Hetken päästä toinen lyhyempi, noin 40 m pitkä jälki nurmikolla. Jäljen vieressä oli pusikossa hirveen epäilyttävä liikennemerkki ja se vähän häiritsi Kostin keskittymistä, mutta silti onnistuttiin menemään se alusta loppuun.
Perjantaina Taaville kotona kraniosakraalihoito. Arvelin tyypin olevan kovin jumissa, kun melkoista menoa on ollut pojilla ja törmäilyä ei ole voinut välttää. Ja niinhän se kuulemma olikin. SI-nivel kovin jumissa ja selkarangan ympärilläkin erinäisiä jumeja. Ihan en ole perillä ja vakuuttunut tästä hoitomuodosta, mutta moni on kehunut ja fyssarin kanssa aiktaulut niin ristissä, että päätin kokeilla. Taavi kyllä reagoi selkeesti niissä kohdissa, joissa oli kuulemma jumeja. Ja koko loppu illan läähätteli paljon ja joi enempi kuin normaalisti.
Kostiakin vähän kopeloitiin, vaikkei se kyllä varsinaisesti rauhoittunut käsittelyyn. Sillä oikein paukahti joku lukko auki, mäkin kuulin sen. Voi kuulemma olla sen tyyppinen koira, että tulee aikuisiälläkin lukkoja rankaan. Tai sitten kunnon lihakset rangan ympärillä voivat helpottaa tilannetta, Kostihan on vasta keskenkasvuinen kakara.
Lauantaina aamulenkki Lissun sekä Manun ja Runtun kanssa. Siinä vasta ihanat sakemannit! Runtulla varsinkin jotenkin niin sama kieli Taavin kanssa.
Ja voi miten hienosti mun pojat kulki yhdessä hihnassa! Ehkä mä uskaltaudun niiden kanssa kimpassa hihnalenkille useamminkin.
Lenkin jälkeen suunnattiin Jousenoon Taavin pentujen treffeille. Enempi siitä täällä.
Sunnuntaina aamusella molemmille metsäjälki. Kostille J:n muotoinen jälki, kuusi keppiä, ei nameja, pituutta n. sata metriä, vanheni noin tunnin.
Kosti nappas jäljen hienosti ja jäljesti melkoisen kivasti koko matkan. Yksi keppi jäi löytymättä, vähän kiire meinaa olla välillä, eikä lisätarkkuuskaan olis pahitteeksi. Ehkä seuraavalle jäljelle taas muutama nami sinne tänne.
Taaville 600 m kahdella kulmalla ja kuudella kepillä, vanheni reilun tunnin. Paljon maastonvaihteluita japitkä jäljennostomatka. Taavin nosti jäljen hyvun, vaikka mulla on edelleen vaikeuksia lukea sitä tuossa tilanteessa. Vaikka itse tiesin missä jälki menee, en meinannut luottaa sen nostaneen jäljen...
No sehän meni sitten kuin juna koko jäljen, yksi keppi jäi jossain kohtaa nostamatta. Hieno suoritus kuitenkin haastavassa maastossa.
Sunnuntaina muisteltiin Taavin kanssa myös hieman rallyilyä (kirjoitetaanko senoin??) tällaisella radalla kotipihalla.
Tehtiin rata kahteen kertaan, eka palkatta ja tokalla palkkasin muutaman kerran. Meni kyllä superhienosti. Johtui ehkä siitä, että meillä ei ollu hihnaa, se kun tekee tosta heti jotenkin vaikeampaa.
Maanantaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä kuuden haamun verran. Hirmuisella innolla kakara juoksee maalimiehen luo, syö palkat tosi nätisti ja olisi viimeisen ukon jälkeen vielä lähdössä etsimään lisää.
Tiistaiaamuna suunnitelmissa oli jäljennostoa Taaville ja esineruutua molemmille. Taavi sai kaksi jäljennostoa lyhyiden jälkien muodossa. Eka jälki sekä noston että jäljestyksen osalta tosi hyvä. Toinen jälki jäljennostolta erittäin hyvä, itse jälki vähän sinnepäin. Mutta päivän teema suoritettu hirmu hienosti.
Kuvat Tiina Suuronen
lähetys jäljelle |
siellä menee |
mulle palkka! |
Esineruudun kanssa kävi sitten vähän köpelösti. Ruutu oli jo tehtynä, kun paikalle ilmestyi moto ja rupesi kaatamaan puita. Motokuski oli kuitenkin sen verta kiva, että saatiin ajaa jäljet "rauhassa", mutta esineruutu jäi nyt tekemättä...
moto vei meidän esineruudun |
Molemmille koirille olisi näillä näkymin treeniryhmäpaikat tokoon ensi talvelle, jei! Vielä kun töiltäni joskus pääsis treenaamaan =)
Oli kyllä kiva kuski! Sanoihan se mulle, että jos hän häiritsee, niin voihan hän ajaa sinne alkuun ja sitten tulla tännepäin pikkuhiljaa. Totesin, että kokeillaanpa vähän häiritseekö ;) Kun kerran oli jo tuossa risteyksessä. Ei käsittääkseni edes jatka T-risteyksestä syvemmälle vaan siirtyy sitten sinne pururadan luokse missä oli niitä merkattuja puita..
VastaaPoista