Pikku hiljaa tai sit ei niin hiljaa...

Helmikuun alussa vähän lomailtiin ja teki kyllä hyvää ottaa vähän etäisyyttä, vaikka itku tulee edelleen joka päivä. Kostille kuuluu hyvää, ensimmäinen kaupunkilaiskoiran bussimatkakin on jo takana! Kotiutuminen on muutenkin edennyt hyvin ja koeaika on ohi, Kosti on saanut uuden kodin! Koirakaverin kanssa vaikuttavat mahtavalta parilta; tykkäävät leikkiä paljon ja osaavat leikkiä hyvin keskenään, riitaa ei tule leluista eikä ruuasta. Onhan se nyt vaan ihanaa, kun on luottoystävä <3


Taavin kanssa käytiin viime viikon torstaina omineen hallilla kokeilemassa, osataanko me vielä totella. Ruutu oli super, merkin kierto hirmu hankala ja nouto kamalan kivaa.


Perjantaina aamusta käytiin häiriköimässä nuoren corgin tokotreeniä. Taavi oli mahtava häiriökoira, vaikka toista vähän aluksi jännitti. Me tehtiin jättäviä, jotka onnistui ihan hyvin ja vähän rallyn puolenvaihtotreeniä. Oikeen puolen seuruu on kyllä ihan toivoton. Luoksetulo ok. Lopuksi vielä paikkis ja Taavi istua törötti niin nätisti ja rauhassa.

Illalla omat tokotreenit aloitettiin paikkiksella. Taavi keskellä ja kaksi kertaa painui maahan. Maassa olo on sille niin paljon turvallisempi ja varmempi kuin istuminen, että vieruskaverien ahdistaessa menee herkästi maahan. Varsinaisen paikkiksen jälkeen vielä ringissä kuuntelutreeniä, joka meni meiltä muuten hyvin, mutta vinkumista oli jonkin verran.

Omalla vuorolla tehtiin seuruuta. Liikkelle lähdöt ja käännökset aiheutti kovasti ääntä ja näihin yritettiin löytää ratkaisua. Ei ole helppoa... muuten seuruu oikein hyvää, jopa peruutus.

Tehtiin myös tunnari. Taavi lähti kivan rauhallisesti ja jopa malttoi haistella, mutta poimi silti ekaksi väärän. Vaihtoi kuitenkin itse oikeaan, mutta pureskelu aika kovaa. Työsarkaa siis riittää.

Toisen koiran tehdessä ohjatusti, me seurattiin ja Taavi oli ihan hiljaa. Tuleeko ääni liikkurista vai alkuinnosta vai mistä milloinkin?


Sunnuntaina koetettiin ratkoa tuota seuruun ääntelyongelmaa, mutta on kyllä niin hankala ongelma, että ihan helpolla ei varmaan ratkea. On lisäksi kuulemma vielä sukuvikakin =). Tehtiin myös ohjattua noutoa molemmat suunnat, jotka muutamaa pientä kauneusvirhettä lukuun ottamatta olivat ihan superhienot ja hiljaiset. Noudosta on tullut Taaville yks lemppari. Tunnariakin tehtiin ja se onnistui ekaa kertaa hallilla tosi hyvin. Yleensä hallilla on ihan liikaa intoa, mutta nyt malttoi haistella ja valitsi oman hyvin. Kapuran pureskelua on kyllä vähän liikaa, mutta muuten hieno suoritus. Jännä, kun noutokapulaa ei pureskele, mutta tuo pikkukapula houkuttaa rouskuttelemaan...

Lopuksi vielä paikkaistuminen ja se taisi mennä ihan hienosti. Olen nyt ajatellut olla vähän lähempänä, kun Taavia vähän epäilyttää vieruskaverit, varsinkin jos ovat vähän tuntemattomampia.


Tiistaitoko olikin sitten tällä kertaa melko kamala. Ryhmän uusi jäsen oli Taavin mielestä ihan hirmu pelottava, vaikka musta oli tosi kiva saada uusi ryhmäläinen. Tehtiin alkuun paikkaistuminen ja se meni muuten hyvin, mutta vähän haistelututti.

Oma vuoro aloitettiin merkin kierrolla ja Taavilla oli joku ihme protestointimielentila päällä ja haukkui vaan melkein koko ajan. Se sai sitten seuruusulkeiset, jotka vähän hiljensi sitä. Noutokin taidettiin tehdä ja haukusta huolimatta se oli ihan hyvä. Ei ollu meidän päivä tällä kertaa. Pitää kai aloittaa tuo merkin kierron harjoittelu ihan alusta ja läheltä, kun se ei nyt tunnu millään onnistuvan vaikka Taavi kyllä sen osaa. Joku epävarmuus siinä kuitenkin on. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.



Lenkillä ollaan käyty Fionan sekä Lolan ja Siskon kanssa.