tiistai 3. lokakuuta 2017

Hakuilua, Tottakai-viikonloppu ja Kostin eka näyttelyesiintyminen

Edellisenä sunnuntaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä, Taavi jäi kotiin lepäämää palattuaan Ranskan reissulta iltapäivällä kotiin.

Neljä ekaa ukkoa haamuina viiteenkymppiin, ei ongelmia. Viides valmiina haamuna eli ukko nousi hetkeksi ylös Kostin jo ollessa matkalla ja viimeinen koitettiin valmiina. Molemmat meni hyvin!


Maanantaina Kostille 150 m jälki pellolle. Jälki vanheni reilu 2 h, keppejä laitoin kahdeksan ja nameja suurinpiirtein joka viidennelletoista askeleelle. Yks keppi jäi ja namit tuntuivat vähän häiritsevän ja katkaisevan hommaa. Pari pientä mutkantyhkääkin kävelin ja hyvin Kosti ne selvitti.

Taaville jäljennostotreeninä yksi lyhyt jälki kahdella kepillä. Hyvin haki jälkeä noin kolmenkymmenen metrin janalta ja nosti sen, kepit tietty ilmaisi hienosti.


Keskiviikkona käytiin tekemässä Taaville pimeä hakutreeni. Parin hehtaarin alue ja sinne tyyppi piiloon. Huh, kylläpä on pimeällä itse hankala hahmottaa aluetta. Taavi häipyi jossain vaiheessa ja ajattelin sen saaneen hajun, mutta se tuli kuitenkin takaisin. Hetken päästä häipyi taas ja nyt alkoikin ilmaisu varmaan jossain sadan metrin päässä.

Hyvin jaksoi Taavi haukkua, vaikka mun saapuminen kesti tovin. Taavi oli ekalla häipymisellään käyny lähellä maalimiestä ja pyörinyt tovin lähistöllä, mutta ei ilmeisesti ollut kuitenkaan osannut tarkentaa maalimieheen. Uudemmalla kerralla Taavi oli sitten löytänyt perille asti.

Pimeellä treenaaminen auttaisi varmasti nenänkäyttöön paljon, kun silmistä ei ole apua. Täytyy nyt pitkän pimeän syksyn ja talven aikana yrittää päästä treenimään pimeällä enempi Tahvon kanssa.


Torstaina aamusta ajatuksia ja mietteitä herättävä hakutreenit Kostille. Suoria pistoja treenatan paljon haamuilla, mutta silloin on vaarana silmillä etsiminen ja nenä unohtuu. Ääniavuilla koira joutuu käyttämään enempi nenää, mutta pistot ei välttämättä ole ihan suoria ja kun koira etsii ukkoa, niin se äkkiä reupeaa pyörimään ja hyörimään....

Tiedä sitten mikä olis oikeesti hyvä tapa tai eri tapojen yhdistelmä. Nyt kuitenkin mentiin ääniavuilla. Kyllä Kosti hirmu hienosti etenee rajoille asti, mutta pyörimiseksi meni loppu useammalla ukolla. Kokeiltiin vikaksi ukkoa, jolle lähetin kuin valmiille, mutta ääniapu tuli vähän lähetyksen jälkeen. Meni kyllä paremmin näin.


Iltapäivällä Kosti pääsi vihdoin ja viimein kunnon venereissulle ja saareen! Lähtiessä Kosti piti nostaa veneeseen, mutta saaressa se jo hyppäsi itse pois ja kyytiin, useampaankin kertaan. Myös itse veneily sujui hyvin. Ja kosta Kosti on päättänyt kasvaa jättiläispyrriksi, on keväällä kasvunvaralla ostetut pelastusliivit vaihdettava ensi kesää varten isompiin.







Perjantaina mulla onkin jatkossa tuplatokot, kun poikien tunnit on peräkkäin. Ekalla tunnilla Taavi ja tokalla sitten Kosti. Tapsan treeni alkoi kokeenomaisella paikkaistumisella. Rutiini tähän vielä puuttuu ja jätin sille hihnan kaulaan ja jäin reilun viiden metrin päähän. Hirveen hienosti se istuu ja ehkä mun pitäis ruveta luottamaan enempi ja pikkuhiljaa pidentää matkaa.

Tunnin aiheena oli seuruu. Ensimmäinen treeni tehtiin ilman käskyä. Lähdin siis vain kävelemään ja Taavi aika heti lähti tarjoamaan seuruuta. Ollaan kyllä harjoiteltu seuruuta aika paljon ja välillä jopa tuntuu, että Taavi tykkäisi siitä =). Ideana tässä treenissä se, että aluksi koira palkataan pelkästä kontaktista ja sitten pikku hiljaa ruvetaan nostamaan palkan kriteeriä paikan suhteen. Mut Tapsa siis seuras ihan samalla tavalla kuin olisi saanut käskyn.

Käännöksiä oikealle ja vasemmalle harjoiteltiin seuruuttamalla pientä neliötä. Mä taidan jo melkein osata kävellä oikein! Taavilla käännökset aika hyvin hanskassa, vasemmalle kääntyessä se vähän viskaa päätään, kun on mun mielestä aina lähdössä tekemään täyskäännöstä.

Täyskäännöksiä tehtiin oikeaan. Sitä ei olla juurikaan harjoiteltu ja se näkyi heti väljyytenä. Hienosti Tapsa kuitenkin paransi nopeasti.


Kostin tokokurssi alkoi jo kuun alussa, mutta nyt oli eka kerta kun me päästiin osallistumaan. Ryhmä tuntuu melko monenkirjavalta niin osaamisen kuin iänkin suhteen. Yritetään Kostin kanssa lunastaa paikkamme tuossa ryhmässä, vaikkei me vielä oikein mitään osatakaan.

Aluksi treenattiin perusasentoa. Siinä mun pitää muistaa, ettei Kostin peräpään käyttö ole vielä ihan hallinnassa ja sille pitää antaa tilaa kunnon käännökseen perusasentoon tullessa. Nyt ainakin yritän opettaa sen sivulletulon samanlaiseksi kuin Taavilla eli suoraan sivulle vasemmalta. Paikasta Kostilla ei vielä ole mitään hajua, mutta hinkataan sitäkin aina kun ehditään.

Jumpattiin myös kaukojen asennonvaihtoja. Kostille aion opettaa vaihdot takatassut paikallaan. Ihan nami nenässä mentiin ja pohdittiin erilaisia mahdollisia apukeinoja paikallaan pysymisen opettamiseksi. Targeteissa yms. on kuitenkin aina sitten niiden poishäivyttäminen... 

Loppuun vielä paikkamakuuta ringissä kuonot kohti keskustaa. Kosti pysyi yllättävän hyvin! Palkkasin tietty tiuhaan ja olin ihan sen edessä.

Kaikkinensa eka kerta meni hirmu hienosti. Hallissa oli koko tunnin ajan seitsemän koiraa ja silti Kosti teki hyvin mun kanssa hommia, vaikka välillä toisetkin vähän kiinnosti. Se myös leikki mun kanssa väliajoilla hyvin. Nyt vaan ahkerasti tekemään kotiläksyjä ja innolla odotamme talven treenejä!


Tokotuntien jälkeen hurautin Lintukotoon Tottakai-päiville. Illalla koirat sai vain lenkin ja riekkumista Kostin siskojen kanssa, kun oltiin niin myöhään perillä.

Lauantaina aamupäivä kului hakutreeneissä. Taaville ykkösluokan kokeenomainen treeni ja mitenkäs muuten se olisi mennyt kuin hirveen hienosti! Kyllä se harjoituksissa irtoaa ja uppoaa ja tekee heinosti töissä, kokeet onkin sitten ihan eri juttu.

En tiennyt missä ukot on ja onnistuin omasta mielestäni ihan kohtalaisesti lähettelemään Taavia järkevistä paikoista ja hurjan hyviä tyhjiä pistoja se teki muutaman ja ukotkin löytyi hyvin. Ekalla ilmaisu oli vähän katkonainen, muut normaalin hyviä. Yhdelle tyhjälle lähetin uudestaan. Hirmu pätevä hakukoira tuo Taavi on.

Kostille kolme ukkoa ääniavuilla ja sinne paineli penneli metsään ukoille mahottoman hienosti. Maalimiehet toivat sen syötellen pois. Olen nyt kovasti kallistumassa Kostin kohdalla rullailmaisuun, vaikka en kyllä osaa ollenkaan opettaa sitä.

Iltapäivällä ohjelmassa oli näyttelytreeniä. Taavi pääsi juoksemaan. Kun juostiin yksin tai toisia ympäri, Taavi juoksi hirveän hienosti, mutta muiden kanssa yhdessä juokseminen on vaan niin vaikeaa. Menee haukkumiseksi ja loikkimiseksi. Kun juostiin tarpeeksi kauan, rupesi Taavikin käyttäytymään nätisti.

Kosti pääsi kopeloitavaksi ja ilman mitään ongelmia antoi käpälöidä itsensä ja katsoa hampaat. Vähän myös juostiin ja haettiin oikeaa vauhtia.


Illalla vielä penturiekkumista Nevan ja Pikon kanssa. Sen verran oli hämärää, että kuvat ei ole ihan tarkkoja...
















Neva (Tottakai Ihan Oon Oikee Sinkku)


Ollako pystykorva vai ei, kas siinä pulma




Tän parempaa ryhmäkuvaa ei sisaruskatraasta saatu aikaiseksi, sen verran vauhdikasta oli meno:
Pyreneittenpystykorvat Neva, Siru, Piko ja Cina sekä keskellä Kosti, kuva Johanna Koskela






Sunnuntaina ajeltiin Lintukodosta suoraan Loviisaan pentunäyttelyyn, jonne osallistui myös yksi Taavin pennuista, Salokannel Hermione aka Milli. Tuomarina Maija Lehtonen.

Kosti esiintyi kehässä ihan superhienosti!! Juoksi niin nätisti ja antoi koplata itsensä. ROP-kehässä esiintyminen oli myös mainiota ja tuloksena ROP Millin ollessa VSP hieman pomppivammalla esiintymisellä.

Arvostelu kuului näin:
Lähes 8 kk. Erinomainen tyyppi ja rungon mittasuhteet. Hyvä luusto. Lupaava pään malli, ilmeikkäät korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä saa tilavoitua iän myötä. Tyypilliset kulmaukset. Kevyet liikkeet. Lupaava karvan laatu. Miellyttävä käytös.
Olimme ilmoittaneet pennut myös parikilpailuun ja tajusimme vasta juuri ennen parikehän alkua, että seillähän pitäisi yhden ihmisen esittää molemmat pennut. Pikainen harjoittelu ja todettiin, että aivan mahdoton tehtävä.


Videot on kuvannut Riitta Seppänen-Kaijansinkko






Kuva Jukka Kaijansinkko








Parikehässä pennut kuitenkin yllättivät ja esiintyivät harjoitukseen nähden loistavasti.






Kuva Jukka Kaijansinkko




Emme kuitenkaan sijoittuneet kuten ei Kosti ryhmäkehässäkään, vaikka esiintyi sielläkin tosi hienosti.





Taavi ja Milli-tytär, kuva Jukka Kaijansinkko










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti