Taaville siis sen toinen asfalttijälkitreeni, ekalla kerralla se oli ihan ulalla. Kolme lyhyttä kolmen rikan jälkeä hyvin hajuvedellä hajustettuna. Jäljet vanhenivat puolisen tuntia ja asfaltti oli öisen sateen jäljiltä vähän kostea.
Kaksi ekaa jälkeä meni edelleeen ihan surkeesti, Taavilla ei ollu mitään ideaa mitä pitäis tehdä, vaikka rikkoihin kyllä reagoi. Kolmannen jäljen alkupuolella sillä sitten joku hajumolekyyli kohtasi oikean aivosolun ja loppu jälki meni nenä tiukasti maassa tarkasti jäljellä. Nyt pitäisi pian päästä uudestaan testaamaan, oliko tää ihan oikea idean kirkastuminen vai vain vahinko.
Kostille sitten vähän vähemmällä hajuvedellä hajustettu jälki, jolla oli pituutta satakunta metriä ja siinä oli ysikympin kaarros sekä kuusi rikkaa. Vanheni nelisenkymmentä minuuttia.
Kostilla on joku mörkökausi ja alueen laidalla ollut joku aitahässäkkä tai joku muu sitä vähän pöhisytti. Keskittyi kuitenkin jälkeen kohtuullisesti, vaikka aina välillä piti vähän tsekkailla ympäristöä. Nenää Kosti käyttää tosi paljon ja sillä on ihan hirveä kiire eteenpäin. Varmaan tuo vauhti aiheuttaa sen, että ihan hirveän tarkkaa sen työskentely ei ole, vaikka jarruttelenkin kovasti. Yksi rikka jäi, mutta kulmakaarros meni hyvin.
Jälkien jälkeen kävin Taavin kanssa tekemässä alla olevan rallyradan kahteen kertaan. Ekalla sössin pari kohtaa itse, kun en vain pysty ymmärtämään oikean ja vasemman eroa, ja Taavi vähän äänteli. Toinen meni hyvin.
Kostin kanssa leikittiin vähän noutokapulalla ja tehtiin maahanmenoja ja perusasentoharjoittelua. Mä olen kyllä älyttömän surkea koiranohjaaja, kun en ikinä muista ottaa Kostille mitään lelua mukaan kentälle mennessä, hyi mua!
Tiistaina käytiin Kostin kanssa hallilla haistelemassa aksakisojen tunnelmaa. Tyyppi oli kuin kotonaan ja nautti rapsutuksista ja katseli kiinnostuneesti muita koiria, muutaman kanssa vähän nuuskittiinkin.
Sillä välin Taavi pääsi äijäreissulle saareen ja uimaan. Olivat kuulemma nauttineet molemmat.
Keskiviikkona asfalttijälkeä molemmille. Hellepäivän aamu ja jäljet vanheni vajaan tunnin. Molemmat koirat olivat kuin eivät koskaan olisi jäljellä olleetkaan... Tämän lyhyen asfalttijälkikokemukseni perusteella voisin väittää, että koskea asfaltti on helpompi kuin kuiva ja kuuma. Pieniä pätkiä molemmat meni hyvin, mutta suurimmaksi osaksi ihan haahuilua.
Torstaina Muru jelppi tekemään esineruudun. Tapsalle näytettiin kolmen esineen vienti ja sitten lähetys. Haki kaksi esinettä kohtuullisesti. Kostille heiteltiin leluja ruutuun ja se kävi niitä sieltä hakemassa innoissaan.
Molemmat teki myös tarkkuusruutua parin esineen verran. Tapsa oli hyvä ja Kosti kantsii ehkä opettaa menemään maahan esineelle, ettei se syö niitä... Hyvin se kuiten etsi varvikosta pikkuesineet, kun näki niiden piilotuksen.
Perjantaina alkoi Taavin tokotreenit. Seuralla on tapana jakaa ryhmät uusiksi joka syksy ja nyt meillä onkin aika lailla uusi ryhmä, vain kaksi koiraa on tuttuja viime talvelta. Hyvää siinä on se, että saadaan uusia koiria, mutta huonona puolena menee hirveesti aikaa uusille ihmisille asioiden selittämiseen. Pääsääntöisesti ollaan aina kaikki koirat yhtä aikaa paikalla ja yritänkin hyödyntää keskustelutauot Tapsan rentoutusharjoituksiin tai sitten tehdään jotain pientä mielenvirkistykseksi.
Tällä kertaa kokeenomainen luoksetulo. Mä olen ilmoittanut meidän kisaavan seuraavan kerran avoimessa, joten maasta lähdettiin. Taaville on ollu nyt jostain syystä hirveen vaikeaa mennä maahan tai pysyä siellä. Menee maahan ja pomppaa saman tien ylös. Liittyy ilmeisesti sen takana oleviin häiriöihin, nytkin seläntakana pikkupoikajoukko pelasi jalkapalloa. Kun se toisella käskyllä jäi maahan, meni loppu liike hyvin aavistuksenomaisesti vinoa perusasentoa lukuun ottamatta.
Seuraavaksi tehtiin perusasentoon tuloja ja seuruuta luopumisen kautta. Maahan namikippo, mihin ei saa koskea ja sitten sen ohi perusasentoon tuloja eri kulmista. Nää meni Taavilta aikas hienosti, kun ollaan tätä treenitty aiemminkin. Namikipon ympäri ja ohi seuraaminen ei sitten ottanut onnistuakseen. Ihan selkeesti oli ilmassa vaara namikipon päälle hyökkäämisestä ja sitä piti väistellä teatraalisen dramaattisesti. Pahimmillaan Taavi jopa vaihtoi seuruun puolta, kun kippo oli niin karmee.
Loppuun paikkamakuu. Pitkän tauon jälkeen en jotenkin luottanut yhtään tähän uusien koirien seurassa ja jätinkin Taaville hihnan kaulaan ja jäin vajaan matkan päähän. Ei olis kyllä tarvinnu, niin rauhallisesti ja varmasti Tapsa pötkötti. Ainut miinus kaksi maahan -käskyä. Se oli jopa hiljaa kun odotettiin ylös nousemista!
Treenin jälkeen kävin Kostin kanssa vähän kentällä leikkimässä. Leikki ihan superhyvin! Vähän maahanmenoja ja perusasentoa myös. Maahanmenon se on nyt viimenään hiffannut ja perusasennossakin pönöttää hyvällä kontaktilla vaikka vähän kyllä luulen, ettei sillä ole mitään hajua oikeasta paikasta.
Lauantaina ajeltiin Taipalsaarelle Haukkulaaksoon rally-tokokokeeseen, tuomarina Anna Klingenberg. Tietöiden ja huonojen reittivalintojen johdosta olin perillä 5 minsaa ennen toivottua paikalla oloa ja me oltiin toisena suorittamassa koetta. Ei siis jääny hirveesti aikaa viritellä Taavia ja saada rentoutumaan uuteen paikkaan.... Just ehin pissittää sen ja sitten pitikin jo juosta rataantutustumiseen. Lämpömittari näytti muuten varjossa +26 °C, joten ei taas ihan meidän keli!
Radan alussa oli useampi mulle vaikea suuntatehtävä, en ymmärrä miten voi olla niin vaikeeta hahmottaa oikea ja vasen. Muuten rata ei näyttänyt kovin vaikealta. Jouduin kuitenkin uusimaan heti lähdön jälkeen ekan liikeen, kun Taavi ei kestänyt istumassa, vaan rupesi haistelemaan maata ja pylly nousi ylös. (Tuossa oli joku tosi hyvä haju, kun useampikin koira teki samoin.). Jouduin uusimaan myös liikkeestä maahan, kun Taavi pomppas sieltä eklla kerralla heti takaisin istumaan. Muutama miinuspiste tuli myös puutteellisesta yhteistyöstä, yhdessä liikkeessä haukkumisesta ja kerran Taavi haisteli kylttiä. Miinuksia kertyi yhteensä 15 pistettä. Hyvä tulos, vaikka itse en kyllä voi sanoa olevani meidän tekemiseen ihan tyytyväinen. Toisaalta kun ottaa huomioon noin kahden kuukaiden tottistauon, kelin ja valmistautumisajan, niin ihan mukiin menevä suoritus. Ja yli 70 pistettä riittää, muulla ei väliä.
Kotimatkalla käytiin moikkaamassa Taavi tytärtä Hillaa.
Illalla ukkosti oikein kunnolla. Siis todella kunnolla! Molemmat koirat oli ihan rentoreiskoja, nukkuivat ja söivät normaalisti. Itse en meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun piti ihailla mahtavaa valoshowta.
Kosti, pieni suuri jättiläispentu, täytti tiistana puoli vuotta. Kaikessa riiviömäisyydessään se on kyllä hellyyttävän ihana ja niin täysillä elävä otus, että ei sille voi olla vihainen tai siitä ei voi olla pitämättä. Pulassa olen sen kanssa vielä monen monta kertaa ja harmaita hiuksia se tulee varmasti aiheuttamaan paljon. Olen kuitenkin jo onnistunut ensimmäisessä tavoitteessani sen kanssa: tyyppi on puolivuotias, eikä kukaan ole vielä hyökännyt sen kimppuun ja sillä on vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia muista koirista. Tämän suhteen siis paljon paremmat lähtökohdat elämään kuin Taavilla. Kyllä se Taavilta on oppinut haukkumaan ohikulkijoille aidalla ja autolla ajettaessa se haukkuu muille koirille, mitä Taavi ei tee. Jännityksellä odotan myös kuinka isoksi se oikein meinaakaan kasvaa! Tällä hetkellä säkä on kotimittauksissa n. 50 cm (en kyllä voi uskoa mitanneeni oikein!) ja painoa n. 14,5 kg (Taavin säkä n. 49 cm ja painoa nyt vähän pullahtaneena 16 kg)
Kosti on myös kaiken ylitsevuotavan rakkautensa ja hellyydenkipeytensä lisäksi kunnostautunut tuhotöissä. Lelut sillä ei kestä ja kaiken maailman muovisia kippoja, kenkiä ja vaatteita se on tuhonnut jo ihan pienestä asti, mutta nyt tuholistalle on lisätty mm. seinä, rappusten kaide, pari puhelimen laturia, muita johtoja, kirjoja, hihnoja... Lisäksi sen ruuan varastelu jatkuu edelleen, koska en vieläkään ole oppinut laittamaan kaikkea vähänkään syötäväksikelpaavaa lukkojen taakse. Tällä viikolla se söi mm. puoli kiloa hevosenlihaa pakastepusseineen oksentaen ne ainakin osittain seuraavana aamuyönä. Huoh, mihinkähän tuon kanssa vielä joudun!? Ja miten saan pidettyä sen hengissä?! Ruoka-agre päivitystä sen verran, että se on vähentynyt lähes olemattomiin!! Pehmeät keinot siis vaikuttavat toimivan tämän suhteen loistavasti ja ruokakupin poisottoharjoituksia voisi harkita tässä lähiaikoina lisättäväksi ruokailurutiineihin. Tosin Kosti syö niin nopeasti, ettei sitä kuppia ehdi ottaa pois.
 |
| Ei kiva |
 |
| Kostin hellyydenosoitukset ovat yleensä kovin ylitsevuotavia ja kokonaisvaltaisia <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti