Menneen viikon treenailut

Maanantaina Muru teki päivällä jäljen ja me käytiin se Taavin kanssa ajamassa illalla töiden jälkeen. Jälki ehti vanheta nelisen tuntia, keli oli kostea ja vienotuulinen, lämpötila muutaman asteen plussalla.

Jäjen nosto oli vastatuuleen ja Taavi taisi haistaa jäljen jo vähän kauempaa. Jäljennostomatka oli n. 130 m ja Taavi nosti vapaana. Jäljen noustua pysäytin sen ja laitoin liinaan.

Jälki oli noin 700 m pitkä ja esineitä oli neljä, joista kolmas jäi nostamatta. Tien ylitys meni hyvin, vaikka jouduttiin odottamaan useamman auton ohi meno. Myöskään liinan kanssa säätäminen ei haitannut menoa. Olipas kiva ajaa jälki sokkona pitkästä aikaa.

Tiistaina hakutreeneissä yritettiin kokeilla veden vaikutusta hajun kulkeutumiseen, mutta vesi ei pienessä ojassa virrannutkaan lainkaan, joten ihan ei treeni onnistunut niin kuin oli ajateltu. Maalimies löytyi kuitenkin.

Keskiviikon tokotreeneissä oli kimppapaikkis edellisen ryhmän kanssa, joten saatiin vähän vieraita koiria treeniin. Taavin paikkis meni tosi hyvin, oli ihan hiljaa ja rauhassa koko kaksi  minuuttia.

Oma treenivuoro ei sitten ollutkaan mitenkään erityisen hyvä, vaan samaan aikaan hallissa ollut narttu aiheutti Taaville jostain syystä ihan hirveän paineen. Se on sen päällekäyntilenkin jälkeen suhtautunut muihin koiriin aluksi selkeästi varautuneesti, mutta nyt se ei jotenkin tuntunut pääsevän siitä yli. Mun ois ite pitänyt älytä tää aiemmin ja en olis saanut vaatia siltä niin paljoa. Ois vaan pitänyt sen antaa rentoutua rauhassa ja tehdä jotain hömppää. Kyllä se kaikki liikkeet suoritti, mutta en tykänny sen mielentilasta yhtään.

Sunnuntaina vietettiin aamu raunioilla ja samalla vähän tottisteltiin kentällä. Raunioilla Taaville oli kolme maalia ja ne löytyi kyllä hirveän helposti. Hankala tuolle on mitään isompia haasteita ainakaan raunioilla keksiä =)

Maalimies Taavin yläpuolella olevassa laatikossa

Tottista tehtiin nuoren aussityttösen ollessa samaan aikaan kentällä ja vähän se vei Taavin keskittymistä, mutta silti tekeminen oli innokasta ja reipasta. Aiheena oli seuruuta, eteenmeno, liikkeestä jääviä, paikkista ja luoksetuloa. Vauhtia meillä on tullut noihin luoksetuloihin, eteenmenoihin ja muihin ihan hirmusti, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Rallyhommat on taas kaivettu esiin

Tiistaina aamusta käytiin hallilla rallyilemassa vähän MES-rataa. Tehtiin alla olevaa rataa ensin pätkissä ja sitten kokonaisuutena. Yllättäen tuplasaksalainen oli hankala radan osana, mutta ei yksittäisenä liikkeenä. Myös hallin pienuudesta johtuva tehtävien vähän liian lähekkäin asettelu tuotti hankaluuksia esimerkiksi putken jälkeisessä pyörähdyksessä. Jouduin myös vähän soveltamaan rataa juuri tuosta ahtaudesta johtuen ja sarjahypyn jälkeen rata jatkui mulla putken ohi suoraan eli hypyt muodostivat 90 asteen kulman ei 180 astetta.

Epätarkkuutta meillä on tekemisessä paljon ja Taavi pitää ääntä, semmoista raskasta äänekästä hengitystä, joten kisoista ei varmaan mitään huippupisteitä tulla koskaan saamaan, mutta jos  nyt taas vähän aktivoiduttaisiin rallynkin saralla.

Treenin jälkeen lähdettiin juoksulenkille, mistä muodostui kyllä semmoinen surkeiden sattumusten summa, ettei tosikaan! Ensialkuun naapurin "kettinkikoira" oli päässyt irti ketjustaan ja tuli meitä vastaan. Se pomppasi metsästä tielle vähän matkan päässä meistä ja pienen hetken mietittyään lähti juoksemaan suoraan meitä kohti. Siinä vaiheessa Taavi alkoi haukkumaan voimakkaasti. Tuo naapurin kohta on jo muutenkin Taavia kiihdyttävä, kun koira siinä aina huutaa suoraa huutoa ketjun päässä yrittäen hyökkiä kaikkea tiellä kulkevaa kohti. Koira juoksi meitä kohti ja minä yritin kiskoa Taavin selkäni taakse ja huutaa ja huitoa kohti juoksevaa koiraa pois. Ihan viime hetkelä se onneksi väisti ja sain Taavin käännettyä taas poispäin siitä. Se ei onneksi lähenyt seuraamaan meitä, vaikka karvat pystyssä jäikin tielle haukkumaan. 

Loppulenkistä sitten olin ohittamassa Taavi nätisti sivulla seuraten isojen tuplarattaiden kanssa kulkevaa naista, jolla oli dopperi ja mäyräkoira hihnassa. He huomasivat meidät kyllä hyvissä ajoin ja olin juuri kertomassa heille edessä olevasta irtokoirasta, kun dopperi rimpuili itsensä irti pannasta ja tuli Taavin päälle. Sille varmasti iski joku suojeluvaisto, mutta kyllä hirvitti. Olin vähän aikaisemmin ottanut tienposkesta pitkän kepin mukaani varmistaakseni turvallisen kotiin pääsyn naapurin koiran takia, mutta nyt jouduin käyttämään sitä dopperia vastaan. En tietenkään lyönyt koiraa, mutta yritin lyödä maahan dopperin eteen, jottei se olisi päässyt Taaviin kiinni. Kaikesta huolimatta se ehti käydä pöläyttämässä Taavia, mutta todennäköisesti ei purrut, kun mitään jälkiä ei löytynyt. Koiran omistaja sai sen lopulta käskyttämällä hallintaan. 

Jossain välissä oli mäyrökoirakin tullut pyörimään Taavin jalkoihin, mutta se ei Taavia kiinnostanut. Kaikeksi onneksi dopperi oli narttu ja päädyttiin sitten kaikki yhdessä pienelle metsälenkille, jossa koirat saivat juosta vapaana. Taavi jäykisteli ja piti karvat jonkin aikaa pystyssä, mutta uskaltautui lopulta haistamaan nartun hanuria ja rentoutui sitten selvästi. Hetki siinä käveltiin metsässä kaikki yhdessä ja koko lyhyt loppumatka kotiin tultiin kimpassa, joten luulen Taavin päässeen pahimmasta yli saman tien. Toivon ainakin niin, mutta kyllä voi taas seuraavien lenkkien ohitukset olla hieman hankalia...

En voi ymmärtää miten näitä päällekarkauksia sattuu meidän kohdalle aina vaan uudestaan ja uudestaan. Jos tuokin dopperi olisi tullut isommin aggressiivisesti tosissaan päälle, niin en mä olisi siinä mitään kyennyt tekemään, kun kaikki tapahtuu aina niin nopeasti ja rähisivä kieppuva karvakasa on vaikea saada rauhoittumaan. Mä niin toivon, ettei mun enää koskaan tarvis kohdata yhtään päällekäyvää koiraa!

Torstaina päästin onneksi heti siedättämään Taavia muihin, kun käytiin Oton ja Taren kanssa lenkillä. Odotetusti Taavi kävi aluksi vähän kierroksilla, mutta rentoutui pian ja koko lenkki meni hyvässä rennossa tunnelmassa, Oton kanssa jopa pystyi haistelemaan samaa puskaa. 

Perjantaina oltiin rally-tokoylituomari Kirsi Petäjän koulutuksessa. Keskityttiin kukkasiin eli käännöksiin, jotka vaihtavat koiran seuraamispuolta. Saatiin hyviä vinkkejä, eikä meillä ollut homma niin pahasti hukassa kuin luulin. Käsimerkkiä olisi hyvä vähän pienentää ja liittää käännöksiin jokin käskysana. Nyt on menty pelkällä käsimerkillä ja jatkossa yritän opettaa Taavin mua päin kääntämisen sanalle in ja musta poispäin jollekin toiselle sanalle. 

Edestä peruutuksessa mun täytyy opettaa eteen seisominen ensin omana liikkeenään ja peruuttaminen siitä erillisenä liikkeenä.

Suorituspaikkoihin ja kulkulinjoihin on syytä kiinnittää paljon huomiota. Oikean puolen seuruusta saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä, vaikka itse perusasentoon oikealle tulo ei vielä ole ihan tarpeeksi vahva. 

Lauantaina aamusta pitkästä aikaa hakutreenit valoisaan aikaan. Keli oli lähes tuuleton ja maassa valkoinen huntu lunta, lämpötila oli nollan tienoilla. 

Taavi teki pk-hakurataa kuudella ukolla. Pari tyhjää myös väliin ei niin suunnitellusti, mutta hyvin meni nekin ja tyhjien jälkeen lähti uudelle pistolle ihan yhtä innokkaasti kuin muutenkin. 

Palkan Taavi sai vaihtelevasti suorapalkasta mun paikalle tuloon ja kaikkea siltä väliltä. Radalle ja ukoilta keskilinjalle hallinnassa. Taas tykkäsin Taavista hirmusti. Pysyy ihan kohtalaisen hyvin hallinnassakin, vaikka into ukoille on kova. 

Treenin jälkeen käytiin vielä Ronja rotikan kanssa lenkillä. Aluksi Taavi oli vähän varautunut, mutta pian rentoutui. Kumpikaan koirista ei ole mitenkään leikkisä, mutta pientä kisailua saivat kuitenkin aikaan. Teki taas niin hyvää Taaville.

Sunnuntaina mun päivä meni Lahdessa pk-koetoimitsijakoulutuksessa, mutta ehdin kuin ehdinkin viideksi hallille. Taavi kyl joutui lähes suoraan sohvalta treeneihin, mut siihen nähden meni kivasti. 

Ekaks tehtiin paikkamakuuta häirittynä. Ihminen torven kanssa töräyttelemässä ja toinen koira noutohommissa. Hyvin meni. 

Tehtiin myös kahteen otteeseen rallyn kukkasia. On ne vaan vaikeita, kun ei itse tiedä mihin suuntaan on kääntymässä ja mihin koiran pitäis mennä. Mut kovasti Taavi yrittää ja muistaa aina kommentoida huonoista ohjauksesta. 

Jälkikoulutuksessa

Sunnuntain tottistreeneissä me keskityttiin rallyyn ja oikean puolen seuruuseen. Tehtiin myös tokon hyppyä ja muistaakseni myös luoksetuloa pysätyksellä ja ilman. Taavi oli oikein mukava ja treenit oli hyvät.

Treenien jälkeen ajeltiin vielä illalla mökille, jossa oltiin pari päivää. Siellä hiekkakuopalla jäljen nostoa parin jäljen verran ja tälläkin kertaa molemmat jäljet nousi oikeaan suuntaan pienen tarkistelun jälkeen. Pitäisi vissiin tehdä joku vähän pidempikin kovan maan jälki, kun tykkään ihan hirveesti siitä imusta, kun Taavi lähtee jäljelle. Nythän esine on tullut vastaan melkoisen pian, kun pääpaino on ollut tuossa nostossa.

Keskiviikkona tokotreeneissä häiriötreeniä. Halliin oli viljelty paljon kaikkea häiriökamaa ja siellä seassa oli hyppy ja ruutu ja kartiorypäs. Seuruu oli aluksi vähän vaikea, kun Taavia kiinnosti yllättävän paljon lattialla olleet lelut. Muutaman huomautuksen jälkeen ne onneksi unohtuivat ja seuruu oli hyvää. 

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös tulevien uusien tokosääntöjen mukaista kartiorypästä neljällä kartiolla ja siinä kävi kuten olin arvellutkin eli Taavi meni kartioiden välistä. Mutta jo heti toisella yrittämällä onnistui koko ryppään kiertäminen ja mikä parasta, Taavi oli mennessään hiljaa. Ruutukin onnistui pienellä avustuksella ja hypyssä lelut ei häirinneet yhtään. Lopuksi oltiin vielä kaikki koirat yhdessä hallissa ja siinä häiriötä toisista ja kuuntelua omien käskyjen kuuntelusta. Oli kyllä yhdet parhaista treeneistä pitkiin aikoihin, Taavi oli niin loistavassa vireessa ja koko ajan hiljaa.

Torstaina hakuiltiin pimeässä ja maalimiehille tuotti pientä haastetta mun toivomus liikkuvista maaleista. Illallahan on jo ihan pilkkopimeää ja metsässä ei näe mitään. Maalimiehet pitikin otsalampuissaan punaisen valon päällä, jotta näkivät edes vähän liikkua. Tuulta ei ollut yhtään ja tuntui, että raskas sumu painoi hajun ihan maihin. Liikkuvista maaleista jää myös huomattavasti vähemmän hajua kuin kauemmin paikallaan olevista. Taavia veti myös voimakkaasti alueelta ulos jokin haju, mutta kyllä maalitkin löytyi. Molemmilta vielä ihan hyvät ilmaisutkin, erityisesti toiselta, jolla ilmaisu alkoi heti. Maalimiehen liikkuminen ei vaikuttanut yhtään.

Lauantaina osallistuin Jarkko Eteläpään jälkikoulutukseen, Jarkko on toiminut Rajavartiolaitoksella koiranohjaajana kolmisenkymmentä vuotta. Koulutus olisi ollut kaksipäiväinen, mutta mulla oli sunnuntaina työpäivä, niin osaltani koulutus typistyi yhteen päivään. 

Oltiin pellolla ja ensin Taaville jäljen nostoa neljän noston verran. Jäljet vanheni noin tunnin ja melkoisella innolla Taavi niitä lähti nostamaan, mutta ensimmäinen ja viimeinen oli oikein hyviä. Kahdella keskimmäisellä vauhtia oli vähän liikaa, mutta silti Taavi tarkisteli suuntia, mutta keskittymistä olisi saanut olla enempi. Toisena treeninä tehtiin kolmensadan metrin jälki kolmella kepillä (neljäs varakeppinä) ja tämä jälki vanheni puolisentoista tuntia. Aamupäivän treenien jälkeen Jarkko sanoi, ettei hänellä ole meille mitään annettavaa, koska koiran motivaatio, tekninen osaaminen ja esineilmaisu ovat kunnossa. Ette tiedäkään miten hyvältä tuntuu kuulla ammattimiehen suusta tuollaista! Ollaan me kyllä jäljen kanssa puurrettukin, että ihme jos ei jossain näkyisi =). Eikä enää edes harmittanut niin paljoa, etten päässyt kuin yhteen päivään. Ja vaikka hänellä ei teknisessä mielessä ollut meidän tekemisessä mitään korjattavaa, niin sain kyllä paljon vinkkejä jäljen monipuolistamiseen ja koiran haastamiseen.

Kuvat Niina Mykkänen

Ryhmässä oli muutama pentu ja aloittelevia koirakoita, joten kokosin tähän myös Jarkon vinkit pennun jälkikoulutuksen aloitukseen.

- Koulutus aloitetaan ruutuharjoituksilla nurmikolla. Tallataan tiuhaan noin 1 m2 ruutu ja sinne kylvetään namia. Pentu nostetaan ruutuun ja se saa nuuskutella nameja sieltä. Pentu saa poistua ruudusta, kunhan se palaa sinne itsenäisesti. Liinalla voi estää pennun liian kauaksi menon, mutta sillä ei saa ohjata tai vetää pentua. Ruutuun heitellään lisää namia pennun huomaamatta. Yksi ruutuharjoitus kestää muutaman minuutin ja kun ruudussa on vielä namia ja pennulla intoa, nostetaan se pois.

- Ruutuharjoituksia alkuun useita ja nameja voi jossain vaiheessa vähentää. Ruutua voi nurmen hyvin onnistuessa tehdä myös hiekalle tai puoliski nurmelle ja puoliksi hiekalle. 

- Homman osaavalla pennulla ruutu voi olla myös aluksi namiton ja hetken nuuskuttelun jälkeen sinne heitetään pennun huomaamatta vähän nameja. 

-Ruutua ruvetaan muokkaamaan kolmioksi ja suorakaiteeksi ja tiheään tampatun jäljen yhdistäviksi ruuduiksi ja kolmioiksi pennun kehittyessä. 

- Kulmien harjoittelua imitoidaan tamppauksen aloituksella ruudun kulmasta.

- Namitetuilla jäljillä koiran taaksepäin kuljeminen ei ole ongelma. Ruutu opettaa pennun pyörimään ja aluksi tampatuilla jäljilläkin pentu helposti pyörii ja kulkee takajäljeäkin. Tämä jää pois namien poisjätön yhteydessä.

- Esineilmaisu opetetaan ruutuharjoitusten rinnalla erikseen.

- Namit voi jättää pois, kun esineilmaisu kunnossa ja palkan voi antaa esineiden kautta.

- Osaavallekin koiralle namit silloin tällöin osalla jälkeä on kiva vaihtelu

- Muurahaiset haittaa namihommia, mutta tätä riessa voi hieman vähentää käyttämällä jäisiä nameja. Kylmä karkoittaa muurahaisia.

Pelastuskoiraliitto antoi kaikille hälykoirille uudet työvaatteet ja Taavikin sai omansa, kiitos! (Valot ja kellot omasta takaa)

Syysretki ja monet kaveritreffit

Edellisen viikon lauantaina käytiin aamusta treenaamassa nollakelissä kovanmaan jäljennostoa. Edistymistä on tapahtunut ja jäljestys oli paikoitellen todella hyvää. Vain pari nostoa ja vähän pidemmät jäljet, nostoissa hyvää tarkistelua jäljen suunnasta. Nyt pitäis vaan keksiä hyviä paikkoja tän harrastamiseen, kun tarvis puhtaan kovan ison alueen, jotta sais hyvän treenin...

Viime viikon tiistaina ajeltiin Turkuun, matkalla poikettiin pienille leikkitreffeille Focan ja Femmen luokse.

Keskiviikkona aamusta laivalla Maarianhaminaan ja muutaman päivän irtiotto arjesta Ahvenanmaalla.

Ulkoiltiin paljon, kalliot oli liukkaita ja haastavia ainakin ihmisille kulkea

Apukuski tarkkana

Ahvenanmaalla on upea luonto ja paljon nähtävää sesongin ulkopuolellakin

Ahvenanmaan korkeimmalla kohdalla

Reissusta kotiin ajeltiin Hyvinkään kautta ja kyläiltiin Hilden luona. Lauantaina käytiin jäljellä, Taaville nostoja kovalla alustalla ja Hildelle metsäjälkeä. Taavi ajoi jäljet taas tuoreeltaan ja tarkisteli suuntia hyvin, homma näytti jo vähän siltä kuin sen haluaisin näyttävänkin. Kolme nostoa tehtiin nyt.

Tottakai Uskomaton Olen ja Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki

  

Sunnuntaina oltiin päivä Espoossa Ruduksen turvapuistossa treenaamassa vähän erilaista etsintää. Turvapuistossa yritykset perehtyvät turvallisiin työtapoihin erilaisilla työmailla ja alueella oli lavastettuna kaikenlaisia tapauksia ja paljon mallinukkeja. Nämä nuket oli osalle koirista tosi pahoja mörköjä, mutta Taavi ei reagoinut nukkeihin tai erikoisiin alustoihin mitenkään erityisesti. Tehtiin kaksi treenikierrosta.

Ekalla kierroksella kolme ukkoa piilossa kuormurin hytissä, säiliöauton säiliön päällä ja betoniauton päällä. Kuormuri oli hankala, Taavi ilmaisi auton alla. Ihan oikein siis, mutta joutui hakemaan hajua kauan. Ylhäällä olevat maalit löytyi kohtalaisen helposti. Alueella kävi myös voimakas tuuli ja toisella laidalla oli kallioseinä. Niin Taavin kuin monen muunkin koiran kohdalla oli hyvin havaittavissa se, kuinka haju pakkaantui kallioseinää vasten ja koirat reagoivat voimakkaasti seinämän vieressä ja jopa yrittivät sitä ylös.

Ovi oli etsinnän ajan kiinni ja avattiin vasta, kun Taavi ilmaisi tarkasti.

Toisella kierroksella maalit korkealla ritilärappusissa ja jonkin asfalttijyrsinkoneen syövereissä. Nämä löytyi hyvin ja ritilärappusille kiipeäminen ei tuottanut hankaluuksia Taaville.

Maanantaina kimppalenkillä Novan ja Viiman kanssa. Nova pisti Taavin kuriin ja järjestykseen ja sen ärhäkkyys sai Taavin hieman hämilleen. Hienosti osasi Tapsa antaa Novalle tilaa ja rauhoitteli sitä voimakkaasti, jos osuivat liian lähelle toisiaan.

Tiistaina päästin Taavin aamulla normaalisti ennen töihin lähtöä käymään ulkona ja annoin sille aamuruuan. En huomannut mitään erikoista. Aamupäivällä Muru laittoi videoviestin, jossa Taavi pitää silmiään kiinni ja näyttää kovin kärsivältä, silmät näyttivät kuin umpeen turvonneilta. Miks aina nää tapahtuu, kun ei pääse heti lääkäriin. Onneksi on ihana kasvattaja, joka riensi apuun, kun Muru ei käsileikkauksen jälkeen olisi kyennyt ellikeikkaa hoitamaan yksin. Saivat ajan nopsaan ja Taavi sai avun, vaikka ei se vissiin enää lääkäriin mennessä ollut mitään siristellyt. Mitään erikoista ei löytynyt, todennäköisesti tuuli on ärsyttänyt silmiä. Nyt laitellaan tippoja muutama päivä ja jatkossa ennaltaehkäisevästi kostuttavia tippoja, mikäli joudutaan alttiiksi tuulelle tai pölylle. Kiitos Seija avusta!