla verkkopallolla, siis innostui todella! Ehkä ekaa kertaa koskaan pystyin palkkaamaan sitä oikeasti lelulla!! Leikittiinkin sitten kovasti ja väliin joku pikku juttu ja taas paljon leikkiä.

Käytiin vielä kimpassa juoksuttamassa koiruudet ❤

Sisko on erikoistunut kuperkeikkoihin.

Perjantain tokotreenit oli aivan mahtavat. Alkuun oli mun itse suunnittelema 5 min treeni ja siitä sai sitten palautteen. Tein kaksi ruutuun lähetystä ja sen perään alon hyppyä. Hypyissä ekalla kerralla vain istumaan jääminen ja tokalla sitten hyppykin. Lopuksi vielä muutama perusasentoharjoitus.

Ihan pientä vinkumista oli, mutta tosi vähän. Ruutuun Taavi juoksi hirveellä innolla, mutta lätkällä se oli vähän rauhaton. Vois kokeilla joskus aina ilman lätkääkin ja sitten silloin tällöin vois pyytää maahan.

Hypyssä Taavi oli tosi herkkä liikkurin käskyille, siksi halusinkin liikkurin. Heti alussa Taavi oli rynnimässä hypylle ennen aikojaan. Ekalla kerralla menin esteen taakse ja palasin sieltä palkkaamaan, hyvin pysyi. Toisella kerralla sitten hyppy ja palkka eteentulosta. Tarvittais ihan hirveesti lisää liikkuroituja harjoituksia. Perusasennot onnistui melkein kaikki, ei me montaa toistoa tehtykään.

Paikkaistumista tehtiin kolme toistoa paikkoja vaihdellen. Eka ja vika meni meiltä hyvin, mutta toisessa toistossa Taavi nousi seisomaan mun palatessa sen luokse, taisi vähän paineistua vieruskaverista.

Päivän varsinainen aihe oli jäävät liikkeet, joita tehtiin kaikella muulla tapaa paitsi seuruusta. Pääasia oli, että koira liikkui ja siitä sitten pysäyttävä liike. Meille vaikein on selkeesti seisomisessa mun paluu, väkisinkin Taavi vähän steppaa. Muuten meni kyllä melkoisen kivasti, vain muutama virhe. Ja mikä parasta, alun viisiminuuttisen jälkeen hallissa oli koko ajan neljä koiraa ja Taavi oli koko ajan vapaana ja superkeskittynyt minuun ja hiljaa! Ihan lopussa, kun hengattiin vaan ja kuunneltin kotiläksyjä, kahden koiran välillä tapahtui jotain, en nähnyt mitä, mutta Taavi joka tapauksessa kääntyi ja oli karvat pystyssä ottamassa jo muutamaa askelta tapahtumien suuntaan. Mutta käskystä se palas mun luo ja sai kyllä superpalkan!!


Lauantaina ek-harkat, aiheena meidän murheenkryyni esineruutu. Tehtiin 50x50 ruutu, johon Taaville näytettiin kolmen esineen vienti vähän muistikuvatyyliin. Ensimmäinen lähetys ensiksi näytetyn esineen kohdalta. Esineet 50 m syvyydessä. Odotetusti Taavi lähti ensimmäisellä lähetyksellä vauhdikkaasti ja haki hyvin esineen. Esine oli tosin viimeiseksi näytetty (vahvin muistikuva) ruudun aivan vastakkaisessa kulmassa ollut lompakko, mutta sillähän ei ole väliä missä järjestyksessä esineet hakee.

Kuvat Marika Koski:

Ensin seurataan tarkkaan, mihin esine viedään.

Sitten lähetys

ja vauhdikas lähtö.

Palautuskin on vauhdikas.

Toinen lähetyskin oli juuri sellainen kuin sen oletin olevan eli Taavi ei lähtenyt oikein mihinkään, kunhan vähän nuusas omiaan. Esine käytiin näyttämässä sille uudestsan ja nyt onnistui hienosti sen haku.

Tuli se toinenkin esine sieltä lopulta vauhdilla.

Taavin esinemotivaatio ei ole vielä tarpeeksi vahva tai sille ei ole aivan selvää mitä siltä halutaan. Todennäköisesti ongelma on tuossa motivaatiossa, koska Tapsa hakee yhden valmiinkin esineen vikkelästi. Lisäksi mun pitäisi alkaa vaatia siltä kunnon luovutusta. Jatkossa treenaan omineen noin 30 m leveellä ja 50 m syvällä ruudulla, johon viemme Taavin kanssa yhdessä kolmesta viiteen esinettä. Lähetys ensin viedyn esineen kohdalta.


Iltapäivällä käytiin kimppalenkillä Oton ja tanskandoggi Helgan kanssa. Alku oli melkoista metelöintiä, mutta kun Taavi hiffas Helgan olevan tyttö, niin lenkki sujui oikein sopuisissa tunnelmissa.

Helga, Otto ja Taavi. Kuva Tiina Suuronen.

Viikko päätettiin jälkiryhmän tottiksiin ja johan oli tottikset! Taavi teki töitä ihan mielettömän kivasti, oli hiljaa ja tosi hyvin keskittynyt. Ekaksi tehtiin alon hyppyä liikkuroituna, istumaanjäämistä ja sit ihan hyppyä. Kyllä liikkuri tuottaa vähän vaikeutta, mutta onnistuttiin kuitenkin. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa oli koira. Tää oli illan paras juttu! Niin nätisti meni, että en voisi olla tyytyväisempi! Lopuksi paikkamakuu, josta vieruskaveri kutsutaan luokse, ei ongelmaa. Niin tyytyväinen näihin!

Tokalla setillä tokon paikkamakuu ja istuminen. Taavi labbiksen ja porokoiran välissä. Poro selkeesti hirvitti Taavia ja se nousikin paikkamakuusta kerran ylös. Myös istumisesta se lähti ekalla kerralla mun perään. Molemmissa paikalleen palautuksen jälkeen ei ollut ongelmia. Positiivista jos tosta hakee, niin Taavi oli kuitenkin rauhallinen eikä ollut lähdössä mihinkään hihhuloimaan. Olis varmaan tullu mun luo jos en olis palauttanut sitä takaisin.

Lopuksi vielä hyppytreeniä. Aina ei askelmerkit osu kohdalleen, mutta ehkä se metrinenkin onnistuu, kun 93 cm menee kevyesti noin surkeella tekniikalla, kiitos Tiinalle kuvaamisesta:

Parin viikon touhut

Viime viikon maanantaina oltiin Sannin kanssa rallyilemassa. Innostuttiin sen verran, että tehtiin kaksi rataa ja taidettiin tehdä molemmat radat kahteen kertaan. Edelleen on kylttejä, joiden suoritustapa ei ehkä ole ihan oikea tai sitten sen oikean tavan unohtaa siinä vaiheessa kun tulee kyltille. Mut hauskaa oli taas!

Sanni kuvas yhden ratasuorituksen:

Toinen treenaamamme rata näytti tältä:

Keskiviikkona käytiin uudella fyssarilla, kun vanha lopetti (yhyy!).  Vastaanotto oli eläinkaupan takaosaan kangassermeillä erotettu alue, johon kuului erittäin hyvin kaupan ovikello, kaikki mitä kaupassa tapahtui ja vielä lisäksi viereisen kahvilan puheensorina. Kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Taavi antoi yllättävänkin hyvin sille uuden ihmisen käsitellä itsensä. Missään vaiheessa se ei ollu niin tolkku pois, kun on edellisellä fyssarilla ollut, mutta makasi kuitenkin rentona ja antoi hyvin hoitaa itseään. Pariin kertaan se pomppasi pystyyn, kun kaupan puolella siirreltiin ilmeisesti isoja ruokasäkkejä ja rullakon rämistellessä sermin takaa ohi Taavi ampaisi sermien läpi rullokon luo haukkumaan, mutta muuten meni ihan kivasti. Fyssari pääsi myös osalliseksi ranskalaisesta rakkaudesta Taavin nuollessa pariin otteeseen hänen naamansa.

Liikkeissä ei ollut sanottavaa ja rangan sekä muiden nivelten liikkuvuus oli oikein hyvät. Rinta- ja lannerangan liitoskohta oli selässä vähän jumissa ja jalat myös "hyppylihasten" osalta hieman kireät. Mitään isompaa ei kuitenkaan onneksi sen viimeviikkoisen estekolistelunkaan jäljiltä löytynyt ja jumit saatiin melkoisen hyvin hoidettua. Ällistyneenä taas seurasin sivusta miten koiraa väänneltiin ja miten se antoi väännellä mitä hurjemman näköisiin asentoihin. Tai ei ne kai niin hurjia olleet, mutta itse en koskaan uskaltaisin vääntää esimerkiksi jalkoja niin pitkälle ääriasentoihin. Onneksi ammattilaiset osaa!

Perjantaina pikainen tottistreeni kentällä. Alkuun paikkamakuu, jonka aikana kaksi 6 mm startin laukausta. Seuruuta kanssa ja siinä myös kaksi laukausta. Loppuun eteenmenoja kuusi, joista viidennellä ei ollut purkkia ja käskin maahan, muut purkille vapauttaen. Huippufiilis jäi tästä setistä!

Tällä viikolla tiistaina tokossa työstettiin vähän vinkumisongelmaa. Palataan pentutreeneihin perusasennon kanssa ja pidennetään palkkausaikaa. Palkkaan nykyään liian nopeasti ja jos en heti palkkaa tai ei tehdä jotain keskittymistä vaativaa, alkaa Taavi vinkua. Yritetään siis pidentää sen pinnaa...

Ohjattu nouto, ruutu, merkin kierto ja peruutus sekä tietty paikkis oli tänään aiheina. Ruutua tehtii  kaksi toistoa lätkälle, ihan sika hyvät! Ohjattua ensin kaksi toistoa liikkuroituna. Eka oli hyvä, mut tokalla sekos Tapsalta pasmat. Se ei vaan jotenkin osannu lähteä oikeaan suuntaan ja hädissään toi mulle sitten sen merkin, jolle jätin sen seisomaan. Yritti tuoda merkkiä toistamiseen kun yritettiin korjata, mut lopulta sit älys tuoda kapulankin. Pidettiin tauko ja tehtii  sit vielä yks toisti, joka oli hyvä. Lopuks pari kapulan tuontia lyhyestä matkasta eteen, kun noi ohjatut tehtiin ilman loppuasentoja.

Merkin kierrossa oli vähän haastetta, kun merkin takana oli aita, jonka takana oli koira. Vähän Tapsaa hirvitti, mutta pienellä rohkaisulla se uskalsi kiertää merkin. Sitten vielä kaksi toistoa, ne oli superit. Vikan otin ihan liikkenomaisesti.

Peruutukset meni yllättävän hyvin, vaikkei ollakaan paljoa harjoiteltu. Aika monessa jutussa olen huomannut, että kun hinkataan jotain ja siitä ei meinaa tulla mitään, niin pidemmän tauon jälkeen asia on selkeesti muhinut Taavin päässä ja yht'äkkiä homma onnistuu aivan kuin oltais treenattu enemmänkin. Vastapainoksi sitten tietty jotkut asiat tuntuu unohtuvan samalla taktiikalla :)

Keskiviikkoaamuna käytiin vähän rallittelemassa hallilla. Tehtii  rata kolmeen kertaan, mihin ihmeeseen on meidän perusasennot kadonneet?? Positiivista oli Taavin hiljaisuus! Ja menihän toi rata ihan kivasti.

Koira eteen, oikealta sivulle, istu (kyltti 22) tuotti meille tänään päänvaivaa, Taavi oli nimittäin päättänyt suorittaa liikeen tyyliin koira eteen, hyppää pussaamaan ohjaajaa, oikealta sivulle... mut ihan sama, kunhan se ei vinkunut. Mun on myös tosi vaikea kannustaa Tapsaa radan aikana, niin syvälle on tokon tosikkomaisuus juurtunut.

Lopuks harjoiteltiin vielä A-esteen ylitystä loivalla versiolla. Taas Taavi lensi ekan kerran esteen yli, tyyliin yks askel ylösmenoon ja toine alastuloon. Muutamalla seuraavalla toistolla sain sen pysäytettyä harjalle ja sitten se jo rupesi itse tarjoamaan sinne ylös jäämistä. On se kyllä semmoinen kiipeilijä, että pitäis olla silmät selässäkin sitä vahtimassa, sekun on jotenkin nyt innostunut tosta A:sta ja olis kapuamassa sitä milloin mitenkin ja hyppimässä sieltä omineen alas.


Torstaina hallilla vähän hyppynoutoa ja rallya. Ihan aluksi tehtiin hyppytekniikkaa ja se taannoinen kolaus on selkeesti jääny painamaan Tapsun mieltä. N. 80 cm rimaeste tuotti hankaluuksia, loppui pikkupyrriltä usko itseensä kesken. Pienellä kannustuksella sain kuitenkin rohkaistua Taavin hyppäämään siitä yli ja hienostihan se meni. Tehtiin sit pari toistoa tästä korkeudesta, että itsevarmuus kasvais taas.

Hyppynoudossa kokeiltiin metallikapulaa, hankalaa oli. Taavi sen kyllä hakee ja tuo, mutta selkeesti on vastahakoista ja tarvii lisäkäskyjä noukkuakseen kapulan suuhunsa. Puukapulalla treenattiin sitten semmoisia heittoja, jotka on selkeesti sivussa esteestä, ei ongelmia.

Rallyssa alla oleva rata pariin kertaan. Ja mikä parasta, mulla oli aikas hiljainen koira! Edelleen kaipaa tämä laji suoritusohjeiden lukemista. Voi kun sais jonkun osaavan kattomaan vähän perään!

Illalla käytiin vielä kentällä tekemässä muutama eteenmeno, joista yksi ilman purkkia maahan käskyllä. Kyllä oli vauhtia! Kiitos Lissu avusta!

Viimeiset tokokokeet

Viime viikko alkoi verikokeella. Taavi osallistuu Hannes Lohes metabolomiikkatutkimukseen ja se vaati verinäytteen lähettämistä, kun en joukkonäytteenottoihin pääse osallistumaan. Mua kiinnostaa kaikki tällaiset jutut ja itsekin olen ollut lääketieteen koekaniinina niin nyt Taavikin joutuu kokemaan saman kohtalon. Verinäytteen otto sujui hyvin, kiitos meidän loistavasti eläimiä käsittelevän kaupunginellin!


Perjantaina tokotunnilla ekaksi istumista ringissä. Nassut keskelle ei ongelmaa, mutta selkä ringin keskelle oli Tapsulle vaikea ja korvat kuunteli koko ajan mitä takana tapahtui. Hyvin Taavi kuitenkin pysyi paikallaan, eikä mulle missään vaiheessa tullut oloa, että se jonnekin lähtisi. Liikkeinä oli liikkenomaisesti liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo ja ruutua lätkälle.

Maahanmeno oli täydellinen! Ei lisättävää, ei postettavaa! Luoksetulossa Tapsu taas omatoimisesti siirtyi edestä sivulle, muuten hyvä. Pari pientä eteentuloa sitten muistutukseksi... Ruutu lätkälle oli kanssa ihan mallikas. Tai ehkä enempi ne toistot oli ihan vaan ruutua, kun ei Tapsa niin kovin paljoa siitä lätkästä välitä. Palkkasin kuitenkin aina lätkältä. Loppuun henkilö-koiraryhmärinki ja siinä pujotteluseuruuta. Ei menny ihan nappiin, kontakti tippui pariin kertaan.

Koska ulkona oli kaamea kurasadekeli ja koirat on aina putsattava halliin tullessa, niin ajan säästämiseksi oltiin kaikki koko tunti sisällä. Tuli hyvää odottelu- ja häiriötreeniä omaa vuoroa odotellessa. Taavi osasi ottaa tosi rennosti, köllötteli jopa selällään välillä. Kerran pari koiraa vähän haukkui ja ärisi toisilleen ja silti Tapsa pysyi rentona, mä olin niiiin tyytyväinen!! Omaa vuoroa odotellessa tehtiin myös pieniä seuruita ja kaukoja, Taavi oli niin ihanan kesittynyt meidän tekemiseen koko tunnin, etten vois olla enää tyytyväisempi!


Lauantaina käytiin Kouvolan Seudun Seurakoirakerhon tokokokeessa, tuomarina Jaana Tala. Mun jännitys alkoi vasta pari tuntia ennen koetta, mutta olikin sitten sen verran raju, että kävin ennen alon alkua oksentamassa hallin nurkan takana... miks ihmeessä kiusaan itteäni? Ja halliin mennessämme Taavi totesi erään tervunarun juoksuiseksi, toisen uroksen omistaja epäili oman koiransa käytöksestä vahvasti samaa. Meidän koe oli jo vähän kuin sinetöity siinä, ulina ja kaula pitkällään haistelu oli sen mukaista ja en saanut Tapsaan kunnolla kontaktia ja mitään kunnon perkeleitä tuolla nyt ei vaan kehdannut karjua. Ei ollut tietoakaan edellispäivän treenien rennosta ja kimpassa hommia tekevästä otuksesta.

Paikkamakuussa tuo narttu tietty meidän vieressä... alku oli ihan kamala, en millään meinannut saada Tapsaa perusasentoon kun se vaan punkes nartun luo. Jollain ihmeellä se sitten asettui lopulta sivulle ja liike oli muuten ok, mutta molempiin suuntiin vaati kaksi käskyä ja mun takaisin kävellessä vinkui vähän, tästä 6 pistettä.

Yksilövuorolle käytiin hakemassa uusi alku auton paksista ja nyt menikin selkeesti paremmin, Taavi piti kontaktia ja oli ihan kohtalaisen kivasti mun kanssa yhdessä tekemässä hommia. Isona miinuksena vinkuminen. Seuraaminen oli varmasti yks meidän parhaista kokeessa esitetyistä seuruista ja siinä ei edes ääntelyä ollut kuin jossain käännöksessä, pisteteitä kuitenkin vain 7,5. Liikkeestä maahan oli omasta mielestä oikein hyvä, pisteet 8,5. Luoksetulossa Taavi vähän törmäs ja tuli suoraan sivulle, 8 pistettä. Noutoesineen pidossa Taavi vinkui, muuten hyvä, pisteet surkea 6. Kaukot meni nollille kolmannesta istumaan käskystä, mut pääasia että sain sen nousemaan sieltä. Hyppy oli sit mun mielestä aika rajusti tuomittu nollille. Taavi jäi hyvin, hyppäsi hyvin käskystä, mutta alastulon jälkeen haisteli maata ja annoin uuden käskyn tulla sivulle. Kokonaisvaikutelmasta 6 pistettä, vinkuminen rokotti sitä kovasti. Kokonaispisteet 111,5 ja kolmostulos. Taavi teki suurimman osan liikkeistä paremmin kuin aikaisemmin kokeissa ja pisteet oli silti huonoimmat ikinä. Tokihan se vinkui, mutta silti. Eka koe, jossa tuomarista jäi negatiivinen kuva, enkä tarkoita tällä sitä että meidän olisi pitänyt saada paremmat pisteet. En vaan tykännyt hänestä.


Sunnuntaina pk-hakutreenit aloitettiin esineruudulla. Päätin, että jos Tapsa hakee ekan esineen hyvin, en haetuta enempää. ja se haki yhdellä lisäkäskyllä mulle pk-liivit päällä vieraan, just toisen koiran suussa olleen esineen ruudun takalaidasta! Ja mä maltoin pysyä suunnitelmassani!

Hakumetsästä sitten seitsemän haamua, vauhtia ja intoa piisasi, ilmaisut oli hyviä ja kaikin puolin hyvä treeni.


Sunnuntaina illalla käytiin vielä jälkiporukan tottistreeneissä tekemässä vähän oman vuoron odotteluharjoittelua. Kaukoja tehtiin selkä höpötteleviin ihmisiin päin, oli vähän vaikeaa. Seuruut meni kaikkinensa hienosti, henkilöryhmässä ja muuten. Hyppynoutoa kokeiltiin kerran onnistuneesti ja noutokapulalla hömppäiltiin muutenkin. Pari luoksetuloa ja liikkeistä pysäyttäviä, kivaa oli ja alun vinkuminenkin loppui, kun päästiin vauhtiin.


Torstaina hallilla omineen hyppyjä, hyppynoutoja, loivaa A:ta, seuruuta, tunnaria ja luoksetuloja. A:n harjalle sain Taavin pysähtymään, joka selkeesti rauhoitti myös alastulovauhtia. Ei tullut enää sillai lentämällä, kuten viimeksi. Seuruut ok, vinkumista käännöksissä, tunnari ihan hanurista. Selkeesti oli Tapsulla liikaa intoa ja se kanniskeli melkein kaikki kepulat mulle ennen sitä oikeaa... Ehkä sit ens kerralla paremmin!
Mutta hyppynouto!! Wuhuu! Ei olla tehty kuin muutaman kerran ja nyt kokeilin ihan liikkeenä ja Tapsu oli loistava! Sillä oli hurja into hypätä ja hakea kapula, ihan melkein varasti lähdössä. Este oli 60 cm korkea ja kapula 250 g. Onhan tuossa vielä matkaa metriseen ja 650 grammaaseen, mutta alussahan me vasta ollaan.

Sunnuntaina ajoin aamuvarhaisella Janakkalaan Kiharakerhon tokokokeeseen. Tuomarina Juha Kurtti, oikein mukanva tyyppi. Meillä oli Tapsan kanssa hyvä fiilis ja tehtiin hommia melko kivasti kimpassa. Vähän oli kuitenkin vinkumista ja muutamassa kohdassa meinas nenä käydä maassa. Pisteissähän tuo meidän hyvä fiilis ei näy, mutta tärkeintä oma tunne!

Paikkamakuussa Tapsa malin ja dopperin välissä ja näki, että sitä hirvitti. Vinkui mun tullessa takas, mutta muuten kaikkinensa loistava.

Luoksetulo meni ihan reisille, Taavi lähti heti mun perään kävelemään. Mä kyllä lähdin väärällä jalalla, että meni vähän mun omaan piikkiin. Harmi, kun sen kerroin on kuitenkin kolme... Seuruu koeseuruuks melko hyvää. Kerran piti antaa lisäkäsky, kun nenä meinas mennä maahan. Liikkeestä maahan oli hyvä. Hypyssä Tapsa lähti taas mun perään, mikä juttu tää nyt oikein on??! Eihän se koskaan tommosta tee. Kapulan pidossa Taavi istui rauhattomasti ja kaukoissa vaati taas kolme käskyä istumaannousussa.

Paikkamakuu 9
Luoksetulo 0
Seuruu 7
Liikkeestä maahan 9
Hyppy 0
Kapulan pito 8
Kauko-ohjaus 6
Kokonaisvaikutus 8
Kokonaispisteet 119 ja 3. tulos.

Kaikesta huolimatta hyvä fiilis tästä reissusta, oltiin kentällä yhdessä vaikka sitä kuplaa ei vielä saavutettu. Tätä ja edellistä koetta pisteytyksen osalta verratessa ei voi kuin ihmetellä, mut arvostelulaji on aina arvostelulaji.

Päätin ton edellisen kokeen jälkeen, että nyt on meinän tokokokeet käyty vähäksi aikaa. Tän kokeen jälkeen jäi fiilis, että pitäskö vielä kuitenkin mennä, kun jäi oikeesti vain niin pienestä kiinni. Mut pidetään nyt kuitenkin taukoa ja keksitään jotain muuta tän mun jännittämisen taltuttamiseksi.


Tämä viikko päätettii  jälkiryhmän tottistreeneihin. Tapsalle paikkamakuu toisen treeniessä, seuruun hiljaisia lähtöjä ja käännöksiä. Hiljaisuus saatiin aikaan antamalla nami juuri ennen lähtöä tai käännöstä. Hyppyä ilman mun perään lähtemistä ja ohjattu nouto tehtiin myös. Lopuksi paikkaistuminen rivissä. Kivastihan tuo meni!


Viime viikolla käytiin myös pari kertaa äijäkimppalenkillä, kun Taavi pääsi lenkeille Otto-labradorin ja toisena päivänä Manu-sakemannin kanssa. Olipas edellisestä kerrasta jo kovin pitkä aika. Toivottavasti päästään pian uudestaan, tekee nuo kimppalenkit Tapsulle niin hyvää.

Hakua ja hyvää onnea

Viikko sitten sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa osallistumaan pk-hakutreeneihin. Pitkin syksyä työt ja muut menot ovat sotkeneet hauan harrastamista oikein urakalla ja taukoa on tullut aivan liikaa. Treeni oli todella haastavassa maastossa; oli paljon nousuja ja laskuja, sekä monenmoista kallionkoloa ja kivikkoa. Tapsalle oli tarkoitus tehdä seitsemän löydön treeni, kestävyyttä ja motivaatiota. Kolme ekaa ja kolme vikaa valmiina, neljäs peräänajona, kaksi valmista umpipiiloissa.

Alku meni hyvin ja Taavi löysi ja haukkui hienosti, mutta sitten ilmeisesti maaston haasteellisuus teki tehtävänsä ja muutamalla ukolla Taavi ei mennyt tarpeeksi syvälle tai ei vain muuten löytänyt ukkoja. Tyhjiä pistoja tuli siis useampi. Selkeästi vaikeita olivat kohdat, joissa maasto ensin nousi, sitten laski ja tämän jälkeen olisi vielä pitänyt kiivetä mäki ylös. Myös kivikko/kallionkolot tuotti vaikeutta ja aikansa etsittyään antoi Tapsu periksi. Lopulta kuitenkin uusillä vähän syvemmältä tehdyillä lähetyksillä löytyivät kaikki ukot. Ihan loppuun tehtiin vielä peräänajo.

Jotenkin ei ollut ihan tyypillistä Taavia antaa periksi, vaikka kyllähän tuo maasto oli vaikea. Mietinkin voiko Karhunkierros vielä painaa jaloissa, vaikka ei sen meno kyllä siltä vauhdin puolesta vaikuttanut.


Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä vähän hyppytekniikkatreeniä. Kesän treenasin tekniikkaa ahkerasti, mutta sitten kesäloma ja muut kiireet saivat tekniikkatreenit jäämään ja niissä on nyt ollut reilu pari kuukautta taukoa. Nyt ryhdistäydytään ja yritetään kerran, pari viikossa päästä tätäkin tekemään.

Tehtiin myös pari noutoa ja vauhtia riitti, kaikkinensa oikein hyvät noudot! Merkin kiertoa myös muutama toisto, taas Taavi jää seisomaan sinne merkille ja menovauhti on selkeesti paluuta hitaampi.

Loivaa A-estettä tehtiin myös, mutta Taavilla oli siinä ihan liikaa vauhtia ja se oikein lensi sen yli. Yritin jarrutella sitä olemalla alastulopuolella vastassa, mutta vähän hurjalta tuntui sen meno silti. Miten koskaan uskallan yrittää jyrkkää A:ta??


Kotosalla tein pihalla tarkkuusruutua kolmen esineen verran. Taavi osaa homman ainakin nurmikolla. En kyllästy tuohon nuuskutukseen varmaan koskaan! On vain niin hienoa seurata ihan vierestä koiran nenätyöskentelyä, varsinkin sitä, kun se saa vainun ja sitten tarkentaa kohteeseen. Ihan täysikokoinen ei meidän ruutu tänään ollut, mutta ei siitä paljoa puuttunut.

Tämän kerran tarkkuusesineet, tulitikku kokoverrokkina.

Perjantaina oltiin ekaa kertaa tänä syksynä kotikylän tokotreeneissä. Nää on ne treenit, mitkä siirty tiistailta lauantaille ja ne on nyt kerenny siirtyä jo perjantaille. Tiiä sit milloin siirtävät taas johonkin... Ärsyttää koko venkslaaminen, mä ainakin joudun suunnittelemaan aika paljon muitakin menoja ja jos ei ole pysyvyyttä, niin vaikeeks menee. Ryhmässä oli ainakin tällä kertaa kuusi koirakkoa mukana, minä ja yks toinen treenataan lähinnä avojuttuja ja muut sit aloliikkeitä. Tietty sovelletusti niin, että kaikki pääsee tekemään treeninsä fiksusti.

Ihan kivat treenit oli, vaikka vähän olin epäileväisellä kannalla. Alkuun tehtiin paikkamakuu ja - istuminen. Meni molemmat tosi hyvin. Makuussa ei vieraat käskyt haitanneet Taavia, vaan nätisti totteli vain mua, makasi rauhassa ja paluu tehtiin taakaa kiertäen. Istumisessa en menny kuin n. 5 m päähän, kun ei olla sitä tehty kuin vissiin kerran aiemmin, paluu myös takakautta.

Tehtiin myös häiriörinkiä ekaks nassut keskelle ja sit nassut poispäin. Aika kivasti Taavi keskitty meidän omaan tekemiseen, vaikka ringissä oli sille ihan vieraita koiria. Hyvä me! Muutenkin Taavi oli hirmu rento ja teki mun kanssa, se oli vapaana koko tunnin. Mä olen oppinut ehkä vähän luottamaan siihen :).

Luoksetuloa tehtiin toisen koiran häiriköidessä. Lähtö maasta. Eka toisto oli superhyvä, toinen tehtiin siten, että häiriökoira oli aika lähellä mua riekkumassa. Sitä Taavi selkeesti väisti voimakkaasti ja tuli suoraan mun sivulle. Tehtiin useampia toistoja eri suuntiin ja eri matkalle ja aina vaan Taavi pyrki joko suoraan mun sivulle tai sitten tuli eteen ja pomppas siitä omineen sivulle. En siis kertaakaan pyytänyt sitä tänään sivulle, enkä ole juurikaan muutenkaan pyytänyt. Täytyy vissiin lopettaa kokonaan sen sivulle pyytäminen, kyllä se siihen osaa tulla.

Lopuksi höntsäiltiin koirien kanssa ja Taavi oli niin ihana, kun se keskitty vaan muhun ( ja mun nameihin). Tehtiin merkin kiertoa ja liikkeestä pysähtymisiä ja vähän seuruuta ja sit kaikkee hömppää. Meille ihan sika iso juttu: pystyin lähettämään Taavin kiertämään merkkiä, vaikka merkin takapuolella oli koiria riekkumassa!!


Lauantaina käytiin hallilla pikatokoilemassa merkin kiertoa, ruutua ja peruuttamista. Merkin kierto oli super, koitin pitkästä matkasta ja hienosti kiers Taavi vauhdilla. Pari toistoa vähän eri suunnista ja etäisyyksiltä hömppäalulla.

Ruutu meni ekan kerran hyvin, mutta toisella toistolla Taavi kiersi oikeaa etukulman tötsää... Vaihdoin lähetussuuntaa ruudun toiselle sivulle ja mitä tekee Tapsa? Lähtee musta katsottuna suoraan vasemmalle kiertämään sillä suunnalla ollutta tötsää... ja ruudussa oli joka kerta targetti. Lyhensin matkaa siten, että tötsä jäi takaviistoon ja näin saatiin pari onnistunutta toistoa. Kaikissa ruutuun osuneissa lähetyksissä käskin vain pysähtymään ja palkkasin seisomisesta.


Loppu lauantai menikin sitten ajellessa Kokkolaan. Kyllä ei voi muuta sanoa kuin että koiraharrastus saa ihmisen tekemään ihan älyttömiä. Ei ole mitään järkeä ajaa viittäsataa kilsaa kokeeseen. Tai on siinä se järki, että pelastuspuolen kokeita ei juurikaan järjestetä (Virkusta löytyi tuloksia ja tulevia kokeita hausta 25 koetta ja jäljeltä 17 koetta koko Suomesta tälle vuodelle. Vrt. pkhaku 115 ja pk-jälki 140 koetta) ja vuorotyö vie paljon viikonloppuja jakun tälle vuodelle on tottis suoritettuna, niin pakko oli lähteä yrittämään. Mä kuitenkin tarvin selkeesti aina pari harjoituskertaa kokeissa ennen kuin homma rupeaa sujumaan.

Perinteisesti en juurikaan nukkunut edellesenä yönä ja aamupalaa oli turha kuvitellakaan syövänsä. Aamu valkeni tihkusateisen tuulettomana, ehkä pahin keli hakukokeeseen...

Kokeen järjesti Keski-Pohjanmaan Palveluskoirat ry ja seoli yhdistettu peha ja ipor koe. Kokeessa ylituomarina ja ipor tuomarina toimi Allan Aula, peha tuomarina oli pitkän linjan pk-tuomari ensimmäisessä pelastuspuolen kokeessaan, Mikael Kallio. Hän oli kovin pelottavan näköinen mies, mutta osoittautui oikein kivaksi tyypiksi.

 Ensin katseltiin tottikset ja en voi edelleenkään olla kuin ylpeä meidän taannoisesta tottissuorituksesta!

Taavi oli A-kokeen kolmas ja viimeinen koira maastossa. Eilen aamulla kotona vähän harjoittelin kompassin ja kartan käyttöä ja hyvä että muistelin vanhoja. Kartta ja kompassi on tuolla metsässä ihan hirveän paljon näppärämmät kuin kännykän karttaohjelma, gpssää mulla ei olekaan. Metsään saavuttuni sain siis kartan, johon alue oli merkitty ja tein etsintäsuunnitelman. Päädyin kahden keskilinjan taktiikkaan siten, että olematon tuuli kävi sivulta.

Aikaa suoritukseen oli 20 min ja Taavi aloitti surkeasti. Se ei lähtenyt oikeastaan mihinkään ja totteli luoksetulokutsujakin vähintäänkin rauhallisesti. Tää varmaan johtui mun jännittämisestä. Koko koe oli aika huonoa tekemistä Taavilta; vastaiseen ei lähtenyt juuri ollenkaan. Sehän ei vastatuuleen mene koskaan kunnolla, jos ei sieltä tule hajua. Ja myötäinen nyt aina on se vaikeampi, mutta ei meillä viime treenit pois sulkien ole tuollaisia erkanemisongelmia ollut. Laitan mun jännityksen ja hirveen ajomatkan piikkiin.

Koko ekalla keskilinjalla ei saatu siis juuri mitään aikaiseksi ja aikaakin kului vähän reilu puolet. Toiselle keskilinjalle siirrytään alueen ulkopuolelta koira hallinnassa, joten siihenkin meni oma aikansa. Toisen keskilinjan alussa kompassisuunta ja tässä vaiheessa tuntui aika epätoivoiselta. Edelleen Taavi erkani aika huonosti, mutta aika pian löysi kuitenkin ekan ukon. Ukko oli ison kiven juurella siten, että jos en olisi juuri tarkastanut kompassisuuntaani, olisin saattanut nähdä sen itsekin. Onneksi en nähnyt ja onneksi Taavi ilmaisi sen hienosti. Vähän oli poika kummissaan, kun ei palkkaa tullutkaan. Piti vielä kerran käydä jo pois lähdettyämme tarkistamassa josko sillä kuitenkin olis jotain herkkua.

Taas muutama huono lähetys ja sitten Taavi jäi jonkin matkan päähän minusta, vaikka käskin sitä luokse. Ajattelin aikaa olevan vielä yhteen epätoivoiseen lähetykseen, mutta Taavi vaan seisoi paikallaan. Annoin sille hetken aikaa ja niinhän se meni kaatuneen kuusen luo haukkumaan. Taavi aloitti ilmaisun n. 15 sekuntia ennen ajan loppumista, mutta sehän riittää!

Taavin työskentely oli kyllä kaikkinensa surkeaa ja tuomarikin arvioi mun jännityksen vaikuttaneen. Keli oli myös tosi vaikea, mutta ei sen olisi noin paljoa pitänyt vaikuttaa. Arvosana taisi painua puutteelliseksi. Tuomari kuitenkin nauroi, että ilman tuota tottelemattomuutta olisi toinen ukko jäänyt nostamatta. Tuomari kehuikin Taavia kaikesta huolimatta taitavaksi. lmaisut on onneksi kaikin puolin kunnossa ja niistä erinomainen tai erittäin hyvä, en muista. Mun työskentelystä taisi tulla erinomainen ja täten koe hyväksytysti läpi tyydyttävällä arvosanalla.

En voi sanoa olevani tuossa tyytyväinen muuhun kuin siihen, miten rauhallisesti ja järkevästi pystyin toimimaan. Taavin tekeminen oli niin kaukana treenimeiningistä, mutta kai se katsoi mun tarvitsevan tukea, ettei parane kovin kauas mennä... On kyllä siistiä, etten retuuttanut Tapsaa turhaan maan ääriin, mutta kyllä siinä koko viikonloppu meni ja kotiin päästyämme olin aivan kuollut.


Alla kuva kartasta, jossa etsintäalue on merkitty punaisella ja johon tärisevin käsin koitin piirtää kaksi keskilinjaani lammen molemmille puolin. Maalimiehet merkitty numeroin. Tuulenvire kävi ensimmäisen keskilinjan oikealta puolelta.

Alatalon tunnilla, pyrrikavereita ja tokojuttuja

Tiistaina käytiin Vappu Alatalon hyppytunnilla. Tehtiin perussarjaa, korkeuden arviointia, laskeutumis/voimasarjaa ja kasvavaa sarjaa. Hyppytekniikka ja kropan hallinta Taavilla on hyvät, mutta voimaa pitää saada lisää. Voima treenataan jossain muualla kuin hyppytreeneissä. Laukkaaminen ja ylämäkitreenit hyviä takapään voiman lisäämiseen, uiminen etupään. Ja lisäksi sitten vielä kehonhallintaa, jota olemmekin jo fyssarin ohjeiden mukaan tehneet.

Hyppytreenit vaativat paljon toistoja, kaksi kertaa viikossa tekniikkatreeni olisi hyvä määrä. Treenin alkupuolelle korkeat hypyt. Taavi vaatii treeniin vaihtelua, joten jatkossa teemme hyppysarjoja paikaltaan lähetettynä, yhdessä juosten ja kaarroksesta Taavi esteille lähettäen (tähän on varmaan joku hieno aksatermi, mitä en tiedä). Lisäksi pitäisi vaihdella palkkaa namin ja lelun välillä.

Perussarjaan tehdään vaihtelua suorilla esteillä ja sik sakilla ja toisinaan neljään viimeiseen esteeseen tehdään okserit. Nämä tuovat vaihtelua ja lisäävät painonsiirron ja ponnistuksen oppimista.

Perussarjan okseri, vuoropuoli ylöspäin.

Nyt treenataan talvi voimaa ja tekniikkaa ja mennään sitten taas Vapun oppiin keväällä.

Vapun luota kotiin ajoin Hyvinkään kautta, Tapsa pääsi illalla kunnon pyrrilenkille kun treffattiin Nuttu, Lada ja Olga. Pari tuntia meni kuin siivillä ja Taavi oli ihan naatti haareminsa vahtaamisesta :). Oli kyllä hauska nähdä isommalla pyrriporukalla, pitää ottaa joskus uusiks!

Olga (T. Toi on Tuulen Tarina), Lada (T. Olen Onnentyttö), Nuttu (T. Se on Suhina Lempi) ja Taavi

Keskiviikkona aamusta pikkuinen tokotreeni hallilla. Sika kiva fiilis tehdä yhdessä! Alon liikkeitä hinkattiin, kaukoissa ei sitten millään nouse ekalla käskyllä ja jostain syystä perusasennosta maahan meno oli vähän nihkeetä... muuten ihan huippua tekemisen meininkiä!

Käytiin vielä kentällä vähän Rosmo-poron kanssa tottistelemassa. Alkuun Taavi protestoi kovin äänekkäästi Rosmon läsnäoloa, mutta pian rauhoittui kuitenkin ja keskittyi meidän omaan tekemiseen. Taavi näki kun vein eteenmenopurkin treenin aluksi kentän laidalle.

Seuruuta ympäri ämpäri ja Rosmon vierestä, jättäviä ja tokopaikkis tehtiin ainakin ja loppuun eteenmeno. Olipas taas kivaa!

Käytiin vielä kimpassa ihmisten ilmoilla lenkillä ja alun pienen jäykistelyn jälkeen lenkki sujui oikein mallikkaasti, lopuksi kun jäätiin vielä autoaille vähän juoruamaan, niin koiruuden kävivät molemmat köllöttelemään, ei siis stressistä tietoakaan. Näitä tarvitaan taas selkeesti lisää.




Lauantaina käytiin naapurikaupungin tokokokeissa, tuomarina Harri Laisi. Tavoitteena meillä oli onnistunut paikkamakuu ja tekemisen meiningin löytäminen. Treenit kun kulkee loistavasti, mutta koetilanteessa ei sitten niinkään...


Paikkis meni muuten hyvin, mutta vaati kaksi käskyä maahan menoon. Laisi rokotti tästä kaksi pistettä ja edellisessä kokeessa samasta meni vain yksi piste. Eli on tämä kyllä niin tuomarilaji, ettei mitään rajaa. Luulis nyt noin yksinkertaisen ja varmasti usein toistuvan jutun olevan tuomareille koulutettu niin, että tuomiot olis samanlaisia.... Onneks en harrasta tätä tiukkapipoisesti.


Yksilöliikkeissä saatiin aikaan hieman tekemisen meininkiä, vaikka kyllä oltiin aika kaukana treenimeiningistä. Kehuja saatiin seuruusta, vaikkei se pisteissä näykkään ja kapulan pito oli kuulemma päivän paras, kuulemma hyvinpyrrimäistä tekemistä kokonaisuudessaan =). Hypyssä ja luoksetulossa Taavi pomppas mua vasten, liikkeestä maahan se meni maahan vasta tokalla käskyllä ja mun palatessa sen luokse nousi ylös. Kaukoissa tarttui nenä niin tiukasti maahan, ettei sieltä noussu sitten millään edes sivulle nostossa. Kaket oli vika liike ja siihen asti ei nenä mennyt maahan ja liikkeiden välit oli hyvät. Katsomo ja liikkuri saivat oman osansa huomiosta, mutta kyllä lopputulemaksi jäi hyvä mieli ja usko siihen, että voidaan joskut hyvänä päivänä yltää kisoissakin hyvään suoritukseen.


Pisteet:
Paikalla makaaminen ryhmässä 8
Seuraaminen 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5
Luoksetulo 8
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8


Kokonaispisteet 145,5 ja 2. tulos.




Ja jos jotain hyvää, niin oli kyllä varsin paska päivä muuten. Olen varmasti aikaisemminkin marissut siitä, miten vaikeaa on päästä mihinkään ryhmään mukaan harrastamaan mitään lajia. Pitkän aikaa tilanne on ollut hyvä ja treeniporukat kivoja. Nyt sitten meni tokotreeniryhmät uusjakoon ja mulle jo luvattu jatko tiistain ryhmässä ei sitten pitänytkään paikkaansa ja mun treenipäivä vaihtui lauantaiksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta en vain juurikaan pääse lauantaisin treenaamaan ja muutenkin vituttaa vietävästi kun ihmisiin ei voi luottaa!!

Sairastupa hiljenee

Sairastuvalle kuuluu hyvää, vaikka näppäränä poikana Taavi oppi riisumaan housut kahden päivän jälkeen ja jouduimme palaamaan kaulurin käyttöön. Antibiootti jouduttiin vaihtamaan toiseen ensimmäisen ollessa täysin tehoton. Toinen lääke purikin sitten kunnolla ja sen aloittamisesta parin päivän päästä, näytti tulehdusalue jo tosi siistiltä. Kauluria pidettiin lääkekuurin loppuun asti, vaikka jo pari päivää aiemmin ruven alta paljastui nätti uusi possunpunainen iho.

Tiistaina käytiin jälkitreeneissä, taisi olla ekat jälkiryhmän treenit, joihin tänä vuonna pääsin osallistumaan... Toipilaalle tehtiin harhaharjoitus: koko jälki oli suora ja sen yli kulki kaksi harhaa. Ensimmäinen noin 100 m jäljeen ja toinen tästä noin 50 m päässä. Molempien harhojen jälkeen oli keppi. Varsinainen jälki vanheni vajaan tunnin ja harhat parikymmentä minuuttia. Keli oli lämmin ja tuulinen.

Janalähetys ja ihan jäljen alku meni Taavilta heinänsyönniksi, mutta kun päästiin vauhtiin jäljesti se hyvin löytäen kaikki jäljen kepit hienosti. Molemmat harhat aiheuttivat selkeää hämmennystä ja niillehän Taavi olisi halunnut lähteä. En päästänyt etenemään ja hetken päästä Tapsu älysi jatkaa oikeaa jälkeä.


Keskiviikkona kävin tekemässä hyppytreeniä Vapun ohjeiden mukaan, perussarjaa ja korkeuden arviointia. Hyppytreenejä olisi tulevaisuudessa tarkoitus tehdä säännöllisesti.

Illalla tokotreeneissä alkuun paikkamakuu. Se meni hienosti, vaikka Taavin molemmin puolin tapahtui melkoisesti vieruskaverien toimesta. Päivän treeni tehtiin kehänauhojen sisällä kokeenomaisesti ja omaa vuoroa odotettiin nauhan ulkopuolella ja piti miettiä mitä tekee ennen "koesuoritusta". Mä höntsäsin namilla Taavia ja tein pieniä seuruupätkiä ja parit kaukot. Taavi oli tosi hyvä.

Liikkeinä meillä oli tällä kertaa seuruu ja liikkeestä maahan meno. Seuruu oli ihan kamalaa ja liikkeestä maahan jäi sitkeästi seisomiseksi... Seuruuta korjattiin hihnalla ja maahan menoa käsiavulla. Hohhoijaa kun oltiin surkeita siellä nauhojen sisäpuolella. Selkeä nauhakammo siis joko ohjaajalla, koiralla tai molemmilla!


Torstaina tein jäljen kahdella harhalla. Jäljellä oli mittaa puolisen kilometriä, eka harha parin sadan metrin jälkeen ja toinen n. 100 m tästä. Jälki vanheni puolitoista tuntia ja harhat puoli tuntia. Keli tyyni ja hautovan lämmin.

Jana meni hyvin ja jäljestys oli varmaa. Molemmat kulmat meni ihan hienosti, ekalla pieni tarkistuslenkki ja toinen lähes täydellisesti. Harhat tuottovat taas kovasti päänvaivaa. Ekasta harhasta Taavi meni hienosti yli, mutta ei ehtinyt esineelle asti kun kääntyi ympäri ja lähti harhalle. Löytyi se oikeakin jälki hetken hapuilun jälkeen. Toinen harha vei Taavin myös mennessään, mutta tältä se palasi omalle jäljelle nopeammin. Esineet ei tällä kertaa nousseet niin varmasti, kuudesta kolme oli hyviä, kolmea piti vähän auttaa.


Juhannusviikonlopuksi saimme Nutun isäntineen kylään ja kaksikko vietti oikein mukavan juhannuksen ja kävivät jopa hallilla vähän treenaamassa.

Vappu Alatalon hyppysemma 18.6.2016

Lauantai vietettiin kovin koleassa kelissä Vappu Alatalon PK-koirien hyppysemmassa. Jännitin koko viikon Taavin hotspotin parantumista kun olin niin pitkään ja hartaasti tätä koulutusta odottanut. Olin asennoitunut vaihtamaan koirakkopaikan kuunteluun, mutta Vappu ja kanssaoppijat olivat sitä mieltä ettei hotspotti haittaa hyppäämistä jos koira ei sitä lenkeilläkään nuole tai reagoi muuten. Parin viime päivän aikana tulehdusaluekin olikin kyllä kovasti muuttunut paremman näköiseksi. Onneksi otin Taavin mukaan! Ja hyväähän tuo sille teki, kun ei oltu viikkoon tehty yhtään mitään.

Päivä alkoi teorialla, tässä poimintoja päivän teoriaosuudesta järjestelmällisen epäjärjestelmällisessä järjestyksessä:

(Hyppykoulutusta ei kannata lähteä tekemään ihan omin päin, joten nämä eivät ole ohjeita joiden mukaan kuka tahansa voi koiraansa hyppyyttää.)

• Koulutuksen tavoitteena on itsenäisesti ja iloisesti hyppäävä koira.
• Koiran tulee ponnistaa takajaloillaan
• Koiran selkä ei saa olla notkollaan hypyn missään vaiheessa, vaan selän tulee pyöristyä.
• Hyppääminen ei ole koiralle helppoa, eikä koiraa ole luontaisesti suunniteltu hyppäämään.
• Pk- koirat vaativat hyppyyn maksimivoimaa ja hyvää tekniikkaa, joten koiran fyysisestä kyvykkyydestä on huolehdittava, hyvä lihaksisto ja kehonhuolto! Koira on rakennettava hyppäämään.
• Treenattaessa maksimikorkeutta hypätään yhdessä treenissä vain yhden kerran maksimikorkeudesta. Treeni tehdään pääsääntöisesti 20 - 40 cm esteillä. Korkeus rakennetaan erikseen ja käytetään mieluiten lakanaestettä.
• Koira pitää opettaa tykkäämään hyppäämisestä. Palaute tulee hypyn onnistumisesta, ohjaaja on passiivinen. Epäonnistuneesta hypystä tai kieltäytymisestä ei rangaista, viisas koira ei hyppää jos ei usko onnistuvansa.
• Ohjaaja on hyppyharjoituksissa hiljaa ja antaa koiran suorittaa ongelmanratkaisun ja oppimisen itsenäisesti. Ohjaajan huutelut vain häiritsevät koiraa.
• Alastulot ovat hypyn raskain osa ja hajottavat koiraa helposti. Aksassa alastuloja tulee paljon ja siten se on hyvin vaativaa koiralle. Pk:ssa alastuloja vähän, mutta hypyn korkeus asettaa haasteita. Tekniikka ja lihaksisto kuntoon!
• Alastulon vaimennus koiran etuosalla. Alastulon vaimennus auttaa pitämään kapulan suussa. 95 % huonoista alastuloista johtuu huonosta ponnistuksesta.
• Hyvästä alastulosta ei kuulu lainkaan ääntä koiran koosta riippumatta.
• Hypätessä koiran pään tulee olla alhaalla. Kapulan kannattelu nostaa hieman koiran päätä. Kapulan pitoa hypyssä auttaa hyvät puru- ja niskalihakset.
• Syvät lihakset tärkeimmät hyppylihakset, ne tukevat rankaa ja niveliä. Jumppaohjeita kannattaa pyytää koirafyssarilta.
• Koiran huolto tärkeää! Umpimetsässä vapaana liikkuminen erittäin hyvää huoltoa. 2 - 3 h intervallityyppinen lenkki paras. Keskiverrosti treenaavan koiran (1 - 3 treeniä viikossa) huoltoväli yleensä 6 - 8 viikkoa, on hyvin yksilöllistä. Fyssari ja osteopaatti parhaat, hieroja ei pääse kunnolla käsittelemään syviä lihaksia eikä osaa aukoa mahdollisia lukkoja.
• Epämuodostunut lannenikama aiheuttaa koiralle hyppäämistä haittaavia ongelmia. Nikaman symmetrisyys eniten vaikuttava aisa. Lanneselkä on hypyssä kovilla ja siellä on vähiten tukea luustosta.
• Nuoria koiria ei saisi hyppyyttää paljoa ranteiden ja kintereiden luutumattomien kohtien vuoksi. Vasta yli 19 kk vanhana luusto valmis, ennen tätä vähän ja matalia hyppyjä. Pennulla vauhdikas meno kehittää voimalihaksia, hitaampi sisäistä lihaksistoa.
• 2,5 - 3 -vuotiaan koiran lihaksisto on kehittynyt tarpeeksi, jotta se on fyysisesti valmis koviin hyppyihin.
• Koiran on opittava itse löytämään reitti esteelle. Pk-puolella ohjaajan on huolehdittava, että etäisyys esteeseen on sellainen, että koira voi suorittaa hypyn optimaalisesti. Koiran on osattava itse arvioida etäisyys ponnistuksesta esteelle. Koiran on katsottava estettä ja arvioitava tarvittavien laukka-askelten määrä ja ponnistuksen voima.
• Koiran on osattava myös arvioida alusta vaikutus ponnistukseen; mitä lähempää ponnistetaan, sitä pienempi riski on liukastumiseen. Läheltä ponnistus lähtee enemmän ylös kuin eteen. Läheltä ponnistaminen vaatii enemmän voimaa ja kehonhallintaa. Treenattava eri alustoilla!
• Koiran on oltava itsevarma, jotta sillä on rohkeus hypätä. Hyppäämisen on huvitettava koiraa enemmän kuin hirvitettävä, jotta se voi keskittyä hyppyyn ja onnistua siinä.
• Oikeaan ponnistuspaikkaan vaikuttavat asiat: 
• hyppytaito
• voima
• vauhti
• esteen korkeus ja tulokulma
• pohja
• Ponnistuspaikka vaikuttaa koiran lähetyspaikkaan.
• Videoikaa treenit! Vain silloin näkee mitä tapahtuu.
• Kapula on opeteltava heittämään tarpeeksi kauas, jotta koiralla on mahdollisuus paluuhyppyyn. (mä taidan kyllä opettaa Taavin kiertämään esteen palautuksessa ihan turvallisuussyistä...)
• Painonsiirto on hyppäämisen A ja O. 
• Koiran rangan täytyy pyöristyä  ennen hyppyä. Rankaa ympäröivät lihakset tärkeitä! Syvät lihakset! Liikkuvuus tärkeää! Terve luusto! Napakat nivelsiteet. Lihaksisto voidaan rakentaa tukemaan löysiä nivelsiteitä.
• Lantion luun asento (rotuominaisuus) vaikuttaa hypyn voiman tuottoon. Pakara ja lanneselkä lihaksistoltaan tärkeitä. Rakenteeltaan sopusuhtainen ja symmetrinen koira on paras hyppääjä. Lanne - polvi- varpaat samalla linjalla.
• Selän pituus vaikutta myös. Jos takajalat mahtuvat menemään hyvin mahan alle, saa hyppyyn voimaa. Selän oltava pidempi kuin jalkojen korkeat.
• Tyypilliset syyt painonsiirron estolle:
• koira ei keskity
• fyysiset esteet
• liukastuminen
• Hyppykulma, laaka on helpompi, pysty vaatii enemmän koiralta. Epävarma koira hyppää usein läheltä.
• Korkeuden arviointi on koiralle helpointa hyppyyn liittyvistä arvioinneista.
• Korkeutta treenataan okserilla aina 80 cm asti. Esteiden väli jalka tai kaksi. Isommilla korkeuksilla pienempi väli. Korkeustreenissä esteen korkeutta muutetaan jokaiselle hypylle, esim. 20 - 60 - 80 - 70 - 50 - 30 cm. (20 - 30 - 40 - 50 - 40 - 30 - 20 cm, 40 - 80 - 100 - 60 - 40 cm). Päivän maksimikorkeuden jälkeen hypätään aina matalampi hyppy! Koira tottuu helposti tiettyyn korkeuteen, jotan korkeuden vaihtelu on tärkeää.
• Jos korkean hypyn jälkeen koira hyppää matalamman hypyn edelleen korkealta, on este järkyttänyt koiraa. Jos hypyt jäävät aina korkealle, ei koira osaa arvioida korkeutta.
• Kisakoiralla hypättävä myös 110 cm. 
• Korkeita hyppyjä ei hypätä ilman vauhtia! Etäisyys 1 m esteelle 12 - 15 jalkaa (4 - 5 m).
• Jos koira osuu esteeseen ei sitä rangaista! Osuman jälkeen lasketaan korkeutta, jos koira otti itseensä.
• 70 - 110 cm toistoja harvoin ja mieluiten vain yhden kerran treenissä, treenikorkeus 35 - 70 cm.
• Koiran vireystason oltava hyppäämiseen sopiva.
• Ennen korkean esteen ponnistusta on tultava vähintään yksi hyvä laukka.
• Sarjahyppyharjoitusten juttu on etäisyys, ei korkeus. Sarjahyppytreenit max. 25 cm esteillä.
• Palkka tarpeeksi kaukana maassa. Jos omistaja/appari hypyn jälkeen palkan luona, on apparin oltava kyykyssä selin koiraan. Näin koiralle annetaan rauha keskittyä hyppäämiseen.
• Tekniikan on ensin oltava kunnossa, sitten voi vaatia enemmän!

Lisää Vapusta ja koulutuksista löytyy Hyppyjumpan sivuilta.

Muutama vinkki lihaskuntoharjoitteluun (parasta kysyä kuitenkin fyssarilta juuri omalle koiralle sopivat treenit):

• Vatsalihasjumppaa: koira istumaan ja namilla ohjataan sen verran kuonoa ylöspäin, että etujalat nousee ihan vähän ilmaan.
• Tikapuuruokailu vahvistaa sisäisiä lihaksia: tikapuut maata pitkin ja ruoka levitellään askelmien väliin. Koira joutuu nostelemaan tassujaan ja miettimään niiden sijaintia etsiessään ruokaa. Tikapuiden tilalla voi käyttää jotain muuta matalaa sikin sokin estettä.
• Painonsiirtotreeniä etupäälle: etutassujen varpaat käännetään alle. Koira hoitaa loput jumpasta itse.
• Syviä lihaksia voi treenata myös "tönimällä" koiraa. Tämä on opetettava koiralle erikseen. Koiran on pistettävä vastaan kun sitä työnnetään.
• Muistettava myös venyttely ja vastaliikkeet
• Staattisia purulihaksia voi vahvistaa "kapulan" kantoharjoituksilla. Treeni kannattaa tehdä jollain muulla kuin oikealla kapulalla.

Harjoitusosuudessa tehtiin kaksi treeniä, ensin perussarjaa ja sen jälkeen set point -treeniä. Taavilla oli ensimmäisen ja vähän toisenkin perussarjaharjoitteen alussa "singeriä" eli liikaa kiihkeyttä päästä liikkeelle. Tämä hävisi toistojen myötä ja Taavin rytmi oli hyvä ja se osasi hypätä hienosti. Vappu sanoi, ettei näe ongelmaa 1 m esteen hyppäämiselle. Ongelma on enemmänkin mun korvien välissä. Vappu kehui Taavissa olevan paljon elastista voimaa ja sen osaavan käyttää kroppaansa. Taavin ponnistus on kuulemma elastinen, helppo, rento ja vaivoton. =)

Hyppyreseptiin oli ruksattu seuraavat kohdat:

Koira osaa painonsiirron takaosalle, osaa ponnistaa takaosalla, osaa ponnistaa ylös-eteen, osaa nostaa etuosan hypylle, osaa hallita liidon, osaa alastulon vaimennuksen, osaa takaosan kokoamisen ja osaa korkeuden arvioinnin.

Vappu haluaisi myös nähdä meidät kakkospäivän koulutuksessa parin kuukauden sisällä... 

Saatiin ohjeita kotiharjoituksiin erilaisilla hyppysarjoilla rytmin, korkeuden arvioinnin, ponnistuspaikan ja voiman harjoittamiseksi.

Kuvat Sari Honkanen:

Mitähän tästä tulee?

Asettautumassa ensimmäisen esteen taakse.

Videot Heli Roimola

Kolmessa ensimmäisessä videossa kuuluu Vapun kommentit, hidastusfilmeissä sitten taas näkee vähän paremmin miten Taavi hyppää.

Ensimmäinen perussarja singerialulla:

Toinen setti perussarjaa hyvällä rytmillä

Okseriharjoitukset ja palaute

Ensimmäinen perussarja hidastettuna

Perussarja hidastettuna

Matala okseri hidastettuna

Korkea okseri hidastettuna

Kuvat Tiina Suuronen:

Fiksu koira menee sieltä mistä helpoiten pääsee.

Näin saatiin Taavi hyppäämään.