keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ylipitkä kirjoitus puolentoista viikon treeneistä

Sateisena maanantaiaamuna käytiin hiekkakentällä tekemässä minijäljet. Molemmille kolme kentän poikki kulkevaa jälkeä, joilla oli kolme tai neljä rikkaa/avainta. Jäljet ajettiin melkein heti, joten ne ehtivät vanheta vain kymmenisen minuuttia.

Ekaksi oli Taavin vuoro ja Taavihan veti jäljet kuin juna. Ihan superhyvä suoritus Taaville vieraalla pohjalla! Rikat nousi hienosti ja into oli mahtava.







Kostikin suoriutui omista jäljistään mallikkaasti ja rikat nousi myös hyvin. Kosti on kyllä semmoinen vipeltäjä, että huh. Jostain pitäisi saada rauhaa tekemiseen, vaikka hyvin se kuitenkin jäljestää. Ehtii vaan niin paljon lyhyessä ajassa, etten millään meinaa pysyä perässä.


Suoraan jäljiltä hallille tottelemaan. Taavi teki hyppynoutoa vinoilla heitoilla ja kyllä se osaa hypätä takaisinkin päin, vaikka heittäisin minne. Välillä vielä vähän varmistin kuitenkin. Mutta jos heitto on ollut kovasti vinoon, niin Taavi palaa hypylle tietty vinosti ja jos joutuu kovin vinosta hyppäämään, niin tulee myös eteen vinoon.

Perusasentoja tutkiskeltiin peilin edessä ja kyllähän ne ihan vinossa on! Ryhtikuuria kaipaamme siis.

Kostin kanssa yritettiin naksuttimen avulla sheipata seuruuta. Kyllä se mun vasemmalle puolelle hakeutuu, mutta tällä kertaa sillä oli kyllä sellainen vauhti päällä, että hallissa ei tila meinannut sen menolle riittää. Jossain välissä se kaivoin esiin noutokapulan treenikassista ja sittenhän me treenattiin kapulan poimintaa. Innokas penneli, mutta välillä kapula muuttuu puruleluksi ja tyyni ja rauhallinen kapulan käsittely on kyllä kaukana. Kosti on ihan hurja muutenkin käyttämään hampaitaan ja koko ajan se mälvää jotain. Työsarkaa siis riittää. 



Torstaina käytiin pitkästä aikaa Lolan ja Siskon kanssa vähän riekkumassa.








Kostin tyypillinen ilme =P







Lenkin jälkeen oli Kostin pentukurssi, aiheena jättävät. Tajusin, ettei olla tehty niitä ollenkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Peruuttamalla tehtiin ja yllättävän hyvin meni. Seisominen ihan hirmu vaikea, eihän olla sitä vielä koskaan aiemmin treenattu. Lopuksi pari luoksetuloa pitkästä matkasta hirmuisesti vauhdilla. Kivaa oli!

Kamerani takana oli Anni Kaaro:











Perjantain tokotreeneissä Taavin porukka aloitti paikkaistumisella. Mä uskaltauduin viimein jättämään Taavin ilman hihnaa ja menin kymmenen metrin päähän. Rauhallisesti Taavi istui koko pitkältä tuntuvan ajan, vaikka naapurikoiraa piti komentaa useamman kerran tuijottelusta. Vähän Taavi hengitti äänekkäästi, mutta varsinaista vinkumista se ei pitänyt.

Tunnin aiheena oli jättävät ja niitä tehtiin leikkien. Halli jaettiin kolmeen osaan; maahan, mereen ja ilmaan, ja ohjaaja huusi aina jonkin osion ja sitten piti juosta äkkiä sen rajalle ja tehdä kulloisenkin alueen nimikkojättävä. Koira siis ei seurannut vaan tuli vaan mukana höntsäten. Seuraavaksi tehtiin ihan seuruusta ja Taavi oli edellisestä riekkumisesta keränny sen verran kiekkoja tai jotain, että se edisti seuruussa hirveesti ja tuli vähän jopa mun eteen. 

Maahanmeno oli meillä vahvin liike, sen tiesinkin. Istuminen ja seisominen tuottivat taas kerran päänvaivaa. Lisää siis vaan erottelutreeniä ja mulle selkeämmät erot käskyihin. Hirmu ihanalla mielentilalla Taavi teki hommia, oltiin taas omassa kuplassamme ja kahden muun koirakon riekkuminen pitkin hallia ei hetkauttanut meitä ollenkaan!


Kostin tunnilla tehtiin alkuun paikkamakuu. Koska ryhmässä on kahdeksan koirakkoa ja halli on pieni, niin ryhmityimme kaareen. Mehän ei mitään paikkamakuuta vielä osata, joten keskityin hyvään kontaktiin perusasennossa ja maahanmenokin onnistuin sivulta kivasti. En aluksi meinannut päästä siirtymään Kostin eteen, vaan se nousi aina ylös. Parin uusinnan jälkeen pääsin siirtymään Kostin eteen ja sitten se pysyikin nätisti. Hirmu hienosti se keskittyi ja perusasennot oli kyllä mahtavia! Se keskittyminen namista luopumiseen, wuhuu!

Hyppyä tehtiin myös ja koska hallissa hääräsi seitsemän muuta koirakkoa, niin ei tullut mieleenkään laskea Kostia irti. Jätin sen sitten aika lähelle estettä istumaan ja siirryin itse esteen toiselle puolelle. Ohjaaja piti hihnaa ja mä kutsuin Kostin mun luo esteen yli. Pari toistoa tätä meni hyvin.

Luppoajat leikittiin tai tehtiin kontaktiharjoituksia. Muuten toiset koirat ei alun jälkeen Kostia hirveästi kiinnosta, mutta jos joku haukkuu, niin siihen pitää heti vastata ja jos jotain palkataan vinkulelulla, niin korvat höröllä kuunnellan tarkasti.


Lauantaina käytiin EK-porukalla tottistelemassa. Treenasin tällä kertaa vain Kostin kanssa ja kokeiltiin loivaa A-estettä. Kostihan kiipes sen yli jo ennen kuin ehdin sitä edes houkutella. Tehtiin useampi toisto namin perässä esteen yli juosten. 

Kuvat Marika Koski

Lentävä lähtö




Perusasentoa vähän katsottiin myös ja palkan suunnasta tuli hyvä huomio. Olen palkannut Kostia hieman vasemmalta, kun namikäsi on ollut sen pään vasemmalla puolella ja nyt tuli puhetta, että ylhäältä palkkaaminen olisi parempi suunta kontaktin pysymisen kannalta.

Kuvat Marika Koski





Lopuksi vielä kaikki treenikamut kopeloivat Kostin läpi ja Kosti halusi vaan nuolla kaikkien naamat eikä ollut moksiskaan pallien hipelöinnistä. Ei se kyllä koskaan ole ollutkaan.

Marianne saa suukon






Sunnuntaina oli oikein treeniruuhka! Aamusta Kostin kanssa hakutreeneissä. Tehtiin sille kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa ja kaksi vikaa oli siten, että ekaksi tuli ääni ekalta ukolta ja sitten tokalta ja sitten lähetettiin ekalle ja sen jälkeen tokalle. Maalimiehet toivat Kostin syötellen pois. Keskimmäiset kaksi ukkoa oli ääni ja lähetys ja taas syötellen pois. Hienosti meni Kosti takarajalle asti vaikeassa maastossa ja hyvin oli ukotkin löytyneet ja heillä syöttelyn jälkeen vielä sormetkin tallella!

Kostin rullailmaisua olen ruvennut tekemään kotona takaperin ketjuttamalla ja nyt on menossa näytön liittäminen ihmiseen ja siinä ajan ja matkan pidennys. Ja ettei kaikki olisi niin helppoa, niin Kostihan haukkui tänään hakutreeneissä... Oltiin tulossa pois radalta, niin treenikamu piti namia kädessä ja pyysi Kostia haukkumaan ja sehän haukkui. Että jos sitten kuitenkin haukkuva hakukoira Kostistakin?!


Hakutreeneistä kurvattiin suoraan näyttelytreeneihin Taavin kanssa. Ensi juostiin kaikki kymmenkunta koiraa ringissä ja yllättävän hyvin meni. Aluksi Taavi tietysti haukkui, mutta sitten juoksi pitkät matkat ihan nätisti. Seuraavaksi koirat jaettiin pöydällä esitettäviin ja maassa esitettäviin ja meitä maassa olijoita oli vain kolme.

Me juostiin rinkiä ja sitten meitä kopeloitiin rivissä. Sen jälkeen oli jokaisen oma vuoro ja juostiin yksin eestaas ja rinkiä ja kopeloitiin. Näitä kierroksia tehtiin useita ja välillä oli nais"tuomari" ja välillä mies"tuomari". Taavi seisoi hienosti ja "tuomarit" kehuivat sen seisomista kauniiksi. Miestuomarin kopelointi oli vähän hankalampi kuin naistuomarin, mutta kyllä Taavi silti antoi katsoa hampaat ja kopeloida itsensä läpi. Se haluaisi vaan aina mennä tuomaria moikkaamaan eikä malttaisi seisoa paikallaan tuomarin tullessa. Tähän sain neuvoksi pitää vähän Taavia kiinni kaulakarvoista, jolloin hampaidenkin näyttäminen onnistui paremmin.

Joustiin vielä pareittainkin ja sehän oli mulle ihan uusi juttu. Siinä pitää koiran juoksupuoltakin vaihtaa käännöksessä ja kaikkea muuta hankalaa. Toivottavasti ei jouduta koskaan oikeasti tuollaiseen parijuoksuun. Se oli myös selkeästi Taaville hankalin rasti. Pariksemme saimme vielä hirmuisen karvaturjakeuroksen (en tiedä rotua, mutta näytti vähän jättimäiseltä pystykorvalta, jolla on valtava turkki), joka oli Taaville vaikea pala. Tästä huolimatta useasta parijuoksusta vain yksi meni plörinäksi haukkumisen takia. Myös tuo puolen vaihto oli vaikea, Taavi haki koko ajan mun vasemmalle puolelle. Karvaturjakkeen omistaja oli ihana ja antoi meille myös hyviä neuvoja, kiitos niistä! 

En vain voi ymmärtää mitä on tapahtunut viime vuoden jä tän vuoden välillä. Viime vuonna näyttelyissä ei ollut ongelmaa ja ryhmäkehät ja kaikki muu hulina meni tosi hyvin ja rauhallisesti. Tänä vuonna erkkarista lähtien on ollut ihan hirveetä. Taavi vaan haukkuu muille juostessa ja seisoessakin haukkuu välillä kuin komentaakseen mua. Onneksi tän kerran treeneissä suurin osa juoksusta onnistui hyvin ja usko korrektin käytöksen paluuseen vähän virisi. Vaatis vaan paljon treeniä...


Illalla vielä hallille jälkiryhmän tottistreeneihin. Kosti treenas vähän sitä sun tätä, enimmäkseen perusasentoa ja seuruuta. Imutanko vai sheippaanko, kas siinä pulma.  Taavi kävi tekemässä paikkaistumisen ja olin kyllä ihan tyytyväinen. Mulla on vielä matkaa täyteen etäisyyteen, mutta kasvatetaan sitä pikkuhiljaa.



Tiistaina aamupäivällä jäljestettiin. Kostille lyhyt kohmeinen nurmijälki, joka vanheni puolisen tuntia. Keppejä laitoin kuusi, mutta ne ei tänään nousseet. Muuten jäljestys oli tosi hyvää, Kosti oli tarkka ja innokas.

Taaville samanmoinen nurmijälki kolmella kepillä, jotka nekin jäi nostamatta. Taavikin jäljesti ihan hurjan tarkasti ja innoissaan, mutta olisko tuo kuurainen pitkähkö heinä jotenkin sellainen, ettei kepit haissu tms.?

Taaville vielä toinenkin lyhyt jälki metsässä, jossa pitkä jäljennostomatka. Tämä menikin sitten vallan hienosti ja jäljen kolme keppiä nousi tarkasti ja varmasti. Myös jäljen nosto oli onnistunut.


Illalla Kostin pentukurssin viimeinen kerta, aiheena luoksetulo. Ekaksi tehtiin sivulla oloja ja sitten edestä sivulle tuloja. Nami nenässä mennään ja pitää muistaa ohjata tarpeeksi kaukaa takaa, jotta Kosti tulee oikealle paikalle suoraksi. Tarkoitus olisi siis opettaa Kosti  Taavin tavoin kiepsahtamaan edestä suoraan sivulle.

Sitten tehtiin eteentuloja muutaman askeleen päästä. Näissä oli aika vaikea saada Kosti suoraksi, aina meinas olla vino johonkin suuntaan. Täytyy vaan omien käsien asennolla yrittää ohjata se suoraan. Loppuun vielä muutama vauhdikas luoksetulo pitkästä matkasta. Kiva kurssi ja paljon taas ajattelemisen aihetta, toivottavasti keväällä tulee jatkokurssi.


Keskiviikkona päivä aloitettiin jälkihommilla. Kostille sinikäyrän muotoinen jälki kovalle hiekalle kuudella avaimella ja Taaville pitkä metsäjälki kuudella kepillä. Taavin jäljessä oli paluuperä (ei olla ennen kokeiltu) ja paljon kulmia sekä yksi tien ylitys. Jäljet vanheni vajaan tunnin.

Ensin jäljesti Kosti. Tuo kova pohja on kyllä vaikea, mutta kohtalaisen hyvin Kosti sen selvitti ja avaimista nousi kaikki paitsi viimeinen. Tämä viimeisen avaimen nousemattomuus ja Kostin määrätietoinen jäljen jatkaminen (olin siis kävellyt suoraan kentältä metsään tekemään Taavin jälkeä) aiheutti sen, että annoin Kostin jatkaa jäljestystä. Ja niin vain tuo rääpäle jäljesti myös Taavin jäljen metsässä paluuperineen ja kulmineen kaikkineen. Paluuperä oli toki vaikea ja tuotti paljon päänvaivaa sekä muutamassa kulmassa jatkosuuntaa haettiin antaumuksella. Mutta töitä tuo otus teki hienosti! Kepit nousi taas sitä viimeistä lukuun ottamatta. Yritin useaan kertaa saada Kostin palaamaan kepille ja näyttämään sen jotta saisin sen palkattua ja jäljen loppumaan, mutta ei millään! Mitäpä siinä muuta kuin jäljestettiin sitten vielä mun reitti takas autolle... Ihan hirmu pitkä (yli kilometri) ja vaikea jälki pennulle ja hyvin se siitä suoriutui. Metsässä jäljestys on todella paljon parempaa kuin kovalla alustalla. Keppi/esineilmaisua pitää varman vähän enempi vielä vahvistaa, vaikka kovasti olen yrittänyt niiltä palkata ja kehua.

Koska Taaville ei nyt sitten ollutkaan jälkeä, muuttui sen treeni tottikseksi. Ja voi miten hienosti se teki! Aluksi hinkutettiin perusasentoa. Vino meinaa olla ja hieman edessä, mutta eiköhän oikea paikka taas löydy, kun pidetään näitä sulkeisia enempi. Seurattiin myös, paljon käännöksiä, nopeuden vaihteluita ja pyörimisiä sekä vähän peruutustakin. Hienosti meni, mitä nyt peruutuksessa Taavi on vähän turhan takana. Jättävät tehtiin myös ja kaikki meni oikein! Pari pitkän matkan luoksetuloa maasta ja nämäkin meni yli odotuste, Taavi laukkasi loppuun asti! Kokeilin myös luoksetulon pysäytystä, seisahtuminen vaati kaksi käskyä, mutta plussaa oli loppumatkan laukkavauhti. Ihana tottiskupla oli näissä treeneissä!






Pojat oottaa lupaa tien ylitykseen





2 kommenttia: